Keväällä 2024 yrittäjyyttä opiskelevat Polina, Katariina ja Ada näkivät sosiaalisessa mediassa videon joogatunnista, jossa oli koiranpentuja mukana. Nuoret naiset yrittivät etsiä samankaltaista Suomesta, mutta eivät löytäneet. Siitähän sitten idea lähti ja Lavly perustettiin.

Kuvassa pennut ympäröivät joogaavia tyttöjä.
Polina siivoaa pentujen jälkiä.

Pennut ovat lähialueen kasvattajilta ja niitä kontaktoidaan kasvattajien listoilta, hanki koira -sivustolta sekä rekisteröityjen koirien listalta. Pennut ovat vähintään viiden viikon ikäisiä, mutta parhaimmillaan ne ovat luovutusiässä noin seitsemän – kahdeksan viikon ikäisinä. Pennun rotu vaikuttaa kuitenkin paljon valintaan, sillä esimerkiksi noutajakoirat ovat paljon isompia ja kehittyneempiä viiden viikon iässä verrattuna pieniin rotuihin. Tämän tunnin pennut olivat kuvauspäivänä täyttäneet seitsemän viikkoa.

Lavlyn perustajista Katariina Kotamäki ja Polina Filatov.

Tunnit ovat hyvin suosittuja ja yleensä loppuunmyyty. Helsingin tunnit myytiin loppuun ilman markkinointia. Tästä tilanteesta yrittäjät saavat olla iloisia, sillä se ei ole itsestäänselvyys. Lavly panosti aluksi todella paljon markkinointiin TikTok:ssa sekä Instagramissa ja se on tuottanut tulosta, joka kantaa vieläkin.

Joogaa pentujen joukossa.

Tunnille mahtuu noin viisitoista ihmistä riippuen tilasta ja pentueen koosta. Pentuja on yleensä noin 7-9. Yksi kerta maksaa 40 euroa, ja kestää tunnin. Joogaa on 45 min ja loppuun on varattu 15 minuuttia pentujen kanssa olemiseen sekä kuvien ottamiseen. Tunnin jälkeen Lavly tarjoaa myös smoothiet.

Lavly tarjoaa joogan jälkeiset smoothiet.
Kaksi walesinspringerspanielin pentua.

Rodun valinta on tärkeää ja siinä mennään rodun luonne edellä. Naiset myös konsultoivat kasvattajia sekä kyselevät, minkälaisia pennut ovat luonteeltaan. On tärkeää, että pennut ovat sosiaalisia eivätkä pelkää ihmisiä. Esimerkiksi Spanielit ovat hyvin ihmisrakkaita.

Kasvattaja Tiina Janka sekä Lavlyn perustaja Polina Filatov.
Pennut ovat lähdössä takaisin kotiin tuntien jälkeen.

Kuvat ja teksti: Nea Kankkunen

Edellinen artikkeliLastenkodin arkea, jota ei näe ohikulkiessa
Seuraava artikkeliRuokajonot kasvavat Helsingissä – AndreasHelpsin vapaaehtoiset näkevät arjen tiukentumisen läheltä