Kaupunkikanavan urheilutoimittajien tuottama aikakauslehti Vääntö on julkaistu. Lehdessä muun muassa Heikki Paasosen haastattelu, jääkiekon SM-liigan maalilauluranking ja vinkit parhaisiin MM-futiksen kisakatsomoihin Helsingissä!
Mikä on jääkiekon MM-kisojen merkitys?
On jälleen se aika vuodesta, kun toukokuu tuo mukanaan meille suomalaisille rakkaan turnauksen, jääkiekon MM-kisat. Keväinen turnaus on ollut osa suomalaista urheilukulttuuria jo vuosikymmenten ajan, mutta onko sen merkitys enää entisensä?
Kansainvälisen jääkiekon asetelma on muuttunut merkittävästi viime aikoina. NHL-pelaajien paluu olympialaisiin nosti talvikisat jälleen lajin kiistattomaksi huipputurnaukseksi, jossa maailman parhaat pelaajat kohtaavat toisensa. Olympialaisten pelillinen taso oli huippuluokkaa, ja siihen verrattuna MM-turnaus näyttää väistämättä pieneltä ja piskuiselta, etenkin kun useimmat NHL-tähdet loistavat poissaolollaan.
MM-kisojen merkitystä arvioidaan tätä nykyä väärällä mittarilla.
Niiden ei tarvitse olla jääkiekon kovatasoisin turnaus, sillä olympialaiset ja tulevaisuudessa myös NHL:n suunnittelema World Cup täyttävät sen roolin.
MM-kisat toimivat ennemminkin vuosittaisena maajoukkueen katsastuksena, jossa pelaajia testaillaan ja kilpailutetaan, sekä rakennetaan joukkueen pohjaa tulevia arvoturnauksia varten. Samalla turnaus tarjoaa hieman tuntemattomille pelaajille mahdollisuuden nousta koko kansan tietoisuuteen, jopa kansallissankareiksi.
Suomessa MM-kisat merkitsevät enemmän kuin missään muualla
Monelle pelaajalle MM-kisat toimivat ponnahduslautana ja mahdollisuutena päästä olympialaisiin tai muihin suurturnauksiin. Vaikka turnauksen arvostus katsojien silmissä on osittain laskenut, joukkueet suhtautuvat siihen entistä vakavammin.
Esimerkiksi Sveitsissä maajoukkueesta kieltäytymiseen suhtaudutaan erittäin tiukasti, ja siitä seuraa vuosia kestävä pelikielto. Myös Pohjois-Amerikassa suhtautuminen turnaukseen on muuttunut viime vuosien menestyksen myötä aiempaa kunnianhimoisemmaksi, eikä MM-kisoihin tulla enää vain tutustumaan eurooppalaiseen yöelämään.
MM-kisojen suurin merkitys ei lopulta liity siihen, onko kyseessä maailman kovatasoisin turnaus.
Kansainvälisessä urheilussa meitä kannattajia viehättää edelleen tunne siitä, että koko kansa elää hetken samaa tarinaa. MM-kisat tulevat aina tarjoamaan juuri sitä. Yhteiset kisakatsomot ovat monelle kevään odotetuimpia perinteitä, vaikka ei jääkiekkoa muuten edes seuraisi.
Suomessa MM-kisat merkitsevät mahdollisesti enemmän kuin missään muualla.
Ne ovat sukupolvikokemus, jonka ääreen palataan vuodesta toiseen riippumatta siitä, ketkä turnauksessa pelaavat. Sen huomaa ennätyksellisistä katsojaluvuista sekä siitä onnesta, joka tulvii toreilla Suomen voittaessa mestaruuden.
Monille kisoihin liittyy vahvoja muistoja aiemmista kisoista ja Suomen menestysvuosista, jotka peilaavat myös sen aikaista henkilökohtaista elämää ja nuoruutta.
Urheilun hienous on siinä, kuinka se luo merkityksensä aina uudelleen. Kun MM-kisat ovat käsillä, harva muistelee enää helmikuun olympialaisia tai vuosien takaisia arvokisapettymyksiä. Kiekkokansan katseet ovat tiukasti kisoissa, sillä ne ovat nyt, ja vain nykyhetkellä on urheilussa merkitystä.
Teksti: Eelis Kopponen
Tämä ja monta muuta juttua löytyy ensi viikolla julkaistavasta Vääntö-lehdestä!
Jukka Lindströmille käsikirjoittaminen on kuin matemaattinen kaava
Toimittajan, koomikon ja käsikirjoittajan roolit tulevat kaikki esiin Jukka Lindströmin työssä, jossa poliittisen satiirin monologia hiotaan jopa hetkeä ennen lähetystä.
Kello lyö tasan 13:00 ja Länsi-Pasilassa sijaitsevan Ylen luovan talon toimiston pyöröovet pyörähtävät ja esiin astelee ruskeaan flanelliin ja keltaisen oranssiin pipoon sonnustautunut parrakas mies. Vaatetus poikkeaa täysin siitä, mitä palkitussa Kovan viikon illassa Lindströmin päällä on nähty.
Lindström on media-alan konkari, joka on kiertänyt stand up -lavoja esiintyjänä ja tuottajana, tehnyt improteatteria, käsikirjoittanut ja vetänyt paneeliohjelmia sekä toiminut toimittajana. Lindström ohjaa meidät toisen kerroksen toimistoon, joka toimii Kovan viikon illan päämajana. Täällä ideoidaan ja suunnitellaan palkittua TV-ohjelmaa.
Mikään itsestäänselvyys ei Lindströmin urapolku kuitenkaan ollut.
Lukioaikana hän kiinnostui näyttelemisestä, mutta on tajunnut jälkikäteen, ettei hänestä ehkä näyttelijää tule. Näyttelijänä hän joutuisi menemään laajasti muiden visioiden mukaan, mikä ei hänestä tunnu kiinnostavalta. Opiskelemista hän jatkoi Tampereen teknillisessä korkeakoulussa, jossa hänestä piti tulla tekstiili- ja vaatetustekniikan diplomi-insinööri. Tämäkään polku ei kuitenkaan toteutunut, sillä vuoden jälkeen hän siirtyi opiskelemaan sivuaineena politiikan tutkimusta.
“Menin ulkoministeriöön harjoitteluun ja tajusin että ei helvetti ei musta virkamiestä tuu ja sitten alkoi panikointi ja sitten mä tajusin, että vapaana sivuaineena voi Tampereen Yliopistossa opiskella journalistiikkaa”, Lindström muistelee.
“Sitten musta tuli tavallaan toimittaja”, Lindström lisää.
Koulun rinnalla Lindström harrasti myös improteatteria Tampereen Improvisaatioteatteri Snorkkelissa. Toimittajan työn ohella teatteriharrastus kuitenkin jäi ja sivutyökseen Lindström alkoi tekemään stand upia. Toimittajana Lindström toimi esimerkiksi Ylen radiouutisissa vuosina 2002-2010 uutisreportterina, jonka jälkeen hän teki vuodesta 2011 YleX:llä Etusivu-ohjelmaa, kunnes siirtyi tekemään Noin viikon uutisia vuonna 2014. Noin viikon uutiset syntyivät myös onnekkaan sattuman kautta tuottaja Juha Lahden avulla.
“Sattumalta Ylellä kävi hyvä tuuri, että Juha Lahti kysyi multa et jos tehtäis TV-ohjelma missä yhdistetään ja käytetään tätä stand up puolta, niin mitä tehtäisiin.”
Lindström ehdotti, että tehtäisiin Jon Stewartin The Daily Show:sta suomalainen versio. Tästä ideasta syntyi 2014-2017 esitetty Noin viikon uutiset, jossa Lindström pääsi heti hyödyntämään kiinnostustaan politiikkaan sekä toimittajan, koomikon ja käsikirjoittajan ominaisuuksiaan.
“Ei, en ole edelleenkään hirveen hyvä kirjoittamaan”, Lindström naurahtaa.
Lindström lisää, ettei ollut lukioaikana kovinkaan hyvä äidinkielessä tai muissa lukuaineissa, vaan enemmän pärjäsi matematiikalla, fysiikalla ja kemialla. Tämä tietynlainen kaavamaisuus ja matemaattisuus näkyy hyvin Lindströmin kirjoitusprosessissa.
“En mä koe, että mä oon ollut hirveän hyvä kirjoittamaan. Mun se kirjoittaminen perustuu pitkälti siihen, että mä puran esimerkiksi tekstilajin jollain tavalla auki ja pyrin opiskelemaan sitä tyyliä ja rytmiä”, Lindström avaa. “Kirjoitan oman ajatuksen ikäänkuin siihen sapluunaan”.
Lindström kertoo, että Noin viikon uutisia ja samaan jatkumoon kuuluvaa Kovan viikon iltaa varten hän litteroi Jon Stewartin The Daily Show:n ja John Oliverin Last Week Tonight -ohjelmien monologiosuuksia. Näitä ohjelmia hän lisäksi taulukoi, eli miten kuvia ja videoita käytetään ja purki ohjelman käsikirjoituksen sekunti sekunnilta osiin.
“Sitten mä alleviivasin sieltä, että missä kohdassa ihmiset nauraa”, Lindström kertoo.
Jukka kertoo esitelleensä havaintonsa käsikirjoitustiimille, ja he alkoivat yhdessä soveltamaan rakennettua mallia Noin viikon uutisiin. Lindström huomasi analysoidessaan vitsejä, että niissä toistuu tietynlainen kaavamaisuus.
“Vitsit on jollain tasolla rytmiä ja musiikkia ja sitä kautta matematiikkaa”, Lindström pohtii.
Stand upin kirjoittaminenkaan ei tullut Lindströmille heti luonnollisesti, vaan se vaati stand upin rytmin opiskelua ja testaamista eri yleisöille.
“Ennen kuin mä olin tehnyt yhtään keikkaa, mä kirjoittelin kaikkee että “tää on hauskaa” ja näin ja sitten mä puhuin sen mun stand up monologiksi nauhalle”, Lindström muistelee.
Ensimmäinen vedos ei kuitenkaan ollut heti kultaa, vaan Lindströmin sanoin se oli “hirveetä paskaa”, tämä kuitenkin opetti Lindströmille, että sisällön täytyy olla paljon tiiviimpää sekä sen, että stand upissa sekä komiikassa on tosi tärkeää vitsien rytmi.
Lindströmin komiikka erosi 2000-luvun alussa laajalti siitä, mihin Suomessa stand upissa oli totuttu, sillä myös hänen aiheensa olivat usein poliittisia. Hän halusi kehittää Suomen stand upia ja oli mukana perustamassa Paukutusjengi stand up -ryhmää. Ryhmässä komiikan aiheet olivat hieman vakavammissa aiheissa, kuten mielenterveydessä ja politiikassa.
“Sitä maata koomikot kaivaa, millä ne seisoo”
Lindström on aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, ja tämä syveni politiikan tutkimuksen opiskelun myötä. Myös nuorena kuunnellun Rage Against The Machinen ja punkin kautta nuori skeittaaja oppi yhteiskuntakriittisyyttä.
“Sitä maata koomikot kaivaa, millä ne seisoo, eli kun ite oon ollut kiinnostunut näistä asioista niin ne puskee sinne komiikkaan. Jos koomikko saa lapsen, niin hyvin nopeasti se alkaa puhumaan siitä lapsiperhearjestaan.”
Poliittista satiiria on Suomessa tehty televisioon ennenkin, esimerkiksi animaatiosarjassa Itse valtiaat vuosilta 2001-2008, mutta viikottaista ajankohtaissatiiria ei oltu televisiossa nähty. Tähän muutokseen vaikutti kiinnostus amerikkalaisia late night -ohjelmia kohtaan, sekä somen tuomat poliittisen kentän muutokset Suomessa.
“Perussuomalaiset palauttivat politiikan politiikkaan, kun he alkoivat haastamaan näitä vanhoja puolueita. Silloin mun mielestä alkoi sellainen somen kautta ensin aika pieni nokittelu, joka on nyt sit lähtenyt tietenkin aika överiksi”, Lindström kertoo.
Tämän muutoksen kautta suomalaiset tottuivat, että politiikasta voi myös julkisesti vääntää, kun ennen Suomessa pidettiin vahvemmin kiinni vaalisalaisuudesta.
“Suomessa on ennen mielletty ettei kukaan kerro ketä on äänestänyt, ettei synny uutta sisällissotaa”, Lindström keventää.
Kovan viikon illan toimiston valkotaululle on aseteltu muistilappuja, joissa lukee muunmuassa vieraslistoja, kokoonpanoja, ohjelmarakenteita ja pohjia ohjelman vitseille. Pöydillä on useita sanomalehtiä, joista poimitaan mahdollisia satiirin aiheita. Lindström toteaa naurahtaen, että sanomalehdissä on usein raflaavammat otsikot kuin verkkolehdissä.
Vaikka Kovan viikon ilta luokitellaan usein paneeliohjelmaksi, ohjelman käsikirjoitettu alkumonologi on ottanut vaikutteita esimerkiksi late night -ohjelmista.
“Mä näen, että tuo TV:n monologi on jalostettu versio stand upista, jonka apuna käytetään videoklippejä, kuvia ja lehtilaineja. TV:ssä pitää olla aavistuksen tiiviimpi ja nopeampi kuin mitä lavalla tarvitsee olla”, Lindström kertoo.
Lindström mainitsee, että TV:n etuna on se, että tuotetaan ajankohtaissatiiria, jolloin huonotkin vitsit naurattaa, koska aiheet ovat ihmisten tuoreessa muistissa.
“Jos sitä vitsiä katsottaisiin ihan objektiivisesti kahden viikon päästä, niin vois todeta, ettei tää itseasiassa ollutkaan kovin hyvä vitsi”, Lindström pohtii, että ohjelman vitsit saavat voimaa juurikin niiden ajankohtaisuudesta.
Viimeisintä kautta Kovan viikon iltaa tehtiin yhdeksän jaksoa. Yhdeksän viikon ajan käsikirjoittajat kirjoittivat viikoittain yhden monologin sekä väli- ja loppuvitsiosuudet, joiden lisäksi ohjelmaan suunniteltiin paneelikeskustelussa käytävät aiheet. Kovan viikon ilta koostuu paneelikeskustelusta vaihtuvien vieraiden kanssa ja välispiikeistä, mutta suosituin osuus on alun noin 5-7 minuutin monologi. Tämä monologi ei suinkaan synny päivässä edes seitsemän käsikirjoittajan voimin, vaan monologi käy useamman versioinnin ennen kuin käsikirjoitettu kokonaisuus lähetetään ohjaajalle.
Kauden aikana viikottaisen ohjelman käsikirjoituspäivät voivat venyä yli kymmentuntisiksi, kun ohjelman käsikirjoitus tulisi olla valmiina perjantai iltapäivän livetaltiointiin.
“Ollaan me perjantain aamupäivällä kirjoitettu vielä jotain, mutta se menee vähän vaikeaksi kun pitää hankkia niitä kuvia ja videoita monologia varten”, Lindström toteaa.
“Hän saa tällaisia ideoita kotona pilvessä, mut te teette tällaista telkkariin”
Monologin käsikirjoittamiseen liittyy paljon tehtävää, sillä työryhmä käy läpi tapahtumien kuva- ja videomateriaaleja, tarkastaa faktoja sekä pohjustaa tapahtumia. Lindström näkee käsikirjoittajista ja koomikoista koostuvan työryhmänsä eräänlaisena ideakiihdyttämönä, joka auttaa monologin hiomisessa.
“Itsellä saattaa joku stand up -juttu kehittyä vuoden, mut tässä [ohjelmassa] ei oo sitä yleisön feedbackiä, niin se että me laitetaan monta koomikkoa ja käsikirjoittajaa saman pöydän ääreen, se on sellainen eräänlainen ideoiden hiukkaskiihdytin”, Lindström jatkaa käsikirjoitusprosessista: “Usein se menee niin, että jollain on idea vitsiin, sitten joku keksii siihen jonkun pienen nykäyksen lisää, ja sitten optimitapauksessa joku sanoo siihen vielä jotain, joka tekee siitä kultaa.”
“Yks suomalainen stand up -koomikko naureskeli, että hän saa tällaisia ideoita kotona pilvessä, mutta te teette tällaista telkkariin”, Lindström naurahtaa.
Vaikka Kovan viikon ilta käsittelee politiikan henkilöitä ja tapahtumia satiirin kautta, ei Lindström ole saanut negatiivista palautetta satiirin kohteilta.
”Ei mulle stand up -keikoilla ikinä ole kukaan sanonut: “noin ei saisi sanoa”. Sitten TV-ohjelmasta en oo saanut ikinä miltään poliitikolta sellaista palautetta, että virhe tai törkeää tai näin”, Lindström pohtii: “luulen, että meidän poliitikot ymmärtää sen pelin hengen, ja sitten aika kilttiähän toi meidän satiiri on”.
Lindström kertoo kuitenkin, että toisaalta vihaajilta aina tulee jotain yksittäisiä sähköposteja, että oletko ihan ääliö, mutta niistä Lindström ei välitä.
Suuren kritiikin sijaan Noin viikon uutiset sekä Kovan viikon ilta ovat voittaneet kourallisen Venla-palkintoja, esimerkiksi kategorioissa vuoden komedia- ja sketsiohjelma ja vuoden viihdeohjelma. Kovan viikon ilta on voittanut nyt kolme vuotta putkeen myös palkinnon parhaasta käsikirjoituksesta, ja siitä Lindström kiittää valtavasti käsikirjoitusryhmäänsä.
“Mun pitää korostaa, et se on nimenomaan työryhmän ansaitsemia, että rankkaa työryhmän työtä tuo on”, Lindström painottaa, mutta jatkaa: “Toki se meikäläiseen henkilöityy ja mä sitten viime kädessä sanon, että tota vitsiä en tee ja tuon teen”.
Ajankohtaisuus on kallista
Lindström kertoo, että televisio- ja elokuva-ala on vielä tällä hetkellä ahdingossa ja kanavat ovat pienentäneet sarjatilaukset minimiin, jolloin käsikirjoittajille ei ole paljoa töitä. Suomi on myös pieni maa, joten puhtaasti aikuiselle yleisölle tehtyä ohjelmaa on vaikeampi markkinoida kuin koko perheen ohjelmia.
Tuotannoiden tilanteesta kertoo myös se, että esimerkiksi eri paneeliohjelmia kuvataan usein ryppäissä, jolloin saadaan kuvattua monta jaksoa viikossa verrattuna, että kuvattaisiin kerran viikossa ajankohtaista ohjelmaa. “Ajankohtaisuus maksaa”, Lindström kertoo.
“Olisi tosi vaikeaa tehdä sellaista absurdiin huumoriin perustuvaa talk show:ta, jolla olisi tarpeeksi isot tuotantoresurssit, jotta se voisi toimia. Ajankohtaisen paneeliohjelman tekeminen on kallista”, Lindström kertoo.
Kovan viikon illan työhuone on tällä hetkellä tyhjillään, sillä pari viikkoa sitten kuvattiin juuri tuoreimman kauden viimeinen jakso. Vaikka käsikirjoittaminen ja stand up on luovaa työtä, myös Lindström tuhansien suomalaisten tapaan aikoo jäädä juhannuksesta ansaitulle kesälomalle. Paikalleen ei Lindström kuitenkaan ennen sitä kuitenkaan jää, sillä tekemistä ja ideoita riittää syksylle ja pidemmälle tulevaisuuteen.
“Ehkä tuonne syksylle yritän saada jotain, et jos sais jonkinlaisen kokonaisuuden esitettäväks stand up -lavoille”, Lindström kertoo.
Tulevaisuudessa Lindström toivoo näkevänsä Helsingissä tai Suomessa stand up -klubin tai -ravintolan, jossa esityksiä olisi jopa neljänä iltana viikossa.
“Mulla ei ehkä siihen riitä tietotaito ja osaaminen, mut sellanen pitäis olla”, Lindström naurahtaa.
Stand up on selkeästi Lindströmin mielessä nyt Kovan viikon illan tuoreimman kauden päätyttyä, mutta sen lisäksi myös ohjelmaan liittyviä uusia kehitysideoita hän on miettinyt.
“Mehän ollaan vähän tehty sellaisia podcast-eventtejä muutama kappale tolla Kovan viikon illalla, että ois kyl kiva testata, että mitä jos toi ohjelman pöytäkeskustelu taltioitais siten, et veisi tämän livenä johonkin kaupunginteatteriin”, Lindström pohtii ja lisää, että olisi hauska kokeilla tehdä tulevaisuudessa Kovan viikon ilta aidosti suorana lähetyksenä.
“Nythän se menee live on tape, ja sieltä leikataan jos ylitetään aika, niin pystyisikö sen vetämään ihan livenä”, Lindström vinkkaa.
Teksti: Jesse Heiskanen
Kuvat: Niko Kovanen
Tämä ja monta muuta juttua löytyy ensi viikolla julkaistavasta Kortteli-lehdestä!
Kuokkavieraana treffeillä
Mitä tapahtuu treffeillä? Mitä treffeillä käyminen merkitsee parisuhteelle? Millaista on seurata toisten treffejä sivusta?
Elias Reinikainen ja Emilia Hakkarainen ovat seurustelleet noin kolme vuotta. Arjen keskellä on tärkeää saada yhteistä laatuaikaa, joten pariskunta pyrkii viikoittaiseen treffailuun. Treffit voivat olla ulkona seikkailemista tai vaikka kotona kokkailemista. Emilia kertoo, että he tykkäävät myös nimetä erilaisia asioita treffeiksi. Esimerkiksi pariskunta saattaa pitää siivoustreffejä tai pyöräilytreffejä. Läsnäolo on kummallekin avainsana, joten pariskunnan treffit ovat usein ruuduttomat.
Emilia ja Elias ovat muuttamassa uuteen kotiin Tampereelle. Heille kovin rakas Taka-Töölö jää siis muistoihin, ja on aika uudelle seikkailulle yhdessä. Pääsin ikuistamaan heidän viimeiset Taka-Töölö -treffit. Treffit olivat täynnä rakkautta ja hauskuuttelua – katso vaikka itse!
Teksti ja kuva: Sofia Saarinen
Jalkapallon MM-kisat 2026: Suurimmat suosikit ja mustat hevoset
Jalkapallon MM-kisojen 2026 osallistujalista on vihdoin valmis. Historian suurimmassa turnauksessa nähdään ennätykselliset 48 maata, mikä avaa oven paitsi perinteisille jättiläisille, mutta myös haastajille. Kun pelipaikat on jaettu maanosittain UEFA:n 16 paikasta Oseanian historialliseen suoraan paikkaan, katseet kääntyvät suurimpiin mestarisuosikkeihin ja mustiin hevosiin, jotka janoavat jättipottia Pohjois-Amerikan viheriöillä. Vaikka mukana on useita debytantteja, kuten Jordania, Curaçao ja Kap Verde, katseet kohdistuvat ennen kaikkea lajin suurvaltoihin.
Vedonlyöntitoimistot pitävät Espanjaa MM-kisojen ykkössuosikkina, eivätkä suotta. Tuore Euroopan mestari tulee kisoihin nuorella nipulla, joka pelaa modernia futista ja on ollut viime vuodet kovassa iskussa. Ranska on kertoimissa toisena, nojaten edelleen hurjaan materiaaliinsa ja Kylian Mbappén kaltaisiin ratkaisijoihin.
Englannilla on jälleen tuttu tilanne: paperilla loistava, mutta viimeinen silaus on jäänyt puuttumaan. Englanti on tällä hetkellä kertoimissa kolmas suosikki. Brasilia seuraa heti kärkikolmikon kannoilla, ja taustalla hallitseva mestari Argentiina puolustaa Qatarin 2022 kisojen mestaruuttaan viidenneltä sijalta.
MM-kisojen 2026 ennakkosuosikit top 5:
Espanja
Ranska
Englanti
Brasilia
Argentiina
Mustat hevoset: Tarkkaile näitä yllättäjiä
Vaikka kärkiviisikko on kivenkova, MM-kisojen historia tunnetaan yllätyksistä. Tänä vuonna nostan esiin kaksi erityisen vaarallista haastajaa:
Ecuador
”La Tri” on tällä hetkellä koko Etelä-Amerikan kiinnostavin nousija. Joukkueella on takanaan huima tappioton putki, ja se on onnistunut nollaamaan jopa Brasilian ja Argentiinan karsinnoissa. Ecuadorin puolustus on terästä (Piero Hincapié, William Pacho), ja keskikentällä häärii maailman parhaimmistoon kuuluva Moisés Caicedo. Jos 19-vuotias superlahjakkuus Kendry Páez lyö itsensä läpi kisoissa, Ecuador voi mennä todella pitkälle.
Marokko
Viime kisojen nelonen ja sensaatio ei ole kadonnut minnekään. Marokko on osoittanut, että sen kurinalainen puolustus ja salamanopeat vastahyökkäykset purevat suurmaihin. Joukkue on säilyttänyt runkonsa ja vahvan yhteishenkensä, mikä tekee heistä jokaiselle jättiläiselle painajaismaisen vastustajan pudotuspeleissä.
Kisojen avauspotku potkaistaan 11. kesäkuuta. Onko ilmassa jälleen yllätyksiä, vai pitääkö Espanjan ja Ranskan kaltaisten jättien rutiini pintansa? Seuraamme tilanteen kehittymistä herkeämättä.
Tämä ja monta muuta juttua löytyy ensi viikolla julkaistavasta Vääntö-lehdestä!
Teksti: Jaakko Nieminen
Jutun kuva: Biser Todorov, Creative Commons Attribution 4.0 International, kuvaa on rajattu
Jenny Ye – Lasten leikeistä animaatioelokuviin
Jenny Yen ääni sattaa olla monelle tuttu animaatioista ja piirrettyjen suomidubbauksista. Kajaanista Helsingin äänistudioihin ponnistaminen ei ollut kuitenkaan koskaan itsestäänselvyys.
Saavun Oodin kirjastoon onnistuneesti viisi minuuttia myöhässä, mutta vastassani on kuitenkin suureen hymyyn, ruskeaan takkiin ja farkkupukuun pukeutunut naishenkilö. Pahoittelujen ja nopeiden kuulumisten vaihtamisen jälkeen etsitään Oodista haastattelulle sopiva nurkkaus. Hänen viikon takaisesta flunssastaaan on tuskin jälkeäkään havaittavissa.
Jennyn ääntä on kuultu noin sadassa roolissa, ja hänen YouTube-kanavansa jennysvoices on saavuttanut yli 150 tuhannen seuraajan rajapyykin, joten ääninäyttelyn lisäksi Ye on myös tunnettu somepersoona. Suuret seuraajamäärät eivät kuitenkaan takaa työllistymistä ääninäyttelijänä, vaan se on ollut ahkeran työskentelyn lopputulos.
“Se on ehkä se yleisin harhaluulo, mitä ihmiset aattelee, että mä oisin saanut YouTuben suosion myötä mun roolit. Ei voi sanoa näin, jos mä oon hakenut eri rooleja vuosia ennen YouTubea.”, Ye kertoo vakavana.
Ye kertoo, että kuten moni muukin äänirooleihin hakeva, hän ei koskaan linkannut omaa YouTube-kanavaansa hakemuksiin, vaan kokosi minuutin mittaisen demon, ja lähetti niitä eri tuotantoihin.
Ensimmäisen ääniroolin Ye sai vuonna 2018 Wallace & Gromit -elokuvien tekijöiden animaatioelokuvasta Early Man – Luolamies, jossa hän näytteli sivuroolissa Goona-hahmoa.
“Oisin saanut ensimmäisen roolin ennen Luolamies-elokuvaa ja se tarjottiin vain ja ainoastaan yhteistyönä. Ajatuksena, että: “promoo tätä elokuvaa, niin sinä pääset dubbaamaan muutaman sivuhahmon tästä.””
Ye kertoo kieltäytyneensä roolista, koska hän ei tykännyt siitä, että elokuvan päähenkilöt ja ammattitaitoiset dubbaajat eivät saisi sitä huomiota, minkä he ansaitsisivat, sen sijaan, että ”minä käyn luikauttamassa jonkun pari repliikkiä sivuroolina”, Ye naurahtaa.
“En uskonut, että se edesauttaisi mua saamaan sitten lisää rooleja. Sen takia halusin tehdä sen koeäänitysten kautta, että esimerkiksi siihen Luolamies-leffaan testattiin muitakin ihmisiä”.
Ye jatkaa Luolamies-elokuvan merkityksestä uralleen: “Se oikeastaan polkaisi samantien sen homman, että ei tullut oikeastaan edes sellaista parin viikon taukoa vaan pääsi yhteen studioon ja toiselta studiolta suositeltiin toiselle. Se on 2018 lähtien ollut sellaista vielä tähän päivään asti”.
Jenny Ye on pirteä ja valloittava persoona, joka kuitenkin suhtautuu työhönsä antaumuksella ja uppoutuu roolihahmoihinsa täysin, mistä kertoo ohjaajilta saamansa kommentit.
“Oon saanut palautetta ohjaajilta, että hekin haluavat taukoja välillä. Meen työssäni helposti flow -tilaan, sitten unohdan, että toki äänittäjä haluaisi ehkä käydä vessassa”, Ye vitsailee.
“Se määrä, mitä mä oon vahingossa lyöny mikrofonia”
Äänirooliin uppoutuminen ei ole pelkästään hahmon äänen omaksumista, mutta myös eläytymistä roolihahmoon. Ye kertoo, että dubbauskeikoilla, riippuen projektista, hänellä on myös mahdollisuus vaikuttaa roolihahmon ääneen ja puhetyyliin, joita käydään läpi ohjaajan ja äänittäjän kanssa. Ääniroolissa pyritään kuitenkin pysyä uskollisena pohjamateriaalille, jolloin esimerkiksi hahmojen omat spesifit naurut ja sloganit pyritään tuomaan myös suomenkieliseen dubbaukseen.
“Mä tuon tosi usein omaa pientä nyanssia kuitenkin niihin esiin, koska se ei tarkota, että jos se on alkuperäisellä kielellä dubattu, se olis parempi, vaan meillä on myös lupa tehdä vähintään yhtä hyvä tai parempaa.”
Esimerkiksi 1990-luvun Aladdin-elokuvan dubbaus sai Disneyltä tunnustusta, sillä se valittiin maailman parhaaksi dubbaukseksi ja etenkin Vesa-Matti Loiri sai erityismaininnan roolistaan Henkenä.
Äänirooleissa ja ehkä etenkin live-action -elokuvien dubbaamisesta Ye kertoo, että ääninäyttelijät saattavat liikkua ja elehtiä ja jopa avata suutaan tasan saman verran kuin ruudulla, jotta hahmo kuulostaa mahdollisimman luonnolliselta.
“Se määrä, mitä mä oon vahingossa lyöny mikrofonia, kun heiluttelee käsiä tai pitää hyppiä. Se on hauska ollut huomata, jos mä oon kuvannut itteeni dubbaamassa, että apua mun naama vääntyy niin moneen eri suuntaan!”, Ye elehtii naurahtaen.
Ye kertoo aloittavansa tavallisesti työpäivänsä kello kymmenen maissa, sillä haluaa antaa aikaa äänelleen sekä itselleen herätä. Tämän jälkeen hän käy esimerkiksi Pasilassa äänittämässä pari tuntia, ja saattaa siirtyä siitä toiselle studiolle Myyrmäkeen. Studioilla Yen mukana on äänittäjä ja mahdollisesti ohjaaja.
Studioissa pidetään tarkasti huolta salassapitosopimuksista, joten kuvia ei saa ottaa ja puhelimet pidetään lentotilassa. Mitään skriptejä ei mukaan saa ottaa, joten ääninäyttelijän tulee olla valmis melko nopeastikin sisäistämään uusi roolihahmonsa.
“Kun mä meen sinne studioon, niin mä näen siellä vasta sen, että mikä mun hahmo on, jota mä dubbaan. Yleensä leffassa siinä on sellainen pieni skripti, että millainen se hahmo onpi, sitten mä saatan nähdä vilauksen siitä. Mutta me ei katota leffoja etukäteen, me nähdään vain ja ainoastaan meidän omat kohtaukset sieltä.”
Ye haluaa jaksottaa työtänsä parin tunnin sessioihin, jotta esimerkiksi kovaäänisemmät roolit eivät satuta ääntä. Äänen käyttöön Ye on saanut vinkkejä ohjaajalta ja muilta dubbaajilta, mutta on myös oppinut esimerkiksi metallilaulajien tekniikasta, jotka ovat auttaneet esimerkiksi kovien äänien käytössä. Ye on myös joutunut käyttämään aikaa oppimaan pois murteistaan ja vitsailee, että joutuu taistelemaan vastaan, ettei toimittajan puhuma mie ja sie tartu haastattelussa.
Hyvä dubbaaja antaa hahmolle sielun
“En mä sanois ees, että se laaja ääniskaala on sellanen, joka tekee susta hyvän dubbaajan, mutta just se, että sä pystyt tuomaan sille hahmolle sen persoonan ja vahvistamaan tunteet katsojalle pelkästään sen äänen avulla. Just se, että sä annat sille hahmolle sen sielun, niin ehdottomasti se tekee hyvän dubbaajan, johon joku tekoäly ei pysty”, Ye pohtii.
Ye arvioi, että tekoälyn tulemisen myötä esimerkiksi mainosten spiikkaus voi muuttua tulevaisuudessa, mutta samalla hän pohtii, että se voi tuoda uusia mahdollisuuksia alalle, sillä moni asiakas on halukas työskentelemään oikeiden ihmisten kanssa. Ye uskoo, ettei tekoäly voi ikinä korvata oikeaa ääninäyttelijää.
“Mitä spiikkauksiin tulee, niin se on kyllä pelottavaa. Nyt on alkanut tulee jo sellaisia pyyntöjä asiakkailta esimerkiksi, että ne haluaa nimenomaan ihmisäänen, eli erikseen mainitaan, että emme halua meidän mainosääniksi tekoälyllä tehtyä ääntä.”
8-vuotisen dubbaajan ura on Yen mukaan vielä vasta alussa ja pyrkii tulevaisuudessa vielä laajentamaan alaansa spiikkausten ja jopa ohjaamisen pariin.
“Teen pelkästään tosiaan dubbausta animaatioelokuviin ja sarjoihin, eli en oo aiemmin hakenut noihin esimerkiksi mainosääniin, radioääniin tai äänikirjoihin esimerkiksi, mutta tänä vuonna oon niihin hakenut!”, Ye paljastaa.
“Haluaisin myös vielä tulevaisuudessa päästä ohjaamaan jonkun suomidubbauksen, haluan kerätä vähintään 10 vuotta itselleni dubbauskokemusta ennen kuin mä voin alkaa ohjaamaan”
“Ei oo vieläkää vaikka jotain Disney-prinsessaroolia ollut, mutta toisaalta mä oon miettinyt, että oon aina halunnut olla mieluummin se pahis, niin ehkä vielä sellainen iso pahisrooli puuttuu”, Ye pohtii. “Toisaalta mulla on jo yks alla, mutta en halua spoilata, että se henkilö onkin se pääpahis”, Ye jatkaa naurahtaen ilkikurisesti.
“Mun duuni on leikkimistä!”
Teksti ja kuvat: Jesse Heiskanen
HIFK on kulkenut Heikki Paasosen mukana lapsuudesta asti – ”Yhteisöllinen ja perinteinen juttu”
Helsingin IFK:n kannattaminen on Heikki Paasoselle tärkeä osa elämää. Juontaja myöntää, että välillä töiden osuminen pelien kanssa päällekkäin on harmittanut ja Nordenskiöldinkadun jäähallille pääseminen sykähdyttää edelleen.
Aurinko paistaa lämpimästi huhtikuisena iltapäivänä Nordenskiöldinkadun jäähallin yllä, kun Heikki Paasonen asettuu poseeraamaan kuvaajalle hänelle rakkaan seuran kotihallin edustalle.
– Aurinko muistuttaa siitä, että aina on ensi kausi, Paasonen nauraa.
Kenties kliseiseltä kuulostava lause pätee varmasti hyvin kaikkiin Helsingin IFK:n kannattajiin, joihin myös Paasonen, 43, lukeutuu. Stadin kingien edellisestä mestaruudesta on jo 15 vuotta, mutta suosikkijoukkuetta ei vaihdeta, meni miten meni.
Paasonen on varmasti monille tuttu tv-persoona, joka juontaa tällä hetkellä Amazing Race Suomea sekä The Voice of Finlandia. Työhistoriasta löytyy myös esimerkiksi sellaiset ohjelmat kuin Idols ja Huuma, joiden lisäksi hän selosti suomalaisittain voittoisat vuoden 2006 Euroviisut yhdessä Jaana Pelkosen kanssa.
Nyt ei kuitenkaan ole ensisijaisesti tarkoitus jutella työasioista vaan miehen intohimoisesta suhteesta Helsingin IFK:n jääkiekkojoukkueeseen.
– Se on sellainen yhteisöllinen ja perinteinen juttu, joka on seurannut mukana lapsuudesta asti, Paasonen kertoo
Isä vei pienen Heikin ensi kertaa jäähallille tämän ollessa 8-vuotias, mutta seuravalinta ei ollut aluksi itsestäänselvyys.
– Isä ei seurannut jääkiekkoa ja osti arvalla liput peliin, joka olisi varmaan voinut yhtä hyvin olla myös Jokereiden kotiottelu, mutta hyvä näin, Paasonen hymyilee.
Ensikäynnistä Nordiksella jäi heti myös selkeitä muistikuvia.
– Pelistä jäi mieleen, että Valeri Krykov teki maalin ja IFK voitti pelin. Hänestä tuli minulle ensimmäinen fanituksen kohde.
Lempinimellä Vuosaaren postimies tunnettu Krykov pelasi HIFK:ssa kausina 1987-1994.
Yhteys seuraan vahvistui myös koulupäivien jälkeen, kun Heikki oli iltapäivähoidossa, IFK-legenda, Sakari Lindforsin äidin luona, ja maalivahdista tulikin Paasosen kaikkien aikojen suosikkipelaaja. Lisäksi innostus kasvoi koko maalivahtipeliä kohtaan.
– En ole koskaan pelannut jääkiekkoa joukkueessa, mutta pihapeleissä olin aina maalivahtina, Lindforsin paita päällä. Äiti ompeli patjat sohvatyynyistä, Paasonen muistelee hymyillen.
Nordikselle tuleminen sykähdyttää edelleen, noin 35 vuotta ensivisiitin jälkeenkin. Paasosen mukaan fiilistä hallille lähtemiseen joutuu esimerkiksi marraskuun räntäsateessa hieman etsimään, mutta otteluihin pääseminen innostaa jopa enemmän kuin nuorempana.
– IFK:n seuraaminen on yhteisöllinen kokemus ja yhden frendin kanssa viestitellään lähes päivittäin muun muassa pelaajauutisista, Paasonen kertoo.
Parasta IFK:hon liittyvää muistoa ei tarvitse kauan miettiä. Seuran voittaessa viimeisimmän Suomen mestaruutensa vuonna 2011, Heikki pääsi itsekin suoraan tapahtumien ytimeen juontaessaan mestaruusjuhlat jäähallin parkkipaikalla.
– Se oli nuorelle miehelle hauska kokemus, kun päädyin pelaajien matkaan pariksi päiväksi ja tunsin kenties itsekin osallistuneeni mestaruuden voittamiseen, hän muistelee nauraen.
Katkerinta muistoa pitää miettiä vähän kauemmin.
– Niitä on niin paljon, Paasonen toteaa ja pyörittelee päätään.
Lopulta päädytään vuoden 2010 puolivälieräsarjaan HPK:ta vastaan, jonka aikana odotukset olivat jo erittäin korkealla vain, jotta voisivat romahtaa täysin. IFK voitti sarjan kolmannen pelin Nordiksella lukemin 7-0, mutta se jäi lopulta stadilaisten sen kauden viimeiseksi voitoksi ja HPK marssi jatkoon lopulta otteluvoitoin 4-2.
– Tuollainen sarja, jossa ehtii jo hieman leijumaan ja sitten häviät sen, niin se on kaikkein pahinta myrkkyä.
Jääkiekon lisäksi IFK tunnetaan myös monista muista lajeista, mutta Paasoselle IFK on ennen kaikkea jääkiekkoseura, vaikka hän pelasikin jalkapalloa koko lapsuutensa, omien sanojensa mukaan, kyllästymiseen asti.
– En seuraa aktiivisesti IFK:n edesottamuksia lätkän ulkopuolella, mutta toki, jos osun IFK:n jalkapallo-otteluun, niin olen aina sen puolella, Paasonen kertoo.
Juontajakaan ei ole vapaa varmasti monille tutusta tilanteesta, jossa työt menevät harrastusten edelle. Paasosen mukaan välillä on harmittanut, kun aikataulut menevät ristiin IFK:n pelien kanssa.
– Voitte olla varmoja, että jos IFK:lla on peli, niin olen joka mainoskatkolla naama kiinni puhelimessa, kun The Voice of Finlandin livet ovat perjantaisin ja usein myös IFK pelaa perjantaisin.
Nyt Paasosella on kuitenkin hetki aikaa huokaista ja viettää aikaa perheen parissa, kun The Voice of Finland on saatu päätökseen, eikä IFK:kaan pelaa ennen ensi syksyä.
Amazing Race Suomen uuden kauden kuvaukset alkavat vielä tämän kevään aikana, mutta sen enempää Heikki ei asiasta hiisku, vaikka toimittaja ja kuvaaja vakuuttavatkin kykyään säilyttää salaisuudet.
– Sopimuksessa on sellaiset ehdot, että en puhu tästä edes teille, Paasonen nauraa.
Teksti: Niko Kovanen
Kuvat: Eelis Kopponen
Tämä ja monta muuta juttua löytyy ensi viikolla julkaistavasta Vääntö-lehdestä!
Vuosien vuoristorata päättyi vihdoin sarjanousuun – perinteikäs Coventry City palaa Valioliigaan
Coventry City pelasi viimeisen Valioliiga-ottelunsa kaudella 2000-2001, kun sen vuonna 1967 alkanut 34 vuoden taival pääsarjatasolla tuli päätökseen. Paluu pääsarjatasolle kesti pitkät 25 vuotta, kun Frank Lampardin valmentama joukkue voitti Championshipin mestaruuden kaudella 2025-2026. Viimeisen 25 vuoden aikana taivaansiniset kävivät Englannin neljännellä sarjatasolla, vaihtoi omistajaa kahdesti ja pelasi kotiotteluitaan useassa eri paikassa.
Kevään 2001 jälkeen nousua takaisin Valioliigaan odotettiin Coventryssä nopeasti, mutta vuoteen 2005 asti joukkue kuului Championshipin keskikastiin. Kesällä 2005 tapahtui ensimmäinen suuri muutos, kun Coventryyn rakennettiin uusi stadion ja vanha Highfield Road tuhottiin. Tarkoitus oli, että uusi Ricoh Arena olisi Valioliigatason stadion tuota pikaa.
Vuonna 2007 Sisu Capital osti seuran, ja joukkueen suoriutuminen kentällä lähti alamäkeen nopeasti. Coventry taisteli putoamista vastaan monta vuotta, kunnes keväällä 2012 putoaminen kolmannelle sarjatasolle oli tosiasia.
Coventryn kolmannen sarjatason taival alkoi uskomattoman surkealla tavalla. Seurajohdon huonon toiminnan ja velan seurauksena seuralle tuomittiin kymmenen pisteen pistemenetys maaliskuussa 2013. Seuraavalla kaudella 2013-2014 joukkue pelasi kotipelinsä Northamptonissa, yli 50 kilometrin päässä kotistadionistaan. Taivaansiniset pääsivät pelaamaan pysyvästi Coventryyn vasta kauden 2014-2015 aikana.
Kolmannella sarjatasolla League One:n mittapuulla joukkue oli pitkään häntäpään joukkue. Kohtuullisen 2015-2016 kauden jälkeen Coventry City joutui tilanteeseen, missä se oli viimeksi ollut vuonna 1960. Kauden 2016-2017 päätteeksi se putosi Englannin neljännelle sarjatasolle. Taivaansiniset pystyivät kuitenkin kääntämään kurssia ensimmäisellä League Two -kaudella.
2017 maaliskuussa ennen putoamista, Coventry City palkkasi Mark Robinsin päävalmentajakseen. Ennen kauden päätöstä Robins antoi taivaansinisten faneille ensimmäisen valonpilkun viitentoista vuoteen. Seura voitti EFL Trophy:n (cup-kilpailu kolmannen ja neljännen tason seuroille Englannissa) Wembleyllä huhtikuun alussa 2017.
Vaikka seura putosi kauden päätteeksi, Robins jäi joukkueen peräsimeen nostamaan seuraa neljänneltä sarjatasolta. Seuraavaa reissua Wembleylle taivaansiniset odottivat vain vuoden verran, koska 2018 toukokuussa joukkue pelasi League Two playoff-finaalissa, panoksena nousu kolmannelle sarjatasolle. Coventry onnistui Wembleyllä taas, 3-1 voitto Exeteristä tarkoitti paluuta League Oneen kaudelle 2018-2019.
Kentällä joukkue käänsi kurssinsa, mutta Sisu Capitalin seurajohto oli jälleen ongelmissa. Vuosina 2019-2021 Coventry City pelasi kotiottelunsa St Andrew´s stadionilla Birmingham City FC:n kotona, koska rugbyjoukkue Wasps oli Coventryn stadionin ensisijainen käyttäjä. Kentän huonon kunnon vuoksi rugbyotteluiden jälkeen, sekä vuokrasopimusongelmien takia, taivaansiniset joutuivat pelaamaan taas Coventryn kaupungin ulkopuolella.
Vaikka kulisseissa seurajohdolla oli ongelmia, kentällä joukkue suoriutui hyvin. Kolmannella sarjatasolla taivaansiniset viettivät vain kaksi kautta, joista ensimmäisellä joukkue jäi keskikastiin. Toinen kausi päättyi korona-pandemian vuoksi maaliskuussa, kun Coventry City oli sarjan kärjessä. Tämä tarkoitti nousua takaisin Englannin toiselle sarjatasolle.
Toisella sarjatasolla ensimmäistä kertaa sitten kauden 2011-2012, Coventryn kausi 2020-2021 oli onnistunut. Keskikastissa on hyvä olla välittömästi nousun jälkeen, varsinkin kun ottaa huomioon, ettei joukkue vieläkään pelannut kotipelejään vakituisesti Coventryssä.
Seuraava kausi oli pelisuoritusten kannalta parempi, 10 pistettä enemmän, ja sijoitus parani huomattavasti. Mark Robins oli nostanut Coventry Cityn League Two:sta vakituiseksi Championship-joukkueeksi.
Kausi 2022-2023 oli suuri menestys joukkueelle, vaikka kaudella seurajohdon sekoilun myötä Coventry pelasi Englannin liigacupin kotiottelunsa Burton Albionin kotikentällä Pirelli Stadiumilla. Tämä oli jo kolmas stadion Coventryn ulkopuolella, missä taivaansiniset joutuivat pelaamaan “kotiottelun” pudottuaan Englannin pääsarjatasolta.
Kesken kauden seuran omistaja vaihtui. Marraskuun 2022 ja tammikuun 2023 välillä Coventryn paikallinen liikemies Doug King osti seuran.
Selkeys seurajohdossa heijastui myös kentälle. Taivaansinisten kausi loppui Wembleyllä Championshipin nousukarsinnan finaalissa. Ottelu päättyi kuitenkin katkerimmalla mahdollisella tavalla tappioon rangaistuspotkukilpailussa Lutonille.
Vaikka seuraavalla kaudella Coventry jäi toisen sarjatason nousukarsinnan ulkopuolelle, keväällä 2024 joukkue pelasi taas Wembleyllä. Tällä kertaa FA Cupin semifinaalin merkeissä Manchester Unitedia vastaan. Coventry kampesi itsensä 0-3 tappiolta 3-3 tasoihin juuri ennen täyttä aikaa. Taivaansiniset saivat myös täydellisen päätöksen otteluun kun jatkoajan viimeisellä minuutilla Victor Torp viimeisteli 4-3 voiton ja paikan finaaliin. Tämäkin tarina kuitenkin päättyi kyyneliin Coventryn osalta. VAR hylkäsi 4-3 voittomaalin, ottelu eteni rangaistuspotkukilpailuun ja lopulta United vei finaalipaikan.
Seuraava kausi alkoi heikosti ja marraskuussa 2024 Mark Robins, Coventryn kaupungin suuri sankari, sai kenkää. Tilalle saapui Coventryn seuraava sankari, Frank Lampard, kenen johdolla seura oli taas nousukarsinnassa kauden päätteeksi. Karsinta päättyi tällä kertaa välierässä ja Wembleylle ei ollut asiaa vuoden 2025 keväällä.
Kausi 2025-2026 oli Coventry Citylle juhlaa ensimmäisestä kotiottelusta lähtien. Kauden kotiavaus Queens Park Rangersia vastaan oli ensimmäinen ottelu jonka joukkue pelasi seuran omistamalla stadionilla, sitten vuoden 2005 kun Highfield Road tuhottiin. 7-1 voitto juhlaisasta kotiavauksesta käynnisti hurmoksen, minkä seurauksena tänä keväänä joukkueella ei ole tarvetta matkata Wembleylle. Sarjavoitto 11 pisteen turvin tarkoittaa suoraa nousua takaisin Englannin pääsarjatasolle.
25 vuoden ja uskomattoman vuoristoradan jälkeen Coventry City pelaa tulevana syksynä Valioliigaa.
Teksti: Pietu Enne
Kuva: Pietu Enne/Google Gemini AI
Jokerit palaa Liigaan – kovia nimiä paperille
Jokerit kasaa vahvaa miehistöä paluukaudelleen.
Liiga tiedotti helmikuussa liigalisenssin myöntämisestä Helsingin Jokereille kaudeksi 2026–2027. Jokerit pelasi viimeksi Liigaa kaudella 2013–2014. Tuon kauden jälkeen helsinkiläisjoukkue siirtyi Venäjän suurliiga KHL:ään ja vietti siellä lähes 10 vuotta. Jokerit irtautui KHL:stä vuonna 2022 Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainassa.
Nyt edessä on paluu Liigaan, ja Jokerit onkin aloittanut uuden tulemisensa rakentamisen hyvällä tahdilla. Isoimmat kiinnitykset tähän mennessä lienevät pitkin kevättä narripaitaan huhuttujen hyökkääjien Patrick Curryn ja Maxime Fortierin sopimukset. Joukkueen uusin hankinta Antti Kalapudas julkistettiin 11.5. maanantaina. Aiemmin julkaistuja uusia Jokerit-hankintoja ovat myös mm. Patrik Virta ja Valtteri Pulli.
Jokerit tiedotti myös monista jatkosopimuksista, joiden johdosta iso osa viime kauden Mestis-mestaruusjoukkueesta jatkaa narripaidassa. Näistä jatkosopimusista ehdottomasti tärkein on viime Mestis-kaudella tehot 15+52=67 nakuttanut Alexander Forslund.
Uuden joukkueen kasaus
Jokerit palaa Liigaan kolmen Mestis-kauden jälkeen, joista viimeiset kaksi päättyivät mestaruuksiin. Nyt suomalaisen urheilumaailman suurimpiin brändeihin lukeutuva narrilogo tekee paluun suomikiekon pääsarjaan. Mestis-aikakauden jälkeen edessä on joukkueen uudelleen rakennus, joka on Helsingissä jo hyvällä mallilla.
Helsingin Jokerit tällä hetkellä:
Hyökkääjät
Patrick Curry, Maxime Fortier, Patrik Virta, Alexander Forslund, Markus Hännikäinen, Kristo Pitkänen, Antti Kalapudas, Jesse Liuksiala, Miro Nalli, Rasmus Lahnaviik, Bruno Kallio, Oliver Suni, Aleksi Mustonen, Jere Henriksson.
Puolustajat
Valtteri Pulli, Aleksi Elorinne, Riku Tuomola, Miks Tumanovs, Saku Forsblom, Oskari Manninen, Oliver Tuhkanen.
Maalivahdit
Veini Vehviläinen, Sisu Heikkeri.
Varmistettujen pelaajasopimusten lisäksi huhumyllyissä on pitkään pyöritelty useampia viime kaudella Liigassa menestyneitä pelaajia. Esimerkiksi viime kaudella SaiPaa edustaneita Emil Kuuslaa ja Henri Nikkasta on viety kovaa vauhtia Helsinkiin.
Maalivahtiosastolle on puolestaan spekuloitu Pohjois-Amerikassakin pitkään uraa tehnyttä ruotsalaista Olle Eriksson Ekiä.
Jokerit jatkaa uusien sopimusten julkaisemista tiuhaan tahtiin. Mikäli kaikki spekuloidut pelaajanhankinnat toteutuvat, saa Jokerit paluukaudelleen hyvin kilpailukykyisen joukkueen.
Viimeisin kokoonpano Liigassa
Helsingin Jokerien edellisestä Liiga-kaudesta on kulunut aikaa 12 vuotta. Kausi 2013–2014 päättyi neljännesvälierätappioon HPK:lle.
Lopputulos oli tuolloin yllättävä, sillä Jokerien kokoonpanon hintalappu liikkui tuolloin noin viidessä miljoonassa eurossa.
Nimivahva kokoonpano loi joukkueelle isot odotukset, etenkin kun kyseessä oli tietoisesti viimeinen kausi ennen Venäjälle lähtöä.
Jokereiden kokoonpano sisälsi useita kiekkokansalle tuttuja nimiä, sekä myös tulevina vuosina syttyviä tähtiä.
Hyökkääjät
Nichlas Hardt, Teuvo Teräväinen, Ladislav Nagy, Janne Lahti, Henrik Koivisto, Steve Moses, Markus Hännikäinen, Tomi Mäki, Jani Rita, Jarkko Ruutu, Antti Tyrväinen, Juhani Tyrväinen, Semir Ben-Amor, Broc Little, Riku Hahl, Ben Walter, Matti Lamberg, Aleksi Rekonen, Phil DeSimone, Aleksi Mustonen, Jere Karjalainen.
Puolustajat
Ossi Väänänen, Jere Karalahti, Teemu Eronen, Antti-Jussi Niemi, Mikko Kousa, Esa Lindell, Jeremy Dehner, Petteri Lindbohm, Oskari Manninen, Niko Peltola.
Maalivahdit
Leland Irving, Miika Wiikman, Joonas Korpisalo, Kevin Lankinen.
Jokerien uusi hiljalleen muodostuva kokoonpano pitää sisällään myös ripauksen symboliikkaa.
Aleksi Mustonen, Oskari Manninen ja Markus Hännikäinen pelasivat Jokereissa joukkueen viimeisellä Liiga-kaudella, ja ovat nyt myös mukana narripaitojen paluussa takaisin Liiga-kaukaloihin.
Mustonen ja Manninen pelasivat jo viime kaudella Jokerien Mestis-joukkueessa. Hännikäisen paluusta takaisin narripaitaan tiedotettiin perjantaina 8. toukokuuta. 33-vuotias hyökkääjä oli mukana myös Jokerien kahdella viimeisellä KHL-kaudella.
Hännikäisellä on paluunsa myötä mahdollisuus tehdä erityistä Jokerit-historiaa.
Keväällä 2014 Hännikäinen iski Jokerien toistaiseksi viimeisen Liiga-maalin 2–3 tappiossa HPK:lle.
Nyt kun Hännikäinen palaa jälleen takaisin Jokerit-paitaan, on hänellä mahdollisuus iskeä myös Jokerien ensimmäinen Liiga-maali, mikä olisi varsin urheiluromanttinen tapa sulkea Jokerien liigaseilaamisen aikana syntynyt ympyrä.
Teksti ja kuva: Rasmus Matilainen
Barcelona juhlii mestaruutta Spotify Camp Noulla – Rashford ja Torres kaatoivat Real Madridin tulikuumassa El Clásicossa
FC Barcelona on varmistanut La Ligan mestaruuden kaatamalla arkkivihollisensa Real Madridin lukemin 2–0. Ottelun sankariksi nousi Marcus Rashford, jonka upea vapaapotkumaali siivitti kotijoukkueen voittoon ja seuran 29. liigamestaruuteen.
Sunnunta-iltana pelattu El Clásico ei jättänyt ketään kylmäksi, sillä panoksena oli ensimmäistä kertaa lähes vuosisataan suora liigamestaruuden ratkeaminen näiden kahden jättiläisen välisessä kohtaamisessa. Barcelona ei jättänyt tilaisuutta käyttämättä, vaan hallitsi ottelua alusta loppuun.
Rashfordin salama-alku
Ottelu sai sähköisen alun, kun Manchester Unitedista lainalla oleva Marcus Rashford asettui pallon taakse ottelun alkupuolella. Rashford laukoi pallon vastustamattomasti ohi Thibaut Courtoisin, omistaen maalin tunteikkaasti valmentaja Hansi Flickille, joka oli menettänyt isänsä vain tunteja ennen ottelun alkua.
Barcelona jatkoi painostusta, ja Real Madridin puolustus oli vaikeuksissa läpi ensimmäisen puoliajan. Lisää seurasi pian, kun Dani Olmo ja Ferran Torres sahasivat Madridin puolustuksen auki tyylikkäällä yhteispelillä. Torres viimeisteli varmasti tilanteeksi 2–0, mikä sai kotiyleisön hurmioon.
Real Madridin vaikeudet syvenevät
Vierasjoukkue Real Madrid saapui otteluun sekasortoisessa tilassa. Joukkueen tähtihyökkääjä Kylian Mbappé puuttui kokoonpanosta, ja kulissien takana velloneet riidat – mukaan lukien raportoitu harjoituskentän nujakka Aurelien Tchouaménin ja Federico Valverden välillä – näkyivät kentällä kurinalaisuuden puutteena.
Mestaruusjuhlat ja tulevaisuuden kysymysmerkit
Voiton myötä Barcelona varmisti seurahistoriansa 29. Espanjan mestaruuden. Hansi Flickin miehistö osoitti henkistä lujuutta vaikeana päivänä ja palautti pokaalin Kataloniaan vakuuttavalla esityksellä.
Samaan aikaan Real Madridin leirissä paine kasvaa. Kausi päättyy ilman merkittäviä pokaaleja, ja väliaikaisvalmentaja Alvaro Arbeloan uskotaan jättävän paikkansa kesällä. Spekulaatiot Jose Mourinhon paluusta Madridin peräsimeen kiihtyivät ottelun jälkeen, vaikka Mourinho itse onkin vielä toppautellut huhuja.
Ottelun lopputulos: Barcelona 2 – 0 Real Madrid Maalit: 1–0 Rashford, 2–0 Torres.
Teksti: Jaakko Nieminen
Kuva: Pexels