Nintendo aloitti trendin, josta Microsoft haluaa nyt siivun uudella Xbox-käsikonsolillaan

Käsikonsoleiden suosio on kasvanut ja kilpailu koventunut tekniikan kehittymisen myötä. Nyt kompaktit mukana kulkevat pelikoneet pyörittävät helposti uusimpiakin konsoli- ja PC-pelejä. Tämä taas avaa uusia mahdollisuuksia niin kuluttajille kuin valmistajille. Nyt myös Microsoft haluaa omansa luomalla muutosta pelimarkkinoille omalla käsikonsolillaan ja uudella pelistrategiallaan.

Nintendon alkuperäinen Switch-pelikonsoli julkaistiin maaliskuussa 2017. Samalla se avasi uudenlaisen käsikonsolimarkkinan, joka ei näytä vieläkään hiljentymisen merkkejä.

Laitteen pystyi telakoimaan TV:n viereen ja se toimi kotona kuin normaali videopelikonsoli, mutta se oli mahdollista napata myös mukaan sen integroidun näytön ansiosta. Näin Switch-omistajat pystyivät pelaamaan samoja konsolipelejä esimerkiksi keittiössä, makuuhoneessa, tai työmatkalla vapaasti.

Ensimmäinen Nintendo Switch on myynyt jo yli 153 miljoonaa kappaletta, mikä on hurja määrä ja toiseksi eniten historiassa millekään pelikoneelle. Vasta tänä kesänä Nintendo julkaisi uuden päivitetyn Switch 2 -konsolinsa jolla toivoo voittokulun jatkuvan. Kysyntä on suurta kannettaville laitteille, joilla pystyy pelaamaan klassikoista uusimpiin ja hienoimpiin AAA-peleihin missä vain. Erillinen laite ei kuluta läppärin tai puhelimen akkua, ja lisäksi se sujahtaa kätevästi laukkuun.

Samaan aikaan kuitenkin tekniikka on kehittynyt ja kilpailu koventunut merkittävästi. Markkinoille on saapunut myös muiden valmistajien käsikonsoleita, jotka mahdollistavat laajasti eri pelien pelaamisen missä vain. Toisena merkittävänä laitteena tälle markkinasegmentille voidaan pitää Valven Steam Deckiä. Se mahdollisti täysikokoisten PC-pelien pelaamisen käsikonsolilla tullessaan markkinoille helmikuussa 2022. 

Steam Deck on edelleen suosittu laite PC-pelien ystäville ja kulkee monen mukana niin työ- kuin lomamatkoilla. Sen käyttöjärjestelmänä toimii Valven oma Linux-pohjainen Steam OS. Luonnollisesti tämä kuitenkin sitoo käyttäjät ainoastaan Steamin omaan pelikauppaan ja valikoimaan. 

Nämä uudet tehokkaat kädessä pidettävät PC-laitteet mahdollistavat Windows käyttöjärjestelmän, joka on monen muun valmistajan valinta alustaksi. Tämä tuo käyttäjälle vapautta valita mitä kautta pelinsä haluaa asentaa ja pelata. Ongelmana on tähän asti ollut kuitenkin Windowsin optimoinnin puute pienille kädessä pidettäville laitteille. Se kuluttaa turhan paljon laitteen resursseja, eikä virrankulutustakaan ole riittävästi optimoitu. Nyt tähän on tulossa muutos, sillä Microsoft on herännyt tämän markkinan merkittävyyteen. Se haluaa pitää Windowsin keskeisenä osana pelaajien kokemusta, sekä oman siivunsa markkinasta.

KUVA: XBOX/ASUS

Kesäkuun alussa Microsoft julkisti Xbox-brändätyn käsikonsolin yhteistyössä Asuksen kanssa. Laitteet tulivat kuluttajien saataville maailmanlaajuisesti lokakuun 16. päivä, myös Suomessa. Käsikonsolista on saatavilla kaksi versiota: ROG Xbox Ally ja ROG Xbox Ally X. Xbox Ally X on selkeästi premium-luokan tuote, sillä se pitää sisällään AMD:n uusimman ja tehokkaimman Ryzen AI Z2 Extreme prosessorin, 24Gt RAM muistia ja lupaa 1080p resoluutiolla 120hz virkistystaajuuden 7” integroidulle näytölle. Xbox Ally on tästä hieman karsitumpi malli ja sisältää vanhemman Ryzen Z2 prosessorin ja 16Gt RAM-muistia. Suomessa uutuudet maksavat hulppeat 949€ ja 599€, mikä on selkeästi segmentin yläkastia kummassakin hintaluokassa.

Suurin innovaatio laitteissa on kuitenkin nimenomaan pelikäyttöön optimointi. Käsikonsolit käynnistyvät suoraan pelitilassa olevaan Xbox Full-Screen Experience -käyttöliittymään. Kaikki ylimääräiset Windowsin toiminnot jäävät siis latautumatta ja näin ollen säästävät laitteen resursseja pelaamiseen. Microsoftin mukaan tämän pitäisi sujuvoittaa pelikäyttöä ja parantaa laitteiden akunkestoa huomattavasti. 

Lisäksi laitteesta tekee merkittävän se, että Xbox-käyttöliittymään on mahdollista lisätä myös esimerkiksi Steamin ja Epic Games Storen pelikirjastot samaan näkymään. Näin Xbox-käyttäjän Game Pass -tilauksen pelit, sekä ostetut PC-pelit muilta isoilta toimijoilta löytyvät samasta paikasta optimoidusti. Tervetullut kehitysaskel, minkä pitäisi vähentää applikaatiosta toiseen hyppimistä.

Syytä siihen miksi Microsoft ja Xbox avaavat oviaan näin avoimesti muille toimijoille tuskin tarvitsee kaukaa hakea. Yhtiö viimeisteli lokakuussa 2023 kaikkien aikojen suurimmat pelialan kaupat ostamalla Activision Blizzardin päätähuimaavalla 68.7 miljardilla dollarilla. Näin tehden itsestään yhden suurimmista peliyhtiöistä ja pelien julkaisijoista. Tälle investoinnille pitää saada katetta, joten koko pelimarkkina houkuttaa yli laite- ja alustarajojen.

Tämä on suurin muutos vuosikymmeniin kun Xboxin parhaatkin pelit alkavat löytyä kaikilta pelialustoilta, jopa pahimmalta kilpailijalta Sonyn Playstationilta. Liike on kannattanut, sillä Playstationin myydyimpien pelien kärkisijoilla keikkuu jatkuvasti Xbox-pelistudioiden pelit. Tämä osittain pakottaa myös Sonyn jakamaan omia eksklusiivi-pelejään vähintään PC:lle, ellei peräti suoraan Xboxille asti. Konsolimaailman ulkopuolella on vielä rutkasti pelimarkkinaa tarjolla ja AAA-pelien kehittäminen on liian kallista vain omalle alustalle julkaistavaksi. Huvittavaa sinällään, sillä uuden ROG Xbox Allyn ollessa pieni Windows 11 pohjainen PC-laite, voi sillä Steamin kautta pelata nyt myös Playstationin parhaita pelejä, halusi Sony sitä tai ei.

Maailman taloustilanteen kiristyessä on selvää, että kuluttajat eivät ole aivan yhtä innokkaita hankkimaan uutta laitetta vain sen takia että pystyisivät pelaamaan yhtä tiettyä peliä. He haluavat pelata juuri sillä laitteella joka heiltä jo löytyy, tai hankkia sellaisen jolla mahdollisimman monen huippupelin pelaaminen jatkossa onnistuu.

Tänä vuonna Xbox on luopunut kovaan tahtiin omista eksklusiivi-peleistään ja julkaissut niitä kilpailijoiden alustoille ansiokkaasti. Tämä trendi todennäköisesti jatkuu myös tulevaisuudessa ja kilvoittaa muutkin mukaan. Lisämarkkina pelien kehittäjille varmasti maistuu. Monet pelaajat vielä puolustavat intohimoisesti omaa ekosysteemiään, mutta tulevaisuudessa mieli tulee todenäköisesti muuttumaan kun laitekohtaiset yksinoikeudet vähenevät huomattavasti. On vain hyvä asia saada erinomaisia pelejä suuremmalle kuluttajakunnalle, kaikki voittavat.

Teksti ja etusivun kuva: Jarkko Ruuska

Kotoa takaisin kotiin

”Milloin muutat takaisin kotiin?”
Äitini esitti tämän kysymyksen minulle vuosi sitten, kun palasin Suomeen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Lennot olin varannut kuukautta aikaisemmin kun pahin koti-ikävä iski. Halusin viettää aikaa läheisteni kanssa, syödä ruisleipää ja nauttia ensimmäisistä kesäpäivistä. Tuntui hyvältä olla täällä. Kotona.

Muutama viikko myöhemmin pakkasin laukkujani ja muistan ajatelleeni, kuinka ihanaa on päästä takaisin kotiin nukkumaan omaan sänkyyn. Tällä kertaa koti tarkoitti Portugalia – paikkaa, jossa olin asunut viimeisen vuoden. Olin tänä aikana kotiutunut Portugaliin odotettua paremmin – ja ennen kaikkea, kaikkien pelkojeni vastaisesti. Pelkäsin kovasti ennen muuttoa, ettei Portugali tuntuisi omalta ja, että jäisin vain vieraaksi paikkaan, jota muut ympärillä kutsuivat kodiksi. Etten pystyisi muodostamaan uutta kotia paikkaa, josta en tiedä mitään – paikkaan, jossa en ole koko elämääni asunut. 

Pelko tästä oli kuitenkin turhaa. Pian osasin jo ostaa haluamaani maitorahkaa enkä napannut enää joka kerta sitä jugurttipurkkia, joka vain näytti maitorahkalta. Kotimatka ei tuntunut enää sokkelolta vaan se taittui ilman karttaa sekä onnistuin muodostamaan toiselle puolelle Eurooppaa ystäväpiirin, joka tuntui enemmänkin perheeltä. Päivien ja viikkojen mukana muodostui arki, jonka avulla myös Portugalista tuli kotini. Ilman päivittäistä ruisleipäannostani.

Kun palasin vuosien jälkeen takaisin Suomeen asumaan, huomasin toisen pelon. En enää pelännyt, etten juurtuisi uuteen, vaan pelkäsin, etten sopisi enää vanhaan. Kaikki oli edelleen tutun näköistä, mutta ei aivan samanlaista. Asiat olivat muuttuneet. Ihmiset olivat jatkaneet elämäänsä ja minusta tuntui kuin olisin yrittänyt astua takaisin huoneeseen, joka oli järjestetty uudelleen. 

Näin niin rakas kotini Suomessa, kuin uusi kotini Portugalissa, tuntuivat molemmat yhtä paljon niin vieraalta kuin kodilta. Suomeen tullessani olen vieras, joka nukkuu vanhempieni vierashuoneessa, mutta osaa kuitenkin kaupungin jokaisen risteyksen ulkoa. Portugaliin palatessani pääsen nukkumaan omaan sänkyyni, mutta kotimatkallani en ymmärrä muiden mukana portugalilaista kuulutusta, vaan joudun yksin ihmettelemään ja kyselemään miksi metro on taas pysähtynyt.

Jos kotisi on jakautunut useamman maan välille, voitko ikinä oikeasti kokea olevasi kotona vai joudutko kokemaan jatkuvaa koti-ikävää loppuelämäsi ajan? 

Lopulta tulin siihen tulokseen, ettei koti ole minulle vain yksi paikka – vaan tunne, joka voi asua monessa osoitteessa yhtä aikaa. Minun kotini elää vanhan omakotitalomme pihassa, siinä omenapuussa, joka minulle istutettiin kuusivuotiaana. Samanaikaisesti kotini löytyy myös Portugalin pimeneviltä kaduilta, joilla harhailimme ystävien kanssa aamuun asti, vältellen illan vääjäämätöntä loppua. Kotini elää ihmisissä ja muistoissa, jotka löytyvät ripoteltuina ympäri maailmaa. Näin palaan loputtomasti kotoa takaisin kotiin eikä tämä ajatus loppujen lopuksi tunnu yhtään hullummalta.

Kuva ja teksti: Marie Seppänen

Syksyn kylmät illat tyhjentävät penkkejä

Veikkausliigassa kärsitään ongelmista katsojaluvuissa, vaikka pelataan tärkeimpiä otteluita. Pelit kovenevat, panokset kasvavat, mutta katsojaluvut eivät välttämättä nouse samalla. Vaikuttaako lämpötila katsojalukuihin? HJK:n ja SJK:n välisessä kamppailussa Bolt Areenalla alitettiin viime vuoden katsojakeskiarvo reilusti keskiviikkona 22. lokakuuta.

Vuonna 2024 yleisökeskiarvo koko kaudelta HJK:lla oli 6361. Tässä pelissä paikalla oli 5700 katsojaa, vaikka kyseessä oli Veikkausliigan tärkeä kärkikamppailu. Katsojille pelissä oli varmasti enemmän annettavaa viihdearvon puolesta kuin normaalissa runkosarjan ottelussa.
SJK:n Jeremiah Streng ja HJK:n Mihailo Bogicevic kamppailemassa pääpallosta. SJK:n faneja oli keskiviikkona vain niukasti paikalla.
HJK:n fanit saivat taas salakuljetettua soihtuja stadionille. Aihe juhlaan loppui lisäajalla kun SJK tuli häviötilanteesta rinnalle ja ohi voittamaan ottelun. SJK nousi voitolla takaisin taistelemaan realistisesti mestaruudesta, kun taas HJK menetti häviöllä mahdollisuutensa käytännössä täysin.
SJK:n Lauri Laine sai kaksi tähteä otteistaan pelissä SJK:n paidassa. Miska Ylitolva sai kolme ja Kaius Simojoki yhden.
Klubipääty fanittaa kauden alusta loppuun säästä välittämättä. Huono menestyminenkään ei ole karsinut kannattajaryhmää. HJK:lle tämä oli 13. voitoton ottelu putkeen mestaruussarjavaiheessa. Viimeisin voitto on FC Hongasta vuodelta 2023.
Pitäisikö Veikkausliigasta jättää maajoukkuetauko pois tai pelata nopeammalla aikataululla kesällä, jotta tärkeät pelit kerettäisiin pelaamaan lämpimämpään vuodenaikaan?

Kuvat ja teksti: Konsta Mervelä

Onko suomalaisten rakastamassa jääkiekossa tilaa kaikille?

Kun Kaarlo Eloranta tarttui ensimmäisen kerran mailaan, oli hän alle kouluiän. Luistimet lipsuivat ja kaatumisia tuli enemmän kuin onnistuneita yrityksiä pysyä pystyssä. Silti jokaisen kaatumisen jälkeen hän nousi hymyillen ylös. ”Se oli heti mun juttu.”

31-vuotias Kaarlo Eloranta tunnetaan paremmin nimellä Kake Jones. Hän syntyi Turussa, mutta varttui Itä-Helsingissä. Hänen juurensa ulottuvat kauas Mosambikiin, sillä hänen perheensä on lähtöisin eteläisestä Afrikasta.

Eloranta pelaa vasenta laitaa Puita HC -seurassa, joka tunnetaan matalan kynnyksen harrastejoukkueena. Hänen vahvuutensa jäällä ovat nopeus ja tekninen mailankäsittely.

Kaarlo Eloranta Puita HC:n harjoituksissa.

Ensikosketus lajiin

Lajiin Eloranta päätyi sattumalta. Viisivuotiaana hän sai vanhemmiltaan lehtiartikkelin luistelukoulusta.

– Vanhemmat kysyivät, kiinnostaisiko lähteä kokeilemaan. Alkuun jännitti, mutta rohkeasti menin mukaan. Vaikka kaatuilin koko ajan, olin iloinen ja nousin aina uudelleen ylös.

Lapsuuden pihapeleissä jalkapallo oli suosituin laji, mutta jääkiekko oli Elorannan ensirakkaus.

– Se fiilis oli heti erilainen. Tuli olo, että tämä on mun juttu.

Merkitys ei ole kadonnut vuosien varrella.

– Jääkiekko merkitsee todella paljon. Vieläkin on tarve ja pieni paine onnistua ja pelata hyvin.

Harrastuksen alku ei ollut helppoa

Lajin aloittaminen ei ollut yksinkertaista. Vanhemmat pohtivat, onko jääkiekko liian kallis harrastus. Lopulta he päättivät tukea poikansa intohimoa, vaikka kustannukset kiristivät vähän budjettia.

– Välillä oli vaikeaa, mutta aina löytyi apua, joku lainasi varusteita tai kuskasi treeneihin. En jäänyt yksin.

Ville Galle ja Siim Liivik perustivat Puita Hockey Clubin idealla, että kaikilla on mahdollisuus pelata, niin NHL-pelaajilla kuin leipureillakin. Seuran riveissä on suuri määrä tunnettuja nimiä muuan muassa Mikael Granlund, Miro Heiskanen, Anton Lundell ja Mikko leppilampi (kuvassa). Puita HC:n kaksi joukkuetta, Team Galle ja Team Liivik ottavat mittaa toisistaan.

Joukkueen tuki ja vastustajien huudot

Lapsena joukkueeseen liittyminen oli helppoa. Nykyisessä seurassa ilmapiiri on jopa vielä parempi. Mukana on monia maahanmuuttajataustaisia pelaajia, kuten Eugene Mokulu eli räppäri Ege Zulu.

Kaikki kokemukset eivät kuitenkaan ole olleet myönteisiä. Vastustajilta tuli usein huutelua, jopa N-sanan käyttöä.

Kaarlo Elorannalla on vauhti ja focus päällä

Perheen ja yhteisön merkitys 

Perhe oli harrastuksen suurin tukija.

– Äiti kannusti erityisen paljon, mikä oli epätyypillistä afrikkalaiselle naiselle. Hän halusi, että lähden harrastamaan.

Yhteisön suhtautuminen sen sijaan oli ristiriitaista.

– Jotkut ajatteli, että on hienoa, kun lähiöpoika pelaa lätkää. Toiset taas kysyi, miksi juuri mun pitää olla se tumma kaveri, joka pelaa jääkiekkoa, eikö se futis sopisi paremmin.

Valmentaja Petri Nurmio oli tärkeä tukipilari. Esikuviksi Kake mainitsee NHL-tähdet Patrick Kanen, Aleksandr Ovetskinin ja erityisesti Anson Carterin, johon hän pystyi samaistumaan.

Onko jääkiekossa tilaa kaikille?

Eloranta uskoo, että jääkiekossa on ehdottomasti tilaa myös maahanmuuttajataustaisille lapsille ja nuorille, mutta esteitäkin on.

– Isoin ongelma on raha. Monilla ei välttämättä ole varaa varusteisiin tai treenimaksuihin. Lajin pitäisi olla helpommin lähestyttävä. Ulkojäitä pitäisi olla enemmän ja varusteita voisi saada lainaksi, vaikka panttia vastaan. Se tekisi lajista aidosti avoimemman.

Eloranta pohtimassa seuraavaa peliliikettä.

Katse tulevaisuuteen

Eloranta ei ole vielä valmis jättämään kaukaloita, päinvastoin. Viime aikoina hän on miettinyt paljon valmentamista.

– Haluaisin auttaa juuri meidän kaltaisia lapsia ja nuoria, joille jääkiekko ei ole itsestäänselvyys. Se olisi tärkeä tapa antaa takaisin.

Mitä hän sanoisi nuorelle, joka epäröi?

– Ehdottomasti kannattaa lähteä kokeilemaan. Älä mieti, mitä muut ajattelee. Jääkiekko on meidän kaikkien laji.

Ja viesti seuroille?

– Antakaa enemmän mahdollisuuksia. Kannustakaa osallistumaan ja näyttäkää, että tämä ei ole vain suomalaisten juttu. Ihmiset tulevat erilaisista taustoista, kaikilla ei ole samat lähtökohdat, mutta kaikilla pitäisi olla sama mahdollisuus.

Kaarlo Elorannan tarina on kuva yhdestä pelaajasta, mutta samalla se kertoo koko suomalaisen jääkiekon tulevaisuudesta. Jos lätkä todella on laji, jota Suomi rakastaa, sen täytyy olla avoin kaikille, taustasta riippumatta.

Teksti ja kuvat: Muhamed Bashir

Trilleri Töölössä: HJK ja SJK kohtasivat keskiviikkona Helsingissä

Keskiviikkona 22. lokakuuta pelattu Veikkausliigan Mestaruussarjaottelu HJK:n ja SJK:n välillä piti katsojat jännityksessä aivan loppuhetkille saakka. SJK nousi pelin loppuminuuteilla tasoihin ja vierasjoukkue iski vielä voittomaalin aivan pelin viimeisillä hetkillä. Paikan päällä jännitysnäytelmää oli seuraamassa 5747 katsojaa.

Odotettavissa oli hyvälaatuinen jalkapallo-ottelu. Ennen peliä Bolt Arenan viheriöllä oli aistittavissa keskittyneisyys ja molemmat joukkeet halusivat selvästi voittaa. KUVA: Rasmus Matilainen

Vierasjoukkue siirtyi pian johtoon. SJK:n maalivahti Roope Paunio ja muut pelaajat taustalla juhlimassa johtomaalia. Maalin iski Jeremias Sterng. KUVA: Rasmus Matilainen
Benjamin Michel toi HJK:n tasoihin vain muutamia minuutteja myöhemmin. KUVA: Milla Hämäläinen
HJK-kannattajat kohottivat tunnelmaa kannattajapäädyssään suurella soihtumerellä. Ottelu jouduttiin hetkeksi keskeyttämään soihduista kantautuvan sankan savun vuoksi. KUVA: Milla Hämäläinen
Taistelu kentällä oli odotetun kovaa. HJK:n Pyry Mentu ja SJK:n Kelvin Pires kamppailemassa pallosta. KUVA: Rasmus Matilainen
Puolustaja Miska Ylitolva ja hyökkääjä Lauri Laine olivat toistensa kimpussa pitkin iltaa. KUVA: Milla Hämäläinen
Mestaruussarjan luonteeseen kuuluvasti ottelussa otettiin välillä kovaakin osumaa. Kuvassa päätuomari Oliver Reitala tarkastamassa HJK-kapteeni Alexander Ringin pelikuntoa. KUVA: Rasmus Matilainen
Ottelussa nähtiin useampi keltainen kortti. Tuomari Reitala antoi ensimmäisellä jaksolla maalin tehneelle Alenis Vargasille varoituksen sukeltamisesta. KUVA: Rasmus Matilainen
Vaihdosta aiemmin sisään tullut Teemu Pukki ampui rangaistuspotkun varmasti maaliin ja tasoitti pelin lukemiin 2-2. KUVA: Milla Hämäläinen
Epäuskoinen Roope Paunio maalillaan HJK:n 3-2 maalin jälkeen. KUVA: Rasmus Matilainen
Vierasjoukkue ei lannistunut vaan alkoi välittömästi jahtaamaan tasoitusmaalia. Tässä tasoitus käy vain senttien päässä. KUVA: Rasmus Matilainen
Ville Tikkanen johti urhoollisesti omiaan puolustuslinjasta käsin. KUVA: Milla Hämäläinen
Otteluun saatiin dramaattinen loppu SJK:n iskettyä lisäajalla kahdesti; Ajassa 90+1 vieraat tulivat tasoihin ja pelikellon näyttäessä 90+6 Olatoundji Tessilimi laukoi viime hetken voittomaalin HJK-puolustuksen estelyistä huolimatta. KUVA: Rasmus Matilainen
Seinäjoelta Helsinkiin saapuneilla SJK-kannattajilla oli aihetta suureen juhlaan. Vierasjoukkue oli tehnyt uskomattoman nousun tilanteesta, jossa monella olisi jo usko voinut loppua. Ilo oli vierasjoukkueen mustakultaisessa kulmauksessa syystäkin ylimmillään. Voitolla SJK nousi Mestaruussarjassa kolmanneksi. KUVA: Rasmus Matilainen
HJK:n leirissä tunnelma oli täysin päinvastainen. Varmalta näyttänyt voitto lipui käsistä minuuteissa. Jokainen sinivalkoinen kentällä, kuin myös katsomossa oli silminnähden äärettömän pettynyt. HJK:n voitoton taival Mestaruussarjassa sai jälleen uuden jatko-osan. KUVA: Rasmus Matilainen

Kuvat ja teksti: Rasmus Matilainen ja Milla Hämäläinen

Kirjallisuus sekä sivistää että viihdyttää – Kirjamessujen ohjelmajohtaja kertoo juhlavuoden valmisteluista

Helsingin Kirjamessut järjestetään 25. kertaa ja tänä vuonna messujen teemana on sivistys ja ilo. Vuodesta 2022 lähtien ohjelmajohtajana toiminut Ville Blåfield kertoi Kaupunkikanavalle tapahtuman valmisteluista juuri ennen H-hetkeä.

Missä vaiheessa aloitte kontaktoimaan kustantamoita tämän vuoden messujen suhteen?

– Valmistelut alkoivat jo vuoden alussa. Teema päätetään aina tammi- ja helmikuun aikana, jonka jälkeen lähden tapaamaan kaikkia suurimpia kustantajia. Kerron heille messujen tämän vuoden teemasta ja he vastaavasti minulle omasta julkaisuohjelmastaan. Kustantamot tekevät ohjelmaehdotuksia omista teoksistaan ja kirjailijoistaan. Ehdotuksia tuli tänä vuonna reilu 1500 kappaletta, joista ohjelma koostetaan huhti- ja toukokuun aikana. Lopullisia ohjelmapaikkoja on yhteensä 1040 eli noin 500 ehdokasta karsitaan pois.

Ville Blåfield toimii Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtajana neljättä vuotta.
Tiistai-iltapäivänä messujen rakentaminen oli vielä vaiheessa.

Entä messutilan rakentaminen?

– Tämä on oikeasti ”ihme”, koska messutila rakennetaan valmiiksi parissa päivässä. Maanantaina purettiin edellisten messujen rekvisiitta ja tiistain sekä keskiviikon aikana rakennetaan tilat kuntoon.

Oletteko asettaneet kävijätavoitetta tämän vuoden messuille?

– Olemme puhuneet koko vuoden ajan, että haluaisimme saada sen 100 000 kävijää rikki, koska nyt on 25-vuotisjuhlavuosi ja meillä on hieman enemmän ohjelmaa kuin viime vuonna, jolloin messuvieraita oli yli 98 000. Se on kävijäennätys tähän mennessä. Lisäksi haluamme pysyä Pohjoismaiden suurimpina kirjamessuina ohi Göteborgin Kirjamessujen, joilla oli tänä vuonna muistaakseni 95 000 kävijää.

Messukeskuksen aulassa oli avauspäivänä torstaina jonoa jo ennen ovien avautumista.

Ketä tämän vuoden vierasta odotat eniten henkilökohtaisesti?

– Erityisiä ovat esimerkiksi kaikki kansainväliset kirjailijavieraat, joita on tänä vuonna noin 40. Haastattelen itse esimerkiksi ukrainalaista Sofija Andruhovytšia, jonka kirjan juuri luin ja olin siitä hyvin vaikuttunut. On aina mukava lukea haastateltavien kirjoja, jonka ansiosta heistä innostuu entistä enemmän. Hauska yksityiskohta on myös, että meillä tänä vuonna messulavoilla kaikki elossaolevat presidentit eli Halonen, Niinistö ja Stubb. Ruotsista tulevat vieraaksi Alex Schulman, josta itse pidän suuresti sekä ruotsinsuomalainen Anna Järvinen, joka on myös muusikko ja tekee meillä myös minikeikan.

Miten tämän vuoden teema Sivistys ja ilo näkyy messuohjelmassa?

– Se näkyy siinä, että tämä mahdollistaa meille lukijan näkökulman esilletuomisen. Suurin osa messuohjelmastahan on sitä, että kirjailijat puhuvat omista teoksistaan. Tänä vuonna kuitenkin järjestämme joka päivä päälavalla, yhteistyössä Helsingin Sanomien kanssa, keskustelutilaisuuden, jossa lukijat pääsevät kertomaan suosikkiteoksistaan ja mistä he ovat löytäneet lukemisen ilon. Tämä teema monipuolistaa messuohjelmaamme.

Tapahtumalavat on tänä vuonna nimetty Helsingin kaupunginosien mukaan.

Onko kirjallisuuden tärkein tehtävä sivistää vai viihdyttää?

– Vastaan, että molempia. Pohdimme pitkään, että tämän vuoden teema olisi pelkästään Sivistys, mutta siitä tuli hieman ”äikänmaikka” -fiilis ja halusimme korostaa myös lukemisen iloa, koska lukeminen on myös hauskaa. Kirjallisuus sivistää, mutta tuo esiin myös suuria tunteita, esimerkiksi juuri iloa. Emme ole koskaan olleet erityisen ”takakireitä” näiden teemojen suhteen.

Kirjasuositus tämän vuoden uutuusteoksista?

– Itseeni teki suuren vaikutuksen Mariia Niskavaaran esikoisteos Ester, teurastaja. Jos se ei ole Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto-finalisti, niin se on mielestäni skandaali.

Helsingin Kirjamessut houkuttelivat jo avauspäivänä paljon vieraita.

Kirjamessuja vietetään Helsingin Messukeskuksessa sunnuntaihin saakka.

Teksti ja kuvat: Niko Kovanen

Ex-taustatanssija Sebastian Visa jätti Bessin ja Eveliinan – keskittyy nyt omaan musiikkiinsa ja T-Rex-ilmiöön

Voiko tanssija olla artisti? Sebastian Visa on elävä todiste siitä, että voi. Nyt entinen taustatanssija keskittyy omaan musiikkiinsa.

Olette saattaneet nähdä tämän iloisen pinkkitukkaisen henkilön tanssimassa kesän festivaaleilla tai olette osallistunut hänen tanssitunneilleen. Viimeistään olette törmänneet häneen TikTokissa T-Rex askel -tanssia tanssimassa.

Hän on Sebastian Visa, entinen Bessin ja Eveliinan taustatanssija. Nykyään hän toimii itsenäisenä artistina.

KUVAAJA: RIKU-RASMUS MÄKYNEN

Koko ikänsä tanssinut Sebastian päätyi Instagram  -videonsa ansiosta Bessin taustatanssijaksi tanssittuaan videolla Bessin Tempo -biisiin. 

– Kun mä tein Bessin siitä Tempo -biisistä tanssivideon, niin sit sen jotenkin Bess bongas ja sit se oli heti silleen, että hän tarvitsisi koreografia. Sitten me lähdettiin siitä yhteistyöhön, Sebastian kertoo.

Sebastian ehti toimia seitsemän vuotta Bessin koreografina ja taustatanssijana. 

– Samalla niihin aikoihin mä olin myös tekemässä muita juttuja. Sitten kun siitä sai vähän krediittiä, niin sitten alkoi tulla kaikkai muitakin juttuja. Tavallaan sillehän se yleensä menee, että löytää sieltä ja täältä muita asioita, Sebastian muistelee

Sebastian oli alkanut myös miettiä oman musiikin tekemistä, mutta hän ei keksinyt musiikilleen sanomaa ja mietti myös voiko tanssijasta tulla artisti tai voisiko hän olla molempia. Koronan suljettua maailman hän alkoi tylsyyteen leikkimään ja testailemaan musiikin tuottamisohjelmalla. 

– Olen itseasiassa inspiroitunut siitä, että Tinze, joka on tanssija, pystyy tehdä musiikkia ilman, että se tuntuu väkinäiseltä. Mulla on aina ollut se, että mä olen miettinyt mitä muut ajattelee siitä, että jos toi on tanssija, niin ei se voi olla artisti tai ei se voi tehdä musaa. Se tavallaan pois sulkee sen, Sebastian miettii.

Peloista yli päästyään hän alkoi tehdä omaa musiikkia. Hän alkoi tehdä ja julkaista omaa musiikkia pikkuhiljaa tanssijan työn rinnalla. Tänä vuonna hän jätti taustatanssijan ja artistien koreografin työt ja päätti keskittyä enemmän omaan artistiuraansa ja alkaa työstämään sitä tavoitteellisemmin. Nykyään hän on löytänyt oman soundinsa, jota kuullaan tulevalla albumilla. 

T-Rex askel, T–Rex askel

Sebastian alkoi miettimään miten tanssikoreografioita voisi oppia ja treenata kuin ainostaan laskemalla. Hän keksi idean nimetä eri tanssiliikkeet ja alkoi niitä luetella treenatessaan.

Tämä helpotti tanssisarjojen muistamista. Näitä koreografioita ja tanssiliikkeiden nimien hokemia hän sitten päätti ladata TikTokiin hauskana somemateriaalina. Hän kehitti vielä oman biisin soimaan tanssien taustoille. Hän julkaisi useita lyhytvideoita eri tanssisarjoista someensa. Yksi näistä kuitenkin sai suurta suosiota ja lähti viraalisti leviämään. Tämä tunnetaan nykyään T-Rex askel -nimellä. Suosion kasvaessa alkoi tulla myös kommenttia kokonaisesta T-Rex askel -biisistä. 

@sebastian.visa

mee kattoo ja kommentoi sinne et kenen video oli hienoin #suomi #sinulle #sinullesivu #suomitiktok #tanssi

♬ original sound – Sebastian Visa

– Sehän niinku räjähti ihan käsiin ja siihenkin tehtiin sit niinku silleen satoja videoita. Sit mä olin silleen et no hitto, et oisko täs nyt järkeä tehä? Kantaako tää vitsi niin pitkälle, et mä teen tästä oikeen biisin ja julkaisen sen Spotifyssa? Tavallaan, et onks se niin hyvä vitsi, Sebastian miettii

KUVA: JANETTE MIRJAMO


T-Rex askel -ilmiö eroo normaaleista TikTok -viraaleista siinä, että yleensä valmiiseen biisiin tehdään tanssi joka lähtee leviämään, mutta T-Rex askel oli ensin tanssi ja siitä tehtiin sen jälkeen biisi. Tämä oli mahdollista siksi, että Sebastian toimii itsenäisenä artistina, eikä ole minkään levy-yhtiön alaisena. Siksi hän pystyi reagoimaan nopeasti ja tekemään itsenäisesti päätöksen T-Rex askel -biisin tekemisestä. Biisin tekeminen kannatti. Biisiä on kuunneltu Spotifyssa yli 100 000 kertaa ja TikTokissa videoita on tehty yli 3500.

Kuvat: Janette Mirjamo ja Riku-Rasmus Mäkynen

Teksti: Juha-Petteri Lamminpohja

Halvempi HSL heti! – Kuntalaisaloite vaatii lippujen hintojen laskemista.

Kuntalaisaloitteen takana on Salla Merikukka. Kaupunkiradio haastatteli häntä aloitteen tavoitteista ja siihen liittyvistä haasteista. ”Kaikki on mahdollista, kun niin vaan päätetään”, Salla vakuuttaa.

Kuuntele koko haastattelu:

Kuva : Teodora Jokelainen

Nyrkkeily sopii jokaiselle

Salilla soi ysärimusa ja tuoksuu tehdyt treenit. Ilmapiiri on vastaanottava ja iloinen. Suski Ilvonen ja Klaus Ala-Koppala ovat aloittamassa seniorinyrkkeilytreenit.

Suski Iivonen aloitti nyrkkeilyn noin neljä vuotta sitten. Syynä harrastuksen aloittamiselle oli Suskin kipeä olkapää.

– Mulla on vasen olkapää rikki, siihen on tulossa operaatio. Mietin, että jos tän alueen lihakset on kunnossa, niin toipuminen siitä tulee olemaan helpompaa.

Suski Iivonen valmistautuu nyrkkeilytreeneihin.

Iivonen kertoo, että hän aloitti harrastuksen ilman aiempaa kokemusta.

– Asuin tossa tien toisella puolella ja katoin, että tossa ois tollanen, ja tässä mä nyt oon.

Iivonen on käynyt ohjaajakoulutuksen puolitoista vuotta sitten. Hän kertoi, että omat treenaamiset tulevat loppumaan, tai ainakin muuttamaan muotoaan olkapää operaation seurauksena. Ohjaajana hän voi jatkaa lajin parissa.

– Kyllähän mun pitää päästä tätä seiniä valuvaa testoteronia ja hikeä haistelemaan. Ja pysyy jonkinlainen kontakti sitten, ja tää on aikalailla ainoa sosiaalinen verkosto, mikä mulla on.

Klaus Ala-Koppala ja Suski Iivonen harjoittelevat kehässä.

Kuntonyrkkeilyssä Suski Iivosen mielestä parasta on, miten se nollaa pään. Treenit vaativat tunnin täyttä keskittymistä.

– Jos hetkenkin mietit, että muistinko tehdä töissä sen ja sen asian, niin samantien paketti hajoaa. Mentaalipuoli harjoituksissa on paras.

– Treenit ”pitäis” tehdä aina sen mukaan, mikä hyvältä tuntuu. Mutta sitten, kun sä olet rääkännyt ittes ihan tappiin asti, niin kyllä siitä vaan tulee niin hyvät endorfiinipöllyt.

Ala-Koppala harjoittelee etusuoria.

Seniorinyrkkeilytreenit eroavat hieman kuntonyrkkeilytreeneistä

Seniorinyrkkeilyssä keskitytään enemmän lämmittelyyn, eritysesti lantion alueelle ja kiertoliikkeisiin. Kaikki liikkeet tehdään rauhassa ja keskitytään hengittämiseen. Kuntonyrkkeilyssä käytetään kelloa mittaamaan erien pituuksia. Seniorinyrkkeilyssä kelloa ei käytetä ollenkaan. Suski Iivonen kertoo, että kellon käyttäminen saisi treenaajan menemään maitohapoille liian nopeasti, joka pilaisi lopputreenit. On paljon parempi tehdä treenit sen oman kunnon mukaan.

Klaus Ala-Koppala lämmittelee Suski Iivosen johdolla ennen treenien alkua.

Lopuksi vielä kysyn Iivoselta, kenelle hän suosittelisi kuntonyrkkeilyä

– Omana esimerkkinä ihan kelle vaan, erityisesti istumatyötä tekeville.

Järvenpään Nyrkkeilyakatemia järjestää harjoituksia ikään, kuntoon tai tasoon katsomatta.

Kuvat ja teksti: Sanni Pennanen

Journalismin tila on huolestuttava

0

Kari Lumikero on suomalainen toimittaja ja pitkäaikainen ulkomaankirjeenvaihtaja. Hän työskenteli uransa aikana muun muassa Ruotsin radiossa ja useimmat tuntevat hänet entisenä MTV3:n kirjeenvaihtajana. Hän julkaisi elämänkertansa Uutismies vuonna 2019, jossa hän kertoo myös urallaan kohtaamista tapahtumista, kuten Estoniasta, Olof Palmen murhasta ja tsunamikatastrofista.

Kriisialueilla työskentely pitää sisällään tietysti myös riskejä ja voi olla todella vaarallista. Miten tällaisissa tilanteissa tulee toimia? Entä millainen journalismin tila on suomessa tällä hetkellä ja kuinka paljon journalismia tarvitaan?

Kuuntele koko haastattelu: