Kansantanssi ei ole vain menneisyyden muisto. Helsinkiläinen Roigu tuo lavalle energiaa, yhteisöllisyyttä ja modernia liikettä – todistaen, että perinne elää, hengittää ja tanssii uudessa ajassa.
Kansantanssi on suomalaisen kulttuurin vahva perinne, jossa liike, musiikki ja yhdessäolo kietoutuvat yhteen.
Sen juuret ulottuvat kyläjuhliin ja tanhuihin, mutta nykyään laji on monipuolinen harrastus- ja taidemuoto, joka muovautuu uusiin muotoihin säilyttäen perinteisen perustansa.
Yksi lajin nuorista edelläkävijöistä on helsinkiläinen Roigu, joka tuo kansantanssin nykypäivään kunnianhimoisesti ja rohkeasti.
Perinteestä nykypäivään
Roigu perustettiin vuonna 2009, kun kaksi helsinkiläistä tanhuryhmää yhdistyivät.
– Enää muutama on jäljellä alkuperäisestä porukasta, kertoo tanssija Vilma. Viime vuosina mukaan on tullut paljon uusia, kun ihmiset ovat muuttaneet Helsinkiin opintojen myötä. Kansantanssi on yhdistänyt meidät.
Ryhmä on kasvanut ja kehittynyt, mutta yhteinen palo tanssiin on pysynyt vahvana.
Ei enää mummotanssia
Monelle kansantanssi herättää edelleen vanhahtavia mielikuvia. Kertun mukaan totuus on kaikkea muuta.
– Kun sanon harrastavani kansantanssia, saan usein vastaukseksi Hä? Mitä ihmettä? Moni ajattelee heti mummot ja kansallispuvut, Kerttu naurahtaa.
– Mutta meillä on koreografioita, joissa on vivahteita nykytanssista. Me tehdään paljon sellaista, mikä ei sovi perinteiseen muottiin.
Myös Vilma kiteyttää lajin hengen osuvasti: Kansantanssi on nykyään perinnetanssia modernilla vivahteella.
Yhteisö, joka kantaa
Kertun ja Vilman puheista huokuu lämmin ryhmähenki.
– Meillä on ihan sika hyvä porukka, Vilma sanoo.
– Treenien alussa pidetään aina kuulumispiiri, ja vapaa-ajallakin tehdään juttuja yhdessä. On aina hauskaa tulla treeneihin, kaikilla on halu kehittyä, Kerttu jatkaa.
Roigu ei ole vain tanssiryhmä. Se on ystäväpiiri ja yhteisö, joka tukee toisiaan.
– Rakastamme tanssia, mutta yhtä paljon kansantanssin tuomaa yhteisöä ja ihmisiä. Tämä on oma kuplamme, Vilma kiteyttää.
Miten mukaan?
Kansantanssiin voi tulla kuka tahansa, iästä ja taustasta riippumatta.
– On paljon ryhmiä ympäri Suomea. Rohkeasti yhteyttä ja vaikka vaan kysymään, pääsisikö mukaan treeneihin. Kaikki ovat tosi avuliaita ohjeistamaan ja auttamaan, Vilma kannustaa.
Kerttu lisää, että lajiin olisi hyvä tutustua jo nuorena.
– Jos lapset ja nuoret pääsisivät kokeilemaan, he voisivat innostua. Itse en olisi löytänyt lajin pariin ilman äitiäni.
Teksti ja kuvat: Olga Yli-Hakula
