Helsingin IFK:n kannattaminen on Heikki Paasoselle tärkeä osa elämää. Juontaja myöntää, että välillä töiden osuminen pelien kanssa päällekkäin on harmittanut ja Nordenskiöldinkadun jäähallille pääseminen sykähdyttää edelleen.
Aurinko paistaa lämpimästi huhtikuisena iltapäivänä Nordenskiöldinkadun jäähallin yllä, kun Heikki Paasonen asettuu poseeraamaan kuvaajalle hänelle rakkaan seuran kotihallin edustalle.
– Aurinko muistuttaa siitä, että aina on ensi kausi, Paasonen nauraa.
Kenties kliseiseltä kuulostava lause pätee varmasti hyvin kaikkiin Helsingin IFK:n kannattajiin, joihin myös Paasonen, 43, lukeutuu. Stadin kingien edellisestä mestaruudesta on jo 15 vuotta, mutta suosikkijoukkuetta ei vaihdeta, meni miten meni.
Paasonen on varmasti monille tuttu tv-persoona, joka juontaa tällä hetkellä Amazing Race Suomea sekä The Voice of Finlandia. Työhistoriasta löytyy myös esimerkiksi sellaiset ohjelmat kuin Idols ja Huuma, joiden lisäksi hän selosti suomalaisittain voittoisat vuoden 2006 Euroviisut yhdessä Jaana Pelkosen kanssa.
Nyt ei kuitenkaan ole ensisijaisesti tarkoitus jutella työasioista vaan miehen intohimoisesta suhteesta Helsingin IFK:n jääkiekkojoukkueeseen.
– Se on sellainen yhteisöllinen ja perinteinen juttu, joka on seurannut mukana lapsuudesta asti, Paasonen kertoo
Isä vei pienen Heikin ensi kertaa jäähallille tämän ollessa 8-vuotias, mutta seuravalinta ei ollut aluksi itsestäänselvyys.
– Isä ei seurannut jääkiekkoa ja osti arvalla liput peliin, joka olisi varmaan voinut yhtä hyvin olla myös Jokereiden kotiottelu, mutta hyvä näin, Paasonen hymyilee.
Ensikäynnistä Nordiksella jäi heti myös selkeitä muistikuvia.
– Pelistä jäi mieleen, että Valeri Krykov teki maalin ja IFK voitti pelin. Hänestä tuli minulle ensimmäinen fanituksen kohde.
Lempinimellä Vuosaaren postimies tunnettu Krykov pelasi HIFK:ssa kausina 1987-1994.
Yhteys seuraan vahvistui myös koulupäivien jälkeen, kun Heikki oli iltapäivähoidossa, IFK-legenda, Sakari Lindforsin äidin luona, ja maalivahdista tulikin Paasosen kaikkien aikojen suosikkipelaaja. Lisäksi innostus kasvoi koko maalivahtipeliä kohtaan.
– En ole koskaan pelannut jääkiekkoa joukkueessa, mutta pihapeleissä olin aina maalivahtina, Lindforsin paita päällä. Äiti ompeli patjat sohvatyynyistä, Paasonen muistelee hymyillen.
Nordikselle tuleminen sykähdyttää edelleen, noin 35 vuotta ensivisiitin jälkeenkin. Paasosen mukaan fiilistä hallille lähtemiseen joutuu esimerkiksi marraskuun räntäsateessa hieman etsimään, mutta otteluihin pääseminen innostaa jopa enemmän kuin nuorempana.
– IFK:n seuraaminen on yhteisöllinen kokemus ja yhden frendin kanssa viestitellään lähes päivittäin muun muassa pelaajauutisista, Paasonen kertoo.
Parasta IFK:hon liittyvää muistoa ei tarvitse kauan miettiä. Seuran voittaessa viimeisimmän Suomen mestaruutensa vuonna 2011, Heikki pääsi itsekin suoraan tapahtumien ytimeen juontaessaan mestaruusjuhlat jäähallin parkkipaikalla.
– Se oli nuorelle miehelle hauska kokemus, kun päädyin pelaajien matkaan pariksi päiväksi ja tunsin kenties itsekin osallistuneeni mestaruuden voittamiseen, hän muistelee nauraen.
Katkerinta muistoa pitää miettiä vähän kauemmin.
– Niitä on niin paljon, Paasonen toteaa ja pyörittelee päätään.
Lopulta päädytään vuoden 2010 puolivälieräsarjaan HPK:ta vastaan, jonka aikana odotukset olivat jo erittäin korkealla vain, jotta voisivat romahtaa täysin. IFK voitti sarjan kolmannen pelin Nordiksella lukemin 7-0, mutta se jäi lopulta stadilaisten sen kauden viimeiseksi voitoksi ja HPK marssi jatkoon lopulta otteluvoitoin 4-2.
– Tuollainen sarja, jossa ehtii jo hieman leijumaan ja sitten häviät sen, niin se on kaikkein pahinta myrkkyä.
Jääkiekon lisäksi IFK tunnetaan myös monista muista lajeista, mutta Paasoselle IFK on ennen kaikkea jääkiekkoseura, vaikka hän pelasikin jalkapalloa koko lapsuutensa, omien sanojensa mukaan, kyllästymiseen asti.
– En seuraa aktiivisesti IFK:n edesottamuksia lätkän ulkopuolella, mutta toki, jos osun IFK:n jalkapallo-otteluun, niin olen aina sen puolella, Paasonen kertoo.
Juontajakaan ei ole vapaa varmasti monille tutusta tilanteesta, jossa työt menevät harrastusten edelle. Paasosen mukaan välillä on harmittanut, kun aikataulut menevät ristiin IFK:n pelien kanssa.
– Voitte olla varmoja, että jos IFK:lla on peli, niin olen joka mainoskatkolla naama kiinni puhelimessa, kun The Voice of Finlandin livet ovat perjantaisin ja usein myös IFK pelaa perjantaisin.
Nyt Paasosella on kuitenkin hetki aikaa huokaista ja viettää aikaa perheen parissa, kun The Voice of Finland on saatu päätökseen, eikä IFK:kaan pelaa ennen ensi syksyä.
Amazing Race Suomen uuden kauden kuvaukset alkavat vielä tämän kevään aikana, mutta sen enempää Heikki ei asiasta hiisku, vaikka toimittaja ja kuvaaja vakuuttavatkin kykyään säilyttää salaisuudet.
– Sopimuksessa on sellaiset ehdot, että en puhu tästä edes teille, Paasonen nauraa.
Teksti: Niko Kovanen
Kuvat: Eelis Kopponen
