Sdp:n puheenjohtajaksi valittu pääministeri Sanna Marin vahvisti linjapuheessaan elokuussa pidetyssä sdp:n puoluekokouksessa, että hänen tavoitteensa on työajan lyhentäminen Suomessa. Marin otti asian esille jo vuosi sitten sdp:n 120-vuotisjuhlan paneelikeskustelussa Turussa. Tuolloin Marin toimi vielä liikenne- ja viestintäministerinä.

Turun paneelikeskustelussa Marin esitti neljän päivän työviikkoa tai kuuden tunnin työpäivä. Esitystään hän perusteli sillä, että ”ihmiset ansaitsevat enemmän aikaa perheidensä, läheistensä ja harrastustensa sekä muunkin elämän, esimerkiksi sivistyksen parissa”.

Työajan lyhentäminen kuuden tunnin työpäiväksi tai neljän päivän työviikoksi eivät ole uusia ajatuksia. Asiaa on nostettu julkiseen keskusteluun tasaisin aikavälein niin vasemmistopuolueiden kuin palkansaajajärjestöjen toimesta. Luonnollisesti työnantajia edustavassa Elinkeinoelämän keskusliitto EK:ssa esitykset työajan lyhentämisestä on tyrmätty systemaattisesti.

Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa Marinin ulostulo työajan lyhentämisestä vaikuttaa vähintäänkin erikoiselta. Koronaepidemian negatiiviset vaikutukset yritysten talouteen alkavat konkretisoitua ja näkyvät talousuutisten otsikoissa. Tuoreimpana tapauksena on uutisoitu UPM:n Kaipolan paperitehtaan lopettamisesta.

Työelämäprofessori Vesa Vihriälä totesi Ylen aamussa, että kuuden tunnin työpäivä on hyvä visio, mutta se ei sovi nykyiseen tilanteeseen. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa tarvitsemme lisää työtä, työtunteja ja työllisiä, jotta voisimme huolehtia siitä, että yhteiskunnan verotulot ovat riittävät julkisen palvelutuotannon rahoittamiseen.

Vihriälän näkemykseen on helppo yhtyä. Mutta onko lyhennetty työaika hyvä visio pitkällä tähtäimellä?

Työajan lyhentämistä on puolustettu muun muassa sillä, että jos kaikki tekisivät lyhyempää työpäivää tai -viikkoa, työtä riittäisi nykyistä useammalle. Lyhyempi työaika mahdollistaisi sen, että ihmiset jaksaisivat tehdä pidempiä työuria. Lisäksi työuupumuksesta johtuvat sairauseläkkeet vähentyisivät. Näin ollen työllisten määrä maassamme kasvaisi. Lyhyempää työaikaa on perusteltu myös arvokysymyksillä, kuten pääministeri Marin teki; Ihmiset arvostavat vapaa-aikaa huomattavasti aiempaa enemmän ja haluavat enemmän aikaa perheilleen ja läheisilleen.

Vastaleirissä työajan lyhentämistä on vastustettu ennen kaikkea Suomen kilpailukyvyllä ja taloudellisilla seikoilla. Jos suomalaiset tekisivät vähemmän töitä samalla palkalla tarkoittaisi se työn hinnan nousua Suomessa. Se huonontaisi suomalaisten vientiyritysten pärjäämistä maailmalla.

Työntekijän näkökulmasta olisi tietysti hienoa, jos saisimme samaa palkkaa lyhyemmästä työpäivästä, mutta se tuskin tulee toteutumaan. Jos samalla palkalla tehtäisiin vähemmän työtunteja, työnantajan maksamat kustannukset työtuntia kohti nousisivat. Tämä puolestaan vaikuttaisi työnantajayrityksen kannattavuuteen.

Kuvat: Pixabay