Kolmas peräkkäinen karsiutuminen MM-kisoista ei ole epäonni, eikä sitä voi enää selittää yksittäisillä virheillä. Viimeisin romahdus Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan tiivistää kaiken olennaisen: johtoasema, kurinalaisuuden pettäminen, ulosajo – ja lopulta hermojen pettäminen rangaistuspotkuissa. Kun panokset kovenevat, Italia ei enää kestä niitä.
Eikä ehkä paljastavinta ole edes se, että näin kävi – vaan se, ettei se enää yllätä.
Vuonna 2018 Italia jäi ulos kisoista hävittyään Ruotsille. Vuonna 2022 Italia hävisi Pohjois-Makedonialle, yhdelle Euroopan pienimmistä jalkapallomaista. Nyt sama kaava toistuu. Vastustajat vaihtuvat, lopputulos ei. Jossain vaiheessa on pakko sanoa ääneen: Italia ei enää kuulu automaattisesti huipulle.
Suurin ongelma on itsepäisyys. Italia yrittää yhä olla se sama maa, joka voitti maailmanmestaruuden 2006 – kurinalainen, taktinen ja puolustukseen nojaava. Sillä välin muu maailma on mennyt ohi. Pelin tempo on kasvanut, yksilöt ovat monipuolistuneet ja rohkeus on korvannut varovaisuuden. Italia pelaa yhä kuin eilistä päivää.
Ja vielä pahempaa: se kasvattaa pelaajiaan siihen samaan muottiin.
Nuorten kehitys kärsii ennen kaikkea rohkeuden puutteesta. Vastuu annetaan liian myöhään, ja virheitä vältellään viimeiseen asti. Se näkyy ratkaisuhetkillä: pelaajat eivät ole tottuneet kantamaan painetta – eivätkä siksi kestä sitä. Juuri siinä, missä Italia ennen oli vahvimmillaan, se näyttää nyt epävarmalta.
Ongelmat eivät lopu kentälle. Seurojen toiminta on lyhytjänteistä, valmentajat vaihtuvat tiuhaan, eikä kokonaisuudesta tunnu vastaavan kukaan. Suuntaa haetaan jatkuvasti, mutta mitään ei rakenneta loppuun asti.
Siksi kyse ei ole vain tuloksista, vaan identiteetistä.
Ehkä huolestuttavinta on muutos odotuksissa. Italian poissaolo arvokisoista ei enää pysäytä – siihen on alettu tottua. Ajatus, joka vielä hetki sitten tuntui mahdottomalta, on muuttumassa normaaliksi.
Menneet meriitit eivät kanna enää mihinkään.
Jos Italia ei uskalla luopua vanhasta kuvastaan, se jää pysyvästi sivuun – eikä kukaan enää edes ihmettele sitä.
Teksti: Jaakko Nieminen
Kuvat: Canva AI Magic Media, Pexels
