Jääkiekossa maalilaulut ovat iso osa kotijoukkueen identiteettiä ja otteluiden tunnelmaa. Mutta millä Liiga-joukkueella on Suomen paras maalilaulu? Kaupunkikanava listasi Liigan maalilaulut paremmuusjärjestykseen.

Keskustelu parhaasta maalilaulusta on ikuinen, sitä käydään läpi jatkuvasti ilman lopputulosta. Lopullisesti parasta ei voi kruunata, koska lähes kaikki ovat valmiita väittelemään oman joukkueensa maalilaulun puolesta.

Minä kuitenkin häikäilemättömästi lähdin etsimään Liigan parasta maalilaulua, yhtenä kriteerinä muun muassa se, että sytyttää kotiyleisön ja menee vierasfanien ihon alle.

Listaus Liigan maalitorvista ja -lauluista huonoimmasta parhaaseen:

  1. Rauman Lukko:

RTK Palvelu Oy:n rahoilla houkutellaan Raumalle uusia pelaajia, mutta selvästi lisenssi uudelle maalilaulle olisi liian kallis. On käsittämätöntä, miten Suomessa tästä maalilaulusta mukamas pidetään. The Final Countdown on loppuun soitettu, tylsä ja mauton. Arvosana 5

  1. Mikkelin Jukurit:

Mikkelissä vierailevat fanit epäilevät, että pitävätkö edes kotijoukkueen kannattajat tästä lastenlaulusta. Kun kiekko tippuu maalin jälkeen jäähän, on laulu jo unohdettu. Arvosana 5+

  1. Vaasan Sport:

Meinasi jäädä pois listalta kotiotteluiden puutteellisen maalimäärän vuoksi, mutta tähän väliin se mahtuu. Maalilaulun outro on alkanut jo soimaan ennen kun yleisö on ehtinyt nousta penkistä, ja kun ehditään taas istahtaa, alkaa kumma EDM-jumputus. Arvosana 6-

  1. KalPa: Maalitorvi, jonka perään ammutaan murhametallia ja loppuun pehmennykseksi Sweet Caroline. Yhdistelmä, mikä ei sovi millään, mihinkään, mitenkään. Jos Kuopiossa mentäisiin ilman tätä sekavaa kompromissia, voisi tämä maalilaulu sijoittua listalla korkeammalle. Arvosana 6-
  1. Lahden Pelicans:

We´re Gonna Win -kappaleen melodia toimii, mutta jos ymmärrät englantia (mihin harva Lahdessa kykenee), tajuat että maalilauluna kappale on heikko. Toisaalta, jos kappaleen sanat “me voitamme” viittaa SM-hopeaan, tai karsintasarjan voittamiseen, sopii kappale Lahteen kuin nenä päähän. Arvosana 6

  1. SaiPa:

Kuulostaa siltä, että Lappeenrannassa joku on saanut tehtäväkseen luoda maalilaulun, joka tuntuu ikuisuudelta, mutta kestää vain vajaan minuutin. Mitään muuta syytä en keksi sille, miksi torven kuuluisi soida lähes puoli minuuttia, minkä seurauksena lausahdukset “tää on SaiPa” ja “SaiPa, SaiPa” soivat seuraavat puolisen minuuttia. Loppuunkin on totta kai taas isketty ihanaa epämääräistä EDM-jyskytystä. Arvosana 6

  1. JYP:

Ennen kuin vierailet Hippoksella, kannattaa perehtyä Jypin maalilauluun. Älä pelästy, kun kuulet ilmahälytyksen sireenin kotijoukkueen maalin jälkeen, se on vain Hippoksen maalitorvi. Seuraavaksi kuulet kappaleen, mikä kuulostaa Puuilon mainokselta. Jyppi jai, jai, jyppijyppi, jai. Arvosana 6+

  1. Kiekko-Espoo:

Kun Espoossa urheiluseuroja menee konkurssiin olemattoman urheilukulttuurin vuoksi yksi toisensa perään, on hieno nähdä, että uudelle Kiekko-Espoolle on periytynyt jotain. Tässä tapauksessa kuitenkin, kun sekoitetaan kaksi toimivaa maalilaulua ja tehdään väkinäinen remix, on lopputulos sekava ja lähinnä loukkaus edesmenneille maalilauluille. Arvosana 7-

  1. HPK:

Ennen kaikkea hauska maalilaulu, minkä lisäksi todellinen klassikko. Kappaleena totta kai karsea, mutta se toimii vastustajan pelaajien, sekä fanien päänsärkynä, mikä ei voi olla negatiivinen asia. Kappaleen vaihdos kesken kaiken ei ole ideaali. Arvosana 7

  1. Oulun Kärpät:

Kärppien maalilaulu saattaa vaihtua tämän tekstin kirjoittamisen ja julkaisun välillä, mutta toistaiseksi se on I Will Survive (Lalala). Kyseessä ei ole Gloria Gaynorin alkuperäinen versio. Edesmenneistä maalilauluista esim. “Verkko heiluu” on parempi kuin tämän hetken valinta Raksilassa.
Arvosana 7+

  1. Tampereen Ilves:

“We Are The Kings” on toimiva ja kohtuullinen maalilaulu. Sitten taas, onhan se aika tylsä ja yksinkertainen rallattelu. Toki, Ilveksen organisaatiossa viimeksi asiat ovat loksahtaneet kohdalleen 1985. Kappale on siis keskinkertaisen sopiva Tampereen alisuorittajille. Arvosana 8-

  1. KooKoo:

Kouvolassa torven jälkeen soi jokaiselle jääkiekkofanille tuttu “Crowd Chant”, mutta pienellä kouvolalaisella twistillä. Legendaarisen kappaleen päälle on lyöty tasainen öllötys, mikä kuvastaa Kouvolaa hyvin. Arvosana 8

  1. Porin Ässät:

Isomäellä hitsarit sekoavat ja Patasydän pauhaa. Jos ei otettaisi huomioon torvea tai kappaleen kestoa ja kohtaa, jota maalilaulussa käytetään, olisivat porilaiset tämän listan kärjessä. Maalista puoli minuuttia eteenpäin käynnistyy alkusoitto, mikä lannistaa tunnelmaa, ellei Rambo paina kunniakierrosta ympäri jäätä kuin vastasyntynyt varsa. Arvosana 8+

  1. HIFK:

Korvia vihlova summeri, “au au au, ma maa maa ma” ja “Flamethrower” ovat yksi liigan ikonisimmista yhdistelmistä. Kotifanit rakastavat, vierailijat eivät voi sietää. Yksi Liigan maalilauluista, jota ei ikinä voisi vaihtaa, vaikka koko hallin yhtenäiseen, aneemiseen taputtamiseen kyllästyvät kaikki ajallaan. Arvosana 8 ½

  1. Helsingin Jokerit:

Niin ikään maalilaulu jota ei voida vaihtaa, eikä tulla vaihtamaan. Mahtipontisen tuttu sävel Rocky-elokuvista sopii maalilauluksi vallan mainiosti. Tällä hetkellä kuitenkin Jokereiden seurajohto rukoilee, että kaikki fanit eivät kääntäneet seuralle selkäänsä vuosia sitten. Saa nähdä soiko “Gonna Fly Now” täydelle Veikkaus Arenalle, vai Mestis-finaalisen tapaan puolityhjälle hallille. Vai soiko se ollenkaan, kun liigakaukaloon luistelee näköjään toistakymmentä Mestis-pelaajaa. Arvosana 9-

  1. Tappara:

Liigan miltei huonoimman maalitorven voi antaa anteeksi, kun maalilaulu on näin ikoninen. “Live Is Life” on muodostunut Tappara-fanien keskuudessa legendaksi ja vastustajien pahimmaksi painajaiseksi. Tämän olisi ehkä mahdollista olla listan kärjessä, jos seura onnistuisi myymään edes yhden Liiga-finaaliottelun täyteen. Arvosana 9

  1. TPS:

Turussa 1980-luvulta lähtien on soinut “Maali se on hunajata”. Liigan vihatuin, mutta selvästi paras maalilaulu. Täyttä kymppiä ei voi antaa, jos maalilaulun kuulijoista puolet ovat punaisia penkkejä. Menneellä kaudella TPS:n halli täyttyi keskimäärin vain 48-prosenttisesti, mikä on yllättävän paljon joukkueen pelin tasoon nähden. Arvosana 10-

Teksti: Pietu Enne
Kuva: Pexels

Edellinen artikkeliNaisten jenkkifutis on kovaa peliä – silti moni vähättelee sitä
Seuraava artikkeliSeksikäs Suklaa: ”Mä en oo robotti, mä oon ihminen”