ATP-rankingin nelinpelin ykkössijalle ponnahtanut Harri Heliövaara sisäistää vielä saavuttamaansa ykkössijaa samalla, kun suuntaa katsettaan kohti uusia tavoitteita ja haaveita.
Virallista ATP-ranking listaa ylläpitää Association of Tennis Professionals, joka on miesten ammattilaistenniksen kattojärjestö. ATP-ranking listaa miesten kaksin- ja nelinpelin pelaajat parhausjärjestykseen heidän edellisten 52 viikon aikana saavuttamiensa pisteiden perusteella. Tennispelaaja Harri Heliövaara kokee edelleen vähän hämmentäväksi, ettei ATP-rankingissa ole hänen ja hänen parinsa Henry Pattenin yläpuolella ketään.
– Hetkinen, mähän oon maailman paras. Ei se nyt aina tunnu siltä.
Paineita ykkössija ei kuitenkaan aiheuta. Heliövaara huomauttaa, että nimen vieressä olevasta numerosta voi kentällä ammentaa jonkinlaista varmuutta, mutta mitä enemmän yrittää kontrolloida omaa sijoitustaan, sitä kauemmas ajatukset siirtyvät olennaisesta – eli pallon lyömisestä.
– Tässä pelataan vähän niin kuin talon rahoilla kasinolla hetken ajan. Vaikka sieltä tippuu, niin mä voin aina sanoa, että mä oon ollut ykkönen.
Pari vuotta sitten ykkössija ei käynyt edes Heliövaaran mielessä. Nyt katse on suunnattu olympialaisiin, mutta Golden Grand Slamista hän ei aio ottaa painetta. Saavutus edellyttäisi, että Heliövaara voittaisi saman kalenterivuoden aikana kaikki neljä Grand Slam -turnausta, eli Australian avoimet, Ranskan avoimet, Wimbledonin ja Yhdysvaltain avoimet sekä olympiakultaa. Se olisi Heliövaaran mukaan yksi sulka hattuun, mutta hän kokee saavuttaneensa jo niin paljon, että sisäistäessä menee vielä hetki.
Mikäli ketä tahansa tenniksen kattojärjestö ATP:n perustamaa ATP No. One Clubin pelaajaa vastaan olisi mahdollista ottaa matsi, Heliövaara tahtoisi kohdata Nadalin tai Federerin.
– Ne on kuitenkin semmoisia idoleita, jotka on pelannut niin pitkään mun elämän aikana. Mä olen nähnyt heitä paljon ja joku semmonen aura heissä on. Novak Đokovićin oon kohdannut. Siinä oli semmonen vau-fiilis.
Kun Heliövaara pohtii, miltä tuntuisi pelata omaa pariaan Henry Pattenia vastaan, hän virnistää ja kuvailee, että ottelusta tulisi henkinen taisto. Pelaaminen Pattenia vastaan tuntuisi Heliövaaran mukaan inhottavalta – samaan aikaan hauskalta ja kauhistuttavalta.
Nelinpelin tulevaisuus ei Heliövaaran mukaan hyvältä näytä. Kuluvan vuoden aikana on ollut paljon puhetta nelinpeliin kohdistuvista muutoksista. Heliövaara epäilee, että nelinpelin pelaajamäärät ja palkintorahat tulevat putoamaan.
– Jos mä oon täysin realisti, ei se hyvältä näytä. Kyllä mä pahoin pelkään, et siitä tulee enemmän ja enemmän pienempi marginaalilaji.
Grand Slameissa Heliövaara uskoo nelinpelin säilyvän, mutta B-kiertueella hän ei usko nelinpelin pysyvän nykyisessä koossaan.
Itseään oman elämänsä toimitusjohtajasi kuivailevalle Heliövaaralle kertyy vuodessa noin 240 reissupäivää. Vapaapäivät kisamatkoilla eivät tunnu vapaapäiviltä, koska kyseessä on loppujen lopuksi työmatka, Heliövaara painottaa. Hänen ja Pattenin reissutiimiin kuuluu molempien omat tennisvalmentajat sekä yhteinen fysioterapeutti. Etäyhteydellä Heliövaaran tiimiin kuuluu myös hengitysvalmentaja sekä psykologi ja satunnaisiin kisoihin tuodaan myös fysiikkavalmentaja.
Kotona ollessaan vapaa-ajan vietto luonnistuu helpommin kuin hotelleissa. Mitään tiettyä kotimaista elintarviketta Heliövaara ei matkan päällä lähtökohtaisesti kaipaa, mutta juomakelpoista ja hyvän makuista hanavettä hän toivoisi saataville maailmanlaajuisesti.
– Mulla menee ihan pata jumiin sen kanssa, kun ei pysty juomaan monessa paikassa hanavettä, plus se pullojen kanssa säätäminen.
Heliövaaran imagoon kuuluu hänen 15 vuotta sitten aloittamansa blogi. Alkuun blogi toimi alustana, jonka avulla Heliövaara pystyi jakamaan kuulumisiaan ja kuvailemaan matkojansa eksoottisiin maihin. Nykyään blogiin tulee uunituoreita, yksityiskohtaisia ja rehellisiä analyysejä otteluista ja ammattiurasta. Manageri auttaa Heliövaaraa somen kanssa, mutta blogin hän on pitänyt täysin itsellään.
– Se on mulle tapa purkaa paineita ja menestystä, epäonnistumisia. Se on mun tapa käsitellä elämää ja tennispelaajuutta.
Kuva huippu-urheilijoista on Heliövaaran mielestä edelleen vähän stereotyyppinen. Täytyy uhrata kaikki, elää askeettista elämää ja ottaa kaikki irti jotta voisi menestyä. Hänet onkin vuosien varrella yllättänyt ammattiurheilijan työnkuvassa eniten se, miten monella tavalla sitä voi tehdä.
– Ihmisiä on myöskin huippu-urheilijat. Jokaisella on privaattielämässä omia juttuja, mitkä kiinnostaa tai mitkä vie aikaa. Niitä voi priorisoida vähän eri lailla. Polut on hyvin erilaisia ja silti voi päätyä sinne ykköseksi.
Työn ulkopuolella Heliövaara haaveilee lentolupakirjan suorittamisesta, sekä vuodesta, jolloin ei tarvitsisi tehdä mitään: laatuaikaa perheen kanssa murehtimatta jatkuvasti sitä, milloin on jälleen aika lähteä.
– Ihminen on siitä hyvä, että se haluaa ainoastaan, mitä sillä ei ole. Luultavasti jos sitä kestäisi vuoden, niin mä olisin ihan kypsä siihen, et nyt pitäisi saada jotain actionia tähän elämään.
Teksti ja kuvat: Rebecca Kurtén
