Minna Canth: Kirjailija, kauppias ja yhteiskunnallinen vaikuttaja

Viime viikolla vietettiin Minna Canthin ja tasa-arvon päivä, mutta mikä tekee hänestä niin merkittävän henkilön, jota muistetaan vielä tänäkin päivänä? 

Minna Canth oli kirjailija, kauppias ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Aikanaan hän julkaisi seitsemän pitkää novellia, kymmenen näytelmää sekä kymmeniä lehtiartikkeleita ja puheita. Hänen töissään ilmeni realismi, yhteiskuntakritiikki ja naisten asema. 

Alunperin Ulrika Wilhelmina Jonhson syntyi Tampereella 19.3.1844. Vuonna 1853 Johnsonin perhe muutti Kuopioon, kun Canthin isä alkoi hoitamaan Finlaysonin puuvillatehtaan sinne perustamaa Tampereen Lankakauppaa. 

Canth kävi muun muassa Finlaysonin tehtaankoulua ja ruotsinkielistä tyttökoulua. Hän aloitti sen jälkeen kansakoulunopettajan opinnot ensimmäisten naistenopiskelijoiden joukossa vastaperustetussa Jyväskylän seminaarissa syksyllä 1863. Opinnot valitettavasti keskeytyivät Canthin mennessä naimisiin opettaja Johan Ferdinand Canthin kanssa. Heille syntyi seitsemän lasta. 

Jyväskylässä Canth kirjoitti useampaan lehteen niin uutisista kuin häntä itseään askarruttavista ja kiinnostavista asioista, kuten raittiudesta ja naisten asemaan liittyvistä asioista. Jäätyään leskeksi vuonna 1879 muutti Canth lapsineen takaisin lapsuudenkotiinsa Kuopioon. Siellä hän otti edesmenneen isänsä Tampereen Lankakaupan nimiinsä vuonna 1881. Ennen tätä kauppaa oli hoitanut Canthin äiti ja veli. Kolme vuotta myöhemmin hän otti hoitoonsa myös veljensä sekatavarakaupan, jota Canthin perilliset ylläpitivät vuoteen 1974 asti. 

Canthin kirjoittamat novellit ja näytelmät kuvasivat yhteiskuntaa sekä sen epäkohtia, kysymyksiä ja ilmiöitä. Ne aiheuttivat välillä kiihkeääkin keskustelua ja kritiikkiä.

Kirjoittaja, kauppias, vaikuttaja

Puolisonsa kuolema kesällä 1879 aiheutti Canthille paljon surua, ahdistusta ja epävarmuutta. Yksinhuoltajuuden epävarmuudet ja miehensä jättäneet velat painoivat Canthin mieltä ja hänen mielenterveytensä kärsi. Minna Canthin puoliso Ferdinand Canth oli ennen kuolemaansa lainojen avulla ostanut vaimonsa lapsuudenkodin, josta jäi velkaa miehen kuoltua. Nämä velat maksettiin kun Canth myi perheen Jyväskylän talon, ja suurin osa tavaroista muutettiin rahaksi.

Johnsonin perheen kauppaa oli Canthin isän kuoleman jälkeen hoitaneet muodollisesti tämän veli, mutta käytännössä hänen äitinsä ja siskonsa. Kuopion saapumisen jälkeen Canth alkoi ottaa vastuuta kaupan hoidosta. Lankapuodista kehittyi vähitellen lankakauppa. Puoti siirtyi Canthin omistukseen vuonna 1881 ja muutamia vuosia myöhemmin myös veljensä ylläpitämä myymälä päätyi hänelle. Kauppiaana Canth sai ajan kanssa niin asiakkaiden kuin tehtaiden edustajien luottamuksen ja moni kävi puodissa välillä vain keskustelemassa rouvan kanssa. Canthista kehittyi hyvä ja luotettu kauppias, jonka liikkeet tuottivat hyvin voittoa. Puodin menestyksen mukana kirjanpidon määrä nousi ja puotiin palkattiin apulaisia. Canthille työskentelevillä oli valtava kunnioitus ja luottamus emäntäänsä kohden ja myös rouva itse luotti alaisiinsa. 

Jyväskylässä asuessaan Canth kirjoitti artikkeleita suomenkieliseen lehteen nimeltä Keski-Suomi, jossa hän keskittyi uutisten lisäksi raittius- ja naiskysymykseen. Siellä hän kirjoitti myös suomenkieleen ja suomalaisuuteen liittyvistä asioista. Canth kuitenkin erotettiin Keski-Suomen toimituksesta vuonna 1875 hänen kirjoittaessaan viinankäytöstä lehden mukaan turhan napakasti. Myöhemmin Canth suostui Päijänne nimisen lehden toimittajaksi. Siellä hän kirjoitti muun muassa uusista keksinnöistä, suomensi norjalaista kirjallisuutta lukijoille ja julkaisi omia novellejaan. 

Raittius oli aihe, jonka puolesta Canth kirjoitti hyvin purevasti. Hän oli itse nähnyt miten valtava viinankäyttö johtaa kurjuuteen ja pyrki kirjoituksillaan vaikuttamaan asiaan. Raittius ja juopottelu ilmenivät myös Canthin kirjoittamissa näytelmissä. 

Naisten asiat olivat Canthille myös tärkeitä ja hän pohti niin lehtijutuissaan kuin novelleissaan naisiin ja naisten asemaan liittyviä epäkohtia ja vääsyyksiä. Canth kirjoitti muun muassa tyttöjen kasvatukseen sekä koulutukseen liittyvistä puutteista vahvasti. Minna Canthin mielestä  tytötkin ansaitsivat ja tarvitsivat hyvän koulutuksen menestyäkseen elämässä. Naisten asemaan, siveyskysymykseen ja sukupuolimoraaliin hän otti vahvasti kantaa kirjoituksissaan. Hän oli myös mukana keskustelussa niin sanotussa kieliriidassa suomen ja ruotsin kielen välillä. 

Suomalaisuuden asialla

Canth tuki vahvasti suomen kielen asemaa, mutta ymmärsi kuitenkin ruotsin kielen merkityksen Suomessa. Tärkeämpänä hän kenties piti sitä, että Suomi ei venäläistyisi. Hän kirjoitti siitä, miten huonot olot Kuopion köyhäintalossa oli, novelliinsa Köyhää kansaa. Se aiheutti kohun, minkä pohjalta asiaa alettiin tutkia ja köyhien oloja parantaa. Hän taisteli niin naisten kuin köyhien oikeuksien puolesta.

Canth keskusteli kesällä 1883 tavanneensa Suomalaisen teatterin johtajan Kaarlo Bergbomin kanssa useasti. Näiden keskustelujen myötä Canth alkoi tutkia, miten aatteet kehittyivät ja miten muun muassa yhteiskunnalliset liikkeet etenivät. Tämän seurauksena Minna Cathistä tuli eräänlainen julkisuuden henkilö Kuopiossa ja hänen kodistaan Kanttilasta kehittyi paikka, jonne tultiin keskustelemaan kirjallisuudesta ja pohtimaan ajan uusia aatteita. Keskustelun aiheina oli tietenkin muun muassa Canthille tärkeitä aiheita kuten naisten asema sekä raittiuskysymys. Kanttilassa vieraili useita ajan merkittäviä yhteiskunta- ja kulttuurivaikuttajia, kuten Järnefeltin perhe, Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela, Elisabeth Stenius ja Selma Backlund. 

Kirjoittamistaan näytelmistä Murtovarkaus (1879) oli ensimmäinen ja se sai ensi-iltansa Suomalaisessa teatterissa 1882 vuoden alussa. Näytelmä oli onnistunut ja Canth jatkoi niiden kirjoittamista. Työmiehen vaimo -näytelmä valmistui vuonna 1884 ja sen esittäminen aiheutti suuren kohun. Näytelmä nimittäin pyrki esittämään suurta osaa sen aikaisen yhteiskunnan epäkohdista, kuten alkoholismin, naisia sortavat lait, sukupuolten eriarvoisuuden yhteiskunnassa ja luokkaerot. Se sai aikaan paljon keskustelua ja kritiikkiä. Muita merkittäviä Canthin kirjoittamia näytelmiä ovat Papin perhe ja Anna Liisa. Näytelmien ja lehtijuttujen lisäksi Canth kirjoitti novelleja, kuten Hanna ja Köyhää kansaa.

Canthilla oli jo aiemmin ollut sydänvaivoja, mutta hän ei kuitenkaan hakenut niihin sen kummempaa hoitoa. Minna Canth kuoli sydänkohtaukseen vain 53 vuoden iässä Kuopiossa vuonna 1897. Hautajaisiin saapui paljon väkeä ja monet Canthin ystävistä ja tuttavista puhuivat hänen saavutuksistaan. Canth teki elämänsä aikana paljon hyvää ja aiheutti keskustelua teoillaan. Hän edustaa kirjallisuudessa realismia. Hänelle on rakennettu patsaat kotikaupunkeihinsa Tampereelle, Jyväskylään ja Kuopioon. Canthista on myös kirjoitettu useampi kirja ja hänen perintöään pyritään vaalimaan muun muassa seurojen ja museoiden kautta. 

Canth vaikutti aikanaan suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hänen töitään esitetään ja luetaan yhä. Ne antavat kuvan siitä millainen Suomi tuolloin oli. Häntä ja hänen työtään tulee muistaa kuten yhteiskunta muistaa Sibeliuksen tai muut sen ajan vaikuttajat. Canth on merkittävä henkilö suomalaisessa kulttuurissa ja kirjallisuudessa, tunnettu realismista ja kantaaottavista kirjoituksista.

Minna Canth sai ensimmäisenä suomalaisena naisena liputuspäivän vuonna 2007. Minna Canthin ja tasa-arvon päivää vietetään tämän syntymäpäivänä 19.3.

Teskti ja kuva: Jenna Kuosa

Miltä tuntuu luopua sosiaalisesta mediasta?

Minkälaista elämä olisi ilman sosiaalista mediaa? Tämä kysymys pyörii päivittäin ihmisten mielessä, mutta harva uskaltaa ottaa asiasta selvää. Arki ja maailma pyörivät laajasti sosiaalisen median ympärillä, ja useat ovat myös tiukasti sen kahleissa. 

Olen jutellut aiheesta monen ystäväni kanssa ja suurimpia syitä somessa pysymiseen on syrjäytymisen pelko. Jos et käytä somea, sinun pitää nähdä enemmän vaivaa yhteydenpitoon. Osa kokee somettomuuden hyödyt liian pieniksi, verrattuna siellä olemisesta saatuihin hyötyihin. 

Itse olen monesti miettinyt sometaukoa ja välillä ihan kokonaan sieltä poistumista, kumpaakaan kuitenkaan koskaan toteuttamatta. Itselleni suurin ongelma somettomuudessa olisi todennäköisesti tunne siitä, että jäisin tiedoista ja asioista paitsi, kuten Snapchat-ryhmistä ja yksityisten tarinoiden vlogimaisista katsauksista kaverieni elämään. Samaan aikaan koen, että ilman ylimääräistä puhelimella roikkumista voisin olla luovempi ja saada enemmän aikaiseksi. 

TikTokissa kuluu herkästi useampi tunti dopamiinia jahdatessa, mutta sielläkin tulee vastaan ajankohtaisia aiheita, uutisia ja tietoa nykymaailman menosta. Joillekin se on ainoa tapa pysyä kartalla, mitä tapahtuu tällä hetkellä sekä yleissivistää itseään.

Kiireisessä arjessa sosiaalinen media auttaa ihmisiä pysymään yhteyksissä ja kertomaan omasta arjesta tuttavilleen ilman suurempaa “vaivaa” ja ylläpitoa, sillä kuulumiset voi jakaa suurelle ryhmälle kerralla.

Sain kaverini yllytettyä poistamaan kaikki sosiaaliset mediat, sillä niihin kuluva aika ja jatkuva tarve olla online alkoi ahdistamaan häntä. Koska somen kautta yhteydenpito on tehty niin helpoksi, hänen sosiaalisten medioidensa poisto sai minulle kuitenkin huolen, että mitä jos unohdan olla häneen yhteydessä tavallisilla tekstiviesteillä.

Kaverini pystyi olemaan täysin ilman somea noin viikon, ennen kuin palasi osaan niistä. Nykyään hän kuitenkin käyttää niitä paljon vähemmän ja rajoitetummin. Syy paluuseen johtui lopulta tunteesta, että hän jää monista asioista paitsi ja ulkopuolelle. Hän myös kertoi, että on oikeastaan ihanaa seurata kavereiden elämää postausten välityksellä. Se antaa omaan elämään myös sisältöä ja inspiraatiota. Minullekin parhaiten varmasti toimisi sosiaalisten medioiden rajoittaminen eikä totaalikieltäytyminen.

Tekijä: Lydia Markkanen

Hinnat pilvissä ja klovnit kulisseissa – Tervetuloa jalkapallon MM-sirkukseen!

Kesällä Kanadan, Meksikon ja Yhdysvaltojen yhdessä isännöimien jalkapallon MM-kisojen alkuun on vielä muutama kuukausi, mutta keskustelu ja polemiikki kisojen ympärillä on käynyt kuumana jo pidemmän aikaa.

Joukkuemäärän nostaminen 32:sta 48:aan, lippujen hinnat, faneille asetetut matkustusrajoitukset sekä paahtava keli Yhdysvalloissa ja Meksikossa, ovat olleet kisojen alla suurimmat puheenaiheet. Viimeisimpänä tuohon MM-kisojen yllä leijuvien spekulaatioiden listaan on lisätty useiden jalkapallon suurmaiden uhkaukset boikotoida kisoja, johtuen Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpista.

Kun joukkueiden määrää nostetaan 16:lla, mitä tapahtuu kisojen urheilulliselle tasolle?

Tuleeko alkulohkoista vain pakollinen pitkästyttävä esinäytös, jossa jalkapallon todelliset suurmaat vain odottavat pudotuspelien alkamista? Urheilullisia perusteita osallistuvien maiden määrän nostamiselle ei voi olla. Kyseessä on siis vain FIFA:n, ja ennen kaikkea sen rahanahneen puheenjohtaja Gianni Infantinon uusin keksintö kerätä organisaatiolle rahaa TV-tulojen kautta.

Aiemmat jalkapallon MM-kisat on pelattu 32 maan turnauksina, otteluita yhteensä ollen 64 kappaletta. Tämän kesän kisoihin osallistuu 48 maata, joten ottelumäärä kisoissa nousee 104:ään.

Lisääkö Curacaon, Haitin tai Kap Verden kokoisten futismaiden mukaan saaminen kisojen kiinnostavuutta katsojien silmissä? Mielestäni ei todellakaan. Tilanne on haastava myös jalkapallon suurmaiden huippupelaajille, kuten Ranskan Kylian Mbappelle, Englannin Jude Bellinghamille tai Espanjan Lamine Yamalille. Heitä tuskin kiinnostaa pitkän kauden jälkeen lähteä pelaamaan ottelua, jossa joukkueiden tasoeron vuoksi toisella osapuolella ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia pisteiden ottamiseen. Tai välttämättä edes yksittäisen maalin tekemiseen.

Vaikka kuinka yrittäisi, ei kesäkuussa alkavista kisoista pysty puhumaan mainitsematta poliittisia ongelmia kisojen yllä. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on saanut päähänsä, että Tanskalle kuuluva itsehallintoalue Grönlanti on liitettävä osaksi Yhdysvaltoja.

Odotetusti nämä lausunnot ovat aiheuttaneet pahennusta Euroopassa.

Tästä syystä useat Euroopan maat, Saksan ja Tanskan johdolla, ovat jopa uhanneet boikotoida MM-kisoja kokonaan, ellei presidentti Trump tule järkiinsä Grönlanti-puheidensa suhteen. Pahennusta aiheuttavat myös Yhdysvaltain asettamat matkustusrajoitukset faneille. Esimerkiksi Iranin tai Haitin kansalaisilla on täysi matkustuskielto maahan.

Kun nämä kaikki asiat summaa yhteen, on kesäkuussa alkamassa isoin sirkus, mitä jalkapallomaailmassa on tähän asti nähty. Luvassa on murskavoittoja kentällä sekä poliittisia myrskyjä katsomoissa ja kulisseissa. Huippupelaajilla on alla pitkän raskaan kauden kuorma, ja Amerikan kesä on paahtavan helteinen. Riskinä ovat useiden avainpelaajien loukkaantumiset viime kesän seurajoukkueiden MM-kisojen tapaan.

Tässä sirkuksessa urheilullisuus on vitsi, ja FIFA on se, joka nauraa viimeisenä rahatukkunsa kanssa.

Teksti: Juuso Runsas

Valkoisen takin takana

Lääkäri Yahya Malikzayn tarina kuulumisesta, identiteetistä ja auttamisen merkityksestä

Päivystyksessä on hiljainen hetki. Valkoinen takki on jo vuosia ollut osa Yahya Malikzayn, 32, arkea, mutta joskus hän pysähtyy miettimään, miten pitkää matkaa se symboloi. Matkaa, joka alkoi kaukana täältä.

– Yliaktiivinen, rauhallinen, kuunteleva ja touhuileva, Malikzay kuvailee itseään hymyillen.

Rauhallisuus ei kuitenkaan ole syntynyt tyhjästä. Se on rakentunut kokemuksista, elämästä, vastuusta ja hetkistä, joissa lääkärin on pysyttävä tyynenä, vaikka kaikki ympärillä tuntuu kiireiseltä ja epävarmalta.

– Kun tilanne on akuutti, osaan rentoutua ja miettiä rauhassa, mitä meidän pitää tehdä seuraavaksi.

Mutta ennen kuin hänestä tuli lääkäri, oli toinen elämä.

Kahden kulttuurin risteyksessä

Malikzay syntyi Afganistanissa ja muutti Suomeen lapsena. Hän oli juuri täyttänyt seitsemän.

– Se oli hyvin köyhä alue, melkein kuin pakolaisleiri. Paljon sotaa ja traumaa. Kellään ei oikeastaan ollut kotia.

Kun hän puhuu lapsuudestaan, hänen äänensä muuttuu rauhallisemmaksi. Suomessa hän oppi arvostamaan asioita, jotka monelle tuntuvat arkisilta.

– Perhettä. Kotia. Sitä että on tuloja, ruokaa ja katto pään päällä.  Juuri nämä kokemukset ovat kulkeneet hänen mukanaan myös lääkärin työssä.

Vaikka Suomi on hänen kotinsa, identiteetti ei ole aina ollut yksinkertainen.

– Välillä tuntuu, että on kahden maailman välissä, Malikzay sanoo. Afgaanitausta ja suomalainen kasvatus ovat muovanneet häntä samaan aikaan.

– On ne arvot, joita olen saanut omasta kulttuurista, ja sitten kaikki se, mitä olen oppinut Suomessa. Joskus sitä miettii, missä oikeastaan seisoo. Silti yksi asia on hänelle selvä.

– Suomi on minun kotimaani. Täällä on perhe, vaimo, ystävät ja ura. Olen siitä todella kiitollinen.

Päätös auttaa

Lääkärin ura ei syntynyt yhdestä hetkestä tai lapsuuden haaveesta.

– Monelle maahanmuuttajataustaiselle se on toiveammatti, Malikzay sanoo. Hänen kohdallaan ajatus oli yksinkertaisempi.

– Mietin vain, miten voisin auttaa ihmisiä. Sota-alueella, kotimaassa tai täällä. Vastaus löytyi lopulta lääkärin ammatista. Opiskelupaikka löytyi Romaniasta, jonne hän päätyi veljensä innoittamana. Mutta lähtö ei ollut helppo.

– Kulttuurishokki oli iso. Suomi oli jo tullut kodiksi, ja sitten lähdin taas pois perheen luota.

Malikzaylla on neuvoja lääkärin työstä haaveileville.

– Anna aikaa itsellesi, keskity kouluun ja lukemaan. Kirja opettaa perusasiat, mutta työmaailma on hyvin erilainen ja potilaat ovat erilaisia. Kirjassa puhutaan yhdestä sairaudesta, mutta potilas tulee kymmenen sairauden kanssa. Kokemus opettaa ja virheitä sattuu.

Ensimmäiset vuodet lääkärinä

Kun Malikzay palasi Suomeen lääkärinä, hän oli täynnä motivaatiota.

– Tein pitkiä työpäiviä ja opiskelin paljon myös vapaa-ajalla. Ensimmäiset potilaskohtaamiset olivat kuitenkin jännittäviä. Kun hän muistelee niitä nyt, hän nauraa.

– En edes muista ensimmäistä kunnolla. Olin varmasti todella stressaantunut. Ehkä potilaskin oli hermostunut, mutta Malikzay epäilee, ettei tämä tiennyt lääkärin olevan vielä enemmän.

Joissakin tilanteissa lääkärin työ muistuttaa, miksi työtä tekee. Yksi niistä tapahtui Lohjan päivystyksessä. Vastaanotolle tuotiin kaksivuotias lapsi, jolla oli flunssaoireita. Ensi silmäyksellä tilanne näytti tavalliselta. Mutta jokin ei tuntunut oikealta.

– Hän oli todella kalpea ja siinä oli merkkejä verisairaudesta. Verikokeet vahvistivat epäilyn, kyseessä oli akuutti verisairaus. Lapsi vietiin ambulanssilla lastensairaalaan jatkohoitoon. Tilanne oli aluksi pelottava. Myöhemmin Malikzay näki, että lapsi sai hyvää hoitoa ja tilanne kääntyi parempaan.

– Silloin tuli tunne, että tämä työ todella merkitsee jotain.

Ennakkoluulojen kohtaaminen

Kaikki potilaskohtaamiset eivät kuitenkaan ole helppoja. Malikzay tietää, että joskus ihmiset näkevät hänessä ensin jotain muuta, kuin lääkärin.

– Joskus negatiivisuus tulee siitä, että olen erinäköinen. Yhdessä tilanteessa potilas jopa kieltäytyi hoidosta. Kun hän huomasi, etten ole kantasuomalainen, hän ei halunnut hoitoa, mikä oli hyvin outoa. Kyseessä oli vakava sairaus. 

Hän myös kertoo että välillä on raskasta joutua todistelemaan osaamistaan.

– Pitää todistaa koko ajan, että osaat tutkia ja olet pyytänyt oikeat tutkimukset ja sitten kun tulee virhe, niin ollaan heti että se maahanmuuttaja ei ole hyvä lääkäri. Kaikki voivat tehdä ne samat virheet, vaikka olisi kuinka kokenut lääkäri.

Silti Malikzay ei anna tilanteiden vaikuttaa työhönsä.

– Minun tehtäväni on auttaa. Me lääkärit haluamme ja toivomme potilaan parasta. vaikka olisit rasisti tai kuka tahansa me ei välitetä siitä, se hoito mikä sinulle kuuluu, se myös sinulle annetaan.

Lääkärin työssä virheitä ei voi täysin välttää. Malikzay puhuu niistä suoraan.

– Virheistä olen oppinut eniten. Tärkeintä on rehellisyys, myös itselle. Jos virheen jälkeen vain puolustelee itseään, siitä ei opi mitään. Sen sijaan virhe voi muuttua kokemukseksi.

Lääkärin työ on olla ihminen ihmiselle

Malikzayn kertoo että hänen tapansa kohdata potilaita juontaa juurensa hänen kulttuuristaan ja uskonnosta.

– Meidän kulttuurissa ja uskonnossa painottuu aika paljon kunnioitus, nöyryys ja se, että kaikkia kohdellaan tasavertaisesti.

Työ tuo mukanaan myös raskaita hetkiä.

– Pääsee näkemään elämän loppuvaiheessa olevia potilaita, mielenterveysongelmia ja paljon surua. Silti lääkärin on oltava vahva. Kun tulet töihin, sinun pitää olla lääkäri. Mutta Malikzay muistuttaa, että valkoisen takin alla on silti tavallinen ihminen.

– Olen vain ihminen, jonka ammatti on lääkäri. Ei se tee minusta superihmistä.

Malikzayn mukaan lääkärin työssä tärkeintä on luottamus.

– Ihminen tulee vastaanotolle ja kertoo sinulle asioita, joita hän ei ehkä kerro edes perheelleen. Silloin lääkärin työ on enemmän kuin diagnosointia, se on kuuntelemista.

Oman paikan löytäminen

Kun Malikzay katsoo taaksepäin, hän tuntee ylpeyttä.

– Olen tullut Afganistanista, opiskellut lääkäriksi ja pystyn auttamaan ihmisiä.

Mutta suurin merkitys löytyy arjen asioista.

– Minulla on hyvä perhe, ihana ja rakastava vaimo ja hyvät ystävät.

Lopuksi Malikzay pysähtyy hetkeksi miettimään, mitä hän haluaisi ihmisten ymmärtävän.

– Ihmisiä on erilaisia, elämässä voi tapahtua raskaita asioita, sairauksia, menetyksiä, mutta  aina on toivoa. Aurinko nousee aina uudestaan. Se on kiinni siitä, miten itse haluat elää elämäsi.

Teksti ja kuvat: Muhamed Bashir

Artikkelikuva: Päijät-Hämeen hyvinvointialue

Marginaalilajista uusi intohimo – 28-vuotias Veera löysi uuden mahtavan yhteisön

20 vuotta jalkapalloa pelannut Veera Turunen innostui amerikkalaisesta jalkapallosta eli jefusta, kun lajin kiehtovuus sai hänet alkeiskurssille testaamaan onko hänestä lajiin. Jo heti alkeiskurssilla Turuselle tuli olo, että jefu on hänen juttunsa. Näin syttyi liekki lajille, jota Suomessa harrastetaan yhä vähän.

-Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Pääsin myös haastamaan itseäni sellaisilla tavoilla, mitä en ole ikinä edes tajunnut.

Lajiin liittyvään kiinnostukseen vaikutti Turusen yli kaksikymmentä vuotta jatkunut jalkapallotausta ja kiinnostus pallopeleihin koululiikunnassa sekä vapaa-ajalla. Myös kuntosalilla käynti on tukenut hyvin Turusen jefun harrastusta.

Turunen on pelannut jefua reilun vuoden. Siihen on mahtunut yksi pelikausi ja off season. Jefukausi alkaa yleensä toukokuussa ja päättyy elokuun alussa, riippuen sarjasta. Turusen kotijoukkue on nimensä mukaan Lohjalta tuleva Lohja Lionesses ja kotikenttänä toimii Ojamon tekonurmi, missä he pelaavat I-divisioonaa.

Jefutreenit ovat monipuolisia, vauhdikkaita ja fyysisiä.

Hankalaa uuden lajin aloittamisessa “myöhäisellä “ iällä on luonnollisesti asioiden uudelleen opettelu ja vanhojen tapojen muuttaminen, etenkin, jos taustalla on 20 vuoden jalkapalloura. Välillä jefussa pitää tehdä samankaltainen liike kuin jalkapallossa, mutta täysin eri tekniikalla. Uusien asioiden oppiminen on ollut Turuselle muutoksista huolimatta kivaa, ja oman toiminnan kehittämisestä on tullut hänelle mahtava fiilis.

– Myös palautumista on pitänyt harjoitella. Pelipäivät ovat henkisesti ja fyysisesti raskaita, joten ruokailun, nesteytyksen ja levon kanssa on joutunut olemaan tarkempi, kuin muita lajeja harrastaessa. Olen kuitenkin tottunut tähän nopeasti.

Amerikkalainen jalkapallo on kiilannut Turusen urheilulajilistan kärkipaikalle syrjäyttäen jalkapallon. Jefu sisältää enemmän kontaktia, se on hyvin taktista ja se muistuttaa tavallaan shakkia. Lajissa on paljon asioita mitä pitää osata ja muistaa ulkoa. Lajin harrastajat ovat rempseitä, rohkeita ja hyvällä huumorilla varustettuja. Harrastajat ovat kädet multaan -tyylisiä ihmisiä joiden kanssa tulee hyvin toimeen.

Tärkeimmät varusteet treeneissä on kypärä, hanskat, kengät, hammassuojat ja hartiasuojat. Lähempänä kauden alkua kun kontaktitaso nousee on treeneissä myös hyvä olla padihousut ja polvisuojat.

Jefu on lajina hyvin yhteisöllinen sekä joukkueen sisällä, että ulkopuolella. Lajin pienuuden  takia kaikki tietävät toisensa hyvin myös eri joukkueista ja seuroista. Turunen kertoo hänen joukkueensa olevan todella ymmärtäväinen, tsemppaava, tukeva ja kannustava. Ensimmäisistä treeneistä asti joukkue on ollut hänelle kuin iso lämmin syli, josta välittyy myös tunne, että kaikki ovat messissä. Hänen joukkueessaan on useita todella eri taustoista tulevia uusia pelaajia. Kaikkia kuitenkin kannustetaan taustoista huolimatta ja annetaan mahdollisuus päästä kentälle. Palautetta saa joukkuekavereilta hyvin ja hienotunteisesti. Valmentajat ovat myös todella kannustavia ja he antavat rakentavaa palautetta niin yksilö- kuin joukkuesuorituksista.

-Mielestäni tämä on turvallinen yhteisö opetella ja olla oma itsensä.

Jefussa moninaisuus on hyväksi ja erittäin tervetullutta. Ei ole väliä oletko pieni vai iso ihminen, jokin pelipaikka varmasti löytyy. Lajissa tarvitaan monenlaisia ominaisuuksia ja erilaista osaamista, jotka vaihtelevat pelipaikan mukaan.

Joukkue hiomassa taktiikoitaan.

Syyllisyyden tunne, jos tekee jotain väärin, voi olla läsnä varsinkin aloittelijana, mutta Turusen oltua vähintään 15 vuotta maalivahtina ei mikään enää tunnu niin pahalta, sillä maalivahdin syyllisyys oli kauheaa. Jefu on myös lajina niin nopeatempoinen, että pelihetkessä ei ole aikaa huomata mikä meni pieleen. Harvemmin myös niin sanottu “moka” on yhden pelaajan virhe.

Jefun aloittamisella ei ole ikärajaa ja joukkueiden sisällä on yleensä laaja ikähaarukka. Nuorin Turusen joukkueessa on 15-vuotias ja vanhin päälle 40-vuotias.

Jefu-kentän pituus on 120 jaardia, mutta varsinainen pelialue on 100 jaardia.

Tulevalle kaudelle Turusella on paljon tavoitteita itselleen sekä joukkueelleen. Hän haluaa voittaa enemmän pelejä sekä rikkoa henkilökohtaisia ennätyksiä esimerkiksi kenttäpotkumaalin teossa.  Nykyinen ennätys on 35 jaardia, mutta tavoitteena on vähintään 40 jaardia. Myös taklauksia ja potkumaaleja hän haluaisi tehdä enemmän. Turusen vakituinen pelipaikka on linebacker ja potkaisija. Uuden pelipaikan oppiminen on myös Turusen tulevan kauden bingokortissa.

 Turunen oletti, että lajissa tulisi paljon loukkaantumisia. Myöhemmin hän on ymmärtänyt mitä kovempaa ja monipuolisemmin treenaa, sitä vähemmän sattuu tapaturmia kauden aikana. Aina voi silti käydä huono tuuri.

Jefun aloittaminen vaatii paljon keskittymistä ja halua oppia. On yleistä olla säännöistä aluksi aivan pihalla, jos aiempaa kokemusta ja tietämystä ei ole. Säännöt kuitenkin oppii kunhan jaksaa kotona opiskella ja kysellä joukkuekavereilta. Lajin terminologia on usein englanniksi, mutta termit oppii kuitenkin pitkälti kauden edetessä. Jokaisella joukkueella on myös oma salainen pelikirjansa, jonka opettelu vaatii aikaa. Ensimmäisessä pelissä adrenaliini on mieletön, mutta pelin aggressiivisuus ja nopeus iskee kuin nyrkki vasten kasvoja. 

– Siinä kokee sellaisen ahaa elämyksen, että tämän takia pitää oikeasti treenata kovaa.

Teksti ja kuvat: Lydia Markkanen

Toimittaja testaa: ensimmäistä kertaa luovuttamassa verta

Monet jännittävät verenluovutusta, minäkin. Vaikka verenluovutus on perusterveille täysin turvallista, silti Veripalvelun mukaan vain 3% luovutusikäisistä luovuttaa verta.

Kävin ensimmäistä kertaa luovuttamassa verta. Olen vältellyt asiaa vaikka tiedän, että minulla ei ole ollut mitään järkevää syytä olla käymättä Veripalvelun pisteellä. Toivoin, että päivän hyvä työ tulisi tehtyä samalla, kun lievittäisin ajan myötä hiipinyttä pelkoani asiaa kohtaan.

Sairaaloissa tarvitaan luovutettua verta joka päivä. Verivalmisteita saavat potilaat, joilla on suuria leikkauksia, vaikeaa anemiaa tai syöpää. Synnyttäneet äidit tai onnettomuuksien uhrit voivat myös tarvita verta, jota saadaan vain luovuttajilta. Keinotekoinen veri ei ole ainakaan vielä innovaationa sillä tasolla, että se korvaisi luovutetun veren.

Kuuntele audiojuttu niin saat tietää, miten ensimmäinen kertani verenluovuttajana sujui.

Teksti, kuva, audio: Ira Pöllänen

Kaupunkiradio Ytimessä toi suoran radiolähetyksen keskelle Kamppia

Aamusta iltapäivään kestänyt suora radiolähetys toi keskelle vilkasta kauppakeskusta keskusteluja, musiikkia, vieraita sekä media-alan tulevia ammattilaisia.

Kauppakeskus Kamppi muuttui perjantaina 27. helmikuuta avoimeksi radiostudioksi, kun Laajasalon opiston media-alan opiskelijat toteuttivat Kaupunkiradio Ytimessä -livetapahtuman.

Tapahtumapaikkamme sijaitsi Kampin ensimmäisessä kerroksessa. Ohikulkijat pysähtyivät uteliaina katsomaan, miten suora radiolähetys syntyy – mikrofonien, kameroiden ja teknisen kaluston keskellä.

Aamujuontajamme Ada Linnanahde ja Kalle Niininen haastattelivat Ville ”Viki” Eerikkilää.

Radio tuotiin ulos studiosta

Opiskelijat halusivat tuoda radion pois studion seinien sisältä ja nimenomaan keskelle kaupunkia. Kun lähetys tehdään avoimessa tilassa, yleisö pääsee näkemään lähetyksen tekemistä läheltä ja osallistumaan tunnelmaan.

Tavoitteena oli välittää naurua, energiaa ja hyvää mieltä – tarjota pieni positiivinen pysähdys keskellä kiireistä arkea, jopa niille, jotka vain sattuivat kulkemaan ohi.

Päivän aikana radiopisteen ympärille muodostui jatkuvasti pieni yleisö, joka seurasi haastatteluja ja lähetyksen kulkua.

Keskipäivän juontajamme Jarkko Ruuska ja Valtteri Hirvelä haastattelivat Lina Schifferiä.

Opiskelijat äänessä ja tekniikassa

Kaupunkiradio ytimessä oli sekä näyttämö että käytännön oppimisprojekti Laajasalon opiston media-alan opiskelijoille. Opiskelijat vastasivat koko tuotannosta: juontamisesta, yhteistyökumppaneista, vieraiden vastaanottamisesta, video- ja valokuvauksesta, teknisestä toteutuksesta sekä sosiaalisen median kanavista.

Seuraava vieraamme oli Joona Hellman.
Kuvassa somesta ja markkinoinnista vastaava Nea Helminen yhdessä Joonan kanssa.

Tunnettuja vieraita

Lähetyksessä vieraili päivän aikana useita julkisuudesta tuttuja henkilöitä. Haastateltavana nähtiin muun muassa mediapersoonat Ville “Viki” Eerikkilä, yrittäjä ja median moniosaaja Jaajo Linnonmaa, some- ja mediavaikuttajat Joona Hellman, Lina Schiffer, Arttu Kilpeläinen sekä artisti Emmi “Asla Jo” Haapaniemi.

Vieraat keskustelivat juontajien kanssa muun muassa omasta urastaan ja ajankohtaisista ilmiöistä. Ympärillä oleva yleisö pääsi seuraamaan lähetyksen hetkiä aivan kauppakeskukseen rakentamamme studion vierestä.

Iltapäivän juontajamme Kia Siren ja Emilia Pörsti haastattelivat Arttu Kilpeläistä.

Yhteistyössä kauppakeskus Kampin kanssa

Tapahtuma toteutettiin yhteistyössä useiden Kampissa toimivien yritysten kanssa. Kauppakeskuksen toimijat lähtivät mukaan tukemaan opiskelijoiden projektia esimerkiksi tarjoamalla palkintoja arvontoihin.

Yhteistyöt toivat tapahtumaan lisää sisältöä ja mahdollistivat samalla kauppakeskuksen yrityksille näkyvyyttä tapahtuman yhteydessä. 

Haluamme kiittää vielä kauppakeskus Kamppia luottamuksesta ja tapahtumamme mahdollistamisesta!

Seuraava haastateltava oli artisti Asla Jo.

Päivä täynnä energiaa

Kaupunkiradio ytimessä -tapahtuman aikana Kampin ensimmäisessä kerroksessa riitti elämää ja puheensorinaa. Juontajien, vieraiden ja ohikulkijoiden kohtaamiset loivat päivään positiivisen ja energisen tunnelman.

Tapahtuma tarjosi opiskelijoille arvokasta kokemusta live-tuotannosta ja antoi samalla kaupunkilaisille mahdollisuuden kurkistaa radion tekemisen kulissien taakse.

Tapahtumamme oli kokonaisuudessaan onnistunut ja olemme iloisia jos pystyimme tarjoamaan edes pienen positiivisen pysähdyksen niin radiotaajuuksilla kuin paikan päällä.

Viimeinen vieraamme oli itse Jaajo Linnonmaa.
Kuvassa somesta ja markkinoinnista vastaava Kalle Kivekäs yhdessä Jaajon kanssa.
Tuotannon yhteiskuva.

Työryhmä:

Juontaja Kalle Niininen, kuvaaja Roni Naakka, ääniteknikko Antti Melkko, assari Teemu Lammi, assari Mira Finne, juontaja ja kuvaaja Valtteri Hirvelä, markkinointi Kalle Kivekäs, juontaja Kia Siren, markkinointi Nea Helminen, juontaja Jarkko Ruuska, juontaja Emilia Pörsti, assari Emmi Ovaska sekä tuottajat Oula Uutela ja Olga Yli-Hakula. Kuvasta puuttuu assari Ira Pöllänen sekä juontaja Ada Linnanahde.

Teksti: Olga Yli-Hakula ja Oula Uutela, kuvat: Roni Naakka ja Olli-Pekka Saukkoinen

Kahvila vanhassa venevajassa

Veneiden seassa, meren ääressä on vanhaan venevajaan perustettu kahvila. Kampela sijaitsee Helsingin Vuosaaressa Uutelankanavan ja Uutelan kupeessa.

Nykyinen kahvilatila on rakennettu 2007. Paikka on suosittu muun muassa paikallisten keskuudessa. 
Kahvilan sisällä ihmiset ovat nauttimassa kuumasta juomasta ja keitosta suojassa pakkaselta. Lemmikit ovat Kampelaan tervetulleita ja myös karvaisille vieraille on herkkuja tarjolla.
Pirjo Hassinen on vetänyt Kampelan toimintaa viimeiset 16 vuotta. Hän työskentelee tyttärensä kanssa.
Keittiössä valmistetaan perinteisiä ruokia. Syötävää on suolaisesta makeaan ja myös juomavalikoima on laaja.
Daniela Buskila työskentelee Kampelassa, josta moni nuori saattaa löytää kesätyöpaikan.
Kampelassa voi istuskella niin sisällä, kuistilla kuin ulkonakin. Jos menee kahvilasta ulos istumaan, voi nauttia raikkaasta meri-ilmasta ja katsella pienimuotoiseen satamaan parkkeerattuja paatteja.
Eila Hanki nauttimassa munkista ja kuumasta juomasta kahvilan kuistilla.

Kuvat ja teksti: Jenna Kuosa

Näitä tapahtumia penkkiurheilija ei mielellään muistele – Top 10 surulliset urheiluhetket

Miko Köykän ja Väinö Heleniuksen TOP 10 -ohjelmasarjassa keskustellaan tällä viikolla urheiluhetkistä, jotka ovat koetelleet allekirjoittaneiden hermoja kaikista eniten. Kaupunkikanavan lauantain spesiaalissa miehet listaavat omasta mielestään kymmenen vituttavinta urheiluhetkeä koskaan.

Toimittajat: Miko Köykkä ja Väinö Helenius

Gallup: Mistä unelmoit?

Tutkimukset osoittavat unelmoinnista olevan merkittävää hyötyä mielenterveydelle. Maailmalla kuitenkin tapahtuu jatkuvasti asioita, jotka järkyttävät ja koettelevat uskoa tulevaan. Siksi lähdimme kysymään, mistä ihmiset unelmoivat ja mitä se heille merkitsee.

Juonto, kansikuva: Teodora Jokelainen
Kuvaus, editointi: Venla Mykkänen