Onko boffaus vain leikkimielistä miekkailua – vai jotakin paljon enemmän? Kuka sanoo, että miekkailla voi vain elokuvissa tai saduissa? Boffaus, eli pehmomiekkailu, on vauhdikas ja yhteisöllinen harrastus, jossa yhdistyvät liikunta, strategia ja seikkailu – turvallisesti ja hauskasti.

Suomessa boffaus on kasvanut suureksi harrastukseksi viime vuosikymmeninä. Ensimmäinen Sotahuuto-tapahtuma, maan suurin boffaustapahtuma, järjestettiin vuonna 2006, ja siitä lähtien laji on vakiinnuttanut paikkansa eri ikäisten harrastuksena. Vuonna 2024 vuonna järjestettiin lajin ensimmäiset SM-kilpailut.

Pitkään lajia harrastanut Aleksi Holtari kertoo, että hänen oma boffauksensa alkoi sattumalta.

– Tutustuin lajiin kaverin kautta, joka pyysi mukaan Sotahuutoon. Siitä se sitten lähti, Holtari naurahtaa.
Nyt Holtari on yksi niistä harvoista suomalaisista, jotka tekevät boffausta myös omasta intohimostaan lajiin. Hän rakentaa itse miekkoja, kilpiä ja keihäitä, joita käytetään ympäri Suomen boffaus-tapahtumissa.
– Euroopassa laji ei ole vielä kovin tunnettu, siellä harrastetaan enemmän larppausta eli roolipelaamista, josta boffaus onkin saanut alkunsa, mutta toivon, että laji leviää ajan myötä myös muualle.



Aleksi Holtari käymässä taisteluun KUVA: KATJA LAITINEN

Harrastus, joka voi muuttaa elämän suunnan.

Monille boffaus ei ole vain viikonlopun harrastus, vaan elämäntapa ja yhteisö. Holtari kertoo, että laji on vaikuttanut myös hänen omaan elämäänsä syvästi.

– Boffaus muutti elämäni suunnan. Nuorempana join liikaa alkoholia, mutta lajin myötä sain tilalle mielekästä tekemistä, ystäviä ja tavoitteita. Se antoi uuden suunnan koko elämälle, kertoo Holtari.

Kuvassa Boffaus porukka Caffilaiset: Aleksi Holtari (kesk) Santeri Lämsä, Jere Kemoff, Veini Niemi ja Mikko Klinga. KUVA: KATJA LAITINEN


Boffaus sopii kaikenikäisille, se on hauskaa ja tuvallista kaikille, myös lapsille. Aseet ovat pehmeitä ja säännöt korostavat turvallisuutta. Monissa kaupungeissa voi boffata ja lapset ja nuoret pääsevät kokeilemaan lajia ohjatusti ja turvallisesti.  Lapsille järjestetään minihuuto, joka on kuin sotahuuto, mutta lapsille tarkoitettu.

Aseet ovat pehmeitä ja lajia voi pelata ilman kypärää, mutta myös kypärä on sallittu. Säännöt käydään todella tarkasti läpi ennen miekkailun aloittamista. Pelaajille kerrotaan mitä tapahtuu jos osuu käteen tai jalkaan. Sipoon boffauksen vetäjät pyrkivät aktiivisesti kehittämään lajia ja etsimään keinoja, joilla harrastus voisi jatkua ja kasvaa tulevaisuudessa. He haluavat varmistaa, että yhä useampi lapsi, nuori ja aikuinen löytäisi lajin.

Aleksi Holtari ja Veini Niemi ottavat matsia KUVA: KATJA LAITINEN

Esimerkiksi Sipoon nuorisotalon salissa kuuluu usein iloista naurua, taisteluhuutoja ja kavereiden ääniä. Miekat viuhuvat ja hiki virtaa, mutta kilpailun sijaan tärkeintä on yhdessä tekeminen. Boffaus tarjoaa liikuntaa, ystäviä ja yhteisöllisyyttä – ja ehkä myös pienen ripauksen seikkailua arjen keskelle. Olisiko sinusta tämän harrastuksen pariin?


Teksti ja kuvat: Katja Laitinen

Edellinen artikkeliAnalyysi: Kaikkien aikojen Veikkausliigakausi
Seuraava artikkeliOnko tämä vuoden siistein markkinointikampanja? Albumi joka syntyi tavaratalon näyteikkunassa