Pitkään minulla oli asenne, että kukaan nainen ei voi olla minua parempi missään urheilussa, koska olen fyysisesti nopea ja siihen aikaan en ikinä ollut kohdannut naista, joka pystyisi urheilullisesti suoriutumaan minua paremmin.

2018 olin töissä Yökoriksessa, joka järjestää pihapelejä ympäri Helsingin kaupunkia. Yökoriksen peleissä taitotasoja on laidasta laitaan ja välillä liigassakin pelaavia käy pelailemassa. Minä pääsin puolustamaan naisten maajoukkueessa pelaavaa Sara Rokkasta vastaan. 4 ensimmäistä heittoyritystä annoin hänelle tilaa heittää ja hän heittikin kaikki sisään ja olin, että: “Oho! Kyllähän Sara osaa heittää, että pakko puolustaa tosissaan, jos haluan voittaa pelin.” Yritin oikeasti puolustaa, että hänellä ei olisi yhtään tilaa liikkua, ja hän sitten teki hävyttömän harhautusliikkeen ja heitti minun naamani edestä pallon sukkana sisään. Se iski egooni, ja vähättelin suoritusta uskottelemalla, että hän teki vain korin, koska polveni oli kipeä. Seuraavana päivänä tuli sitten toinen naisten maajoukkueen pelaaja Saara Wahlgren vastaan. Hän haastoi minut 1 vastaan 1 -peliin ja suostuin. Saara nöyryytti minut 5–0, eikä minulla ollut mitään mahdollisuuksia. Tämä sai minut myöntämään, että naiset voivat olla minua parempia urheilussa ja aloin arvostaa naisten urheilua katsomalla naisten pelejä eri silmin.

Kun törmään Tiktokissa videoon, jossa ihaillaan naisen suoritusta, niin yleensä kommenteissa näkee, että suoritusta vähätellään vertailemalla miesammattilaisurheilijaan ja sanotaan, ettei ikinä pystyisi tekemään saman suorituksen miesten peleissä. On epäreilua, että vertaillaan naispelaajia maailmanluokan miespelaajiin, kun miehillä ja naisilla on erilaiset lähtökohdat. Englannissa naisilta kiellettiin jalkapallo 50 vuodeksi 1920-luvulta alkaen, niin totta kai naiset ovat kehityksessä jäljessä. Miesammattilaiset saavat harjoitella joka päivä aamusta iltaan, ja harjoitustilat ovat laatuluokaltaan parhaimmasta päästä, kun sitten naisilla tilat sekä välineet ovat kehnoja ja urheilun lisäksi he joutuvat käymään töissä.

Asenne on muuttumassa positiivisempaan suuntaan, kun maailman parhaimmissa sarjoissa naispelaajille maksetaan palkkaa. Se on pientä verrattuna miesten palkkaan, mutta se on askel eteenpäin. Edelleen tekosyynä käytetään, että naisten pelit eivät myy ja siksi naisille ei voida maksaa palkkaa, mutta olen katsonut jalkapallon 2019 ja 2023 MM-kisat sekä 2022 EM-kisat, ja ne olivat kaikki hienoja kisoja, joten tuo syy ei enää päde tähän päivään.

Sarina Wiegman on valmentanut 7 vuoden aikana naisten Englannin ja Hollannin jalkapallomaajoukkuetta. Näinä vuosina juokkueet vatkahdesti EM-kisoissa ja kahdesti MM-kisoissa, ja kaikilla kerroilla hän vei joukkueet finaaliin asti ja voittikin Englannille EM-kullan. Tulokset ovat olleet niin hyviä, että on spekuloitu, olisiko hän seuraava miesten jalkapallomaajoukkueen valmentaja. Naisvalmentaja miesten joukkueessa. Se olisi mullistavaa. Seuraan mielenkiinnolla, mitä naisten urheilussa tapahtuu seuraavien vuosien aikana.

Teksti ja kuva: Phuc Luu