Metallinetsintä tutuksi

Metallinetsintä on kiehtova harrastus, joka vie mukanaan historian syövereihin.

Itse pääsin ensimmäisen kerran kokeilemaan metallinpaljastinta, kun olin jo lopettelemassa videon kuvausta. Iloinen yllätys oli, kun hetken paljastinta heiluteltuani, kuului lupaava ääni ja tein kolikkolöydön. Koukuttavaa. Jos sinulla on mahdollisuus kokeilla jossain laitteita, niin tee se. Seuraava vaihe suurella todennäköisyydellä on, että alat suunnittelemaan omien hankkimista.

Metallinetsinnän asiantuntija Lasse Nyman

Oppaakseni metallinetsinnän saloihin sain yli 20 vuotta lajia harrastaneen Lasse Nymanin. Hänellä harrastus alkoi halusta tutkia historiaa. Metallinetsinnän myötä hän eräiden tutkimusten aikana tutustui arkeologiin, joka on nykyisin hänen vaimonsa. Kuten huomaatte, löytöjä on monenlaisia.

Nyman on ollut mukana sotavainajien etsinnässä itärajan molemmin puolin. Nykyisin etsinnät rajoittuvat Suomen puolelle. Ensimmäinen sotavainaja, jonka hän löysi ystävänsä kanssa, oli venäläinen, jolla kuitenkin oli päässään suomalaisten kypärä. Miksi näin oli, jäi mysteeriksi.

Opetusvideolla opit metallinpaljastimen peruskäytön, etsintä- ja kaivuutekniikat sekä sen, miten tunnistat erilaiset signaalit maastossa. ​Videolla käydään läpi harrastuksen tärkeimmät säännöt, etiikka ja lainsäädäntö, jotta osaat toimia oikein ja vastuullisesti löytöjesi kanssa, sekä opit, miten löydöt raportoidaan viranomaisille.

Suunnittelu, kuvaus, editointi: NIINA SINÉN

Kaupunkiradio – Sinun radiosi!

Kaupunkiradio soittaa parhaimmat uutuudet ja nostalgisimmat klassikot.

Laajasalon opiston oma Kaupunkiradio soittaa parhaimpia uutuuksia ja nostalgisimpia klassikoita ajankohtaista puheohjelmaa unohtamatta. Radio palaa perinteiseen formaattiaikatauluun lokakuussa. Sitä ennen radiossa soivat parhaimmat palat viime vuosilta!

Kaikki rakastavat ruokaa ja Tommi Manninen ymmärsi sen

Tommi Manninen tunnetaan metsässä kuvatuista ruokavideoista, jotka keräävät miljoonia katselukertoja sosiaalisessa mediassa. Harvempi kuitenkaan tietää, että ennen viraalimenestystä Manninen on tehnyt sisältöä yli kymmenen vuotta.

Halusin selvittää, millaista on olla suosittu sisällöntuottaja Suomessa. Otin yhteyttä Tommi Manniseen, ja haastattelu järjestyi yllättävänkin helposti, etenkin siihen nähden, että hän asuu Sodankylässä.

Olen seurannut Mannisen sisältöä jo pitkään, joten minulle oli jo syntynyt vahva käsitys, millainen persoona on kyseessä, ainakin somessa. Sama rento ja energinen persoona saapui myös paikalle Kalasatamaan, joten hänen haastattelemisensa tuntui luonnolliselta.
Keskustelun aikana hän puhui avoimesti urastaan, onnistumisistaan ja myös sosiaalisen median varjopuolista.

Manninen opiskeli HEO:n TV- ja radiolinjalla vuonna 2012, minkä jälkeen hän työskenteli yli vuosikymmenen ajan Ylellä. Siellä hänellä oli oma viikoittainen ohjelma YleX Feat, ja hän kilpaili sekä Suomen että Australian Selviytyjissä. Suomessa hän sijoittui toiseksi vuonna 2022, kun taas Australiassa seitsemänneksi.
Viimeisen kolmen vuoden aikana Mannisen seuraajamäärä on kasvanut yli 400 000 seuraajaan eri somealustoilla.

Haastattelutilanne oli rento, ja se eteni orgaanisesti alusta loppuun. Vaikka aikataulu oli tiukka, ei Mannisen kanssa keskustellessa ollut kiireen tuntua.
“Olen aina ollut tosi kiinnostunut sosiaalisesta mediasta ylipäätänsä.” Tommi Manninen on tehnyt sisältöä sosiaaliseen mediaan jo 13 vuoden ajan ja kokeillut uransa aikana useita erilaisia konsepteja. Hän kertoo tehneensä Youtubeen suomalaisten julkisuuden henkilöiden IG-tilien arvosteluvideoita, arvioineensa oluita TikTokissa (juomalla niitä ykkösellä) sekä livestriimaanneensa Call of Duty-pelejä Twitchissä.

Sisältöä Manninen on aina tehnyt omien kiinnostusten mukaisesti: “Kun sulla on jotain, johon sulla on niin paljon intohimoa, että sä jaksat tehdä sitä silloinkin, kun siitä ei makseta. Se on se avain siihen onneen, että joku saattaa siitä joskus jotain maksaa”.

Ruoka yhdistää ihmisiä

Mannisen mukaan ruoka nousi lopulta muita aiheita suuremmaksi, sillä se puhuttelee lähes kaikkia:
“Vaikka mä aloin rakastaa Warzonea tai Manchester Unitedia ja jalkapalloa, niin kaikki ei rakasta sitä. Mutta ruoka on semmonen, mitä kaikki rakastaa”.

Läpimurto sai alkunsa, kun Manninen palasi TikTokin pariin luontoalan ammattitutkinnon opintojen aikana ja päätti julkaista ensimmäisen ruokavideon metsässä. Hän yhdisti kiinnostuksenkohteensa ja rakensi niiden pohjalta kaupallisesti toimivan konseptin.
Vaikka miljoonat katselukerrat kuulostavat suurenmoisilta, ei näkyvyys yksin takaa toimeentuloa. Suomessa Facebook, Instagram ja TikTok eivät maksa näytöistä mitään, ainoastaan YouTube maksaa”, Manninen toteaa.

Manninen avaa alan raakaa todellisuutta: 6 miljoonaa näyttökertaa yhdestä Youtube-Shortsista tienasi hänelle 180 euroa.
Hänen mukaansa sosiaalisen median alustat maksavat Suomessa sisällöntuottajille verrattain vähän, minkä vuoksi kaupalliset yhteistyöt ovat tärkeä osa työn jatkuvuutta. Manninen kertoo saavansa viikottain useamman yhteistyöpyynnön.
“Kaupalliset yhteistyöt mahdollistaa sen, että mulla on varaa tehdä niitä muitakin videoita tällä tasolla”.

Mannisella on tällä hetkellä viikoittain julkaistavia videoita valmiina juhannukseen asti. Videoiden tuottaminen ennakkoon mahdollistaa poistumisen Sodankylästä, esimerkiksi tällä kertaa hänellä oli sovittuna tämän jutun tekemisen lisäksi toinen haastattelu ja vierailu kouluun.

Ruokavideoita saamme todennäköisesti odottaa Manniselta jatkossakin.
“Ruoka on semmonen, mitä kaikki rakastaa. Hyvä ruoka menee kolmevuotiaasta 95-vuotiaaseen.”

Teksti: Arttu Nylund
Kuva: Jasmin Neesham

Tämä ja monta muuta juttua luettavissa Kortteli-lehdestä!

Lukioikäiset tytöt hämmästyttävät Suomen koripalloa

Kotkan Peli-Karhut ja HBA-Märsky kohtasivat Naisten Korisliigan finaaleissa huhtikuussa. Vastakkain asettuivat vankka kokemus ja nuori nälkä.

Toinen joukkueista on hallitseva mestari, kahdeksatta kertaa peräkkäin finaaleissa – toinen taas Helsingin Mäkelänrinteen lukion tyttöjoukkue, joka pelasi ensimmäistä kertaa historiassa Korisliigan finaaleissa. PeKa ratkaisi finaalin itselleen viimeisillä sekunnilla 72–71. Vaikka HBA:n taistelu ei riittänyt mestaruuteen asti, joukkue antoi vahvan näytön tulevasta sukupolvesta.

Susijengin äänenä tunnettu selostaja Kristian Palotie selosti ratkaisevan finaalipelin. Hän ei yllättynyt helsinkiläisten menestyksestä.

Palotien mukaan HBA on aito kollektiivi. Pisteitä eivät tee yksi tai kaksi tähteä, vaan kaikki pystyvät tekemään tehoja sekä ratkomaan pelejä.
Finaalisarjassa HBA:n pelaajat ratkoivat vuorotellen, kun taas PeKan ratkaisijoina toimi taas yhdysvaltalaiskaksikko Crawford ja Heard, jotka tekivät yhteensä 153 pistettä.

Moni Naisten Korisliigan pelaaja sovittaa harjoittelun ja pelaamisen päivätöiden ja perheen ympärille. HBA:n nuoret sen sijaan elävät lähes kokopäiväisen urheilijan arkea – Mäkelänrinteen urheilulukion ansiosta koulu ja harjoittelu kulkevat käsi kädessä.

“HBA on aito kollektiivi. Pisteitä eivät tee yksi tai kaksi tähteä”

“HBA Märskyssä toiminta on ammattimaista”, Palotie toteaa. Juuri nuoruus antaa näille pelaajille mahdollisuuden keskittyä koripalloon, joka monelta kokeneemmalta liigapelaajalta elämäntilanteen vuoksi puuttuu.

Sama ydinjoukko, vuosia työtä.
Pohja HBA:n menestysjoukkueelle rakennettiin ikäluokkatasolla. Vuonna 2024 U16-tytöt voittivat EM-kullan, ja siitä joukkueesta kymmenen pelaajaa on nyt HBA:n riveissä. Vuonna 2025 U18-tytöt saavuttivat EM-hopean, ja jälleen kymmenen nykyistä HBA-pelaajaa mukana. Sama ydinjoukko on kasvanut yhdessä vuosia, ja se näkyy kentällä luottamuksena ja kemiana.

Anna Gardziella on yksi joukkueen avainpelaajista. Palotie kuvailee häntä röyhkeäksi pelaajaksi, joka luo peliä muille. Aiemmassa seurassaan ToPossa rooli oli lähinnä heittäjänä, mutta HBA:ssa hänestä on kuoriutunut kokonaisvaltainen pelinrakentaja.
Vaikka HBA:n taisto ei lopulta riittänyt mestaruuteen, hopea on seuran ensimmäinen mitali Naisten Korisliigassa. PeKalle tuli yhdeksännen mestaruutensa viime sekunnin voittokorilla. Mutta HBA jätti lajiin jäljen, joka jää varmasti historiankirjoihin.

Teksti: Rony Österlund
Kuva: Mikko Mäkelä

Seksikäs Suklaa: ”Mä en oo robotti, mä oon ihminen”

Sosiaalisen median viihdevaikuttajana sekä muusikkona tunnettu Viki Konssi eli Seksikäs Suklaa, kertoo uransa vaikeista hetkistä, somen varjopuolista sekä siitä, miten julkisuus on vaikuttanut hänen elämäänsä. 

Kännykkääni tulee viesti tunti ennen haastattelua, lähettäjänä Seksikäs Suklaa:

– Hei turhaa jännität haastattelua, hyvin tää tulee menee.

Lähestymme kollegani kanssa Kalasataman keskuspuistoa. Sää on lämmin ja pilvinen. Ja siellä on Viki, hymyssä suin meitä vastassa. Ennen haastattelua tutustumme ja nauramme, nauramme paljon. 

Julkisuuden vaikutus elämään

– Julkisuus on muuttanut mua 

Konssi on tehnyt sosiaalisen median vaikuttajana töitä jo vuosien ajan. Pitkän uran aikana Konssi on oppinut olemaan tarkempi yksityisyydestään ja varovaisempi siitä, missä paikoissa kannattaa liikkua. Hän ei kuitenkaan koe julkisuuden aiheuttamasta varovaisuudesta mielipahaa tai koe sen vaikeuttavan elämää sen kummemmin. 

– Mun työ on julkista, mutta mä tykkään mun yksityisyydestä. Mä haluun elää ja kävellä, kuin tavallinen ihminen. 

Konssi myös haluaa, että ihmiset näkevät ja muistavat sen, mitä hän tekee, ja kuinka lahjakas hän on, eikä vain sitä, että hän on julkisuuden henkilö.

– Mä haluan, että mun työntekoa arvostetaan. Joo mä oon se joutsenmies, mutta kato, mitä kaikkee mä oon tehnyt. 

Uran vaikeimmat hetket, ja niistä selviytyminen

– Hauskoilla äijillä on myös synkkii hetkii

Konssi on kokenut uransa aikana erilaisia kompastuskiviä. Korona-aika oli synkkää aikaa. Konssi joutui uudelleen etsimään itseään sekä henkilöbrändiään. Samaan aikaan Konssi joutui kokoamaan itseään äidin kuoleman aiheuttaman surun keskellä. Pala palalta hän pystyi hyväksymään äidin kuoleman sekä sen, että kuolema kuuluu elämän kiertokulkuun. 

– Kyllä mä myönnän sen, että kävin itteni kaa paljon kaikenlaista läpi.

Konssilta löytyy vahvaa intohimoa ja rakkautta työtään kohtaan, mutta välillä täytyy kuitenkin hengähtää. Konssi kertoo burnoutistaan, ja siitä kuinka jatkuva työnteko ei tee hyvää ihmiselle. 

– Mä en halunnut nähdä ketään. Halusin olla vaan kotona. Se on hirvee fiilis, kun on semmosessa olotilassa, ettei pysty tekemään mitään.

Vaikka Konssin sisältö sosiaalisessa mediassa on yleensä hauskaa ja viihdyttävää, myös ikävistä tunteista ja mielenterveydestä hän pystyy, ja haluaakin puhua seuraajilleen avoimesti.

– Kun mä asuin mun Sörkkä-kämpässä, ja oli synkkii hetkii, niin puhuin välillä stooriin rohkeesti mun fiiliksistä. 

Somekansa otti avosylin Konssin tunteet vastaan, mutta joukkoon myös mahtui niitä, jotka odottivat kokoajan vain lisää viihdyttävää kontenttia.

– Mä tajusin sen sillon. Mä en oo robotti, mä oon ihminen. Mä teen sillon, kun mä jaksan.

Kalasatama on Konssin turvasatama.

Työn varjopuolet

Konssin, kuten varmasti monen muunkin sosiaalisen median vaikuttajan, työhön kuuluu varjopuolia– vihapuhetta ja ennakkoluuloja. Konssi puhuu avoimesti siitä, kuinka jo nuorena hän joutui käsittelemään vihakommentteja. 

– Mä käsittelin vihapuheen aiheuttamia tunteita, kun alotin Youtuben. Sillon tuli ensimmäiset vihakommentit. Sanottiin n-sanaa, ja kutsuttiin matuks. Mä olin 19-vuotias. Nyt oon 34, ja vihakommentit ei enään toimi muhun. 

Konssi sanoo, että on käynyt läpi näitä asioita itsensä kanssa monta kertaa. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.  

– Varmasti joillakin ihmisillä on ennakkoluuloja. Mä en oo täydellinen. Mutta turha ajatella, mitä muut miettii susta, se on vaan stressaavaa. 

Sosiaalisen median varjopuolet eivät näy pelkästään vihapuheena ja ennakkoluuloina, vaan myös emotionaalisena kuormituksena. Kuormitusta voivat lisätä seuraajien henkilökohtaiset viestit ja avunpyynnöt. Vaikuttajat joutuvat pohtimaan omaa vastuutaan seuraajiensa hyvinvoinnista.

Konssi kertoo, että hän joutuu välillä vastaamaan ikävimpiinkin viesteihin, joissa esimerkiksi seuraaja pyytää tätä vastaamaan hänelle, tai muuten hän tappaa itsensä. Konssi sanoo tämän olevan kuormittavaa. 

– Joudun tekemään välillä apuchättäilyä, mutta se on tosi kuormittavaa. Aika moni ei tiedä, että me julkisuuden henkilöt joudutaan tekemään ees tämmöstä. Jotkut julkkikset ei vastaa, mutta joskus se pieni huomio voi olla apu. 

Teksti, kuvat ja video: Sofia Saarinen

Millä joukkueella on Liigan paras maalilaulu?

Jääkiekossa maalilaulut ovat iso osa kotijoukkueen identiteettiä ja otteluiden tunnelmaa. Mutta millä Liiga-joukkueella on Suomen paras maalilaulu? Kaupunkikanava listasi Liigan maalilaulut paremmuusjärjestykseen.

Keskustelu parhaasta maalilaulusta on ikuinen, sitä käydään läpi jatkuvasti ilman lopputulosta. Lopullisesti parasta ei voi kruunata, koska lähes kaikki ovat valmiita väittelemään oman joukkueensa maalilaulun puolesta.

Minä kuitenkin häikäilemättömästi lähdin etsimään Liigan parasta maalilaulua, yhtenä kriteerinä muun muassa se, että sytyttää kotiyleisön ja menee vierasfanien ihon alle.

Listaus Liigan maalitorvista ja -lauluista huonoimmasta parhaaseen:

  1. Rauman Lukko:

RTK Palvelu Oy:n rahoilla houkutellaan Raumalle uusia pelaajia, mutta selvästi lisenssi uudelle maalilaulle olisi liian kallis. On käsittämätöntä, miten Suomessa tästä maalilaulusta mukamas pidetään. The Final Countdown on loppuun soitettu, tylsä ja mauton. Arvosana 5

  1. Mikkelin Jukurit:

Mikkelissä vierailevat fanit epäilevät, että pitävätkö edes kotijoukkueen kannattajat tästä lastenlaulusta. Kun kiekko tippuu maalin jälkeen jäähän, on laulu jo unohdettu. Arvosana 5+

  1. Vaasan Sport:

Meinasi jäädä pois listalta kotiotteluiden puutteellisen maalimäärän vuoksi, mutta tähän väliin se mahtuu. Maalilaulun outro on alkanut jo soimaan ennen kun yleisö on ehtinyt nousta penkistä, ja kun ehditään taas istahtaa, alkaa kumma EDM-jumputus. Arvosana 6-

  1. KalPa: Maalitorvi, jonka perään ammutaan murhametallia ja loppuun pehmennykseksi Sweet Caroline. Yhdistelmä, mikä ei sovi millään, mihinkään, mitenkään. Jos Kuopiossa mentäisiin ilman tätä sekavaa kompromissia, voisi tämä maalilaulu sijoittua listalla korkeammalle. Arvosana 6-
  1. Lahden Pelicans:

We´re Gonna Win -kappaleen melodia toimii, mutta jos ymmärrät englantia (mihin harva Lahdessa kykenee), tajuat että maalilauluna kappale on heikko. Toisaalta, jos kappaleen sanat “me voitamme” viittaa SM-hopeaan, tai karsintasarjan voittamiseen, sopii kappale Lahteen kuin nenä päähän. Arvosana 6

  1. SaiPa:

Kuulostaa siltä, että Lappeenrannassa joku on saanut tehtäväkseen luoda maalilaulun, joka tuntuu ikuisuudelta, mutta kestää vain vajaan minuutin. Mitään muuta syytä en keksi sille, miksi torven kuuluisi soida lähes puoli minuuttia, minkä seurauksena lausahdukset “tää on SaiPa” ja “SaiPa, SaiPa” soivat seuraavat puolisen minuuttia. Loppuunkin on totta kai taas isketty ihanaa epämääräistä EDM-jyskytystä. Arvosana 6

  1. JYP:

Ennen kuin vierailet Hippoksella, kannattaa perehtyä Jypin maalilauluun. Älä pelästy, kun kuulet ilmahälytyksen sireenin kotijoukkueen maalin jälkeen, se on vain Hippoksen maalitorvi. Seuraavaksi kuulet kappaleen, mikä kuulostaa Puuilon mainokselta. Jyppi jai, jai, jyppijyppi, jai. Arvosana 6+

  1. Kiekko-Espoo:

Kun Espoossa urheiluseuroja menee konkurssiin olemattoman urheilukulttuurin vuoksi yksi toisensa perään, on hieno nähdä, että uudelle Kiekko-Espoolle on periytynyt jotain. Tässä tapauksessa kuitenkin, kun sekoitetaan kaksi toimivaa maalilaulua ja tehdään väkinäinen remix, on lopputulos sekava ja lähinnä loukkaus edesmenneille maalilauluille. Arvosana 7-

  1. HPK:

Ennen kaikkea hauska maalilaulu, minkä lisäksi todellinen klassikko. Kappaleena totta kai karsea, mutta se toimii vastustajan pelaajien, sekä fanien päänsärkynä, mikä ei voi olla negatiivinen asia. Kappaleen vaihdos kesken kaiken ei ole ideaali. Arvosana 7

  1. Oulun Kärpät:

Kärppien maalilaulu saattaa vaihtua tämän tekstin kirjoittamisen ja julkaisun välillä, mutta toistaiseksi se on I Will Survive (Lalala). Kyseessä ei ole Gloria Gaynorin alkuperäinen versio. Edesmenneistä maalilauluista esim. “Verkko heiluu” on parempi kuin tämän hetken valinta Raksilassa.
Arvosana 7+

  1. Tampereen Ilves:

“We Are The Kings” on toimiva ja kohtuullinen maalilaulu. Sitten taas, onhan se aika tylsä ja yksinkertainen rallattelu. Toki, Ilveksen organisaatiossa viimeksi asiat ovat loksahtaneet kohdalleen 1985. Kappale on siis keskinkertaisen sopiva Tampereen alisuorittajille. Arvosana 8-

  1. KooKoo:

Kouvolassa torven jälkeen soi jokaiselle jääkiekkofanille tuttu “Crowd Chant”, mutta pienellä kouvolalaisella twistillä. Legendaarisen kappaleen päälle on lyöty tasainen öllötys, mikä kuvastaa Kouvolaa hyvin. Arvosana 8

  1. Porin Ässät:

Isomäellä hitsarit sekoavat ja Patasydän pauhaa. Jos ei otettaisi huomioon torvea tai kappaleen kestoa ja kohtaa, jota maalilaulussa käytetään, olisivat porilaiset tämän listan kärjessä. Maalista puoli minuuttia eteenpäin käynnistyy alkusoitto, mikä lannistaa tunnelmaa, ellei Rambo paina kunniakierrosta ympäri jäätä kuin vastasyntynyt varsa. Arvosana 8+

  1. HIFK:

Korvia vihlova summeri, “au au au, ma maa maa ma” ja “Flamethrower” ovat yksi liigan ikonisimmista yhdistelmistä. Kotifanit rakastavat, vierailijat eivät voi sietää. Yksi Liigan maalilauluista, jota ei ikinä voisi vaihtaa, vaikka koko hallin yhtenäiseen, aneemiseen taputtamiseen kyllästyvät kaikki ajallaan. Arvosana 8 ½

  1. Helsingin Jokerit:

Niin ikään maalilaulu jota ei voida vaihtaa, eikä tulla vaihtamaan. Mahtipontisen tuttu sävel Rocky-elokuvista sopii maalilauluksi vallan mainiosti. Tällä hetkellä kuitenkin Jokereiden seurajohto rukoilee, että kaikki fanit eivät kääntäneet seuralle selkäänsä vuosia sitten. Saa nähdä soiko “Gonna Fly Now” täydelle Veikkaus Arenalle, vai Mestis-finaalisen tapaan puolityhjälle hallille. Vai soiko se ollenkaan, kun liigakaukaloon luistelee näköjään toistakymmentä Mestis-pelaajaa. Arvosana 9-

  1. Tappara:

Liigan miltei huonoimman maalitorven voi antaa anteeksi, kun maalilaulu on näin ikoninen. “Live Is Life” on muodostunut Tappara-fanien keskuudessa legendaksi ja vastustajien pahimmaksi painajaiseksi. Tämän olisi ehkä mahdollista olla listan kärjessä, jos seura onnistuisi myymään edes yhden Liiga-finaaliottelun täyteen. Arvosana 9

  1. TPS:

Turussa 1980-luvulta lähtien on soinut “Maali se on hunajata”. Liigan vihatuin, mutta selvästi paras maalilaulu. Täyttä kymppiä ei voi antaa, jos maalilaulun kuulijoista puolet ovat punaisia penkkejä. Menneellä kaudella TPS:n halli täyttyi keskimäärin vain 48-prosenttisesti, mikä on yllättävän paljon joukkueen pelin tasoon nähden. Arvosana 10-

Teksti: Pietu Enne
Kuva: Pexels

Naisten jenkkifutis on kovaa peliä – silti moni vähättelee sitä

Kun Wenla Pesosen kylkiluu murtui kesken ottelun, hän ei jäänyt kentän laidalle. Hän pelasi pelin loppuun ja vielä seuraavankin. Silti moni luulee yhä, että naiset eivät pelaa “oikeaa” amerikkalaista jalkapalloa.

Pesonen pelaa Lohja Lionessesin riveissä ja joukkueessa pelaa noin neljäkymmentä naista.
Amerikkalaisen jalkapallon hän aloitti 14-vuotiaana, kun aiempi harrastus, jalkapallo, alkoi tuntua liian helpolta. Hän kaipasi fyysisempää ja taktisesti haastavampaa lajia, eikä ole sen jälkeen halunnut lopettaa. Ennakkoluulot vaikuttavat lajin asemaan ja tulevat vastaan usein. Kun Pesonen kertoo harrastuksestaan, moni yllättyy siitä, että naiset pelaavat lajia täyskontaktina.
“Moni luulee, että me pelataan lippupalloa tai että meillä on eri säännöt. Mutta meillä on ihan samat säännöt kuin miehillä”, Pesonen sanoo.

Laji on tuonut Pesoselle itsevarmuutta. Hän kuvaa, kuinka fyysisyys ja itsensä ylittäminen ovat muuttaneet hänen ajatteluaan.
“Siitä tulee tosi vahva olo. Tuntuu, että pystyy puolustamaan itseään.”

Kyllä siinä mietti, että jääkö tähän maahan makaamaan vai nouseeko ylös. Mutta kun kuulin valmentajan huutavan, että ylös, niin nousin

Uransa aikana Pesonen on kohdannut sekä lieviä että vakavampia loukkaantumisia. Erityisen mieleenpainuva oli tilanne, jossa hän jäi isokokoisen vastustajan alle ja mursi kylkiluunsa. Kivusta huolimatta hän nousi ylös ja pelasi ottelun loppuun sekä vielä seuraavan pelin. Myöhemmin kävi ilmi, että kylkiluu oli murtunut.

“Kyllä siinä mietti, että jääkö tähän maahan makaamaan vai nouseeko ylös. Mutta kun kuulin valmentajan huutavan, että ylös, niin nousin”, hän kertoo.
Pesosen mukaan voimaannuttavinta on juuri se hetki, kun pystyy nousemaan takaisin ylös.

Laji kaipaa lisää näkyvyyttä

Suomessa naisten amerikkalaisella jalkapallolla on myös maajoukkuetoimintaa ja laji on kehittynyt vuosien varrella. Siitä huolimatta laji on edelleen melko pieni ja naisten sarjat ovat vielä pienempiä. Yleisömäärät ovat vähäisempiä kuin miesten peleissä ja sponsorien hankkiminen on haastavaa.
Tämän vuoksi pelaajat joutuvat rahoittamaan suuren osan harrastuksestaan itse, esimerkiksi pelimatkojen kautta, mikä tekee lajista kalliin.

Pesosen mukaan laji kaipaisi ennen kaikkea lisää näkyvyyttä ja ymmärrystä. Moni ei tunne sen sääntöjä tai tiedä, millaista amerikkalainen jalkapallo oikeasti on, mikä pitää kiinnostuksen matalana. Hänen mielestään kyse ei ole vain urheilusta, vaan myös siitä, miten naisten tekemistä nähdään ja arvostetaan.
Hän toivoo, että yhä useampi uskaltaisi tulla katsomaan pelejä tai kokeilemaan lajia itse. Kiinnostuksen kasvu voisi lisätä myös resursseja, joita naisten joukkueet tällä hetkellä kaipaavat.

“Tosi moni pelkää sitä, että sattuu. Mutta vaikka sattuu, niin siitä selviää. Se tekee vahvemmaksi”, Pesonen sanoo.

Teksti: Jasmin Neesham
Kuva: Lohja Lionesses

Urbaani aikakauslehti Kortteli on ilmestynyt!

Kaupunkikanavan toimittajien tuottama aikakauslehti Kortteli on julkaistu. Lehdessä muun muassa TV- ja stand up-persoonan Jukka Lindtsrömin ja somejulkkis Tommi Mannisen haastattelut sekä vinkit maksuttomaan tekemiseen kesäisessä Helsingissä. Mukana myös kakkuresepti aikuiseen makuun!

Tulipalo pysäytti Kalasataman – paikan päällä näkyi pelkoa ja uteliaisuutta

Tulipalo pysäytti Kalasataman lauantai-iltana. Kaduille kerääntyneet ihmiset tuijottivat liekkejä, kuvasivat puhelimillaan ja yrittivät ymmärtää, mitä ympärillä tapahtui.

Lauantai-iltana olin palaamassa kotiin illallisen jälkeen metrolla. Viimeisellä pysäkilläni Kalasatamassa kuulutettiin, että alueella on tulipalo ja runsaasti savua, minkä vuoksi ovet avautuisivat painamalla nappia automaattisen avautumisen sijaan.

Aluksi ajattelin, että kyseessä olisi pieni tulipalo jossain kauempana. Mutta kun astuin ulos metroasemalta, näin tumman savupatsaan nousevan tornitalojen välistä. Naurahdin jopa mielessäni, että en kai ollut jättänyt hellaani päälle. Todellisuus oli kuitenkin kaikkea muuta kuin hauska, kun lähdin kävelemään asuntoani kohti.

Kun pääsin lähemmäs kotiani, näky oli kuin elokuvasta. Naapuritalon katto oli tulessa ja suuret liekit näkyivät selvästi. Hälytysajoneuvoja saapui paikalle jatkuvasti lisää.

Pelastuslaitos sammutti rakennuksen kattorakenteissa levinnyttä tulipaloa nostolavan avulla.

Kadulla näkyi yhä enemmän ihmisiä kävelemässä samaan suuntaan. Uteliaisuus veti ihmisiä kohti palopaikkaa samalla, kun pelastusajoneuvoja ajoi ohi yksi toisensa jälkeen.

Kävin nopeasti hakemassa kamerani kotoa ja lähdin taas ulos. Suljin samalla kaikki ikkunat, koska pelkäsin savun pääsevän asuntooni.

Uteliaisuus veti ihmisiä kohti palopaikkaa

Ulkona ympärilläni seisoi kymmeniä ihmisiä, joista suurin osa kuvasi tapahtumaa puhelimillaan. Oli outoa huomata, miten tuli tuntui vetävän ihmisiä puoleensa. Vaikka tilanne oli vakava, moni jäi seuraamaan tapahtumia. Yhä useampi käveli kohti palopaikkaa sen sijaan, että olisi lähtenyt pois. Uteliaisuus tuntui sillä hetkellä olevan vahvempi kuin ajatus siitä, että tilanne oli oikeasti vaarallinen. Kadulla vallitsi jatkuva epävarmuus, sillä kukaan ei tuntunut tietävän, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Osa keskusteli hiljaa vieressä olevien kanssa, osa vain tuijotti liekkejä sanomatta mitään. Se tuntui yhtä aikaa oudolta ja ymmärrettävältä, sillä harva joutuu elämässään tällaiseen tilanteeseen.

Katujen varsilla törmäsin yllättäen tuttuihin ja naapureihin, joista osaa en ollut koskaan aiemmin tavannut. Tilanne tuntui melkein absurdilta. Yleensä ihmiset kävelevät toistensa ohi nopeasti, mutta nyt seisottiin yhdessä kadulla katsomassa samaa näkyä ja kyseltiin toisilta, mitä oli tapahtunut.

Samaan aikaan nostolava ulottui rakennuksen katolle asti ja suihkutti voimalla vettä liekkeihin.

Kello oli noin yksitoista illalla, ja palo oli jatkunut jo pari tuntia. Ihmiset keskustelivat siitä, miten palo näytti välillä olevan hallinnassa, mutta hetken päästä liekit voimistuvat taas. Välillä liekit nousivat niin korkealle, että näky tuntui epätodelliselta.

Pelastuslaitos osoitti rakennuksen parvekkeita voimakkailla valaisimilla. Yhdellä parvekkeella seisoi kolme nuorta henkilöä kädet ylhäällä, ilmeisesti tehdäkseen itsensä näkyväksi pelastushenkilökunnalle.

Ihmiset ympärilläni olivat järkyttyneitä näkemästään. Moni tuntui vasta nyt tajuavan, että palavassa talossa oli oikeasti ihmisiä sisällä.

Hetken kuluttua parvekkeelle tuli palomies, joka auttoi kolme henkilöä pois paikalta.

Palavan rakennuksen asunnoissa oli vielä ihmisiä pelastustoimien aikana.

Tässä vaiheessa poliisit alkoivat siirtää ympärille kerääntynyttä väkijoukkoa kauemmas palopaikalta. Heidän äänestään huomasi turhautumisen. Moni oli kerääntynyt aivan liian lähelle, eikä kaikki tuntuneet ymmärtävän, että samalla pelastusajoneuvojen kulku vaikeutui. Osa ihmisistä siirtyi heti, mutta kaikki eivät lähteneet yhtä helposti.

”Te häiritsette pelastustoimien työskentelyä”, yksi poliiseista huusi väkijoukolle samalla, kun ihmisiä siirrettiin kauemmas.

Olin itsekin paikalla uteliaisuuttani, mutta poliisin kehotusta täytyi noudattaa.

Poliisi rajasi aluetta ja siirsi väkijoukkoa kauemmas pelastustoimien tieltä.

Kahdeksankerroksinen talo on tällä hetkellä täysin asuinkelvoton, ja kaikki asukkaat ovat joutuneet evakkoon. Rakennus kärsi mittavista palo-, savu- ja vesivahingoista, sillä sammutustöistä aiheutui huomattavia vahinkoja myös asuntoihin. Tulipalon syttymissyyn tutkinta on edelleen kesken. Poliisin mukaan palo sai mahdollisesti alkunsa neljännen kerroksen parvekkeella olleesta kaasugrillistä, mutta erityisesti palon poikkeuksellisen nopeaa leviämistä tutkitaan edelleen. Palossa selvittiin onneksi ilman kuolonuhreja eikä vakavia loukkaantumisia tullut.

Pelastusajoneuvoja saapui paikalle jatkuvasti lisää.

Teksti ja Kuvat: Jasmin Neesham

Jenna Snellman edustaa elokuussa Suomea Miss Interglobal -kilpailussa

Missikilpailuihin osallistujat usein haluavat vaikuttaa asioihin ja tehdä tittelinsä avulla paljon hyvää, kuten toimia esimerkkinä nuorille. Joskus missikilpailuissa sijoittuneet missit jatkavat kansainvälistä uraansa ja he saattavat osallistua muidenkin missikisojen karsintoihin ja menestyä niissä. Näin kävi myös vuoden 2026 Miss World Finland -kilpailuissa toisen perintöprinsessan tittelin saaneelle Jenna Snellmannille.

Jenna Snellman on tuore Miss Interglobal Finland ja hänet kruunataan tähän titteliin tämän viikon sunnuntaina 31. toukokuuta. Hän lähtee elokuussa edustamaan Suomea Balille Indonesiaan Miss Interglobal -kilpailuihin. Kisat järjestetään ensimmäistä kertaa koskaan. Jää nähtäväksi, millaisia muita edustustehtäviä se tuo Snellmannille tulevaisuudessa. Kaupunkikanavalla oli ilo ja kunnia olla mukana todistamassa Jenna Snellmannin kruunausta toiseksi perintöprinsessaksi Miss World Finland -kilpailuissa. Nyt jäämme innolla odottamaan, millaisia uutisia Snellmann tuo elokuussa seuraavalta kisamatkaltaan Suomeen ja mihin kaikkialle hänen matkansa vielä missimaailmassa vie.

Teksti, haastattelu ja editointi: Birgitta Taussi
Kuvaus ja etusivun kuva: Teemu Lammi
Toinen editoija: Venla Mykkänen