Milano Cortinan talviolympialaiset päättyivät viime sunnuntaina, eivätkä kisat jättäneet ketään kylmäksi – paitsi ehkä osan suomalaisista. Tapahtumarikkaista olympialaisista nousee päällimmäisenä mieleen kolme asiaa: yhden urheilijan ylivoima, kaikkien aikojen jääkiekko-ottelu sekä Suomen historiallisesti heikko mitalisijoitus.
1. Kläbo dominoi laduilla
Norjalainen hiihtotähti Johannes Hösflot Kläbo on tällä hetkellä lajinsa kiistaton kuningas ja kenties maailman ylivoimaisin urheilija omassa lajissaan. Kläbo voitti Milano-Cortinassa peräti kuusi kultamitalia ja nousi samalla talviolympiahistorian eniten kultamitaleja voittaneeksi yksilöurheilijaksi. Lauantain kuninkuusmatkan voitto sinetöi kisat, jotka tullaan muistamaan ennen kaikkea kyseisen urheilijan poikkeuksellisesta dominanssista.
2. Kaikkien aikojen jääkiekko-ottelu
Olympialaisten huipennus nähtiin sunnuntaina miesten jääkiekon finaalissa, jossa vastakkain asettuivat lajin suurvallat Yhdysvallat ja Kanada. Ottelua on jo ehditty kuvailla kaikkien aikojen viihdyttävimmäksi jääkiekko-otteluksi. Ottelussa nähtiin kaikkea sitä, mitä täydelliseltä jääkiekko-ottelulta voidaan odottaa: runsaasti maalipaikkoja, huipputorjuntoja, uskomatonta vauhtia ja ennen kaikkea kaksi maailman parasta jääkiekkomaata vastakkain.
Itse ottelussa ratkaisua ei saatu varsinaisella peliajalla, mutta jatkoajalla Jack Hughes nousi sankariksi iskemällä maalin, joka toi Yhdysvalloille maan ensimmäisen olympiakullan NHL-pelaajien aikakaudella. Hughesin maali katkaisi samalla Kanadan historiallisen kultaputken. Ottelu haastaa jopa legendaarisen Miracle on Ice -ottelun aseman Yhdysvaltojen jääkiekkohistorian merkittävimpänä hetkenä.
Finaalin jälkeen nähtiin myös yksi talviolympialaisten koskettavimmista hetkistä, kun traagisesti menehtyneen Johnny Gaudreaun muistoa kunnioitettiin hänen entisten pelikavereidensa ja perheenjäsentensä toimesta.
3. Suomen historian toiseksi huonoin sijoitus mitalitaulukossa
Suomen osalta olympialaiset jättivät ristiriitaiset tunnelmat. Suomen jääkiekkomaajoukkue nappasi lauantaina pelatussa ottelussa pronssia, mutta kokonaisuudessaan Suomen mitalisaldo jäi kuuteen. Se on historiallisesti yksi maamme heikoimmista suorituksista talviolympialaisissa. Samaan aikaan Norja ja Ruotsi keräsivät vähintään kolminkertaisen mitalimäärän.
Sairastelut ja odotuksiin nähden vaisut suoritukset erityisesti hiihdossa selittävät osan tuloksesta, mutta eivät koko totuutta. On vaikeaa löytää yhtä relevanttia syytä suomalaisten kehnoon menestykseen. Olemmeko Ismo Lehkosen olympialaisissa Leijonien ottelun erätauolla toteaman lauseen mukaan yksinkertaisesti lajissa kuin lajissa ”sympaattisia turpaan ottajia”?
Harvoja valopilkkuja latujen puolella kisoissa olivat kuitenkin yhdistetyn urheilijat Ilkka Herola ja Eero Hirvonen, jotka toivat Suomelle yhteensä kolme mitalia.
Kisoissa nähtiin myös haikeita hetkiä. Niskasten sisarusten dramaattinen päätösviikonloppu kosketti varmasti jokaista suomalaista penkkiurheilijaa, mutta erityistä tunnelatausta toi Krista Pärmäkosken uran päättyminen arvokisoissa. Ensimmäiset arvokisansa vuonna 2009 Liberecissä hiihtänyt Pärmäkoski hiihti sunnuntaina viimeistä kertaa arvokisatasolla.
Milano-Cortinan kisat tullaan muistamaan suurista tunteista, historiallisista suorituksista ja suomalaisittain myös karvaasta realismista.
Teksti: Väinö Helenius
