Lasten ja nuorten käytös puhuttaa enemmän kuin koskaan. Onko kyse ohimenevästä ilmiöstä vai syvemmästä huolenaiheesta? Sosiaalinen media kasvattaa sukupolvea, joka etsii näkyvyyttä, mutta voimmeko vielä kääntää suunnan?
Kouluissa tapahtuva huono käytös on viime vuosina herättänyt paljon keskustelua. Opettajat kertovat yhä useammin, että oppitunnit häiriintyvät, oppilaiden keskittymiskyky on heikentynyt, ja kunnioitus ja arvostus opettajia kohtaan on vähentynyt. Samalla sosiaalinen media on tuonut ilmiön näkyväksi, esimerkiksi TikTokissa levisi videopätkä, jossa oppilaat tahallaan provosoivat opettajia tai häiritsevät opetusta. Mutta mistä tällainen käytös kumpuaa, ja pitäisikö siitä olla huolissaan?
Omien opiskeluhavaintojeni perusteella tilanne on muuttunut viime vuosikymmenen aikana. Opiskelen itse tällä hetkellä koulussa, jossa ikähaarukka vaihtelee 18-vuotiaista aina 50-vuotiaisiin asti. Olen huomannut, että monet nuoret aikuisetkin käyttäytyvät tunneilla häiritsevästi. He puhuvat päälle, vitsailevat jatkuvasti, eivät viittaa ja keskeyttävät opettajaa ja opetusta. Nuorten käyttäytyminen sekä vanhempien kunnioitus ovat huonontuneet vuosien mittaan. Osa nuorista puhuu esimerkiksi vanhemmilleen erittäin rumasti, ilman minkäänlaista kunnioitusta. Kun vertaa nykytilannetta vielä 2000-luvun alkupuoleen, kurin ja käytöstapojen taso oli huomattavasti korkeampi.
On selvää, että pelkkä vanhan ajan kuri ei toimi nyky-yhteiskunnassa, mutta jotakin on kadonnut. Kunnioituksen ja rajojen merkitys ei enää ole itsestäänselvyys.
Yksi keskeinen syy koulukäytöksen heikkenemiseen liittyy kasvatukseen perheissä.
Monissa perheissä vanhemmat eivät aseta riittäviä rajoja, ja lapsen yksilöllisyyttä korostetaan liikaa. Lapsi saa usein päättää asioista, jotka kuuluisivat aikuisen vastuulle. Jo varhaiskasvatuksessa näkyy, että osa lapsista ei ole tottunut noudattamaan yhteisiä sääntöjä tai ottamaan vastaan ohjausta.
Tutkimusten mukaan johdonmukainen rajojen asettaminen tukee lapsen turvallisuuden tunnetta ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. Vanhempien ja koulun välinen yhteistyö on monin paikoin vaikeutunut. Kun vanhemmat kritisoivat opettajia avoimesti, se heikentää koulun auktoriteettia lasten silmissä. Näin opettajan mahdollisuudet ylläpitää järjestystä ja kasvattaa vastuullisuutta pienenevät.
Huono käytös ei kuitenkaan aina johdu kasvatuksen puutteesta. Viime vuosien tutkimukset (esim. THL 2023, Opetushallitus 2024) osoittavat, että oppilaiden väsymys, kuormitus, mielenterveysongelmat ja oppimisvaikeudet lisäävät häiriökäyttäytymisen riskiä. Monilla nuorilla on diagnosoitu esimerkiksi ADHD tai masennus, ja pandemia-aika lisäsi entisestään yksinäisyyttä ja ahdistuneisuutta.
Kun nuori voi huonosti, se näkyy usein käytöksessä, keskittyminen herpaantuu, ärsyyntyminen kasvaa, ja oppitunneilla on vaikea pysyä mukana. Käytös on siis oire jostakin syvemmästä.
Sosiaalinen media vaikuttaa nuorten käyttäytymiseen merkittävästi. Huomiota haetaan seuraajilta, ja provosoiva käytös saatetaan nähdä keinona saada näkyvyyttä. Kun häiriökäyttäytymisestä tulee “sisältöä” someen, se normalisoi epäkunnioittavaa toimintaa. Lisäksi jatkuva verkossa oleminen kuormittaa nuoria henkisesti ja vähentää läsnäoloa koulussa. Kuitenkin iso osa nuorista osaa käyttäytyä ja kunnioittaa muita. Kaikki nuoret eivät aiheuta häiriöitä, ja monilla on terve käsitys toisten huomioimisesta ja vastuullisuudesta. Tämä osoittaa, että oikeanlaisella tuella ja kasvatuksella hyvät käytöstavat ovat yhä vahvasti mahdollisia.
Vaikka tilanne koulumaailmassa on haastava, siihen on olemassa ratkaisuja.
- Varhaiskasvatuksessa tulisi korostaa tunnetaitoja ja käytöksen ohjausta. Lasten kanssa pitäisi säännöllisesti keskustella siitä, mikä on sopivaa käytöstä ja miksi.
- Kouluissa voitaisiin ottaa käyttöön viikoittaisia tai kuukausittaisia tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppitunteja. Näissä harjoiteltaisiin kuuntelemista, empatiaa ja toisten kunnioittamista.
- Vanhemmille tulisi tarjota enemmän tukea kasvatukseen. Esimerkiksi vanhempainilloissa voitaisiin käsitellä rajojen asettamista ja lapsen vastuullisuuden kehittämistä.
- Opettajien arvostus täytyy palauttaa. Kun kouluyhteisö, vanhemmat ja oppilaat kunnioittavat opettajan työtä, se heijastuu oppilaiden asenteisiin ja käytökseen.
Huono käytös kouluissa on monisyinen ongelma, joka ei ratkea yhdellä keinolla.
Kyse ei ole vain kasvatuksen puutteesta tai kurin löystymisestä, vaan laajemmasta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Nuoret kasvavat maailmassa, jossa rajat ja arvot ovat hämärtyneet, ja jossa somekulttuuri muokkaa käyttäytymistä jatkuvasti.
Kuitenkin muutos on mahdollinen. Kun perheet, koulut ja yhteiskunta toimivat yhdessä ja panostavat tunnetaitoihin, kasvatukseen ja arvostukseen, voidaan palata aikaan, jolloin opettajan tullessa luokkaan oppilaat todella kuuntelivat, ei pelosta, vaan kunnioituksesta ja arvostuksesta.
Kuvat: Pixabay
Teksti: Muhamed Bashir
