Rebecca Ehrnrooth oli keväällä 2025 lopettelemassa omaa hiihtouraansa, ja hän löysikin somesta lajin nimeltä hyrox. Juuri tuohon aikaan kovassa nosteessa oleva laji trendasi somessa.
Kuvassa Ehrnrooth työntää kelkkaa
Ehrnrooth kilpaili syksyllä Norjassa Hyrox Pro Doubles Women -sarjassa ja hänen tavoitteenaan oli saada MM-kisapaikka ensi keväälle. Ihan taso ei siihen riitänyt, ja tällä hetkellä Ehrnroothin ja hänen parinsa Pernilla Böckermanin katseet ovat jo seuraavissa kisoissa. MM-paikka on yhä avoimena ja sinne on tavoitteet laitettu.
Voimaa ja erityisesti kestävyyttä vaativa laji pitää sisällään kahdeksan toiminnallista liikettä, minkä välissä aina juostaan yksi kilometri. Toiminnalliset liikkeet ovat SkiErg 1km, kelkan työntö 50m, kelkan veto 50m, burpeet 80m, soutulaite 1km, farmarikävely 200m, etenevä askelkyykky 100m sekä WallBall 100 toistoa.
Ehrnrooth treenaa todella monipuolisesti, vaikkakaan kokonaista kisasuoritusta ei treenata. Laji on kuitenkin kestävyyslaji, ja Ehrnrooth kokee saaneensa hyvän pohjan hiihdosta.
Norjassa meni toiminnallisten liikkeiden jaot vähän heikosti ja siihen halutaan panostaa, myös sähäkkä vaihto liikkeiden välissä on tärkeää. Eikä kannata lähteä liian kovaa alkuun. Seuraavat kisat ovat nyt Tukholmassa ennen joulua.
Haastattelussa Ehrnrooth kertoo, miten hän treenaa, miten Böckermanista ja hänestä tuli pari, miten Norjassa valmistauduttiin ja mitkä ovat tulevaisuuden näkymät?
Radiosta, somesta, podcastista sekä nykyään televisiosta tuttu Janne Lehmonen tunnetaan energisenä juontajana ja ruokaa rakastavana snäckääjä. Lehmonen kertoo, kuinka hän päätyi R-kioskin kassalta radion kautta Selviytyjät Suomi -ohjelmaan.
Bauer Median toimiston oven avaa televisiosta tuttu naama, jonka äänen tunnistaa myös ilman kasvojen kuvaa. Iloinen ja positiivista energiaa huokuva Janne Lehmonen toivottaa tervetulleeksi Kaapelitehtaan toimitiloihin, missä hän juontaa NRJ:n iltalähetystä. Nopean kierroksen jälkeen asetumme pieneen kokoushuoneeseen juttelemaan siitä, millaista on hallita montaa mediaa yhtä aikaa ja miten hänen uransa on vienyt R-kioskin kassalta radioon, someen ja televisioon.
Lehmosen radioura sai alkunsa vuonna 2015, kun hän aloitti Laajasalon opiston radiotoimittajaopinnot. Päätös oli tietoinen riski: maksullinen koulutus tarkoitti opintolainaa ja epävarmaa tulevaisuutta. Laajasalossa Lehmonen pääsi kuitenkin heti tekemään käytännön radiotyötä, ja opintojen loppuvaiheessa hän päätyi harjoitteluun Bassoradiolle.
Työharjoittelun jälkeen vakituista paikkaa ei vielä löytynyt, ja Lehmonen palasi R-kioskin kassalle, mutta puhelin pysyi äänellisellä. Haave radiotyöstä ei kadonnut, ja puoli vuotta myöhemmin odotus palkittiin. NRJ:ltä tarjottiin vakituista paikkaa radiotoimittajana. Lehmonen ehti jo epäillä, että paikka olisi mennyt sivusuun, mutta oikea hetki koitti juuri ajoissa. NRJ:llä Lehmonen vietti vuodet 2017-2020, josta hän siirtyi Bassolle seuraavaksi viideksi vuodeksi.
Bassolla vietetyt vuodet antoivat paljon. Radiolähetysten lisäksi Lehmonen alkoi tehdä Laudi-podcastia yhdessä Tijan Foonin kanssa. Rap-aiheista podcastia on julkaistu yli sata jaksoa ja se on kerännyt uskollisen kuulijakunnan.
Vuonna 2024 Lehmonen otti uuden askeleen someurallaan perustaessaan Instagram- ja TikTok-tilin @jannesnacks. Hän alkoi jakaa ruokakokemuksia ja reseptejä erilaisista snäkeistä, erityisesti amerikkalaistyylisistä sandwicheista. Jokainen video alkaa jo ikoniseksi muodostuneella lausahduksella: “No mitä snäckääjät!” Sloganista tuli nopeasti hänen tavaramerkkinsä, ja moni seuraaja tuntee hänet nykyään paremmin snäckääjänä kuin radiopersoonana.
Nautinnollinen hetki täytetyn voileivän ääressä
Vuonna 2024 Lehmonen sai yllättävän kutsun reality-ohjelmaan ja hän suostui mukaan, tietämättä aluksi edes mistä ohjelmasta oli kyse. Vuonna 2025 hänet nähdään Selviytyjät Suomi -ohjelman yhdeksännellä kaudella ystävänsä Semon Välisen kanssa. Ohjelma esitetään Nelosella ja Ruudussa sunnuntaisin.
Lehmonen edusti Selviytyjissä Burungin heimoa.
Malesian viidakossa makumaailma oli kuitenkin kaukana snäckääjän herkkuleivistä. Lehmonen kertoo, että ruoka koostui pääasiassa riisistä ja itse tehdystä, kuivasta, littanasta leivästä.
– Karuin ruokakokemus saarella liittyi olosuhteisiin sen ympärillä. Ruokaa ei ollut määräänsä enempää tarjolla. Huonosti nukutun yön ja hävityn kisan jälkeen pieni riisikippo ei lämmittänyt paljoa mieltä, hän kuvailee. Mauton riisi sai haaveilemaan aivan tavallisista herkuista, kuten rapeasta, uppopaistetusta kanasta.
Lehmonen taistelemassa paikastaan Selviytyjät Suomi -kisassa
Vaikeasta kokemuksesta jäi kuitenkin paljon käteen. Lehmonen oppi arvostamaan rapean ruoan antamaa euforisuuden tunnetta, sillä saarella syöty riisi on tasaisen pehmeää “mössöä”. Selviyjät Suomi -ohjelman kautta Lehmonen on saanut lisää näkyvyyttä somekanavilleen.
@jannesnacks TikTok -tilillä on jo yli 170 ruoka-aiheista videota
Nykyään Lehmonen juontaa NRJ:n iltaa joka arkipäivä klo 18-20. Podcastin, radion ja ruokapäivitysten myötä kalenterin täyttö ja aikataulutus on tullut Lehmoselle erittäin tutuksi.
– Paljon se on aikatauluttamista, mutta päivän päätteeksi kun kaikki jutut menee omalla tahollansa eteenpäin, niin siitä tulee palkitseva olo, kertoo Lehmonen.
Vaikka Selviytyjissä päivät kuluivat hitaasti, Helsingin kaduilla oli kulunut vain pieni pala keväästä. Nyt Lehmonen jatkaa omaa polkuaan rennolla otteella pilke silmäkulmassa. Olipa kyse radiosta, somesta tai viidakon kisasta, yksi asia pysyy samana: aitous. Niin kuin Lehmonen itse sanoisi: “Ruoka hyvä, elämä kaunis”.
Suomalainen huippu-urheilu on muuttunut isoksi kysymysmerkiksi 2020-luvulla.
Joskus olen kuullut sanottavan, että suomalaiset ovat huippu-urheilukansaa. Mielestäni olemme menestyshullua kansaa. Vanhemmat lukijat voivat muistaa vuoden 2006 curling-ihmeen. Suomi sai Torinon olympialaisista curlingissa hopeaa. Lajin ympärillä oli hetkellinen buumi. Sama nähtiin mm. koripallon EM-menestyksessä tänä vuonna. Kun joku menestyy kansastamme, olemme hänen rinnallaan. Ennen menestystä ei meidän kateelliselta kansaltamme selkääntaputuksia tule.
Mitä huippu-urheilu tuo Suomelle? Kansallista identiteettiä kenties, aikuiset miehet ilman paitaa kylpemässä torilla suihkulähteessä jääkiekon MM-kisojen menestyksen jälkeen. Tässä, jos jossain, voi tuntea urheilun tuoman yhteisöllisyyden tunteen. Huippu-urheilu tuo ehkä esikuvia, tätäkin väitettä on lähivuosina alettu kyseenalaistamaan, koska huippu-urheiluun laitettava taloudellinen tuki on herättänyt mielipiteitä. Allekirjoittanut on itse esittänyt ulkojäillä tai pallokentilläeri pelaajia, jotka olivat lapsuuteni idoleita. Esikuvat ovat elintärkeitä, lapset omaksuvat hyviä tapoja, ja mahdollisesti urheilullista elämäntapaa, mikä taas voi edesauttaa kansalaisten hyvinvointia isossa kuvassa.
Mistä meidät tunnetaan ulkomailla? Kenties, jos menet Hollantiin, vastaus on Jari Litmasesta. Iso-Britanniassa vastaus voisi olla Sami Hyypiä. Jenkeissä sekä Kanadassa isoja nimiä on useita jääkiekon saralta, niitä on turha edes lähteä nimeämään. Kansainvälisesti meidän suomalaista kuvaa on rakentanut mm. Kimi Räikkönen, Paavo Nurmi ja Lasse Viren. Urheilu tavoittaa niin suuren osan maailman ihmisistä, että se auttaa maamme tunnettavuuteen. Nykyajan ongelma on se, että urheilussa pitäisi menestyä, jotta näkyvyyttä olisi.
Mitä pidämme tärkeänä? Faktoja pöytään: Valtiovarainministeriön 2026 talousarvioesityksen mukaan valtiollamme on noin 180 miljardia velkaa, taloutemme ei ole ollut plussan puolella vuoden 2008 jälkeen. Menot ovat edellä mainitusta vuodesta yli tuplaantuneet ilman nettokuoletuksia, kun taas tulot eivät ole pysyneet mukana. Budjettitalouden menoista 2026 opetus- ja kulttuuriministeriö sai 8,9 miljardia, joka on 9,8% kokonaismenoista. Luonnollisesti urheiluun ja liikuntaan menevä määrä tästä on hyvin pieni, ja siitä huippu-urheiluun menee murto-osa. Huippu-urheilu vaatisi monipuolista tukea valtion tasolta myös muihin asioihin kuin esim. valituille urheilijoille myönnetyn apurahan muodossa. Onko meillä tärkeämpiäkin asioita ajatella kun olympiakulta keihäänheitosta, vai tuoko se lisäarvoa yhteiskuntaan, joka ui nyt jo syvissä vesissä?
Petteri Kilpinen Suomen Olympiakomitean nettisivuilla kirjoittaa, että yli 70% suomalaisista toivoo kansainvälistä menestystä suomalaisille urheilijoille, sekä kokee mielihyvää urheilun seuraamisesta. Urheilun suuret kilpailut tuovat jopa miljoonia suomalaisia television ääreen. Syntyy kahvipöytäkeskusteluja, legendoja, hetkiä ja tunteita joita harva asia tuottaa ihmisille. Huippu-urheilu on unholaan päin lipuva asia, josta olisi surullista päästää irti. Mitä se merkkaa meille kansana, jos pystymme haastamaan suuria mahtavia urheilumaita lajeissa, joissa meillä ei pitäisi olla mitään mahdollisuuksia. Tuottaa altavastaaja tarinoita ja kilpailla Suomen väreissä. Kulttuurillisissa asioissa mikään ei tule todennäköisesti ikinä yhdistämään kansaa yhtä paljon kuin suomalainen urheilumenestys.
Joku henkilö nousee lavalla ja kertoo pari vitsiä. Näinhän se stand up lyhyesti toimii. Mutta mitä kaikkea tapahtuu lavan takana ja kuinka esitys rakennetaan? Jännittääkö vuosia keikkailleet esiintyjät vieläkin jokaista keikkaa kuin sitä ensimmäistä?
Paikat alkavat Apollo Live Clubilla pikkuhiljaa täyttyä, kun illan ensimmäistä esiintyjää odotetaan.Lavalta on suora pääsy takahuoneisiin, joissa jo illan esiintyjät saattavat jo valmistautua omiin esiintymisiinsä.Kun saavun paikalle, Anitta Ahonen ja Ray Zambino vaihtavat kuulumisiaan. Ray Zambino on illan ensimmäinen esiintyjä. Ahonen valmistautuu esitykseensä katselemalla settilistaansa, meikkaamalla ja puhumalla muille esiintyjille.Backstagella on tarjolla joitain virvokkeita, ja esiintyjät ovat myös tuoneet mukanaan omia eväitään.Illan aloittava skotlantilainen Ray Zambino. Ensimmäisellä esiintyjällä on suuri rooli niin sanotusti rikkoa jää sekä lämmittää yleisöä seuraaville esiintyjille.
Suomea Ray Zambino ei osaa puhua kovinkaan hyvin, mutta ymmärtää puhuttua suomen kieltä. Zambino kertoo, että suomalais- ja skotlantilaisyleisö ei yllättäen eroa kovinkaan paljoa toisistaan. Niin sanottu “hecklaaminen” on ehkä yleisempää skotlantilaisessa yleisössä, Zambino pohtii. Hecklaamisella tarkoitetaan yleisöstä kuuluvaa häiriköivää tai huutelevaa kommentointia.
Ray Zambinolla on yli kymmenen vuoden kokemus stand upista, ja vaikka Zambinon esitys on kokonaan englanninkielinen, ei yleisö jää kylmäksi.Illan toinen esiintyjä on Seksikäs-Suklaa, joka päättää tänään kokeilla uutta settilistaansa. Ennen keikkaa hän valmistautuu käymällä läpi settilistaa useita kertoja, mielellään omissa oloissa oman pään sisällä.
– Välillä on vaikeita päiviä, välillä on hyviä päiviä. Tänään oli vaikea päivä. Ois voinut mennä paremmin, pari juttua jäi välistä, Seksikäs-Suklaa toteaa myöhemmin esityksestään.
Seksikäs-Suklaalla on ollut pieni tauko stand up -lavoilta ja häntä jännitti todella paljon tämäniltainen esitys. Jännitys myös kertoo hänen mukaansa siitä, että hän rakastaa tätä lajia. Uutta settilistaansa hän on hionut kaksi kuukautta. Vaikka hänellä on valmiina backuppina vanhoja settilistoja, hän ei halua jäädä koomikoksi, joka kertoo vain samoja, vanhoja juttuja.
Viimeisenä esiintyjänä ennen puoliaikaa on Anitta Ahosen vuoro viihdyttää yleisöä. Ennen esitystä hän mielellään rentoutuu ja kuuntelee keikkoja, mutta tänään hänellä jäi harmillisesti kuulokkeet kotiin.
Ahosella on laskujensa mukaan takana yli 2700 esiintymistä. Silti viisi minuuttia ennen keikkaa alkaa jännittäminen. Jännitys on kuitenkin muuttunut vuosien varrella, ennen jännittäminen alkoi hieman aiemmin.
– Saatan mennä kattomaan esimerkiksi Rayn keikan sieltä yleisöstä, että vähän aistin [tunnelmaa], siellä on pikkujouluporukkaa, niin voi olla että vähän ties mitä ilmassa, Ahonen pohdiskelee ennen esitystään.
Runsaslukuinen yleisö on torstai-iltanakin löytänyt paikalle nauttimaan esityksistä.Esiintyjät saavat kunnian kirjoittaa nimensä suureen mustaan kirjaan.Mikko Vaismaa valmistautuu ennen esitystä. Hän maadoittautuu keikkaan, eli muun muassa käy läpi ”mielikuvaharjoituksia” tulevasta esiintymisestä sekä venyttelee kevyesti, että saa veren kiertämään.
Mikko Vaismaa on pitkä linjan stand up -koomikko. Takana tuhansia keikkoja, ja työkseen hän on tehnyt stand uppia 17 vuotta.
– Jännittää on vähän ehkä liian painokas sana tai antaa ehkä vääränlaisen mielikuvan. Jännittämistä se ei oikeastaan ole, joskus voi joku keikka jännittää, mutta kyllä se enemmän on, että joka keikka hermostuttaa ja joka keikka nostaa vähän adrenaliinia. Ja sen pitääkin olla niin, jos ei joskus joku keikka hermostuta sillä tavalla, niin se on oikeastaan vähän huolestuttavaa. Hermostuminen nostaa vireystasoa ja on sitä kautta valmiina suoritukseen, Vaismaa pohtii.
Vaismaa on illan viimeinen esiintyjä eli niin sanottu headliner. Esitystä ei Vaismaan kohdalla hiota kotona, vaan se tapahtuu lavalla ja yleisön edessä. Esitys ei oikeastaan koskaan ole valmis, eikä hän haluakaan että esitys olisi teatteriesitykseen verrattava täysin käsikirjoitettu kokonaisuus.
Illan pääesiintyjänä eli headlinerinä hänellä on ollut aikaa seurata muita esityksiä ja katsoa yleisön tunnelmia.
– Tykkään kyllä kuunnella edellisten koomikoitten esityksiä, vähän tiietään, että mikä siellä on meininki, mutta nyt se ei ollut niin hyvin mahdollista, kun tohon taakse ei oikein kuullut, Vaismaa mainitsee esityksensä jälkeen.
– Ensimmäisen vastuulla on lähteä kantamaan iltaa, ottaa vähän reppuselkään se ilta. Viimeisen kiitollinen tehtävä monesti on, että saa vaan sitten reppuselässä kannetun ja lämmitellyn yleisön ottaa vastaan. Toisaalta vaikka ensimmäinen joutuu tekemään vähän enemmän töitä ja viimeinen on se helpompi paikka, viimeisen pitää kuitenkin lunastaa se, ettei ilta lässähdä. Ei voi vaan rallatella, että siellä on lämmin yleisö menempä vaan sinne, Vaismaa kertoo.
Ohjauspöydälläkin riittää tekemistä, jotta show näyttää ja kuulostaa hyvältä. Työntekijät saavat nauraa ja nauttia esityksistä työn ohessa. Tämän reportaasin tekijälläkin oli pokassa pitämistä.Illan muut esiintyjät ovat myös seuraamassa viimeistä esitystä.Show’n päätyttyä katsojat ja koomikot jatkavat matkaansa viileään ja sateiseen torstai-iltaan.
Hyvinkäällä sijaitseva Kinoma on nostalginen vuonna 1955 rakennettu elokuvateatteri, joka on erikoistunut Arthouse-genreen, sekä erilaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Elämä on tuonut yrittäjä Kari Härköselle mukanaan miellyttäviä muutoksia perheen muodossa. Kun perhe ja pienet lapset ovat asteikolla luonnollisesti ykkösenä, elokuvateatterin pyörittämiseen ei enää riitä aika. Jatkaja elokuvateatterille on hakusessa.
Elokuvateatteri Kinoman omistaja Kari Härkönen. Härkönen etsi vuonna 2019 itselleen asuntoa ja se löytyi Hyvinkäältä. Kauppaan kuului teatteri, jota mies alkoi pyörittämään innokkaasti ja suurin odotuksin muiden töidensä ohella. Mutta sitten iski koronapandemia, joka heitti varjon elokuva-alan ylle.Perinteiseen tyyliin Kinomassa tehdään popparit itse.Aulan sohva löytyi netistä yksityisen henkilön myynti-ilmoituksen perusteella. Teatteria uudistettiin vuosien aikana tyylikkäästi vanhaa kunnioittaen.Teatterin käytävillä on elokuvateemaisia seinämaalauksia. Charlie Chaplin ja Frankenstein.Vanha filmikela. Kinomassa pystyisi katsomaan elokuvia myös filmiltä.Elokuvateatteria jo kolmannessa polvessa. Karin tytär (3,5 v.) innokkaana laitteiston parissa. Karin isä piti aikoinaan elokuvateatteria Imatralla. Konehuoneen digiprojektori, jolla voi näyttää elokuvan kuin elokuvan formaatista riippumatta.Konehuoneesta ei lämpöä puutu, kun kaikki laitteet ovat käynnissä.Näkymä konehuoneen pikku luukusta elokuvasaliin. Täältä voi tarkkailla salia ja säätää valojen kirkkautta. Teatterissa on 225 paikkainen elokuvasali.Elokuvateatterissa on K18-aitio penkkeineen ja kaarisohvineen, jossa voi juoda vettä väkevämpääkin. Pöydät on tehty tammesta.Kinoman omistaja Kari Härkönen on lanseerannut alalle uusia konsepteja, joista muutkin elokuvateatterit voivat nyt nauttia. Esimerkkeinä Movie & Music, yksityistilaisuudet, erikoislasten näytökset ja sporttibaari. Olisiko sinulla vastaavaa intohimoa elokuvien maailmaan ja rohkeutta lähteä jatkamaan idyllisen teatterin elämää?
Kiekko-Espoon ja TPS:n välinen jääkiekko-ottelu pelattiin keskiviikkona 12. marraskuuta Espoossa. Ottelun teemana oli opiskelijatapahtuma: opiskelijat saivat ostaa lipun tapahtumaan vain kymmenellä eurolla ja heille oli järjestetty erilaista ohjelmaa ottelun lomassa.
Opiskelijoita löysi eniten katsomosta 213, joka toimi myös anniskelukatsomona. Kuva: Venla AiraksinenOtteluun oli saapunut opiskelijoita useilta eri aloilta ja useista eri kouluista. Kuva: Venla AiraksinenKiekko-Espoon kannattajaryhmään kuuluvan MineaHeikkisen mielestä on hienoa, että kotipeleissä järjestetään erilaisia teemaotteluita. Hänen mielestään yhteisöllisyys on vahvasti läsnä Kiekko-Espoon peleissä ja kannattajissa. Heikkisen mukaan jokainen voi tuntea kuuluvansa joukkoon. Kuva: Venla AiraksinenKatsomossa tunnelma oli katossa koko ottelun ajan. Kiekko-Espoon kannattajat pitivät ääntä ja kannustivat joukkuettaan fanipäädyssä. Kuva: Venla AiraksinenYstävykset Rin Mervelä ja Elmi Ahonen ovat tulleet halpojen lippujen ja haalarimerkkien innoittamana viettämään yhteistä aikaa otteluun. He olivat iloisia opiskelijateemaisesta pelistä, vaikkakin pettyneitä pelin lopputulokseen. Peli ei sujunut espoolaisten kannalta järin suotuisasti heidän hävitessä 4-2, mutta se ei menoa Metro Areenalla hidastanut. Kuva: Venla AiraksinenBeerpong-peli oli suosiossa erätauoilla ja kisa oli tiukkaa. Alkoholiakin nautittiin jonkin verran. Kuva: Venla AiraksinenOpiskelijat saivat tapahtumasta Kiekko-Espoon haalarimerkin sekä heidän yhteistyökumppanin Wibaxin haalarimerkin. Kuva: Venla AiraksinenTyhjä tuoppi oli yleinen näky anniskelukatsomossa. Kuva: Venla Airaksinen
Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut Suomessa huomattavasti. Lapsien saamiseen suhtaudutaan nuorten aikuisten kesken entistäkin harkitummin ja odotetaan “sitä oikeaa hetkeä”. Joskus kuitenkin biologia puuttuu peliin ja päätökset täytyy tehdä välittömästi – Viivi Lindholm, 33 ja Niilo Aro, 28, tietävät millaista se on.
Noin vuosi sitten syyskuussa Viivi Lindholm marssi lääkärin vastaanotolle aikeenaan lahjoittaa munasolujaan lapsettomien pariskuntien hedelmöityshoitoihin. Tämä käynti muutti tilanteen kuitenkin päälaelleen, kun munasoluluovutukseen liittyvissä tutkimuksissa kävi ilmi, että hänen omien munasolujensa määrä on hälyttävän alhainen.
– Ensimmäinen reaktioni oli epäusko. Miten munasoluja voi olla niin vähän? Sitten tuli itku ja järkytys, joka oli outoa, koska ei mulla ollut mitään selkeää visiota siitä, haluanko olla äiti vai en, Lindholm muistelee.
Pari hakeutui laajempiin hedelmällisyystesteihin, jossa tilanne vielä vahvistettiin.
– Meille sanottiin, että tässä olisi nyt puolivuotta aikaa kokeilla tulla raskaaksi, ja mikäli se ei näin onnistu, ohjattaisiin meidät hedelmöityshoitoihin, Lindholm kertoo.
Enää piti vain selvittää, haluaako pari ylipäätään lapsia.
Pariskunta istuskelemassa makuuhuoneessaan. KUVA: LOTTA PEURAVauvansänky odottaa jo uutta tulokasta. KUVA: LOTTA PEURA
Elämän kokoisen päätöksen edessä
Vaikka lapsien hankkimisesta pari oli aikaisemmin jo keskustellut, haaveet ja ajatukset oli aina suunnattu jonnekin tulevaisuuteen. Kumpikaan ei ollut nähnyt tulevansa vanhemmiksi nyt. Niinpä he päättivät ottaa kolme kuukautta mietintäaikaa, jolloin kumpikin omalla tahollaan koittaisi päättää, mitä haluaisi tehdä asian suhteen.
– Mulla ei ole koskaan ollut sellaista vahvaa halua äitiyteen, joten kriiseilin päätöksen suhteen todella paljon, Lindholm muistelee.
Pari ei kuitenkaan joutunut miettimään asiaa yksin, sillä he saivat apua asian käsittelyyn pariterapiasta, jossa he olivat yhdessä käyneet jo noin vuoden ajan.
– Ulkopuolisen ohjatessa keskustelua pääsimme sanoittamaan ja pohtimaan fiiliksiämme tästä puolin ja toisin.
Päätöksen hetki
Kolmen kuukauden pohdinnan jälkeen päätös kypsyi: he yrittäisivät lasta.
– Silti fiilikset aaltoilivat tosi paljon. Toisaalta jännitti hirveästi, että entä jos tärppää heti, ja samaan aikaan pelotti, ettei se onnistuisi ollenkaan, Lindholm kertoo.
Huhtikuussa 2025 pelko kuitenkin vaihtui helpotukseen, kun raskaustesti näytti positiivista.
Niilo Aro näyttää ylpeänä ultraäänikuvaa. KUVA: LOTTA PEURA
Tie äitiyteen
Koska päätös raskaudesta piti tehdä nopealla aikataululla, asian kypsyttelyyn ei jäänyt kauheasti ylimääräistä aikaa. Lindholm kuvaa tunnelmiaan varsin ristiriitaiseksi.
– Edelleen tulee väillä sellainen olo, että onko musta tähän, ja mitä sitä on tullut tehtyä.
Lindholm näkee oman vaikean äitisuhteensa osana hänen haastavaa suhtautumista äitiyteen. Mielessä pyörii se, millainen äiti hän haluaa ja ei halua olla, sekä pelko siitä, mistä hän tulee saamaan tukea äidiksi kasvamisessa.
– Äidiksi tulemisessa mua pelottaa oma keskeneräisyys ja osaanko olla hyvä äiti. Sitä kuitenkin haluaa antaa parhaat mahdolliset lähtökohdat ja kasvuympäristön sille pikku tyypille, Lindholm avaa.
Lindholmille on kuitenkin herännyt tahto tulla äidiksi ja kiintymys kohdussa kasvavaan sikiöön on alusta asti ollut vahva.
– Mulla on ollut todella vahva pelko siitä, että raskaus menee kesken, tai sikiö ei kehity normaalisti. Se on jännä, miten sitä huolehtii jo heti alusta alkaen jostain pienestä solumöykystä, Lindholm sanoo.
Peloista huolimatta raskaus on edennyt parin onneksi normaaliin tapaan.
– Mä oon itkenyt varmaan jokaisessa ultrassa, vaikka kaikki on ollut tosi hyvin. On vaan niin ihmeellistä seurata sen toisen kehitystä siellä, Lindholm sanoo.
KUVA: LOTTA PEURA
Kohti h-hetkeä
Raskauden edetessä koti on alkanut täyttyä vauvanvaatteista ja tarvikkeista. Pinnasänky odottaa jo makuuhuoneessa. Pari kertoo yllättyneensä siitä, miten paljon varusteita ja tavaraa vauvaan meneekään.
Viivi Lindholm on hankkinut tulokkaalle hammasharjan. KUVA: LOTTA PEURALindholm esittelee uusia rattaita. KUVA: LOTTA PEURA
– Lähti ehkä vähän lapasesta. Meillä on vaatteita varmaan jo koko ensimmäiselle vuodelle, Lindholm naurahtaa.
Aro on tehnyt Excel-taulukon, johon on listattu kaikki tarvittava.
– Melkein kaikki on jo hankittu, niin voi rauhoittua sen osalta, vaikka tavarat vielä hakevat paikkaansa, Lindholm kertoo hymyillen.
Pari on saanut paljon apua ystäviltään, jotka ovat lahjoittaneet tai myyneet edullisesti heille tarpeettomaksi jääneitä vauvan vaatteita ja tarvikkeita.
– Ollaan saatu niin paljon apua ja tukea ystäviltä, että se on kultaakin kalliimpaa, Lindholm kertoo liikuttuneena.
Valmistautuminen vauvan saapumiseen on parin kotona hyvällä mallilla. Sitten enää odotellaan pientä tulokasta.
– Ai niin, hei kato mitä ostettiin vauvalle! Eikö olekin söpöt, Lindholm heiluttelee innoissaan pieniä Vans-kenkiä kädessään.
Tulevan vauvan Vans-kengät. Vieressä vertailukappaleina tulevan isän jo elämää nähneet Vans-kengät. KUVA: LOTTA PEURA
Hypridiareena Hype sijaitsee Espoossa Kivenlahdessa. Monitoimiareena on valmistui ja avattiin ihmisten käyttöön toukokuussa 2025. Areenaan käytettiin rahaa yli 40 miljoonaa euroa. Hype kertoo tarjoavansa koko pk-seudun monipuolisimman kattavuuden viihtymiseen.
Entisenä K-kauppiaana tunnettu Heimo Välinen rakennutti miljoonien areenan Espoon Kivenlahteen.Areenan alakerrasta löytyy kaukalo 3vs3 pelejä varten, joka on kovassa käytössä jatkuvasti.
Hypridiareena Hype on lyhyessä ajassa kerennyt pitämään jo paljon erilaisia tapahtumia. Välinen kertoo, että areenalla on pidetty muun muassa Miss Suomi 2025 Finaaligaala, sekä Diwali – Valonjuhla.
Elämysareena on 1500-paikkainen tapahtumien keskipiste, jossa pidetään paljon erilaisia tapahtumia. Areenalta löytyvä kuntosali vetää paljon kävijöitä puoleensa. Kuntosalista on haluttu tehdä avara tila, jossa treenaajat eivät joudu olemaan turhan ahtaasti.Areenan kattoterassilta löytyy uima-allas ja sauna, jotka ovat avoinna normaalisti ympäri vuoden. Kesällä on auki myös Sun deck -kattoterassi, jossa voi viihtyä live-musiikin, aurinkotuolien ja rooftop-baarin parissa.
Joulu näyttäytyy monille ihmisille todella kaupallisena, mutta lapset eivät näe sitä samalla tavalla.Sukelletaan siihen miltä joulu näyttäytyy lapsen silmin.
Vilmalle joulu on vuoden parasta aikaa. Hän rakastaa sitä, kun ensimmäiset koristeet ja joulukalenterit ilmestyvät kauppoihin jo syksyn alkaessa. Silloin mieli täyttyy odotuksesta, ja on aika alkaa miettiä, mitä tänä vuonna voisi toivoa pukilta.
Vilma kuuluu niihin jotka rakastavat joulua yli kaiken.Vilma ihastelemassa jouluisia kaupan hyllyjä.
Vilman mielestä parasta joulussa on tunnelma, joka alkaa rakentua jo kaupoissa. Hän rakastaa kierrellä hyllyjä, katsella joulupalloja ja tonttuja, sekä kuunnella taustalla soivia joululauluja. Joulutavarat ovat hänelle tärkeitä, sillä niiden myötä joulu tuntuu oikeasti alkaneen.
Kimaltavat koristeet herättävät joulun taian.Joulun värit täyttävät kauppojen käytävät.Vilma ihailee joulumukeja ja pohtii, mikä niistä päätyisi kotiin.
Kotona valmistelut jatkuvat yhdessä perheen kanssa. Vilma sytyttää kynttilöitä, ripustaa koristeita ja auttaa laittamaan kuusen paikoilleen. Lahjat ovat hänen joulun kohokohta, mutta yhtä tärkeää on yhteinen aika perheen kanssa.
Vilma muistaa ylpeänä, että hän on saanut mantelin riisipuurosta kahtena vuonna peräkkäin, ja hän aikoo jatkaa onnenputkeaan tänäkin jouluna. Viime jouluna hän sai isoveljeään vähemmän lahjoja, mikä jäi vähän harmittamaan, joten tänä vuonna hän aikoo olla “superkiltisti”, jotta pukki varmasti muistaa.
Kotona koristeet alkavat löytää omat paikkansa.Vilman mielestä joulun odotus on vuoden parasta aikaa.
Lapsen silmin joulu on täynnä lämpöä, valoa ja odotusta. Siinä missä aikuiset saattavat stressata aikatauluista ja lahjalistoista, Vilmalle joulu on ennen kaikkea iloa, taikaa ja sitä, että perhe on yhdessä.
Lokakuun 31. päivä oli tyypillinen syyssää, harmaa ja sateinen. Saavuin Tuulispäähän päivällä klo 11 maissa ja ensitöiksemme lähdimme paikan perustajan, Piia Anttosen, kanssa Somerolle eläinlääkäriin. Turkistarhalta karannut kettu oli ollut leikkausoperaatiossa ja haimme ketun uuteen kotiinsa Tuulispäähän, turvaan tarhaukselta.
Uusin tulokas oli saanut nimekseen Halla. Halla oli löytynyt Seinäjoen K-Raudan pihasta, mistä kettu oltiin loukutettu.
Jätimme Halla-ketun toipumaan nukutuksen jälkeisestä väsymyksestä ja kävimme katsomassa Tuulispään muita kettuja. Valkoinen naali Lumi, sekä Sumu-kettu, saapuivat uteliaina katsomaan, kuka heidän aitaukseensa oli tullut. Lumi kävi haistelemassa niin läheltä, että sen nenästä jäi märkä läntti polvelleni. Kiinnostus ei kuitenkaan kauan kestänyt ja molemmat lähtivät touhuamaan omia juttujaan, kuten kiipeilemään ja pötköttelemään sateensuojaan. Pisimpään keskuksessa ollut Viima-kettu ei ollut tällä kertaa kiinnostunut vierailijoista.
Sumu muutti Tuulispäähän tämän vuoden elokuussa muutaman kuukauden ikäisenä pentuna. Tarhakarkuri oli ilmestynyt Pohjanmaalla lähelle asutuksia.Lumi-naali on myös turkistarhalta karannut ja ihmisasutuksen lähettyviltä loukutettu. Tarhanaalit eivät pärjää luonnossa, joten Lumi sai kodin Tuulispäästä vuonna 2023.
Tuulispää on vuonna 2012 perustettu voittoa tavoittelematon yhdistys, ja se toimii lahjoitusvaroin. Tilalla asuu tällä hetkellä yli 100 eläintä.
Piia Anttonen perusti Tuulispään omistamalleen maatilalle. Piia huomasi, ettei Suomessa ole kovin paljoa turvakoteja maatalouseläimille, ja halusi niille sellaisen tarjota.
Kettujen aitauksen vieressä on vuohia nauttimassa lounasta. Vuohistakin osa on kiinnostuneita vierailijasta kameran kanssa, ja ne tulivat moikkaamaan aidan välistä kuono edellä. Vuohet asuvat suurimman osan vuodesta ulkona ja niillä on vapaa pääsy pihattoon. Kovimmilla pakkasilla vuohet viettävät aikansa sisällä, sillä kylmänsietokyky ei ole niiden vahvuus.
Bambi-vuohi muutti Tuulispäähän muutaman vuorokauden ikäisenä kilinä vanhempiensa kanssa. Eläinsuojeluviranomaiset olivat joutuneet huostaanottamaan vuohet huonojen olosuhteiden vuoksi, ja ne saivat uuden kodin Tuulispäästä.
Vuohien moikkaamisen jälkeen menimme seuraamaan sikojen unia. Siat eivät vaivautuneet nostamaan päätään kesken unien, vaikkakin niiden korvista huomasi, että tulomme oli noteerattu. Kuorsaus ja tuhina vain kuului olkien seassa olevista sioista. Kävimme myös kurkkaamassa minipossujen menoa. Possut heräsivät päiväuniltaan ja tulivat jaloittelemaan käytävälle. Pääsin myös antamaan vatsarapsutuksia toiselle minipossulle, joka kellahti kyljelleen nauttimaan tilanteesta.
Kuvassa rennosti ottavat Siiri ja Saara. Siat ovat syntyneet lihatilalla ja päätyneet sieltä mukaan maatalousmessuille. Messujen jälkeen sikoja ei voinut enää palauttaa takaisin sikalaan, joten kotiosoite vaihtui Tuulispäähän vuonna 2015.
Sateisen lokakuun vuoksi Tuulispään alue on todella mutainen ja märkä, mutta se ei eläinten menoa haittaa. Pihapiirissä elelee muutaman hevosen lauma ja loput elävät pienessä laumassa toisessa aitauksessa. Molemmilla laumoilla on pihatto, joten hevosilla on vapaa pääsy sisätiloihin halutessaan. Kesät kaikki viettävät laitumella yhtenä laumana. Hevosten lisäksi Tuulispäässä asustelee myös kaksi ponia, jotka elelevät lampaiden kanssa kolmen hehtaarin metsäaitauksessa.
Shetlanninponi Aatu syntyi etujaloissaan paha virheasento. Aatun entisellä omistajalla ei ollut varaa maksaa kallista korjausleikkausta, joten ponin kohtalo oli joutua lopetetuksi. Tuulispää halusi kuitenkin auttaa ja Aatun jalat saatiin leikattua onnistuneesti, minkä jälkeen poni sai loppuelämän kodin Tuulispäästä.Kuvan Tarkki-hevonen ei soveltunut ratsuksi, vaan se ahdistui selkään noususta. Selkään nousuyritykset ovat aiheuttaneet useita vaaratilanteita ihmisille, sekä Tarkille itselleen. Tällaiselle hevoselle on vaikeaa löytää uutta kotia, mutta onneksi Tuulispäässä oli hevoslaumaan paikka avoinna.
Lähdettiin vielä vähän matkan päähän moikkaamaan Tuulispään lintuja, sekä nautoja. Yhdistys on vuosien varrella ostanut lisää maata, joka on mahdollistanut tilojen laajennusta. Tuulispäässä kukot ja kanat elävät eri laumoissa, jotta vältytään kukkojen valtataisteluilta ja kärhämiltä. Kukoilla oli oikea poikamiesboksi, jossa oli kaiken näköisiä ja kokoisia kavereita. Samassa pihapiirissä asustelee myös muita siivekkäitä kuten kalkkunoita ja hanhia.
Nuori Sammy-kukko muutti Tuulispäähän omistajansa jouduttua sairaalaan. Sammya luultiin alkuun kanaksi, kunnes se alkoi kiekumaan.
Naudoilla on myös Tuulispäässä kylmäpihatto, jotta ne voivat itse kulkea ulos ja sisälle mielensä mukaan. Pihattoon saapuessamme suurin osa naudoista oli kokoontunut ruokailemaan. Naudat oli jaettuna kahteen laumaan, jossa toisessa oli hieman isokokoisemmat ja toisessa pienemmät yksilöt.
Piia kertoi, että nautoja on saapunut Tuulispäähän myös suoraan tiloilta, joissa joku henkilö on kiintynyt tiettyyn nautaan, eikä hän ole halunnut tämän päätyvän teuraaksi.
Nunnu on kyyttöhärkä, joka on asustellut Tuulispäässä jo 12 vuotta. Edellisessä sen kodissa vedettiin pitkää tikkua siitä, syötäisiinkö Nunnu vai annetaanko härän elää. Elämä voitti ja Nunnu muutti Tuulispäähän puolivuotiaana vasikkana.
Pari tuntia vierähti Tuulispäässä nopeasti ja olikin aika lähteä kotimatkalle. Kiittelin Piiaa kierroksesta ja eläinten tarinoista, jotka jäivät mieleeni. Tuulispään arkea pääset seuraamaan heidän Instagram-sivuillaan, ja jos enemmän alkoi kiinnostaa, niin heille voi hakea myös vapaaehtoistöihin.
