Maskivähennys verotuksessa on koko kansan oikeus

Vähävaraisten maskien käyttöä tulisi tukea enemmän. (Kuva: Pixabay)

Viimeisen puolen vuoden aikana kesto puheenaiheena on ollut korona, niin mediassa kuin yksityisissä keskusteluissakin. Yksi kuumimmista perunoista on ollut, pitäisikö Suomessakin olla maskipakko tietyissä tilanteissa. Keskustelu on ehkä nyt saanut pisteen, kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL antoi 13.8. alkaen suosituksen, jossa kannustettiin maskin käyttöön joukkoliikenteessä ja julkisissa tiloissa, joissa turvaetäisyyksien pitäminen ei ole mahdollista.

Nyt myös verottaja on halunnut kantaa kortensa kekoon koronaepidemian suitsimiseksi Suomessa. Verohallinto uutisoi viime viikolla, että työntekijä voi vähentää kasvomaskeista aiheutuneita kuluja verotuksessa. Veroasiantuntija Tero Määttä kertoo, että Verohallinto suhtautuu vakavasti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suositukseen ja haluaa tukea vastuullista toimintaa koronatilanteessa myös verotuksen keinoin.

Maskia työssään käyttävät voivat jatkossa vähentää maskiostoksensa verotuksessa tulonhankkimismenoina. Kodin ja työpaikan välisiä matkoja joukkoliikenteessä tekevät voivat vähentää kustannukset matkakuluissa. Maskikuluja voi vähentää kaksi euroa jokaiselta päivältä, joina työntekijä on kulkenut julkisella kulkuvälineellä kodin ja työpaikan välisen matkan itse ostamaansa maskia käyttäen.

Tämä oli hieno kädenojennus verokarhulta työssä käyville veronmaksajille. Kiitos siitä! Mutta minne unohtuivat työttömät, opiskelijat ja eläkeläiset? Kansanryhmät, jotka eivät saa palkkatuloja? Vähävaraiset, jotka joutuvat sinnittelemään pienillä tuloilla ja joiden toimeentuloon pienikin ylimääräinen kuluerä voi tehdä ison loven?

Moni ehkä tässä kohdassa tekstiä miettii, että jakavathan kunnat ilmaiseksi maskeja pienituloisille. Hallitus on linjannut, että kunnat hankkivat maskeja vähävaraisille ja saavat tähän valtiolta tukea.

Maskien jakamisessa on ilmennyt jonkin verran ongelmia, eikä niitä voida antaa montaa kappaletta yhdelle henkilölle. Yle uutiset kertoi 24.8., että Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla ilmaiseksi jaettavien maskien määrä vaihtelee kahdesta kymmeneen kappaleeseen henkilöä kohti. Ne eivät riitä pitkäksi aikaa, jos maskia joutuu käyttämään päivittäin.

Olisi hyvä, jos myös Verohallinto tukisi vähävaraisten maskin käyttöä – eikä ainoastaan työssä käyvien veronmaksajien, joilla yleisesti ottaen menee taloudellisesti hyvin verrattuna eläkeläisiin, opiskelijoihin ja työttömiin.

Mielestäni maskivähennys verotuksessa pitäisi olla koko kansan oikeus. Se kannustaisi myös sellaisia henkilöitä ostamaan ja käyttämään maskeja, joilla ei olisi siihen oikeastaan varaa. Mitä useampi meistä käyttää maskia tilanteissa, joissa turvaetäisyyden pitäminen ei ole mahdollista, sitä paremman laumasuojan kaikki saamme koronaa vastaan. Siksi ehdotankin, että Verohallinto harkitsisi yleistä maskivähennystä verotukseen myös työlelämän ulkopuolella oleville!

Artikkelikuva: Pixabay

Oulunkylän väestönsuojelu nojaa kiinteistönomistajien aktiivisuuteen

Pääradan varrella sijaitsevassa Oulunkylässä asuu noin 23 000 ihmistä ( KUVA: Wikipedia)

Raide-jokerin puolen välin tienoilla sijaitsevassa pientalovaltaisessa Oulunkylässä kriisitilanteiden varautuminen rakentuu asukkaiden omatoimiseen varautumiseen.

Pääradan varrella sijaitsevassa Oulunkylässä asuu noin 23 000 ihmistä. Alue on pientalovaltainen. Alueen väestönsuojelun varautuminen on Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen varautumispäällikkö Andreas Schneiderin mukaan pääosin hyvällä tolalla, hän tuo kuitenkin sen esiin, että pientaloalueilla kaikille asukkaille välttämättä löydy väestönsuojapaikkaa omalta alueelta. Heitä varten on olemassa omat evakuointisuunnitelmat. Varautumispäällikkö korostaa, että koko Helsingin kaupungissa on hyvin väestösuojapaikkoja verrattuna kaupungin asukaslukuun. Hänen mukaansa nämä paikat eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti ympäri kaupunkia.

Taloyhtiöt ratkaisevassa roolissa

Varautumispäällikkö Andreas Schneiderin nostaa esille taloyhtiöiden oleellisen aseman Oulunkylän alueen väestönsuojelussa. Jokaisella tarpeeksi suurella taloyhtiöllä tulee olla pelastussuunnitelma, josta ilmenee väestönsuoja kyseisen yhtiön asukkaille. Varautumispäällikkö Schneider sanoo, että “joskus suojeluhenkilö vain nimetään taloyhtiössä, eikä hän ota selvää varsinaisesta tehtävästään”. Hän tuo esille myös havainnon, että suojeluhenkilöille tarkoitettuun koulutuksiin osallistujamäärät ovat pudonneet vuoden 2012 pelastuslain uudistamisen myötä, kun asian velvoittavuus väheni. 

Kolmessa vuorokaudessa väestönsuojat käyttöön

Kriisin sattuessa väestönsuojien tulee olla pelastuslain mukaan kolmessa vuorokaudessa käyttökunnossa siitä kun määräys on annettu. Normaalioloissa monet väestönsuojat ovat muussa käytössä, niissä on esimerkiksi varastoja ja liikuntatiloja. Varautumispäällikkö Schneider kertoo, että Suomessa väestönsuojia käytetään normaalioloissa poikkeuksellisen paljon muuhun, monissa muissa maissa ne ovat tyhjillään odottamassa mahdollista kriisitilannetta. Schneider tuo esiin sen, että ”on utopiaa, että kaikki väestönsuojat olisivat käytännössä käytössä vaaditussa 72 tunnissa”. Hän lisää, että toki tähän aikarajaan pyritään ja koetetaan mahdollisimman hyvin se saavuttaa erilaisin varautumis- ja koulutustavoin. 

Oulunkylän muuttuva ympäristö

Näkyvä muutos Oulunkylän alueella on sinne parhaillaan rakennettava Raide-Jokeri. Tämä suuri rakennushanke näkyy jo nyt monin tavoin Oulunkylän alueen muuttuneissa liikennejärjestelyissä. Varautumispäällikkö Schneider kertoo, että Raide-Jokerin osalta väestönsuojelu on otettu huomioon. Tällaisia käytännön asioita ovat muun muassa Raide-Jokerin asemakohtaiset väestönsuojat. Oulunkylän ympäristön muuttuessakin, niin Schneider korostaa erityisesti asukkaiden omatoimista varautumista väestönsuojeluun. Hän tuo esiin myös hyvän yhteistyön monien tahojen kesken väestönsuojeluun liittyen. Varsinaisen laajamittaisen koko kaupungin käytännön väestönsuojeluharjoituksen toteuttamisen varautumispäällikkö Schneider toteaa olevan totta vain väestönsuojeluasiaan uskovien ajatuksissa.

Teksti ja artikkelikuva: Lauri Koivisto

Nuorisotyönohjaaja Mikko Saari menee “Entäpä jos”- metodilla eteenpäin


Nuorisotyönohjaaja Mikko Saari toivottaa tervetulleeksi Fokukseen

Mikko Saari on ollut  töissä Töölön seurakunnassa nuorisotyönohjaajana vuodesta 2000 asti. Nuorten lisäksi hän kohtaa nykyisin myös aikuisia härmäläisellä smalltalkillaan.

Mikko Saari sanoo, että “työni sisällöstä oleellisen kertoo ammattinimikkeeni nuorisotyönohjaaja”. Hän jatkaa, että “teen siis valtaosan työstä laajasti katsoen nuorten asioiden parissa”. Saari tuo esiin sen, että “työnkuvani on monipuolistunut paljolti johtuen omista mielenkiinnon kohteistani”. 

Nykyisin Saari tekee töitä myös kulttuurituottajan töissä ja kohtaa myös aiempaa enemmän aikuisia työssään. 

Maitokaupan kautta syvään päähän

Viime vuoden aikana nuorisotyönohjaaja Saari sai uusia ammatillisia haasteita. Töölön seurakunta avasi Fokus-toimitilan uudessa Mall of Triplan- kauppakeskuksessa. Saari tekee nykyisin osan työpäivistään Fokuksessa. Aiemmin hän on tehnyt työnsä pääosin nuorten parissa, mutta nykyisin tähän avoimeen tilaan voi hänen mukaansa saapua “kuka tahansa”. 

“Vuosien kokemus nuorten kohtaamisessa helpottaa nyt Fokuksessa päivystämistä ja eri-ikäisten ihmisten kohtaamista”, ajattelee Saari. 

“Minulle ei ole kovinkaan luontevaa smalltalkin puhuminen, mutta olen iloinen kun olen pystynyt kehittämään työvälineekseni härmäläisen smalltalkin”, hän kertoo.

Saari kertoo, että “mielestäni yksi seurakunta työn hienoimmista puolista on se, kun täällä voi kohdata kaikki eri yhteiskuntaluokat”. 

Yhtenä mieleen jääneistä työpäivistä Saari nostaa noin vuoden takaa hetken, kun juuri avattuun Fokukseen astui sisään hänen arvostamansa tunnettu kirjailija.  “Keskustelu kirjailijan kanssa kääntyi nopeasti seurakunnan käytänteisiin ja ehtoolliskysymyksiin”, muistelee Saari lämmöllä.

Kohtaamisesesta ylipäätään Saari kertoo, että se on mielenkiintoinen juttu. “Joku voi ensin kertoa siitä, kun on käynyt ostamassa maitoa kaupasta. Sitä on sitten kuunneltava mielenkiinnolla, se vaatii jaksamista, ei siinä saa olla väsynyt. Tämä maitokauppa saattaa ollakin portti johonkin vakavampaan juttuun.”

Nämä “syvän pään”- keskustelut ovat sellaisia, joista Saari omien sanojensa mukaan pitää erityisesti työssään. “Niissä saa laittaa ammattitaitoa peliin.”

Mestan ovet auki

Nuorisotyön puolelta Saari kertoo omaksi vastuualakseen nuorten kokoavan toiminnan. Hän tuo esiin, että Töölön seurakunnan kaksi nuorisotilaa ovat auki vähintään kolmena iltana viikossa. 

Nuorisotyönohjaaja Saari sanoo: “aloittaessani parikymmentä vuotta sitten työni Töölön seurakunnassa, niin siitä saakka “mestan ovet auki”- ajatus on ollut ohjenuoranani”. Tätä ajatusta Saari on toteuttanut itse lähes näihin päiviin saakka. 

Reilu vuosi sitten lisättiin nuorten roolia käytännön nuorisotyön toteuttajina. Tällöin Saari siirtyi enemmän taustalle tukemaan nuorten toimijuutta.

Jatkokuvioita kokeilukentällä

Tällä hetkellä Saari kertoo odottavansa “kulttuuristen elämysten tuottamista”. “Näen kirkon kulttuuripaikkana, johon tulee tarjota täytettä “entäpä jos”- metodilla”, Saari jatkaa.

Siihen ajatukseen kuuluu se, ettei kaikki tarjonta olisikaan sitä mitä yleensä on totuttu kirkoissa näkemään ja kokemaan. Saari kertoo, että “olen hyvin iloinen, kun minulle on annettu hyvä mahdollisuus käyttää työaikaani tähän”. 

Hän näkeekin toimineensa eräänlaisella “kokeilukentällä”. Näissä tapahtumissa Saari saa toteuttaa yhtä juttua, josta hän erityisesti pitää. Toimiessaan juontajana tapahtumissa hän saa kuuluttaa esiintymään ja jututtaa artisteja, tai kuten hän itse toteaa “saan esitellä jotain itseäni suurempaa”.

Teksti ja kuvat: Lauri Koivisto

Vintage & Finds Market – tuo arkistojen aarteet jokaisen vintage-haukan ulottuville

Vintage & Finds Market kutsuu kävijät metsästämään vintage-aarteita Helsingin Teurastamolle 28.-29.8.2020. Tapahtuma on avoinna molempina päivinä klo 12-20.00. (Kuva: Pixabay).

Useana vuonna järjestetty Vintage & Finds  – tapahtuma levittäytyy jälleen Teurastamolle elokuun viimeisenä viikonloppuna 28.-29.8.

Tapahtumassa tullaan näkemään Ivana Helsingin näytös – ja mallistovaatekappaleita, huonekaluja ja koruja. Vintage-löytöjä voi tehdä myös Paola Suhosen vaikuttajaystävien vaatekomeroista, joita esittelee muun muassa suosittua muotiblogia Pupulandiaa ylläpitävä Jenni Rotonen.

Ivana Helsinki – vaatemerkin perustaja Paola Suhonen on poiminut tapahtumassa myynnissä olevia vaatteita myös ulkomailta asti. Tarkkasilmäisimmät vintagebongarit ovat saattaneet nähdä osan vaatteista myös Ivana Helsingin muotinäytöksissä. Ostotärpiksi Suhonen nostaa tapahtumassa myynnissä olevat laadukkaat 70-luvun vintage-mekot.

– Jokaisessa vaatteessa on oma tarina ja estetiikkansa. Itselleni vaatteita etsiessäni pääosassa on materiaali. Lisäksi ihmiset arvostavat käsintehtyä – itsetehdyt korut, mitä villapaidat sekä erityisesti 50-luvun hyvällä pieteetillä tehdyt vaatteet todella ovat, Suhonen täsmentää.

Tarjontaa ja vaihtoehtoja on paljon ja sitä täydennetään viikonlopun aikana. Vintagevaatteiden ja – asusteiden lisäksi Vintage & Finds – ulkoilmatapahtumasta löytyy jos  monenmoista viihdykettä: DJ:n soittamaa musiikkia sekä Teurastamon ruoka – ja juomakulttuuriin  tutustumista. Miltei jokaiselle vintage-vaatteelle löytyy myös uniikki tarina, joita pääsee kuulemaan lauantai-iltapäivänä itse tekijän Paola Suhosen kertomana. 

– Miesten vaatteita on vähemmän, mutta tapahtumassa on paljon baareja ja kahviloita, joihin miehen voi jättää halutessaan parkkiin omien shoppailujen ajaksi, Suhonen naurahtaa.

Melissa Heininen

Olemme liian itsetietoisia valtaaksemme hetken

Aina ei tarvitse mennä laatikon sisälle asti aistiakseen tarkastelukulmien loputtoman 
kirjon. (PIXABAY)


Joka neljäs vuosi haluan että kameran linssi pääsee lähelle. Määrittelen itselleni olosuhteet joissa haluan sen tapahtuvan. Kuvaajan joka osaa nähdä, vaatteet jotka auttaa luomaan raamit kuvalle, sille seesteisyyden mittarille joka näyttää minulle missä sitä oikein mennään.

Määritelmät ovat odotusten hahmottamista, etukäteen elämistä – millimetrityötä. Koska jos etukäteisuunnitelmaa ei ole, voi sen kohde pötkiä pakoon. Sillä tarvitseehan kuvan luominen myös selityksen, ja niissä vaanii todellinen tilinpidon velvollisuus. Velvollisuus kertoa miksi raameissa ei ole pysytty, sillä onhan kaiken oltava synkassa – vaikka väkisin. Näkikö toinen sen hahmotelman jonka päässäni loin? Lukuisia naruja on kyllä kädessä, mutta ei marionettinukkekaan osaa niitä itsekseen selvittää. Kaikkine naruineen ja liikkuvine nivelineen on sekin yhtä hukassa. 

Lukuisat kerrat olen havahtunut kysymykseen: “ Pitääkö tätä nyt jotenkin määritellä?”.

 Mutta siitähän elämässä on usein kysymys. Omien kuvitelmien ja päähän luotujen käsikirjoitusten valtaamisesta. Näyttösuorituksista, jotka tapahtuu prikulleen niin kuin ne on ajatellut etukäteen tapahtuvan – Hyvin määritelty jälleen kerran, saatan ylpeänä taputtaa itseäni olalle: Mä niin tiesin että näin käy! Sadistista selvänäköisyyttä? No sitäpä juuri!

Itsetietoisuus on ottanut minusta vuosi vuodelta tiukemman otteen. Sen silinterihatun varjot lymyää illan tullen seinässä kiinni olevien valokuvakehysten yllä. Sen ääni on ryvettynyt viskibasso ja tuoksu kuin sisupastillien ja pikkusikarien pinttymä uudessa vaatteessa, jonka tuoksulle jokainen haistaessaan irvistää. Se haluaa tietää miten määrittelen huomisen osaamis-asteeni, se kutsuu visualisoimaan epäonnistumisen ja häpeän tunteet kun en ylläkään tasolleni. Mutta minä teen päinvastoin. Päästän irti ainaisista odotuksista. Sanon vaahtoa suustaan vauhkoavalle lannistajalle että tätä lukua en ole käsikirjoittanut, enkä aio. Mitään ei ole sotattu pois, vedetty yli, toiminta-ohjeita ei ole asetettu. Yllätä minut. Luo sinä itsellesi totta olevat ääriviivat, alleviivauksineen tai ilman.

Kai siinä on myös pelkoa kontrollin menettämisestä, huutoraivareista, draaman kaaren rakenteiden mielivaltaisesta liikuttelusta. Ja toisaalta, kun katson kuvaa ja asettelen sen kauniisti paikalleen – kutsuu se mahdollisuuteen käännellä ja väännellä, katsella linssien läpi tai ilman, analysoida sen jokaista nyanssia – tarkastelukulman vaihtuessa joka kerta.

Ja siihen seesteiseen kuvaustilanteeseen jota niin jännitin. Sille uskalsin asettaa ihan vain pienet raamit. Rentoa tunnelmaa, mekko asetellaan takaa uomiinsa pyykkipojilla, koska unohdin viedä sen ompelimoon. Se, että en osaa hymyillä kuvissa ja hammashymyä minusta saa vaan ani harvoin oli syytä kuitenkin kuvaajalle tunnustaa. Kaikelle muulle olin kuitenkin avoin. Hetken valtaukselle. Kuvaaja otti haasteen vastaan, loi kuvaustilanteeseen parhaimman tunnelman ikinä, löysi kulmia, värejä, peitetyt ihohuokoset ja selässä törröttävät pyykkipojat. Lannistajan varjoja ei paikalla nähty, eikä sen draamailuja olisi kukaan jaksanut katsellakaan.

Melissa Heininen


Haku Helsingin kaupungin ohjatuille liikuntakursseille on käynnissä – Koronatilanne on huomioitu liikuntatuntien järjestelyissä

– Ilmoittautuminen Helsingin kaupungin ohjatuille liikuntakursseille on parhaillaan käynnissä. Kursseilla on huomioitu koronaepidemia ja asiakkaiden turvallisuus monilla tavoin, kertoo Helsingin kaupungin kohdennettujen liikuntapalvelujen yksikön päällikkö Maria Nyström.

– Kurssien osallistujien kiintiöitä on pienennetty, jotta turvavälit voidaan tuntien aikana säilyttää. Kurssilaisten käytössä on käsidesiä ja paperipyyhkeitä. Hygieniasyistä tunneilla vältetään liikuntavälineiden käyttöä ja joitakin välineitä on poistettu kokonaan käytöstä, kuten nyrkkeilyhanskat ja joogavälineet. Välineitä käytettäessä on tärkeää käyttää käsidesiä ennen ja jälkeen tunnin. Joissakin tapauksissa välineet, esimerkiksi kahvakuulat desinfioidaan käytön jälkeen ohjaajan ohjeistuksen mukaan, Nyström kertoo.

Liikuntakursseille osallistujille on laadittu turvallisuusohjeet, jotka löytyvät internetistä Helsingin kaupungin liikuntakurssien sivulta. Tunneille tulijoita ohjeistetaan ottamaan tunneille mukaan muun muassa oma jumppa-alusta ja hikipyyhe.

Parhaillaan on käynnissä ilmoittautuminen syyskauden 31.8. – 11.12.2020 liikuntakursseille. Niitä järjestetään niin helsinkiläisille senioreille, erityisryhmille, lapsille ja nuorille kuin työikäisille. Kursseille voi ilmoittautua Helsingin kaupungin internetsivuilla.

Kaupungin liikuntapalvelujen kurssien osallistujamäärissä on havaittavissa ihmisten huolestuneisuus koronatilanteen johdosta. Valtaosassa kursseista on vielä tilaa. Ainoastaan liikuntapalvelujen vesiliikuntakurssit ovat olleet täynnä koronatilanteesta huolimatta.

Helsingin liikuntapalveluja avattu vaihteittain elokuun aikana

Helsingin liikuntapalvelujen kuntosalit olivat kiinni ja ohjattuja liikuntakursseja ei järjestetty koronasta johtuvan poikkeustilanteen aikana viime keväänä. Liikuntapalvelujen toimintaa on käynnistetty uudestaan vaiheittain eri toimipisteissä elokuun aikana.

Kaupunki myöntää kevään 2020 peruuntuneiden kurssien asiakkaille 50 % alennuksen syksyn liikuntakurssien osallistumismaksuista. Ohjattujen liikuntakurssien osalta ei ole varsinaista varasuunnitelmaa mahdollisen toisen korona-aallon varalta.

– Kesällä järjestimme esimerkiksi parvekejumppaa, puistojumppaa ja ulkoliikuntatoimintaa. Toimitimme myös jumppaohjelmia Helsinki-kanavalle. Järjestämme varmaankin samanlaista toimintaa, jos kursseja ei voida järjestää ja kuntosaleja joudutaan sulkemaan koronatilanteen vuoksi, Nyström kertoo.

Helsinki-kanava on internetissä toimiva Helsingin kaupungin videoviestintäkanava. Sivustolla julkaistaan verkkolähetyksiä ja tallenteita muun muassa Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksista, Helsingin kaupunginorkesterin konserteista ja Pormestarin asukasilloista.

(ARTIKKELIKUVA: Pixabay)

Mennään meikkibussilla


Aamubussi kätkee sisuksiinsa lauman tyyppejä. Heillä kaikilla on roolinsa.

Kuten tiedetään, linja-autossa on tunnelmaa. Siellä on myös ihmisiä monenlaisia. Tämä korostuu aamubusseissa. Palasin vähän aikaa sitten näihin kukonlaulun tienoilla matkaaviin kulkuneuvoihin. Vuosia olin joutunut elämään puutteessa, kun en ollut saanut päiväohjelmaani mahdutettua tuota ihanaa kokemusten tulivuorta. Sitä, joka syöksee verkkokalvoille ja muille aistivälittäjille mielenkiintoista kertomusta tuotantokaudesta toiseen, lähes ilman kesätaukoja. Nyt on riemu suur, kun astua saan jälleen tuohon teillä seilaavaan naapuruston näyttämöön. 

Hector aikoinaan lauloi, kenties näinä päivinäkin, että “on talo täynnä ihmisiä”. Kertoen tuossa hienossa lyriikassaan, kuinka yksi rakennus piilottaa seiniensä sisään hyvin monenlaiset ihmislajin edustajat. Eipä tiennyt hän, tai ei ainakaan siinä samassa biisissä esiin tuonut, että tämä sama koskee myös aamubusseja. 

Aamulla ihmiset matkustavat työhön ja kouluun. Olin ehkä melkein unohtanut, että miten monen monituiset persoonat on elämän suuri roolituspalvelu on sijoittanut noihin ajoneuvoihin. Harvahan matkustaa linjan ekalta pysäkiltä aivan päättärille saakka. Kovin monikaan ei siis havainnoi tuota koko kertomusta. On kuitenkin yleensä yksi rooli henkilö, joka on juonen kannalta oleellinen ja lisäksi introsta outroon lavalla. Tämä ohjauspyörän osaava ohjastaja toimii tervetulotoivotuksista huolehtivana hahmona. Tämän lisäksi joku käsikirjoittaja on raapustanut hänen plariinsa ainutlaatuisen tehtävän; pidä näyttämö liikkeessä!

Keitäs nämä muut roolihenkilöt sitten ovatkaan? Aamubussista löytyy yleensä hän, joka kattaa itselleen aamupalan eteensä ja nauttii nälkäisenä aamuapetta. Toiset nautiskelevat jotain pientä pähkinää ja joillain on siinä kokonainen herkkukeidas. Joidenkin roolina on itseensä tartuttaa tuoretta tietoa tekstistä. Tästä porukasta löytyvät he, jotka nauttivat tuon jokapäiväisen uutispuuron sähköisesti ja he, joiden sormet ovat mustana perinteisestä formaatista.

Toki tästä päivittäin uudistuvasta teoksesta löytyvät aina he, jotka ovat näyttämöllä ja haluavat sen tiedottaa myös kanssakulkijoille. Nämä ihmiset kailottavat yhteydenpitovälineensä, että “oon nyt bussissa, niin en pysty puhumaan”. Huomaan, huutoahan tuo onkin!

Lie siellä muitakin, mutta kiehtovin ryhmä on tietenkin itsensä ehostajat. He, jotka lisäävät kauneutta kanssakulkijoille. Monille matkustajakollegoille saattaa hymyn tuoda kasvoille myös heidän sorminäppäryytensä. Kuinka nämä maskeerausmaakarit pyörittävät purnukkaa ja purkkia kymmensormijärjestelmässään samalla, kun elämä ikkunan takana vaihtaa uuden taustakankaan tälle toiminnalle.

Arvon kanssakulkijat, kun astutaan aamubussiin, niin annetaan jokaiselle roolivapaus. Erityisen diplomin aina ojennan heille, jotka altistavat itsensä muiden katseille, kun kauneuteen kurkottavat  tuossa sarastuksen salamassa. 

Artikkelikuva: Marko Milivojevic/ Pixnio

”Pitää varmaan pitää julkkaribileet nyt jossain Habbo Hotellissa” – Haastattelussa KASPERG

Musiikin monilahjakkuus Kasper Granroth kertoi etäyhteyden avulla kuulumisiaan Berliinistä koronakriisin keskellä. Soolouransa lisäksi ALMAlle rumpuja soittava hymypoika ei ole jäänyt ilman tekemistä, vaikka niin omat kuin ALMAnkin keikat ovat toistaiseksi peruttu.

Haastattelussa puhuttiin mm. poikkeusolojen hyvistä puolista, ja milloin saadaan kuulla uutta musiikkia. Toimittajana Samuli Pere.

Kuuntele koko haastattelu alta!