Elokuvatuottaja Rimbo Salomaa sanoi 5-vuotiaana vanhemmilleen, että hänestä tulee jalkapalloilija, elokuvaihminen sekä isä. Kaikki nämä asiat ovat toteutuneet hänen elämässään. Hän on kova tekemään töitä, ja työ ja vapaa-aika lomittuvat orgaanisesti yhteen hänen työskennellessään intohimoammatissaan. Pääsin kulkemaan hänen matkassaan yhden päivän ja seuraamaan miten hektistä tuottajan työ on. Teimme Salomaasta myös opiskelutovereideni kanssa videohaastattelun, jossa hän avaa muun muassa miten monipuolista tuottajan työ on.
Rimbo Salomaa on tuottanut vuosikymmenten mittaisen uransa aikana noin neljäkymmentä elokuvaa, kymmenkunta tv-sarjaa ja yhden dokumentin. Tunnetuimmat hänen tuottamistaan elokuvista ovat seitsemän Risto Räppääjä-elokuvaa, Postia pappi Jaakobille, Pussikaljaelokuva, Metsäjätti, Oma maa sekä Kaikki oikein- ja Ei kiitos-elokuvat, jotka ovat sovitettu valkokankaalle Anna-Leena Härkösen romaaneista. Parhaillaan Salomaa viimeistelee Kaija Koon elämästä kertovaa elokuvaa, joka saa ensi-iltansa helmikuussa 2026.
Salomaa kuvailee tuottajan työtä hyvin moninaiseksi. Tärkeää on osata taloushallinto, jotta tulos ja tilit pysyvät kunnossa. Raha-asioiden hallinnan lisäksi tuottajan työn keskiössä on ihmisten johtaminen sekä ihmisten kanssa työskentely. Salomaa kiinnostui elokuvista jo alle kymmenvuotiaana, kun hänen isällään oli kortti, jolla pääsi elokuviin ilmaiseksi. Salomaa alkoi käymään elokuvissa tiheään tahtiin – välillä myös ilman isäänsä. Silloin, kun isä ei päässyt mukaan, elokuvan juoni kerrottiin hänelle puolesta tunnista tuntiin kestävillä yhteisillä sunnuntaikävelyillä. Tämä opetti Salomaalle tiivistämistä ja sitä miten elokuvat vaikuttavat ihmisiin. Salomaiden perheessä käytiin paljon kulttuuritapahtumissa ja myös hänen isosiskonsa oli jo pienenä hyvin taiteellinen. Kaikki tämä varmasti vaikutti siihen, että Salomaa tykästyi elokuviin jo hyvin nuorella iällä.
—Elokuva on kaikkien taidemuotojen synteesi: kirjallisuus (käsikirjoittaminen), kuvataiteet (kuvaus, lavastus, puvustus), esittävät taiteet (näytteleminen, ohjaus) sekä musiikki (musiikki, äänisuunnittelu). Se on kiehtova taidemuoto, Salomaa kuvailee.
Tuottajan työhön kuuluu paljon johtamista. Salomaa kuvaa johtamisen olevan palveluammatti. Hän ei usko hierarkiaan, vaan pitää työryhmän jokaista jäsentä roolista riippumatta yhtä tärkeänä. Tuotannossa voi kuitenkin aina välillä sattua ja tapahtua erilaisia asioita, kun tekijöitä ja liikkuvia palasia on paljon. Salomaa kertoo, että jokaisesta tehdystä tuotannosta voi oppia. Hän avaa miten työryhmä tuotantoihin ideaalitilanteessa valikoituu, ja miten roolit jakautuvat työryhmän sisällä. Tuottajan työssä deadlineja on koko ajan moneen suuntaan. Luovuuden ja aikataulupaineiden keskellä täytyy olla koko ajan täysin tietoinen siitä missä mennään, jokaisen tekeillä olevan projektin kohdalla.
Suurena motivaattorina tiukkaan työtahtiin on se, että elokuvat antavat sekä tekijöilleen että katsojilleen niin paljon. Salomaa kuvailee miten hänen mieltään on lämmittänyt esimerkiksi Risto Räppääjä elokuvista saatu palaute. Perheet ovat viettäneet yhteistä aikaa ensin teatterissa, sitten dvd:n tai suoratoiston kautta, ja kappaleita kuunnellen esimerkiksi Spotifyn kautta. Kokemus on ollut viihdyttävä ja perheitä yhdistävä ja lähentävä. Elokuvat vaikuttavat ihmisiin positiivisesti ja saavat heidät ajattelemaan elämästä eri asioita, joskus jopa ratkaisemaan heidän ongelmiaan. Ennen kaikkea elokuvat vaikuttavat ihmisiin, ja kun sen aistii, ja siitä saa vielä palautetta, motivoi se Salomaata jatkamaan kovaa työtä vaativalla alalla.
—Ainahan tuntuu, että uran intensiivisin projekti on se minkä on viimeksi tehnyt, toteaa Salomaa.
Salomaa lähtee jokaiseen elokuvaprojektiin aina täysillä mukaan. Hänen vaimonsa on todennut, että haluaisi hänen asuvan aina kuvausjakson aikaan pois kotoa, sillä silloin puhelin soi vuorokauden ympäri. Salomaalle kaikki projektit ovat aina intensiivisiä ja jokaiseen hän suhtautuu intohimoisesti. Hän kertoo, että pitää kaikkia leffoja ja sarjoja vähän kuin omina lapsinaan. Hän sanoo voivansa huoletta arvostella tuotoksiaan yhdessä projekteihin osallistuneiden kanssa, mutta jos joku ulkopuolinen tulee kommentoimaan niitä, saattaa hän ärsyyntyä, vaikka ei aina sitä näytäkään ulospäin. Sama ilmiö koskee hänen perheenjäseniään:
—Mä voin omia lapsiani ja sisaruksiani kritisoida, mutta jos joku muu sitä tekee, niin kyllä mä siitä vähän loukkaannun, Salomaa kertoo.
Tuottajalla on aina yhtä aikaa monta projektia käynnissä. Projektit voivat jakautua esimerkiksi niin, että yksi on kuvausvaiheessa, toinen on leikkausvaiheessa ja useampi projekti on suunnittelussa tai käsikirjoitusvaiheessa. Tästä johtuen päivät saattavat välillä olla aika sirpaleisia. Päivän kulku voi olla esimerkiksi seuraavanlainen: Salomaa menee heti aamusta käsikirjoittajan kanssa miettimään elokuvan käsikirjoitusta. Tämän jälkeen hän menee äänistudioon, missä äänisuunnittelijan ja ohjaajan kanssa työskennellään ääniasioiden parissa. Seuraavaksi vuorossa voi olla säätiön hakemuksen kirjoittaminen jostakin aivan eri aiheesta, jonka jälkeen päivä voi vielä jatkua monimuotoisten aiheiden ympärillä käytävien palavereiden parissa. Moni, joka on seurannut läheltä Salomaan työtahtia, tietysti vaimo kaikkein eniten, on ihmetellyt miten asiat voivat pysyä kasassa ja mielessä, kun yhden päivän aikana työtehtävät ja tuotannot vaihtuvat yhdestä toiseen nopealla tahdilla. Salomaa ei keksi asiaan yksiselitteistä vastausta, vaan kertoo, että kaikki on on rakentunut hänen päässään niin hyvin, että asiat pysyvät kasassa. Välillä työssä stressiä aiheuttaa se, jos huomaa, että on koko ajan vähän jäljessä omista aikatauluistaan. Silloin tuottajan työ vaatii myös iltaisin ja viikonloppuisin työskentelyä.
— Jollekin, joka seuraisi tuottajan työtä, voi näyttää, että se on ihan kaoottista, mutta kyllä se kai jotenkin pysyy omassa päässä hallinnassa. En oo ainakaan vielä seonnut. Mutta tässä ehtii vielä, Salomaa toteaa naurahtaen.
Projektien toteutumiseen vaikuttaa olennaisesti rahoitus ja rahoitusprosessit ovat hyvin monivaiheisia. Tuotantoja täytyy olla useita käynnissä samaan aikaan, sillä osa projekteista ei välttämättä koskaan saa rahoitusta, vaikka ideat ja suunnitelmat niihin tuntuisivat itsestä todella hyviltä.
Salomaa huomaa, että iän myötä ”me and myself”-ajattelu on hiukan laimentunut ja nykyään hän saa enemmän iloa siitä kun saa toiset loistamaan. Kun hän huomaa jonkun ihmisen lahjakkuuden ja pystyy auttamaan häntä omalla urallaan eteenpäin, tulee siitä todella hyvä mieli. Salomaa pitää uransa merkittävänä saavutuksena myös sitä, että hänen elokuvansa saavat hyvän vastaanoton ja vaikuttavat myönteisesti ihmisten mieleen sekä perheiden yhdessäoloon.
Salomaa pyrkii perustyönsä lisäksi auttamaan nuoria alaa opiskelevia. Aikanaan hän kävi luennoimassa Aalto-yliopistossa yhdellä kurssilla, jolla oli seitsemän oppilasta. Heistä viisi soitti Salomaalle jälkeenpäin, että he olivat miettineet lopettavansa opiskelunsa, koska eivät nähneet siinä enää mitään järkeä. He kertoivat kuitenkin saaneensa Salomaan luentoviikosta sellaisen inspiraation, että lopulta kaikki heistä päättivät jatkaa opiskeluja.
Omista projekteista Salomaan on vaikea valita sitä kaikkein merkityksellisintä, sillä kaikki ovat tärkeitä. On kuitenkin eräs erittäin merkityksellinen projekti, joka tuli yllättäen ja voitti todella paljon palkintoja. Useat projektit ja pitkä ura ovat väistämättä muuttaneet Salomaata vuosikymmenten varrella. On kuitenkin yksi asia, jonka hän on säilyttänyt alusta saakka, ja mikä pätee sekä työelämässä että vapaa-ajalla edelleen. Se on intuitio.
Salomaa pitää huolta kiireiden keskellä hyvinvoinnistaan ja työssä jaksamisestaan urheilemalla useita kertoja viikossa sekä syömällä terveellisesti. Hän noudattaa lihatonta ruokavaliota ja pyrkii nykyään myös nukkumaan viisi tuntia yössä entisen neljän tunnin sijaan. Työn tekoa Salomaa ei ole vielä lopettamassa, vaikka virallinen eläkeikä pian lähestyy. Kun tekee intohimotyötä, ja monia kiinnostavia projekteja on tiedossa, on vaikeaa nähdä miten työnteon voisi lopettaa ja miten siitä aikanaan pääsisi liukumaan kokonaan pois.
Salomaa ei laske työtuntejaan, sillä hänen kriteerinsä on, että jokainen elokuva tulee olla paras mahdollinen. Salomaa on niin kova tekemään töitä, että hänen työpaikallaan, Solar Filmsillä, on syntynyt termi nimeltä ”Rimbo-loma”. Salomaa on työssään vuosikymmenten saatossa oppinut alasta niin paljon, että hänellä on myös vinkkejä, mitä hän antaa mielellään aloitteleville tuottajille.
Hänellä on vielä ainakin yksi ammatillinen haave, johon kuuluu osana myös hänen perheensä. Toteutuuko se lähitulevaisuudessa, ehkä jopa ensi vuonna, se jää nähtäväksi.
Teksti, kuvat ja haastattelu: Birgitta Taussi.
Videokuvaus: Venla Mykkänen.
Videoiden editointi: Teodora Jokelainen.
