Seikkailua, taistelua ja yhteisöllisyyttä

Katja Laitinen
-
0
Seikkailua, taistelua ja yhteisöllisyyttä

Onko boffaus vain leikkimielistä miekkailua – vai jotakin paljon enemmän? Kuka sanoo, että miekkailla voi vain elokuvissa tai saduissa? Boffaus, eli pehmomiekkailu, on vauhdikas ja yhteisöllinen harrastus, jossa yhdistyvät liikunta, strategia ja seikkailu – turvallisesti ja hauskasti.

Suomessa boffaus on kasvanut suureksi harrastukseksi viime vuosikymmeninä. Ensimmäinen Sotahuuto-tapahtuma, maan suurin boffaustapahtuma, järjestettiin vuonna 2006, ja siitä lähtien laji on vakiinnuttanut paikkansa eri ikäisten harrastuksena. Vuonna 2024 vuonna järjestettiin lajin ensimmäiset SM-kilpailut.

Pitkään lajia harrastanut Aleksi Holtari kertoo, että hänen oma boffauksensa alkoi sattumalta.

– Tutustuin lajiin kaverin kautta, joka pyysi mukaan Sotahuutoon. Siitä se sitten lähti, Holtari naurahtaa.
Nyt Holtari on yksi niistä harvoista suomalaisista, jotka tekevät boffausta myös omasta intohimostaan lajiin. Hän rakentaa itse miekkoja, kilpiä ja keihäitä, joita käytetään ympäri Suomen boffaus-tapahtumissa.
– Euroopassa laji ei ole vielä kovin tunnettu, siellä harrastetaan enemmän larppausta eli roolipelaamista, josta boffaus onkin saanut alkunsa, mutta toivon, että laji leviää ajan myötä myös muualle.



Aleksi Holtari käymässä taisteluun KUVA: KATJA LAITINEN

Harrastus, joka voi muuttaa elämän suunnan.

Monille boffaus ei ole vain viikonlopun harrastus, vaan elämäntapa ja yhteisö. Holtari kertoo, että laji on vaikuttanut myös hänen omaan elämäänsä syvästi.

– Boffaus muutti elämäni suunnan. Nuorempana join liikaa alkoholia, mutta lajin myötä sain tilalle mielekästä tekemistä, ystäviä ja tavoitteita. Se antoi uuden suunnan koko elämälle, kertoo Holtari.

Kuvassa Boffaus porukka Caffilaiset: Aleksi Holtari (kesk) Santeri Lämsä, Jere Kemoff, Veini Niemi ja Mikko Klinga. KUVA: KATJA LAITINEN


Boffaus sopii kaikenikäisille, se on hauskaa ja tuvallista kaikille, myös lapsille. Aseet ovat pehmeitä ja säännöt korostavat turvallisuutta. Monissa kaupungeissa voi boffata ja lapset ja nuoret pääsevät kokeilemaan lajia ohjatusti ja turvallisesti.  Lapsille järjestetään minihuuto, joka on kuin sotahuuto, mutta lapsille tarkoitettu.

Aseet ovat pehmeitä ja lajia voi pelata ilman kypärää, mutta myös kypärä on sallittu. Säännöt käydään todella tarkasti läpi ennen miekkailun aloittamista. Pelaajille kerrotaan mitä tapahtuu jos osuu käteen tai jalkaan. Sipoon boffauksen vetäjät pyrkivät aktiivisesti kehittämään lajia ja etsimään keinoja, joilla harrastus voisi jatkua ja kasvaa tulevaisuudessa. He haluavat varmistaa, että yhä useampi lapsi, nuori ja aikuinen löytäisi lajin.

Aleksi Holtari ja Veini Niemi ottavat matsia KUVA: KATJA LAITINEN

Esimerkiksi Sipoon nuorisotalon salissa kuuluu usein iloista naurua, taisteluhuutoja ja kavereiden ääniä. Miekat viuhuvat ja hiki virtaa, mutta kilpailun sijaan tärkeintä on yhdessä tekeminen. Boffaus tarjoaa liikuntaa, ystäviä ja yhteisöllisyyttä – ja ehkä myös pienen ripauksen seikkailua arjen keskelle. Olisiko sinusta tämän harrastuksen pariin?


Teksti ja kuvat: Katja Laitinen

Analyysi: Kaikkien aikojen Veikkausliigakausi

Konsta Mervelä
-
0
Analyysi: Kaikkien aikojen Veikkausliigakausi

Veikkausliigan 36. kausi oli monelta osin merkittävä. Suomalainen jalkapallo otti taas askeleen eteenpäin.

Katsojakeskiarvo nousi 58 vuoden tauon jälkeen yli 3000:een katsojaan per peli. Määrät vähän vaihtelevat lähteiden mukaan, mutta liigan ja Palloliiton sivujen mukaan tarkka keskiarvo oli 3144. Voimme spekuloida lukujen tarkkuutta, mutta edistystä ei silti voi kiistää. Nähtiin jännittävä monen seuran välinen mestaruustaistelu, useiden pelaajien läpimurtoja, hienot putoamistaistelut sekä tunteita herättäviä tilanteita. 

Kentän ulkopuolella

Ruudun suorat lähetykset olivat laadukkaampia kuin koskaan. Asiantuntijat olivat hyvin valittu. Nostaisin erityisesti Tuukka Kotimäen ja Mehmet Hetemaj’n nimet esille. Rentous ja asiantuntijuus paistoivat oikealla tavalla läpi. Dynamiikka kaikkien studiossa istuvien välillä toimi, ja suomalainen jalkapallopuhe nousi taas uudelle tasolle. Selostajapari Velja Engström ja Kim Kallström ansaitsevat sulat hattuihinsa, eritoten Engströmin eläytyminen ja intohimo suomalaista jalkapalloa kohtaan on hienoa seurata!

Luulen, että suomalaisesta jalkapallosta on alettu puhua enemmän. Minun kaltaisille suomifutisystäville seuraavat 20 vuotta tulevat olemaan mielenkiintoisia aikoja elää. Muistetaan yhdessä tukea paikallista jalkapalloa, keskustella siitä ja auttaa eri tavoin seuroja pääsemään eteenpäin. Suomella on mahdollisuus tulevaisuudessa olla vielä jalkapallomaa. 

Mestaruussarja

Jaan tämän tekstin mestaruus- ja karsintasarjaan. Tämän vuoden uutuus oli kaksinkertainen mestaruussarja. Tämä varmisti kuuden pisteen pelien viikonloput ja loppuun asti venyvän mestaruustaistelun monen seuran välillä. Positiivinen muutos siis, toivotaan, että kauden menestyksestä johtuen Veikkausliigan johtajat eivät muuttaisi jo toimivaa mallia.

Varjopuolena tässä on pelien jatkuminen marraskuulle asti, mikä tuo lisää kuormaa pelaajille. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Seurojen johtajat varmasti ovat ainakin innoissaan päästessään lypsämään rahaa pelitapahtumista. Samalla myös mielipiteitä jakavasta eurolopputurnauksesta luovuttiin, mitä pidän positiivisena asiana.

KuPS

Mestaruuden vei Kuopion Palloseura toisen vuoden putkeen. KuPS on vuoden 2025 Veikkausliigan mestari. Isoimmat tekijät tähän olivat maratonmainen ote sarjaan, hyvät hankinnat kesken kauden, ja pelaajien onnistunut kierrätys. Turha on liian vaikeaa analyysiä tehdä. Ysikympin podcastissa KuPSin toppari Arttu Lötjönen sanoi: “meillä oli vain paras joukkue”.

KuPSin joukkueessa oli kantavia pelaajia, jotka nostivat tasoansa jatkuvasti kauden edetessä. Doni Arifista tuli sarjan johtavia keskikenttäpelaajia, edes hänen fyysiset heikkoutensa eivät tulleet esille kauden keski- ja loppuvaiheessa. Ibrahim Cisse oli sarjan parhaita toppareita, hän oli ehkä jopa suurimmassa roolissa tämän joukkueen menestyksessä. Otto Ruoppi löi itsensä viimeistään läpi Veikkausliigassa nyt. Kahdeksan maalia ja kuusi maalisyöttöä, hirveä määrä töitä ja lähes kaikki pelit avauskokoonpanossa. Luulenkin, että kyseinen herra lähtee tammikuun siirtoikkunassa isompiin ympyröihin.

Joukkueessa toimi myös tasapaino kokeneiden ja nuorempien pelaajien välillä. Nimetäkseni osan, Petteri Pennanen ja kesällä seuraan liittynyt Piotr Parzyszek olivat vanhempaa kaartia, jotka toimivat hahmoina niin kopissa kuin kentällä. Kuopiossa on trendi voittaa Suomen mestaruuksia tällä hetkellä, tekeekö kaupunki jotain mistä voisi ottaa mallia?

FC Inter

FC Inter oli kauden alusta lähtien vahva voittajasuosikki omissa papereissani. Tasaisuudesta ja kovasta tasosta kertoo se, että FC Inter hävisi ensimmäisen Veikkausliigaottelun 17. elokuuta. Loppuun asti lento ei jatkunut, ja ensimmäisen häviön jälkeen tämä melkein pysäyttämättömän oloinen kone alkoi takkuilemaan.

Vesa Vasara on viimeistään nyt noteerattava erittäin päteväksi valmentajaksi, jonka monet huomasivat jo hänen luotsatessaan FC Honkaa ennen Turkuun saapumista. Ei voi poissulkea faktaa, että interin tähtipelaaja Axel Kouame siirtyi AIK:n paitaan Allsvenskaniin kesken kauden. Inter sai noin miljoonan euron korvauksen tästä, mutta menetti mahdollisesti mestaruuden samalla. Toivottavasti rahat osataan käyttää oikeisiin paikkoihin, jotta siirto muuttuisi ajan myötä hedelmälliseksi.Kesällä Interin peli näytti parhaimmillaan jopa ylivoimaiselta, ja erityisesti keskikenttä Florian Krebs, Axel Kouame ja Bismark Ampofo -kolmikko pelasi kuin yläasteen välitunneilla ajoittain.

Krebsistä muutama sana, hän on mahdollisesti kauden paras pelaaja. Uskomattoman kliinistä tekemistä nyt jo Suomessa neljättä vuotta putkeen. Jäi harmillisesti katsojalle pimentoon vähän ylempänä pelaavien taituireiden vuoksi. Kokonaisuutena hopea oli nimenomaan voitettu hopea FC Interille. Kouamen lisäksi laituri Loic Essomba oli poissa monista tärkeistä peleistä ja laadukasta ysipaikan pelaajaa ei tuntunut löytyvän.

HJK

Helsingin Jalkapalloklubi oli taas jatkuvasti otsikoissa negatiivisella tavalla. Verraten voittaja KuPsiin, HJK operoi yli puolet suuremmalla (2.6 miljoonaa euroa) pelaajabudjetilla. Ne Jäivät 18 pistettä kärjestä, ja keräsivät häpeälliset viisi pistettä mestaruussarjan otteluista. HJK on viimeksi voittanut mestaruussarjassa kaudella 2023. Kyseessä oli katastrofaalinen kausi, ja vaikeat, mutta samalla kriittiset vuodet, ovat tulossa meidän jätille. Positiivista on vaikea keksiä, mutta Pyry Mentun vahva tulo Veikkausliigaan oli hienoa katsottavaa.

Ilves

Ilveksen organisaation toiminta on loistavalla tasolla tällä hetkellä. Pelaajat haluavat sinne pelaamaan. Tammelan stadionin katsojakeskiarvo olikin yli 5000. Nostaisin Miika Takkulan nimen esille. Hän tuli urheilujohtajaksi Helsingistä jo viime kaudelle. Ilveksellä on ollut Hyviä hankintoja läpi kauden, seura tuottaa rahaa, ja nuoret pelaajat pääsevät loistamaan.

Monia valonpilkahduksia kentällä nähtiinkin. Marius Söderback nousi yhtäkkiä sarjan parhaimmaksi pelaajiksi, Oiva Jukkola nosti tasoaan, mikä poiki kutsun Huuhkajiin, Otto Tiitinen on hyvin mielenkiintoinen tulevaisuuden nimi. Kaikkia onnistujia en lähde tässä nostamaan esille, mutta Ilveksen tulevaisuus näyttää hyvältä ja ennen kaikkea, on hyvissä käsissä. Puolustussuunnan lahjukset, ja mahdollisesti kokemattomuus toivat tänä vuonna kolmannen sijan. 

SJK

Seinäjoen Pallokerho pelasi viihdyttävää jalkapalloa läpi kauden. Päävalmentaja Stevie Grieve lukeutuu ehdottomasti ellei parhaimmaksi, niin vähintään eliittivalmentajaksi Veikkausliigassa. Hän on haluttu mies jopa maailmalla, ja kun kirjoitan tätä, on Ruotsista ja HJK:sta ollut kiinnostusta. Jännä nähdä mihin skotti liikkuu.

Maalipörssin voittaja Kasper Paananen 18 maalilla oli ihastuttavimpia pelaajia seurata koko sarjasta. Kymppipaikalla, hyökkäyksessä ja jopa laidassa pelannut Paananen tuntui olevan aina siellä, mistä maalit tehdään. Pitäisikö Jacob Friisin jo ottaa puhelin käteen ja soittaa? SJK oli aika pitkälle syksyyn mukana mestaruustaistelussa, mutta loppuun asti taso ei kantanut. 

Gnistan

Gnistan oli viimeinen mestaruussarjaan päässyt joukkue. Pistesaldoksi mestaruussarjassa jäi viisi pistettä kuten HJK:llakin. Ainoa voitto tuli nimenomaan derbyssä HJK:ta vastaan. Nimekkäitä pelaajia oli joukkue täynnä, kun Jukka Raitala, Roman Eremenko ja Tim Väyrynen laittoivat Gnistanin paidan päälle. Suomifutiksen kannalta hieno seura. Gnistan menee myös kasvavan seuran kategoriaan, junioritoiminta on hyvällä tasolla verrattuna 5-10 vuotta taaksepäin. Mustapekka Areenalla on hyvä tunnelma, ei tiedä, vaikka Gnistan voisi tulevina vuosina haastaa sarjan muita jättejä. 

Karsintasarja

FC Haka

Suoraan tippuva joukkue oli FC Haka. Valkeakoskella on kauan tehty asiat liian lyhytkatseisesti. Vauhdin hakeminen Ykkösliigasta voi tehdä ihan hyvää. Sokkohankinnat ulkomailta ovat pitäneet liigapaikkaa tähän kauteen asti, mutta nyt nähtiin, mitä tapahtuu kun hankinnat eivät osu kohdilleen. Andy Smithin potkut kesken kauden eivät tuoneet mitään muutosta seuraan, eikä Kari Martonen onnistunut tehtävässään. Hakan pitää aloittaa puhtaalta pöydältä rakentamaan toimintaa katsoen pitkälle tulevaisuuteen. Tie tulee olemaan kivinen, suoraan nousemiseen panostaminen putoamisen jälkeen ei välttämättä ole paras vaihtoehto. 

KTP

Kotkan Työväen Palloilijat eivät säilyneet karsintojen jälkeen Veikkausliigassa. Sarjassa valmiiksi rutinoituneita pelaajia hankittiin joukkueeseen. Toivottua tulosta ei tämä tuottanut. Laastariksi loppukaudella KTP nosti Ossi Virran päävalmentajaksi, joka sai hetkellisen piikin näkymään pelaamisessa, mutta Veikkausliigapaikkaan se ei riittänyt.

Taaksepäin katsottuna joukkueessa oli useita alisuorittajia. Joona Toivio, Atomu Tanaka ja Petteri Forsell olivat talven suuria satsauksia. En usko, että kenestäkään heistä saatiin ulosmitattua sitä, mihin pyrittiin. Neljä eri maalivahtia kävi kauden aikana maalilla. Kesän siirtoikkunassa sisään kahdeksan uutta pelaajaa, ulos kuusi. Seurajohdolla on Kotkassa peiliin katsomisen paikka. Perinteinen seura hienoilla faneilla, joten toivotaan, että KTP putoaa vahvasti jaloilleen.

FF Jaro

FF Jaro oli hienoimpia tarinoita kaudelta. Nousijaseura, joka taisteli itselleen seitsemännen sijan sarjataulukossa. Pietarsaaren alle 20 000 asukkaan kaupunki oli sisukas loppuun asti. Hankinnat onnistuivat, kun sarjan paras kärkipelaaja Kerfala Cissoko ja parhampiin keskikenttäpelaajiin lukeutuva Manasse Kusu pukivat Jaro-paidan päälleen. Omia junnuja saatiin esille. Mainitsemisen arvoinen tulevaisuuden nimi on Rudi Wikström, joka tuli ryminällä sisään Veikkausliigaan. Hänestä huomasi heti kentälle tultuaan, että hän ei ole pyytelemässä anteeksi, vaan tekemässä maaleja. Pietarsaaren uusi mahtava stadion nousi kauden aikana ja FF Jaroa on hieno seurata tulevina vuosina. 

AC Oulu

Jaron ja KTP:n väliin mahtui AC Oulu, IFK Mariehamn ja VPS. AC Oululla on ongelmia pelaajien hankkimisessa. Seura joutuu maksamaan enemmän kuin muut seurat keskinkertaisesta Veikkausliigan tasoisesta pelaajasta. AC Oulu ei kuitenkaan tavoitteeseensa päässyt joutuessaan karsintasarjaan. Peliä ei saatu näyttämään uskottavalta oikein missään kohtaa kautta, käteen jäi ainakin Veikkausliigasta paikka ensi kaudelle sijoituksella kymmenen. 

VPS

Vaasan Palloseura sijoittui yhdeksänneksi. Paikka mestaruussarjaan oli loppuun asti auki, mutta VPS taipui lopussa Gnistanille, joka sai paikan. Päävalmentaja Jussi Nuorela on saanut ulosmitattua lähivuosina pelaajistaan kaiken, sekä tehnyt seurasta uskottavan pääsarjatason joukkueen. Loppua kohden oli nähtävissä pelailun makua, ja luulen, että jatkosopimuksen kirjoittaneelle Nuorelalle jäi nälkää ensi kaudeksi. 

IFK Mariehamn

IFK Mariehamnin kausi oli niin kuin usein ennenkin: hieman mitäänsanomaton. Sarjan huonoin katsojakeskiarvo, ja paljolti vain selviytymistä. Muutamia onnistuneita hankintoja nähtiin, kuten loistavan kauden pelannut Niilo Kujasalo, puolustuspäässä vahvasti pelannut Emmanuel Okereke ja keskikentällä joskus ailahteleva, mutta useimmiten positiivisesti esiintynyt Emmanuel Patut. Loppujen lopuksi sijoitus oli kahdeksas. 

Yhteenveto

Parhaillaan on paljon hymyilemisen aihetta suomalaisessa jalkapallossa. Näemme uusien voimasuhteiden syntymistä ja ilmassa on paljon kysymysmerkkejä. Sarja on hyvin kilpailullinen, ja se jatkaa kasvuaan. Pelaajia pääsee enenevässä määrin eteenpäin sarjasta isompiin liigoihin, ja uusia tähtiä syntyy kausi kaudelta. Toivotaan, että oikeiden valintojen tekoja jatketaan niin Veikkausliigan johdossa kuin seuroissakin, ja pääsemme näkemään entistä uskottavamman pääsarjan tulevaisuudessa.

Teksti: Konsta Mervelä
Kuva: Milla Hämäläinen

Ruokajonot kasvavat Helsingissä – AndreasHelpsin vapaaehtoiset näkevät arjen tiukentumisen läheltä

Emmi Ovaska
-
0
Ruokajonot kasvavat Helsingissä – AndreasHelpsin vapaaehtoiset näkevät arjen tiukentumisen läheltä

Helsingin kantakaupungissa toimivan ruokajakelun jonot ovat kasvaneet tasaisesti viime vuosien aikana. Andreaskirkon tiloissa torstaisin toimiva AndreasHelps jakaa viikoittain 500–600 ruokakassia, ja kävijämäärät ovat selvästi suurempia kuin toiminnan alkaessa kymmenen vuotta sitten.


Ruoka-apu on monelle välttämätön tukiverkko

Ruokajonossa käyneet kuvaavat avun olevan elintärkeä arjen selviytymisessä. Koko Suomessa vuosittain ruoka-apua tarjoaa arviolta yli 1 000 järjestöä, yhdistystä, seurakuntaa tai muuta tahoa. Jonottajat kertoivat, että ilman ruoka-apua elämä olisi huomattavasti vaikeampaa. Jonossa näkyy eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä: eläkeläisiä, lapsiperheitä, opiskelijoita ja myös työssä käyviä, joilla kustannusten nousu on tehnyt arjesta tiukkaa.

Jono oli pituudeltaan satoja metrejä.

Toiminta pyörii vapaaehtoisvoimin ja lahjoituksilla

AndreasHelps aloitti toimintansa vuonna 2015. Noin 20–30 vapaaehtoista pakkaa ja jakaa ruokakassit torstaisin klo 14–17 Andreaskyrkanin tiloissa Korkeavuorenkadulla.

Ruoka saadaan lahjoituksina kymmenestä lähikaupasta ja kymmenestä leipomosta. Lisäksi Stadin Safka toimittaa joka torstaiaamuna kaksi kuormallista ruokaa jaettavaksi, kertoo toiminnanjohtaja Bo Ekman. 

– Kaikki jaettava ruoka tarkastetaan, ja ylijäämä pakastetaan myöhempää käyttöä varten, kertoo Bo Ekman.

Vapaaehtoisten joukossa on eri-ikäisiä tekijöitä. Vapaaehtoistyöntekijä Pekka kertoi että hän on löytänyt vapaaehtoistyön jäätyään eläkkeelle. Hän on saanut siitä mielekästä tekemistä ja mahdollisuuden auttaa muita. Pekan kaltaiset vapaaehtoiset ovat toiminnan selkäranka.

Jaossa leipää ja muita elintarvikkeita apua tarvitseville.
Avuntarpeen kasvu näkyy – viesti päättäjille on selvä

Viime vuonna noin 73 prosenttia ruoka-apua järjestävistä tahoista kertoi, että apua hakevien määrä on kasvanut. Samaan aikaan 63 prosenttia ilmoitti, että lahjoitus- ja ylijäämäruoan saatavuus on vähentynyt. 

Toiminnanjohtaja Bo Ekman kuvaa, että ruoka-avun tarve on kasvanut erityisesti viime vuosien leikkausten ja kustannusten nousun myötä. Hän toivoo, ettei jatkossa tehtäisi lisäleikkauksia ryhmiltä, jotka ovat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa, kuten eläkeläisiltä, lapsiperheiltä ja opiskelijoilta. Ekmanin mukaan on tärkeää että yhteiskunta tunnistaa ruoka-avun olevan hätävara, ei pysyvä ratkaisu, ja että poliittisella tasolla etsitään keinoja vähentää tarvetta tällaiselle avulle. 

Teksti ja kuvat: Emmi Ovaska

Tätä on pentujooga

Nea Kankkunen
-
0
Tätä on pentujooga

Keväällä 2024 yrittäjyyttä opiskelevat Polina, Katariina ja Ada näkivät sosiaalisessa mediassa videon joogatunnista, jossa oli koiranpentuja mukana. Nuoret naiset yrittivät etsiä samankaltaista Suomesta, mutta eivät löytäneet. Siitähän sitten idea lähti ja Lavly perustettiin.

Kuvassa pennut ympäröivät joogaavia tyttöjä.
Polina siivoaa pentujen jälkiä.

Pennut ovat lähialueen kasvattajilta ja niitä kontaktoidaan kasvattajien listoilta, hanki koira -sivustolta sekä rekisteröityjen koirien listalta. Pennut ovat vähintään viiden viikon ikäisiä, mutta parhaimmillaan ne ovat luovutusiässä noin seitsemän – kahdeksan viikon ikäisinä. Pennun rotu vaikuttaa kuitenkin paljon valintaan, sillä esimerkiksi noutajakoirat ovat paljon isompia ja kehittyneempiä viiden viikon iässä verrattuna pieniin rotuihin. Tämän tunnin pennut olivat kuvauspäivänä täyttäneet seitsemän viikkoa.

Lavlyn perustajista Katariina Kotamäki ja Polina Filatov.

Tunnit ovat hyvin suosittuja ja yleensä loppuunmyyty. Helsingin tunnit myytiin loppuun ilman markkinointia. Tästä tilanteesta yrittäjät saavat olla iloisia, sillä se ei ole itsestäänselvyys. Lavly panosti aluksi todella paljon markkinointiin TikTok:ssa sekä Instagramissa ja se on tuottanut tulosta, joka kantaa vieläkin.

Joogaa pentujen joukossa.

Tunnille mahtuu noin viisitoista ihmistä riippuen tilasta ja pentueen koosta. Pentuja on yleensä noin 7-9. Yksi kerta maksaa 40 euroa, ja kestää tunnin. Joogaa on 45 min ja loppuun on varattu 15 minuuttia pentujen kanssa olemiseen sekä kuvien ottamiseen. Tunnin jälkeen Lavly tarjoaa myös smoothiet.

Lavly tarjoaa joogan jälkeiset smoothiet.
Kaksi walesinspringerspanielin pentua.

Rodun valinta on tärkeää ja siinä mennään rodun luonne edellä. Naiset myös konsultoivat kasvattajia sekä kyselevät, minkälaisia pennut ovat luonteeltaan. On tärkeää, että pennut ovat sosiaalisia eivätkä pelkää ihmisiä. Esimerkiksi Spanielit ovat hyvin ihmisrakkaita.

Kasvattaja Tiina Janka sekä Lavlyn perustaja Polina Filatov.
Pennut ovat lähdössä takaisin kotiin tuntien jälkeen.

Kuvat ja teksti: Nea Kankkunen

Lastenkodin arkea, jota ei näe ohikulkiessa

Ella Korhonen
-
0
Lastenkodin arkea, jota ei näe ohikulkiessa

Lastenkodin arki rakentuu rutiineista, turvallisuudesta ja ihmisten välisestä luottamuksesta. Ohjaajat ovat aikuisia, jotka tarjoavat pysyvyyttä, tukea ja yhteisöllisyyttä nuorille, joiden elämässä moni asia on muuttunut.

Yksikön toimiston seinillä olevat laput muistuttavat lempeästä puheesta, lapsen itsetunnon vahvistamisesta ja aikuisen roolista turvallisena aikuisena. KUVA: ELLA KORHONEN

Työtä tehdään sydämellä

Ohjaajan työ lastenkodissa on vaativaa ja kokonaisvaltaista. Työ ei aina jää työpaikan seinien sisälle, vaan monesti ajatukset ja tunteet kulkevat mukana kotiin asti. Työtä tehdään sydämellä, ja usein ohjaajan on venyttävä, niin vuoroissa kuin jaksamisessa. Arki lastenkodissa on vaihtelevaa ja tilanteet voivat muuttua nopeasti. Työ vaatii läsnäoloa, joustavuutta ja kykyä kohdata erilaisia tunteita. Samana päivänä voi olla sekä rauhallisia hetkiä että tilanteita, jotka vaativat nopeaa reagointia ja vahvaa ammatillisuutta. 

Ohjaajan rooliin sisältyy paljon: tukea, kasvatusta, kuuntelua ja rinnalla kulkemista. Työ on henkisesti kuormittavaa, mutta myös äärimmäisen palkitsevaa. Onnistumisen hetket ja lasten pienetkin edistysaskeleet muistuttavat, miksi tätä työtä tehdään. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen arkeen ja välittäviin aikuisiin.

Ohjaajien työvuorojen päätteeksi pidettävä raportointi varmistaa, että tieto nuorten tilanteista ja päivän tapahtumista siirtyy seuraavalle vuorolle. KUVA: ELLA KORHONEN

Rajoitustoimenpiteet ovat osa lastenkodin vastuuta turvallisuudesta

Lastenkodin perustehtävä on tarjota lapsille ja nuorille turvallinen kasvuympäristö. Joskus sen varmistaminen vaatii rajoitustoimenpiteitä, joita käytetään vain silloin, kun se on välttämätöntä lapsen tai muiden turvallisuuden takaamiseksi.

Rajoitustoimenpiteet voivat tarkoittaa esimerkiksi päihteettömyyden varmistamista puhallutuksella tai huonetarkastuksia, jos on syytä epäillä, että lapsella on hallussaan jotain vaarallista tai kiellettyä. Toimet eivät ole rangaistuksia, vaan keinoja suojata nuorta ja ylläpitää yhteisön turvallisuutta. Kaikki rajoitustoimenpiteet perustuvat lakiin ja niistä tehdään aina kirjallinen päätös. Niiden toteuttamiseen liittyy tarkka ammatillinen harkinta ja velvollisuus toimia lapsen ihmisarvoa kunnioittaen.

Tavoitteena on, että rajoituksia tarvittaisiin mahdollisimman harvoin ja että arki perustuisi ennen kaikkea luottamukseen, vuorovaikutukseen ja yhteisiin pelisääntöihin.

Kuvassa käyttövalmis alkometri, jolla voidaan tehdä puhallutus lapselle tai nuorelle tarvittaessa. KUVA: ELLA KORHONEN

Lääkehoito vaatii tarkkuutta ja osaamista

Lääkehoito on olennainen osa monen lastenkodin arkea. Kaikilla lääkehoitoon osallistuvilla työntekijöillä on voimassa oleva lääkehoitolupa, jonka saaminen edellyttää koulutusta, näyttöjä ja säännöllistä osaamisen päivitystä. Ohjaajat vastaavat lääkehoidon toteuttamisesta huolellisesti ja tarkasti. Jokainen annos kirjataan, tarkistetaan ja annetaan ohjeiden mukaisesti.

Lääkehoito ei ole vain tekninen tehtävä, vaan siihen liittyy myös kohtaamista ja vuorovaikutusta. Ohjaajan on tärkeä huomata, miten nuori voi, ja tukea häntä ymmärtämään omaa hoitoaan. Huolellisesti toteutettu lääkehoito lisää turvallisuutta ja tukee nuoren hyvinvointia. Se on yksi niistä näkymättömistä, mutta välttämättömistä tehtävistä, joihin lastenkodin arki rakentuu.

Lääkkeet pidetään lukollisessa kaapissa, joihin on yhdellä vuorossa olevalla ohjaajalla avain. KUVA: ELLA KORHONEN

Lapset ja nuoret ovat arjen sydän

Kaiken työn ja vastuun keskellä lastenkodin arjen pääosassa ovat lapset ja nuoret itse. He ovat viisaita, hauskoja, empaattisia ja täynnä elämää. Monella heistä on takanaan vaikeita kokemuksia, mutta niistä huolimatta heissä näkyy valtava määrä sinnikkyyttä ja elämänvoimaa.

Lastenkodissa asuvat nuoret käyvät koulua, harrastavat, unelmoivat ja kasvavat aikuisiksi aivan kuten muutkin. He osaavat iloita pienistä asioista ja suhtautuvat elämään usein yllättävän kypsästi. Heidän tarinansa muistuttavat siitä, että jokaisen lapsen ja nuoren sisällä on valtava määrä potentiaalia ja hyvyyttä, kun ympärillä on turvallisia aikuisia, jotka kuulevat ja näkevät.

Lastenkodin arki ei siis ole vain työtä ja vastuuta, se on ennen kaikkea elämää yhdessä. Naurua, oppimista ja kasvua, jossa jokainen lapsi on tärkeä.

”Jos omalla työllä saa autettua vaikka edes yhtä lasta niin se tekee työstä äärimmäisen tärkeää.” Pirkka, ohjaaja. KUVA: ELLA KORHONEN
Yksikön eteinen, jossa on lasten kenkiä. KUVA: ELLA KORHONEN

Kuvat ja teksti: Ella Korhonen

Toimittaja työskentelee myös itse lastenkodissa.

Metros eka, metros vika

Lydia Markkanen
-
0
Metros eka, metros vika

Millainen kontrasti on arkiaamun ensimmäisten ja arki-illan viimeisten metrojen välillä? Vai onko meno täysin sama? Kävin ottamassa selvää, miten aikaiset ja myöhäiset metrot eroavat toisistaan asiakasmäärän, tunnelman ja asiakaskunnan kannalta.

Keskiviikkoaamuna kello 05:08 Herttoniemen asemalta päivän ensimmäiseen metroon noustessa on tunnelma hyvin rauhallinen. Suomalaisena ei tarvitse murehtia, että seuraava matkustaja istuisi viereen väenpaljouden takia.
Metrossa istuva Marko näyttää aloittaneensa työpäivän varsin aikaisin. Hän on matkalla Kokkolaan asiakaskäynnille.
Kello lähenee jo kuutta, kun vaihdan metroa ja suuntaan Koivusaaren asemalle. Koivusaaren asema on yksi länsimetron hiljaisimmista asemista yhdessä Kaitaan aseman kanssa. Vilkkaimman aseman tittelin saa kaikkien yllätykseksi Rautatientori, jota käyttää yli 70 000 matkustajaa päivässä.
Aamun ensimmäisissä metroissa näkyy enimmäkseen työmatkalaisia. Ammatitkin vaihtelevat laajasti. Vastaan tulee hotellityöntekijä, ravintolatyöntekijä ja myyjä. Vastaan tulee myös kuvassa esiintyvä Minttu, joka on matkalla kuudelta alkavaan työvuoroon kuntosali Elixiaan.
Kello 06:47 useammat ihmiset ovat jo liikkeellä ja valmiina päivän askariin. Metrossa on vielä tilaa, vaikka aamun ruuhkaisin aika onkin pian: kello 7:00-9:00.
Palaan illalla uudestaan metroon. Kello on 22:20 Matkustajia on enemmän kuin aamulla ja ikähaarukka on laajempi. Rasmus on hetki sitten lopettanut koulupäivänsä Aalto yliopistolla, jossa hän opiskelee tuotantotaloutta. Koulussa hän vietti koko päivän aamu yhdeksästä ilta kahdeksaan, ja on viimein matkalla kotiin.
Illalla metrossa vastaan tulee myös sankoin joukoin haalareihin pukeutuneita opiskelijoita, joista suurin osa oli kotimatkalla Polin Approilta. Metrolla kulkeminen on opiskelijoille yleistä, sillä sen reitti kulkee usean kampuksen läheltä ja metro luo loistavat kulkuyhteydet.
Noin puolet metrosta kulkee maan päällä, kuten Itäkeskus – Vuosaari. Maan päälle rakentaminen on edullisempaa. Kiskot laitetaan yleensä maan pinnalle, kun tila ei ole rajallinen, sillä näin myös rakentaminen on helpompaa. Helsingin metro toimii sähköllä ja käytettävä sähkö on pääosin uusiutuvaa energiaa. Jarrutuksessa osa energiasta voidaan syöttää takaisin verkkoon.
Tomi pääsi juuri töistä ja on matkalla kotiin Sörnäisiin. Hän toimii trukkikuskina ja iltavuoron kesto oli kahdeksan tuntia, kello 14:00-22:00. Sörnäisten asema kuului Hakaniemen, Kulosaaren ja Herttoniemen kanssa ensimmäisiin avattuihin asemiin, kun metro avattiin 2. elokuuta 1982. Helsingin metro on mailman pohjoisin metro.
Päivän viimeinen asemahengari matkalla kotiin.

Teksti ja kuvat: Lydia Markkanen

Muistatko koronapandemian aikaisen kampanjan, jonka tarkoituksena oli tukea musiikkialan työntekijöitä?

Jade Tainio
-
0
Muistatko koronapandemian aikaisen kampanjan, jonka tarkoituksena oli tukea musiikkialan työntekijöitä?

Vuonna 2020 koronapandemian aikana Sanoma lahjoitti Anna sen soida -kampanjan myötä yli 340 000 euroa musiikkialalle artisteille sekä tekijöille. Tämän lisäksi kuka vain pystyi lahjoittamaan kampanjaan. Lahjoitetut rahat ohjattiin suoraan Musiikin edistämissäätiölle, joka suuntasi kerätyt rahat oikeille tahoille.

Kampanjan tavoitteena oli kerätä mahdollisimman suuri summa rahaa suomalaisen musiikin hyväksi. Konkreettisesti kampanjan toiminta näkyi radiokanavan muodossa, joka aloitti 1. heinäkuuta 2020. Radiokanavalla juontajina toimivat musiikkialan eri osa-alueilla työskentelevät henkilöt, joiden työt olivat vähentyneet huomattavasti koronapandemian vuoksi. Radiossa ei siis ollut äänessä vain artistit, vaan myös esimerkiksi teknikot sekä yhtyeiden tiimien jäseniä, kuten managereita. Anna sen soida -kampanjan arvoihin kuului selvästi hyvä yhteishenki ja tiimityö. Tavoitteena oli lisätä myös kotimaisen musiikin merkitystä ja näkyvyyttä.

Kampanjalle oli suuri tarve koronapandemian aikana, sillä monen artistin sekä yhtyeen keikkakalenterit ammottivat tyhjyyttään. Kiertueet oli peruttu ja mistään ei ollut taloudellista varmuutta. Lisäksi yhtenä tärkeänä tavoitteena oli tarjota konkreettista tukea, eikä pelkästään näkyvyyttä. 

Kanavalla ei ollut genrerajoja tai soittolistoja. Anna sen soida -radiossa pyrittiin soittamaan mahdollisimman eri tyylisiä biisejä, jonka tarkoituksena oli tukea Suomen musiikkikenttää kokonaisuudessaan. Radiossa äänessä olleet musiikkialan työntekijät kertoivat omia henkilökohtaisiin tarinoitaan, joihin he linkittävät jonkin heille tärkeän biisin. 

Anna sen soida -radion toiminta kesti noin kaksi kuukautta. Tärkeintä kampanjassa oli kerätä musiikkialan toimijoille apua kuuntelukertojen sekä lahjoitusten avulla. Anna sen soida -radio voitti Vuoden radio 2020 – palkinnon Industry Awards gaalassa toukokuussa 2021. Voitto tuntui varmasti hyvältä, sillä se kosketti suurta ihmisjoukkoa: kampanjassa toimivia, radiossa olleita juontajia sekä vieraita ja etenkin ihmisiä, jotka olivat lahjoittaneet kampanjaan. 

Kuva ja teksti: Jade Tainio

Tiina Forsby: aito, lämmin ja oma itsensä

Birgitta Taussi
-
0
Tiina Forsby: aito, lämmin ja oma itsensä

Portion Boys -yhtyeen jäsen Tiina Forsby tunnetaan positiivisesta vaikuttamisestaan, ja hänet palkittiin tulevaisuuden suunnannäyttäjänä. Hänellä on kokemusta myös siitä, että positiivisuudessa on varjopuolensa. Vaatii paljon voimia, että pääsee takaisin hyvälle fiilikselle, kun on tullut kiusatuksi. Forsby näyttää esimerkkiä siitä, miten tärkeää on kaiken tällaisen vihapuheenkin jälkeen pysyä täysin omana itsenään, jatkaa omien arvojensa mukaista toimintaa ja uskoa omaan tekemiseensä. 

Tiina Forsbyn energia lavalla on mieletön ja hänestä huokuu se, että hän rakastaa työtään ja vetää keikan aivan täydellä energialla alusta loppuun.
Portion Boys on ollut pitkään koossa ja bändin jäsenten välinen positiivinen energia välittyy myös lavalla.

Pääsin haastattelemaan Tiina Forsbyä ennen Portion Boysin marraskuista keikkaa Tavastia-klubilla. Forsby säteili positiivista energiaa ja valoa heti ensikohtaamisesta alkaen, vaikka emme olleet koskaan aiemmin tavanneet. Saavuin Tavastian ulkopuolelle hieman ennen häntä ja oven takana oli jo joukko faneja odottamassa ovien avautumista. Kun Forsby hyppäsi autosta ulos Tavastian edessä, hän pysähtyi hetkeksi keskustelemaan bändin fanien kanssa ja antoi heille aikaansa ennen keikkaa.

Koin tärkeänä haastattelussa kysyä hänen ajatuksiaan siitä, miten hän kokee aikuisten lisäksi esimerkkinä olemisen nuorille, sillä monet nuoret seuraavat Forsbyn tekemisiä. Pelkästään Instagramissa hänellä on melkein 90 000 seuraajaa. Forsby kertoo haastattelussa muun muassa siitä miten hänen mielestään kaikkiin ihmisiin pitäisi suhtautua lämmöllä ja rakkaudella ja näyttää esimerkkiä, miten toisia ihmisiä tulisi nostaa ylöspäin eikä ikinä painaa ketään alaspäin. Itse vielä media-alan opiskelijana, pää täynnä unelmia ja tavoitteita, saan kesken haastattelun Tiinan Forsbyn minulle osoitetusta kannustuksesta konkreettisen esimerkin siitä, miten hän on sanojensa mittainen ihminen. Lämpö, ymmärrys ja kannustus oman näköiseen tekemiseen tulevat häneltä aidosti ja täydestä sydämestä.

Tiina ja Mikael Forsby osoittavat kiitollisuuttaan kaikille, jotka ovat saapuneet Tavastialle katsomaan Portion Boysin keikkaa.
Tämä on kolmas kerta, kun Portion Boys esiintyy Tavastia-klubilla. He kertovat, miten Tavastialla on aina aivan erityinen tunnelma ja sen todella aistii sekä bändin esiintymisestä että yleisöstä.

Kysyessäni Tiina Forsbyltä, mitä hän haluaa vielä sanoa ja mitä jäi haastattelussa käsittelemättä, hän vastaa että ”olisi paljon asioita joista olisi ihana puhua kaikille.” Isoimpana asiana hän haluaa nostaa esille sen, että haluaa kiittää aivan jokaista ihmistä, joka osallistuu talkootyöhön positiivisuuden puolesta. Jokainen, joka puhuu toisille kauniita asioita, tsemppaa, puuttuu kaikennäköiseen kiusaamiseen, mitä näkee ympärillään ja ottaa kantaa hyvän puolesta ansaitsee äärettömän suuren kiitoksen. Forsby tietää, että me tulemme yhdessä joukkona voittamaan tietynlaisen pahan ja ihmisten pahoinvoinnin kun yhdistämme voimamme. Positiivisuus lähtee pienistä asioista ja teoista. Jos sanoo jollekin jonkun kivan pienen ajatuksen tai lauseen, voi se pelastaa ihmisen päivän, viikon tai jopa kuukauden, toteaa Forsby. 

Tiina Forsby on vahvasti läsnä lavalla joka hetkessä ja hänen tulkintaansa kappaleista on ilo seurata. Positiivinen ja läsnäoleva energia näkyy ja tuntuu tarttuvan yleisöön.

Loppuun Tiina Forsby toteaa:

-Puhutaan hyvää ja keskitytään semmosiin positiivisiin juttuihin, ni tääl olis kaikilla paljon parempi elää.

Kun keikka alkaa olla lopussa, tietävät tosifanit, että Portion Boysin jäsenet tulevat vielä keikan jälkeen lavan reunalle juttelemaan kuulumiset faniensa kanssa.

Tässä haastattelussa käsitellään tärkeitä, monia koskettavia teemoja, kuten kiusaamisen kohteena olemista. Tiina Forsby kertoo myös, mitä hänelle merkitsee olla positiivinen esikuva nuorille, millaista palautetta hän on saanut positiivisuudestaan sekä rohkeudestaan, ja millaista tukea hän on saanut faneiltaan vaikeina aikoina. Hän myös kertoo, miten on selvinnyt niistä hetkistä kun on epäillyt omaa osaamistaan ja miten solvaamisen jälkeen noustaan lavalle. Yksi Tiinan tärkeistä viesteistä kaikille on:

-Kukaan ei voi määritellä sitä, mihin sä olet kykeneväinen.

Kuuntele haastattelu:

Portion Boysin maine live-esiintyjinä on, että heillä on iso energia lavalla ja että he nostavat bileet pystyyn ja näin kävi tälläkin Tavastian keikalla. Useat katsojat tallensivat myös videolle otteita energisestä illasta muistoksi.

-Ainut asia, mikä määrittää ihmisen on se miten hän kohtelee muita. Tiina Forsby.

Teksti, kuvat ja audio: Birgitta Taussi.

Akateeminen Heviristeily seilasi jälleen

Sanni Pennanen
-
0
Akateeminen Heviristeily seilasi jälleen

HYRMY:n eli Helsingin Yliopiston Raskaan Musiikin Ystävät -järjestön heviristeily koettiin jälleen. Akateeminen heviristeily on järjestetty joka vuosi, jo vuodesta 2009 alkaen.

Helsingin Yliopiston opiskelijat Helka ja Kassu matkalla kohti laivaa.

Heviristeilylle lähdettiin Katajanokalta. Terminaalissa tunnelma oli menevä, ja iloinen hevikansa suuntasi innoissaan kohti laivaa. Kun laiva lähti satamasta ja pakolliset taxfree-ostokset oltiin saatu suoritettua, oli live-musiikin aika.

Ensimmäisenä lavan otti haltuun Gorekaust. Riihimäkeläinen yhtye sai yleisön heilumaan, ja ensimmäiset moshpitit nähtiin jo keikan alussa. Kuvassa Jami Mehtonen.
Äärimetallia soittava Gorekaust piti huolen siitä, että ihmiset heiluivat ja törmäilivät toisiinsa, kuin pahemmassakin merimyrskyssä, vaikka laiva oli ollutkin satamassa jo tovin.
Seuraavana lavalle hyppäsi DET. Muutaman vuoden olemassa ollut yhtye ei jättänyt ketään kylmäksi.
Speed- ja death metallia yhdistelevä DET sai yleisön päät heilumaan ja niskanikamat naksumaan.
Pitti pieni pyörii.
Yleinen hauska meininki näkyi laivalla koko ajan.
Viimeisenä lauteille asteli Azatoth.
Vantaalta lähtöisin oleva, death metallia soittava Azatoth sai yleisön riehaantumaan.
Tässä kohtaa tärykalvot kokivat kovia, kun desibelit paukkuivat tapissa.
Yleisöllä oli hyvä tunnelma koko keikan ajan.
Azatoth palasi vielä lavalle yleisön hurrauksien saattelemana vetämään encoren.
Encorebiisinä toimi Hammer of satan -kappale, johon Gorekaustin kitaristi Jerri Saarinen hyppäsi soittamaan bassoa.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Helka Taavila dramatisoi tilannetta kameralle.

”Oli hauska reissu, oli tosi yhteisöllinen meno ja oli kivaa tutustua uusiin tyyppeihin”, kertoi Helka Taavila.

”Oli tosi kiva reissu, itselle oli ensimmäinen kerta, kun olin hevirissellä. Oli hyvät bändit, vähintään yhtä hyvä meininki, kuin maakeikoilla. Ei tullut paljon nukuttua, mutta bilefiilis tuntui jatkuvan koko rissen ajan ja myös vielä jälkeenpäin, lisäsi Kasperi Seppä.

Kuvat ja teksti: Sanni Pennanen

Päivä valaistusmestarin matkassa

Birgitta Taussi
-
0
Päivä valaistusmestarin matkassa

Valaistusmestarin työ sisältää monipuolisesti sekä suunnittelutyötä että käytännön valotilanteiden rakentamista. Työn keskiössä ovat asiakkaat eli artistit, bändit, teatteriesitykset ja monet muut esiintyjät, joiden esityksiin Vuotalon valaistusmestari Jari Koskela rakentaa ja ajaa kaikki valotilanteet. Koskela rakentaa valotilanteensa aina tarkasti asiakkaan toiveiden mukaan, mutta niiden sisällä hänellä on paljon taiteellista vapautta.  

– Valaistusmestarin työ selkeimmin näkyy yleisölle esitysten, teatterin tai konserttien valojen tekemisenä. Vuotalon tapauksessa myös aulan galleriatilojen näyttelyiden valaisun tekemisenä, kertoo Jari Koskela valaistusmestarin työnkuvasta.

Tässä artikkelissa pääset kuvin seuraamaan Koskelan työpäivää ja artikkelin lopussa on audiohaastattelu, jossa Koskela kertoo laajemmin työstään.

Valaistusmestarin töitä on helppo tehdä hymyssä suin, sillä Vuotalossa on todella hyvä työilmapiiri ja kollegoiden työtavat ovat tulleet tutuiksi.
Työhön kuuluu paljon asiakaskontakteja, joita hoidetaan sähköpostilla. Muun muassa esitysten settilistat lähetetään usein valaistusmestarille sähköpostitse. Työpäivien pituudet vaihtelevat sen mukaan millaisia keikkoja talossa on, mutta sunnuntait ja maanantait ovat pääasiallisesti vapaapäiviä.
Verhot on tärkeä laittaa kiinni joka kohdasta, jotta valo ei pääse karkaamaan lavalta ja valotilanteet pääsevät suunniteltuihin oikeuksiinsa.

Kysyessäni Koskelalta, mitä valo merkitsee hänelle henkilökohtaisesti, hän vastaa sen olevan jo ammattinsakin puolesta yksi tärkeimmistä elementeistä. Koskela on ennen nykyistä työtään opiskellut media-alaa ja tehnyt musiikkivideoita. Silloin hän kuvitti musiikkia kuvallisen kerronnan kautta. 

– Nykyään valo on se tapa, millä haluan kuvittaa musiikkia ja saada sen toimimaan käsi kädessä esityksen kanssa. Pääasia vaan, että siitä tehdään osa kokonaisuutta, mikä luo onnistuneen illan, toteaa Koskela.

Valaistusmestari on työssään kanssakäymisissä myös aulahenkilökunnan kanssa. Vahtimestari Monika Karmo näyttää Jarille ottamaansa valokuvaa, johon hän on saanut tallennettua todella hienon valotilanteen taivaalta. 
Esiintyjien settilistan perusteella tehdään valosuunnitelma, jota sitten paikan päällä Vuotalolla rakentuu palanen kerrallaan lavalle. Usein Jari kuuntelee päivän keikan musiikin autossa matkalla kotoa töihin, jotta esityksen musiikillinen sisältö on tuoreessa muistissa.

Jos valaistusmestarin työ ja ylipäänsä työskentely valotekniikan parissa kiinnostaa, niin Koskela vinkkaa, että nykyaikana on monipuoliset mahdollisuudet opiskella alaa. Opiskelu antaa paljon pohjatietoa alasta, mitä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja alalla on.

Hän suorittaa itsekin tällä hetkellä Metropolia ammattikorkeakoulussa tutkintoa työnsä ohella. Tärkeää on kuitenkin mielenkiinto alaa kohtaan. Valaistusmestarin töissä toimii esimerkiksi tanssijoita, jotka ovat aiemmin työskennelleet tanssijoina ja myöhemmin alkaneet tehdä työkseen valoja. Heillä on tietenkin työssään enemmän kompetenssia tanssivaloihin. Tärkeää on kuitenkin yleinen mielenkiinto asioita kohtaan, sillä se helpottaa alalle pääsemistä ja alalla selviämistä.

Ylhäällä katonrajassa valoja suuntaessa on toimittava rauhallisesti ja harkitusti. Sinne ei mielellään saa ottaa mitään ylimääräistä mukaan. Sillä minimoidaan riski siihen että mitään tippuisi alas. Valot ovat sen verran korkealla, että pienikin esine sieltä tippuessaan alas voi olla hengenvaarallinen.
Aamulla tulostettu settilista on keikan alkaessa täynnä Jarin merkintöjä valotilanteista. Hän tykkää tehdä valoajo-ohjeet käyttäen luovasti fiilispohjalta sekä suomea että englantia merkinnöissään.

Loppuillan onnistunut keikka on päämotivaattori, ja se syy miksi joka päivä tullaan työpaikalle tekemään valaistusmestarin työtä. Koskela käyttää paljon aikaa panostaakseen settilistan kuunteluun, valoajatusten paperille kirjaamiseen ja keikan tekemiseen, jotta jokainen keikka saadaan ansaitsemallaan kunnialla maaliin. Jos käy vielä niin, että artisti itse tulee kiittämään tai yleisö antaa palautetta keikan valaisusta, niin se kiteyttää sen miksi Koskela tätä työtä tekee.

Kun keikka ”Från Samborombon till den nordiska kusten – En musikalisk resa i Evert Taubes fotspår – Pentti Hildén & Mikko Helenius” alkaa Vuotalossa, on Koskelalla kaikki valmiina. Valmiit valotilanteet pääsevät loistamaan keikan aikana. Tunnelma Vuosalissa on keskittynyt sekä yleisössä, lavalla että valopöydän takana ja musiikki soi kauniisti. Kuva: Jari Koskela.

Kuuntele Jari Koskelan haastattelu, jossa hän paljastaa mieleenpainuvimman keikkansa ja kertoo ammatistaan laajemmin ja miten se on muuttunut vuosien varrella.

Teksti, kuvat ja audio: Birgitta Taussi.

1...141516...138Sivu 15 / 138