Akateeminen Heviristeily seilasi jälleen

HYRMY:n eli Helsingin Yliopiston Raskaan Musiikin Ystävät -järjestön heviristeily koettiin jälleen. Akateeminen heviristeily on järjestetty joka vuosi, jo vuodesta 2009 alkaen.

Helsingin Yliopiston opiskelijat Helka ja Kassu matkalla kohti laivaa.

Heviristeilylle lähdettiin Katajanokalta. Terminaalissa tunnelma oli menevä, ja iloinen hevikansa suuntasi innoissaan kohti laivaa. Kun laiva lähti satamasta ja pakolliset taxfree-ostokset oltiin saatu suoritettua, oli live-musiikin aika.

Ensimmäisenä lavan otti haltuun Gorekaust. Riihimäkeläinen yhtye sai yleisön heilumaan, ja ensimmäiset moshpitit nähtiin jo keikan alussa. Kuvassa Jami Mehtonen.
Äärimetallia soittava Gorekaust piti huolen siitä, että ihmiset heiluivat ja törmäilivät toisiinsa, kuin pahemmassakin merimyrskyssä, vaikka laiva oli ollutkin satamassa jo tovin.
Seuraavana lavalle hyppäsi DET. Muutaman vuoden olemassa ollut yhtye ei jättänyt ketään kylmäksi.
Speed- ja death metallia yhdistelevä DET sai yleisön päät heilumaan ja niskanikamat naksumaan.
Pitti pieni pyörii.
Yleinen hauska meininki näkyi laivalla koko ajan.
Viimeisenä lauteille asteli Azatoth.
Vantaalta lähtöisin oleva, death metallia soittava Azatoth sai yleisön riehaantumaan.
Tässä kohtaa tärykalvot kokivat kovia, kun desibelit paukkuivat tapissa.
Yleisöllä oli hyvä tunnelma koko keikan ajan.
Azatoth palasi vielä lavalle yleisön hurrauksien saattelemana vetämään encoren.
Encorebiisinä toimi Hammer of satan -kappale, johon Gorekaustin kitaristi Jerri Saarinen hyppäsi soittamaan bassoa.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Helka Taavila dramatisoi tilannetta kameralle.

”Oli hauska reissu, oli tosi yhteisöllinen meno ja oli kivaa tutustua uusiin tyyppeihin”, kertoi Helka Taavila.

”Oli tosi kiva reissu, itselle oli ensimmäinen kerta, kun olin hevirissellä. Oli hyvät bändit, vähintään yhtä hyvä meininki, kuin maakeikoilla. Ei tullut paljon nukuttua, mutta bilefiilis tuntui jatkuvan koko rissen ajan ja myös vielä jälkeenpäin, lisäsi Kasperi Seppä.

Kuvat ja teksti: Sanni Pennanen

Päivä valaistusmestarin matkassa

Valaistusmestarin työ sisältää monipuolisesti sekä suunnittelutyötä että käytännön valotilanteiden rakentamista. Työn keskiössä ovat asiakkaat eli artistit, bändit, teatteriesitykset ja monet muut esiintyjät, joiden esityksiin Vuotalon valaistusmestari Jari Koskela rakentaa ja ajaa kaikki valotilanteet. Koskela rakentaa valotilanteensa aina tarkasti asiakkaan toiveiden mukaan, mutta niiden sisällä hänellä on paljon taiteellista vapautta.  

– Valaistusmestarin työ selkeimmin näkyy yleisölle esitysten, teatterin tai konserttien valojen tekemisenä. Vuotalon tapauksessa myös aulan galleriatilojen näyttelyiden valaisun tekemisenä, kertoo Jari Koskela valaistusmestarin työnkuvasta.

Tässä artikkelissa pääset kuvin seuraamaan Koskelan työpäivää ja artikkelin lopussa on audiohaastattelu, jossa Koskela kertoo laajemmin työstään.

Valaistusmestarin töitä on helppo tehdä hymyssä suin, sillä Vuotalossa on todella hyvä työilmapiiri ja kollegoiden työtavat ovat tulleet tutuiksi.
Työhön kuuluu paljon asiakaskontakteja, joita hoidetaan sähköpostilla. Muun muassa esitysten settilistat lähetetään usein valaistusmestarille sähköpostitse. Työpäivien pituudet vaihtelevat sen mukaan millaisia keikkoja talossa on, mutta sunnuntait ja maanantait ovat pääasiallisesti vapaapäiviä.
Verhot on tärkeä laittaa kiinni joka kohdasta, jotta valo ei pääse karkaamaan lavalta ja valotilanteet pääsevät suunniteltuihin oikeuksiinsa.

Kysyessäni Koskelalta, mitä valo merkitsee hänelle henkilökohtaisesti, hän vastaa sen olevan jo ammattinsakin puolesta yksi tärkeimmistä elementeistä. Koskela on ennen nykyistä työtään opiskellut media-alaa ja tehnyt musiikkivideoita. Silloin hän kuvitti musiikkia kuvallisen kerronnan kautta. 

– Nykyään valo on se tapa, millä haluan kuvittaa musiikkia ja saada sen toimimaan käsi kädessä esityksen kanssa. Pääasia vaan, että siitä tehdään osa kokonaisuutta, mikä luo onnistuneen illan, toteaa Koskela.

Valaistusmestari on työssään kanssakäymisissä myös aulahenkilökunnan kanssa. Vahtimestari Monika Karmo näyttää Jarille ottamaansa valokuvaa, johon hän on saanut tallennettua todella hienon valotilanteen taivaalta. 
Esiintyjien settilistan perusteella tehdään valosuunnitelma, jota sitten paikan päällä Vuotalolla rakentuu palanen kerrallaan lavalle. Usein Jari kuuntelee päivän keikan musiikin autossa matkalla kotoa töihin, jotta esityksen musiikillinen sisältö on tuoreessa muistissa.

Jos valaistusmestarin työ ja ylipäänsä työskentely valotekniikan parissa kiinnostaa, niin Koskela vinkkaa, että nykyaikana on monipuoliset mahdollisuudet opiskella alaa. Opiskelu antaa paljon pohjatietoa alasta, mitä mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja alalla on.

Hän suorittaa itsekin tällä hetkellä Metropolia ammattikorkeakoulussa tutkintoa työnsä ohella. Tärkeää on kuitenkin mielenkiinto alaa kohtaan. Valaistusmestarin töissä toimii esimerkiksi tanssijoita, jotka ovat aiemmin työskennelleet tanssijoina ja myöhemmin alkaneet tehdä työkseen valoja. Heillä on tietenkin työssään enemmän kompetenssia tanssivaloihin. Tärkeää on kuitenkin yleinen mielenkiinto asioita kohtaan, sillä se helpottaa alalle pääsemistä ja alalla selviämistä.

Ylhäällä katonrajassa valoja suuntaessa on toimittava rauhallisesti ja harkitusti. Sinne ei mielellään saa ottaa mitään ylimääräistä mukaan. Sillä minimoidaan riski siihen että mitään tippuisi alas. Valot ovat sen verran korkealla, että pienikin esine sieltä tippuessaan alas voi olla hengenvaarallinen.
Aamulla tulostettu settilista on keikan alkaessa täynnä Jarin merkintöjä valotilanteista. Hän tykkää tehdä valoajo-ohjeet käyttäen luovasti fiilispohjalta sekä suomea että englantia merkinnöissään.

Loppuillan onnistunut keikka on päämotivaattori, ja se syy miksi joka päivä tullaan työpaikalle tekemään valaistusmestarin työtä. Koskela käyttää paljon aikaa panostaakseen settilistan kuunteluun, valoajatusten paperille kirjaamiseen ja keikan tekemiseen, jotta jokainen keikka saadaan ansaitsemallaan kunnialla maaliin. Jos käy vielä niin, että artisti itse tulee kiittämään tai yleisö antaa palautetta keikan valaisusta, niin se kiteyttää sen miksi Koskela tätä työtä tekee.

Kun keikka ”Från Samborombon till den nordiska kusten – En musikalisk resa i Evert Taubes fotspår – Pentti Hildén & Mikko Helenius” alkaa Vuotalossa, on Koskelalla kaikki valmiina. Valmiit valotilanteet pääsevät loistamaan keikan aikana. Tunnelma Vuosalissa on keskittynyt sekä yleisössä, lavalla että valopöydän takana ja musiikki soi kauniisti. Kuva: Jari Koskela.

Kuuntele Jari Koskelan haastattelu, jossa hän paljastaa mieleenpainuvimman keikkansa ja kertoo ammatistaan laajemmin ja miten se on muuttunut vuosien varrella.

Teksti, kuvat ja audio: Birgitta Taussi.

Opehuone hurmaa huumorillaan

Aleksanterin teatterissa Helsingissä ja Riihimäen teatterissa on vuoden 2025 syyskaudella esitetty uutta kotimaista Opehuone-musikaalia. Esitys pohjautuu opettajien omakohtaisiin kokemuksiin työstään.

Esitykset myivät loppuun nopeassa ajassa ja teatterilta on kyselty onko jatkoa tiedossa. Saadun tiedon mukaan musikaalin voi nähdä ensi vuonna Aleksanterin teatterissa helmi-maaliskuussa ja Riihimäen kesäteatterissa kesä-heinäkuussa.

Opehuone-musikaalissa näyttämöllä on syksyn aikana nähty Ernest Lawson, Christoffer Strandberg, Niina Lahtinen ja Krisse Salminen. Ensi kesänä Lawsonin tilalle tulee Petrus Kähkönen.

Opehuoneen on käsikirjoittanut Niina Lahtinen, ohjannut Jukka Kuronen ja säveltänyt Katja Lappi.

Kuva, teksti ja haastattelut: Niina Sinén

Pickleball – Helppo oppia, mahdoton lopettaa

Törmäsin pickleballiin muutama vuosi sitten riihimäkeläisellä liikuntahallilla, jossa kävin pojan kanssa pelaamassa squashia. Uteliaisuus voitti ja kokeilimme, miltä pickleballin pelaaminen tuntuu. Hauskaahan se oli. Kannustan kaikkia kokeilemaan lajia. Varoituksen sana: siihen voi jäädä ensimmäisestä kerrasta koukkuun.

Pickleball on nopeasti kasvava mailapeli, joka yhdistää elementtejä sulkapallosta, tenniksestä ja pingiksestä. Laji on tullut Suomeen tammikuussa 2014 ja se on levinnyt yli 130 paikkakunnalle. USA:ssa harrastajia on 19,8 miljoonaa ja peliä pelataan nykyisin lähes 100 maassa.

Pickleball on keksitty Yhdysvalloissa Bainbridge Islandilla vuonna 1965. Tarinan mukaan laji sai nimensä Pickles-nimisestä koirasta, jolla oli tapana juosta pelien käydessä pallojen perässä.

Pelivälineet: mailat, pallo ja verkko.

Peliä pelataan sulkapallon nelinpelikentän kokoisella kentällä, jossa on matala verkko. Syöttöruudun etuviiva on 15cm kauempana verkosta kuin sulkapallossa. Pelaajat käyttävät kovapintaisia melamaisia mailoja ja muovista sählypallon näköistä reikäpalloa. Pisteitä pelissä saa vain omalla syöttövuorolla. Palloa lyödään verkon yli joko suoraan ilmasta tai pompun jälkeen. Syöttö tapahtuu aina alakautta. Kentällä verkon molemmin puolin on ”keittiö” -niminen alue, jossa palloa ei saa lyödä suoraan ilmasta. Tämä sääntö tekee pelistä taktisen ja estää liian aggressiivisen verkolla pelaamisen.

Tuomo Antikainen alkoi levittämään pickleballin ilosanomaa vuonna 2014.

Tuomo Antikainen tutustui peliin, kun hänen amerikkalainen ystävänsä Ray Schiltz muutti Suomeen ja toi mukanaan Suomen ensimmäiset pickleball-mailat. Kaksikko alkoi pelaamaan lajia kahdestaan Espoossa ja pikku hiljaa houkuttelemaan lajin pariin muita. Näin alkoi lajin leviäminen Suomen kamaralle. Jutun ajatukset ovat Antikaisen kertomaa.

– Lajissa parasta on, että se on älyttömän koukuttavaa, hauskaa ja pelin aloittamiskynnys on tosi matala. Onnistumisen kokemukset aloittelijalle tulevat nopeasti. Pelejä syntyy äkkiä, ja pallorallit pitenevät nopeasti taidon kasvaessa. Kaikista aiemmin pelatuista mailapeleistä, kuten pingis, tennis, sulkis ja padel, on hyötyä. Tällöin ymmärtää, miten pallo pomppaa missäkin tilanteessa.

Pickleball on hauska peli.

Pickleball on sosiaalinen laji, jonka perusteet on helppo oppia. Tästä syystä peli on suosittu kaikenikäisten ja -kuntoisten pelaajien keskuudessa. Kaksinpeliä voi melkeinpä pitää minikokoisena tenniksenä, jossa nopeus on valttia. Nelinpeli on enemmänkin taktinen peli, jossa pelkkä voima ei riitä.

Kentällä Tom Packalen, Jyri Kononoff, Tuomo Antikainen ja Samantha ”Sami” Takala.

– Pickleballia voi pelata monen tyyppisesti. Voi ihan vaan hakata palloa ja sekin on hauskaa ja vauhdikasta ja kaikilla on kivaa. Tai voi pelata taktisesti, sijoitella palloa, ottaa vauhtia pois pallosta, jarrutella ja pakottaa vastustaja sitä kautta tietynlaisiin lyönteihin.

Jenkkivahvistus Samantha ”Sami” Takala mukana pelissä.

– Pickleballissa on omat taktiset metkunsa ja lajille ominaiset lyönnit. Jos haluaa kehittyä, niin pelkällä tennispelaajan taidolla ei pärjää varsinkaan nelinpelissä, joka on yleisin pelimuoto. Kaksinpelissä, joka on aika lailla minikokoista tennistä, voi pärjätä aika hyvin, jos on tosi hyvä tennispelaaja. Nelinpelissä on paljon taktista elementtejä ja erilaisia lyöntejä, johon pelkkä voimapeli ei riitä.

House of Games Espoon Lommilassa.

Espoossa pickleballia pelataan muun muassa House of Gamesin tiloissa Lommilassa. Pickleball Finlandin sivustolta löydät kaiken tiedon, mitä tarvitset aloittaaksesi pelin: http://www.pickleballfinland.fi/

Teksti ja kuvat: Niina Sinén

Kova kilpailu ja työllistymisen haasteet ovat läsnä myös insinööriteknologian alalla

Tekoälyn vaikutukset näkyvät työllisyydessä. Muun muassa insinööriteknologian puolella tekoälyn käyttö on kasvanut ja kilpailu työpaikoista on kovaa. Haastattelussa tieto -ja viestintätekniikan insinööriksi pian valmistuva Andreas Lang.

Tekoäly luo uusia työpaikkoja ja tekoälyn toiminnan syvemmästä ymmärtämisestä ja käytön osaamisesta on hyötyä työnhaussa. Taidot kannattaa ottaa haltuun varsinkin jos työkokemus alalta on muuten suppea. Andreas Lang uskoo, että ala kokee mullistuksen lähitulevaisuudessa ja vastavalmistuneilla on myös hyvät mahdollisuudet työllistyä opintojen jälkeen.

Kuuntele koko haastattelu:

Teksti, audio ja kuvat: Birgitta Taussi.

Hallittua kaaosta ja hillittyä hulluutta – Mitä kaikkea diverssikauppa voi pitää sisällään?

Vanhan Turuntien varrella nummella sijaitsee ainutlaatuinen diverssikauppa. Kasvihuoneilmiön etuovelta näkee, että paikka on ilmiömäinen nimensä mukaan. Sisäänastuttua aukeaa aivan toinen maailma. Kuin mielikuvitusmaailma, missä voit nähdä ja kokea mitä vain.

Vuonna 1997 perustettu Kasvihuoneilmiö sai alkunsa, kun Elisa Palonen perusti vanhaan rekanpesuhalliin kasvihuoneen. Vuosien mittaan paikka on saanut lisää eloa ja tavaraa. Nykyään sieltä voi löytää ihan mitä vain, kalusteista ja vaatteista antiikkiesineisiin. Nyt paikkaa pyörittää Marko Mieskonen, edesmenneen tätinsä Palosen perintöä jatkaen.

Diverssikauppa ostaa ja myy sekalaista tavaraa.
Kasvihuoneilmiö on kuin mielikuvitusmaailma.
Marko Mieskonen nauttii paikan pyörittämisestä, koska jokainen päivä on erilainen. Sen lisäksi hän pääsee toteuttamaan aina jotain uutta ja luovaa.
Tällä kertaa Mieskonen oli rakentanut paikan sisälle pienen peilisalin, joka on hämmästelyn arvoinen.
Kasvihuoneilmiössä on otettu huomioon kaikenikäiset.
Kasvihuoneilmiöön on tarkoitus etsiä tavaraa, jota ei löydy muualta.
Mieskonen suunniittelee teemojen mukaan erilaisia elämyksiä. Nyt hänellä on suunnitelmissa jouluaiheinen nähtävyys.
Jokaiseen yksityiskohtaan on käytetty luovuutta.
Paikasta löytyy myös kahvila.
Kasvihuoneilmiö on tunnettu heidän itse tekemistään jättimunkeista.

Teksti ja kuvat: Miina Ghezelbash

”Lapset ovat fiksumpia kuin aikuiset”

Hulluja satuja- kirjasarjan tekijät Minna Kivelä ja Paula Noronen panostavat lastenkulttuuriin täysillä. Heidän mielestään lastenkulttuurin kannattaa investoida, sillä lapset ovat aikuisia fiksumpia, ja he ovat myös tulevaisuuden tekijöitä.

Kävin haastattelemassa vuoden 2025 Helsingin kirjamessuilla Minna Kivelää ja Paula Norosta heidän supersuosittuun Hulluja satuja-kirjasarjaansa liittyen. Heidän kustantajansa Tammi pääsi yllättämään kirjailijat täysin, sillä messuilla myytiin Hulluja satuja-kirjasarjan 500 000 kappale ja Noronen ja Kivelä vastaanottivat pokaalit saavutuksen kunniaksi. Yllätyksen huumassa Kivelä ja Noronen lupasivat ottaa yhteiset kirjasarjaan liittyvät tatuoinnit sitten kun kirjasarjaa on myyty miljoona kappaletta. Tavoite ei kuulosta lainkaan mahdottomalta.

500 0000 kappaleen kirjamyynti tuli täytenä yllätyksenä Paula Noroselle ja Minna Kivelälle. He olivat erittäin otettuja tästä merkkipaalusta.


Lasten lukeminen ja lukutaidon kehittyminen on nyky-yhteiskunnassa yksi merkittävä keskustelun aihe, sillä elämme ajassa, jossa lasten ja nuorten ajankäytöstä kilpailevat myös älylaitteet. Noronen ja Kivelä kertovat, että mieleenpainuvin palaute heidän kirjoistaan on ollut se kun joku lapsi kertoo, että tämä on ensimmäinen kirja, jonka hän jaksoi lukea loppuun. Kirjasarja sai alkunsa podcastista, joka on edelleen kuunneltavissa, ja voi olla monelle helpompi tapa lähestyä lukemista ja satujen maailmaa. Hulluja satuja -kirjat ovat helppo reitti tutustua lukemisen ja tarinoiden maailmaan, sillä yksittäiset sadut eivät ole kovin pitkiä.

Näinä suurina kulttuurileikkausten aikoina päättäjien olisi hyvä muistaa, että laadukasta lastenkulttuuria tehdään sen voimin, että tekijät saavat siihen rahoitusta ja pystyvät näin ollen tuottamaan yleisölle laadukkaita kulttuurielämyksiä ja viemään niitä myös sellaisiin paikkoihin, joista on vaikeampi saapua kulttuurin luokse.

Lastenkulttuurin saatavuus kaikille taloudellisesta tilanteesta riippumatta on tärkeää. Kivelä ja Noronen toivovat, että jokainen lapsi pääsisi näkemään teatteriesityksen sekä kokemaan tarinoiden maailman, joka ruokkii mielikuvitusta ja auttaa lapsia ymmärtämään sen, että jokainen on täydellinen juuri sellaisena kuin on. Lapsissa on tulevaisuus: he tekevät uusia keksintöä ja hoitavat meitä vanhoina. Uusi sukupolvi on aina edellistä viisaampi ja siksi lastenkulttuuri on ainoa asia, johon meidän tulee yhteiskuntana todella panostaa, toteavat Noronen ja Kivelä.

Minna Kivelä ja Paula Noronen antoivat minulle haastattelun samalla kuin jakoivat hymyssä suin nimikirjoituksia kirjojensa ostajille.

Mikä Minnaa ja Paulaa alunperin veti lasten satujen pariin? Miten paljon lasten sadut voivat vaikuttaa siihen millaisia aikuisia lapsista kasvaa? Mitä arvoja tai taitoja Noronen ja Kivelä toivovat, että heidän kirjansa välittävät lapsille ja millaisessa tilassa he kokevat lasten kulttuurin olevan nyt? Näihin ja muihin kiinnostaviin kysymyksiin saat vastauksen kuuntelemalla haastattelun.

Teksti, audio ja kuvat: Birgitta Taussi.

Painettu kirja ei ole jäänyt menneisyyteen

Kirjahyllyt ovat palanneet ihmisten olohuoneisiin ja kirjoja luetaan monipuolisesti genrestä riippumatta. Kävin vuoden 2025 Helsingin kirjamessuilla kyselemässä kustantamoilta heidän vinkkejään uutuuskirjoihin ja lukemiseen kannustamiseen.

Pääsin haastattelemaan Tuuma-, Kumma- ja Santalahti-kustannusten markkinointipäällikköä Anne Luoma-ahoa sekä Avain-kustantamon kustantaja Tiina Aaltoa sekä kustannustoimittaja Katja Jalkasta. Aula & Co:n kustantamon osastolla nappasin haastateltavaksi kustantaja Nora Varjaman. Kaikki antoivat kirjavinkkejä joululahjaostoksille, ja jokainen kustantaja myös kertoi oman tarinansa siitä, mitä lukeminen heille merkitsee. Kirjoissa on valtava voima, ja jos lukeminen ei ole sinulle vielä elämäntapa, ei sitä ole koskaan liian myöhäistä aloittaa. Tarinoiden maailmaan voi hypätä vaikka vain viideksi minuutiksi kerrallaan. Tärkeintä on, että löytää itselleen juuri tähän hetkeen sopivan kirjan. Sain jokaiselta kustantamolta myös suosituskirjoja, joista jokainen voi aloittaa kokeilemaan mikä olisi juuri itselle sopiva teos.

Haastattelussa Avain-kustantamon kustantaja Tiina Aalto ja kustannustoimittaja Katja Jalkanen.

Kuuntele koko haastattelu:

Teksti, kuvat ja audio: Birgitta Taussi.

Millainen on hyvä esiintyjä? Gallup- I love me -messuilla

Hyppäsin toimittajana Helsingin Messukeskukseen vuoden 2025 I love me -messukävijöiden joukkoon tiedustelemaan heidän mielipiteitään esiintymisestä. Kyselin näkökantoja eri ikäisiltä, eri asioita messuilta hakemaan tulleilta ihmisiltä, ja sainkin paljon mielenkiintoisia toisistaan erottuvia vastauksia.

Selvitin messukävijöiden mielipiteitä siitä millainen on hyvä esiintyjä, ja kuka on heidän lempiesiintyjänsä, ja minkä vuoksi. Yllätyin miten laajalta alueelta ja täysin toisistaan poikkeavia vastauksia sain. Vastaukset imartelivat monen eri ammattialan toimijoita.

Kuuntele haastattelu alta:

Teksti, audio ja kuvat: Birgitta Taussi.

Päiväkodit kyllästyivät brainrotiin. Miksi 67 on nyt kielletty?

Lapset hokevat internetin trendejä, jotka häiritsevät keskittymistä ja leikkiä. Lastentarhan opettajat kertovat, miksi sen kieltäminen ei ole ylireagointia vaan osa lasten kehityksen suojelemista.

Lastenhoitaja Tiitus Niemelä kertoo, että hänen päiväkodissaan brainrot on kielletty. Esimerkiksi sanojen six seven hokeminen on lapsilta täysin kielletty. Brainrot on termi, jolla kuvataan heikkolaatuisena tai merkityksettömänä pidettävää sisältöä internetkulttuurissa. Se näkyy usein trendaavien sanoje tai hokemien  toistamisena, lyhyinä sisäpiirivitseinä ja nopeina meemisykleinä, joihin lapset tarttuvat nopeasti. Brainrot valittiin viime vuonna vuoden sanaksi, mikä kertoo ilmiön yleisyydestä

Six seven on vuoden 2025 väitetysti suurin brainrot-ilmiö. Se on levinnyt laajasti etenkin alakouluikäisten ja päiväkoti-ikäisten keskuudessa. Sen suosio ei näytä heikkenevän, vaikka suurin osa meemeistä kiertää nopeasti. Tiitus kertoo, että monia muitakin vastaavia hokemia kuuluu päivän aikana jatkuvasti.

Tiituksen mukaan brainrot haittaa lasten henkistä kasvua ja aivojen kehitystä. Esikoululaisten aivot kehittyvät vilkkaasti, ja he harjoittelevat kirjaimia, numeroita ja koulun alkuvaiheen perustaitoja. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että lapset eivät altistu sisällölle, joka häiritsee keskittymistä ja oppimista. Brainrot vie tilaa aidolta leikiltä ja muuttaa lasten välistä vuorovaikutusta lyhyiksi impulssinomaisiksi reaktioiksi.

Lasten ruutuaika on kasvanut huomattavasti. Generation Z oli viimeinen sukupolvi, joka ehti elää varhaislapsuutensa ilman ruutujen jatkuvaa läsnäoloa. Termillä iPad kid tarkoitetaan lasta, joka viettää suuren osan ajastaan näytön äärellä ja jonka päivittäinen toiminta rakentuu digisisällön ympärille.

Vuonna 2022 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että iPad-leikki oli merkittävästi vähemmän ludista eli mielikuvitusta ja roolileikkiä sisältävää kuin perinteinen leikki fyysisten välineiden kanssa. Ludic play kehittää mielikuvitusta, sosiaalista ymmärrystä ja ongelmanratkaisua. Sen avulla lapsi harjoittelee tunnetaitoja ja rakentaa kykyä toimia ryhmässä.

iPad-leikki ottaa tilaa tältä kehitykseltä. Nopeat ärsykkeet ohjaavat lasta valmiilla sisällöillä, eivätkä jätä tilaa omalle luovuudelle. Ruutu tarjoaa jatkuvaa virikettä ilman tilanteita, joissa pitäisi neuvotella, odottaa, keksiä itse tai ratkaista ristiriita. Tämä näkyy myös puhekulttuurissa. Lasten käyttämä kieli muuttuu sirpaleiseksi, mikä tekee keskittymisestä ja rauhallisesta keskustelusta vaikeampaa. Ruutuaika vähentää lapsen hetkiä vanhemman kanssa ja heikentää vuorovaikutusta. Tämä on ongelma, koska lapsi tarvitsee aikuisen katsekontaktia, puhetta ja reagointia kehityksen vahvistamiseksi.

Ruutuaika aiheuttaa myös riippuvuuskaltaista käyttäytymistä. Kesäkuussa 2025 julkaistu tutkimus osoitti, että mitä enemmän lapset käyttävät elektronisia näyttöjä, sitä todennäköisemmin heille kehittyy sosioemotionaalisia ongelmia. Näihin kuuluu ahdistusta ja masennusta sekä aggressiivisuutta ja yliaktiivisuutta. Tutkimuksessa todettiin myös, että lapset, joilla on jo ennestään sosioemotionaalisia vaikeuksia, turvautuvat ruutuihin selviytymiskeinona.

Sana kuten 67 ei ole itsessään vaarallinen. Ongelma syntyy siitä, että sen hokeminen vie tilaa leikiltä, vuorovaikutukselta ja keskittymiseltä. Päiväkodin kielto ei pyri rajoittamaan lasten ilmaisua. Se pyrkii suojelemaan heidän sosiaalista ja kognitiivista kehitystään arjessa, jossa internetin ilmiöt leviävät nopeammin kuin koskaan.

Samuelsson, I., Price, S., & Jewitt, C. (2022). How young children’s play is shaped through common iPad applications: A study of 2- and 4-5-year-olds. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/17439884.2022.2141252

American Psychological Association. (2025, kesäkuu). Screen time and socioemotional problems in children fuel each other over time. https://www.apa.org/news/press/releases/2025/06/screen-time-problems-children

Teksti: Jasmin Neesham

Kuva: Pixabay