Talviolympialaiset taputeltu – Kläbon ylivoimaa, historiallinen kiekkofinaali ja Suomen karu todellisuus

Milano Cortinan talviolympialaiset päättyivät viime sunnuntaina, eivätkä kisat jättäneet ketään kylmäksi – paitsi ehkä osan suomalaisista. Tapahtumarikkaista olympialaisista nousee päällimmäisenä mieleen kolme asiaa: yhden urheilijan ylivoima, kaikkien aikojen jääkiekko-ottelu sekä Suomen historiallisesti heikko mitalisijoitus.

1. Kläbo dominoi laduilla

Norjalainen hiihtotähti Johannes Hösflot Kläbo on tällä hetkellä lajinsa kiistaton kuningas ja kenties maailman ylivoimaisin urheilija omassa lajissaan. Kläbo voitti Milano-Cortinassa peräti kuusi kultamitalia ja nousi samalla talviolympiahistorian eniten kultamitaleja voittaneeksi yksilöurheilijaksi. Lauantain kuninkuusmatkan voitto sinetöi kisat, jotka tullaan muistamaan ennen kaikkea kyseisen urheilijan poikkeuksellisesta dominanssista.

2. Kaikkien aikojen jääkiekko-ottelu

Olympialaisten huipennus nähtiin sunnuntaina miesten jääkiekon finaalissa, jossa vastakkain asettuivat lajin suurvallat Yhdysvallat ja Kanada. Ottelua on jo ehditty kuvailla kaikkien aikojen viihdyttävimmäksi jääkiekko-otteluksi. Ottelussa nähtiin kaikkea sitä, mitä täydelliseltä jääkiekko-ottelulta voidaan odottaa: runsaasti maalipaikkoja, huipputorjuntoja, uskomatonta vauhtia ja ennen kaikkea kaksi maailman parasta jääkiekkomaata vastakkain. 

Itse ottelussa ratkaisua ei saatu varsinaisella peliajalla, mutta jatkoajalla Jack Hughes nousi sankariksi iskemällä maalin, joka toi Yhdysvalloille maan ensimmäisen olympiakullan NHL-pelaajien aikakaudella. Hughesin maali katkaisi samalla Kanadan historiallisen kultaputken. Ottelu haastaa jopa legendaarisen Miracle on Ice -ottelun aseman Yhdysvaltojen jääkiekkohistorian merkittävimpänä hetkenä.

Finaalin jälkeen nähtiin myös yksi talviolympialaisten koskettavimmista hetkistä, kun traagisesti menehtyneen Johnny Gaudreaun muistoa kunnioitettiin hänen entisten pelikavereidensa ja perheenjäsentensä toimesta.

3. Suomen historian toiseksi huonoin sijoitus mitalitaulukossa

Suomen osalta olympialaiset jättivät ristiriitaiset tunnelmat. Suomen jääkiekkomaajoukkue nappasi lauantaina pelatussa ottelussa pronssia, mutta kokonaisuudessaan Suomen mitalisaldo jäi kuuteen. Se on historiallisesti yksi maamme heikoimmista suorituksista talviolympialaisissa. Samaan aikaan Norja ja Ruotsi keräsivät vähintään kolminkertaisen mitalimäärän.

Sairastelut ja odotuksiin nähden vaisut suoritukset erityisesti hiihdossa selittävät osan tuloksesta, mutta eivät koko totuutta. On vaikeaa löytää yhtä relevanttia syytä suomalaisten kehnoon menestykseen. Olemmeko Ismo Lehkosen olympialaisissa Leijonien ottelun erätauolla toteaman lauseen mukaan yksinkertaisesti lajissa kuin lajissa ”sympaattisia turpaan ottajia”?

Harvoja valopilkkuja latujen puolella kisoissa olivat kuitenkin yhdistetyn urheilijat Ilkka Herola ja Eero Hirvonen, jotka toivat Suomelle yhteensä kolme mitalia.

Kisoissa nähtiin myös haikeita hetkiä. Niskasten sisarusten dramaattinen päätösviikonloppu kosketti varmasti jokaista suomalaista penkkiurheilijaa, mutta erityistä tunnelatausta toi Krista Pärmäkosken uran päättyminen arvokisoissa. Ensimmäiset arvokisansa vuonna 2009 Liberecissä hiihtänyt Pärmäkoski hiihti sunnuntaina viimeistä kertaa arvokisatasolla.

Milano-Cortinan kisat tullaan muistamaan suurista tunteista, historiallisista suorituksista ja suomalaisittain myös karvaasta realismista.

Teksti: Väinö Helenius

Sykkeen korkeimmalle nostattaneet tapahtumat — Top 10 kaikkien aikojen urheiluhetket maailmalla

Miko Köykän ja Väinö Heleniuksen TOP 10 -ohjelmasarja saa jälleen jatkoa, kun Kaupunkikanavan lauantain spesiaalissa miehet listaavat omasta mielestään kymmenen hienointa urheiluhetkeä koskaan.

Toimittajat: Miko Köykkä ja Väinö Helenius

Ilman selkeää identiteettiä Huuhkajat tulee aina olemaan häviävä joukkue

Me emme ole jalkapallomaa samalla tavalla kuin Saksa, Ranska, Englanti tai jopa Ruotsi. Me olemme maa, jossa pallo kilpailee jääkiekon, hiihdon ja yleisurheilun kanssa, ja useimmiten häviää. Kysymys kuuluu, voiko Suomen menestystä mitata samalla tavalla kuin muiden kilpailijoiden.

Jos Suomelle menestys ei näy pokaaleina ja arvoturnauksina, mikä meidän suuntamme on? Huuhkajat eivät ole meille tulostaulu. Ne ovat tarinoita, tunteita, kokemuksia ja uskoa siihen, että me voimme kilpailla suuria vastaan.

Fakta on tämä: Suomi on päässyt vain yhden kerran arvoturnaukseen. Teemu Pukin ja Lukas Hradeckyn johdolla mentiin, koronan vuoksi kesällä 2021 pelattuun, EM 2020 -turnaukseen. 

Suomella on jalkapallohistoriansa aikana ollut suuria nimiä, kuten Jari Litmanen, Sami Hyypiä, Jussi Jääskeläinen, Antti Niemi, Mika Väyrynen, Mikael Forssell ja Teemu Tainio. He pelasivat samaan aikaan, ja moni on tituleerannut heitä kultaiseksi sukupolveksi. 

Maailmalla nämä nimet ovat tunnettuja ja menestyneitä seurajoukkueissa, mutta maajoukkueessa peliesitys ja ilme olivat, jos eivät heikkoja, niin huonoja. Se ei riitä. Sen joukkueen, mikä Suomella oli yli vuosikymmen, olisi pitänyt päästä ainakin yhteen arvoturnaukseen ja tässä kohtaan annan vähän armoa. 

Ja sitten tuli Markku Kanerva.

Kanervan Huuhkajat eivät olleet kauniita, trendikkäitä tai eurooppalaisen jalkapallon viimeisimmän muodin mukaisia. Joukkueena he olivat kurinalaisia, sitkeitä ja tunnistettavia. Joukkue, joka tiesi tarkalleen, mitä se on, ja ennen kaikkea, mitä se ei ole. Se riitti viemään Suomen historian ensimmäisiin arvokisoihinsa, ja nostamaan Huuhkajat kansalliseksi puheenaiheeksi tavalla, jota ei oltu aiemmin nähty.

Kun Kanervan aika tuli päätökseen, kyse ei ollut vain uuden päävalmentajan valinnasta. Kyse oli siitä, jatkuuko tämä identiteetti vai katkeaako se. Monelle vastaus tuntui itsestään selvältä: Mika Lehkosuo.

Lehkosuon ura suomalaisessa jalkapallossa edustaa juuri sitä pitkäjänteistä tekemistä, jonka varaan Kanervan Huuhkajat rakennettiin. Hän tuntee suomalaiset pelaajat, suomalaisen arjen ja suomalaisen jalkapallokulttuurin. Hän on voittanut, kehittänyt ja ennen kaikkea vaikuttanut niin seurajoukkueissa, nuorten parissa sekä suomalaisen jalkapallon sisäpiirissä.

Samaan aikaan Pikkuhuuhkajat ja nuoremmat ikäluokat ovat osoittaneet, että suomalaisessa jalkapallossa tehdään nyt paljon asioita oikein. U21-maajoukkue on pelannut itsensä EM-lopputurnaukseen, nuoret pelaajat ottavat vastuuta ja uskaltavat pelata. Siellä näkyy selkeä ajatus sekä kehitystä, rohkeutta ja jatkuvuutta.

On suorastaan käsittämätöntä, että Suomea valmentaa tällä hetkellä tanskalainen Jacob Friis, jonka näytöt tulevat pitkälti Tanskan kentiltä ja lyhyestä ajasta saksalaisessa FC Augsburgissa. En oikein ymmärrä, miksi Palloliitto ajattelee, että maajoukkue on kuin seurajoukkue, johon yritetään hakea tehokkain mahdollinen ratkaisu markkinoilta. 

Uskon, että jokaisella maalla pitäisi olla oman maansa valmentaja. Ei siksi, että ulkomaalainen olisi automaattisesti huono, vaan siksi, että maajoukkue on enemmän kuin taktiikkaa. Se on asetelma, me vastaan te. Maa vastaan maa. Ja silloin penkin takana pitäisi seistä joku, joka tuntee asetelman selkäytimessään, ei PowerPoint-esityksenä tai projektina.

Palloliiton vastaukset sopimus-, ja talousasioihin valmentajien valintaan liittyen ovat ymmärrettäviä, mutta juuri tässä kohtaa liiton olisi pitänyt tehdä se, mitä siltä odotetaan: vaikeita päätöksiä. Rakentaa nykyhetkeä ja tulevaisuutta yhtä aikaa. Purkaa esteet, jos sellaisia on. Valita suunta, ei vain ratkaisua.

Kun Huuhkajien päävalmentajaksi valittiin Jacob Friis, viesti oli väistämättä toinen. Ammattimainen, varmasti pätevä, mutta irrallisempi. Valinta, joka ei jatkanut tarinaa vaan aloitti uuden ilman takeita siitä, että vanha identiteetti kulkee mukana.

Ja tässä kohtaa tullaan juuri asian ytimeen: identiteettiin.

Huuhkajilta puuttuu selkeä identiteetti. Mitä Suomi oikeastaan haluaa kentällä olla? Puolustava, sitkeä altavastaaja? Rohkea ja prässäävä? Joukkue, jonka peli perustuu pallonhallintaan, ja pyrkii koko ajan olemaan kuskin paikalla, vai kaikkea tätä ja siltä väliltä? 

Jacob Friisin lyhyen aikakauden tulokset ja peliesitykset ovat olleet heikkoja. Kun mitään menetettävää ei enää ole, Palloliitolla on oiva mahdollisuus tehdä valinta: luoda joukkueen kanssa uusi identiteetti, tai jatkaa vanhaan malliin. 

Teksti: Muhamed Bashir

Tässä ovat uuden Myyrä kauden kilpailijat

Myyrän viides tuotantokausi starttaa MTV:llä 1. huhtikuuta. Juontaja nähdään ihastuttava Sointu Borg.

Kilpailemassa ovat Sergey Hilman, Amira Rchidi, Timo Kahilainen, Hanad ”Dosdela” Hassan, Heidi Willman, Tiia Elg, Jesse Kaikuranta, Sara Chafak, Julianna Jokela, Lauri Kottonen ja Stan Saanila.

Kilpailijat kertoivat, että tulevalla kaudella ei draamalta säästytä. Moni kilpailija kehui porukkaa ja yhteishenkeä.

Kysyimme kilpailijoita, mikä sai heidät lähtemään mukaan myyräjahtiin.


Haastattelu ja kuvaus: Sanni Pennanen ja Teemu Lammi
Teksti ja videon editointi: Sanni Pennanen

Kansantanssi elää ja hengittää – helsinkiläinen Roigu murtaa mummomielikuvat

Kansantanssi ei ole vain menneisyyden muisto. Helsinkiläinen Roigu tuo lavalle energiaa, yhteisöllisyyttä ja modernia liikettä – todistaen, että perinne elää, hengittää ja tanssii uudessa ajassa.

Kansantanssi on suomalaisen kulttuurin vahva perinne, jossa liike, musiikki ja yhdessäolo kietoutuvat yhteen.
Sen juuret ulottuvat kyläjuhliin ja tanhuihin, mutta nykyään laji on monipuolinen harrastus- ja taidemuoto, joka muovautuu uusiin muotoihin säilyttäen perinteisen perustansa. 

Yksi lajin nuorista edelläkävijöistä on helsinkiläinen Roigu, joka tuo kansantanssin nykypäivään kunnianhimoisesti ja rohkeasti.

Roigu on peinteikäs kansantanssityhmä monerdilla otella.

Perinteestä nykypäivään

Roigu perustettiin vuonna 2009, kun kaksi helsinkiläistä tanhuryhmää yhdistyivät.

– Enää muutama on jäljellä alkuperäisestä porukasta, kertoo tanssija Vilma. Viime vuosina mukaan on tullut paljon uusia, kun ihmiset ovat muuttaneet Helsinkiin opintojen myötä. Kansantanssi on yhdistänyt meidät.

Ryhmä on kasvanut ja kehittynyt, mutta yhteinen palo tanssiin on pysynyt vahvana.

Kansantanssi on iloista liikettä, jossa energia ja yhteisöllisyys näkyvät jokaisessa askeleessa.

Ei enää mummotanssia

Monelle kansantanssi herättää edelleen vanhahtavia mielikuvia. Kertun mukaan totuus on kaikkea muuta.

– Kun sanon harrastavani kansantanssia, saan usein vastaukseksi Hä? Mitä ihmettä? Moni ajattelee heti mummot ja kansallispuvut, Kerttu naurahtaa.
– Mutta meillä on koreografioita, joissa on vivahteita nykytanssista. Me tehdään paljon sellaista, mikä ei sovi perinteiseen muottiin.

Myös Vilma kiteyttää lajin hengen osuvasti: Kansantanssi on nykyään perinnetanssia modernilla vivahteella.

Esityksissä nähdään perinteisiä suomalaisia kansallispukuja, jotka kunnioittavat suomalaisia juuria.
Tanssijat harjoituksissa, nauhat tuovat väriä ja iloa harjoitustilaan.

Yhteisö, joka kantaa

Kertun ja Vilman puheista huokuu lämmin ryhmähenki.

– Meillä on ihan sika hyvä porukka, Vilma sanoo.
– Treenien alussa pidetään aina kuulumispiiri, ja vapaa-ajallakin tehdään juttuja yhdessä. On aina hauskaa tulla treeneihin, kaikilla on halu kehittyä, Kerttu jatkaa.

Roigu ei ole vain tanssiryhmä. Se on ystäväpiiri ja yhteisö, joka tukee toisiaan.
– Rakastamme tanssia, mutta yhtä paljon kansantanssin tuomaa yhteisöä ja ihmisiä. Tämä on oma kuplamme, Vilma kiteyttää.

Helsinkiläinen Roigu yhdistää perinteen, nykytanssin ja yhteisöllisyyden.

Miten mukaan?

Kansantanssiin voi tulla kuka tahansa, iästä ja taustasta riippumatta.

– On paljon ryhmiä ympäri Suomea. Rohkeasti yhteyttä ja vaikka vaan kysymään, pääsisikö mukaan treeneihin. Kaikki ovat tosi avuliaita ohjeistamaan ja auttamaan, Vilma kannustaa.

Kerttu lisää, että lajiin olisi hyvä tutustua jo nuorena.
– Jos lapset ja nuoret pääsisivät kokeilemaan, he voisivat innostua. Itse en olisi löytänyt lajin pariin ilman äitiäni.

Teksti ja kuvat: Olga Yli-Hakula

Gallup: Miksi ihmiset lähtevät risteilylle keskellä talvea?

Menevätkö ihmiset Tallinan risteilylle lähinnä huvin vuoksi vai esimerkiksi hakemaan halvempaa alkoholia? Voiko risteily korvata etelänmatkan? Onko kylmä sää este risteilyyn lähtiessä? Kaupunkikanava lähti selvittämään vastauksia näihin kysymyksiin Tallinan päiväristeilylle.

Juonto: Jaakko Granberg
Editointi ja Kuvaus: Altti Seppänen

Mitä nuoret tekevät hiihtolomalla?

Uudellamaalla koulujen hiihtoloma alkoi maanantaina ja kestää perjantaihin. Kaupunkikanava kävi haastattelemassa nuoria siitä, mitä he aikovat lomalla tehdä. Pääset kuulemaan vastaukset alla olevasta videosta.

Video: Sofia Saarinen ja Sanni Pennanen

Onko laskiainen juhlapäivä vai sittenkin tuotekehityspalaveri?

Oli aika, jolloin laskiaispulla tiesi oman paikkansa. Se ei kysellyt, ei muuttunut, eikä hakenut uutta identiteettiä. Se oli pulla, joka oli keskeltä halkaistu ja välissä oli makea vaahto, hillo tai jopa mantelimassa.

Oli aika, jolloin laskiaispulla tiesi oman paikkansa. Se ei kysellyt, ei muuttunut, eikä hakenut uutta identiteettiä. Se oli pulla, joka oli keskeltä halkaistu ja välissä oli makea vaahto, hillo tai jopa mantelimassa.

Nyt perinteikäs laskiaispulla elää identiteettikriisiä. 

Tänä päivänä keskustelu siitä, kuuluuko talvea piristävä pulla syödä mantelimassalla vai hillolla on kääntynyt siihen, miten monella tavalla pullan voi muuttaa kaukaisemmaksi sukulaiseksi alkuperäisestä. ”Meillä on matcha, Bubs, croissantti, pistaasi, karamelli, Biscoff, Nutella ja Dubai-suklaa vaihtoehtoina”. Onko tämä enää juhlapäivä vai sittenkin tuotekehityspalaveri? 

Vaihtoehtojen määrä on kasvanut samaa tahtia kuin merkitys on ohentunut. Kallein versio pääkaupunkiseudulla maksaa jo noin yhdeksän euroa. Kun kaikkea on tarjolla, mikään ei tunnu erityiseltä. Laskiaispullasta on tullut kausituote, jota twistataan ja venytetään niin pitkälle, että alkuperäistä turvallista vaihtoehtoa ei tunnista enää kahvilan lasivitriinistä.

Perinteissä, tutussa ja turvallisessa muodossa on jotain rauhoittavaa. Laskiaispullan tarkoitus ei ollut yllättää. Se ilmestyi kerran vuodessa kahvipöytään ja muistutti olemassaolollaan talven kääntymisestä kevättä ja pääsiäistä kohti. Nyt se aloittaa somekampanjansa jo tammikuussa ja palaa joka vuosi entistä värikkäämpänä, levottomampana, korkeampana ja epävarmempana siitä, mitä sen pitäisi olla. 

Ikävä kyllä, enää ei odoteta laskiaista vaan sitä, mikä trendikäs täyte sen herkussa on tänä vuonna. 

Ehkä ongelma ei ole pullassa itsessään vaan meissä. Emme osaa antaa asioiden olla valmiita ja nauttia siitä. Laskiaispulla varmasti kadehtii naapuriaan Runebergin torttua. Kaiken pitää kehittyä, parantua ja ylittää odotukset. 

Onko rohkeinta kuitenkin palata vanhaan perinteiseen versioon ilman trendejä ja hashtageja? Pelkkä halkaistu pulla, tuttu täyte ja makea kermavaahto. 

Vinkkejä lukulomalle

Abiturienttien lukuloma on alkanut ja ylioppilaskirjoitukset lähestyvät. Mitä tässä tilanteessa tulisi huomioida? Tästä löydät viisi vinkkiä lukulomalle.

1. Tee lukusuunnitelma

Lukiossa suositellaan lukusuunnitelman tekoa ja se onkin kiistämättä hyvä keino varmistaa, että ylioppilaskirjoituksiin tulee luettua tarvittavat asiat. Sen voi laatia eri tavoin omien tarpeiden mukaan. Voit esimerkiksi luoda koko viikon sisältävän lukujärjestyksen, johon sijoitat muun muassa mitä luet milloinkin ja kuinka kauan. Lukusuunnitelma voi myös olla esimerkiksi jokapäiväinen lista asioista, joita aiot sinä päivänä kerrata.

Lukusuunnitelmaan kannattaa sisällyttää harrastukset, ruoka-ajat, vapaa aika ja mahdolliset korkeakouluhaun ennakkotehtävät. Lisäksi on hyvä tehdä jonkinlainen suunnitelma kertaamisen kannalta kirjoitusten ajalle varsinkin, jos koepäivien välillä on useamman päivän tauko.  

Silkkaan materiaalien määrään voi hukkua. Lukusuunnitelma on juuri tätä ehkäisevä asia, ja se toimii turvana, kun ei tiedä, mistä aloittaa. Suunnitelma kannattaa varmuuden vuoksi tehdä, vaikka tarvetta siihen ei tuntuisi olevan. Pelkkä lukusuunnitelman tekeminen voi selventää asioita ja muistuttaa, mitä kaikkea pitääkin kerrata.

Netistä löytyy useampia valmiita lukusuunnitelmapohjia, mutta myös Excel tai Google Sheets toimivat hyvin, ja voihan lukusuunnitelman tehdä paperillekin.

2. Priorisoi

Kirjoituksiin lukiessa on tärkeä huomioida, mitkä aineet vaativat eniten kertausta. Jos esimerkiksi englannin materiaalit ovat hyvin hallussa, mutta matematiikan tai historian materiaalit eivät, niin kannattaa varata niille enemmän aikaa. Priorisoi asiat, joita et muista tai ymmärrä hyvin. Aloita niistä materiaaleista, joiden käymisestä on pisin aika, tai jotka ovat vaikeimmat. Priorisointia voi tehdä myös kunkin aineen sisällä, eli jos funktiot sujuvat, mutta geometria ei, niin kertaa enemmän geometriaa.

Kaikkia aineita tulee kerrata perusteellisesti, mutta kuinka paljon kutakin täytyy kerrata riippuu omasta osaamisesta. 

3. Luo rutiini

Lukulomalla koulun ylläpitämä rytmi ja rutiinit katoavat, mikä voi olla kivaa ensimmäisen viikon, mutta rutiinin puute voi hankaloittaa lukemista. Kotona opiskellessa on huomattavasti helpompaa kääntyä esimerkiksi puhelimen puoleen tai nukkua puolille päivin. Luo rutiini esimerkiksi menemällä kirjastoon opiskelemaan. Monessa kirjastossa on esimerkiksi lukusali, hiljainen tila tai varattava huone opiskelua varten (sen voi yleensä varata varaamo-nimiseltä sivustolta, tai kysy kirjaston henkilökunnalta). 

Aseta tietty aika, jolloin olet kirjastossa, ja sitoudu siihen. Ylläpidä järkevää unirytmiä ja merkitse milloin esimerkiksi syöt lounasta (on helppo unohtaa syödä lukemisen aikana). Rutiinin luomisella voi välttää paikalleen jähmettymistä ja jatkuvan puhelimen tuijottamista. Tässä auttaa myös lukusuunnitelma. 

4. Opiskele sinulle toimivalla tavalla

Ihmiset oppivat eri tavoin ja samat konstit eivät toimi kaikille. Ylioppilaskirjoituksiin lukeminen ei tarkoita pelkkää oppikirjojen lukemista, koska informaatiota ei välttämättä omaksuta aina siten. Oppikirjoja kannattaa ja tuleekin lukea, mutta kerrata kannattaa myös itselle toimivin tavoin. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi muistiinpanojen tekemistä, asioiden ääneen selittämistä, vanhojen yo-kokeiden tehtävien sekä kertaustehtävien tekemistä tai kirjojen kuuntelemista urheillessa. Lisäksi muista opetella oppimateriaalien soveltamista, sillä pelkällä tiedon ulkoa opettelemisella ei yleensä pärjää.

5. Muista hengittää 

Lukulomalla voi tuntua siltä, että lukemista on ylitsepääsemättömän paljon ja koko ajan on jotain tehtävää. Tämän vuoksi täytyy muistaa hengähtää. Erittäin tärkeää on mennä ulos ja antaa aivojen hengittää, joten käy kävelyllä ja kuuntele luonnon ääniä kaikessa rauhassa. Ota yksi päivä viikosta, jolloin et tee mitään kirjoituksiin liittyvää, et edes ajattele niitä. Ulkoile, urheile ja pidä säännöllisiä taukoja. Itsensä ylikuormittamisella ei materiaaleja muista.

Teksti ja kuva: Jenna Kuosa

Mieleenpainuvimmat suomalaiset urheiluhetket — muistatko vielä nämä?

Miko Köykän ja Väinö Heleniuksen TOP 10 -ohjelmasarja saa jatkoa Kaupunkikanavan lauantain spesiaalissa, kun pojat listaavat omasta mielestään kymmenen hienointa suomalaista urheiluhetkeä.

Toimittajat: Miko Köykkä ja Väinö Helenius