Jokereiden juniorijoukkue pyrkii toistamaan edustusjoukkueen tempun.
Helsingin Jokerit voitti Mestis-mestaruuden viime lauantaina 4.4. ja ensi lauantaina 11.4. Jokereiden U18-joukkueella on mahdollisuus voittaa SM-kultaa. Stadin kevät hohkaa punaista ja keltaista.
U18 SM-sarjan finaalissa pelaavat Helsingin Jokerit ja Oulun Kärpät. Runkosarjassa joukkueet kohtasivat kahdesti ja näistä peleistä Jokerit voitti molemmat. Ensimmäisen tyylikkäästi 7-3 ja jälkimmäisen 5-2. Jokerit voitti runkosarjan vakuuttavasti 63 pisteellä, jättäen Kärpät toiselle sijalle kymmenen pisteen päähän.
Käynnissä olevassa finaalisarjassa otteluvoitot ovat tasan 2–2. Jokerit ei onnistunut ratkaisemaan sarjaa viime tiistaina Oulussa, kun se hävisi Kärpille niukasti lukemin 1–2. Ratkaiseva 5. finaali pelataan tulevana lauantaina Helsingissä Pirkkolan jäähallissa, klo 15 alkaen.
Jokereiden johtotähtenä koko kauden on pelannut Joel Ikonen, 16. Runkosarjassa nuori hyökkääjä iski 39 pelissä vakuuttavat 60 (25+35) tehopistettä ja oli liigan pistepörssin kolmas. Ikonen on tehnyt pudotuspelien 11 ottelussa 13 (8+5) tehopistettä, mutta tiukassa finaalisarjassa pisteitä on syntynyt vain kaksi. Jokerit varmasti toivoo että Ikonen pääsee ratkaisevassa finaalissa kärppäpuolustukselta irti tekemään omilleen jättimäisen tärkeitä tehoja.
Kärppien tehokkain pelaaja runkosarjassa oli 53 (22+31) tehopisteellä Niklas Helppi, 16. Pudotuspelien 11 ottelussa tehoja on syntynyt 10 (5+5). Finaalisarjassa pisteitä on kasassa kolme. Myös oululaiset varmasti toivovat oman tähtihyökkääjänsä onnistuvan kauden huipentavassa ratkaisufinaalissa.
Erot yleisömäärässä
Finaalisarjan avausottelua Helsingissä oli seuraamassa 232 katsojaa ja toinen ottelu veti Töölö 2:n katsomoon 210 jääkiekon ystävää. Molemmat joukkueet voittivat näistä peleistä yhden.
Yleisömäärässä nähtiin valtaisa muutos kun ottelusarja siirtyi Oulun Raksilaan, Energia Areenalle. Kärppien ensimmäinen kotiottelu veti katsomoon 2630 katsojaa ja toista peliä oli katsomassa peräti 3760 katsojaa. Energia Areenan tunnelma oli verrannollinen aikuisten SM-liigaan.
Oulussa otteluvoitot kirjattiin niin ikään 1–1 ja ratkaiseva 5. finaali pelataan lauantaina Helsingissä, Pirkkolan jäähallissa. Pirkkolan halliin mahtuu arviolta noin 1 000 katsojaa, joten Raksilan kaltaista yleisömerta stadissa tuskin tullaan näkemään. Se on sääli, sillä ratkaiseva kuolemanottelu ansaitsisi arvoisensa yleisöryntäyksen.
Oulusta voi hyvin odottaa saapuvaksi vieraskannattajia omiensa tueksi, minkä johdosta myös kotijoukkue varmasti toivoo punakeltaisten kannattajien sankkajoukkoista saapumista paikalle.
Historia Jokereiden puolella
Edellisen kerran Jokerit ja Kärpät kohtasivat SM-finaalissa kaudella 2018–2019. Tuolloin Jokerit voitti kultaa ja oululaiset jäivät hopealle.
Historiaa tutkaillessa Jokereilta löytyy kokonaisuudessaan enemmän U18-sarjan suomenmestaruuksia. Helsinkiläisillä mestaruuksia on viisi, kun Kärpät on juhlinut mestaruutta kolmesti. Himmeämpiä mitaleita molemmilta joukkueilta löytyy myös useampia. Jokereiden edellinen mestaruus tuli kaudella 2023–24 ja Kärppien vuotta aikaisemmin 2022–23.
Suomen mestaruus on espoolaisten seurahistorian neljäs.
Kiekko-Espoo on naisten jääkiekon Suomen mestari toisena keväänä peräkkäin. Espoolaiset kaatoivat finaalisarjan kuudennessa ottelussa Hämeenlinnan Pallokerhon lukemin 1-5 ja veivät mestaruuden otteluvoitoin 4-2. Ratkaisevassa finaalissa voiton pääarkkitehtina toimi laitahyökkääjä Emma Nuutinen, joka kokosi tehopisteet 2+2. Kaiken kaikkiaan, helmikuussa Suomea olympialaisissakin edustanut, 29-vuotias hyökkääjä teki pudotuspeleissä 13 otteluun tehot 13+12.
Kiekko-Espoo sai kuudenteen finaaliin unelma-alun, kun Lisette Täks vei vieraat johtoon jo 32 sekunnin pelin jälkeen. Nuutinen tuplasi johtolukemat erän puolivälin tienoilla ja vain reilu minuutti myöhemmin Minttu Tuominen teki espoolaisille jo kolmannen maalin. Kotijoukkue ei enää toipunut vieraiden hurjasta avauserästä ja Ines Lukkarilan toisen erän 1-3 kavennus jäi laihaksi lohduksi hämeenlinnalaisille. Päätöserässä Nuutinen sekä Täks kaunistelivat vielä loppunumerot tyhjään maaliin ja näin espoolaisten mestaruusjuhlat olivat valmiit alkamaan.
Mestaruus on Kiekko-Espoon, vuonna 2019 alkaneen, seurahistorian neljäs. Tätä ennen joukkue tunnettiin Bluesin nimellä. Joukkueen 48-vuotiaalle konkarihyökkääjä Karoliina Rantamäelle mestaruus oli jo pelaajauran 12.
Kaksi tappiota HPK:lle olivat runkosarjan voittaneen Kiekko-Espoon ainoat pudotuspeleissä. Puolivälierissä espoolaiset kaatoivat KalPan puhtaasti voitoin 3-0 ja välierissä Ilveksen 4-0.
Kiekko-Espoolla on mahdollisuus varmistaa seurahistoriansa neljäs Suomen mestaruus keskiviikkona Hämeenlinnassa.
Auroraliigan eli naisten jääkiekon pääsarjan mestaruus on ensimmäistä kertaa katkolla keskiviikkona, kun finaalisarjaa lukemin 3-2 johtava Kiekko-Espoo matkustaa Hämeenlinnaan HPK:n vieraaksi. Jos HPK voittaa, pelataan sarjan viimeinen ja ratkaiseva ottelu sunnuntaina Espoossa.
Espoolaiset johtivat sarjaa jo voitoin 2-0, mutta hämeenlinnalaiset kirivät sarjassa tasoihin voittamalla kaksi seuraavaa ottelua. Sarjan viimeisin ottelu pelattiin sunnuntaina Espoossa, jossa Kiekko-Espoo nappasi 3-2 voiton ja johtaa nyt sarjaa samoin lukemin. Kaiken kaikkiaan neljästä voitosta poikki oleva loppuottelusarja on ollut äärimmäisen tasainen ja sitä on lupa odottaa myös keskiviikkoillan kamppailulta.
Jos Kiekko-Espoo onnistuu voittamaan, olisi Suomen mestaruus joukkueen seurahistorian neljäs. On toki huomioitava, että Espoossa on juhlittu aiemmin naisten jääkiekon Suomen mestaruutta peräti 14 kertaa Bluesin nimellä. Pelaajista erityismaininnan ansaitsee 48-vuotias hyökkääjä Karoliina Rantamäki, joka hakee jo uransa 12. mestaruutta.
Kiekko-Espoon ja HPK:n välinen kuudes finaali alkaa kello 18.30.
Tänään klo 22 käynnistyy kaksi neljästä Mestarien liigan puolivälierästä, kun Arsenal matkustaa Sporting Lisbonin vieraaksi ja Real Madridin vieraaksi saapuu Bayern Munchen. Huomenna niin ikään klo 22 Barcelona kohtaa Camp Noulla Atletico Madridin ja Liverpool lähtee hakemaan revanssia viime vuoden pudotuspeleistä PSG:tä vastaan.
Suurin ennakkosuosikki etenemään välieriin on ehdottomasti Arsenal. Moni ei anna portugalilaisille mahdollisuutta tykkimiehiä vastaan, mutta Mikel Artetan ryhmä on viimeisen kahden ottelun aikana tippunut molemmista Englannin Cup-kilpailuista. Ennen maajoukkuetaukoa Englannin Liigacupissa Arsenal hävisi finaalin Manchester Citylle vaisulla esityksellä. Maajoukkuetauolta palattuaan, viime viikon lauantaina se tippui FA Cupista sarjatasoa alempana pelaavalle Southamptonille. Paineet pokaalin tuomisesta ensimmäistä kertaa Artetan aikakaudella kasvavat lontoolaisten puseroissa.
Puolestaan Sporting on huippuvireessä. Se on hävinnyt Portugalin paikallisessa liigassa vain yhden ottelun ja siitäkin on jo yli puoli vuotta. Mestarien liigassa Sporting on voittanut kaikki kotiottelunsa, mukaan lukien PSG:n lukemin 2-1. Vaikka Sporting lähtee altavastaajana, hyvällä tuloksella kotikentällä on mahdollista, että välierässä nähdään ensimmäistä kertaa portugalilaisseura sitten kevään 2004, kun Porto eteni mestariksi.
Puolivälierien ehdottoman herkkupalan Real Madridin ja Bayern Munchenin välillä lupaa viihdyttävää otteluparia. Bayern Munchenin fanien muistissa on varmasti katkerat tappiot viimeisestä neljästä kohtaamisesta pudotuspeleistä keväiltä 2014, 2017, 2018 ja 2024, kun Real on nostanut Mestarien liigan pokaalin pudotettuaan Bayernin.
Tänä keväänä Bayern lähtee ottelupariin ennakkosuosikkina, kun se johtaa Bundesliigaa vakuuttavasti ja kymmenestä Mestarien liigan ottelusta se on voittanut yhdeksän maalierolla 32-10. Joukkueessa ei myöskään ole merkittäviä loukkaantumisia tällä hetkellä, mikä antaa heille etulyöntiaseman verrattuna Realiin.
Espanjalaisseuran moni tähti on hiljattain palannut sairastuvalta, Kylian Mbappe ja Jude Bellingham ovat molemmat ehtineet esiintyä vain muutamat kerrat. Toki Real tiputti Manchester Cityn ilman näitä kahta ja heidän lisäämisensä kokoonpanoon Federico Valverden ja Vinicius Juniorin rinnalle on loistava vahvistus. Thibaut Courtois loukkaantui Manchester Cityä vastaan ja hänen lisäkseen Realilta ovat sivussa Ferland Mendy ja Rodrigo.
Real Madrid esiintyi täysin suvereenisti ensimmäisessä ottelussa Bernabeulla Manchester Cityä vastaan. Ottelupari Bayernia vastaan huutaa samankaltaista suoritusta tänään Madridissa, mikäli Los Blancos unelmoi Mestarien liiga tittelistä numero 16.
Keskiviikkona kaksi espanjalaisjättiä kohtaavat toisensa, kun La Ligan kärkeen seitsemän pisteen turvin karannut Barcelona kohtaa lauantaina voittamansa Atletico Madridin. Lauantaina Barcelona oli madridilaisia parempi vieraskentällä lukemin 1-2, kun Robert Lewandowski viimeisteli katalonialaisten voiton 87 minuutin kohdalla. Ottelun ensimmäinen puoliaika oli hyvin tasainen ja lupasi viihdyttävää Mestareiden Liigan kohtaamista. Pelin ollessa 1-1, Nicolas Gonzalezin punainen kortti ensimmäisen jakson lopussa teki toisesta puoliajasta Barcelonan heiniä. Blaugrana piti palloa peräti 83 prosenttisesti jälkimmäisellä puoliajalla ja sai palkinnon kolme minuuttia ennen täyttä aikaa.
Seurat kohtasivat kaksiosaisessa otteluparissa Copa Del Reyn välierässä vain noin kuukausi takaperin. Silloin Atletico Madrid eteni jatkoon suvereenin ensimmäisen osaottelun jälkeen, mikä päättyi Atleticon 4-0 kotivoittoon. Barca kiri kotonaan toisessa osassa 3-0 johtoon, mutta pakollinen neljäs maali jäi tekemättä.
Barcelona on Mestarien Liigan kohtaamisessa ennakkosuosikki, vaikka kenties heidän tärkein hyökkäyssuunnan pelaajansa, Raphinha on sivussa koko otteluparin. Barcelonan kokoonpanosta löytyy syvyyttä Raphinhan paikalle, mutta Diego Simeonen ryhmä varmasti haistaa veren. Simeonen ryhmä on esiintynyt hyvin Barcelonaa vastaan tämän vuoden puolella.
Joukkueet ovat kohdanneet Mestarien Liigassa vain kahdesti, molemmat puolivälierissä vuosina 2014 ja 2016. Molemmilla kerroilla Barcelona on pelannut ensimmäisen ottelun kotona ja Atletico on pystynyt tekemään tarpeeksi toisessa osassa Madridissa pudottaakseen Barcelonan. Pystyykö Barcelona muuttamaan kaavan ja tiputtamaan Atleticon ensimmäistä kertaa?
Keskiviikon toinen ottelu on viime vuoden neljännesvälierien uusinta. Hieman yli vuosi sitten PSG pudotti Liverpoolin kun toinen osaottelu Anfieldillä eteni pilkuille saakka.
Tänä vuonna PSG:n etu on selkeä. Liverpool kohtaa PSG otteluiden välissä Fulhamin Valioliigassa 11.4. lauantaina, PSG ei pelaa kotimaisen sarjan peliä Mestarien liigan otteluparin kohtaamisten välissä. Ranskan liigajärjestö LFP teki monen mielestä aivan käsittämättömän päätöksen, kun se siirsi PSG:n ja Lensin ottelun pois Mestarien liigan Liverpool-otteluiden välistä. PSG:n kuului matkustaa Lensin vieraaksi 11.4 lauantaina, eli samana päivänä, kun Liverpool kohtaa Fulhamin tärkeässä ottelussa Valioliigan Top 4 haaveiden kannalta. Tämän järjestelyn takia PSG:llä on mahdollisuus valmistautua toiseen osaotteluun lähes täysi viikko. Liverpool puolestaan palautuu sunnuntaina lauantain Fulham-ottelusta ja heti ensi viikon maanantain jälkeen kohtaa PSG:n kotonaan otteluparin toisessa osassa 14.4 tiistaina.
Tämän järjestelyn antaman edun lisäksi Liverpoolin vire on tällä hetkellä heikko. 4-0 tappio FA Cupissa Manchester Cityn vieraana maajoukkue tauolta paluun jälkeen, jätti paljon toivomisen varaa. Tämän otteluparin voittaminen vaatisi Liverpoolilta tämän kauden kahta parasta ottelua, vaikka PSG:n esitykset Mestarien liigan neljännesvälierissä eivät vakuuttaneetkaan.
Teksti: Pietu Enne
Etusivunkuva: Pietu Enne, kuva tuotettu tekoälyllä.
Kaupunkikanavan toimittajat kertovat omat odotuksensa alkavasta Veikkausliiga-kaudesta.
Kotimainen Veikkausliiga potkaistaan käyntiin tulevana lauantaina, kun sarjassa pelataan täysi avauskierros. Kausi avataan ottelulla FC Inter–VPS.
Toimittajamme Rasmus Matilainen, Pietu Enne ja Juuso Runsas kertovat omia näkemyksiään alkavan kauden alla.
Rasmus
MESTARI: HJK
HJK on kasannut itselleen jälleen kokoonpanon, mikä tekee siitä selvän ennakkosuosikin tälläkin kaudella. Liigan selvästi suurimmalla budjetilla operoiva joukkue haluaa takuuvarmasti nostaa itsensä takaisin mestariksi, kahden järkyttävän heikon sesongin jälkeen.
Yksi iso tukipilari HJK:n mestaruusjahtiin tulee olemaan Till Cissokho, joka siirtyi Klubiin tammikuussa. 2-metrinen toppari on pelannut yli sadan ottelun edestä Ranskan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla ja on näyttänyt tasonsa jo Liigacupissakin. Cissokho tulee varmasti hankaloittamaan hyökkääjien tekemistä alkavalla kaudella. Yläkertaan maalintekovoimaa tuotiin Mads Borchersin ja Lassi Lappalaisen muodossa.
Vahvat pelaajahankinnat sekä Joonas Rantasen palkkaus päävalmentajaksi luovat melko varmasti voittavan yhtälön.
YLLÄTTÄJÄ: IF Gnistan
Joka kausi jatkuva nousujohteinen tekeminen kantaa tänä vuonna mitalisijoille asti, tai ainakin todella lähelle. Vahvat pelaajahankinnat ja Jussi Leppälahden lähiöfutis siivittävät oulunkyläläisryhmän sarjan kärkikahinoihin ja myös taistoon Helsingin herruudesta.
Eremenkon veljekset Roman, 39, ja Sergei, 27, pelaavat ensimmäistä kertaa yhdessä sitten kauden 2022, kun velipojat pelasivat HIFK:ssa. Noiden vuosien jälkeen Sergeikin on kypsynyt pelaajana ja pystyy varmasti tarjoamaan “Kipinälle” parasta mahdollista itseään. Roma nyt on Roma. Viime kauden päätteeksi etelän alueen parhaaksi pelaajaksi valittu keskikentän elegantti velho on tänäkin vuonna varmasti yksi koko liigan ihailtavimpia pelaajia.
Myöskin Alex Craninx, 30, oli viime kaudella maalillaan vakuuttava ja jatkanee tällä kaudella siitä mihin jäi.
PUTOAJAT: FC Lahti ja TPS
Ei vakuuta. Kokoonpanojen laatu ei ole tarpeeksi korkealla jotta tarvittavista pisteistä voitaisiin tosissaan kilpailla. Etenkin TPS:n pelaajatilanne on pelottavan huonotasoinen, mikä johtaakin joukkueen suoraan putoamiseen kauden päätteeksi. Lahti lähtee Ykkösliigaan karsintojen kautta.
Juuso
MESTARI: Ilves
Joukkueessa on hyvä tasapaino kokemusta ja nuorta intoa.
Goudouss Bamba on liigan paras laitapakki. Jardell Kanga tulee pelaamaan läpimurtokauden, ja otti jo viime kaudella isoja steppejä eteenpäin. Parhaimmillaan voi tehdä Veikkausliigassa keskikentällä mitä haluaa.
YLLÄTTÄJÄ: IFK Mariehamn
IFK yllättää pääsemällä mestaruussarjaan. MIFK:llä on kasassa nuori joukkue täynnä näytön halua. Odotukset ovat lähes nollassa, joten joukkueen nuoriso-osasto saa pelata koko kauden täysin paineettomasti. Junnujen lisäksi Adam Larsson palaa tuomaan kokemusta ja maaleja.
PUTOAJAT: TPS ja FC Lahti
Kun ei riitä, niin ei riitä.
Pietu
MESTARI:HJK
HJK palaa huipulle kaudella 2026. Joonas Rantasen paluu organisaatioon täsmähankintojen lisäksi riittää tämän kauden Veikkausliigassa, kun muut kärkijoukkueet kuten KuPS ja Ilves ovat heikentyneet viime kauden jälkeen huomattavasti.
YLLÄTTÄJÄ: AC Oulu
Veikkausliigassa yllättäminen tulee tarkoittamaan kuuden parhaan joukkoon pääsemistä HJK:n, KuPS:in, SJK:n, FC Interin ja Ilveksen seuraksi. Joukkue joka tähän pystyy kaudella 2026 on AC Oulu. Kauden alla Liigacupissa Oulu saavutti finaalipaikan ja hyvät esitykset tulevat jatkumaan myös kun Veikkausliiga alkaa. Puolet viime vuoden sarjassa säilyneistä joukkueista vaihtoivat päävalmentajansa kaudelle 2026. Mikko Isokangas jatkaa puolestaan AC Oulun peräsimessä ja hänen johdollaan joukkue tulee ylittämään odotuksensa alkavalla kaudella.
PUTOAJA:FF Jaro
Kausi 2025 oli Jarolle ensimmäinen Veikkausliigassa sitten vuoden 2015, ja joukkue suoriutui selvästi odotuksia paremmin. Alkava kausi tulee kuitenkin olemaan Pietarsaaressa hyvin haastava. Viime kauden päävalmentaja Niklas Widjeskog ei jatka joukkueen peräsimessä. Lisäksi Miguel Santosin ja Kerfala Cissokon menettäminen huutaa uusien sankareiden esiin nousemista, mikäli Jaro haluaa säilyttää Veikkausliiga-paikkansa kauden päättyessä.
Veikkausliigan avauskierros lauantaina 4.4.:
FC Inter – VPS Klo 13:00 HJK – SJK Klo 15:00 FF Jaro – FC Lahti Klo 17:00 IFK Mariehamn – TPS Klo 17:00 Ilves – KuPS Klo 17:00 IF Gnistan – AC Oulu Klo 19:00
Naapurini, he joista jokaisen olen kohdannut, ja joista tiedän melkein kaiken. Kaikki mitä tiesin, ja kaikki mitä olin nähnyt, järkytti, ainakin osan kohdalla. Ja kaikki se mitä en tiennyt, tiedän nyt. Nämä uudet käänteet miltei jokaisen naapurini tarinassa on saanut minut katsomaan heitä aivan uudella tavalla. Mitä oikeasti tapahtuu seinien sisällä? Keitä naapurini oikeasti ovat?
Olen valmistautumassa lähtemään lähikauppaan ostamaan iltapalaa. Puen ylleni pitkän mustan toppatakin. Tungen villasukilla varustellut jalkani lenkkareihin. Ja vaihdan vielä nopeasti leggarit paksuihin kollareihin. Ulkona on kylmää ja sateista, enkä halua palella sekuntiakaan. Avaan oven, ja näen hahmon lyyhistyneenä ulko-ovea vasten, iso toppatakki päänsä päällä. Säikähdän, ja suljen oven heti. Hetken keräillessä itseäni, raotan ovea uudelleen, vain hiukan. Olen varma, että kyseessä on koditon ihminen, joka etsii sateen suojaa. Soitan poliisit tarkastamaan tilanteen, koska en itse uskalla mennä avaamaan ulko-ovea. Seuraan edelleen tilannetta oven raosta. Poliisien saapuessa, raotan oveani enemmän, jotta näen paremmin. Poliisit auttavat lyyhistyneen ihmisen jaloilleen. Tunnistan hänet heti. Hän on kolmannen kerroksen naapurini Herra C, tai siksi ainakin me häntä perheen kesken kutsumme. Hän on suloinen, hieman keski-ikää vanhempi mies. Hän on aina ollut ystävällinen ja kohtelias kaikkia naapureita kohtaan. Mutta hän on se, jonka takia kaikki levottomuudet ovat alunperin alkaneet taloyhtiössämme. Hän on se, jonka mukana kaikki ei halutut “vieraat” ovat tänne tiensä löytäneet. Tai no, näin olemme kaikki koko ajan luulleet. Mutta todellisuudessa, hän ei ole tämän tarinan pahis. Hän on selviytymispelin uhri.
Kuulen poliisien kysyvän herra C:ltä miksi hän on nukkumassa ulkona, eikä omassa kodissaan. Tulee hetken syvä hiljaisuus. Yhtäkkiä hän alkaa itkeä ja haukkoa henkeä. Hän kertoo, ettei hänellä ole avaimia mukanaan. Jollain toisella on ne. Poliisit avaavat rappukäytävän oven. Suljen nopeasti kotioveni, ja jatkan tilanteen seuraamista ovisilmästä. Näen herra C:n kävelevän portaita tärisevin askelin. Poliisit perässään. Pian läpsystä vaihtoon, huoltomies kipittää yläkertaan avaamaan Herra C:lle oven, ja poliisit marssivat portaita alas. Herra C on vihdoin päässyt kotiin lämpimään. Enään ei tarvitse palella yksin ulkona.
Joka kerta, kun ajattelen tätä tilannetta, nousee kurkkuuni pala. On sydäntä riipaisevaa nähdä toinen ihminen niin peloissaan, ja kylmissään, nojautuneena ulko-oveen sateen suojaan. Ja nyt. Nyt kun ymmärrän tämän selviytymispelin raakuuden, näen kaikki taloyhtiössäni tapahtuneet asiat aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Kun puhun selviytymispelistä, tarkoitan valtapeliä, jota taloyhtiössäni ramppaavilla huumeidenkäyttäjillä on käynnissä. Herra C:n asunto on vaikutusvaltaisemman henkilön hallussa. Hän päättää milloin, ja kuka asuntoon saa tulla, ja ketkä saavat sieltä poistua. Naapurini, Herra C ei aina pääse omaan kotiinsa. Hänet jätetään tahalleen ulos kylmään, koska hän ei halua olla osallisena kaikkeen siihen, mihin hän on joutunut osalliseksi. Ja kohta hän on jo poissa. Häätö on tapahtunut.
Kello lyö kolme päivällä. Olen kävelemässä kotiin koulusta. Juuri portille saavuttuani, mysteerinen silinterihattumies kurkottaa olkani takaa, ja avaa minulle portin. En pysty uskomaan silmiäni. Miten voi olla mahdollista, että silinterihattumies on päiväsaikaan liikenteessä. Kaikesta tästä tekee vielä oudompaa se, että silinterihattumiehellä ei ole silinterihattuaan enää päässä. Hän on myös jumankauta avannut napit mustasta puvuntakistaan. Portin avauduttua, hän oikaisee kätensä ja näyttää minulle tietä. Kohteliaisuus. Kuljemme porttikongimme pientä ylämäkeä pitkin, kohti rappukäytävän ovea. Tällä kertaa minä tarjoudun avaamaan oven. Silinterihattumies hymyilee vienosti, kiittää, ja astuu ovesta sisään. Karismaattisuus. En myönnä vielä täysin mitään, mutta saatan olla hieman kiinnostunut joutumaan mysteerisen silinterihattumiehen kynsiin. Kohteliaisiin, sekä karismaattisiin kynsiin.
Rappukäytävämme on ollut erikoisen rauhallinen, jos ei siis oteta huomioon riehuvia huumeidenkäyttäjiä. Jotain kuitenkin puuttuu. Kukaan ei enään hengaile lintuboksereillaan rappukäytävässä. Musiikki ei enää soi. Eikä se ole soinut pitkiin aikoihin. Musiikkipoika on poissa. Ambulanssin haettua musiikkipojan, on jäänyt kysymysmerkiksi, mitä hänelle oikein kävi. Pelkäsin pahinta. Onnekseni, musiikkipoika otti minuun muutama päivä sitten yhteyttä, ja sain mielikuvitukseni laukan loppumaan. Hän kertoi, että oli päässyt muuttamaan tuettuun asuntoon, ja voi nyt paremmin. Hän kuitenkin murheellisesti kertoi, ettei hänen uudessa taloyhtiössä valitettavasti ole näkynyt yhtä kaunista naapuria kuin Kalliossa. Eikä kehut olleet kaikki vielä siinä. Hän mainitsi, että näytän uudessa profiilikuvassani aivan hänen tutultaan. Muijalta, johon hän oli omien sanojensa mukaan palavasti ihastunut. Olen iloinen, että musiikkipoika voi nyt paremmin. Ja toivon, että hän löytää uuden, yhtä kauniin naapurin kuin täällä Kalliossa.
Surullisia tilanteita, uudenlaisia kohtaamisia sekä pitkään odotettu yhteydenotto. Elämäni Kallion pahamaineisimmassa taloyhtiössä jatkuu mielenkiintoisena. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Seksimyyjänaapurin tarina toisaalta on pysynyt tismalleen samana. Miehiä tulee edelleen kainalot täynnä, ja naapurini hymy on leveämpi kuin koskaan. Ainoa pieni käänne yhden naapureistani kohdalla on tapahtunut. Lempinaapurini, sympaattinen nuuskamuikkunen on vaihtanut tupakkapaikkaa katoksen alle. Suojaan syksyn sateilta, ja kohta saapuvalta talvelta. Keväällä hän mitä luultavimmin palaa omalle paikalleen takaisin.
Kolmas peräkkäinen karsiutuminen MM-kisoista ei ole epäonni, eikä sitä voi enää selittää yksittäisillä virheillä. Viimeisin romahdus Bosnia ja Hertsegovinaa vastaan tiivistää kaiken olennaisen: johtoasema, kurinalaisuuden pettäminen, ulosajo – ja lopulta hermojen pettäminen rangaistuspotkuissa. Kun panokset kovenevat, Italia ei enää kestä niitä.
Eikä ehkä paljastavinta ole edes se, että näin kävi – vaan se, ettei se enää yllätä.
Vuonna 2018 Italia jäi ulos kisoista hävittyään Ruotsille. Vuonna 2022 Italia hävisi Pohjois-Makedonialle, yhdelle Euroopan pienimmistä jalkapallomaista. Nyt sama kaava toistuu. Vastustajat vaihtuvat, lopputulos ei. Jossain vaiheessa on pakko sanoa ääneen: Italia ei enää kuulu automaattisesti huipulle.
Suurin ongelma on itsepäisyys. Italia yrittää yhä olla se sama maa, joka voitti maailmanmestaruuden 2006 – kurinalainen, taktinen ja puolustukseen nojaava. Sillä välin muu maailma on mennyt ohi. Pelin tempo on kasvanut, yksilöt ovat monipuolistuneet ja rohkeus on korvannut varovaisuuden. Italia pelaa yhä kuin eilistä päivää.
Ja vielä pahempaa: se kasvattaa pelaajiaan siihen samaan muottiin.
Nuorten kehitys kärsii ennen kaikkea rohkeuden puutteesta. Vastuu annetaan liian myöhään, ja virheitä vältellään viimeiseen asti. Se näkyy ratkaisuhetkillä: pelaajat eivät ole tottuneet kantamaan painetta – eivätkä siksi kestä sitä. Juuri siinä, missä Italia ennen oli vahvimmillaan, se näyttää nyt epävarmalta.
Ongelmat eivät lopu kentälle. Seurojen toiminta on lyhytjänteistä, valmentajat vaihtuvat tiuhaan, eikä kokonaisuudesta tunnu vastaavan kukaan. Suuntaa haetaan jatkuvasti, mutta mitään ei rakenneta loppuun asti.
Siksi kyse ei ole vain tuloksista, vaan identiteetistä.
Ehkä huolestuttavinta on muutos odotuksissa. Italian poissaolo arvokisoista ei enää pysäytä – siihen on alettu tottua. Ajatus, joka vielä hetki sitten tuntui mahdottomalta, on muuttumassa normaaliksi.
Menneet meriitit eivät kanna enää mihinkään.
Jos Italia ei uskalla luopua vanhasta kuvastaan, se jää pysyvästi sivuun – eikä kukaan enää edes ihmettele sitä.
Teksti: Jaakko Nieminen Kuvat: Canva AI Magic Media, Pexels
Helsingin IFK:n kausi päättyi taas kerran tutuissa tunnelmissa. Nordenskiöldinkadulla on likapyykin aika, jos seura haluaa palata vielä joskus menestyjäksi.
Lappeenrannan Kisapuisto 2.4.2025. HIFK:n kausi päättyi 6-2 tappioon SaiPalle, joka vei puolivälieräsarjan nimiinsä suoraan voitoin 4-0. Nyt alle vuosi myöhemmin stadilaisten kausi on taas ohi ja tänä vuonna punanutut eivät päässeet edes puolivälieriin asti, kun hallitseva Suomen mestari KalPa päätti Stadin kingien kauden jo pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle.
Putoaminen SaiPalle päätti myös Ville Peltosen neljä kautta kestäneenajanjakson IFK:n päävalmentajana. Hänen tilalleen päävalmentajaksi tuli kovilla puheilla toinen tunnettu entinen kiekkoilija, Olli Jokinen. Jokinen julisti heti ensimmäisessä puheenvuorossaan joukkueensa olevan joka kerta “all in”, kun he vetävät pelipaidan päälleen ja tätä toistettiin koko kausi kotiottelujen introvideossa.
Viime kesänä HIFK:sta poistuivat muun muassa koko Liigan kärkipuolustajiin kuulunut Luke Martin, 40 otteluun 36 pistettä tehnyt laitahyökkääjä Kristian Vesalainen sekä luottopuolustajaksi noussut Ronald Knot. Ainoaksi merkittäväksi vahvistukseksi jäi Rauman Lukosta tullut Sebastian Repo, jonka kesäharjoittelu tosin meni pilalle loukkaantumisen vuoksi.
Tästä huolimatta uudeksi toimitusjohtajaksi tullut Ilkka Kortesluoma kertoi, että tälle kaudelle tavoitteeksi asetettiin paikka runkosarjan neljän parhaan joukossa, sekä suora puolivälieräpaikka. Jälkikäteen on tietysti helppo sanoa, mutta piippuun jäi ja pahasti. Huomioitakoot vielä, että HIFK:n tämän kauden paras pistemies, kanadalaishyökääjä Vincent Marleau teki vain 39 pistettä. Martin teki viime kaudella 49 ja joukkueen paras pistemies Jori Lehterä 59 pistettä. Loukkaantumisista kärsineen Lehterän tämän kauden saldoksi jäi 28 pistettä 34 otteluun.
Seurajohdon luotto Jokiseen oli siis selvästi kova ja toki juurikin SaiPa on parhaana esimerkkinä osoittanut Raimo Helmisen johdolla, että hyvin valmennettu joukkue on enemmän kuin osiensa summa.
HIFK:n kausi päättyi taas aikaisessa vaiheessa, eikä nuorilta pelaajiltakaan juuri nähty läpimurtoja, vaikka esimerkiksi Jere Somervuori (numero 54) väläyttelikin ajoittain.
Seurajohdosta puheen olleen moni yllättyi, kun urheilutoimenjohtaja Janne Pesonen sai jatkaa tehtävässään. Kovaa kritiikkiä osakseen saaneen Pesosen sopimus purettiin lopulta viime marraskuussa, kun uusikin kausi lähti liikkeelle historiallisen heikosti.
HIFK:n kauden mahdollisesti synkin hetki koettiin 13. lokakuuta, kun seura järjesti tiedotustilaisuuden, jossa se ei tiedottanut yhtään mitään. Tätä ennen Pesonen oli ilmoittanut seuran kertovan tilaisuudessa uusista hankinnoista, mutta tällaisia ei lopulta nähty. Samassa tilaisuudessa HIFK:n hallituksen puheenjohtaja JaakkoEskola kertoi olevansa tyytyväinen seuran strategiaan ja seurajohdon sekä valmennuksen nauttivan hallituksen luottamusta. Tämä siis kuukausi ennen Pesosen irtisanomista, joka toki seuran mukaan tapahtui yhteisymmärryksessä. Päävalmentaja Jokinen oli tilaisuudessa kaikin puolin vaivaantuneen oloinen ja tyytyi toteamaan epäonnistuneensa, kun joukkue oli sarjan viimeisenä, mutta mainitsi myös valtavan loukkaantumissuman.
Lokakuu muistetaan myös siitä, että HIFK teki koko kuukauden aikana ainoastaan yhden maalin vierasotteluissa.
Joukkue tosiaan kärsi erityisesti syksyllä suuresta loukkaantumissumasta ja pahimmillaan harjoituksiin saatiin kasaan ainoastaan 12 kenttäpelaajaa. Kaiken kaikkiaan joukkueen kokoonpanossa nähtiin kauden aikana peräti 48 eri pelaajaa. On selvää, että kokoonpanon jatkuva eläminen vaikutti varmasti joukkueen pelin kehittämiseen, mutta ei Jokinen pysty silti vastuutaan täysin pakenemaan.
HIFK kärsi kauden aikana useamman tappioputken ja pitkään näytti, että pudotuspelit jäävät kokonaan haaveeksi. Jokiselle täytyy nostaa hattua siitä, että joukkueen tuloskunto parani kevättä kohti ja lopulta HIFK nousi runkosarjassa kymmenenneksi ja lähti pudotuspeleihin kuuden ottelun voittoputkessa. Se mistä Jokista on syytä kritisoida on se, että peliin valmistautuminen meni useana iltana pieleen, eikä “all in” -hengestä ollut tietoakaan joukkueen kärsiessä useita suurinumeroisia tappioita. Huono pelivalmius menee täysin valmennuksen piikkiin.
Lopputuloksena oli HIFK:n pitkän seurahistorian heikoin loppusijoitus, kun joukkue oli 12 runkosarjasijoituksiltaan heikompien Pelicansin ja HPK:n selvitettyä tiensä ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon.
HIFK:n päävalmentaja Olli Jokisella (takana oikealla) riittää mietittävää ennen ensi kautta.
Entä nyt?
HIFK:n edellisestä mestaruudesta on jo 15 vuotta, kun sittemmin päävalmentajaksi noussut Peltonen kipparoi seuran mestariksi mm. silloin 19-vuotiaan Mikael Granlundin avustuksella Kari Jalosen osaavassa valmennuksessa. Tuon jälkeen IFK on nähty loppuotteluissakin ainoastaan kerran, mutta Tappara vei mestaruuden keväällä 2016 eli edellisestä finaalipaikastakin on jo kymmenen vuotta.
HIFK on krooninen alisuorittaja, eikä se ole suurseura kuin taloudellisesti, eikä silläkään puolella mitenkään selkeä sellainen. Voimakkaiden huhujen mukaan Eskolan johtamalle hallitukselle riittää, että talous on kunnossa, eikä urheilullisesta menestyksestä ole otettu niin suuresti paineita. Tällaista järjestelyä, jossa kaikilla on töissä mukavaa ilman tulospaineita, kutsutaan hyvä veli -kerhoksi.
Intohimoiset fanit ovat kaksiteräinen miekka IFK:lle, koska seuran yleisökeskiarvo oli tälläkin kaudella Liigan kärkipäässä heikosta menestyksestä huolimatta, mutta rahan kieli tuntuu olevan ainoa, jota seurajohto ymmärtää.
Joukkueella on tällä hetkellä kasassa 15 pelaajasopimusta ensi kaudelle, joista valtaosa vielä nuorille pelaajille, jotka eivät kuuluneet joukkueen vakiokokoonpanoon tällä kaudella. Kaiken lisäksi joukkue on edelleen ilman urheilutoimenjohtajaa. Kortesluoma kertoi taannoin, että Pesosen seuraaja on tarkoitus nimetä ennen kesää.
Ensi kaudella HIFK saa pitkästä aikaa myös paikalliskilpailijan Jokereiden palatessa liigakartalle. Jos tämä ei herätä IFK:n uinuvan seurajohdon urheilullista kunnianhimoa niin sitten sitä ei todennäköisesti ole olemassakaan.
Hiekka valuu myös päävalmentaja Jokisen tiimalasissa. Hän ei ole vielä onnistunut voittamaan, toistaiseksi toki lyhyellä, valmentajaurallaan yhtäkään pudotuspelisarjaa. Todennäköinen vaihtoehto on, että jos ensi kausikin jää menestyksen osalta vajaaksi niin Jokinen laitetaan vaihtoon, mutta ongelman juurisyyhyn eli IFK:n vääristyneeseen johtamiskulttuuriin ei tulla puuttumaan.
Niin kauan kuin IFK:n hallitukselle ja erityisesti sen omistusportaan suurimmalle osakkaalle HIFK Ishockey rf:lle riittää, että töihin pääsee omien kavereiden kanssa ilman tulospaineita mikään tuskin muuttuu isossa kuvassa. Mainittakoot vielä, että molempien, hallituksen sekä rf:n, johdosta löytyy samoja henkilöitä, jotta seuran johtokuvio olisi mahdollisimman monimutkainen.
Jos HIFK haluaa todella menestyä myös urheilullisesti resurssiensa edellyttämällä tasolla on menneiden vuosien epäonnistumisista kertynyt likapyykki syytä pestä huolella ja siihen ei todennäköisesti yksi koneellinen, eikä pesuvuoro riitä. Pyykkiä on onneksi aikaa kuivatella koko kesä.
Kaupunkikanavan keskusteluohjelmassa käydään läpi kriittisimmät puheenaiheet jalkapallon MM-kisojen 2026 ympärillä.
Keskustelun aiheena muun muassa raha, politiikka, Yhdysvallat ja Iran, Donald Trump ja Gianni Infantino. Vieraina studiossa ovat urheilutoimittaja Juha Kanerva, jalkapallovalmentaja Pauliina Miettinen sekä urheilutoimittaja ja selostaja Matti Härkönen. Lisäksi ohjelmassa vierailee Turun yliopiston professori Vesa Vares.
Teksti: Pietu Enne
Video: Pietu Enne, Rasmus Matilainen, Muhamed Bashir ja Väinö Helenius
