Veikkausliigan 36. kausi oli monelta osin merkittävä. Suomalainen jalkapallo otti taas askeleen eteenpäin.
Katsojakeskiarvo nousi 58 vuoden tauon jälkeen yli 3000:een katsojaan per peli. Määrät vähän vaihtelevat lähteiden mukaan, mutta liigan ja Palloliiton sivujen mukaan tarkka keskiarvo oli 3144. Voimme spekuloida lukujen tarkkuutta, mutta edistystä ei silti voi kiistää. Nähtiin jännittävä monen seuran välinen mestaruustaistelu, useiden pelaajien läpimurtoja, hienot putoamistaistelut sekä tunteita herättäviä tilanteita.
Kentän ulkopuolella
Ruudun suorat lähetykset olivat laadukkaampia kuin koskaan. Asiantuntijat olivat hyvin valittu. Nostaisin erityisesti Tuukka Kotimäen ja Mehmet Hetemaj’n nimet esille. Rentous ja asiantuntijuus paistoivat oikealla tavalla läpi. Dynamiikka kaikkien studiossa istuvien välillä toimi, ja suomalainen jalkapallopuhe nousi taas uudelle tasolle. Selostajapari Velja Engström ja Kim Kallström ansaitsevat sulat hattuihinsa, eritoten Engströmin eläytyminen ja intohimo suomalaista jalkapalloa kohtaan on hienoa seurata!
Luulen, että suomalaisesta jalkapallosta on alettu puhua enemmän. Minun kaltaisille suomifutisystäville seuraavat 20 vuotta tulevat olemaan mielenkiintoisia aikoja elää. Muistetaan yhdessä tukea paikallista jalkapalloa, keskustella siitä ja auttaa eri tavoin seuroja pääsemään eteenpäin. Suomella on mahdollisuus tulevaisuudessa olla vielä jalkapallomaa.
Mestaruussarja
Jaan tämän tekstin mestaruus- ja karsintasarjaan. Tämän vuoden uutuus oli kaksinkertainen mestaruussarja. Tämä varmisti kuuden pisteen pelien viikonloput ja loppuun asti venyvän mestaruustaistelun monen seuran välillä. Positiivinen muutos siis, toivotaan, että kauden menestyksestä johtuen Veikkausliigan johtajat eivät muuttaisi jo toimivaa mallia.
Varjopuolena tässä on pelien jatkuminen marraskuulle asti, mikä tuo lisää kuormaa pelaajille. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Seurojen johtajat varmasti ovat ainakin innoissaan päästessään lypsämään rahaa pelitapahtumista. Samalla myös mielipiteitä jakavasta eurolopputurnauksesta luovuttiin, mitä pidän positiivisena asiana.
KuPS
Mestaruuden vei Kuopion Palloseura toisen vuoden putkeen. KuPS on vuoden 2025 Veikkausliigan mestari. Isoimmat tekijät tähän olivat maratonmainen ote sarjaan, hyvät hankinnat kesken kauden, ja pelaajien onnistunut kierrätys. Turha on liian vaikeaa analyysiä tehdä. Ysikympin podcastissa KuPSin toppari Arttu Lötjönen sanoi: “meillä oli vain paras joukkue”.
KuPSin joukkueessa oli kantavia pelaajia, jotka nostivat tasoansa jatkuvasti kauden edetessä. Doni Arifista tuli sarjan johtavia keskikenttäpelaajia, edes hänen fyysiset heikkoutensa eivät tulleet esille kauden keski- ja loppuvaiheessa. Ibrahim Cisse oli sarjan parhaita toppareita, hän oli ehkä jopa suurimmassa roolissa tämän joukkueen menestyksessä. Otto Ruoppi löi itsensä viimeistään läpi Veikkausliigassa nyt. Kahdeksan maalia ja kuusi maalisyöttöä, hirveä määrä töitä ja lähes kaikki pelit avauskokoonpanossa. Luulenkin, että kyseinen herra lähtee tammikuun siirtoikkunassa isompiin ympyröihin.
Joukkueessa toimi myös tasapaino kokeneiden ja nuorempien pelaajien välillä. Nimetäkseni osan, Petteri Pennanen ja kesällä seuraan liittynyt Piotr Parzyszek olivat vanhempaa kaartia, jotka toimivat hahmoina niin kopissa kuin kentällä. Kuopiossa on trendi voittaa Suomen mestaruuksia tällä hetkellä, tekeekö kaupunki jotain mistä voisi ottaa mallia?
FC Inter
FC Inter oli kauden alusta lähtien vahva voittajasuosikki omissa papereissani. Tasaisuudesta ja kovasta tasosta kertoo se, että FC Inter hävisi ensimmäisen Veikkausliigaottelun 17. elokuuta. Loppuun asti lento ei jatkunut, ja ensimmäisen häviön jälkeen tämä melkein pysäyttämättömän oloinen kone alkoi takkuilemaan.
Vesa Vasara on viimeistään nyt noteerattava erittäin päteväksi valmentajaksi, jonka monet huomasivat jo hänen luotsatessaan FC Honkaa ennen Turkuun saapumista. Ei voi poissulkea faktaa, että interin tähtipelaaja Axel Kouame siirtyi AIK:n paitaan Allsvenskaniin kesken kauden. Inter sai noin miljoonan euron korvauksen tästä, mutta menetti mahdollisesti mestaruuden samalla. Toivottavasti rahat osataan käyttää oikeisiin paikkoihin, jotta siirto muuttuisi ajan myötä hedelmälliseksi.Kesällä Interin peli näytti parhaimmillaan jopa ylivoimaiselta, ja erityisesti keskikenttä Florian Krebs, Axel Kouame ja Bismark Ampofo -kolmikko pelasi kuin yläasteen välitunneilla ajoittain.
Krebsistä muutama sana, hän on mahdollisesti kauden paras pelaaja. Uskomattoman kliinistä tekemistä nyt jo Suomessa neljättä vuotta putkeen. Jäi harmillisesti katsojalle pimentoon vähän ylempänä pelaavien taituireiden vuoksi. Kokonaisuutena hopea oli nimenomaan voitettu hopea FC Interille. Kouamen lisäksi laituri Loic Essomba oli poissa monista tärkeistä peleistä ja laadukasta ysipaikan pelaajaa ei tuntunut löytyvän.
HJK
Helsingin Jalkapalloklubi oli taas jatkuvasti otsikoissa negatiivisella tavalla. Verraten voittaja KuPsiin, HJK operoi yli puolet suuremmalla (2.6 miljoonaa euroa) pelaajabudjetilla. Ne Jäivät 18 pistettä kärjestä, ja keräsivät häpeälliset viisi pistettä mestaruussarjan otteluista. HJK on viimeksi voittanut mestaruussarjassa kaudella 2023. Kyseessä oli katastrofaalinen kausi, ja vaikeat, mutta samalla kriittiset vuodet, ovat tulossa meidän jätille. Positiivista on vaikea keksiä, mutta Pyry Mentun vahva tulo Veikkausliigaan oli hienoa katsottavaa.
Ilves
Ilveksen organisaation toiminta on loistavalla tasolla tällä hetkellä. Pelaajat haluavat sinne pelaamaan. Tammelan stadionin katsojakeskiarvo olikin yli 5000. Nostaisin Miika Takkulan nimen esille. Hän tuli urheilujohtajaksi Helsingistä jo viime kaudelle. Ilveksellä on ollut Hyviä hankintoja läpi kauden, seura tuottaa rahaa, ja nuoret pelaajat pääsevät loistamaan.
Monia valonpilkahduksia kentällä nähtiinkin. Marius Söderback nousi yhtäkkiä sarjan parhaimmaksi pelaajiksi, Oiva Jukkola nosti tasoaan, mikä poiki kutsun Huuhkajiin, Otto Tiitinen on hyvin mielenkiintoinen tulevaisuuden nimi. Kaikkia onnistujia en lähde tässä nostamaan esille, mutta Ilveksen tulevaisuus näyttää hyvältä ja ennen kaikkea, on hyvissä käsissä. Puolustussuunnan lahjukset, ja mahdollisesti kokemattomuus toivat tänä vuonna kolmannen sijan.
SJK
Seinäjoen Pallokerho pelasi viihdyttävää jalkapalloa läpi kauden. Päävalmentaja Stevie Grieve lukeutuu ehdottomasti ellei parhaimmaksi, niin vähintään eliittivalmentajaksi Veikkausliigassa. Hän on haluttu mies jopa maailmalla, ja kun kirjoitan tätä, on Ruotsista ja HJK:sta ollut kiinnostusta. Jännä nähdä mihin skotti liikkuu.
Maalipörssin voittaja Kasper Paananen 18 maalilla oli ihastuttavimpia pelaajia seurata koko sarjasta. Kymppipaikalla, hyökkäyksessä ja jopa laidassa pelannut Paananen tuntui olevan aina siellä, mistä maalit tehdään. Pitäisikö Jacob Friisin jo ottaa puhelin käteen ja soittaa? SJK oli aika pitkälle syksyyn mukana mestaruustaistelussa, mutta loppuun asti taso ei kantanut.
Gnistan
Gnistan oli viimeinen mestaruussarjaan päässyt joukkue. Pistesaldoksi mestaruussarjassa jäi viisi pistettä kuten HJK:llakin. Ainoa voitto tuli nimenomaan derbyssä HJK:ta vastaan. Nimekkäitä pelaajia oli joukkue täynnä, kun Jukka Raitala, Roman Eremenko ja Tim Väyrynen laittoivat Gnistanin paidan päälle. Suomifutiksen kannalta hieno seura. Gnistan menee myös kasvavan seuran kategoriaan, junioritoiminta on hyvällä tasolla verrattuna 5-10 vuotta taaksepäin. Mustapekka Areenalla on hyvä tunnelma, ei tiedä, vaikka Gnistan voisi tulevina vuosina haastaa sarjan muita jättejä.
Karsintasarja
FC Haka
Suoraan tippuva joukkue oli FC Haka. Valkeakoskella on kauan tehty asiat liian lyhytkatseisesti. Vauhdin hakeminen Ykkösliigasta voi tehdä ihan hyvää. Sokkohankinnat ulkomailta ovat pitäneet liigapaikkaa tähän kauteen asti, mutta nyt nähtiin, mitä tapahtuu kun hankinnat eivät osu kohdilleen. Andy Smithin potkut kesken kauden eivät tuoneet mitään muutosta seuraan, eikä Kari Martonen onnistunut tehtävässään. Hakan pitää aloittaa puhtaalta pöydältä rakentamaan toimintaa katsoen pitkälle tulevaisuuteen. Tie tulee olemaan kivinen, suoraan nousemiseen panostaminen putoamisen jälkeen ei välttämättä ole paras vaihtoehto.
KTP
Kotkan Työväen Palloilijat eivät säilyneet karsintojen jälkeen Veikkausliigassa. Sarjassa valmiiksi rutinoituneita pelaajia hankittiin joukkueeseen. Toivottua tulosta ei tämä tuottanut. Laastariksi loppukaudella KTP nosti Ossi Virran päävalmentajaksi, joka sai hetkellisen piikin näkymään pelaamisessa, mutta Veikkausliigapaikkaan se ei riittänyt.
Taaksepäin katsottuna joukkueessa oli useita alisuorittajia. Joona Toivio, Atomu Tanaka ja Petteri Forsell olivat talven suuria satsauksia. En usko, että kenestäkään heistä saatiin ulosmitattua sitä, mihin pyrittiin. Neljä eri maalivahtia kävi kauden aikana maalilla. Kesän siirtoikkunassa sisään kahdeksan uutta pelaajaa, ulos kuusi. Seurajohdolla on Kotkassa peiliin katsomisen paikka. Perinteinen seura hienoilla faneilla, joten toivotaan, että KTP putoaa vahvasti jaloilleen.
FF Jaro
FF Jaro oli hienoimpia tarinoita kaudelta. Nousijaseura, joka taisteli itselleen seitsemännen sijan sarjataulukossa. Pietarsaaren alle 20 000 asukkaan kaupunki oli sisukas loppuun asti. Hankinnat onnistuivat, kun sarjan paras kärkipelaaja Kerfala Cissoko ja parhampiin keskikenttäpelaajiin lukeutuva Manasse Kusu pukivat Jaro-paidan päälleen. Omia junnuja saatiin esille. Mainitsemisen arvoinen tulevaisuuden nimi on Rudi Wikström, joka tuli ryminällä sisään Veikkausliigaan. Hänestä huomasi heti kentälle tultuaan, että hän ei ole pyytelemässä anteeksi, vaan tekemässä maaleja. Pietarsaaren uusi mahtava stadion nousi kauden aikana ja FF Jaroa on hieno seurata tulevina vuosina.
AC Oulu
Jaron ja KTP:n väliin mahtui AC Oulu, IFK Mariehamn ja VPS. AC Oululla on ongelmia pelaajien hankkimisessa. Seura joutuu maksamaan enemmän kuin muut seurat keskinkertaisesta Veikkausliigan tasoisesta pelaajasta. AC Oulu ei kuitenkaan tavoitteeseensa päässyt joutuessaan karsintasarjaan. Peliä ei saatu näyttämään uskottavalta oikein missään kohtaa kautta, käteen jäi ainakin Veikkausliigasta paikka ensi kaudelle sijoituksella kymmenen.
VPS
Vaasan Palloseura sijoittui yhdeksänneksi. Paikka mestaruussarjaan oli loppuun asti auki, mutta VPS taipui lopussa Gnistanille, joka sai paikan. Päävalmentaja Jussi Nuorela on saanut ulosmitattua lähivuosina pelaajistaan kaiken, sekä tehnyt seurasta uskottavan pääsarjatason joukkueen. Loppua kohden oli nähtävissä pelailun makua, ja luulen, että jatkosopimuksen kirjoittaneelle Nuorelalle jäi nälkää ensi kaudeksi.
IFK Mariehamn
IFK Mariehamnin kausi oli niin kuin usein ennenkin: hieman mitäänsanomaton. Sarjan huonoin katsojakeskiarvo, ja paljolti vain selviytymistä. Muutamia onnistuneita hankintoja nähtiin, kuten loistavan kauden pelannut Niilo Kujasalo, puolustuspäässä vahvasti pelannut Emmanuel Okereke ja keskikentällä joskus ailahteleva, mutta useimmiten positiivisesti esiintynyt Emmanuel Patut. Loppujen lopuksi sijoitus oli kahdeksas.
Yhteenveto
Parhaillaan on paljon hymyilemisen aihetta suomalaisessa jalkapallossa. Näemme uusien voimasuhteiden syntymistä ja ilmassa on paljon kysymysmerkkejä. Sarja on hyvin kilpailullinen, ja se jatkaa kasvuaan. Pelaajia pääsee enenevässä määrin eteenpäin sarjasta isompiin liigoihin, ja uusia tähtiä syntyy kausi kaudelta. Toivotaan, että oikeiden valintojen tekoja jatketaan niin Veikkausliigan johdossa kuin seuroissakin, ja pääsemme näkemään entistä uskottavamman pääsarjan tulevaisuudessa.
Teksti: Konsta Mervelä
Kuva: Milla Hämäläinen
