Kaupunkiradio Beatin Iltapäivä – Akseli, Krisu ja Nico klo 14-17
KAUPUNKIRADIO LIVE
–
Preset with id 10 does not exist!
KAUPUNKIRADIO
Kuuntele kaupunkiradiota
Kaupunkiradion live-stream
LUE MYÖS
SUOSITUIMMAT
VIIMEISIMMÄT ARTIKKELIT
SUORA LÄHETYS KLO 13.00
Suorassa lähetyksessä tänään vieraina Tommi Läntinen, Asko Kallonen ja Jani Jääskeläinen.
Siirry suoraan lähetykseen käynnistämällä video.Helsinki Girlies – kokemusten puolesta, yksinäisyyden epidemiaa vastaan
Helsinki Girlies on Katja Heikkilän luovuuden tuote, joka antaa vastauksen yhteisöllisyyden janoon tarjoten paikan viihtyä ja pitää hauskaa. Sosiaalisen klubin suosio yllätti jopa perustajansa. Mikä on yhteisön merkitys nykymaailmassa?
Syksyinen ilta hämärtyy Pasilassa. Hämärät valot valaisevat myös suurta, sohvin ja pöydin kalustettua tilaa, jonka ovesta virtaa sisään jännittyneen innostuneita kasvoja. Tilassa on alkamassa Helsinki Girlies -nimisen sosiaalisen klubin Stitch & Bitch -käsityöilta. Illan ajatuksena on saapua paikalle keskeneräisen käsityön tai taideprojektin kanssa, viettää aikaa ja tutustua muihin osallistujiin.
Hyvin nopeasti toisilleen entuudestaan vieraat osallistujat löytävät paikkansa pöydissä. Virkkaajat keskustelevat uusista projekteistaan, leikekirjojaan tuunaavat taas perustavat tiimin levittäen välineensä pöydän keskelle. Tutustumista säestää tunnelmallinen virtaus house-musiikkia.
Osallistujien kirjo on laaja, sillä Helsinki Girliesin tapahtumat on suunnattu kaikille täysi-ikäisille naisille ja queer-ihmisille. Myös unisex-tapahtumia järjestetään ja niistä tiedotetaan erikseen. Osallistujien joukosta on kuitenkin huomattavissa sosiaalisen klubin nimestäkin arvattavissa oleva kohderyhmä. Nuoret naiset ovat selvästi löytäneet tiensä Stitch & Bitchin pariin. Samaan väestöryhmään kuuluu myös illan emäntä ja Helsinki Girliesin perustaja Katja Heikkilä, joka saapuu tilaan tervehtien halauksella jokaista yli kuudestakymmenestä illanviettäjästä. Kiireisen emännöinnin lomassa Heikkilä ehtii myös pysähtyä jakamaan ajatuksia ympärilleen nopeasti kasvaneesta yhteisöstä.
– Sosiaalisia klubejahan on ollut paljon ulkomailla, Heikkilä kertoo.
Heikkilä sanoo löytäneensä erilaisia kaveriklubeja ja monenlaisia muita yhteisöjä myös Suomesta. Mikään ei kuitenkaan tuntunut vastaavan hänen visiotaan monipuolisesta, ajan hermolla olevia tapahtumia tarjoavasta sosiaalisesta klubista. Niinpä hän päätti itse tarttua toimeen.
Inspiraatio yhteisön monipuolisiin tapahtumiin tulee Heikkilän omista mielenkiinnonkohteista. Tämäniltaisen käsityöillan lisäksi lähiaikojen tapahtumakalenteriin mahtuu esimerkiksi karaokeiltoja, somessa trendanneet Powerpoint-iltamat sekä halloween-bileet. Osallistujamäärät ja -maksut vaihtelevat tapahtuman luonteen mukaisesti. Esimerkiksi juuri Stitch & Bitch -illan osallistumismaksussa kyetään joustamaan hieman osallistujan maksukyvyn mukaan ja kiinnostuneita on tilan ja konseptin puolesta mahdollista ottaa mukaan enemmän kuin osassa muista tapahtumista. Kaikissa tapahtumakonsepteissa yhteistä on kuitenkin hauskuus, luovuus ja uudet kokemukset. Heikkilän mukaan tärkein yhdistävä tekijä on asenne.
Halukkaita osallistujia onkin riittänyt, sillä elokuussa 2026 perustetulla Instagram-tilillä, joka toimii yhteisön pääasiallisena viestintäkanavana, oli lokakuun puolivälissä jo yli 4000 seuraajaa. Suosio on ollut Heikkilälle yllätys, vaikka muotoilua Aalto-yliopistossa opiskelevalle suunnittelijalle tapahtumien ja konseptien luominen sekä markkinointi ovatkin ominaisia intohimoprojekteja. Hän kuvailee tapahtumien ja somesisällön tuottamista eräänlaiseksi ”maailmojen luomiseksi”. Helsinki Girliesin viestinnässä ja tapahtumien ambienssissa korostuukin yhtenäinen tyyli ja tunnelma. Vaikutteita haetaan tällä hetkellä vahvasti trendaavista 2000-luvun alun muodin ja popkulttuurin ilmiöistä.
– Mä tiiän mitä mä teen ja mä oon hyvä siinä, mut se on tullut myös yllätyksenä. On tullut yllätyksenä, kun monilla on kaipuu tämmöseen.
Mistä ihmisten kaipuu Heikkilän mukaan kertoo?
– Meillä on tarve sellaiselle “kolmannelle paikalle”. On sun koti ja sun työpaikka, mut sit sä tarviit jonkun toisen kohtaamispaikan myös, Heikkilä avaa. Hän luonnehtii Helsinki Girliesiä hengauspohjaksi, joka luo tilan olla, tehdä ja toteuttaa.
Sosiaalinen klubi on Heikkilälle myös tapa ”taistella yksinäisyyden epidemiaa vastaan”. Hänen mukaansa erityisesti sosiaalisessa mediassa on helppo tuntea itsensä yksinäiseksi siitä huolimatta, että suuri osa ihmisistä käyttää somea jatkuvasti. Siksi Heikkilästä on ollut tärkeää luoda yhteisöä niin livetapahtumien kuin somenkin kautta.
Käsitöiden tekemisen lomassa nauru on herkässä ja yhteyksiä tuntuu syntyvän kuin itsestään. Haalarimerkkien ompelutalkoita Stitch & Bitch -iltaan on tullut viettämään tradenomiopiskelija Ida Kääriäinen. Vastikään Lahdesta pääkaupunkiseudulle muuttanut parikymppinen inspiroitui illan käsityöteemasta. Mielekkään puuhailun rinnalla hän pitää tapahtumaa ideaalina alustana törmätä samankaltaisiin ihmisiin uudella asuinalueella. Hän kertoo esimerkiksi koulutuksensa monimuotototeutuksen vaikeuttavan mahdollisuutta muodostaa koulumaailmasta vapaa-ajalle kantavia ihmissuhteita.
Samanhenkisen seuran löytämisen lisäksi yhteisön merkitys korostuu Kääriäisen mukaan nykypäivän epävakaassa maailmantilanteessa. Yhteiskuntaa koettelevat epävarmuudet, kuten maailmalla käytävät sodat, herättävät keräämään ympärille vahvaa tukiverkostoa.
– Itsellä, kun asuu perhe muualla, on super ihana, et voi myöskin löytää ihan ulkopuolisista ihmisistä niitä itselle tärkeitä tyyppejä, Kääriäinen summaa.
Tilan toiselle laidalle, askartelijoiden ja leikekirjojen kokoajien joukkoon on istunut Kääriäisen tavoin juuri pääkaupunkiseudulle muuttanut Henni Järvi. Hänen illan ensimmäinen puhdetyönsä on repun juomapullotelineen sisävuorin paikkaaminen. Beigen repun uumenista löytyy myös evääksi naposteluporkkanoita, taateleita ja kauramaitojuomaa.
Järvi on monen muun illan osallistujan kanssa yhtä mieltä yhteisöjen merkityksestä yksilölle. Erityisen tärkeitä ne ovat hänen mukaansa yhteenkuuluvuuden tunteen saavuttamiseksi ja ihmisen luontaisen laumaan kuulumisen tarpeen tyydyttämiseksi. Samoin konkreettisessa maailmassa tapahtuvat kohtaamiset sekä niiden kautta nähdyksi ja kuulluksi tuleminen korostuvat sosiaalisen median aikakaudella.
Juuri Stitch & Bitch -iltaan Järvi on päättänyt osallistua samanhenkisten ihmisten kohtaamiseksi. Tärkeäksi hän kokee mahdollisuuden ryhtyä rakentamaan omaa sosiaalista ympyrää, jonka kanssa viettää aikaa, mennä ja tehdä. Kiteyttääkseen Järvi kertoo olevansa paikalla ”tavatakseen cooleja ihmisiä”.
Illan osallistujista monet, kuten Kääriäinen ja Järvi, ovat ensimmäistä kertaa mukana Helsinki Girliesin toiminnassa. Pöydistä kuuluu kuitenkin jo kuhinaa seuraavien tapahtumien teemoista ja niihin osallistumisesta. Illan perusteella Heikkilän perustamasta sosiaalisesta klubista on kasvamassa osallistujilleen arvokas ilmiö, joka vastaa yksilön kaipuuseen olla osana jotakin itseään suurempaa ja kokea asioita yhdessä. Arvokkaana yhteisöä pitää myös itse perustaja.
– Mä oon vaan niin kiitollinen. Palaute on ollut niin uskomatonta ja mä saan tästä myös tosi paljon, kertoo Heikkilä herkistyen.
Teksti ja Kuvat: Silja Kopra
15 vuotta altaassa: Suomen mestari Peetu Lybeck avaa vesipallon salat
Vesipallo on olympialaji, mutta Suomessa lajina pieni. Vesipallon Suomen mestari Peetu Lybeck avaa haastattelussa lajin perusteet ja omaa taustaansa sen parissa.
Peetu Lybeck 28, on pelannut vesipalloa 15 vuotta. Hän löysi lajin pariin isänsä ystävän kautta suunnilleen yläasteiässä, kun molempien pojat aloittivat lajin harrastamisen vesipallokoulussa. Lybeck päätti muutaman kuukauden kokeilun jälkeen jatkaa lajin harrastamista. Vesipallossa kiehtoo nimenomaan lajin intensiivisyys – siinä tapahtuu koko ajan.
”Kyllä se varmaan nyt viime keväältä, kun me voittettiin Suomen mestaruus ekaa kertaa meidän joukkueella”, Lybeck kertoo parhaasta muistostaan vesipallon parista.
Lybeck kuvailee vesipalloa lajina: ”se on loppupeleissä aika monipuolista liikuntaa, jossa koko ajan tapahtuu jotain, eikä siinä ole kyllä hetkeäkään lepoa”. Vesipallo vaatii hyvää fyysistä kuntoa, hyvää joukkuepelaamista, pallopeliälykkyyttä ja hyvää silmä-käsi-koordinaatiota. Lajissa tarvitaan siis monipuolista yhdistelmää erilaisista taidoista. ”Vesipallossa liikkuminen on aika raskasta, kun siinä joutuu liikkumaaan uiden ja myös polkemaan paikallaan sekä heittämään”, Lybeck lisää.
Vesipallon pelivarustukseen kuuluu uimahousut ja vesipallolakki, joihin on merkitty pelaajien pelinumerot. Eri joukkueilla on eriväriset lakit, joukkueiden tunnistamiseksi.
Vesipallo on perusajatukseltaan käsipallon tapaista mutta vedessä. Vesipallossa palloa pelataan vain yhdellä kädellä, lukuun ottamatta maalivahtia, joka saa käsitellä palloa kahdella kädellä. Vesipallossa on hyökkäyskaari ja kaikki kenttäpelaajat sekä hyökkäävät että puolustavat. Tavoitteena on tehdä mahdollisimman paljon maaleja kentän päädyissä oleviin 3×1,5 metriä kokoisiin maaleihin. Kahdeksan minuutin mittaisia eriä pelataan neljä.
”Mä veikkaan, että jossain tuhannen tietämillä varmaan”, Lybeck arvioi vesipallon pelaajien määrää Suomessa. Lajissa ei ole Suomessa täysammattilaispelaajia. Vesipallon SM-sarjassa on neljä joukkuetta ja divaritasolla kahdeksan joukkuetta. SM-sarjassa pelaa Cetus Espoosta, Turun uimarit, Jyväskylän Saukot ja Uintiseura Kuhat Helsingistä. SM-sarja pelataan nelinkertaisena sarjana eli kaikki pelaavat kaksi koti- ja vierasottelua. Perussarjan jälkeen pelataan välierät paras kolmesta -sarjana. Välierien voittajat etenevät finaaleihin, jotka pelataan paras viidestä -sarjana.
Vesipallon harrastuskustannukset huipputasolla Suomessa ovat 500 euroa per kausi ja vuodessa on syys- ja kevätkaudet eli pääsarjassa pelaaminen maksaa yhteensä tuhat euroa vuodessa. Kausimaksujen lisäksi kuluja tulee vielä pelireissuista.
Vesipallo sopii sellaisille, jotka pitävät vesiurheilusta ylipäätään, joukkuetoiminnasta ja nauttivat itsensä haastamisesta. Laji sopii niillekin, joille yksin harjoittelu on vaikeaa, sillä joukkueen mukana harjoittelu voi tuntua helpommalta. Vesipallon harrastamisen voi aloittaa helpoiten olemalla yhteydessä paikalliseen seuraan. Luultavasti mukaan pääsee helposti niin nuorena suoraan oman ikäluokkansa toimintaan kuin aikuisenakin. Nuorille järjestetään myös vesipallokouluja, jotka ovat alle 15-vuotiaille.
Teksti ja kuvat: Niklas Sjöblom
Vanukasta haarukalla – miksi?
Sunnuntaina 4. lokakuuta Kaivopuistoon kokoontui vanukkaanhimoisia kansalaisia päämääränään syödä vanukasta haarukalla.
Tapahtuman on ilmoitettu alkavan Helsingin Tähtitorninmäellä kello kahdelta, mutta kaksikymmentä minuuttia ennen alkamisajankohtaa puisto on kuitenkin tyhjillään kahta pientä ystäväporukkaa lukuunottamatta. Sadekuuro yllättää ja osallistujat alkavat piiloutua sateenvarjojensa alle. Saako paikallinen sadekuuro osallistujat kääntymään kannoilleen ja keksimään muuta tekemistä?
Toimittaja Sohvi Sirviö kääntää katseensa kohti tähtitornia, jonka takaa osallistujia saapuu sankoin joukoin värikkäine sateenvarjoineen. Sade ei estä tapahtumasta kiinnostuneiden ihmisten kokoontumista ja pari minuuttia ennen h-hetkeä alkaa vanukkaiden taputtaminen haarukalla. Kello kahdelta haarukat uppoavat vanukkaisiin ja yhteisöllisyys paistaa osallistujien kasvoilta.
Saksasta peräisin oleva ilmiö, jossa ihmiset kokoontuvat yhteen syömään vanukasta haarukalla, rantautui Suomeen vuonna 2025. Tapahtuma on järjestetty muun muassa Oulussa, Joensuussa, Mikkelissä, Tampereella ja Kuopiossa. Tapahtumasta on tiedotettu lähinnä sosiaalisen median välityksellä.
Kaupunkikanavan toimittajat selvittivät, miksi vanukkaan syönti haarukalla kiinnostaa.
Toimittaja, editointi, teksti: Sohvi Sirviö
Kuvaus, teksti: Rebecca Kurtén
Kun tuuli osuu kohdalleen – Samuli Palonen leijalautailee aina, kun olosuhteet sallivat
Leijalautailu näyttää ulkopuolelta helpolta, mutta todellisuudessa laji vaatii paljon harjoittelua, kehonhallintaa ja tuulen ymmärtämistä. Samuli Paloselle juuri jatkuva uuden oppiminen tekee harrastuksesta koukuttavan.
Palonen kiinnostui leijalautailusta ensimmäisen kerran matkalla Afrikassa. Merellä näkyi paljon leijoja, ja laji herätti heti kiinnostuksen.
– Se näytti todella siistiltä. Vähän kuin purjehdusta, mutta samalla siinä oli jotain extreme-lajiin liittyvää.
Myöhemmin Palonen päätyi itse kokeilemaan lajia. Maailmalla kitesurfingina tai kiteboardingina tunnetussa harrastuksessa yhdistyvät tuuli, vesi, lauta ja kehonhallinta.
– Mietin aluksi, että voiko noin pienellä liikkeellä päästä noin korkealle. Se näytti niin vaivattomalta. Mutta todellisuus on jotain ihan muuta, kun sitä itse harrastaa.
Leijalautailussa opittavaa riittää lähes loputtomasti. Kehon ja laudan hallinnan lisäksi pitää osata hyödyntää ja kontrolloida tuulta.
– Siinä yhdistyy niin monta asiaa. Tuntuu, että joka päivä oppii jotain uutta.
Suomessa harrastajien yhteisö on muodostunut erityisesti rannikkoseuduille. Helsingissä yksi keskeisistä paikoista on Kasinoranta, mutta harrastajia löytyy myös esimerkiksi Hangosta, Porista, Oulusta ja Turun seudulta.
Koska lajia ei käytännössä voi harrastaa yksin, rannalla tutustuu helposti muihin harrastajiin.
– Tänne voidaan tulla yksin, mutta aina tarvitsee kaverin esimerkiksi nappaamaan leijan.
Tuuli määrää tahdin
Leijalautailu on vahvasti riippuvainen säästä ja tuulesta. Palonen yrittää käydä harrastamassa aina, kun olosuhteet sallivat. Keskimäärin harrastuskertoja kertyy noin viisi kuukaudessa, mutta hyvillä keleillä huomattavasti enemmän.
Jos Helsingissä ei ole sopivaa tuulta, matka voi suuntautua esimerkiksi Hankoon. Myös lomamatkoilla harrastus kulkee mukana.
– Lomamatkat tuntuvat nykyään enemmän tai vähemmän keskittyvän tähän lajiin. Silloin katsotaan paikka, jossa sitä pystyy harrastamaan mahdollisimman paljon.
Kylmä sää ei pysäytä innokkaimpia harrastajia. Osa käy vesillä ympäri vuoden kuivapuvuissa, ja talvella lajia voidaan jatkaa myös lumilaudalla.
Palonen itse harrastaa mahdollisuuksien mukaan vielä lokakuun loppuun tai marraskuun alkuun asti.
Leijalautailussa viehättääkin juuri yhdistelmä haastetta, luonnonolosuhteita ja jatkuvaa kehittymistä. Kun tuuli osuu kohdalleen, harrastaja pääsee tekemään sitä, mikä sai Palosen alun perin kiinnostumaan lajista: lentämään veden päällä.
Kuvat ja teksti: Kim Backman
Harri Heliövaara: “Hetkinen, mähän oon maailman paras”
ATP-rankingin nelinpelin ykkössijalle ponnahtanut Harri Heliövaara sisäistää vielä saavuttamaansa ykkössijaa samalla, kun suuntaa katsettaan kohti uusia tavoitteita ja haaveita.
Virallista ATP-ranking listaa ylläpitää Association of Tennis Professionals, joka on miesten ammattilaistenniksen kattojärjestö. ATP-ranking listaa miesten kaksin- ja nelinpelin pelaajat parhausjärjestykseen heidän edellisten 52 viikon aikana saavuttamiensa pisteiden perusteella. Tennispelaaja Harri Heliövaara kokee edelleen vähän hämmentäväksi, ettei ATP-rankingissa ole hänen ja hänen parinsa Henry Pattenin yläpuolella ketään.
– Hetkinen, mähän oon maailman paras. Ei se nyt aina tunnu siltä.
Paineita ykkössija ei kuitenkaan aiheuta. Heliövaara huomauttaa, että nimen vieressä olevasta numerosta voi kentällä ammentaa jonkinlaista varmuutta, mutta mitä enemmän yrittää kontrolloida omaa sijoitustaan, sitä kauemmas ajatukset siirtyvät olennaisesta – eli pallon lyömisestä.
– Tässä pelataan vähän niin kuin talon rahoilla kasinolla hetken ajan. Vaikka sieltä tippuu, niin mä voin aina sanoa, että mä oon ollut ykkönen.
Pari vuotta sitten ykkössija ei käynyt edes Heliövaaran mielessä. Nyt katse on suunnattu olympialaisiin, mutta Golden Grand Slamista hän ei aio ottaa painetta. Saavutus edellyttäisi, että Heliövaara voittaisi saman kalenterivuoden aikana kaikki neljä Grand Slam -turnausta, eli Australian avoimet, Ranskan avoimet, Wimbledonin ja Yhdysvaltain avoimet sekä olympiakultaa. Se olisi Heliövaaran mukaan yksi sulka hattuun, mutta hän kokee saavuttaneensa jo niin paljon, että sisäistäessä menee vielä hetki.
Mikäli ketä tahansa tenniksen kattojärjestö ATP:n perustamaa ATP No. One Clubin pelaajaa vastaan olisi mahdollista ottaa matsi, Heliövaara tahtoisi kohdata Nadalin tai Federerin.
– Ne on kuitenkin semmoisia idoleita, jotka on pelannut niin pitkään mun elämän aikana. Mä olen nähnyt heitä paljon ja joku semmonen aura heissä on. Novak Đokovićin oon kohdannut. Siinä oli semmonen vau-fiilis.
Kun Heliövaara pohtii, miltä tuntuisi pelata omaa pariaan Henry Pattenia vastaan, hän virnistää ja kuvailee, että ottelusta tulisi henkinen taisto. Pelaaminen Pattenia vastaan tuntuisi Heliövaaran mukaan inhottavalta – samaan aikaan hauskalta ja kauhistuttavalta.
Nelinpelin tulevaisuus ei Heliövaaran mukaan hyvältä näytä. Kuluvan vuoden aikana on ollut paljon puhetta nelinpeliin kohdistuvista muutoksista. Heliövaara epäilee, että nelinpelin pelaajamäärät ja palkintorahat tulevat putoamaan.
– Jos mä oon täysin realisti, ei se hyvältä näytä. Kyllä mä pahoin pelkään, et siitä tulee enemmän ja enemmän pienempi marginaalilaji.
Grand Slameissa Heliövaara uskoo nelinpelin säilyvän, mutta B-kiertueella hän ei usko nelinpelin pysyvän nykyisessä koossaan.
Itseään oman elämänsä toimitusjohtajasi kuivailevalle Heliövaaralle kertyy vuodessa noin 240 reissupäivää. Vapaapäivät kisamatkoilla eivät tunnu vapaapäiviltä, koska kyseessä on loppujen lopuksi työmatka, Heliövaara painottaa. Hänen ja Pattenin reissutiimiin kuuluu molempien omat tennisvalmentajat sekä yhteinen fysioterapeutti. Etäyhteydellä Heliövaaran tiimiin kuuluu myös hengitysvalmentaja sekä psykologi ja satunnaisiin kisoihin tuodaan myös fysiikkavalmentaja.
Kotona ollessaan vapaa-ajan vietto luonnistuu helpommin kuin hotelleissa. Mitään tiettyä kotimaista elintarviketta Heliövaara ei matkan päällä lähtökohtaisesti kaipaa, mutta juomakelpoista ja hyvän makuista hanavettä hän toivoisi saataville maailmanlaajuisesti.
– Mulla menee ihan pata jumiin sen kanssa, kun ei pysty juomaan monessa paikassa hanavettä, plus se pullojen kanssa säätäminen.
Heliövaaran imagoon kuuluu hänen 15 vuotta sitten aloittamansa blogi. Alkuun blogi toimi alustana, jonka avulla Heliövaara pystyi jakamaan kuulumisiaan ja kuvailemaan matkojansa eksoottisiin maihin. Nykyään blogiin tulee uunituoreita, yksityiskohtaisia ja rehellisiä analyysejä otteluista ja ammattiurasta. Manageri auttaa Heliövaaraa somen kanssa, mutta blogin hän on pitänyt täysin itsellään.
– Se on mulle tapa purkaa paineita ja menestystä, epäonnistumisia. Se on mun tapa käsitellä elämää ja tennispelaajuutta.
Kuva huippu-urheilijoista on Heliövaaran mielestä edelleen vähän stereotyyppinen. Täytyy uhrata kaikki, elää askeettista elämää ja ottaa kaikki irti jotta voisi menestyä. Hänet onkin vuosien varrella yllättänyt ammattiurheilijan työnkuvassa eniten se, miten monella tavalla sitä voi tehdä.
– Ihmisiä on myöskin huippu-urheilijat. Jokaisella on privaattielämässä omia juttuja, mitkä kiinnostaa tai mitkä vie aikaa. Niitä voi priorisoida vähän eri lailla. Polut on hyvin erilaisia ja silti voi päätyä sinne ykköseksi.
Työn ulkopuolella Heliövaara haaveilee lentolupakirjan suorittamisesta, sekä vuodesta, jolloin ei tarvitsisi tehdä mitään: laatuaikaa perheen kanssa murehtimatta jatkuvasti sitä, milloin on jälleen aika lähteä.
– Ihminen on siitä hyvä, että se haluaa ainoastaan, mitä sillä ei ole. Luultavasti jos sitä kestäisi vuoden, niin mä olisin ihan kypsä siihen, et nyt pitäisi saada jotain actionia tähän elämään.
Teksti ja kuvat: Rebecca Kurtén
Jokerit palasi liigassa kotikaukaloon 12 vuoden tauon jälkeen – räväkkä alku ei riittänyt voittoon
Kiistatta Suomen suurimpiin urheiluseurabrändeihin kuuluva Helsingin Jokerit palasi kotikentälleen liigakaukalossa ensimmäisen kerran 12 vuoteen.
Helsingin Jokerit pelasi viimeksi kaudella 2013–2014 Suomen SM-liigaa. Sillä välin Hartwall-areena on vaihtunut Veikkaus-areenaksi. Odotettu paluu liigassa kotikaukaloon tapahtui 17.9. jyväskyläläistä JYPiä vastaan. Ottelusta huokui pelin merkitys heti alusta asti. Tempo oli vauhdikas, kovia taklauksia jaettiin puolin ja toisin, sekä pientä nahistelua nähtiin siellä täällä vihellysten jälkeen.
Lähtökohdat otteluun olivat Jokereilla ennakkoon vaikeat ja vastus pahin mahdollinen. Alla oli vain yksi piste kolmesta esimmäisestä vieraspelistä. Kolmeen otteluun päästettyjä maaleja oli 14. Toisaalta, vastustaja JYPin vire oli tulikuuma. Kolme voittoa kolmesta, 14 tehtyä maalia ja 6 päästettyä. Lisää huolenaihetta aiheutti tähtihyökkääjä Teemu Turusen puuttuminen kokoonpanosta, mikä oli paha takaisku.
Itse peliin Jokerit tuli voimalla joka rintamalla, niin fanien kuin joukkueen toimesta. Halli oli lähes täysi, näkyvissä oli paljon Jokerit-aiheisia vaatekappaleita, fanien laulua sekä fanipäädyn upea lakana ennen peliä, niin kuin kuuluukin. Fanit saivatkin revetä riemusta jo 14 sekunnin jälkeen, kun kanadalaishyökkääjä Maxime Fortier huitaisi irtokiekon sisään maalin edestä. Se jos mikä lisäsi hurmosta hallissa.
Ensimmäinen erä meni kuitenkin JYPille lukemin 1-2. JYPin maaleissa silmiinpistävää oli esityöt, joilla maalit tehtiin. Ensin Santeri Huovila syötti erinomaisesti Jere Lassilalle tyhjiin. Toisessa maalissa uusi hankinta Harri Pesonen ajoi vahvasti maalille ja syötti vapaana olevalle Trenton Bouquelle, joka tälläsi kiekon maaliin.
JYPin momentum jatkui ottelun toisessa erässä, vaikkakin Jokerit tasoitti onnekkaasti jaloista kimmonneella maalilla kahteen kahteen. JYP ei siitä hätkähtänyt, vaan jatkoi kovaa karvauspeliään, joka tuotti tulosta myös toisessa erässä. Lopulta toisen erän jälkeen oltiin lukemissa 2–4.
Kolmas erä oli Jokereiden pyöritystä, mutta maalit jäivät vain puuttumaan. Näin ollen loppulukemiksi jäivät taululle Jokerit 2, JYP 4. Mahdollisuuksia Jokereilla pelissä oli mukavasti, sillä se pääsi pelaamaan ylivoimalla seitsemän kertaa pelin aikana, mutta tuloksetta.
Ottelun yleisömäärä oli 9 265. Jokerit on asettanut kauden yleisökeskiarvotavoitteeksi 8 045 katsojaa. Lippujen hinnat peliin olivat juuri ennen peliä alakatsomoon noin 80 euroa ja yläkatsomoon noin 50 euroa. Jokerit käyttää ottelulippujen myynnissään dynaamista hinnoittelua. Dynaamisessa hinnoittelussa lippujen hinnat elävät kysynnän mukaan.
Teksti ja kuvat: Juho Kähkönen
Leo Walta pelasti Suomen illan – kaksi vapaapotkua käänsi tuskaisen Albania-ottelun voitoksi
Suomi kohtasi Albanian ensimmäistä kertaa 25:een vuoteen. Paluu ei alkanut suomalaisittain kovin romanttisesti, mutta päättyi iltaan, jonka Leo Walta tuskin unohtaa.
Albanian kannattajat olivat löytäneet tiensä Helsinkiin.
Jo hyvissä ajoin ennen avauspotkua stadionilla kuului vieraskannattajien laulu ja ottelun alettua äänekkäälle fanikatsomolle tarjottiin nopeasti lisää aihetta juhlaan. Vain neljän minuutin jälkeen Rey Manaj puski Albanian 1-0 johtoon.
Suomen kannalta alku oli karu. Eikä ensimmäinen puoliaika siitä juuri kaunistunut.
Albania puolusti tiiviisti ja iski vastaan vaarallisesti. Suomi piti palloa, mutta hyökkäyksistä puuttui terä. Pallo liikkui mieheltä toiselle, mutta Albanian puolustuksen edessä hyökkäykset hyytyivät kerta toisensa jälkeen. Maalintekopaikkojen sijaan Suomi keräsi lähinnä pallonhallintaprosentteja. Sitten ottelu muuttui yhtäkkiä.
Punainen kortti avasi oven Suomelle
22. minuutilla Albanian maalivahti joutui vaikeuksiin rangaistusalueen ulkopuolella. Tilanne päättyi punaiseen korttiin, ja Albania joutui pelaamaan valtaosan ottelusta vajaalla. Suomelle punainen kortti tuli kuin tilauksesta.
Vain neljä minuuttia myöhemmin Leo Walta asteli pallon taakse hyvältä vapaapotkupaikalta. Oikean jalan laukaus painui maaliin ja yhtäkkiä peli oli tasan 1-1.
Suomi painoi toisella puoliajalla vajaamiehistä Albaniaa yhä syvemmälle omalle alueelleen, mutta Suomen hyökkäyspelin ongelmat jatkuivat. Pallonhallinta ei muuttunut maalipaikoiksi, eikä hyökkäys näyttänyt yhtenäiseltä.
Kunnes 71. minuutilla Suomi sai taas todella hyvältä paikalta vapaapotkun. Walta asteli pallon taakse ja teki sen uudestaan, Suomi 2-1 johtoon.
Suomi voitti – mutta tulos ei kerro kaikkea
Suomi hallitsi ottelua etenkin toisella puoliajalla lähes mielin määrin. Se oli totta kai myös odotettavaa, koska Albania pelasi yli tunnin yhden miehen vajaalla.
Siksi 2-1 voittoa on vaikea katsoa pelkästään tulostaulun kautta.
Suomen hyökkäyspeli jätti paljon kysymyksiä. Ylivoimasta ja pitkästä pallonhallinnasta huolimatta Albania onnistui pitämään Suomen pitkiä jaksoja poissa vaarallisimmilta maalintekopaikoilta. Vielä ottelun loppupuolellakin vieraat pystyivät uhkaamaan vastahyökkäyksillä.
Ilman maalivahdin punaista korttia ottelu olisi voinut näyttää hyvin erilaiselta. Ja ilman Leo Waltaa se olisi saattanut päättyä aivan eri tavalla. Suomi sai voiton. Walta sai parrasvalot. Hyökkäyspelin ongelmat jäivät odottamaan seuraavaa ottelua.
Teksti: Jim Karlsson
Kuvat: Eetu Leino
Cheerleading vaatii luottamusta – Janinalle ja Joachimille laji on elämäntapa
Cheerleading on laji, jossa yhdistyy muun muassa erilaiset stuntit, akrobatia, heitot ja esiintyminen. Golden Spirit Phoenixin Janina Lindholm ja Joachim Sjöqvist kertovat, kuinka näyttävien suoritusten taustalla on paljon enemmän kuin älyämmekään – ennen kaikkea voimaa, tekniikkaa ja luottamusta joukkuekavereihin.
Lindholm on harrastanut cheerleadingia 17 vuotta ja Sjöqvist 9 vuotta. Molemmille laji on vuosien aikana kasvanut suureksi osaksi elämää.
– Cheer on elämäntyyli. En osaisi elää ilman cheeriä. Se on sama kuin aamukahvi, Lindholm kertoo.
Sjöqvistille cheerleading on tuonut paljon muistoja, kavereita ja matkoja.
– En voi kuvitella itseäni ilman cheeriä enää. Niin paljon aikaa on pistetty tähän ja niin paljon on saanut tästä.
Laji on paljon muutakin kuin lätkäpeleissä tanssimista
Cheerleadingista saattaa edelleen tulla mieleen kannustushuudattaminen ja pomien heiluttelu. Janina Lindholmin ja Joachim Sjöqvistin mukaan lajista on kuitenkin nykyään enemmän tietoa ja ihmiset ymmärtävät paremmin, mitä cheerleading oikeasti on.
– Tämä on laji, missä ihmiset heittelevät toisiaan monen metrin korkeuksiin ja sitten siellä pyöritään monta kierrosta ympäri ja otetaan kiinni, Sjöqvist kuvailee.
Laji vaatii urheilijalta sekä fyysistä että henkistä jatkamista, sillä se vie aikaa. Myös epäonnistumiset ja niistä yli pääseminen kuuluu lajiin.
– Tämä on laji, missä et ole koskaan valmis, Lindholm toteaa.
Luottamus on kaiken lähtökohta
Kun yksi urheilija nostetaan korkealle ilmaan, ei hän voi tehdä suoritusta yksin. Nousijan täytyy luottaa siihen, että muut ovat valmiita tukemaan ja ottamaan kiinni.
– Luottamus on mun mielestä lähtökohta. Kun tullaan joukkueeseen, silloin jo luotetaan toisiimme. Se on asia, jota ei edes kyseenalaisteta, Lindholm kertoo.
Sjöqvist on myös huomannut, mitä tapahtuu, jos luottamus joukkueessa puuttuu.
– Kun on ollut joukkueessa, missä luottamusta ei ole ollut, sen on huomannut koko tekemisessä ja treenin ilmapiirissä.
Luottamus on kuitenkin mahdollista rakentaa uudelleen. Kaksikko muistaa tilanteen, jossa joukkueen sisällä oli ongelmia. Tavallisten treenien sijaan pidettiin kriisirinki, jossa kaikki saivat sanoa ääneen, mikä oli pielessä.
– Se piti tietoisesti hankkia takaisin. Kaikki päättivät, että nyt tämä tehdään, kannustetaan toisiamme ja annetaan palautetta, Lindholm sanoo.
Kaksikon mukaan kriisirinki tuotti tulosta ja treeneihin palasi hyvä fiilis.
Joukkueessa onnistutaan yhdessä
Jokainen yksittäinen urheilija on osa suurempaa kokonaisuutta. Kun harjoituksissa opitaan uutta tai kilpailussa onnistutaan, onnistuminen kuuluu koko joukkueelle.
– Myös haastavissa hetkissä joukkuekaverit on toistensa tukena. Lindholmille ja Sjöqvistille juuri yhdessä tekeminen on yksi lajin tärkemmistä asioista.
– Ilman luottamusta ei ole joukkuetta.
Cheerleadingissa ei siis ole kyse vain näyttävistä tempuista, myös ihmisistä niiden ympärillä. Yhdessä harjoitellaan, opitaan uutta ja viedään toisiaan eteenpäin.
Kuvat ja teksti: Jenna Karlsson
Rakkaus uintia kohtaan johdatti meripelastajaksi
Suomen Meripelastusseuran vapaaehtoisia koulutetaan monipuolisin harjoittein ympäri vuoden ja hälytys voi tulla kellon ympäri.
Merikasarmin laiturin välittömässä läheisyydessä liplattaa punavalkea pelastusristeilijä Jenny Wihuri. Suomen Meripelastusseuran omistaman risteilijän kannella vapaaehtoiset valmistautuvat päivän koulutukseen. Punaiseen Meripelastusseuran paitaan ja pelastusliiveihin sonnustautunut Pihla Sjöholm on yksi aluksen vapaaehtoisista.
Vuoden ympäri luonnonvesissä viihtyvä Sjöholm päätyi meripelastajaksi etsiessään uutta harrastusta, jossa voisi hyödyntää uimataitojaan.
– Meinasin aloittaa syväsukeltamisen, mutta totesin et se ei oikein onnistu, kun mä kellun niin hyvin.
Kiinnostus meripelastukseen syntyi syksyllä 2025 Itämeripäivä-tapahtumassa, jossa Jenni Wihuri risteilijällä esiteltiin vapaaehtoistoimintaa. Idea jäi kytemään ja keväällä 2026 Sjöholm päätti hakea mukaan.
– Olin ihan ihmeissäni kun pääsin ykkösellä sinne haastatteluihin, Sjöholm muistelee. Hänellä ei ollut aiempaa kokemusta vesillä olemisesta tai veneistä.
Meripelastusseuran viikoittain järjestettävissä koulutuksissa vapaaehtoiset harjoittelevat mm. uhrin pelastustoimintaa, palontorjuntaa sekä veneiden hinausta.
– Tänään meillä on itseasiassa koulutusohjelmasta täysin poikkeava päivä, Sjöholm huomauttaa ja käy läpi päivän yhteisharjoitusta Kulosaaren meripartion kanssa. Koulutuksessa tutustutaan purjeveneen hinauspisteisiin, purjeiden laskemiseen hätätilanteessa sekä purjeveneen turvallisuusvarusteisiin.
Jenny Wihurin ollessa suurempi pelastusristeilijä, heidän toimintansa keskittyy ison veneluokan auttamiseen. Tästä syystä myös hätäkutsuja tulee harvemmin.
– Hälytys voi tulla ympäri vuorokauden. Yksi hälytys tuli esimerkiksi mun omissa häissä ja silloin en tietenkään päässyt paikalle, kun olin valkoisessa mekossa, Sjöholm naurahtaa.
Sjöholm on odottavainen ensimmäistä hälytystään kohtaan.
– Järkyttävässä myrskyssä se voi olla tosi vaikea, mutta tämmöisellä aurinkoisella tyynellä säällä, se voi olla ihan tosi kivakin keikka, Sjöholm kertoo odottavainen katse horisontissa.
Teksti ja kuvat: Rebecca Kurtén
Huuhkajat aloitti Kansojen liiga -urakkansa voitolla ja tasapelillä
Jalkapallon seurajoukkuekaudet pysähtyivät syyskuun maajoukkuetauon ajaksi antaen tilaa Kansojen liigan maaotteluille. Huuhkajat pelaa C-sarjaa yhdessä Albanian, San Marinon ja Valko-Venäjän kanssa. Albania pitää lohkossa ennakkosuosikin asemaa. Suomen tavoite on myös lohkon ykkössija.
Huuhkajat avasi urakkansa vieraissa ottaen San Marinosta 0–7-voiton.
Joel Pohjanpalo iski ottelussa hattutempun ja A-maajoukkuedebytantti Adrian Svanbäck teki debyytissään maalin ja syötti kaksi. Leo Walta oli myös kahden maalin mies.
Vierailu lilliputin kotistadionilla Stadio Olimpicolta täytyikin päättyä täyteen pistepottiin Huuhkajille. Aikaisemmissa kohtaamisissa ottelut ovat olleet tiukempiakin. EM-karsinnoissa vuonna 2023 Huuhkajat otti 1–2-voiton samaisesta paikasta.
Suomen historian suurimaalisin vierasvoitto oli hyvä startti rupeamaan. Maaliero on tärkeä tasaisessa lohkossa ja onnistumiset laajalla rintamalla tuovat itseluottamusta jatkoa nähden.
Kotiavaus pelattiin tiistai-iltana Olympiastadionilla. Jos San Marinossa Huuhkajat sai juhlia osumia urakalla, jäivät tiistai-iltaisessa ottelussa osumat syntymättä. Ennakolta paljon poliittista keskustelua herättänyt ottelu päättyi 0–0-tasapeliin. Kumpikaan joukkueista ei päässyt erityisen hyville maalintekopaikoille, pois lukien Valko-Venäjän maali, jossa VAR puuttui peliin ja vei maalin pois paitsion vuoksi.
Tasapeli ei ole katastrofi Suomen kannalta, mutta vaikeuttaa taistelua lohkon ykköspaikasta. Edessä ovat vielä kaksi ottelua Albaniaa vastaan sekä vierasottelu Valko-Venäjää vastaan. Lohkovaiheen päättää marraskuussa kotiottelu San Marinoa vastaan.
Ottelua ympäröi myös poliittinen keskustelu. Suomi–Valko-Venäjä-ottelu pelattiin Ukrainan tukemiseksi järjestettynä solidaarisuusotteluna.
Pohjoiskaarre piti tunnelmaa yllä Olympiastadionilla, vaikka katsomossa oli myös runsaasti tyhjiä paikkoja. Ottelun alussa kannattajat laskivat katsomoon suuren tifon, jossa otettiin kantaa Valko-Venäjän presidenttiin Aljaksandr Lukašenkaan. Myös kannatuslauluissa esitettiin Valko-Venäjään liittyviä poliittisia viestejä.
Kansojen liigasta ajatukset ovat yleensä kaksijakoiset.
Toisaalta kilpailu tarjoaa merkityksettömien harjoitusotteluiden sijaan kilpailullisia maaotteluita. Suomelle merkittävä lisämauste on myös mahdollisuus edetä Kansojen liigan kautta EM 2028 -karsintojen pudotuspeleihin, mikäli joukkue ei saavuta paikkaa lopputurnaukseen varsinaisissa karsinnoissa. Nations Leaguen kautta pudotuspeleihin voidaan ottaa parhaiten sijoittuneita lohkovoittajia, jotka eivät ole selviytyneet suoraan EM-lopputurnaukseen tai karsintojen pudotuspeleihin.
Kansojen liigan on myös kritisoitu lisäävän jo valmiiksi täyttä ottelukalenteria. Euroopan huippumaissa pelaavat jalkapalloilijat edustavat lähes automaattisesti myös Euroopan suuria seurajoukkueita. Kansallisen sarjan ja cupkilpailujen lisäksi ohjelmassa voi olla Mestarien liiga, Eurooppa-liiga tai Konferenssiliiga. Ottelumäärien kasvu lisää pelaajien kuormitusta ja voi kasvattaa loukkaantumisriskiä.
Suomen näkökulmasta Kansojen liiga tulee kuitenkin tärkeään saumaan ennen ensi vuoden maaliskuussa alkavia EM-karsintoja. Huuhkajilla on käynnissä sukupolvenvaihdos, ja Pikkuhuuhkajien pelaajista on nousemassa uusia ja lupaavia vaihtoehtoja A-maajoukkueeseen.
Esimerkkinä vasta 19-vuotias Matias Siltanen on ottanut suuria steppejä viime vuosina nousten Ruotsin pääsarjatasolla pelaavan Djurgårdenin keskikentän moottoriksi.
Pikkuhuuhkajien hyökkäyspelin avainpelaaja Otto Ruoppi siirtyi KuPSista Mainziin Saksan Bundesliigaan, jossa hän on saanut jo ensimmäisiä minuuttejaan.
Ville Koski on murtautunut Alavésin puolustuslinjaan Espanjan La Ligassa ja Juho Lähteenmäki kerää minuutteja Tanskan pääsarjassa pelaavassa Nordsjællandissa.
Päävalmentaja Jacob Friisillä on käytössään yhdistelmä kokemusta ja nuoruutta. Nuorten pelaajien rohkealla sisäänajolla ja aktiivisella kierrättämisellä Huuhkajilla on mahdollisuus löytää tasapainoinen kokoonpano Kansojen liigan jäljellä oleviin otteluihin ja sitä seuraaviin EM-karsintoihin.
Teksti: Miika Pulliainen
Kuvat: Onni Ojala