Onko lyriikoilla enää väliä?

0

Artistinimellä ’Virbo’ esiintyvä nuori lupaus puhuu musiikin kaupallistumisesta sekä lyriikoiden painoarvosta nykyisessä musiikkimaailmassa. Virbo kertoo haastattelussa aiheesta artistin näkökulmasta ja avaa omaa musiikin luomisprosessiaan ja lyriikoitaan.

Kuuntele koko haastattelu:

Toimittaja: Anni Noponen
Etusivun kuva: Jesper Kaskinen

Kolumni: Naisten urheilu antsaitsee enemmän arvostusta

Pitkään minulla oli asenne, että kukaan nainen ei voi olla minua parempi missään urheilussa, koska olen fyysisesti nopea ja siihen aikaan en ikinä ollut kohdannut naista, joka pystyisi urheilullisesti suoriutumaan minua paremmin.

2018 olin töissä Yökoriksessa, joka järjestää pihapelejä ympäri Helsingin kaupunkia. Yökoriksen peleissä taitotasoja on laidasta laitaan ja välillä liigassakin pelaavia käy pelailemassa. Minä pääsin puolustamaan naisten maajoukkueessa pelaavaa Sara Rokkasta vastaan. 4 ensimmäistä heittoyritystä annoin hänelle tilaa heittää ja hän heittikin kaikki sisään ja olin, että: “Oho! Kyllähän Sara osaa heittää, että pakko puolustaa tosissaan, jos haluan voittaa pelin.” Yritin oikeasti puolustaa, että hänellä ei olisi yhtään tilaa liikkua, ja hän sitten teki hävyttömän harhautusliikkeen ja heitti minun naamani edestä pallon sukkana sisään. Se iski egooni, ja vähättelin suoritusta uskottelemalla, että hän teki vain korin, koska polveni oli kipeä. Seuraavana päivänä tuli sitten toinen naisten maajoukkueen pelaaja Saara Wahlgren vastaan. Hän haastoi minut 1 vastaan 1 -peliin ja suostuin. Saara nöyryytti minut 5–0, eikä minulla ollut mitään mahdollisuuksia. Tämä sai minut myöntämään, että naiset voivat olla minua parempia urheilussa ja aloin arvostaa naisten urheilua katsomalla naisten pelejä eri silmin.

Kun törmään Tiktokissa videoon, jossa ihaillaan naisen suoritusta, niin yleensä kommenteissa näkee, että suoritusta vähätellään vertailemalla miesammattilaisurheilijaan ja sanotaan, ettei ikinä pystyisi tekemään saman suorituksen miesten peleissä. On epäreilua, että vertaillaan naispelaajia maailmanluokan miespelaajiin, kun miehillä ja naisilla on erilaiset lähtökohdat. Englannissa naisilta kiellettiin jalkapallo 50 vuodeksi 1920-luvulta alkaen, niin totta kai naiset ovat kehityksessä jäljessä. Miesammattilaiset saavat harjoitella joka päivä aamusta iltaan, ja harjoitustilat ovat laatuluokaltaan parhaimmasta päästä, kun sitten naisilla tilat sekä välineet ovat kehnoja ja urheilun lisäksi he joutuvat käymään töissä.

Asenne on muuttumassa positiivisempaan suuntaan, kun maailman parhaimmissa sarjoissa naispelaajille maksetaan palkkaa. Se on pientä verrattuna miesten palkkaan, mutta se on askel eteenpäin. Edelleen tekosyynä käytetään, että naisten pelit eivät myy ja siksi naisille ei voida maksaa palkkaa, mutta olen katsonut jalkapallon 2019 ja 2023 MM-kisat sekä 2022 EM-kisat, ja ne olivat kaikki hienoja kisoja, joten tuo syy ei enää päde tähän päivään.

Sarina Wiegman on valmentanut 7 vuoden aikana naisten Englannin ja Hollannin jalkapallomaajoukkuetta. Näinä vuosina juokkueet vatkahdesti EM-kisoissa ja kahdesti MM-kisoissa, ja kaikilla kerroilla hän vei joukkueet finaaliin asti ja voittikin Englannille EM-kullan. Tulokset ovat olleet niin hyviä, että on spekuloitu, olisiko hän seuraava miesten jalkapallomaajoukkueen valmentaja. Naisvalmentaja miesten joukkueessa. Se olisi mullistavaa. Seuraan mielenkiinnolla, mitä naisten urheilussa tapahtuu seuraavien vuosien aikana.

Teksti ja kuva: Phuc Luu

Kuvaessee: kaamosmasennuksen aika

Joka vuosi marraskuun koittaessa toivon, että tämä vuosi olisi erilainen. Jospa tänä vuonna se pimeys, joka tuntuu aina iskevän yhtä puun takaa ja lujaa, olisi vähemmän kaikennielevä, vähemmän hankala. Tätä toistuvaa tiettyyn vuodenaikaan liittyvää mielialan laskun ilmiötä kutsutaan kaamosmasennukseksi. Terveyskirjaston mukaan joka kymmenes suomalainen sairastaa kaamosmasennusta. Lisäksi jopa 20-30% suomalaisista kärsii kaamosoireilusta syksyn ja talven aikana päivänvalon määrän vähentyessä. Tämä kuvaessee kertoo ja kuvaa omia kokemuksiani kaamoksen tuomaan masennukseen ja sen oireisiin.

Tiedän että se tulee, mutta toivon silti ettei tulisi.
”Kaamosmasentuneella on masennustiloille tyypillisiä oireita”, kertoo Duodecim Terveyskirjasto. Itselläni kaamos lisää väsymystä, toivottomuutta sekä yleisesti mielenkiinnon, mielihyvän ja motivaation menetystä normaalisti kiinnostaviin asioihin ja aktiviteetteihin.
“Zero fucks given” -kirjoitus bussiaikataulujen päällä saa hymähtämään hymy huulilla, vaikka teksti osuukin mielenkiinnon menetyksen ytimeen.
Tuntuu, että ainoa asia, jota jaksaisi tai tekisi mieli tehdä, on katsoa TV:tä illat pitkät.
Huomaan myös, kuinka minun lisäksi muutkin jättäytyvät entistä enemmän yksin, kun talven pimeys laskeutuu.
Aikaa vietetään suurimmaksi osaksi sisällä kotona.
Pidemmän päälle jatkuva neljän seinän sisällä oleilu kuitenkin vain laskee mielentilaa ja pahentaa oireita entisestään. Tulee helposti yksinäinen olo.
Luonto menee talvihorrokseen puiden pudottaessa lehtensä. Voitaisiinko me ihmisetkin luonnon lailla tehdä kollektiivinen päätös hidastaa elämämme suorittamisen tahtia auringon piiloutuessa? Mekin kuitenkin saamme auringosta energiaa ja elämänvoimaa.
Joskus tuntuu jotenkin epätodelliselta, niin kuin eläisin jossain eri todellisuudessa. Mielen sumuisuus ja dissosiaatio liittyvät myös masennustilojen oirekuviin muiden oireiden ohella.
Päivien pimentyessä ja viiletessä puistot ja muut julkiset ajanviettopaikat ulkona autioituvat. Se saa miettimään paljon yksinäisyyttä ja toivomaan sitä, että ihmiset ovat siirtyneet lämpimiin sisätiloihin yhdessä, eivätkä yksin.

Kuvat ja teksti: Siiri Laakkonen

Stand up – kylmän marraskuun piristys

Viime keskiviikkona Kallion On the Rocksissa järjestettiin jälleen Stand up -sirkuksen open mic -keikka. Stand up -sirkuksen open mic -tapahtumia järjestetään On the Rocks:in tiloissa joka keskiviikko. Tapahtuma on tarkoitettu harjoittelumielessä ammattilaisille sekä vasta aloitteleville koomikoille. Tällä tavalla koomikot voivat harjoitella tapahtumassa oikean yleisön edessä heidän uusimpia vitsejään tulevia keikkoja ajatellen. Suuntasimmekin Kallioon yhdessä ystävien kanssa selvittämään, miten nämä koomikot sitten treenaavat.

Illan juontajana toimi Bahar Tokat. Tokat kertoi yleisölle illan aikana paljon vitsejä omista turkkilaisista juuristaan.

Yleisössä oli odottava, hämärä ja tiivis tunnelma.
Koomikot eivät arastelleet olla kontaktissa yleisöön. Kuvassa Mikko Penttilä eturivin katsojien kimpussa.

Väliajalla henkilökunta piti huolen, ettei yleisön lasit pääse tyhjentymään.
Illan toisella puoliskolla Katariina Salonen kertoi yleisölle vitsejä hänen omasta surkeasta sinkkuelämästään.
Illan viimeisenä lavalla nähtiin Teuris. Bahar Tokat luonnehti Teurista erittäin oudoksi, mutta kuinka ollakaan, outojen vitsien kautta Teuris saikin yleisöltä illan raikuvimmat naurut.
Esitysten jälkeen naurua vielä riitti ja punaviini lämmitti kehoa ennen kotiin lähtöä. Kuvassa Roosa Korpikunnas ja Suvi Ohtonen.

Kuvat ja teksti: Eveliina Nikkilä

Olisitko valmis ottamaan koiranpennun reiluksi vuodeksi ja sen jälkeen luopumaan siitä?

Opaskoirakoulun pennuilla on aina tarvetta hoitoperheille. Opaspentu on hoitoperheellä noin puolitoista vuotta ja tämän aikana perhe opettaa koiralle perustaidot ja käytöstavat.

Vantaan opaskoirakoululle syntyy vuodessa 50–60 opaskoiranpentua, jotka sijoitetaan noin seitsemän viikon ikäisinä hoitoperheille puoleksitoista vuodeksi harjoittelemaan perustaitoja. 

Kuka tahansa voi ryhtyä hoitoperheeksi. Ei tarvitse olla aikaisempaa kokemusta koirista, vaan mahdollisuus kouluttaa koiraa ohjeiden mukaisesti ja käydä pentukursseilla.

Opaskoirakoulun hoitoperhetoiminnasta vastaa pentuohjelman koordinaattori Hannele Ruokonen. Ruokonen kertoo haastattelussa, mitä hoitoperheenä oleminen on.

Hoitoperheenä toimiminen on vapaaehtoistyötä, eikä siitä makseta perheille korvausta. Perheiden ei kuitenkaan tarvitse maksaa pennusta, huolehtia vakuutuksista tai eläinlääkärikuluista. Pennun ruoat ja mahdolliset lelut perhe kustantaa itse.

Opaspennut ovat mukana pentuohjelmassa syntymästään soveltuvuustestiin saakka, jossa niiden kasvua ja kehitystä seurataan tarkasti pentukouluissa sekä neljän, kahdeksan ja kolmentoista kuukauden iässä tehtävissä välitesteissä. 

Viimeinen testi on soveltuvuustesti, jossa testataan kaikki mahdollinen, esimerkiksi erilaiset pinnat ja alustat, korkeat paikat, toiset koirat ja rauhoittuminen.

Jos opaspentu ei läpäise testejä, voi pentu lähteä muihin töihin esimerkiksi virkakoiraksi, avustajakoiraksi, kipukoiraksi tai tukikoiraksi. 

Jos koiralla on terveydellisiä esteitä työkoiran tehtäviin, voi hoitoperhe lunastaa koiran itselleen. Opaskoirakoululle tulee useita kyselyitä yli vuoden ikäisistä koirista, jotka eivät ole läpäisseet testejä.

Teksti, kuva ja video: Ninni Varsila

Kivi, sakset, paperi – anteeks mikä?

Jos puhumme paperista, kivestä ja saksista samassa asiayhteydessä, emme todennäköisesti tarkoita konkreettisia esineitä. Vaikka tämä kolmen symbolin suosittu klassikkopeli onkin pääosin hupia, nostaa se välillä karvat pystyyn kisailun lisäksi pelin nimen sanajärjestyksen takia. Oma mielipiteeni tähän on selvä, mutta mitä mieltä on kansa?

Kuvituskuva. KUVA: Canva

Suosio lähti japanilaisista bordelleista

Nykyään varsinkin länsimaissa tämä kaikkien tuntema peli on suosittu erityisesti lasten keskuudessa. Pelin alkuperä on kuitenkin jotain aivan muuta. Alun perin Kiinassa kehitetty seurapeli tuli kuuluisaksi 1600-luvun Japanissa muun muassa bordellien kautta. Bordellien asiakkaat pelasivat peliä juomapelien tai räsypokan tapaan, jossa mittelön hävinnyttä osapuolta seurasi esimerkiksi alkoholipaukku tai vaatekappaleen riisuminen.

Pelin tiimoilta on keksitty myös muita käsimerkkeihin perustuvia variaatioita. Aasialainen Mushi-Ken-niminen peli pitää sisällään etanoita, sammakoita ja käärmeitä. Muun muassa Rillit huurussa -sarjassa nähdyssä pelimuodossa puolestaan kiven, paperin ja saksien lisäksi käytössä on vielä lisko ja Star Trekistä tuttu Spock.

Voittamiseen kyllästyneille pelureille japanilaiset ovat kehitelleet myös robotin, jota on käytännössä mahdotonta voittaa. Ishikawa Oku -laboratoriossa kehitetty robotti perustuu nopeaan reaktioaikaan, jota ei pysty ihmissilmällä havaitsemaan.

Kivi-paperi-sakset vai kivi-sakset-paperi?

Kaupunkikanavan tekemän gallupin mukaan enemmistön mielipide on selkeä. Kyselyyn osallistui yhteensä 187 vastaajaa, joista 91 % oli sitä mieltä, että kivi-paperi-sakset on oikea sanajärjestys. Eriäviä vastauksia löytyi yhteensä 17 kappaletta.

Heikki Kononen
“Kivi, sakset, paperi. Rimmaa paremmin, soinniltaan kauniimpi, ei töksähdä.”
Erkka Tuomisto
“Kivi, paperi, sakset. Kiivillä ei voiteta pelejä. Se on yksinkertaisesti tämän pelin nimi.”
Amanda Svennblad
“Kivi, sakset, paperi. Rimmaa paremmin ja on menevämpi. Voisin vaikka tanssia mukana.”
Laura Henriksson
”Kivi, paperi, sakset. Ainoa oikea vaihtoehto. Olen oppinut sen pienestä pitäen.”

Yhteenveto

Olen tuloksesta huojentunut. Pelihän on englanniksikin Rock Paper Scissors ja onhan Suomessakin totuttu käyttämään lyhennettä KPS. Ethän sä lähde muidenkaan lyhenteiden sanajärjestystä kääntämään. Vai onko “kiiviisaksetpaapeeri”- tiimiläisillä tapana kääntää muutkin lyhenteet päälaelleen? Km onkin metrikilo ja SDP Suomen Puolue Demokraattinen tai sellaista muuta ja edelleen niin.

Mutta hetkonen. Jos mietitään asiaa voimasuhteiden kannalta, eikö “kivi-sakset-paperi” olisi sittenkin parempi vaihtoehto? Olisihan kai luonnollisinta laittaa symbolit voimasuhteiltaan oikeaan järjestykseen? Eikö mielipiteeni olekaan enää selviö?

Toisaalta. Jos pohdimme sitä, miksi jokin symboli on toista voimakkaampi, herää kysymys, millä perusteella paperi edes voittaa kiven? Miten tämä eloton ja epäorgaaninen luonnon aine “tukehtuu”, jos sen päälle levitetään mitäänsanomaton paperi? Nyt tämä alkaa olemaan sen verran korkeamman luokan matematiikkaa, että taidan kääntyä itsekin loogisempien etanoita ja sammakoita sisältävien pelien puoleen. Itse asiassa en kyllä tiedä niistäkään, kuka syö ketäkin. Parempi muuttua robotiksi – se voittaa kaikki. 

KPSR on uusi suosikkipelini. Taidan laittaa luokassani turnauksen pystyyn.

Teksti ja henkilökuvat: Juuso Petäjäsuo
Etusivun kuva: Canva

Kulosaari – helmi Helsingissä

Herttoniemen ja Sörnäisten välissä sijaitseva Kulosaari on yksi Helsingin kauneimmista paikoista. Se kätkee sisäänsä pienen saaressa sijaitsevan hautausmaan, upeaa arkkitehtuuria sekä vanhanajan havinaa.

Kulosaarentien varrella oleva Kulosaaren Domus oli 1960-luvun alkuun saakka ainoa asuinkerrostalo Kulosaaressa.
Kulosaaren hautausmaa sijaitsee pienessä Leposaaressa.
Siunauskappelin on suunnitellut Armas Lindgren. Kappelirakennusta on peruskorjattu 2000-luvulla.
Muistolehdossa on kaunis lintukoriste ja maassa paljon kynttilöitä pyhäinpäivän jäljiltä.
Kulosaaren ostarissa aivan ”Kuliksen” keskustassa aika tuntuu pysähtyneen. Ostoskeskus on rakennettu vuonna 1960.
Kulosaaressa asuva Jouko Attila kulki kadulla hyväntuulisena.
Kulosaaressa on useita suurlähetystöjä. Kuvassa Irakin Helsingin suurlähetystö, joka on arkkitehtuuriltaan poikkeuksellinen arabialaistyylisen arkkitehtuurin johdosta. Itämaista palatsia muistuttava rakennustyyli poikkeaa paljon Kulosaaren muista rakennuksista ja se herätti kauhistelua rakennusvaiheessa.
Kramerinlehdosta löytyy Vuorineuvos Anders Kramerin lahjoittama muistomerkki nimeltään Leikkivät pojat III / Raivaajien kaivo. Suihkulähteen keskellä on Viktor Janssonin Leikkivät pojat -veistos. Palloon on kirjoitettu F.M Franzénin runon Glädjens ögonblick alkusanat. ”Sörj ej den gryende dagen förut” eli ”Älä sure ennalta huomista päivää”.
Eugen Schaumanin puistosta löytyy Wihurin linna, jossa toimii Wihuri Oy:n pääkonttori. Rakennuksessa on toiminut aiemmin rantahotelli, joka valmistui vuonna 1917. Puisto sai nimensä Eugen Schaumanin mukaan, joka surmasi Valitioneuvoston linnan portaikossa Venäjän kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin 1904.

Kuvat ja teksti: Jonna Saari

Erikoisoluita erikoisesta talosta

Alkujaan Tuusulassa toiminut CoolHead Brew on vuodesta 2021 lähtien pitänyt majaa Helsingin yliopiston vanhassa kasvihuoneessa Viikissä. Täällä Suomen näkyvimpiin pienpanimoihin lukeutuva yritys suunnittelee, tuottaa ja tarjoaa omintakeisia oluitaan täysin ainutlaatuisessa ympäristössä.

Brasiliasta kotoisin oleva Cleber on CoolHead Brew’n toimitusjohtaja. Hän miettii jatkuvasti uusia makuelämyksiä ja -yhdistelmiä oluen ystävien iloksi.
Viikin Gardenia on poikkeuksellinen miljöö panimolle. Lähes koko katto koostuu ikkunapaneeleista, joista tulvii valoa. Kesäisin panimo lämpenee arvatenkin trooppisiin lukemiin.
Tiettyjä erikoisoluita seisotetaan erilaisissa makua antavissa tynnyreissä. Pääasiallinen tuotanto tapahtuu kuitenkin käymisastioissa, joista valmistuu päivittäin keskimäärin liki 1000 litraa olutta.
Laadunvalvontaa hoitava Sudar tarkistaa tekeillä olevan stout-oluen kehittymistä jo tuotantoprosessin aikana.
Olutpanimot ovat teknisesti äärimmäisen kehittyneitä LVI-laitoksia, missä oluen käymistä ohjataan ja valvotaan insinöörimäisellä tarkkuudella.
Ricky on juuri suorittanut olutvierteen linkouksen, joka häivyttää olueen lisätyn humalan terävimpiä katkeroita. Hänen mukaansa oluen paneminen on “75-prosenttisesti laitoksen siivoamista ja desinfiointia.”
CoolHeadin oluita myydään nykyään pääsääntöisesti neljän desilitran tölkeissä. Toisinaan tölkityskoneeseen pitää kuitenkin asentaa pienempien tölkkien täyttämiseen sopivia putkia, kuten Joonas tekee kuvassa.
Oluen aromit säilyvät parhaiten kylmässä, jossa ne saavat odottaa ottajaansa. Mikäli hallituksen esitys oluen etämyynnin vapauttamisesta menee läpi, voivat nämäkin tölkit olla tilattavissa kotiovelle tähän aikaan ensi vuonna.

Kuvat ja teksti: Kristian Kurki

Heureka! – oivaltamisen iloa kaikenikäisille

Tiedekeskus Heureka Vantaan Tikkurilassa on monipuolinen elämyskokonaisuus, joka tarjoaa vuorovaikutteisia näyttelyitä, planetaarioelokuvia sekä tiedeohjelmia ja -tapahtumia ympäri vuoden. Heureka jakaa oivaltamisen ilon noin 300 000 kävijän kanssa vuosittain ja kuuluu Suomen suosituimpiin vapaa-ajankeskuksiin. Tärkeiden teemojen ja aiheiden lisäksi Heurekassa on paljon erilaisia aktiviteetteja, joiden parissa viihtyy niin lapset kuin aikuisetkin.

Heurekassa pääsee ihastelemaan Tiedettä pallolla -kohdetta, jolla esitellään satelliittien keräämää dataa valtameristä, ilmastosta, maankuoresta ja tähtitieteestä. KUVA: Anni Noponen
Matias rakentaa itsetehdyn auton käyttäen Heurekan työpajasta löytyviä tarvikkeita. KUVA: Cherno Jobe
Leikkitieteellinen puutarha. Leikin voima -näyttelyn tavoitteena on lisätä ymmärrystä leikin merkityksestä ja kannustaa niin pieniä kuin suuria heittäytymään leikin maailmaan. KUVA: Cherno Jobe
Kristjan toimii innoittajana, eli oppaana Heurekassa. KUVA: Anni Noponen
Katastrofien keskellä -näyttelyn audiovisuaalinen taideteos, jonka yhtenä teemana on maastopalot. KUVA: Cherno Jobe
Tekoäly – Me, Myself & AI -näyttely käsittelee ihmisen ja tekoälyn ohjaamien robottien vuorovaikutusta sekä tekoälyn kehityksen yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. KUVA: Anni Noponen
Frida lennättää askartelemaansa lelua Heurekan ideaverstaalla. KUVA: Anni Noponen
Heurekaan saapunut lapsiperhe tarkastelee tiedekeskuksen Tekoäly – Me, Myself & AI -alueen kotiosastoa, jossa voi tutustua kotona käytettäviin tekoälyllisiin konsteihin. KUVA: Cherno Jobe
Heurekan näyttelyt ja aktiviteetit vetävät puoleensa kaikenikäisiä ihmisiä. KUVA: Anni Noponen
Päänäyttelualueen suosikkiaktiviteettina on toiminut vaijeripyörä. KUVA: Cherno Jobe

Kuvat ja teksti: Anni Noponen ja Cherno Jobe

Rugby – kontaktilajien aatelia

Rugby on joukkue- ja kontaktilaji, jota voi pelata Suomessa miltei kahdessakymmenessä seurassa. Pelaajia maassamme on noin tuhat. Helsinki Rugby Club pelaa SM-tasolla ja on Suomen vanhin rugbyseura.

Kaatosade ja ukkonen eivät haitanneet, kun Helsinki Rugby Club:n (HRC) miehet harjoittelivat Myllypuron baseball-kentällä viimeisiä ulkoharjoituksiaan. Kaupunkikanavan toimittaja kävi seuraamassa harjoituksia syyskuussa.

HRC on perustettu 1999 ja edustaa Suomen vanhinta rugbyseuraa. Rugbyn pelaajia on maassamme tuhatkunta, seuroja miltei parikymmentä. Rugbya pelaavat niin miehet kuin naisetkin, ja useilla paikkakunnilla myös junioriryhmiä on perustettu. Lajia voi pelata SM-tasolla.

Rugby on joukkuelaji, joka sopii kaiken kokoisille ja kuntoisille pelaajille. Pelipaikkoja on monia ja ne määräytyvät pitkälti pelaajan fysiikan mukaan. Laji on erittäin fyysinen ja siihen kuuluu kontakteja sisältäviä pelitapahtumia. Reilua pelin luonnetta ja hyvää henkeä ylläpidetään kunnioittamalla kaikkia pelaajia, myös vastustajaa.

Italialainen flänkkeri/ Nro 8, Leonardo Fierro, esitteli pelatessa käytettäviä hammassuojia.
Helsinki Rugby Club:n perustaja, englantilainen Peter Eagling (oik.), oli mukana harjoituksissa, pelikaverinaan muiden muassa amerikkalainen, proppina pelaava, Jeff Jones (vas.).
Litimärkä Myllypuron baseball-kenttä ei hillinnyt Helsinki Rugby Clubin miesten tiistai-iltaisia harjoituksia.
Pimenevässä illassa harjoiteltiin myös taklausta. Taklatuksi märälle nurmelle joutui Julian Schach.
Rajaheittoharjoituksessa Jeff Jones ja Jaakko Juutilainen Nro 8 nostivat palloa tavoittelevan Raimo Marttisen ylös.

Kuvat ja teksti: Irene Karlstedt