Helsingin kantakaupungissa toimivan ruokajakelun jonot ovat kasvaneet tasaisesti viime vuosien aikana. Andreaskirkon tiloissa torstaisin toimiva AndreasHelps jakaa viikoittain 500–600 ruokakassia, ja kävijämäärät ovat selvästi suurempia kuin toiminnan alkaessa kymmenen vuotta sitten.
Ruoka-apu on monelle välttämätön tukiverkko
Ruokajonossa käyneet kuvaavat avun olevan elintärkeä arjen selviytymisessä. Koko Suomessa vuosittain ruoka-apua tarjoaa arviolta yli 1 000 järjestöä, yhdistystä, seurakuntaa tai muuta tahoa. Jonottajat kertoivat, että ilman ruoka-apua elämä olisi huomattavasti vaikeampaa. Jonossa näkyy eri-ikäisiä ja eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä: eläkeläisiä, lapsiperheitä, opiskelijoita ja myös työssä käyviä, joilla kustannusten nousu on tehnyt arjesta tiukkaa.
Toiminta pyörii vapaaehtoisvoimin ja lahjoituksilla
AndreasHelps aloitti toimintansa vuonna 2015. Noin 20–30 vapaaehtoista pakkaa ja jakaa ruokakassit torstaisin klo 14–17 Andreaskyrkanin tiloissa Korkeavuorenkadulla.
Ruoka saadaan lahjoituksina kymmenestä lähikaupasta ja kymmenestä leipomosta. Lisäksi Stadin Safka toimittaa joka torstaiaamuna kaksi kuormallista ruokaa jaettavaksi, kertoo toiminnanjohtaja Bo Ekman.
– Kaikki jaettava ruoka tarkastetaan, ja ylijäämä pakastetaan myöhempää käyttöä varten, kertoo Bo Ekman.
Vapaaehtoisten joukossa on eri-ikäisiä tekijöitä. Vapaaehtoistyöntekijä Pekka kertoi että hän on löytänyt vapaaehtoistyön jäätyään eläkkeelle. Hän on saanut siitä mielekästä tekemistä ja mahdollisuuden auttaa muita. Pekan kaltaiset vapaaehtoiset ovat toiminnan selkäranka.
Avuntarpeen kasvu näkyy – viesti päättäjille on selvä
Viime vuonna noin 73 prosenttia ruoka-apua järjestävistä tahoista kertoi, että apua hakevien määrä on kasvanut. Samaan aikaan 63 prosenttia ilmoitti, että lahjoitus- ja ylijäämäruoan saatavuus on vähentynyt.
Toiminnanjohtaja Bo Ekman kuvaa, että ruoka-avun tarve on kasvanut erityisesti viime vuosien leikkausten ja kustannusten nousun myötä. Hän toivoo, ettei jatkossa tehtäisi lisäleikkauksia ryhmiltä, jotka ovat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa, kuten eläkeläisiltä, lapsiperheiltä ja opiskelijoilta. Ekmanin mukaan on tärkeää että yhteiskunta tunnistaa ruoka-avun olevan hätävara, ei pysyvä ratkaisu, ja että poliittisella tasolla etsitään keinoja vähentää tarvetta tällaiselle avulle.
Teksti ja kuvat: Emmi Ovaska
