Helsingin IFK:n kausi päättyi taas kerran tutuissa tunnelmissa. Nordenskiöldinkadulla on likapyykin aika, jos seura haluaa palata vielä joskus menestyjäksi.
Lappeenrannan Kisapuisto 2.4.2025. HIFK:n kausi päättyi 6-2 tappioon SaiPalle, joka vei puolivälieräsarjan nimiinsä suoraan voitoin 4-0. Nyt alle vuosi myöhemmin stadilaisten kausi on taas ohi ja tänä vuonna punanutut eivät päässeet edes puolivälieriin asti, kun hallitseva Suomen mestari KalPa päätti Stadin kingien kauden jo pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle.
Putoaminen SaiPalle päätti myös Ville Peltosen neljä kautta kestäneen ajanjakson IFK:n päävalmentajana. Hänen tilalleen päävalmentajaksi tuli kovilla puheilla toinen tunnettu entinen kiekkoilija, Olli Jokinen. Jokinen julisti heti ensimmäisessä puheenvuorossaan joukkueensa olevan joka kerta “all in”, kun he vetävät pelipaidan päälleen ja tätä toistettiin koko kausi kotiottelujen introvideossa.
Viime kesänä HIFK:sta poistuivat muun muassa koko Liigan kärkipuolustajiin kuulunut Luke Martin, 40 otteluun 36 pistettä tehnyt laitahyökkääjä Kristian Vesalainen sekä luottopuolustajaksi noussut Ronald Knot. Ainoaksi merkittäväksi vahvistukseksi jäi Rauman Lukosta tullut Sebastian Repo, jonka kesäharjoittelu tosin meni pilalle loukkaantumisen vuoksi.
Tästä huolimatta uudeksi toimitusjohtajaksi tullut Ilkka Kortesluoma kertoi, että tälle kaudelle tavoitteeksi asetettiin paikka runkosarjan neljän parhaan joukossa, sekä suora puolivälieräpaikka. Jälkikäteen on tietysti helppo sanoa, mutta piippuun jäi ja pahasti. Huomioitakoot vielä, että HIFK:n tämän kauden paras pistemies, kanadalaishyökääjä Vincent Marleau teki vain 39 pistettä. Martin teki viime kaudella 49 ja joukkueen paras pistemies Jori Lehterä 59 pistettä. Loukkaantumisista kärsineen Lehterän tämän kauden saldoksi jäi 28 pistettä 34 otteluun.
Seurajohdon luotto Jokiseen oli siis selvästi kova ja toki juurikin SaiPa on parhaana esimerkkinä osoittanut Raimo Helmisen johdolla, että hyvin valmennettu joukkue on enemmän kuin osiensa summa.
Seurajohdosta puheen olleen moni yllättyi, kun urheilutoimenjohtaja Janne Pesonen sai jatkaa tehtävässään. Kovaa kritiikkiä osakseen saaneen Pesosen sopimus purettiin lopulta viime marraskuussa, kun uusikin kausi lähti liikkeelle historiallisen heikosti.
HIFK:n kauden mahdollisesti synkin hetki koettiin 13. lokakuuta, kun seura järjesti tiedotustilaisuuden, jossa se ei tiedottanut yhtään mitään. Tätä ennen Pesonen oli ilmoittanut seuran kertovan tilaisuudessa uusista hankinnoista, mutta tällaisia ei lopulta nähty. Samassa tilaisuudessa HIFK:n hallituksen puheenjohtaja Jaakko Eskola kertoi olevansa tyytyväinen seuran strategiaan ja seurajohdon sekä valmennuksen nauttivan hallituksen luottamusta. Tämä siis kuukausi ennen Pesosen irtisanomista, joka toki seuran mukaan tapahtui yhteisymmärryksessä. Päävalmentaja Jokinen oli tilaisuudessa kaikin puolin vaivaantuneen oloinen ja tyytyi toteamaan epäonnistuneensa, kun joukkue oli sarjan viimeisenä, mutta mainitsi myös valtavan loukkaantumissuman.
Lokakuu muistetaan myös siitä, että HIFK teki koko kuukauden aikana ainoastaan yhden maalin vierasotteluissa.
Joukkue tosiaan kärsi erityisesti syksyllä suuresta loukkaantumissumasta ja pahimmillaan harjoituksiin saatiin kasaan ainoastaan 12 kenttäpelaajaa. Kaiken kaikkiaan joukkueen kokoonpanossa nähtiin kauden aikana peräti 48 eri pelaajaa. On selvää, että kokoonpanon jatkuva eläminen vaikutti varmasti joukkueen pelin kehittämiseen, mutta ei Jokinen pysty silti vastuutaan täysin pakenemaan.
HIFK kärsi kauden aikana useamman tappioputken ja pitkään näytti, että pudotuspelit jäävät kokonaan haaveeksi. Jokiselle täytyy nostaa hattua siitä, että joukkueen tuloskunto parani kevättä kohti ja lopulta HIFK nousi runkosarjassa kymmenenneksi ja lähti pudotuspeleihin kuuden ottelun voittoputkessa. Se mistä Jokista on syytä kritisoida on se, että peliin valmistautuminen meni useana iltana pieleen, eikä “all in” -hengestä ollut tietoakaan joukkueen kärsiessä useita suurinumeroisia tappioita. Huono pelivalmius menee täysin valmennuksen piikkiin.
Lopputuloksena oli HIFK:n pitkän seurahistorian heikoin loppusijoitus, kun joukkue oli 12 runkosarjasijoituksiltaan heikompien Pelicansin ja HPK:n selvitettyä tiensä ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon.
Entä nyt?
HIFK:n edellisestä mestaruudesta on jo 15 vuotta, kun sittemmin päävalmentajaksi noussut Peltonen kipparoi seuran mestariksi mm. silloin 19-vuotiaan Mikael Granlundin avustuksella Kari Jalosen osaavassa valmennuksessa. Tuon jälkeen IFK on nähty loppuotteluissakin ainoastaan kerran, mutta Tappara vei mestaruuden keväällä 2016 eli edellisestä finaalipaikastakin on jo kymmenen vuotta.
HIFK on krooninen alisuorittaja, eikä se ole suurseura kuin taloudellisesti, eikä silläkään puolella mitenkään selkeä sellainen. Voimakkaiden huhujen mukaan Eskolan johtamalle hallitukselle riittää, että talous on kunnossa, eikä urheilullisesta menestyksestä ole otettu niin suuresti paineita. Tällaista järjestelyä, jossa kaikilla on töissä mukavaa ilman tulospaineita, kutsutaan hyvä veli -kerhoksi.
Intohimoiset fanit ovat kaksiteräinen miekka IFK:lle, koska seuran yleisökeskiarvo oli tälläkin kaudella Liigan kärkipäässä heikosta menestyksestä huolimatta, mutta rahan kieli tuntuu olevan ainoa, jota seurajohto ymmärtää.
Joukkueella on tällä hetkellä kasassa 15 pelaajasopimusta ensi kaudelle, joista valtaosa vielä nuorille pelaajille, jotka eivät kuuluneet joukkueen vakiokokoonpanoon tällä kaudella. Kaiken lisäksi joukkue on edelleen ilman urheilutoimenjohtajaa. Kortesluoma kertoi taannoin, että Pesosen seuraaja on tarkoitus nimetä ennen kesää.
Ensi kaudella HIFK saa pitkästä aikaa myös paikalliskilpailijan Jokereiden palatessa liigakartalle. Jos tämä ei herätä IFK:n uinuvan seurajohdon urheilullista kunnianhimoa niin sitten sitä ei todennäköisesti ole olemassakaan.
Hiekka valuu myös päävalmentaja Jokisen tiimalasissa. Hän ei ole vielä onnistunut voittamaan, toistaiseksi toki lyhyellä, valmentajaurallaan yhtäkään pudotuspelisarjaa. Todennäköinen vaihtoehto on, että jos ensi kausikin jää menestyksen osalta vajaaksi niin Jokinen laitetaan vaihtoon, mutta ongelman juurisyyhyn eli IFK:n vääristyneeseen johtamiskulttuuriin ei tulla puuttumaan.
Niin kauan kuin IFK:n hallitukselle ja erityisesti sen omistusportaan suurimmalle osakkaalle HIFK Ishockey rf:lle riittää, että töihin pääsee omien kavereiden kanssa ilman tulospaineita mikään tuskin muuttuu isossa kuvassa. Mainittakoot vielä, että molempien, hallituksen sekä rf:n, johdosta löytyy samoja henkilöitä, jotta seuran johtokuvio olisi mahdollisimman monimutkainen.
Jos HIFK haluaa todella menestyä myös urheilullisesti resurssiensa edellyttämällä tasolla on menneiden vuosien epäonnistumisista kertynyt likapyykki syytä pestä huolella ja siihen ei todennäköisesti yksi koneellinen, eikä pesuvuoro riitä. Pyykkiä on onneksi aikaa kuivatella koko kesä.
Teksti: Niko Kovanen
Kuvat: Juuso Runsas
