Kesällä Kanadan, Meksikon ja Yhdysvaltojen yhdessä isännöimien jalkapallon MM-kisojen alkuun on vielä muutama kuukausi, mutta keskustelu ja polemiikki kisojen ympärillä on käynyt kuumana jo pidemmän aikaa.
Joukkuemäärän nostaminen 32:sta 48:aan, lippujen hinnat, faneille asetetut matkustusrajoitukset sekä paahtava keli Yhdysvalloissa ja Meksikossa, ovat olleet kisojen alla suurimmat puheenaiheet. Viimeisimpänä tuohon MM-kisojen yllä leijuvien spekulaatioiden listaan on lisätty useiden jalkapallon suurmaiden uhkaukset boikotoida kisoja, johtuen Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpista.
Kun joukkueiden määrää nostetaan 16:lla, mitä tapahtuu kisojen urheilulliselle tasolle?
Tuleeko alkulohkoista vain pakollinen pitkästyttävä esinäytös, jossa jalkapallon todelliset suurmaat vain odottavat pudotuspelien alkamista? Urheilullisia perusteita osallistuvien maiden määrän nostamiselle ei voi olla. Kyseessä on siis vain FIFA:n, ja ennen kaikkea sen rahanahneen puheenjohtaja Gianni Infantinon uusin keksintö kerätä organisaatiolle rahaa TV-tulojen kautta.
Aiemmat jalkapallon MM-kisat on pelattu 32 maan turnauksina, otteluita yhteensä ollen 64 kappaletta. Tämän kesän kisoihin osallistuu 48 maata, joten ottelumäärä kisoissa nousee 104:ään.
Lisääkö Curacaon, Haitin tai Kap Verden kokoisten futismaiden mukaan saaminen kisojen kiinnostavuutta katsojien silmissä? Mielestäni ei todellakaan. Tilanne on haastava myös jalkapallon suurmaiden huippupelaajille, kuten Ranskan Kylian Mbappelle, Englannin Jude Bellinghamille tai Espanjan Lamine Yamalille. Heitä tuskin kiinnostaa pitkän kauden jälkeen lähteä pelaamaan ottelua, jossa joukkueiden tasoeron vuoksi toisella osapuolella ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia pisteiden ottamiseen. Tai välttämättä edes yksittäisen maalin tekemiseen.
Vaikka kuinka yrittäisi, ei kesäkuussa alkavista kisoista pysty puhumaan mainitsematta poliittisia ongelmia kisojen yllä. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on saanut päähänsä, että Tanskalle kuuluva itsehallintoalue Grönlanti on liitettävä osaksi Yhdysvaltoja.
Odotetusti nämä lausunnot ovat aiheuttaneet pahennusta Euroopassa.
Tästä syystä useat Euroopan maat, Saksan ja Tanskan johdolla, ovat jopa uhanneet boikotoida MM-kisoja kokonaan, ellei presidentti Trump tule järkiinsä Grönlanti-puheidensa suhteen. Pahennusta aiheuttavat myös Yhdysvaltain asettamat matkustusrajoitukset faneille. Esimerkiksi Iranin tai Haitin kansalaisilla on täysi matkustuskielto maahan.
Kun nämä kaikki asiat summaa yhteen, on kesäkuussa alkamassa isoin sirkus, mitä jalkapallomaailmassa on tähän asti nähty. Luvassa on murskavoittoja kentällä sekä poliittisia myrskyjä katsomoissa ja kulisseissa. Huippupelaajilla on alla pitkän raskaan kauden kuorma, ja Amerikan kesä on paahtavan helteinen. Riskinä ovat useiden avainpelaajien loukkaantumiset viime kesän seurajoukkueiden MM-kisojen tapaan.
Tässä sirkuksessa urheilullisuus on vitsi, ja FIFA on se, joka nauraa viimeisenä rahatukkunsa kanssa.
Lääkäri Yahya Malikzayn tarina kuulumisesta, identiteetistä ja auttamisen merkityksestä
Päivystyksessä on hiljainen hetki. Valkoinen takki on jo vuosia ollut osa Yahya Malikzayn, 32, arkea, mutta joskus hän pysähtyy miettimään, miten pitkää matkaa se symboloi. Matkaa, joka alkoi kaukana täältä.
– Yliaktiivinen, rauhallinen, kuunteleva ja touhuileva, Malikzay kuvailee itseään hymyillen.
Rauhallisuus ei kuitenkaan ole syntynyt tyhjästä. Se on rakentunut kokemuksista, elämästä, vastuusta ja hetkistä, joissa lääkärin on pysyttävä tyynenä, vaikka kaikki ympärillä tuntuu kiireiseltä ja epävarmalta.
– Kun tilanne on akuutti, osaan rentoutua ja miettiä rauhassa, mitä meidän pitää tehdä seuraavaksi.
Mutta ennen kuin hänestä tuli lääkäri, oli toinen elämä.
Kahden kulttuurin risteyksessä
Malikzay syntyi Afganistanissa ja muutti Suomeen lapsena. Hän oli juuri täyttänyt seitsemän.
– Se oli hyvin köyhä alue, melkein kuin pakolaisleiri. Paljon sotaa ja traumaa. Kellään ei oikeastaan ollut kotia.
Kun hän puhuu lapsuudestaan, hänen äänensä muuttuu rauhallisemmaksi. Suomessa hän oppi arvostamaan asioita, jotka monelle tuntuvat arkisilta.
– Perhettä. Kotia. Sitä että on tuloja, ruokaa ja katto pään päällä. Juuri nämä kokemukset ovat kulkeneet hänen mukanaan myös lääkärin työssä.
Vaikka Suomi on hänen kotinsa, identiteetti ei ole aina ollut yksinkertainen.
– Välillä tuntuu, että on kahden maailman välissä, Malikzay sanoo. Afgaanitausta ja suomalainen kasvatus ovat muovanneet häntä samaan aikaan.
– On ne arvot, joita olen saanut omasta kulttuurista, ja sitten kaikki se, mitä olen oppinut Suomessa. Joskus sitä miettii, missä oikeastaan seisoo. Silti yksi asia on hänelle selvä.
– Suomi on minun kotimaani. Täällä on perhe, vaimo, ystävät ja ura. Olen siitä todella kiitollinen.
Päätös auttaa
Lääkärin ura ei syntynyt yhdestä hetkestä tai lapsuuden haaveesta.
– Monelle maahanmuuttajataustaiselle se on toiveammatti, Malikzay sanoo. Hänen kohdallaan ajatus oli yksinkertaisempi.
– Mietin vain, miten voisin auttaa ihmisiä. Sota-alueella, kotimaassa tai täällä. Vastaus löytyi lopulta lääkärin ammatista. Opiskelupaikka löytyi Romaniasta, jonne hän päätyi veljensä innoittamana. Mutta lähtö ei ollut helppo.
– Kulttuurishokki oli iso. Suomi oli jo tullut kodiksi, ja sitten lähdin taas pois perheen luota.
Malikzaylla on neuvoja lääkärin työstä haaveileville.
– Anna aikaa itsellesi, keskity kouluun ja lukemaan. Kirja opettaa perusasiat, mutta työmaailma on hyvin erilainen ja potilaat ovat erilaisia. Kirjassa puhutaan yhdestä sairaudesta, mutta potilas tulee kymmenen sairauden kanssa. Kokemus opettaa ja virheitä sattuu.
Ensimmäiset vuodet lääkärinä
Kun Malikzay palasi Suomeen lääkärinä, hän oli täynnä motivaatiota.
– Tein pitkiä työpäiviä ja opiskelin paljon myös vapaa-ajalla. Ensimmäiset potilaskohtaamiset olivat kuitenkin jännittäviä. Kun hän muistelee niitä nyt, hän nauraa.
– En edes muista ensimmäistä kunnolla. Olin varmasti todella stressaantunut. Ehkä potilaskin oli hermostunut, mutta Malikzay epäilee, ettei tämä tiennyt lääkärin olevan vielä enemmän.
Joissakin tilanteissa lääkärin työ muistuttaa, miksi työtä tekee. Yksi niistä tapahtui Lohjan päivystyksessä. Vastaanotolle tuotiin kaksivuotias lapsi, jolla oli flunssaoireita. Ensi silmäyksellä tilanne näytti tavalliselta. Mutta jokin ei tuntunut oikealta.
– Hän oli todella kalpea ja siinä oli merkkejä verisairaudesta. Verikokeet vahvistivat epäilyn, kyseessä oli akuutti verisairaus. Lapsi vietiin ambulanssilla lastensairaalaan jatkohoitoon. Tilanne oli aluksi pelottava. Myöhemmin Malikzay näki, että lapsi sai hyvää hoitoa ja tilanne kääntyi parempaan.
– Silloin tuli tunne, että tämä työ todella merkitsee jotain.
Ennakkoluulojen kohtaaminen
Kaikki potilaskohtaamiset eivät kuitenkaan ole helppoja. Malikzay tietää, että joskus ihmiset näkevät hänessä ensin jotain muuta, kuin lääkärin.
– Joskus negatiivisuus tulee siitä, että olen erinäköinen. Yhdessä tilanteessa potilas jopa kieltäytyi hoidosta. Kun hän huomasi, etten ole kantasuomalainen, hän ei halunnut hoitoa, mikä oli hyvin outoa. Kyseessä oli vakava sairaus.
Hän myös kertoo että välillä on raskasta joutua todistelemaan osaamistaan.
– Pitää todistaa koko ajan, että osaat tutkia ja olet pyytänyt oikeat tutkimukset ja sitten kun tulee virhe, niin ollaan heti että se maahanmuuttaja ei ole hyvä lääkäri. Kaikki voivat tehdä ne samat virheet, vaikka olisi kuinka kokenut lääkäri.
Silti Malikzay ei anna tilanteiden vaikuttaa työhönsä.
– Minun tehtäväni on auttaa. Me lääkärit haluamme ja toivomme potilaan parasta. vaikka olisit rasisti tai kuka tahansa me ei välitetä siitä, se hoito mikä sinulle kuuluu, se myös sinulle annetaan.
Lääkärin työssä virheitä ei voi täysin välttää. Malikzay puhuu niistä suoraan.
– Virheistä olen oppinut eniten. Tärkeintä on rehellisyys, myös itselle. Jos virheen jälkeen vain puolustelee itseään, siitä ei opi mitään. Sen sijaan virhe voi muuttua kokemukseksi.
Lääkärin työ on olla ihminen ihmiselle
Malikzayn kertoo että hänen tapansa kohdata potilaita juontaa juurensa hänen kulttuuristaan ja uskonnosta.
– Meidän kulttuurissa ja uskonnossa painottuu aika paljon kunnioitus, nöyryys ja se, että kaikkia kohdellaan tasavertaisesti.
Työ tuo mukanaan myös raskaita hetkiä.
– Pääsee näkemään elämän loppuvaiheessa olevia potilaita, mielenterveysongelmia ja paljon surua. Silti lääkärin on oltava vahva. Kun tulet töihin, sinun pitää olla lääkäri. Mutta Malikzay muistuttaa, että valkoisen takin alla on silti tavallinen ihminen.
– Olen vain ihminen, jonka ammatti on lääkäri. Ei se tee minusta superihmistä.
Malikzayn mukaan lääkärin työssä tärkeintä on luottamus.
– Ihminen tulee vastaanotolle ja kertoo sinulle asioita, joita hän ei ehkä kerro edes perheelleen. Silloin lääkärin työ on enemmän kuin diagnosointia, se on kuuntelemista.
Oman paikan löytäminen
Kun Malikzay katsoo taaksepäin, hän tuntee ylpeyttä.
– Olen tullut Afganistanista, opiskellut lääkäriksi ja pystyn auttamaan ihmisiä.
Mutta suurin merkitys löytyy arjen asioista.
– Minulla on hyvä perhe, ihana ja rakastava vaimo ja hyvät ystävät.
Lopuksi Malikzay pysähtyy hetkeksi miettimään, mitä hän haluaisi ihmisten ymmärtävän.
– Ihmisiä on erilaisia, elämässä voi tapahtua raskaita asioita, sairauksia, menetyksiä, mutta aina on toivoa. Aurinko nousee aina uudestaan. Se on kiinni siitä, miten itse haluat elää elämäsi.
20 vuotta jalkapalloa pelannut Veera Turunen innostui amerikkalaisesta jalkapallosta eli jefusta, kun lajin kiehtovuus sai hänet alkeiskurssille testaamaan onko hänestä lajiin. Jo heti alkeiskurssilla Turuselle tuli olo, että jefu on hänen juttunsa. Näin syttyi liekki lajille, jota Suomessa harrastetaan yhä vähän.
-Kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Pääsin myös haastamaan itseäni sellaisilla tavoilla, mitä en ole ikinä edes tajunnut.
Lajiin liittyvään kiinnostukseen vaikutti Turusen yli kaksikymmentä vuotta jatkunut jalkapallotausta ja kiinnostus pallopeleihin koululiikunnassa sekä vapaa-ajalla. Myös kuntosalilla käynti on tukenut hyvin Turusen jefun harrastusta.
Turunen on pelannut jefua reilun vuoden. Siihen on mahtunut yksi pelikausi ja off season. Jefukausi alkaa yleensä toukokuussa ja päättyy elokuun alussa, riippuen sarjasta. Turusen kotijoukkue on nimensä mukaan Lohjalta tuleva Lohja Lionesses ja kotikenttänä toimii Ojamon tekonurmi, missä he pelaavat I-divisioonaa.
Jefutreenit ovat monipuolisia, vauhdikkaita ja fyysisiä.
Hankalaa uuden lajin aloittamisessa “myöhäisellä “ iällä on luonnollisesti asioiden uudelleen opettelu ja vanhojen tapojen muuttaminen, etenkin, jos taustalla on 20 vuoden jalkapalloura. Välillä jefussa pitää tehdä samankaltainen liike kuin jalkapallossa, mutta täysin eri tekniikalla. Uusien asioiden oppiminen on ollut Turuselle muutoksista huolimatta kivaa, ja oman toiminnan kehittämisestä on tullut hänelle mahtava fiilis.
– Myös palautumista on pitänyt harjoitella. Pelipäivät ovat henkisesti ja fyysisesti raskaita, joten ruokailun, nesteytyksen ja levon kanssa on joutunut olemaan tarkempi, kuin muita lajeja harrastaessa. Olen kuitenkin tottunut tähän nopeasti.
Amerikkalainen jalkapallo on kiilannut Turusen urheilulajilistan kärkipaikalle syrjäyttäen jalkapallon. Jefu sisältää enemmän kontaktia, se on hyvin taktista ja se muistuttaa tavallaan shakkia. Lajissa on paljon asioita mitä pitää osata ja muistaa ulkoa. Lajin harrastajat ovat rempseitä, rohkeita ja hyvällä huumorilla varustettuja. Harrastajat ovat kädet multaan -tyylisiä ihmisiä joiden kanssa tulee hyvin toimeen.
Tärkeimmät varusteet treeneissä on kypärä, hanskat, kengät, hammassuojat ja hartiasuojat. Lähempänä kauden alkua kun kontaktitaso nousee on treeneissä myös hyvä olla padihousut ja polvisuojat.
Jefu on lajina hyvin yhteisöllinen sekä joukkueen sisällä, että ulkopuolella. Lajin pienuuden takia kaikki tietävät toisensa hyvin myös eri joukkueista ja seuroista. Turunen kertoo hänen joukkueensa olevan todella ymmärtäväinen, tsemppaava, tukeva ja kannustava. Ensimmäisistä treeneistä asti joukkue on ollut hänelle kuin iso lämmin syli, josta välittyy myös tunne, että kaikki ovat messissä. Hänen joukkueessaan on useita todella eri taustoista tulevia uusia pelaajia. Kaikkia kuitenkin kannustetaan taustoista huolimatta ja annetaan mahdollisuus päästä kentälle. Palautetta saa joukkuekavereilta hyvin ja hienotunteisesti. Valmentajat ovat myös todella kannustavia ja he antavat rakentavaa palautetta niin yksilö- kuin joukkuesuorituksista.
-Mielestäni tämä on turvallinen yhteisö opetella ja olla oma itsensä.
Jefussa moninaisuus on hyväksi ja erittäin tervetullutta. Ei ole väliä oletko pieni vai iso ihminen, jokin pelipaikka varmasti löytyy. Lajissa tarvitaan monenlaisia ominaisuuksia ja erilaista osaamista, jotka vaihtelevat pelipaikan mukaan.
Joukkue hiomassa taktiikoitaan.
Syyllisyyden tunne, jos tekee jotain väärin, voi olla läsnä varsinkin aloittelijana, mutta Turusen oltua vähintään 15 vuotta maalivahtina ei mikään enää tunnu niin pahalta, sillä maalivahdin syyllisyys oli kauheaa. Jefu on myös lajina niin nopeatempoinen, että pelihetkessä ei ole aikaa huomata mikä meni pieleen. Harvemmin myös niin sanottu “moka” on yhden pelaajan virhe.
Jefun aloittamisella ei ole ikärajaa ja joukkueiden sisällä on yleensä laaja ikähaarukka. Nuorin Turusen joukkueessa on 15-vuotias ja vanhin päälle 40-vuotias.
Jefu-kentän pituus on 120 jaardia, mutta varsinainen pelialue on 100 jaardia.
Tulevalle kaudelle Turusella on paljon tavoitteita itselleen sekä joukkueelleen. Hän haluaa voittaa enemmän pelejä sekä rikkoa henkilökohtaisia ennätyksiä esimerkiksi kenttäpotkumaalin teossa. Nykyinen ennätys on 35 jaardia, mutta tavoitteena on vähintään 40 jaardia. Myös taklauksia ja potkumaaleja hän haluaisi tehdä enemmän. Turusen vakituinen pelipaikka on linebacker ja potkaisija. Uuden pelipaikan oppiminen on myös Turusen tulevan kauden bingokortissa.
Turunen oletti, että lajissa tulisi paljon loukkaantumisia. Myöhemmin hän on ymmärtänyt mitä kovempaa ja monipuolisemmin treenaa, sitä vähemmän sattuu tapaturmia kauden aikana. Aina voi silti käydä huono tuuri.
Jefun aloittaminen vaatii paljon keskittymistä ja halua oppia. On yleistä olla säännöistä aluksi aivan pihalla, jos aiempaa kokemusta ja tietämystä ei ole. Säännöt kuitenkin oppii kunhan jaksaa kotona opiskella ja kysellä joukkuekavereilta. Lajin terminologia on usein englanniksi, mutta termit oppii kuitenkin pitkälti kauden edetessä. Jokaisella joukkueella on myös oma salainen pelikirjansa, jonka opettelu vaatii aikaa. Ensimmäisessä pelissä adrenaliini on mieletön, mutta pelin aggressiivisuus ja nopeus iskee kuin nyrkki vasten kasvoja.
– Siinä kokee sellaisen ahaa elämyksen, että tämän takia pitää oikeasti treenata kovaa.
Monet jännittävät verenluovutusta, minäkin.Vaikka verenluovutus on perusterveille täysin turvallista, silti Veripalvelun mukaan vain 3% luovutusikäisistä luovuttaa verta.
Kävin ensimmäistä kertaa luovuttamassa verta. Olen vältellyt asiaa vaikka tiedän, että minulla ei ole ollut mitään järkevää syytä olla käymättä Veripalvelun pisteellä. Toivoin, että päivän hyvä työ tulisi tehtyä samalla, kun lievittäisin ajan myötä hiipinyttä pelkoani asiaa kohtaan.
Sairaaloissa tarvitaan luovutettua verta joka päivä. Verivalmisteita saavat potilaat, joilla on suuria leikkauksia, vaikeaa anemiaa tai syöpää. Synnyttäneet äidit tai onnettomuuksien uhrit voivat myös tarvita verta, jota saadaan vain luovuttajilta. Keinotekoinen veri ei ole ainakaan vielä innovaationa sillä tasolla, että se korvaisi luovutetun veren.
Kuuntele audiojuttu niin saat tietää, miten ensimmäinen kertani verenluovuttajana sujui.
Aamusta iltapäivään kestänyt suora radiolähetys toi keskelle vilkasta kauppakeskusta keskusteluja, musiikkia, vieraita sekä media-alan tulevia ammattilaisia.
Kauppakeskus Kamppi muuttui perjantaina 27. helmikuuta avoimeksi radiostudioksi, kun Laajasalon opiston media-alan opiskelijat toteuttivat Kaupunkiradio Ytimessä -livetapahtuman.
Tapahtumapaikkamme sijaitsi Kampin ensimmäisessä kerroksessa. Ohikulkijat pysähtyivät uteliaina katsomaan, miten suora radiolähetys syntyy – mikrofonien, kameroiden ja teknisen kaluston keskellä.
Aamujuontajamme Ada Linnanahde ja Kalle Niininen haastattelivat Ville ”Viki” Eerikkilää.
Radio tuotiin ulos studiosta
Opiskelijat halusivat tuoda radion pois studion seinien sisältä ja nimenomaan keskelle kaupunkia. Kun lähetys tehdään avoimessa tilassa, yleisö pääsee näkemään lähetyksen tekemistä läheltä ja osallistumaan tunnelmaan.
Tavoitteena oli välittää naurua, energiaa ja hyvää mieltä – tarjota pieni positiivinen pysähdys keskellä kiireistä arkea, jopa niille, jotka vain sattuivat kulkemaan ohi.
Päivän aikana radiopisteen ympärille muodostui jatkuvasti pieni yleisö, joka seurasi haastatteluja ja lähetyksen kulkua.
Keskipäivän juontajamme Jarkko Ruuska ja Valtteri Hirvelä haastattelivat Lina Schifferiä.
Opiskelijat äänessä ja tekniikassa
Kaupunkiradio ytimessä oli sekä näyttämö että käytännön oppimisprojekti Laajasalon opiston media-alan opiskelijoille. Opiskelijat vastasivat koko tuotannosta: juontamisesta, yhteistyökumppaneista, vieraiden vastaanottamisesta, video- ja valokuvauksesta, teknisestä toteutuksesta sekä sosiaalisen median kanavista.
Seuraava vieraamme oli Joona Hellman.Kuvassa somesta ja markkinoinnista vastaava Nea Helminen yhdessä Joonan kanssa.
Tunnettuja vieraita
Lähetyksessä vieraili päivän aikana useita julkisuudesta tuttuja henkilöitä. Haastateltavana nähtiin muun muassa mediapersoonat Ville “Viki” Eerikkilä, yrittäjä ja median moniosaaja Jaajo Linnonmaa, some- ja mediavaikuttajat Joona Hellman, Lina Schiffer, Arttu Kilpeläinen sekä artisti Emmi “Asla Jo” Haapaniemi.
Vieraat keskustelivat juontajien kanssa muun muassa omasta urastaan ja ajankohtaisista ilmiöistä. Ympärillä oleva yleisö pääsi seuraamaan lähetyksen hetkiä aivan kauppakeskukseen rakentamamme studion vierestä.
Iltapäivän juontajamme Kia Siren ja Emilia Pörsti haastattelivat Arttu Kilpeläistä.
Yhteistyössä kauppakeskus Kampin kanssa
Tapahtuma toteutettiin yhteistyössä useiden Kampissa toimivien yritysten kanssa. Kauppakeskuksen toimijat lähtivät mukaan tukemaan opiskelijoiden projektia esimerkiksi tarjoamalla palkintoja arvontoihin.
Yhteistyöt toivat tapahtumaan lisää sisältöä ja mahdollistivat samalla kauppakeskuksen yrityksille näkyvyyttä tapahtuman yhteydessä.
Haluamme kiittää vielä kauppakeskus Kamppia luottamuksesta ja tapahtumamme mahdollistamisesta!
Seuraava haastateltava oli artisti Asla Jo.
Päivä täynnä energiaa
Kaupunkiradio ytimessä -tapahtuman aikana Kampin ensimmäisessä kerroksessa riitti elämää ja puheensorinaa. Juontajien, vieraiden ja ohikulkijoiden kohtaamiset loivat päivään positiivisen ja energisen tunnelman.
Tapahtuma tarjosi opiskelijoille arvokasta kokemusta live-tuotannosta ja antoi samalla kaupunkilaisille mahdollisuuden kurkistaa radion tekemisen kulissien taakse.
Tapahtumamme oli kokonaisuudessaan onnistunut ja olemme iloisia jos pystyimme tarjoamaan edes pienen positiivisen pysähdyksen niin radiotaajuuksilla kuin paikan päällä.
Viimeinen vieraamme oli itse Jaajo Linnonmaa.Kuvassa somesta ja markkinoinnista vastaava Kalle Kivekäs yhdessä Jaajon kanssa. Tuotannon yhteiskuva.
Työryhmä:
Juontaja Kalle Niininen, kuvaaja Roni Naakka, ääniteknikko Antti Melkko, assari Teemu Lammi, assari Mira Finne, juontaja ja kuvaaja Valtteri Hirvelä, markkinointi Kalle Kivekäs, juontaja Kia Siren, markkinointi Nea Helminen, juontaja Jarkko Ruuska, juontaja Emilia Pörsti, assari Emmi Ovaska sekä tuottajat Oula Uutela ja Olga Yli-Hakula. Kuvasta puuttuu assari Ira Pöllänen sekä juontaja Ada Linnanahde.
Teksti: Olga Yli-Hakula ja Oula Uutela, kuvat: Roni Naakka ja Olli-Pekka Saukkoinen
Veneiden seassa, meren ääressä on vanhaan venevajaan perustettu kahvila. Kampela sijaitsee Helsingin Vuosaaressa Uutelankanavan ja Uutelan kupeessa.
Nykyinen kahvilatila on rakennettu 2007. Paikka on suosittu muun muassa paikallisten keskuudessa. Kahvilan sisällä ihmiset ovat nauttimassa kuumasta juomasta ja keitosta suojassa pakkaselta. Lemmikit ovat Kampelaan tervetulleita ja myös karvaisille vieraille on herkkuja tarjolla.Pirjo Hassinen on vetänyt Kampelan toimintaa viimeiset 16 vuotta. Hän työskentelee tyttärensä kanssa.Keittiössä valmistetaan perinteisiä ruokia. Syötävää on suolaisesta makeaan ja myös juomavalikoima on laaja.Daniela Buskila työskentelee Kampelassa, josta moni nuori saattaa löytää kesätyöpaikan.Kampelassa voi istuskella niin sisällä, kuistilla kuin ulkonakin. Jos menee kahvilasta ulos istumaan, voi nauttia raikkaasta meri-ilmasta ja katsella pienimuotoiseen satamaan parkkeerattuja paatteja.Eila Hanki nauttimassa munkista ja kuumasta juomasta kahvilan kuistilla.
Miko Köykän ja Väinö Heleniuksen TOP 10 -ohjelmasarjassa keskustellaan tällä viikolla urheiluhetkistä, jotka ovat koetelleet allekirjoittaneiden hermoja kaikista eniten. Kaupunkikanavan lauantain spesiaalissa miehet listaavat omasta mielestään kymmenen vituttavinta urheiluhetkeä koskaan.
Tutkimukset osoittavat unelmoinnista olevan merkittävää hyötyä mielenterveydelle. Maailmalla kuitenkin tapahtuu jatkuvasti asioita, jotka järkyttävät ja koettelevat uskoa tulevaan. Siksi lähdimme kysymään, mistä ihmiset unelmoivat ja mitä se heille merkitsee.
Milano Cortinan talviolympialaiset päättyivät viime sunnuntaina, eivätkä kisat jättäneet ketään kylmäksi – paitsi ehkä osan suomalaisista. Tapahtumarikkaista olympialaisista nousee päällimmäisenä mieleen kolme asiaa: yhden urheilijan ylivoima, kaikkien aikojen jääkiekko-ottelu sekä Suomen historiallisesti heikko mitalisijoitus.
1. Kläbo dominoi laduilla
Norjalainen hiihtotähti Johannes Hösflot Kläbo on tällä hetkellä lajinsa kiistaton kuningas ja kenties maailman ylivoimaisin urheilija omassa lajissaan. Kläbo voitti Milano-Cortinassa peräti kuusi kultamitalia ja nousi samalla talviolympiahistorian eniten kultamitaleja voittaneeksi yksilöurheilijaksi. Lauantain kuninkuusmatkan voitto sinetöi kisat, jotka tullaan muistamaan ennen kaikkea kyseisen urheilijan poikkeuksellisesta dominanssista.
2. Kaikkien aikojen jääkiekko-ottelu
Olympialaisten huipennus nähtiin sunnuntaina miesten jääkiekon finaalissa, jossa vastakkain asettuivat lajin suurvallat Yhdysvallat ja Kanada. Ottelua on jo ehditty kuvailla kaikkien aikojen viihdyttävimmäksi jääkiekko-otteluksi. Ottelussa nähtiin kaikkea sitä, mitä täydelliseltä jääkiekko-ottelulta voidaan odottaa: runsaasti maalipaikkoja, huipputorjuntoja, uskomatonta vauhtia ja ennen kaikkea kaksi maailman parasta jääkiekkomaata vastakkain.
Itse ottelussa ratkaisua ei saatu varsinaisella peliajalla, mutta jatkoajalla Jack Hughes nousi sankariksi iskemällä maalin, joka toi Yhdysvalloille maan ensimmäisen olympiakullan NHL-pelaajien aikakaudella. Hughesin maali katkaisi samalla Kanadan historiallisen kultaputken. Ottelu haastaa jopa legendaarisen Miracle on Ice -ottelun aseman Yhdysvaltojen jääkiekkohistorian merkittävimpänä hetkenä.
Finaalin jälkeen nähtiin myös yksi talviolympialaisten koskettavimmista hetkistä, kun traagisesti menehtyneen Johnny Gaudreaun muistoa kunnioitettiin hänen entisten pelikavereidensa ja perheenjäsentensä toimesta.
3. Suomen historian toiseksi huonoin sijoitus mitalitaulukossa
Suomen osalta olympialaiset jättivät ristiriitaiset tunnelmat. Suomen jääkiekkomaajoukkue nappasi lauantaina pelatussa ottelussa pronssia, mutta kokonaisuudessaan Suomen mitalisaldo jäi kuuteen. Se on historiallisesti yksi maamme heikoimmista suorituksista talviolympialaisissa. Samaan aikaan Norja ja Ruotsi keräsivät vähintään kolminkertaisen mitalimäärän.
Sairastelut ja odotuksiin nähden vaisut suoritukset erityisesti hiihdossa selittävät osan tuloksesta, mutta eivät koko totuutta. On vaikeaa löytää yhtä relevanttia syytä suomalaisten kehnoon menestykseen. Olemmeko Ismo Lehkosen olympialaisissa Leijonien ottelun erätauolla toteaman lauseen mukaan yksinkertaisesti lajissa kuin lajissa ”sympaattisia turpaan ottajia”?
Harvoja valopilkkuja latujen puolella kisoissa olivat kuitenkin yhdistetyn urheilijat Ilkka Herola ja Eero Hirvonen, jotka toivat Suomelle yhteensä kolme mitalia.
Kisoissa nähtiin myös haikeita hetkiä. Niskasten sisarusten dramaattinen päätösviikonloppu kosketti varmasti jokaista suomalaista penkkiurheilijaa, mutta erityistä tunnelatausta toi Krista Pärmäkosken uran päättyminen arvokisoissa. Ensimmäiset arvokisansa vuonna 2009 Liberecissä hiihtänyt Pärmäkoski hiihti sunnuntaina viimeistä kertaa arvokisatasolla.
Milano-Cortinan kisat tullaan muistamaan suurista tunteista, historiallisista suorituksista ja suomalaisittain myös karvaasta realismista.
Miko Köykän ja Väinö Heleniuksen TOP 10 -ohjelmasarja saa jälleen jatkoa, kun Kaupunkikanavan lauantain spesiaalissa miehet listaavat omasta mielestään kymmenen hienointa urheiluhetkeä koskaan.
