Netta Eleonoora Oikkonen on nuori Helsinkiläinen sisällöntuottaja, joka rakastaa tanssimista, pukeutumista ja fanittamista. Netta fanittaa Billie Eilishiä, mutta myös itse Nettaa fanitetaan sosiaalisessa mediassa. Oikkonen tunnetaan parhaiten Youtubessa lifestyle vlogeistaan ja Tiktokissa tanssi- ja asuvideoistaan. Moni saa hänen sisällöstään inspiraatiota muunmussa pukeutumiseen.
Netta Oikkonen on elämänsä aikana oppinut näkemään fanituksen hyvät ja huonot puolet sekä fanittajana että fanitettavana.
Minä en aina osaa olla isä. En tiedä, mitä sanoa kun lapsi itkee, tai miten lohduttaa kun oma keho on opetettu puolustamaan, ei halaamaan.
Minä kasvoin maailmassa, jossa tunteet piilotettiin kuin virheet, ja hiljaisuudesta tuli tapa selviytyä. Nyt minun tehtäväni on opettaa pienelle ihmiselle juuri päinvastaista – että kaikki tunteet ovat sallittuja, että itkussa on voimaa, että haavoittuvuus ei ole heikkoutta. Tämä on joskus raskaampaa kuin mikään, mitä olen koskaan tehnyt.
Minä kasvoin ilman roolimallia. Isä oli aina paikalla, mutta ei koskaan läsnä. Hänen olemuksensa täytti huoneen, mutta ei koskaan sydäntä. Yksi katse riitti kertomaan, että olin pettymys. Ja niin minusta kasvoi ihminen, joka uskoi olevansa viallinen. Että rakkaus täytyy ansaita olemalla hiljaa, olemalla ongelmaton, olemalla vähemmän.
Kun minusta tuli isä, pelko kasvoi rinnassa. Pelko siitä, että kierrän samaa rataa kuin hän. Että ne samat sanat, samat kylmät hiljaisuudet, löytäisivät tiensä minun ja lapseni väliin. Ja joskus ne yrittävätkin. Niinä iltoina, kun olen loppu, kun elämä painaa rinnassa, kun varjo hiipii sisään. Mutta silloin minä pysähdyn. Hengitän. Katson lastani ja muistan – tässä hetkessä ketju katkeaa. Minä voin valita toisin.
Isyys ei ole sankaritarina. Se on sotkuinen, epätäydellinen matka, jossa oppii antamaan anteeksi itselleen yhtä paljon kuin toisille. Se on sitä, että uskaltaa rakastaa, vaikka ei osaa. Että jää, vaikka pelottaa. Että yrittää, vaikka epäonnistuu.
Tänä isänpäivänä minä en kaipaa sanoja enkä juhlia. Minä kaipaan vain, että lapseni näkee minut sellaisena kun olen – ihmisenä, joka tekee parhaansa. Että se kuulee jokaisesta “minä rakastan sua” -lauseesta sen, mitä niiden taakse on kätketty: Minä olen oppinut rakastamaan, koska sinä opetit minulle siitä.
Ehkä lopulta se on sitä todellista rakkautta. Ei täydellistä, ei helppoa – mutta pysyvää. Sellaista, joka valitsee aina jäädä.
Voimanostopiireissä naisiin suhtaudutaan nykyään melko hyvin ja arvostavasti -haastattelussa kolminkertainen voimanoston maailmanmestari Juuli Kostian.
Painot asetetaan paikalleen rauhassa ja samalla voi suunnata ajatuksia jo tulevaa nostoa kohti.
Juuli Kostian on nuoresta iästään huolimatta menestynyt jo poikkeuksellisen hyvin. Hän on voittanut alle 18-vuotiaiden naisten sarjassa voimanoston maailmanmestaruuden vuosina 2022, 2023 ja 2024. Tämän lisäksi hänellä on samasta sarjasta viisi Suomen mestaruutta ja neljä Euroopan mestaruutta. Juuli siis todella tietää mistä puhutaan, kun keskustellaan voimanostosta. Hän aloitti lajin noin neljä ja puoli vuotta sitten ja laji tempaisi hänet heti mukaansa täysillä. Tätä aiemmin hän oli harrastanut telinevoimistelua kymmenen vuotta ja hän tutustui voimanostoon koronasulkujen aikana, kun hän lähti silloisen telinevoimisteluvalmentajansa kanssa salille tekemään oheisharjoittelua.
Ennen päivän ensimmäistä nostoa on hyvä tarkistaa välineiden kunto.
Voimanoston harjoittelussa valmentaja on todella tärkeässä roolissa ja Juuli ajaakin useita kertoja viikossa Kotkasta Helsinkiin treenaamaan juuri tämän valmentajan vuoksi. Hän harjoittelee Kivikossa pienellä Strong Gym nimisellä yksityissalilla, jossa parasta on tiivis ja kannustava yhteisö. Juuli kertoo, että Helsinkiin vetää myös se, että vaikka valmentajan kanssa ei olisi sovittuja yhteistreenejä Strong Gymillä, erityisen hyvää on se, että valmentaja on lähes aina silti paikalla ja pystyy seuraamaan Juulin päivittäistä harjoittelua. Korkeat tavoitteet ja kilpailu lajissa maailman huipulla vaativat jatkuvaa treenaamisen analysointia ja Juuli kuvaa lähes jokaisen nostonsa, jotta voi analysoida niitä jälkikäteen.
Yleisiä voimanostossa käytettäviä välineitä ovat kuvassa näkyvät rannesiteet, nostovyö ja polvilämmittimet.
Ruokavalio on tärkeä osa ammattimaista treenaamista
Pysyäkseen voimanoston huipulla on todella tärkeää huolehtia myös ruokavaliosta treenin ohella. Pystyäkseen kilpailemaan huipputasolla, Juuli huolehtii päivittäin siitä, että saa ruoasta ohjeiden ja suositusten mukaiset ravintoaineet. Tulevaisuudessa Juuli saattaa myös ottaa valmentajan lisäksi personal trainerin tukemaan ruokavalion suunnittelua. Proteiini on tärkeä lihaskasvun ja palautumisen kannalta, mutta voimanostajilla ei yleensä ole pulaa proteiinin saannista. Tasapainoinen ruokavalio ja riittävä hiilihydraattien saaminen on vielä proteiiniakin tärkeämpää.
Tavallisena treenipäivänä Juulin ruokavalio koostuu neljästä ateriasta ja välipaloista. Esimerkki päivän aterioista:
Aamupala: leipää ja kananmunaa.
Lounas ja päivällinen: kanaa tai jauhelihaa sekä riisiä ja kasviksia.
Välipala: puuro, marjat ja raejuusto.
Iltapala: puuro tai smoothie.
Treenin aikana urheilujuoma pitää huolen tarvittavasta hiilihydraattien saannista. Iltapalan Juuli syö sen mukaan mitä ravintoaineita vielä puuttuu päivän tavoitteesta. Kisapäivän ruokavalio taas riippuu paljon siitä mihin aikaan punnitus on ja pitääkö painoa yrittää saada minimilukemiin vielä kisapäivänä. Pääpaino kisapäivän ruokavaliossa on kuitenkin riittävässä hiilihydraattien saamisessa.
Joihinkin nostoihin Juuli pyytää valmentajaa tai muita treenaajia varmistamaan, mutta tämä nosto tehdään ilman varmistajia.
Voimanostopiireissä naisiin suhtaudutaan ainakin nykyään melko hyvin ja arvostavasti
Voimanostoa on pidetty tyypillisesti maskuliinisena lajina, mutta nykyään lajia harrastaviin naisiin suhtaudutaan melko hyvin ja arvostavasti. He, joilla ei ole omakohtaista kokemusta lajista, voivat edelleen nähdä lajin maskuliinisena. Lajissa sekä naiset että miehet voivat kilpailla, mutta Juulille kilpailu ei ole se kaikkein tärkein juttu voimanostossa. Kilpailemista tärkeämpänä hän näkee perusarjen lajin parissa.
Juuli tarkistaa ennen suoritusta, että nostovyö on varmasti hyvin paikoillaan.
Onko kilpailu pakollinen osa lajia ja ketkä pääsevät kilpailemaan
Voimanostossa pääsee kilpailemaan pienellä kynnyksellä esimerkiksi eri seurojen kisoihin. Matala kynnys saakin monet harrastajat kilpailemaan lajissa jo hyvin pian harrastuksen aloittamisen jälkeen. Kriteerit, joiden täytyy täyttyä ennen kuin kilpaileminen on mahdollista, ovat seuraavat: voimassaoleva lisenssi, nostotekniikka, joka menee tuomarin linjasta läpi sekä painoluokan valinta.
Oman treenin lepotauoilla kannustetaan muita salilla treenaajia ja seurataan keskittyneesti myös heidän työskentelyään.
Sosiaalinen media toimii lajissa kannustavana yhteisönä ja voi tuoda rahallista tukea
Voimanostopiireissä hienoa on lajin yhteisöllisyys. Juuli on kokenut, että Suomen sisällä juniorinostajat tukevat ja kannustavat toisiaan paljon sosiaalisen median kautta. Vaikka treenit olisivat eri paikkakunnalla, auttaa sosiaalinen media pitämään yhteyttä ja kannustavaa ilmapiiriä yllä. Sosiaalisessa mediassa oleminen ei ole pakollista pärjätäkseen lajin huipulla. Useat huippunostajat eivät käytä ollenkaan sosiaalista mediaa. Jos kuitenkin haluaa sponsorisopimuksia ja näkyvyyttä on sosiaalinen media väylä siihen.
Sosiaalinen media voi myös olla joillekin alkusysäys lajin pariin. Juuli haluaakin sanoa lajin aloittamista harkitseville, että kaikista on voimanostajaksi. Kannattaa aloittaa etsimällä valmentaja ja lähteä yhdessä rakentamaan oman näköistä polkua lajin parissa.
Keskittyminen jokaisen nostan aikana on äärimmäisen tärkeää, jotta liike tulee tehtyä turvallisesti ja riskit loukkaantumiseen minimoitua.
Kuuntele myös Juuli Kostianin haastattelu, jossa hän paljastaa mitkä ovat hänen seuraavat tavoitteensa, ja missä hän haluaa olla kymmenen vuoden päästä. Juuli myös kertoo omat vinkkinsä heille, jotka tavoittelevat pääsyä lajin huipulle.
Kynsiteknikko Sirke Stark on löytänyt oman tapansa tehdä työtä, jossa tarkkuus ja mielikuvitus kulkevat käsi kädessä. ADHD tuo työhön omat haasteensa, mutta myös loputtomasti energiaa sekä luovaa kipinää.
Kynsiteknikko Sirke Stark kertoo elämästään ADHD:n kanssa, miten hän päätyi alalle ja kuinka ADHD vaikuttaa Starkin arkeen sekä työntekoon. Starkin omien sanojen mukaan hän sähläsi koulut läpi, eikä kirjoittanut ylioppilaaksi lukiosta.
Stark ei koskaan viihtynyt koulussa ja hän muistaa toivoneensa jo peruskoulun ensimmäisellä luokalla, ettei hänen tarvitsisi opiskella. Yläasteella opettajat kannustivat hakemaan kosmetologiopintoihin, sillä Starkia kiinnostivat meikit ja kynnet. Stark valitsi lukion perheensä toiveesta. Lukion loputtua hän hakeutui työelämään ja sai töitä varhaiskasvatuksesta.
Hän viihtyi työn parissa useamman vuoden, mutta kolmen vuoden jälkeen alkoi tuntua siltä, että työ vei enemmän kuin antoi. Hän tiesi, että kyseinen työ ei enää sytyttänyt häntä, ja arki ei tuntunut enää omalta. Päivät olivat kuormittavia ja kaipuu luovaan tekemiseen kasvoi. Käännekohta tuli, kun Stark alkoi käydä Studio Elanissa teettämässä itselleen kynsiä. Katsellessaan omistajaa työssään, hän huomasi ajattelevansa, kuinka kiehtovalta ja tarkkuutta vaativalta työ näytti. Hän huomasi ajattelevansa, että työ näyttää tekemisen tasolla siltä, että itse nauttisi siitä. Starkilla on myös taidetaustaa pienestä asti. Stark ajatteli asioita ääneen ja kohta studion omistaja Michaela kertoikin, että hän on pian aloittamassa kynsikoulutuksen. Siihen hetkeen tiivistyi päätös, joka muutti kaiken.
Seuraavat kuusi kuukautta Stark harjoitteli kynsien tekoa aktiivisesti palkkatyönsä ohella, iltaisin ja viikonloppuisin. Lopulta hän päätti ottaa riskin, ja siirtyä täysipäiväiseksi yrittäjäksi. Nyt kaksi vuotta myöhemmin, kynsialasta ja yrittäjyydestä on tullut Starkin vakituinen ammatti ja intohimo.
Kun Stark aloitti kynsien teon harjoittelun koulutuksen jälkeen keväällä 2023, hän koki aluksi suuria haasteita keskittymisen kanssa. Jokainen harjoituskerta tuntui vaikealta, ja hän joutui ottamaan hänelle määrätyt ADHD-lääkkeet säännöllisesti noin puolen vuoden ajan, jotta pystyi keskittymään ja suoriutumaan tehtävistään. Ajan myötä, kun rutiini alkoi löytyä, tilanne helpottui. Nykyään hän ei enää tarvitse lääkkeitä työn tekemiseen, vaan pystyy työskentelemään ja olemaan oma itsensä vapaasti.
ADHD on tuonut myös mukanaan vahvuuksia, joita Stark hyödyntää työssään kynsiteknikkona. Hän tulee hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja osaa keksiä luontevasti keskustelunaiheita. Stark on erittäin luova, mikä on suuri etu hänen työssään, sillä asiakkaat eivät aina välttämättä itse tiedä, mitä haluavat. Hän uskaltaa rohkeasti ehdottaa erilaisia vaihtoehtoja. Erityisesti tätä asiakkaat arvostavat.
Stark syventyy asioihin, jotka häntä kiinnostavat ja hän janoaa jatkuvasti uutta tietoa kynsialasta, josta hän haluaa oppia kaiken mahdollisen. Lisäksi hän kokee olevansa taitava ongelmanratkaisutilanteissa, joita asiakaspalvelutyössä toisinaan tulee eteen.
Stark kokee, että tietynlaiset tilanteet tai tehtävät tuovat myös omat haasteensa ADHD:n kanssa työhön sekä arkeen.
Oikeastaan kaikki, mikä ei liity hänen käytännön työhönsä, tuntuu usein haastavalta. Joskus jopa yksinkertaisten asioiden, kuten kuittien vieminen kirjanpitoon, voi tuntua ylitsepääsemättömältä. Arjen pienet askareet saattavat toisinaan lamaannuttaa, mutta rutiineista kiinni pitäminen helpottaa tilannetta huomattavasti.
Suurin ADHD:n aiheuttama haaste hänen elämässään on muisti. Hän unohtaa helposti asioita, joita hänelle kerrotaan, ja tämän vuoksi hän käyttää puhelimessaan paljon muistutuksia, joiden avulla hän pysyy tehtävissään ja aikatauluissaan. Töiden lisäksi hän kirjaa myös omat menonsa Timma-ajanvarauskalenteriin. Kun kaikki työhön ja arkeen liittyvät asiat ovat samassa paikassa, hän pystyy välttämään unohduksia ja varmistamaan, että saapuu sovittuihin tapaamisiin ajallaan. Myös työkaverit tietävät aina, mitä hän tekee ja milloin, sillä hän merkitsee kaiken huolellisesti Timmaan.
Stark on oppinut omat tapansa ja rutiininsa palautua sosiaalisesti intensiivisistä päivistä. Hän tarvitsee intensiivisen päivän jälkeen omaa aikaa palautuakseen. Työpäivän jälkeen hän kaipaa hetken, jolloin saa vain olla niin, että kukaan ei tarvitse häntä tai puhu hänelle. Hän rentoutuu usein katsomalla sarjaa tai siivoamalla. Erityisesti asioiden järjesteleminen rauhoittaa häntä omalla jopa hieman oudolla, mutta tehokkaalla tavalla.
Stark on oppinut myös seuraamaan ajankulkua tarkasti. Aikataulussa pysyminen on kynsiteknikolle tärkeä taito omata. Hän seuraa ajankulkua jatkuvasti kellosta, sillä ilman sitä työ saattaa helposti venyä yliajalle, sillä asiakkaiden kanssa juttua riittää usein paljon. Vuosien kokemuksen ja koulutusten myötä hänelle on muodostunut vahva rutiini kynsien teossa, ja hän pyrkii pitämään siitä kiinni parhaansa mukaan.
Heti asiakkaan istuessa penkkiin hän kartoittaa tämän toiveet, mikä selkeyttää palvelun suuntaa ja helpottaa työn suunnittelua. Hän on myös oppinut kieltäytymään tekemästä sellaisia kynsiä, jotka vaatisivat enemmän aikaa kuin on varattuna, tai jotka eivät kuulu hänen osaamisalueeseensa. Hän uskoo, että on tärkeää tietää mitä osaa, mutta vielä tärkeämpää on tunnistaa omat rajansa. Näin vältytään pettymyksiltä sekä asiakkaan että tekijän puolelta.
LASB puolustaja Janne Jaanus on pitkänlinjan F-Liiga pelaaja. Hän on kasvanut vuosien saatossa hulttiohyökkääjästä LASBin johtavaksi puolustajaksi.
Lahti.
Mäkihyppytornien juuressa on alkamassa F-Liigan runkosarjaottelu LASBin ja Nokian KRP:n välillä. Puolitoistatuntia ennen ottelun alkua LASBin monivuotinen puolustaja Janne Jaanus käy pelikavereidensa kanssa tulevaa ottelua läpi palaverissa. Ensimmäistä kauttaan varakapteenina Lahdessa toimiva Jaanus lähestyy minua palaverin jälkeen iloisella ja rennolla otteella. Rentoudesta huolimatta hänen olemuksestaan paistaa kokemus.
Jaanus on monille salibandyn seuraajalle tuttu. Hän teki debyyttinsä Salibandyliigassa jo kaudella 2013-14, jolloin hän pelasi ensimmäiset ottelunsa Tapanilan Erän paidassa. Käynnissä on nyt siis hänen uransa 13. kausi Suomen pääsarjassa ja kaikkiaan viides kausi Lahdessa.
Jaanus varttui nuoruutensa Itä-Helsingissä. Tutuksi tulivat niin Kontula, Herttoniemi, Myllypuro, Puotinkylä kuin Vesalakin. Vaikka Jaanus muutti usein, se ei varjostanut hänen nuoruusvuosiaan. Jaanus pelasi säännöllisesti pihapelejä etenkin Kontulassa yhdessä ystäviensä kanssa. Salibandyn hän aloitti 5-vuotiaana seurakunnan sählykerhossa ja hänen ensimmäinen salibandyseuransa oli Viikingit.
Jaanus kävi ala-asteen ruotsinkielisessä koulussa Puotilassa. Jaanus puhuu äidinkielenään ruotsia, sillä hänen äitinsä on ruotsinkielinen. Ruotsinkielisyydestä huolimatta Jaanus vastailee kysymyksiini täydellisellä suomen kielellä. Koulussa hän kertoo olleensa keskiverto-oppilas. Peruskoulun jälkeen hän lähti opiskelemaan merkonomiksi Malmin ammattikouluun. Suurimpana syynä tuohon oli hänen sanojensa mukaan se, että Malmilla oli mahdollisuus harrastaa salibandyä aamutreeneissä. Aamutreenejä oli kaikkiaan kolmesti viikossa, kaksi salibandyn parissa sekä yksi fysiikkaharjoitus. Suuri harjoitusmäärä ja treenaaminen tuottivat Jaanukselle lopulta uran ensimmäiset ottelut Tapanilan Erässä kaudella 2013-14.
Uran alku oli Jaanukselle satumainen. Hän teki kahdessa uransa ensimmäisessä liiga-ottelussa molemmissa maalit. Jaanus aloitti uransa ensimmäisen ottelun penkiltä, mutta pääsi pelaamaan Loviisan Tor:ia vastaan toisessa erässä. Jaanus sai hankittua toisessa erässä joukkueelleen rangaistuslaukauksen ja viimeisteli myös ottelun lopussa yhden maalin, kun vain kaksi sekuntia oli aikaa jäljellä. Erä voitti ottelun Loviisan Tor:ia vastaan 6-2.
Lopullinen läpimurto nähtiin kuitenkin vasta parin kautta myöhemmin Turussa. Hän muutti Turkuun opiskelemaan kauppatieteitä yliopistoon. Turussa Jaanus vietti lopulta TPS:ssä kaksi kautta ja teki uransa toistaiseksi parhaat pisteensä nimenomaan TPS:n paidassa. Etenkin uransa alussa hänet tunnettiin aktiivisena hyökkäyspään pelaajana, sillä liigauransa alun hän pelasi hyökkääjänä. Hän ei myöskään pitänyt itseään varsinkaan uransa alkuvaiheessa joukkueensa luotettavimpina pelaaja, sillä hän piti todella paljon hyökkäämisestä.
Jaanus aloitti liigauransa hyökkääjänä, mutta Lasbiin siirryttyään hänestä tehtiin puolustaja
Kahden Turussa vietetyn kauden jälkeen Jaanus siirtyi takaisin pääkaupunkiseudulle ja Indiansin paitaan. Indiansissa Jaanus pääsi pelaamaan isolla vastuulla kaikkiaan kolmen kauden ajan. Ensimmäinen Indians-kausi huipentui Jaanuksen osalta pronssiotteluun Nokian KrP:tä vastaan. KrP voitti tuolloin kuitenkin pronssin.
Maisemanvaihto Ruotsiin
Kolmen Indiansissa vietetyn kauden jälkeen Jaanus päätti siirtyä Ruotsiin pelaamaan nousijajoukkue Team Thorengruppenin joukkueeseen. Joukkue ei kuitenkaan pärjännyt Ruotsin pääsarjassa. Sopimus Ruotsissa päättyi jo ennen kauden loppumista ja Jaanus siirtyi takaisin Suomeen, tällä kertaa Tikkurilaan Tiikereiden riveihin, missä hän oli jo aikaisemmin juniorina pelannut.
Tiikeri-kauden jälkeen hän siirtyi nykyiseen joukkueeseensa LASBiin. Ennen Lahteen siirtymistään Jaanus oli pelannut ainoastaan hyökkääjänä ja hän kuvaili myös itseään “sairaaksi maalitykiksi”. LASB aikana Jaanuksesta on kuitenkin leivottu puolustaja. Roolin Jaanus on ottanut nöyrästi vastaan. Hän on pelannut hyvin vaihtelevasti niin ali- kuin ylivoimallakin ja sen lisäksi etenkin viime aikoina ykköspakkiparissa.
Viime kauden tapaan tämäkin kausi on ollut LASBille vaikea. LASB vapautti päävalmentaja Seppo Pulkkisen 21.10.2025 tehtävistään ja paikan päävalmentajana otti Kai Vitie. Viime kaudella LASB oli putoamassa jopa Inssi-Divarin puolelle. LASB kärsi myös useista pitkistä tappioputkista, joten nuorelle LASBin joukkueelle viime kausi oli haastava. Jaanus kärsi myös itse loukkaantumisesta, kun hän oli sivussa tammikuusta maaliskuuhun rasitusvamman takia. Hän toteaa olleensa omalla tavallaan helpottunut loukkaantumisen ajankohdasta. Lepo tuli jälkeenpäin mietittynä hyvään paikkaan, sillä Jaanus oli itsekin mentaalisesti todella loppu.
Jaanuksen rooli on muuttunut vuosien saatossa hulttiohyökkääjästä johtavaksi puolustajaksi
Viimeisen puolentoista vuoden ajan Jaanus on tehnyt myös täysipäiväisesti töitä Osuuspankilla. Vaikka hänellä on työssään ns. liukuva työaika, kuvailee hän työn ja salibandyn yhdistelmää vaikeaksi. Monesti latautuminen esimerkiksi illan treeneihin on Jaanuksen mukaan vaikeaa pitkän työpäivän jälkeen. Hänen mukaansa myös palautuminen kärsii osittain työstä. Salibandyn lopettamista Jaanus ei kuitenkaan sanojensa mukaan ole koskaan pohtinut. Suurimpana motivaattorina hän pitää salibandyn pelaamisessa edelleen kavereita ja itsensä haastamista. Hän toteaa, ettei ole vielä pystynyt pelaamaan “elämänsä peliä”, vaan se on edelleen pelaamatta.
LASB saalistaa edelleen kauden avausvoittoaan. Se kärsi suurinumeroisen tappion kauden toisessa ottelussaan Nokian KrP:tä vastaan.
HIFK:n naistenjoukkueen päävalmentaja sekä naisleijonien apuvalmentaja Saara Kivenmäki kertoo tuplaroolin palvelevan myös seurajoukkueen etua. ”Ammennan kansainvälisestä pelistä asioita, joita pystyn hyödyntämään täällä ja oma naamakaan ei kulu, kun on välillä pois”.
Kahdeksatta kauttaan HIFK:n naisjoukkuetta, tutummin Stadin gimmoja, valmentavalla Saara Kivenmäellä, (o.s. Tuominen, ent. Niemi), on käynnissä tavallista kiireisempi kausi. Ensi helmikuussa pelattavat Milano-Cortinan talviolympialaiset tuovat oman mausteensa syksystä 2022 lähtien myös Suomen naisten maajoukkueen valmennusryhmässä toimineen Kivenmäen kauteen. Kivenmäki kertoo, että sinällään tässä ei ole mitään erikoista, edelliskausiin verrattuna, sillä on hän jo aiemmilla kausilla ollut maajoukkueturnauksien aikaan pois ja joukkueen arki on pyörinyt hyvin tästä huolimatta. Suurin muutos on se, että tänä vuonna hän joutuu kuitenkin olemaan pois HIFK:n sarjapeleistä ja palaa penkin taakse vasta playoffien alkuun.
– Sen puoleen on tärkeää, että saadaan peli jo nyt syksyllä sellaisiin uomiin, että keväällä voidaan antaa mennä vaan ja esimerkiksi roolitukset ovat selvillä, Kivenmäki toteaa.
Kausi lähtenyt hyvin liikkeelle, mutta isot tavoitteet ovat vasta keväässä
Kivenmäki kertoo joukkueen alkukauden sujuneen hyvin. Päävalmentajan mukaan tavoitteena on kehittää jatkuvasti pelaajien taitotasoa, fysiikkaa sekä pelinopeutta ja se vie aikaa. Valmennukselta vaaditaan kärsivällisyyttä, kun joukkue lähtee voittamaan joka peliä, mutta tähän ei kuitenkaan haluta pyrkiä harjoittelun kustannuksella. Tavoitteena on, että joulun jälkeen peli tulisi pelaajien selkärangasta ja pelillisille muutoksille ei olisi enää suurta tarvetta.
– Ei haluta oikoa harjoittelusta tässä vaiheessa kautta ja se voi joskus viedä myös tuloksesta pois, Kivenmäki sanoo.
39-vuotias päävalmentaja kertoo olevansa persoonana muuten samanlainen kuin pelaajaurallaan, mutta välillä tunteille ei voi antaa niin suurta valtaa.
– Valmentajana pitää välillä tyynnyttää omaa tunnetasoaan, kun on tehtävä päätöksiä joukkueen ja pelaajien puolesta, Kivenmäki kertoo.
Suomella hyvät lähtökohdat olympialaisiin
Neljättä kautta naisleijonien valmennusryhmään kuuluvan Kivenmäen mukaan pronssiset mitalit eivät enää riitä Suomelle vaan tavoitteena on taistella olympiakullasta. Tälle kaudelle päävalmentajaksi tullut Tero Lehterä on tuonut positiivisia asioita pelitapaan. Lisäksi leireillä on kokeiltu uusia pelaajia, ja heitä on kierrätetty, jotta rasitus ei kasvaisi kenelläkään liian suureksi ennen olympialaisia.
– Helmikuu tulee nopeasti. En näe mitään suuria uhkakuvia tällä hetkellä. Meidän pelaajia pelaa ympäri maailman hyvissä rooleissa ja he harjoittelevat laadukkaasti, Kivenmäki kertoo maajoukkueen tämän hetkisestä tilanteesta.
Ulkomailla valmentaminen kiinnostaa, mutta tulevaisuus on vielä auki
Kivenmäki kertoo, että kahdeksan kautta saman joukkueen valmentajana on pitkä aika, minkä vuoksi kynnys vaihtaa seuraa Suomen sisällä on melko suuri. Hän ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta jatkaa Helsingissä, mutta päätöksiä ei ole vielä tehty suuntaan eikä toiseen.
– Luonnollinen jatkumo olisi varmasti ulkomaille siirtyminen. Realiteetti on kuitenkin se, että olen myös vaimo ja äiti, eikä niitä asioita voi sivuuttaa. Se on vähän eri asia miesvalmentajana, kun mahdollisuuksia on Suomessakin eri tavalla, Kivenmäki toteaa tulevaisuudestaan.
Tampere on koti
Kun otetaan mukaan myös HIFK:ta edeltänyt aika, nuorisokiekkoiluun keskittyneen, ja nyt jo edesmenneen, Red Wingsin valmennuksessa, Kivenmäki valmentaa Helsingissä jo 11. kauttaan. Tästä huolimatta suuren osan peliurastaan Ilveksessä pelannut Ikurin Vireen kasvatti pitää aitona kotipaikkanaan edelleen Tamperetta. Hän ei miellä itseään stadilaiseksi, vaikka viihtyy myös pääkaupunkiseudulla.
– Pidän kotipaikkakuntanani Tamperetta. Siellä asuvat vanhempani, siskoni sekä parhaat ystäväni. Myös mökki on Tampereen seudulla, Kivenmäki toteaa.
Suomen naisten maajoukkue pelaa 5.-8.11. Euro Hockey Tour -turnauksessa Ruotsin Ängelholmissa. Auroraliigassa kolmantena olevan HIFK:n kausi jatkuu kotiottelulla Kiekko-Espoota vastaan perjantaina 14.11. klo 19.30.
Kuopion Palloseura varmisti toisen peräkkäisen Suomen mestaruutensa Veikkausliigan mestaruussarjan toiseksi viimeisellä kierroksella.
Ennen Veikkausliigan mestaruussarjan toiseksi viimeistä kierrosta, oli mestariehdokkaita vielä kolme. KuPS, turkulainen FC Inter ja Tampereen Ilves olivat kaikki vielä mahdollisia vaihtoehtoja mestariksi. Edellä mainituista KuPS ja FC Inter kohtasivat toisensa sunnuntaina Kuopiossa. Ottelun päätyttyä kotijoukkueen 3-2 voittoon, oli Interin mestaruushaaveet kuopattu.
Maanantai-iltana Ilves kohtasi kotikentällään Tampereen Tammelassa Seinäjoen Jalkapallokerhon. Voitolla SJK:sta, Ilveksellä olisi ollut vielä viimeiselle ottelukierrokselle lähtiessä teoreettinen mahdollisuus juhlia mestaruutta tulevana viikonloppuna. Se olisi toki vaatinut sen, että Ilves olisi vielä voittanut myös Interin vieraissa Turussa, ja KuPS olisi hävinnyt oman viimeisen ottelunsa HJK:n vieraana Helsingissä.
Maanantai-illan ottelu Ilveksen ja SJK:n välillä päättyi dramaattisten tapahtumien jälkeen kuitenkin tasatulokseen 3-3, mikä tarkoitti sitä, että piste-ero sarjaa johtavan KuPSin ja toisena olevan Ilveksen välillä kasvoi neljään pisteeseen. Näin ollen kuopiolaisten mestaruus varmistui jo maanantaina, ja viimeiselle ottelukierrokselle jäi enää ratkottavaksi sijat 2-4.
KuPS kohtaa torstaina 6.11. Tampereen Tammelassa konferenssiliigan ottelussa slovakialaisen Slovan Bratislavan, joten kuopiolaisten villit mestaruusjuhlat saavat odottaa ainakin ensi viikon puolelle.
Huippukoripalloilija ja nykyään myös kaupunginvaltuutettuna sekä vihreiden varapuheenjohtajana toimiva Shawn Huff näkee, että polarisaatio nuorten urheilussa on kasvanut. Entinen Susijengin kapteeni ja koripallovalmentaja pitää nuorten liikkumista ja sen edistämistä tärkeänä.
Korisukan heiluttaminen onnistuu ammattilaiselta kirpsakassa syyssäässä heti aamusta ennen haastattelua.
Valmentajat ovat tärkeä osa nuorten elämää, koska nuoret viettävät heidän kanssaan useita tunteja viikossa. Sillä, miten valmentajat tekevät työnsä, on iso merkitys nuorten kasvuun ja kehittymiseen. Shawn Huff pystyy viemään toiveita ja ehdotuksia eteenpäin nuorten liikunnan tukemiseksi konkreettisesti, sillä hän toimii nykyään kunnallispolitiikassa ja on Helsingin vihreän valtuustoryhmän varapuheenjohtaja.
Huff näkee valmentajat enemmän kasvattajan roolissa kuin roolimallina. Valmentajan tärkeimmät tehtävät Huffin mukaan ovat huolehtia siitä, että harjoituksissa noudatetaan sääntöjä, opitaan toimimaan ryhmässä ja harjoitellaan yhdessäoloa. Hän toteaa:
–Totta kai siihen jollain tapaa kuuluu myös roolimallina oleminen, mutta kyllä ne nuoret löytävät sen roolimallin yleensä aivan jostain muualta kuin omasta lähipiiristä.
Koripallossa tiimipeli on erittäin tärkeä osa lajia. Tiimityö näkyy myös kuvauksissa, sillä Huff vaihtelee rennosti sijaintiaan kentällä kuvaajan toiveiden mukaan.
Etenkin näinä aikoina aikuisen tuki ja turvan tärkeys nuorten elämässä korostuvat entisestään. Huff myös kertoo, että valmentajan tai jonkun muun harrastuksen vetäjän tärkeä tehtävä on olla yksi turvallinen aikuinen lisää nuoren elämässä.
Monet tutkimustulokset kertovat siitä, että nuorten liikunta on nykypäivänä liian vähäistä. Onko kouluissa sitten tehty tarpeeksi nuorten liikuntatottumusten edistämisen eteen?
Huff toteaa, että hänen mielestään kouluissa ei ole tehty tarpeeksi nuorten liikkumisen eteen, mutta se ei ole koulujen vika. Huff korostaa, että olemme unohtaneet täysin välitunnit ja taukojen merkitykset. Niitä molempia pitäisi rakentaa koulupäivään siten, että nuoret pääsisivät välituntien ja taukojen aikana liikkumaan. Tällöin liikunta tulisi jokapäiväiseksi osaksi lasten ja nuorten arkea. Huff tuo esille todella tärkeän huomion siitä, että ei-ohjattu nuorten itse valitsema liikunta, olisi yksi avaintekijä lisäämään nuorten liikkumista.
Kysyessäni, miten Huff kokee Helsingin kaupungin tukevan nuorten liikunnan harrastamista, tuo hän esille sen, että hyvät tilat voisivat madaltaa nuorten kynnystä aloittaa liikunta. Hänen mielestään tärkeää olisi, että Helsingin kaupunki mahdollistaisi liikkumiseen riittävät julkiset tilat, mihin olisi helppo tulla matalalla kynnyksellä ja missä olisi tilaa eri liikuntalajien harrastajille.
Ottaessani kuvia Huff heittelee palloja koriin ammattilaisen ottein ja juttelee samalla rennosti kuin vanhalle tutulle.
Yleiseen keskusteluun on usein noussut kysymys siitä, löytyykö pääkaupunkiseudulta tarpeeksi ilmaisia liikuntamahdollisuuksia, mutta tärkeää on myös palveluiden vaivattomuus. Vaikka liikuntamahdollisuuksia olisi tarpeeksi paljon, se ei vielä riitä, vaan niiden sijainnin pitäisi olla uusien liikuntapaikkapäätösten keskiössä. Tärkeää olisi ottaa huomioon se, missä tahansa päin Helsinkiä asuukin, että liikuntamahdollisuudet olisivat tarpeeksi lähellä ja monipuoliset.
Huff muistuttaa, miten merkityksellistä on, että liikuntapaikkoihin pääsee, jos ei nyt ilmaiseksi, niin ainakin todella kohtuullisella hinnalla.
Helsingissä on useita ilmaisia ulkokoripallokenttiä, joihin voi mennä matalalla kynnyksellä pelailemaan vaikka kaveriporukalla.
Kuuntele myös Shawn Huffin haastattelu, jossa hän kertoo, milloin koripallon pelaaminen tuli hänen elämäänsä, ja miten se vaikutti hänen nuoruuteensa. Huff kommentoi millaisena näkee nykynuorten liikuntaharrastuksen ja miten nuorten ruutuajan käyttö vaikuttaa heidän liikkumiseensa. Hän myös kertoo, missä toivoo olevansa kymmenen vuoden päästä ja millaisia unelmia hänellä on vielä koripallon saralla.
Kaupunki-TV kävi Helsingin kirjamessuilla selvittämässä, millainen genre on spekulatiivinen fiktio.
Fantastisia maailmoja, arkitodellisuuden nytkähdyksiä ja tamperelaisia puuma-ihmisiä. Tätä kaikkea ja paljon muuta voi lukija löytää spekulatiivisen fiktion teoksista. Haastattelimme Helsingin Kirjamessuilla kahta spefi-genren kustantantajaa ja kysyimme, millaisista aineksista poikkeavat tarinat syntyvät. Katso koko haastattelu alta.
Suunnittelu, toimittaminen, editointi: Ira Pöllänen Kuvaus: Jarkko Ruuska
Tänä vuonna kirjamessut viettävät 25-vuotisjuhliaan ja teemaksi on muodostunut sivistys ja ilo. Näitä kahta teeman kantamaa voimaa kirjallisuus todenteolla kuluttajalleen tarjoaa, eikä siitä ole myöskään puutetta messualueella. Eri kustantamoita, kirjoja, ja kirjailijoita on runsainmäärin tarjolla tänäkin vuonna. Kaiken hulinan keskellä pyörii myös modernimmat äänikirjapalvelut omilla kirjattomilla edustuspisteillään.
Tästä herääkin kysymys: Kuinka hyvin tällaiset digitaaliset palvelut itseasiassa sopivat perinteisen kirjamarkkinan sekaan? Kuinka edustaa messuilla joka pursuaa kirjoja, mutta omalla pisteellä ei yhtäkään teosta pääse fyysisesti hypistelemään? Otimme selvää kuinka äänikirjapalvelut itse näkevät oman osuutensa tässä ajassa ja markkinassa.
Teksti ja kuva: Jarkko Ruuska
Videon kuvaus: Ira Pöllänen
Videon suunnittelu, juonto, editointi: Jarkko Ruuska
