Törmäsin pickleballiin muutama vuosi sitten riihimäkeläisellä liikuntahallilla, jossa kävin pojan kanssa pelaamassa squashia. Uteliaisuus voitti ja kokeilimme, miltä pickleballin pelaaminen tuntuu. Hauskaahan se oli. Kannustan kaikkia kokeilemaan lajia. Varoituksen sana: siihen voi jäädä ensimmäisestä kerrasta koukkuun.
Pickleball on nopeasti kasvava mailapeli, joka yhdistää elementtejä sulkapallosta, tenniksestä ja pingiksestä. Laji on tullut Suomeen tammikuussa 2014 ja se on levinnyt yli 130 paikkakunnalle. USA:ssa harrastajia on 19,8 miljoonaa ja peliä pelataan nykyisin lähes 100 maassa.
Pickleball on keksitty Yhdysvalloissa Bainbridge Islandilla vuonna 1965. Tarinan mukaan laji sai nimensä Pickles-nimisestä koirasta, jolla oli tapana juosta pelien käydessä pallojen perässä.
Peliä pelataan sulkapallon nelinpelikentän kokoisella kentällä, jossa on matala verkko. Syöttöruudun etuviiva on 15cm kauempana verkosta kuin sulkapallossa. Pelaajat käyttävät kovapintaisia melamaisia mailoja ja muovista sählypallon näköistä reikäpalloa. Pisteitä pelissä saa vain omalla syöttövuorolla. Palloa lyödään verkon yli joko suoraan ilmasta tai pompun jälkeen. Syöttö tapahtuu aina alakautta. Kentällä verkon molemmin puolin on ”keittiö” -niminen alue, jossa palloa ei saa lyödä suoraan ilmasta. Tämä sääntö tekee pelistä taktisen ja estää liian aggressiivisen verkolla pelaamisen.
Tuomo Antikainen tutustui peliin, kun hänen amerikkalainen ystävänsä Ray Schiltz muutti Suomeen ja toi mukanaan Suomen ensimmäiset pickleball-mailat. Kaksikko alkoi pelaamaan lajia kahdestaan Espoossa ja pikku hiljaa houkuttelemaan lajin pariin muita. Näin alkoi lajin leviäminen Suomen kamaralle. Jutun ajatukset ovat Antikaisen kertomaa.
– Lajissa parasta on, että se on älyttömän koukuttavaa, hauskaa ja pelin aloittamiskynnys on tosi matala. Onnistumisen kokemukset aloittelijalle tulevat nopeasti. Pelejä syntyy äkkiä, ja pallorallit pitenevät nopeasti taidon kasvaessa. Kaikista aiemmin pelatuista mailapeleistä, kuten pingis, tennis, sulkis ja padel, on hyötyä. Tällöin ymmärtää, miten pallo pomppaa missäkin tilanteessa.
Pickleball on sosiaalinen laji, jonka perusteet on helppo oppia. Tästä syystä peli on suosittu kaikenikäisten ja -kuntoisten pelaajien keskuudessa. Kaksinpeliä voi melkeinpä pitää minikokoisena tenniksenä, jossa nopeus on valttia. Nelinpeli on enemmänkin taktinen peli, jossa pelkkä voima ei riitä.
– Pickleballia voi pelata monen tyyppisesti. Voi ihan vaan hakata palloa ja sekin on hauskaa ja vauhdikasta ja kaikilla on kivaa. Tai voi pelata taktisesti, sijoitella palloa, ottaa vauhtia pois pallosta, jarrutella ja pakottaa vastustaja sitä kautta tietynlaisiin lyönteihin.
– Pickleballissa on omat taktiset metkunsa ja lajille ominaiset lyönnit. Jos haluaa kehittyä, niin pelkällä tennispelaajan taidolla ei pärjää varsinkaan nelinpelissä, joka on yleisin pelimuoto. Kaksinpelissä, joka on aika lailla minikokoista tennistä, voi pärjätä aika hyvin, jos on tosi hyvä tennispelaaja. Nelinpelissä on paljon taktista elementtejä ja erilaisia lyöntejä, johon pelkkä voimapeli ei riitä.
Espoossa pickleballia pelataan muun muassa House of Gamesin tiloissa Lommilassa. Pickleball Finlandin sivustolta löydät kaiken tiedon, mitä tarvitset aloittaaksesi pelin: http://www.pickleballfinland.fi/
Teksti ja kuvat: Niina Sinén
