Rashford-saaga kiihtyy – Raphinhan loukkaantuminen avaa englantilaiselle viimeisen näytönpaikan Barcelonassa

Espanjalaismedian mukaan Marcus Rashfordin tilanne Barcelonassa on saanut dramaattisen käänteen. Raphinhan tuore takareisivamma ja viiden viikon sairasloma ovat pelastusrengas englantilaistähdelle, jonka pysyvä siirto Kataloniaan on ollut vaakalaudalla.

Marcus Rashfordin lainajakso Manchester Unitedista FC Barcelonaan on ollut melkoista vuoristorataa. Alun vahvojen otteiden jälkeen hyökkääjä on valunut Hansi Flickin hierarkiassa alaspäin, ja puheet 30 miljoonan euron osto-option käyttämisestä ovat hiljentyneet kevään mittaan. Nyt uutiset Brasilian maajoukkuekomennukselta ovat kuitenkin muuttaneet pelin hengen täysin.

Raphinhan epäonni on Rashfordin mahdollisuus

Barcelonan hyökkäyspelin sielu, Raphinha, loukkaantui Brasilian ystävyysottelussa Ranskaa vastaan. Seura on vahvistanut takareisivamman pitävän laiturin sivussa seuraavat viisi viikkoa. Tämä tarkoittaa, että brasilialainen missaa kriittiset ottelut Atlético Madridia vastaan niin La Ligassa kuin Mestarien liigassa, sekä pelit Espanyolia ja Celta Vigoa vastaan.

Espanjalaislehdistö, etunenässä Mundo Deportivo, uutisoi nyt, että ”kaikki on kääntynyt Rashfordin eduksi”. Raphinhan poissaolo jättää Hansi Flickille valtavan aukon hyökkäykseen, ja katseet kääntyvät välittömästi Rashfordiin.

Nyt tai ei koskaan

Rashford on väläytellyt potentiaaliaan – viimeksi Englannin maajoukkuepaidassa Uruguayta vastaan – mutta tasaisuus on puuttunut. Barcelonan seurajohto on tiettävästi ollut epävarma siitä, kannattaako englantilaiseen investoida pysyvästi, etenkin seuran talousvaikeuksien valossa.

Seuraavat viisi viikkoa ovat Rashfordille ”nyt tai ei koskaan” -hetki. Mikäli hän onnistuu täyttämään Raphinhan saappaat ja ratkaisemaan isoja otteluita kevään ratkaisuhetkillä, Barcelona on valmis aktivoimaan osto-option. Jos taas tuloksia ei tule, odottavat AC Milan ja PSG jo taustalla valmiina tarjoamaan Rashfordille uuden kodin ensi kaudeksi.

Hansi Flickin luottamus testissä

Päävalmentaja Hansi Flick on peräänkuuluttanut kärsivällisyyttä Rashfordin suhteen, mutta nyt aika on käymässä vähiin. Raphinhan energian ja prässipelin korvaaminen on vaativa tehtävä, mutta Rashfordin nopeus ja yksilötaito tarjoavat Barcelonalle aseen, jota se kipeästi tarvitsee kauden tärkeimmällä hetkellä.

Rashford on tiettävästi itse erittäin halukas jäämään Kataloniaan. Nyt hänellä on viisi viikkoa aikaa kirjoittaa saagalleen onnellinen loppu ja varmistaa paikkansa Camp Noun kirkkaissa valoissa myös ensi kaudella.

Teksti: Jaakko Nieminen
Kuvat: Pexels, Pixabay

Ajatus kukkii kevätmessuilla – iloa, inspiraatiota ja ihania kohtaamisia

Kevät saapui Helsinkiin auringonvalon ja kevätmessujen myötä. Nelipäiväisillä messuilla riitti vilskettä, ja jokainen kävijä etsi omia suosikkejaan. Tässä jutussa kurkistamme puutarhaosaston tunnelmaan.

Kevätmessuilla riitti iloa ja inspiraatiota sunnuntai-iltapäivään asti. Messualueella kulki iloisia ihmisiä kukkaostoksilla ja etsimässä uusia ideoita. Vaikka näytteilleasettajia varmasti jo väsytti torstaina alkaneet messut, lämmin hymy irtosi jokaiselta. Kasveista kerrottiin innostuneesti, ja jokainen kohtaaminen huokui keväistä hyvää mieltä.

Lilja (vas.) esittää Celastrinaa eli sinisiipiperhosta, ja Saara puolestaan Bombusta eli kontukimalaista.

Lilja ja Saara opiskelevat Tampereen yhteiskoulun lukiossa, jonka kanssa Pinsiön taimisto tekee yhteistyötä. Ilmaisutaito ja teatteri ovat heille lähellä sydäntä. Saara on laittanut merkille, että heidän läsnäolonsa messualueella liikkuessa on aiheuttanut ihmisissä iloa.

Erityisesti kohtaamiset lasten kanssa ovat olleet näiden pörriäisten mieleen. – Lapset on tosi ihania! Lilja tokaisee.

Mieleenpainuvin hetki kaksikolle oli, kun he pääsivät opettamaan eräälle lapselle, mikä on kimalainen. Lilja muistelee, että lapsi ei edes tiennyt, mikä kimalainen on. Saara lisää, että lapsi ei tuntenut koko sanaa.

– Hän oli ihan haltioitunut kertomastamme, Lilja kertoo.

Emma Collander löysi kevätmessuilta pitkään etsimänsä tiikerililjat ja ammentaa inspiraatiota puutarhaansa kukista ja kasveista.

Emma Collander kuuluu niihin kävijöihin, joille Helsingin kevätmessut ovat muodostuneet jokavuotiseksi perinteeksi. Tänä vuonna hän kiersi messut kahtena eri päivänä.

Suurimman inspiraation hän on messuilla saanut esillä olleista kukista ja kasveista. Tiikerililjat ovat olleet hänen hankintatoivelistallaan jo vuosia. Aiemmin niitä ei ole kuitenkaan löytynyt, mutta tänä viikonloppuna onni viimein kääntyi.

Collanderille puutarhanhoidossa tärkeää on myös ekologisuus. Hänen pihassaan suositaan monivuotisia kasveja kesäkukkien sijaan, mikä tuo puutarhaan kestävyyttä ja jatkuvuutta vuodesta toiseen.

Taisto Kaskinen huomaa, että messuvieraat pysähtyvät ihastelemaan ja kuvaamaan kasveja. Toivoa ikävän maailmantilanteen keskelle etsitään kukista.

KH-puutarhakeskuksen Taisto Kaskinen kertoo, että joka vuosi messuilla kysytään eniten hyötykasveja. Moni haluaa kasvattaa itse yrttejä ja käyttää niitä omassa kotikeittiössä.

Kaskisen mukaan parhaat kohtaamiset messuilla ovat olleet lapsiperheiden kanssa. Häntä ilahduttaa erityisesti se, kuinka kiinnostuneita lapset ovat kasvien kasvattamisesta siemenestä asti. Hän arvelee kiinnostuksen tulevan vanhempien lisäksi myös päiväkodeista ja kouluista, joissa lapset pääsevät itse istuttamaan ja seuraamaan kasvien kasvua.

Hän huomaa myös, että nykyinen maailmantilanne näkyy asiakkaissa. Monet etsivät kasveista lohtua ja toivoa. Kun maailmassa tapahtuu paljon ikäviä asioita, halutaan pitää kiinni siitä, että kotona ja puutarhassa on jotakin kaunista, joka tuo iloa.

Tiina Eloranta esittelee saamaansa “Calla Queen” -avaimenperää.

Tiina Eloranta on tehnyt jo 15 vuoden ajan yhteistyötä hollantilaisen Green Art Production -yrityksen kanssa Suomessa. Yrityksen messupisteellä myydään suuria määriä erilaisia kasvien mukuloita, mutta Elorannan oma työ keskittyy erityisesti kallojen myyntiin.

Kalla on Elorannan lempikukka, ja hollantilaiset kollegat ovatkin nimenneet hänet jo kymmenen vuotta sitten “Kalla Queeniksi”, sillä hän tuntee kasvin läpikotaisin.

Asiakkaiden onnistumiset puutarhassa tuovat Elorannalle erityistä iloa. Hän kertoo, että sai hiljattain koskettavaa palautetta:

– Eilenkin yksi rouva tuli sanomaan, että sinun ohjeillasi onnistuin kasvattamaan kallan, enkä ole ennen onnistunut missään kukassa. Se oli ihana palaute.

Messuvieraat saivat ihailla värikkäitä jaloleinikkejä useilla myyntikojuilla.

Yrtit ovat selvästi tämän hetken suosituimpia hankintoja. Myös erikoisempia tulppaaneja lähdetään hakemaan messuilta asti. Pukinmäen puutarhan myyjä Melissa kertoi minikasveja kassiin pakatessaan, että myös hän haaveilee omasta yrttitarhasta kerrostaloasuntonsa keittiön ikkunalaudalle. Melissa on ollut messutiimissä mukana jo monta vuotta, ja hän toteaa, että joka vuosi tunnelma on yhtä innostava. Viikonlopun myydyimmät tuotteet heidän pisteellään olivat viiden senttimetrin korkuiset minikasvit.

Kevätmessut järjestettiin pääsiäisen aikaan, joten myynnissä oli runsaasti narsisseja ja orvokkeja. Nämä ovat yleensä ensimmäisiä kevätkukkia, joilla koristetaan pihoja ja parvekkeita. Kaiken kaikkiaan messuilla vallitsi hyvä tunnelma, ja ensi kevään messuja odotetaan jo innolla.

Teksti ja kuvat: Taru-Tuuli Joki

Mihin katosi FC Viikingit?

Perinteinen Ykkösen joukkue ajautui vaikeuksiin ja katosi lopulta kokonaan.

FC Viikingit nousi Kolmosesta Kakkoseen kaudeksi 2001 ja heti seuraavana vuonna joukkue matkasi Kakkosesta Ykköseen. Kauden 2006 päätteeksi joukkue nousi historiallisesti Veikkausliigaan.

Liigakauden ensimmäistä kotiottelua Vuosaaren Heteniityn urheilukentällä oli seuraamassa yli 3000 katsojaa, kun Viikingit voitti FC Hongan maalein 3–2. Viikinkien oma yleisöennätys saavutettiin samalla kaudella paikallisottelussa HJK:ta vastaan, kun peliä oli tuolloin seuraamassa 4 255 katsojaa.

Taival Veikkausliigassa kesti yhden kauden. Viikingit ajatui loppukaudesta sarjataulukon hännille ja aina putoamiskarsintoihin asti. Se hävisi Rovaniemen Palloseuralle yhteismaalein 1–2 ja putosi takaisin sarjaporrasta alemmas Ykköseen.

Nousua takaisin Veikkausliigaan ei enää koskaan saavutettu, vaikka joukkue pääsikin karsimaan liigapaikasta jo heti seuraavalla Ykkösen kaudella 2008, sekä kaudella 2010. Viikingit lukeutui pitkään Ykkösen vakiokalustoon, ja joukkue majaili monta kautta peräkkäin sarjataulukon kärkipäässä.

Heinäkuussa 2011 Vuosaaressa koettiin suurta urheiluhuumaa, kun Heteniityn kentällä pelattiin kuuma paikalliskamppailu Viikinkien ja Helsingin IFK:n välillä. Ottelussa tehtiin Ykkösen uusi katsojaennätys, kun kesäisen “Hettarin” lehtereille oli saapunut komeat 1 670 katsojaa. Viikingit voitti ottelun 4–0.

Kaudella 2012 Viikingit sijoittui Ykkösessä kolmanneksi, ja se jäi seuran menestysvuosista viimeiseksi. Alamäki alkoi kaudella 2013, joka osoittautui vaikeaksi sekä urheilullisesti, että taloudellisesti. Pelilliset tulokset olivat heikkoja ja pelaajien palkkoja jäi rästiin.
Vaikean kauden aikana joukkue kävi ensimmäistä kertaa lähellä putoamista sarjaporrasta alemmas, mutta loppukauden vahva kiri pelasti punapaidat putoamiselta.

Viikinkien tilanne muuttui koko ajan vaikeammaksi. KUVA: Arto Alho / FC Viikingit

Seuraavalla kaudella putoamiselta ei enää pelastuttu. Talousvaikeudet painoivat päälle, eikä rahallista apua joukkueen tukemiseen saatu. Vaikean rahatilanteen takia kilpailukykyistä joukkuetta oli vaikea saada kasaan, ja edelliskauden palkkojakin oli vielä maksamatta. Viikingit lähti kauteen nuorella, ja Ykkösen tasoon nähden heikolla kokoonpanolla. Joukkue jäikin lopulta murskaavan selvästi sarjataulukon viimeiseksi ja putosi kauden päätyttyä Kakkoseen. Viikingit voitti kauden 27:stä ottelusta vain yhden.

Sarjaporrasta alemmas putoaminen ja suuret taloudelliset haasteet loivat Viikingeille vaikean tilanteen. Seuran sisällä leijui vakavaa epävarmuutta jopa edustusjoukkueen toiminnan jatkamisesta.
Lopulta Viikingit kuitenkin osallistui Kakkosen kaudelle 2015.

Taival Kakkosessa kesti viisi kautta ja talousvaikeudet piinasivat joukkuetta sesongista toiseen. Muutos oli lähellä kaudella 2017, kun Viikingit pääsi karsimaan noususta takaisin Ykköseen voitettuaan oman lohkonsa Kakkosessa. Se hävisi karsinnat Klubi 04:lle kuitenkin tylysti yhteismaalein 1–9.

Joukkueen pari seuraavaa kautta jatkuivat toinen toistaan mollivoittoisemmin. Lopulta kauden 2020 päätteeksi Viikingit jäi Kakkosen lohkonsa viimeiseksi ja putosi Kolmoseen. Syöksykierre jatkui heti seuraavalla kaudella joukkueen pudotessa Neloseen ja myös kausi 2022 päättyi putoamiseen. Viikingit pelasi Vitosessa vielä yhden kauden, kunnes joukkueen toiminta lakkautettiin.

Joskus Itä-Helsingin suurimpana kukoistaneen jalkapallojoukkueen tarina päättyi surullisesti suurten talousvaikeuksien ajaessa idän punaiset ojasta allikkoon.

Vuosaarelaisseura ei saanut kurssiaan kääntymään. KUVA: Arto Alho / FC Viikingit

Edustusjoukkueen syöksylaskusta huolimatta seuran junioritoiminta on pysynyt ehjänä. Harrastajamäärät ovat korkeat ja seurassa on kilpailukykyisiä joukkueita useissa ikäluokissa.

Miesten “edustusjoukkueena” toimii tällä hetkellä FC Viikingit/S.C.P, joka toimi FC Viikinkien reservijoukkueena ennen sen ahdinkoon ajautumista.
Lempinimellä “Pakka” tunnettu S.C.P pelaa alkavalla kaudella Nelosessa, mihin se nousi edelliskauden päätteeksi.

FC Viikingeissä nähtiin 2000-luvulla monia suomalaiselle jalkapallokansalle tuttuja nimiä.

Vuonna 2005 päävalmentajana aloitti Jari Europaeus, jonka johdolla Viikingit nousi kauden 2006 päätteeksi Veikkausliigaan.

Toni Korkeakunnas johdatti joukkueen Ykkösen nousukarsintoihin vuonna 2008 ja valmensi Viikingeissä yhteensä kolme kautta. Myöhemmin urallaan A-maajoukkueen päävalmentajaksi asti edennyt Markku Kanerva luotsasi Viikinkejä kaudella 2003.

Nykyisin ruotsalaista Djurgårdenia valmentava Jani Honkavaara pelasi Viikingeissä kausilla 2002–2004, sekä 2006. Honkavaara toimi joukkueessa myös valmentajana kausilla 2007–2009.

Tunnettu urheiluselostaja Tero Karhu pelasi Viikingeissä vuosina 2008–2010 ja myös nykyinen A-maajoukkuepelaaja Robert Ivanov edusti Viikinkejä kaudella 2015.

TEKSTI: Rasmus Matilainen

KUVAT: Arto Alho / FC Viikingit

Nähdäänkö Messiä sittenkään MM-kisoissa? Kapteenin hartioilla painaa nyt valtava ratkaisu

Kun jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin 2026 on aikaa enää muutama kuukausi, yksi kysymys on kaikkien huulilla: nähdäänkö Lionel Messi vielä kerran puolustamassa Argentiinan maailmanmestaruutta?

Argentiinan maajoukkueen päävalmentaja Lionel Scaloni kohtasi median eilen ennen joukkueen viimeistä valmistavaa ottelua. Vaikka puheenaiheena oli tuleva harjoitusottelu ja joukkueen pelillinen vire, keskustelu kääntyi väistämättä numeroon kymmenen. Scalonin viesti oli selvä, mutta samalla avoin: päätös on yksin Lionel Messin.

”Meillä ei ole kiire”

Scaloni painotti puheenvuorossaan, ettei joukkueen johto aio painostaa kokenutta supertähteä. Messin ura on ollut niin historiallinen, että hän on ansainnut oikeuden päättää jatkostaan täysin omilla ehdoillaan.

— Se on kysymys, johon vain hän voi vastata, Scaloni totesi.

— Tiedätte, mitä minä ajattelen: haluan hänen olevan mukana. Mutta Leo on ansainnut oikeuden päättää rauhassa. Meillä ei ole kiire. Toivomme, että hän sanoo kyllä.

Scalonin puheesta välittyy syvä kunnioitus. Valmentaja myönsi suoraan, että koko jalkapallomaailma haluaa nähdä Messin vielä kerran MM-kentillä. Silti realiteetit painavat vaakakupissa: ikä, fyysinen kunto ja henkinen vire ovat tekijöitä, joita edes yksi kaikkien aikojen parhaista pelaajista ei voi sivuuttaa.

Mestaruuden jälkeinen murros ja uusi vastuu

Argentiina lähtee vuoden 2026 kisoihin puolustavana mestarina, mutta joukkue on murrosvaiheessa. Toinen suuri ikoni, Ángel Di María, on jo vahvistanut maajoukkueuransa päättyneen. Hänen lähtönsä jättää Messin hartioille entistä suuremman henkisen vastuun, jos hän päättää jatkaa.

Scaloni muistutti, että vaikka historiaa kunnioitetaan, MM-kisoissa tarvitaan pelaajia, jotka ovat fyysisesti huippukunnossa. Viimeaikaiset esitykset ovat osoittaneet, että pelkkä nimi selässä ei riitä, vaan joukkueen on oltava valmis taistelemaan useita muita mestariehdokkaita vastaan.

Mitä Messi päättää?

Tällä hetkellä Messi valmistautuu Argentiinan seuraavaan otteluun, joka toimii tärkeänä osana kisavalmistautumista. Monille faneille jokainen esiintyminen tuntuu mahdolliselta jäähyväiseltä, vaikka virallista vahvistusta ei ole saatu.

Messin tulevaisuus vaikuttaa tasapainoilulta kahden asian välillä: halu nauttia pelistä ilman paineita ja velvollisuudentunto maata kohtaan, joka palvoo häntä lähes myyttisenä hahmona. Jos hän päättää lähteä mukaan, kyseessä olisi historiallinen kuudes MM-turnaus. Jos hän jää pois, se merkitsisi yhden aikakauden lopullista päättymistä.

— Hän saa päättää rauhassa, Scalonin sanoin.

Jalkapallomaailma puolestaan odottaa ratkaisua. Olipa vastaus mikä tahansa, Messin perintö on jo sementoitu – mutta vuoden 2026 kisat ilman häntä tuntuisivat väistämättä hieman tyhjältä.

Teksti: Jaakko Nieminen
Kuvat: Pixabay

Täysi rähinä päällä Ranskassa: PSG:lle pedattiin shokkietu – Tämä on sarjan uskottavuuden loppu

Ranskan liigan sääntömuutokset kuohuttavat – onko PSG saamassa epäreilun edun mestaruuskilpailussa?

Ranskan Ligue 1 on joutunut myrskyn silmään liigajärjestö LFP:n tekemän päätöksen vuoksi. LFP ilmoitti siirtävänsä useita sarjaotteluita, mukaan lukien odotetun kärkikamppailun PSG:n ja Lensin välillä. Syynä siirrolle on PSG:n osallistuminen Mestarien liigan puolivälieriin.

Alunperin huhtikuun 11. päivälle sovittu ottelu pelataan nyt 13. toukokuuta, vain kaksi viikkoa ennen kauden päättymistä. Tämä päätös on herättänyt voimakasta arvostelua, erityisesti Lensin ja muiden PSG:n kilpailijoiden taholta. Lens kokee, että siirto antaa PSG:lle epäreilun edun, sillä se mahdollistaa heidän keskittymisensä täysin Mestarien liigaan ilman kotimaan sarjan häiriöitä.

LFP on puolustanut päätöstä toteamalla sen olevan Ranskan jalkapallon edun mukaista. LFP:n mukaan vahva menestys Euroopan kentillä vahvistaa Ranskan asemaa UEFA:n maa rankingissa, mikä puolestaan hyödyttää kaikkia ranskalaisia seuroja.

Tämä selitys ei ole kuitenkaan tyydyttänyt kaikkia. Lensin puheenjohtaja Joseph Oughourlian on kritisoinut päätöstä voimakkaasti.

— Tämä on osoitus siitä, että Ligue 1 on muuttunut vain muutamien seurojen tarpeita palvelevaksi, hän sanoi.

— Tämä päätös heikentää koko sarjan uskottavuutta ja osoittaa, ettei tasapuolinen kilpailu ole enää tärkeintä.

Päätös on herättänyt myös keskustelua LFP:n roolista ja sen suhteesta suuriin seuroihin. Monet kokevat, että LFP on liian valmis taipumaan PSG:n ja muiden rikkaiden seurojen tahtoon, kun taas pienemmät seurat joutuvat sopeutumaan.

On mielenkiintoista nähdä, miten tämä päätös vaikuttaa mestaruuskilpailuun. PSG on tällä hetkellä sarjakärjessä, mutta Lens on vain muutaman pisteen päässä. Jos PSG onnistuu voittamaan sekä Mestarien liigan että Ligue 1:n, päätös tullaan todennäköisesti näkemään oikeana. Jos taas Lens onnistuu voittamaan mestaruuden, päätös tullaan muistamaan yhtenä kauden suurimmista skandaaleista.

Joka tapauksessa tämä päätös on osoitus siitä, että Ranskan jalkapallossa on edelleen paljon jännitteitä. Se on myös muistutus siitä, että jalkapallo on paljon enemmän kuin vain peli kentällä. Se on myös politiikkaa, rahaa ja vallankäyttöä.

Teksti: Jaakko Nieminen
Kuvat: Pexels

Drag queen – kulisseista lavalle

Drag-taiteilijan ammatti ei ole pelkästään sitä, että hypätään lavalle, vedetään show läpi ja loppukumarrusten jälkeen homma on purkissa. Ammattiin liittyy alkuvalmistelut, henkilöhahmojen haltuunotto, asusteiden sekä peruukkien huoltoa ja paljon muuta.

Minidokkarissa pääset kuulemaan Osku Heiskasen ajatuksia ja näkemään, mitä esiintymisen valmistelu pitää sisällään.

Suunnittelu, kuvaus, editointi: NIINA SINÉN

Sä voit keväällä sen kertoo, vaikka nyt mulla aikaa ei oo

Keväästä puhutaan usein uutena alkuna. Kun tuulenvire tarttuu huppuun juuri sopivasti, valonsäteet lisääntyvät, lumet sulavat, ja ihmiset heräävät eloon pitkän talven jälkeen. Kaiken pitäisi tuntua kevyemmältä.

Mutta entä silloin, kun ei tunnukaan?

Viime aikoina olen pohtinut paljon sitä, miten raskaat hetket asettuvat kevääseen. Miten ne eivät katoa valon myötä, vaan päinvastoin joskus jopa korostuvat. Kun ympärillä kaikki näyttää helpottavan, omaa oloa voi olla entistä vaikeampi selittää jopa itselleen.

Niissä hetkissä, jolloin elämä painaa enemmän kuin jaksaa kantaa. Eikä siihen ole välttämättä mitään yhtä suurta syytä, vaan satoja pieniä puroja, jotka virratessaan tekevät arjestamme raskaampaa. Ajatukset kiertävät samaa kehää, ja pienetkin asiat tuntuvat ylitsepääsemättömiltä.

Kevät ei poista niitä hetkiä. Se ei tee niistä vähemmän todellisia.

Ehkä juuri siksi tästä pitäisi puhua enemmän. Siitä, että valo ei aina tunnu valolta. Siitä, että keskeneräisyys ei katoa valon täyttäessä päiviämme. Ja siitä, että on ihan sallittua olla väsynyt, vaikka maailma ympärillä puhkeaa uuteen kukkaa. Kevään kukkaan.

Vaikeammat vaiheet eivät tarkoita epäonnistumista. Ne ovat osa elämää – hiljaisempia, raskaampia hetkiä, joiden läpi kuljetaan omaan tahtiin.

Ehkä kevät ei olekaan kaikille alku. Ehkä se on joillekin vain yksi vuodenaika muiden joukossa, jossa opetellaan jaksamaan vähän kerrallaan.

Silti, kaiken tämän keskellä on tärkeää myös muistaa se, miten paljon hyvää meissä jokaisessa on ja miten huomaamattomasti se leviää ympärille.

Muista että:

Joku on oppinut rakastamaan sinun ansiostasi.
Joku kuuntelee yhä sitä kappaletta, jonka joskus soitit hänelle.
Joku uskoo rakkauteen hieman enemmän, koska sinä näytit, mitä se voi olla.
Joku muistaa kehun, jonka annoit, ja kantaa sitä edelleen mukanaan itsevarmuutena.
Joku hymyilee, kun ajattelee yhteistä muistoanne.
Joku käyttää yhä sanoja, jotka kerran sanoit hänelle.
Joku on saanut uusia näkökulmia elämäänsä sinun ansiostasi.
Joku tuntee olonsa turvallisemmaksi, koska kohtasi sinun hyvyytesi.
Joku ihailee sinua kaukaa ja inspiroituu sinusta.
Joku muistaa, että olit paikalla, että olit tukena silloin, kun elämä tuntui raskaalta.

Ja vaikka emme aina näe omaa merkitystämme. Tai emme tuntisi sitä arjessa tällä hetkellä. Se ei tarkoita, etteikö sitä olisi.

Vaikka kevään tullessa sinusta ei tunnu siltä että se olisi uusi alku, vaan enemmänkin yksi vuodenaika muiden joukossa – sinä riität. Ja olet silti ollut jonkun elämässä alku jollekin hyvälle.

Kuokkavieraana treffeillä

Mitä tapahtuu treffeillä? Mitä jos treffi-illan suunnitelmat eivät menekään ihan juuri niin kuin oli tarkoitus? Millaista on seurata toisten treffejä sivusta?

Mikael Viljakainen (kuvassa oikealla) ja Paavo Pulkka ovat seurustelleet vuoden. Yhteinen aika on molemmille tärkeää, joten heillä on tapana käydä viikottain treffeillä.

Kaikki lähti siitä, kun olin julkaissut Facebookiin ilmoituksen, että etsin kouluprojektiini mukaan ihmisiä valokuvattavaksi. Alkuperäinen ideani oli päästä kuvaamaan juhliin tai vaikka kavereiden kanssa hengailuun valmistautumista. Seuraavana päivänä jolloin kuvaukset oli tarkoitus toteuttaa, en ollut vielä löytänyt osallistujaa. Onneksi kävin viestipyyntöni läpi, ja löysin Mikaelin viestin, jossa hän sanoi olevansa kiinnostunut osallistumaan projektiin poikaystävänsä Paavon kanssa. Siitä alkoi suunnitteleminen. Soiteltiin Mikaelin kanssa ja sovittiin illan aikatauluista.

Yhtäkkiä sateisena torstai-iltana olin lähdössä kuokkavieraaksi minulle täysin tuntemattoman pariskunnan treffeille. Tämä on heittämällä ollut parhaimpia kohtaamisiani koskaan. Ilta oli täynnä naurua ja rakkautta. Hauskinta tästä tekee vielä sen, että Mikaelin ja Paavon yhteinen kaveri oli mukana pitämässä minulle seuraa – melkein kuin tuplatreffit!

Treffit alkavat automatkalla Cafe Ursulaan.
Ovi auki, ja nyt syömään! Molemmilla on hirmuinen nälkä.
U- käännös, kahvila olikin jo sulkemassa.
Takaisin autoon. Nälkä kasvaa, ja molemmat pohtivat mikä olisi parhain kahvila. Pienen sightseeing- ajelun jälkeen suuntana on Bulevardin Ekberg-kahvila. Mikael ajaa, ja pyytää Paavolta reittiohjeita kohteeseen. “Sähän se taksikuski oot”, Paavo naurahtaa.

Ei voi olla totta! Ekberg on myös mennyt jo kiinni, vaikka netin mukaan sen olisi vielä pitänyt olla auki. Mikael tarkistaa rannekellostaan, voiko kello muka olla jo oikeasti kuusi. Molemmat nauravat. Ehkä kolmas kerta toden sanoo, sillä matka jatkuu.

Nyt osu ja uppos! Treffi-ilta pääsee etenemään vieressä olevaan Fazer Cafehen. Paavo valitsee unikonsiemen leivän, korvapuustin sekä Laten. Mikael puolestaan ottaa tonnikalapatongin, puolukka-toscapullan sekä suodatinkahvia, koska sitä pystyy santsaamaan. Ekaksi tummaa kahvia, sitten vaaleaa. Molemmat kokevat olevansa enemmän kahvi-ihmisiä.
Auts! Mikaelin seteleitä ei hyväksytä, koska kahvila ei ota vastaan käteistä. Onneksi Paavo pelastaa tilanteen, ja maksaa herkut kortilla.
Molemmat peilaavat itseään ikkunan heijastuksesta ennen kuin istuutuvat pöydän ääreen. Ja hei, siellä olen minäkin!
Treffit ovat vihdoin “alkaneet” kunnolla. Seuraan treffejä takana olevasta pöydästä ja siemailen pätkis jäälattea. Tunnelma on koko treffien ajan rento. Kumpikaan Paavo tai Mikael eivät puhu liikoja treffien aikana. Naurua kuitenkin kuuluu usein.
Nyt on kahvit juotu, ja ruuat syöty. Paavo ja Mikael molemmat ovat tyytyväisiä treffi-iltaansa, ja minun “läsnäoloni” ei vaikuttanut heidän olemiseen. Myös ruokavalinnat olivat nappisuoritus. Paavo sanoo korvapuustin olleen v*tun hyvää.

Teksti ja kuvat: Sofia Saarinen

Minna Canth: Kirjailija, kauppias ja yhteiskunnallinen vaikuttaja

Viime viikolla vietettiin Minna Canthin ja tasa-arvon päivä, mutta mikä tekee hänestä niin merkittävän henkilön, jota muistetaan vielä tänäkin päivänä? 

Minna Canth oli kirjailija, kauppias ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Aikanaan hän julkaisi seitsemän pitkää novellia, kymmenen näytelmää sekä kymmeniä lehtiartikkeleita ja puheita. Hänen töissään ilmeni realismi, yhteiskuntakritiikki ja naisten asema. 

Alunperin Ulrika Wilhelmina Jonhson syntyi Tampereella 19.3.1844. Vuonna 1853 Johnsonin perhe muutti Kuopioon, kun Canthin isä alkoi hoitamaan Finlaysonin puuvillatehtaan sinne perustamaa Tampereen Lankakauppaa. 

Canth kävi muun muassa Finlaysonin tehtaankoulua ja ruotsinkielistä tyttökoulua. Hän aloitti sen jälkeen kansakoulunopettajan opinnot ensimmäisten naistenopiskelijoiden joukossa vastaperustetussa Jyväskylän seminaarissa syksyllä 1863. Opinnot valitettavasti keskeytyivät Canthin mennessä naimisiin opettaja Johan Ferdinand Canthin kanssa. Heille syntyi seitsemän lasta. 

Jyväskylässä Canth kirjoitti useampaan lehteen niin uutisista kuin häntä itseään askarruttavista ja kiinnostavista asioista, kuten raittiudesta ja naisten asemaan liittyvistä asioista. Jäätyään leskeksi vuonna 1879 muutti Canth lapsineen takaisin lapsuudenkotiinsa Kuopioon. Siellä hän otti edesmenneen isänsä Tampereen Lankakaupan nimiinsä vuonna 1881. Ennen tätä kauppaa oli hoitanut Canthin äiti ja veli. Kolme vuotta myöhemmin hän otti hoitoonsa myös veljensä sekatavarakaupan, jota Canthin perilliset ylläpitivät vuoteen 1974 asti. 

Canthin kirjoittamat novellit ja näytelmät kuvasivat yhteiskuntaa sekä sen epäkohtia, kysymyksiä ja ilmiöitä. Ne aiheuttivat välillä kiihkeääkin keskustelua ja kritiikkiä.

Kirjoittaja, kauppias, vaikuttaja

Puolisonsa kuolema kesällä 1879 aiheutti Canthille paljon surua, ahdistusta ja epävarmuutta. Yksinhuoltajuuden epävarmuudet ja miehensä jättäneet velat painoivat Canthin mieltä ja hänen mielenterveytensä kärsi. Minna Canthin puoliso Ferdinand Canth oli ennen kuolemaansa lainojen avulla ostanut vaimonsa lapsuudenkodin, josta jäi velkaa miehen kuoltua. Nämä velat maksettiin kun Canth myi perheen Jyväskylän talon, ja suurin osa tavaroista muutettiin rahaksi.

Johnsonin perheen kauppaa oli Canthin isän kuoleman jälkeen hoitaneet muodollisesti tämän veli, mutta käytännössä hänen äitinsä ja siskonsa. Kuopion saapumisen jälkeen Canth alkoi ottaa vastuuta kaupan hoidosta. Lankapuodista kehittyi vähitellen lankakauppa. Puoti siirtyi Canthin omistukseen vuonna 1881 ja muutamia vuosia myöhemmin myös veljensä ylläpitämä myymälä päätyi hänelle. Kauppiaana Canth sai ajan kanssa niin asiakkaiden kuin tehtaiden edustajien luottamuksen ja moni kävi puodissa välillä vain keskustelemassa rouvan kanssa. Canthista kehittyi hyvä ja luotettu kauppias, jonka liikkeet tuottivat hyvin voittoa. Puodin menestyksen mukana kirjanpidon määrä nousi ja puotiin palkattiin apulaisia. Canthille työskentelevillä oli valtava kunnioitus ja luottamus emäntäänsä kohden ja myös rouva itse luotti alaisiinsa. 

Jyväskylässä asuessaan Canth kirjoitti artikkeleita suomenkieliseen lehteen nimeltä Keski-Suomi, jossa hän keskittyi uutisten lisäksi raittius- ja naiskysymykseen. Siellä hän kirjoitti myös suomenkieleen ja suomalaisuuteen liittyvistä asioista. Canth kuitenkin erotettiin Keski-Suomen toimituksesta vuonna 1875 hänen kirjoittaessaan viinankäytöstä lehden mukaan turhan napakasti. Myöhemmin Canth suostui Päijänne nimisen lehden toimittajaksi. Siellä hän kirjoitti muun muassa uusista keksinnöistä, suomensi norjalaista kirjallisuutta lukijoille ja julkaisi omia novellejaan. 

Raittius oli aihe, jonka puolesta Canth kirjoitti hyvin purevasti. Hän oli itse nähnyt miten valtava viinankäyttö johtaa kurjuuteen ja pyrki kirjoituksillaan vaikuttamaan asiaan. Raittius ja juopottelu ilmenivät myös Canthin kirjoittamissa näytelmissä. 

Naisten asiat olivat Canthille myös tärkeitä ja hän pohti niin lehtijutuissaan kuin novelleissaan naisiin ja naisten asemaan liittyviä epäkohtia ja vääsyyksiä. Canth kirjoitti muun muassa tyttöjen kasvatukseen sekä koulutukseen liittyvistä puutteista vahvasti. Minna Canthin mielestä  tytötkin ansaitsivat ja tarvitsivat hyvän koulutuksen menestyäkseen elämässä. Naisten asemaan, siveyskysymykseen ja sukupuolimoraaliin hän otti vahvasti kantaa kirjoituksissaan. Hän oli myös mukana keskustelussa niin sanotussa kieliriidassa suomen ja ruotsin kielen välillä. 

Suomalaisuuden asialla

Canth tuki vahvasti suomen kielen asemaa, mutta ymmärsi kuitenkin ruotsin kielen merkityksen Suomessa. Tärkeämpänä hän kenties piti sitä, että Suomi ei venäläistyisi. Hän kirjoitti siitä, miten huonot olot Kuopion köyhäintalossa oli, novelliinsa Köyhää kansaa. Se aiheutti kohun, minkä pohjalta asiaa alettiin tutkia ja köyhien oloja parantaa. Hän taisteli niin naisten kuin köyhien oikeuksien puolesta.

Canth keskusteli kesällä 1883 tavanneensa Suomalaisen teatterin johtajan Kaarlo Bergbomin kanssa useasti. Näiden keskustelujen myötä Canth alkoi tutkia, miten aatteet kehittyivät ja miten muun muassa yhteiskunnalliset liikkeet etenivät. Tämän seurauksena Minna Cathistä tuli eräänlainen julkisuuden henkilö Kuopiossa ja hänen kodistaan Kanttilasta kehittyi paikka, jonne tultiin keskustelemaan kirjallisuudesta ja pohtimaan ajan uusia aatteita. Keskustelun aiheina oli tietenkin muun muassa Canthille tärkeitä aiheita kuten naisten asema sekä raittiuskysymys. Kanttilassa vieraili useita ajan merkittäviä yhteiskunta- ja kulttuurivaikuttajia, kuten Järnefeltin perhe, Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela, Elisabeth Stenius ja Selma Backlund. 

Kirjoittamistaan näytelmistä Murtovarkaus (1879) oli ensimmäinen ja se sai ensi-iltansa Suomalaisessa teatterissa 1882 vuoden alussa. Näytelmä oli onnistunut ja Canth jatkoi niiden kirjoittamista. Työmiehen vaimo -näytelmä valmistui vuonna 1884 ja sen esittäminen aiheutti suuren kohun. Näytelmä nimittäin pyrki esittämään suurta osaa sen aikaisen yhteiskunnan epäkohdista, kuten alkoholismin, naisia sortavat lait, sukupuolten eriarvoisuuden yhteiskunnassa ja luokkaerot. Se sai aikaan paljon keskustelua ja kritiikkiä. Muita merkittäviä Canthin kirjoittamia näytelmiä ovat Papin perhe ja Anna Liisa. Näytelmien ja lehtijuttujen lisäksi Canth kirjoitti novelleja, kuten Hanna ja Köyhää kansaa.

Canthilla oli jo aiemmin ollut sydänvaivoja, mutta hän ei kuitenkaan hakenut niihin sen kummempaa hoitoa. Minna Canth kuoli sydänkohtaukseen vain 53 vuoden iässä Kuopiossa vuonna 1897. Hautajaisiin saapui paljon väkeä ja monet Canthin ystävistä ja tuttavista puhuivat hänen saavutuksistaan. Canth teki elämänsä aikana paljon hyvää ja aiheutti keskustelua teoillaan. Hän edustaa kirjallisuudessa realismia. Hänelle on rakennettu patsaat kotikaupunkeihinsa Tampereelle, Jyväskylään ja Kuopioon. Canthista on myös kirjoitettu useampi kirja ja hänen perintöään pyritään vaalimaan muun muassa seurojen ja museoiden kautta. 

Canth vaikutti aikanaan suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hänen töitään esitetään ja luetaan yhä. Ne antavat kuvan siitä millainen Suomi tuolloin oli. Häntä ja hänen työtään tulee muistaa kuten yhteiskunta muistaa Sibeliuksen tai muut sen ajan vaikuttajat. Canth on merkittävä henkilö suomalaisessa kulttuurissa ja kirjallisuudessa, tunnettu realismista ja kantaaottavista kirjoituksista.

Minna Canth sai ensimmäisenä suomalaisena naisena liputuspäivän vuonna 2007. Minna Canthin ja tasa-arvon päivää vietetään tämän syntymäpäivänä 19.3.

Teskti ja kuva: Jenna Kuosa

Miltä tuntuu luopua sosiaalisesta mediasta?

Minkälaista elämä olisi ilman sosiaalista mediaa? Tämä kysymys pyörii päivittäin ihmisten mielessä, mutta harva uskaltaa ottaa asiasta selvää. Arki ja maailma pyörivät laajasti sosiaalisen median ympärillä, ja useat ovat myös tiukasti sen kahleissa. 

Olen jutellut aiheesta monen ystäväni kanssa ja suurimpia syitä somessa pysymiseen on syrjäytymisen pelko. Jos et käytä somea, sinun pitää nähdä enemmän vaivaa yhteydenpitoon. Osa kokee somettomuuden hyödyt liian pieniksi, verrattuna siellä olemisesta saatuihin hyötyihin. 

Itse olen monesti miettinyt sometaukoa ja välillä ihan kokonaan sieltä poistumista, kumpaakaan kuitenkaan koskaan toteuttamatta. Itselleni suurin ongelma somettomuudessa olisi todennäköisesti tunne siitä, että jäisin tiedoista ja asioista paitsi, kuten Snapchat-ryhmistä ja yksityisten tarinoiden vlogimaisista katsauksista kaverieni elämään. Samaan aikaan koen, että ilman ylimääräistä puhelimella roikkumista voisin olla luovempi ja saada enemmän aikaiseksi. 

TikTokissa kuluu herkästi useampi tunti dopamiinia jahdatessa, mutta sielläkin tulee vastaan ajankohtaisia aiheita, uutisia ja tietoa nykymaailman menosta. Joillekin se on ainoa tapa pysyä kartalla, mitä tapahtuu tällä hetkellä sekä yleissivistää itseään.

Kiireisessä arjessa sosiaalinen media auttaa ihmisiä pysymään yhteyksissä ja kertomaan omasta arjesta tuttavilleen ilman suurempaa “vaivaa” ja ylläpitoa, sillä kuulumiset voi jakaa suurelle ryhmälle kerralla.

Sain kaverini yllytettyä poistamaan kaikki sosiaaliset mediat, sillä niihin kuluva aika ja jatkuva tarve olla online alkoi ahdistamaan häntä. Koska somen kautta yhteydenpito on tehty niin helpoksi, hänen sosiaalisten medioidensa poisto sai minulle kuitenkin huolen, että mitä jos unohdan olla häneen yhteydessä tavallisilla tekstiviesteillä.

Kaverini pystyi olemaan täysin ilman somea noin viikon, ennen kuin palasi osaan niistä. Nykyään hän kuitenkin käyttää niitä paljon vähemmän ja rajoitetummin. Syy paluuseen johtui lopulta tunteesta, että hän jää monista asioista paitsi ja ulkopuolelle. Hän myös kertoi, että on oikeastaan ihanaa seurata kavereiden elämää postausten välityksellä. Se antaa omaan elämään myös sisältöä ja inspiraatiota. Minullekin parhaiten varmasti toimisi sosiaalisten medioiden rajoittaminen eikä totaalikieltäytyminen.

Tekijä: Lydia Markkanen