Rakkaus uintia kohtaan johdatti meripelastajaksi

Suomen Meripelastusseuran vapaaehtoisia koulutetaan monipuolisin harjoittein ympäri vuoden ja hälytys voi tulla kellon ympäri.

Merikasarmin laiturin välittömässä läheisyydessä liplattaa punavalkea pelastusristeilijä Jenny Wihuri. Suomen Meripelastusseuran omistaman risteilijän kannella vapaaehtoiset valmistautuvat päivän koulutukseen. Punaiseen Meripelastusseuran paitaan ja pelastusliiveihin sonnustautunut Pihla Sjöholm on yksi aluksen vapaaehtoisista. 

Pelastusristeilijä Jenny Wihuri. KUVA: REBECCA KURTÉN

Vuoden ympäri luonnonvesissä viihtyvä Sjöholm päätyi meripelastajaksi etsiessään uutta harrastusta, jossa voisi hyödyntää uimataitojaan. 

– Meinasin aloittaa syväsukeltamisen, mutta totesin et se ei oikein onnistu, kun mä kellun niin hyvin. 

Kiinnostus meripelastukseen syntyi syksyllä 2025 Itämeripäivä-tapahtumassa, jossa Jenni Wihuri risteilijällä esiteltiin vapaaehtoistoimintaa. Idea jäi kytemään ja keväällä 2026 Sjöholm päätti hakea mukaan. 

– Olin ihan ihmeissäni kun pääsin ykkösellä sinne haastatteluihin, Sjöholm muistelee. Hänellä ei ollut aiempaa kokemusta vesillä olemisesta tai veneistä.

Pihla Sjöholm kelaa pelastusristeilijän köyttä. KUVA: REBECCA KURTÉN

Meripelastusseuran viikoittain järjestettävissä koulutuksissa vapaaehtoiset harjoittelevat mm. uhrin pelastustoimintaa, palontorjuntaa sekä veneiden hinausta.

– Tänään meillä on itseasiassa koulutusohjelmasta täysin poikkeava päivä, Sjöholm huomauttaa ja käy läpi päivän yhteisharjoitusta Kulosaaren meripartion kanssa. Koulutuksessa tutustutaan purjeveneen hinauspisteisiin, purjeiden laskemiseen hätätilanteessa sekä purjeveneen turvallisuusvarusteisiin.

Jenny Wihurin ollessa suurempi pelastusristeilijä, heidän toimintansa keskittyy ison veneluokan auttamiseen. Tästä syystä myös hätäkutsuja tulee harvemmin.

 – Hälytys voi tulla ympäri vuorokauden. Yksi hälytys tuli esimerkiksi mun omissa häissä ja silloin en tietenkään päässyt paikalle, kun olin valkoisessa mekossa, Sjöholm naurahtaa.

Meripelastaja Pihla Sjöholm. KUVA: REBECCA KURTÉN

Sjöholm on odottavainen ensimmäistä hälytystään kohtaan.

 – Järkyttävässä myrskyssä se voi olla tosi vaikea, mutta tämmöisellä aurinkoisella tyynellä säällä, se voi olla ihan tosi kivakin keikka, Sjöholm kertoo odottavainen katse horisontissa.

Teksti ja kuvat: Rebecca Kurtén

Huuhkajat aloitti Kansojen liiga -urakkansa voitolla ja tasapelillä

Jalkapallon seurajoukkuekaudet pysähtyivät syyskuun maajoukkuetauon ajaksi antaen tilaa Kansojen liigan maaotteluille. Huuhkajat pelaa C-sarjaa yhdessä Albanian, San Marinon ja Valko-Venäjän kanssa. Albania pitää lohkossa ennakkosuosikin asemaa. Suomen tavoite on myös lohkon ykkössija.

Huuhkajat avasi urakkansa vieraissa ottaen San Marinosta 0–7-voiton.

Joel Pohjanpalo iski ottelussa hattutempun ja A-maajoukkuedebytantti Adrian Svanbäck teki debyytissään maalin ja syötti kaksi. Leo Walta oli myös kahden maalin mies.

Vierailu lilliputin kotistadionilla Stadio Olimpicolta täytyikin päättyä täyteen pistepottiin Huuhkajille. Aikaisemmissa kohtaamisissa ottelut ovat olleet tiukempiakin. EM-karsinnoissa vuonna 2023 Huuhkajat otti 1–2-voiton samaisesta paikasta.

Suomen historian suurimaalisin vierasvoitto oli hyvä startti rupeamaan. Maaliero on tärkeä tasaisessa lohkossa ja onnistumiset laajalla rintamalla tuovat itseluottamusta jatkoa nähden.

Joel Pohjanpalo ja Leo Walta eivät pystyneet jatkamaan maalitehtailua Olympiastadionilla. Kuva: Onni Ojala

Kotiavaus pelattiin tiistai-iltana Olympiastadionilla. Jos San Marinossa Huuhkajat sai juhlia osumia urakalla, jäivät tiistai-iltaisessa ottelussa osumat syntymättä. Ennakolta paljon poliittista keskustelua herättänyt ottelu päättyi 0–0-tasapeliin. Kumpikaan joukkueista ei päässyt erityisen hyville maalintekopaikoille, pois lukien Valko-Venäjän maali, jossa VAR puuttui peliin ja vei maalin pois paitsion vuoksi.

Tasapeli ei ole katastrofi Suomen kannalta, mutta vaikeuttaa taistelua lohkon ykköspaikasta. Edessä ovat vielä kaksi ottelua Albaniaa vastaan sekä vierasottelu Valko-Venäjää vastaan. Lohkovaiheen päättää marraskuussa kotiottelu San Marinoa vastaan.

Ottelua ympäröi myös poliittinen keskustelu. Suomi–Valko-Venäjä-ottelu pelattiin Ukrainan tukemiseksi järjestettynä solidaarisuusotteluna.

Pohjoiskaarre piti tunnelmaa yllä Olympiastadionilla, vaikka katsomossa oli myös runsaasti tyhjiä paikkoja. Ottelun alussa kannattajat laskivat katsomoon suuren tifon, jossa otettiin kantaa Valko-Venäjän presidenttiin Aljaksandr Lukašenkaan. Myös kannatuslauluissa esitettiin Valko-Venäjään liittyviä poliittisia viestejä.

Pohjoiskaarteen tifossa oli uhmakas viesti. Kuva: Onni Ojala

Kansojen liigasta ajatukset ovat yleensä kaksijakoiset.

Toisaalta kilpailu tarjoaa merkityksettömien harjoitusotteluiden sijaan kilpailullisia maaotteluita. Suomelle merkittävä lisämauste on myös mahdollisuus edetä Kansojen liigan kautta EM 2028 -karsintojen pudotuspeleihin, mikäli joukkue ei saavuta paikkaa lopputurnaukseen varsinaisissa karsinnoissa. Nations Leaguen kautta pudotuspeleihin voidaan ottaa parhaiten sijoittuneita lohkovoittajia, jotka eivät ole selviytyneet suoraan EM-lopputurnaukseen tai karsintojen pudotuspeleihin.

Kansojen liigan on myös kritisoitu lisäävän jo valmiiksi täyttä ottelukalenteria. Euroopan huippumaissa pelaavat jalkapalloilijat edustavat lähes automaattisesti myös Euroopan suuria seurajoukkueita. Kansallisen sarjan ja cupkilpailujen lisäksi ohjelmassa voi olla Mestarien liiga, Eurooppa-liiga tai Konferenssiliiga. Ottelumäärien kasvu lisää pelaajien kuormitusta ja voi kasvattaa loukkaantumisriskiä.

Suomen näkökulmasta Kansojen liiga tulee kuitenkin tärkeään saumaan ennen ensi vuoden maaliskuussa alkavia EM-karsintoja. Huuhkajilla on käynnissä sukupolvenvaihdos, ja Pikkuhuuhkajien pelaajista on nousemassa uusia ja lupaavia vaihtoehtoja A-maajoukkueeseen.

Huuhkajilla on edessä sukupolvenvaihdos. Kuva: Onni Ojala

Esimerkkinä vasta 19-vuotias Matias Siltanen on ottanut suuria steppejä viime vuosina nousten Ruotsin pääsarjatasolla pelaavan Djurgårdenin keskikentän moottoriksi.

Pikkuhuuhkajien hyökkäyspelin avainpelaaja Otto Ruoppi siirtyi KuPSista Mainziin Saksan Bundesliigaan, jossa hän on saanut jo ensimmäisiä minuuttejaan.

Ville Koski on murtautunut Alavésin puolustuslinjaan Espanjan La Ligassa ja Juho Lähteenmäki kerää minuutteja Tanskan pääsarjassa pelaavassa Nordsjællandissa.

Päävalmentaja Jacob Friisillä on käytössään yhdistelmä kokemusta ja nuoruutta. Nuorten pelaajien rohkealla sisäänajolla ja aktiivisella kierrättämisellä Huuhkajilla on mahdollisuus löytää tasapainoinen kokoonpano Kansojen liigan jäljellä oleviin otteluihin ja sitä seuraaviin EM-karsintoihin.

Teksti: Miika Pulliainen

Kuvat: Onni Ojala

Metallinetsintä tutuksi

Metallinetsintä on kiehtova harrastus, joka vie mukanaan historian syövereihin.

Itse pääsin ensimmäisen kerran kokeilemaan metallinpaljastinta, kun olin jo lopettelemassa videon kuvausta. Iloinen yllätys oli, kun hetken paljastinta heiluteltuani, kuului lupaava ääni ja tein kolikkolöydön. Koukuttavaa. Jos sinulla on mahdollisuus kokeilla jossain laitteita, niin tee se. Seuraava vaihe suurella todennäköisyydellä on, että alat suunnittelemaan omien hankkimista.

Metallinetsinnän asiantuntija Lasse Nyman

Oppaakseni metallinetsinnän saloihin sain yli 20 vuotta lajia harrastaneen Lasse Nymanin. Hänellä harrastus alkoi halusta tutkia historiaa. Metallinetsinnän myötä hän eräiden tutkimusten aikana tutustui arkeologiin, joka on nykyisin hänen vaimonsa. Kuten huomaatte, löytöjä on monenlaisia.

Nyman on ollut mukana sotavainajien etsinnässä itärajan molemmin puolin. Nykyisin etsinnät rajoittuvat Suomen puolelle. Ensimmäinen sotavainaja, jonka hän löysi ystävänsä kanssa, oli venäläinen, jolla kuitenkin oli päässään suomalaisten kypärä. Miksi näin oli, jäi mysteeriksi.

Opetusvideolla opit metallinpaljastimen peruskäytön, etsintä- ja kaivuutekniikat sekä sen, miten tunnistat erilaiset signaalit maastossa. ​Videolla käydään läpi harrastuksen tärkeimmät säännöt, etiikka ja lainsäädäntö, jotta osaat toimia oikein ja vastuullisesti löytöjesi kanssa, sekä opit, miten löydöt raportoidaan viranomaisille.

Suunnittelu, kuvaus, editointi: NIINA SINÉN

Kaupunkiradio – Sinun radiosi!

Kaupunkiradio soittaa parhaimmat uutuudet ja nostalgisimmat klassikot.

Laajasalon opiston oma Kaupunkiradio soittaa parhaimpia uutuuksia ja nostalgisimpia klassikoita ajankohtaista puheohjelmaa unohtamatta. Radio palaa perinteiseen formaattiaikatauluun lokakuussa. Sitä ennen radiossa soivat parhaimmat palat viime vuosilta!

Kaikki rakastavat ruokaa ja Tommi Manninen ymmärsi sen

Tommi Manninen tunnetaan metsässä kuvatuista ruokavideoista, jotka keräävät miljoonia katselukertoja sosiaalisessa mediassa. Harvempi kuitenkaan tietää, että ennen viraalimenestystä Manninen on tehnyt sisältöä yli kymmenen vuotta.

Halusin selvittää, millaista on olla suosittu sisällöntuottaja Suomessa. Otin yhteyttä Tommi Manniseen, ja haastattelu järjestyi yllättävänkin helposti, etenkin siihen nähden, että hän asuu Sodankylässä.

Olen seurannut Mannisen sisältöä jo pitkään, joten minulle oli jo syntynyt vahva käsitys, millainen persoona on kyseessä, ainakin somessa. Sama rento ja energinen persoona saapui myös paikalle Kalasatamaan, joten hänen haastattelemisensa tuntui luonnolliselta.
Keskustelun aikana hän puhui avoimesti urastaan, onnistumisistaan ja myös sosiaalisen median varjopuolista.

Manninen opiskeli HEO:n TV- ja radiolinjalla vuonna 2012, minkä jälkeen hän työskenteli yli vuosikymmenen ajan Ylellä. Siellä hänellä oli oma viikoittainen ohjelma YleX Feat, ja hän kilpaili sekä Suomen että Australian Selviytyjissä. Suomessa hän sijoittui toiseksi vuonna 2022, kun taas Australiassa seitsemänneksi.
Viimeisen kolmen vuoden aikana Mannisen seuraajamäärä on kasvanut yli 400 000 seuraajaan eri somealustoilla.

Haastattelutilanne oli rento, ja se eteni orgaanisesti alusta loppuun. Vaikka aikataulu oli tiukka, ei Mannisen kanssa keskustellessa ollut kiireen tuntua.
“Olen aina ollut tosi kiinnostunut sosiaalisesta mediasta ylipäätänsä.” Tommi Manninen on tehnyt sisältöä sosiaaliseen mediaan jo 13 vuoden ajan ja kokeillut uransa aikana useita erilaisia konsepteja. Hän kertoo tehneensä Youtubeen suomalaisten julkisuuden henkilöiden IG-tilien arvosteluvideoita, arvioineensa oluita TikTokissa (juomalla niitä ykkösellä) sekä livestriimaanneensa Call of Duty-pelejä Twitchissä.

Sisältöä Manninen on aina tehnyt omien kiinnostusten mukaisesti: “Kun sulla on jotain, johon sulla on niin paljon intohimoa, että sä jaksat tehdä sitä silloinkin, kun siitä ei makseta. Se on se avain siihen onneen, että joku saattaa siitä joskus jotain maksaa”.

Ruoka yhdistää ihmisiä

Mannisen mukaan ruoka nousi lopulta muita aiheita suuremmaksi, sillä se puhuttelee lähes kaikkia:
“Vaikka mä aloin rakastaa Warzonea tai Manchester Unitedia ja jalkapalloa, niin kaikki ei rakasta sitä. Mutta ruoka on semmonen, mitä kaikki rakastaa”.

Läpimurto sai alkunsa, kun Manninen palasi TikTokin pariin luontoalan ammattitutkinnon opintojen aikana ja päätti julkaista ensimmäisen ruokavideon metsässä. Hän yhdisti kiinnostuksenkohteensa ja rakensi niiden pohjalta kaupallisesti toimivan konseptin.
Vaikka miljoonat katselukerrat kuulostavat suurenmoisilta, ei näkyvyys yksin takaa toimeentuloa. Suomessa Facebook, Instagram ja TikTok eivät maksa näytöistä mitään, ainoastaan YouTube maksaa”, Manninen toteaa.

Manninen avaa alan raakaa todellisuutta: 6 miljoonaa näyttökertaa yhdestä Youtube-Shortsista tienasi hänelle 180 euroa.
Hänen mukaansa sosiaalisen median alustat maksavat Suomessa sisällöntuottajille verrattain vähän, minkä vuoksi kaupalliset yhteistyöt ovat tärkeä osa työn jatkuvuutta. Manninen kertoo saavansa viikottain useamman yhteistyöpyynnön.
“Kaupalliset yhteistyöt mahdollistaa sen, että mulla on varaa tehdä niitä muitakin videoita tällä tasolla”.

Mannisella on tällä hetkellä viikoittain julkaistavia videoita valmiina juhannukseen asti. Videoiden tuottaminen ennakkoon mahdollistaa poistumisen Sodankylästä, esimerkiksi tällä kertaa hänellä oli sovittuna tämän jutun tekemisen lisäksi toinen haastattelu ja vierailu kouluun.

Ruokavideoita saamme todennäköisesti odottaa Manniselta jatkossakin.
“Ruoka on semmonen, mitä kaikki rakastaa. Hyvä ruoka menee kolmevuotiaasta 95-vuotiaaseen.”

Teksti: Arttu Nylund
Kuva: Jasmin Neesham

Tämä ja monta muuta juttua luettavissa Kortteli-lehdestä!

Lukioikäiset tytöt hämmästyttävät Suomen koripalloa

Kotkan Peli-Karhut ja HBA-Märsky kohtasivat Naisten Korisliigan finaaleissa huhtikuussa. Vastakkain asettuivat vankka kokemus ja nuori nälkä.

Toinen joukkueista on hallitseva mestari, kahdeksatta kertaa peräkkäin finaaleissa – toinen taas Helsingin Mäkelänrinteen lukion tyttöjoukkue, joka pelasi ensimmäistä kertaa historiassa Korisliigan finaaleissa. PeKa ratkaisi finaalin itselleen viimeisillä sekunnilla 72–71. Vaikka HBA:n taistelu ei riittänyt mestaruuteen asti, joukkue antoi vahvan näytön tulevasta sukupolvesta.

Susijengin äänenä tunnettu selostaja Kristian Palotie selosti ratkaisevan finaalipelin. Hän ei yllättynyt helsinkiläisten menestyksestä.

Palotien mukaan HBA on aito kollektiivi. Pisteitä eivät tee yksi tai kaksi tähteä, vaan kaikki pystyvät tekemään tehoja sekä ratkomaan pelejä.
Finaalisarjassa HBA:n pelaajat ratkoivat vuorotellen, kun taas PeKan ratkaisijoina toimi taas yhdysvaltalaiskaksikko Crawford ja Heard, jotka tekivät yhteensä 153 pistettä.

Moni Naisten Korisliigan pelaaja sovittaa harjoittelun ja pelaamisen päivätöiden ja perheen ympärille. HBA:n nuoret sen sijaan elävät lähes kokopäiväisen urheilijan arkea – Mäkelänrinteen urheilulukion ansiosta koulu ja harjoittelu kulkevat käsi kädessä.

“HBA on aito kollektiivi. Pisteitä eivät tee yksi tai kaksi tähteä”

“HBA Märskyssä toiminta on ammattimaista”, Palotie toteaa. Juuri nuoruus antaa näille pelaajille mahdollisuuden keskittyä koripalloon, joka monelta kokeneemmalta liigapelaajalta elämäntilanteen vuoksi puuttuu.

Sama ydinjoukko, vuosia työtä.
Pohja HBA:n menestysjoukkueelle rakennettiin ikäluokkatasolla. Vuonna 2024 U16-tytöt voittivat EM-kullan, ja siitä joukkueesta kymmenen pelaajaa on nyt HBA:n riveissä. Vuonna 2025 U18-tytöt saavuttivat EM-hopean, ja jälleen kymmenen nykyistä HBA-pelaajaa mukana. Sama ydinjoukko on kasvanut yhdessä vuosia, ja se näkyy kentällä luottamuksena ja kemiana.

Anna Gardziella on yksi joukkueen avainpelaajista. Palotie kuvailee häntä röyhkeäksi pelaajaksi, joka luo peliä muille. Aiemmassa seurassaan ToPossa rooli oli lähinnä heittäjänä, mutta HBA:ssa hänestä on kuoriutunut kokonaisvaltainen pelinrakentaja.
Vaikka HBA:n taisto ei lopulta riittänyt mestaruuteen, hopea on seuran ensimmäinen mitali Naisten Korisliigassa. PeKalle tuli yhdeksännen mestaruutensa viime sekunnin voittokorilla. Mutta HBA jätti lajiin jäljen, joka jää varmasti historiankirjoihin.

Teksti: Rony Österlund
Kuva: Mikko Mäkelä

Seksikäs Suklaa: ”Mä en oo robotti, mä oon ihminen”

Sosiaalisen median viihdevaikuttajana sekä muusikkona tunnettu Viki Konssi eli Seksikäs Suklaa, kertoo uransa vaikeista hetkistä, somen varjopuolista sekä siitä, miten julkisuus on vaikuttanut hänen elämäänsä. 

Kännykkääni tulee viesti tunti ennen haastattelua, lähettäjänä Seksikäs Suklaa:

– Hei turhaa jännität haastattelua, hyvin tää tulee menee.

Lähestymme kollegani kanssa Kalasataman keskuspuistoa. Sää on lämmin ja pilvinen. Ja siellä on Viki, hymyssä suin meitä vastassa. Ennen haastattelua tutustumme ja nauramme, nauramme paljon. 

Julkisuuden vaikutus elämään

– Julkisuus on muuttanut mua 

Konssi on tehnyt sosiaalisen median vaikuttajana töitä jo vuosien ajan. Pitkän uran aikana Konssi on oppinut olemaan tarkempi yksityisyydestään ja varovaisempi siitä, missä paikoissa kannattaa liikkua. Hän ei kuitenkaan koe julkisuuden aiheuttamasta varovaisuudesta mielipahaa tai koe sen vaikeuttavan elämää sen kummemmin. 

– Mun työ on julkista, mutta mä tykkään mun yksityisyydestä. Mä haluun elää ja kävellä, kuin tavallinen ihminen. 

Konssi myös haluaa, että ihmiset näkevät ja muistavat sen, mitä hän tekee, ja kuinka lahjakas hän on, eikä vain sitä, että hän on julkisuuden henkilö.

– Mä haluan, että mun työntekoa arvostetaan. Joo mä oon se joutsenmies, mutta kato, mitä kaikkee mä oon tehnyt. 

Uran vaikeimmat hetket, ja niistä selviytyminen

– Hauskoilla äijillä on myös synkkii hetkii

Konssi on kokenut uransa aikana erilaisia kompastuskiviä. Korona-aika oli synkkää aikaa. Konssi joutui uudelleen etsimään itseään sekä henkilöbrändiään. Samaan aikaan Konssi joutui kokoamaan itseään äidin kuoleman aiheuttaman surun keskellä. Pala palalta hän pystyi hyväksymään äidin kuoleman sekä sen, että kuolema kuuluu elämän kiertokulkuun. 

– Kyllä mä myönnän sen, että kävin itteni kaa paljon kaikenlaista läpi.

Konssilta löytyy vahvaa intohimoa ja rakkautta työtään kohtaan, mutta välillä täytyy kuitenkin hengähtää. Konssi kertoo burnoutistaan, ja siitä kuinka jatkuva työnteko ei tee hyvää ihmiselle. 

– Mä en halunnut nähdä ketään. Halusin olla vaan kotona. Se on hirvee fiilis, kun on semmosessa olotilassa, ettei pysty tekemään mitään.

Vaikka Konssin sisältö sosiaalisessa mediassa on yleensä hauskaa ja viihdyttävää, myös ikävistä tunteista ja mielenterveydestä hän pystyy, ja haluaakin puhua seuraajilleen avoimesti.

– Kun mä asuin mun Sörkkä-kämpässä, ja oli synkkii hetkii, niin puhuin välillä stooriin rohkeesti mun fiiliksistä. 

Somekansa otti avosylin Konssin tunteet vastaan, mutta joukkoon myös mahtui niitä, jotka odottivat kokoajan vain lisää viihdyttävää kontenttia.

– Mä tajusin sen sillon. Mä en oo robotti, mä oon ihminen. Mä teen sillon, kun mä jaksan.

Kalasatama on Konssin turvasatama.

Työn varjopuolet

Konssin, kuten varmasti monen muunkin sosiaalisen median vaikuttajan, työhön kuuluu varjopuolia– vihapuhetta ja ennakkoluuloja. Konssi puhuu avoimesti siitä, kuinka jo nuorena hän joutui käsittelemään vihakommentteja. 

– Mä käsittelin vihapuheen aiheuttamia tunteita, kun alotin Youtuben. Sillon tuli ensimmäiset vihakommentit. Sanottiin n-sanaa, ja kutsuttiin matuks. Mä olin 19-vuotias. Nyt oon 34, ja vihakommentit ei enään toimi muhun. 

Konssi sanoo, että on käynyt läpi näitä asioita itsensä kanssa monta kertaa. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.  

– Varmasti joillakin ihmisillä on ennakkoluuloja. Mä en oo täydellinen. Mutta turha ajatella, mitä muut miettii susta, se on vaan stressaavaa. 

Sosiaalisen median varjopuolet eivät näy pelkästään vihapuheena ja ennakkoluuloina, vaan myös emotionaalisena kuormituksena. Kuormitusta voivat lisätä seuraajien henkilökohtaiset viestit ja avunpyynnöt. Vaikuttajat joutuvat pohtimaan omaa vastuutaan seuraajiensa hyvinvoinnista.

Konssi kertoo, että hän joutuu välillä vastaamaan ikävimpiinkin viesteihin, joissa esimerkiksi seuraaja pyytää tätä vastaamaan hänelle, tai muuten hän tappaa itsensä. Konssi sanoo tämän olevan kuormittavaa. 

– Joudun tekemään välillä apuchättäilyä, mutta se on tosi kuormittavaa. Aika moni ei tiedä, että me julkisuuden henkilöt joudutaan tekemään ees tämmöstä. Jotkut julkkikset ei vastaa, mutta joskus se pieni huomio voi olla apu. 

Teksti, kuvat ja video: Sofia Saarinen

Millä joukkueella on Liigan paras maalilaulu?

Jääkiekossa maalilaulut ovat iso osa kotijoukkueen identiteettiä ja otteluiden tunnelmaa. Mutta millä Liiga-joukkueella on Suomen paras maalilaulu? Kaupunkikanava listasi Liigan maalilaulut paremmuusjärjestykseen.

Keskustelu parhaasta maalilaulusta on ikuinen, sitä käydään läpi jatkuvasti ilman lopputulosta. Lopullisesti parasta ei voi kruunata, koska lähes kaikki ovat valmiita väittelemään oman joukkueensa maalilaulun puolesta.

Minä kuitenkin häikäilemättömästi lähdin etsimään Liigan parasta maalilaulua, yhtenä kriteerinä muun muassa se, että sytyttää kotiyleisön ja menee vierasfanien ihon alle.

Listaus Liigan maalitorvista ja -lauluista huonoimmasta parhaaseen:

  1. Rauman Lukko:

RTK Palvelu Oy:n rahoilla houkutellaan Raumalle uusia pelaajia, mutta selvästi lisenssi uudelle maalilaulle olisi liian kallis. On käsittämätöntä, miten Suomessa tästä maalilaulusta mukamas pidetään. The Final Countdown on loppuun soitettu, tylsä ja mauton. Arvosana 5

  1. Mikkelin Jukurit:

Mikkelissä vierailevat fanit epäilevät, että pitävätkö edes kotijoukkueen kannattajat tästä lastenlaulusta. Kun kiekko tippuu maalin jälkeen jäähän, on laulu jo unohdettu. Arvosana 5+

  1. Vaasan Sport:

Meinasi jäädä pois listalta kotiotteluiden puutteellisen maalimäärän vuoksi, mutta tähän väliin se mahtuu. Maalilaulun outro on alkanut jo soimaan ennen kun yleisö on ehtinyt nousta penkistä, ja kun ehditään taas istahtaa, alkaa kumma EDM-jumputus. Arvosana 6-

  1. KalPa: Maalitorvi, jonka perään ammutaan murhametallia ja loppuun pehmennykseksi Sweet Caroline. Yhdistelmä, mikä ei sovi millään, mihinkään, mitenkään. Jos Kuopiossa mentäisiin ilman tätä sekavaa kompromissia, voisi tämä maalilaulu sijoittua listalla korkeammalle. Arvosana 6-
  1. Lahden Pelicans:

We´re Gonna Win -kappaleen melodia toimii, mutta jos ymmärrät englantia (mihin harva Lahdessa kykenee), tajuat että maalilauluna kappale on heikko. Toisaalta, jos kappaleen sanat “me voitamme” viittaa SM-hopeaan, tai karsintasarjan voittamiseen, sopii kappale Lahteen kuin nenä päähän. Arvosana 6

  1. SaiPa:

Kuulostaa siltä, että Lappeenrannassa joku on saanut tehtäväkseen luoda maalilaulun, joka tuntuu ikuisuudelta, mutta kestää vain vajaan minuutin. Mitään muuta syytä en keksi sille, miksi torven kuuluisi soida lähes puoli minuuttia, minkä seurauksena lausahdukset “tää on SaiPa” ja “SaiPa, SaiPa” soivat seuraavat puolisen minuuttia. Loppuunkin on totta kai taas isketty ihanaa epämääräistä EDM-jyskytystä. Arvosana 6

  1. JYP:

Ennen kuin vierailet Hippoksella, kannattaa perehtyä Jypin maalilauluun. Älä pelästy, kun kuulet ilmahälytyksen sireenin kotijoukkueen maalin jälkeen, se on vain Hippoksen maalitorvi. Seuraavaksi kuulet kappaleen, mikä kuulostaa Puuilon mainokselta. Jyppi jai, jai, jyppijyppi, jai. Arvosana 6+

  1. Kiekko-Espoo:

Kun Espoossa urheiluseuroja menee konkurssiin olemattoman urheilukulttuurin vuoksi yksi toisensa perään, on hieno nähdä, että uudelle Kiekko-Espoolle on periytynyt jotain. Tässä tapauksessa kuitenkin, kun sekoitetaan kaksi toimivaa maalilaulua ja tehdään väkinäinen remix, on lopputulos sekava ja lähinnä loukkaus edesmenneille maalilauluille. Arvosana 7-

  1. HPK:

Ennen kaikkea hauska maalilaulu, minkä lisäksi todellinen klassikko. Kappaleena totta kai karsea, mutta se toimii vastustajan pelaajien, sekä fanien päänsärkynä, mikä ei voi olla negatiivinen asia. Kappaleen vaihdos kesken kaiken ei ole ideaali. Arvosana 7

  1. Oulun Kärpät:

Kärppien maalilaulu saattaa vaihtua tämän tekstin kirjoittamisen ja julkaisun välillä, mutta toistaiseksi se on I Will Survive (Lalala). Kyseessä ei ole Gloria Gaynorin alkuperäinen versio. Edesmenneistä maalilauluista esim. “Verkko heiluu” on parempi kuin tämän hetken valinta Raksilassa.
Arvosana 7+

  1. Tampereen Ilves:

“We Are The Kings” on toimiva ja kohtuullinen maalilaulu. Sitten taas, onhan se aika tylsä ja yksinkertainen rallattelu. Toki, Ilveksen organisaatiossa viimeksi asiat ovat loksahtaneet kohdalleen 1985. Kappale on siis keskinkertaisen sopiva Tampereen alisuorittajille. Arvosana 8-

  1. KooKoo:

Kouvolassa torven jälkeen soi jokaiselle jääkiekkofanille tuttu “Crowd Chant”, mutta pienellä kouvolalaisella twistillä. Legendaarisen kappaleen päälle on lyöty tasainen öllötys, mikä kuvastaa Kouvolaa hyvin. Arvosana 8

  1. Porin Ässät:

Isomäellä hitsarit sekoavat ja Patasydän pauhaa. Jos ei otettaisi huomioon torvea tai kappaleen kestoa ja kohtaa, jota maalilaulussa käytetään, olisivat porilaiset tämän listan kärjessä. Maalista puoli minuuttia eteenpäin käynnistyy alkusoitto, mikä lannistaa tunnelmaa, ellei Rambo paina kunniakierrosta ympäri jäätä kuin vastasyntynyt varsa. Arvosana 8+

  1. HIFK:

Korvia vihlova summeri, “au au au, ma maa maa ma” ja “Flamethrower” ovat yksi liigan ikonisimmista yhdistelmistä. Kotifanit rakastavat, vierailijat eivät voi sietää. Yksi Liigan maalilauluista, jota ei ikinä voisi vaihtaa, vaikka koko hallin yhtenäiseen, aneemiseen taputtamiseen kyllästyvät kaikki ajallaan. Arvosana 8 ½

  1. Helsingin Jokerit:

Niin ikään maalilaulu jota ei voida vaihtaa, eikä tulla vaihtamaan. Mahtipontisen tuttu sävel Rocky-elokuvista sopii maalilauluksi vallan mainiosti. Tällä hetkellä kuitenkin Jokereiden seurajohto rukoilee, että kaikki fanit eivät kääntäneet seuralle selkäänsä vuosia sitten. Saa nähdä soiko “Gonna Fly Now” täydelle Veikkaus Arenalle, vai Mestis-finaalisen tapaan puolityhjälle hallille. Vai soiko se ollenkaan, kun liigakaukaloon luistelee näköjään toistakymmentä Mestis-pelaajaa. Arvosana 9-

  1. Tappara:

Liigan miltei huonoimman maalitorven voi antaa anteeksi, kun maalilaulu on näin ikoninen. “Live Is Life” on muodostunut Tappara-fanien keskuudessa legendaksi ja vastustajien pahimmaksi painajaiseksi. Tämän olisi ehkä mahdollista olla listan kärjessä, jos seura onnistuisi myymään edes yhden Liiga-finaaliottelun täyteen. Arvosana 9

  1. TPS:

Turussa 1980-luvulta lähtien on soinut “Maali se on hunajata”. Liigan vihatuin, mutta selvästi paras maalilaulu. Täyttä kymppiä ei voi antaa, jos maalilaulun kuulijoista puolet ovat punaisia penkkejä. Menneellä kaudella TPS:n halli täyttyi keskimäärin vain 48-prosenttisesti, mikä on yllättävän paljon joukkueen pelin tasoon nähden. Arvosana 10-

Teksti: Pietu Enne
Kuva: Pexels

Naisten jenkkifutis on kovaa peliä – silti moni vähättelee sitä

Kun Wenla Pesosen kylkiluu murtui kesken ottelun, hän ei jäänyt kentän laidalle. Hän pelasi pelin loppuun ja vielä seuraavankin. Silti moni luulee yhä, että naiset eivät pelaa “oikeaa” amerikkalaista jalkapalloa.

Pesonen pelaa Lohja Lionessesin riveissä ja joukkueessa pelaa noin neljäkymmentä naista.
Amerikkalaisen jalkapallon hän aloitti 14-vuotiaana, kun aiempi harrastus, jalkapallo, alkoi tuntua liian helpolta. Hän kaipasi fyysisempää ja taktisesti haastavampaa lajia, eikä ole sen jälkeen halunnut lopettaa. Ennakkoluulot vaikuttavat lajin asemaan ja tulevat vastaan usein. Kun Pesonen kertoo harrastuksestaan, moni yllättyy siitä, että naiset pelaavat lajia täyskontaktina.
“Moni luulee, että me pelataan lippupalloa tai että meillä on eri säännöt. Mutta meillä on ihan samat säännöt kuin miehillä”, Pesonen sanoo.

Laji on tuonut Pesoselle itsevarmuutta. Hän kuvaa, kuinka fyysisyys ja itsensä ylittäminen ovat muuttaneet hänen ajatteluaan.
“Siitä tulee tosi vahva olo. Tuntuu, että pystyy puolustamaan itseään.”

Kyllä siinä mietti, että jääkö tähän maahan makaamaan vai nouseeko ylös. Mutta kun kuulin valmentajan huutavan, että ylös, niin nousin

Uransa aikana Pesonen on kohdannut sekä lieviä että vakavampia loukkaantumisia. Erityisen mieleenpainuva oli tilanne, jossa hän jäi isokokoisen vastustajan alle ja mursi kylkiluunsa. Kivusta huolimatta hän nousi ylös ja pelasi ottelun loppuun sekä vielä seuraavan pelin. Myöhemmin kävi ilmi, että kylkiluu oli murtunut.

“Kyllä siinä mietti, että jääkö tähän maahan makaamaan vai nouseeko ylös. Mutta kun kuulin valmentajan huutavan, että ylös, niin nousin”, hän kertoo.
Pesosen mukaan voimaannuttavinta on juuri se hetki, kun pystyy nousemaan takaisin ylös.

Laji kaipaa lisää näkyvyyttä

Suomessa naisten amerikkalaisella jalkapallolla on myös maajoukkuetoimintaa ja laji on kehittynyt vuosien varrella. Siitä huolimatta laji on edelleen melko pieni ja naisten sarjat ovat vielä pienempiä. Yleisömäärät ovat vähäisempiä kuin miesten peleissä ja sponsorien hankkiminen on haastavaa.
Tämän vuoksi pelaajat joutuvat rahoittamaan suuren osan harrastuksestaan itse, esimerkiksi pelimatkojen kautta, mikä tekee lajista kalliin.

Pesosen mukaan laji kaipaisi ennen kaikkea lisää näkyvyyttä ja ymmärrystä. Moni ei tunne sen sääntöjä tai tiedä, millaista amerikkalainen jalkapallo oikeasti on, mikä pitää kiinnostuksen matalana. Hänen mielestään kyse ei ole vain urheilusta, vaan myös siitä, miten naisten tekemistä nähdään ja arvostetaan.
Hän toivoo, että yhä useampi uskaltaisi tulla katsomaan pelejä tai kokeilemaan lajia itse. Kiinnostuksen kasvu voisi lisätä myös resursseja, joita naisten joukkueet tällä hetkellä kaipaavat.

“Tosi moni pelkää sitä, että sattuu. Mutta vaikka sattuu, niin siitä selviää. Se tekee vahvemmaksi”, Pesonen sanoo.

Teksti: Jasmin Neesham
Kuva: Lohja Lionesses

Urbaani aikakauslehti Kortteli on ilmestynyt!

Kaupunkikanavan toimittajien tuottama aikakauslehti Kortteli on julkaistu. Lehdessä muun muassa TV- ja stand up-persoonan Jukka Lindtsrömin ja somejulkkis Tommi Mannisen haastattelut sekä vinkit maksuttomaan tekemiseen kesäisessä Helsingissä. Mukana myös kakkuresepti aikuiseen makuun!