Kun vahvuus muutti muotoaan

0
187

Teemu Packalén on tottunut tilanteisiin, joissa lopputulos ratkaisee kaiken. Mutta mitä tapahtuu, kun ura ei päätykään niin kuin oli kuvitellut?

Kun kysyn Teemu Packalénilta, onko menestyksekäs urheilu-ura antanut hänelle vahvan itseluottamuksen, vastaus yllättää.

– No eihän mulla ole mikään kauhean hyvä ura.

Vuosina 2015–2019 Packalén otteli maailman tunnetuimmassa vapaaotteluorganisaatiossa UFC:ssä. Vapaaottelussa yhdistyvät eri kamppailulajien tekniikat, ja ottelua käydään sekä pystyssä että matossa.

Packalén puhuu kahdesta tyrmäystappiostaan. Hän olisi halunnut päättää uransa voittoon, jättää hanskat keskelle häkkiä ja kiittää läheisiään sekä valmentajiaan, jotka olivat kulkeneet hänen rinnallaan.

Se hetki jäi kokematta. Pettymys ei ole kadonnut.

Hanskat keskelle häkkiä ja kiitokset läheisille. Sellaisesta uran päätöksestä Packalén haaveili. Kuva: Laura Johansson

Samalla hän tietää saavuttaneensa jotain, mihin vain harva suomalainen yltää. Tappioiden käsitteleminen on kuitenkin opettanut hänelle asioita, joita pelkät voitot tuskin olisivat voineet opettaa.

– Se on tehnyt musta vahvan.

Packalén on viettänyt suuren osan elämästään todistamalla, mihin pystyy. Aikaisemmin yksikin epäonnistuminen saattoi mitätöidä viisikymmentä onnistumista harjoituksissa. Nykyään hän voi jäädä joukon viimeiseksi ja olla silti tyytyväinen siihen, että sai hyvän harjoituksen.

– Ei mun tarvi todistella enää itselleni.

Kilpailuvietti on tallella. Todistamisen tarve ei. Kuva: Laura Johansson

Kilpailuvietti ei ole kadonnut. Packalén harjoittelee edelleen tavoitteellisesti ja haluaa menestyä lukkopainissa. Yksittäinen suoritus ei kuitenkaan enää määritä hänen käsitystään itsestään.

Muutos näkyy myös urheilun ulkopuolella. Isyys on opettanut hänelle, ettei elämä voi enää rakentua vain omien tavoitteiden ympärille. Vuosia kaiken keskipisteenä olleen urheilun rinnalle on tullut uudenlaista vastuuta ja merkitystä.

Kun kysyn, millainen ihminen hänen mielestään on vahva, Packalén kertoo ajatelleensa ennen, että vahvuus tarkoitti ennen kaikkea kovuutta. Nykyään hän puhuu herkkyydestä ja rohkeudesta olla oma itsensä. Siitä, että uskaltaa myöntää, jos ei enää halua sitä, mitä on tavoitellut vuosia.

Erilaisuus on kulkenut hänen mukanaan lapsuudesta asti. Vasta urheilu-uran jälkeen hän on alkanut ymmärtää, kuinka suuri vahvuus omanlaisena pysyminen on ollut.

Omanlaisensa myös häkin ulkopuolella. Kuva: Laura Johansson

– Mä uskallan vaan olla oma itseni.

Ehkä kiinnostavinta Packalénissa on juuri tämä ristiriita. Mies, joka on otellut maailman kovimmalla tasolla, pitää nykyään yhtenä suurimmista rohkeuden osoituksista sitä, että uskaltaa sanoa ääneen oman epävarmuutensa.

Uran jälkeen Packalén on etsinyt uutta suuntaa. Kun vuosia elämää määrittänyt urheilijan identiteetti jää taakse, sen tilalle ei välttämättä löydy heti mitään valmista.

Joskus vahvuutta on myös se, että tunnistaa, milloin riittää. Kuva: Laura Johansson

Vaikka urheilu-ura ei päättynyt hänen toivomallaan tavalla, Packalén ei katso tulevaisuuteen pelkästään menneiden pettymysten kautta.

Seuraava luku on vielä avoin. Kuva: Laura Johansson

Hän ei vielä tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta uskoo, että jotain merkittävää on edelleen edessä.

Ehkä juuri se jää hänestä vahvimmin mieleen. Ei mies, jolla on vastaukset kaikkeen, vaan ihminen, joka pystyy katsomaan mennyttä kaunistelematta ja tulevaa ilman varmuutta.

Kaikki se, mikä jäi kesken, on edelleen osa hänen tarinaansa.

Mutta se ei ole koko tarina.

– Ja siihen mä luotan.

Teksti ja kuvat: Laura Johansson

Edellinen artikkeliTietoa, taitoa ja valmiutta – vapaaehtoisesti kehittämässä uskottavaa maanpuolustusta