Pilaako sosiaalinen media romantiikan?

Oikealle. Vasemmalle. Supertykkäys. Salainen ihastus. ”Olet saanut 20 tykkäystä”. Viikon ruusu. ”Osta jäsenyys niin saat rajattomasti tykkäyksiä”. Tätä on nykydeittailu somessa. Nopeaa dopamiinia, vain vähän tunteita. Sata mätchiä, nolla viestiä. Kyllä aina löytyy parempaa- mentaliteetti.

Olen ollut sinkkuna melkein kaksi vuotta. Entisen kumppanini löysin Tinderistä. Se oli ensimmäinen pitkäaikainen suhteeni koskaan, ja sen löytyminen sovelluksen avulla tuntui uskomattomalta. Tottakai parasta oli se, että löysimme toisemme. Mutta vielä paremmalta tuntui se hetki, kun sain vihdoin poistettua kaikki deittisovellukset. Kaikki paine oli poissa — tai niin ainakin luulin.

Jatkuva vertailu. Jatkuva epävarmuuden kierre. Olenko tarpeeksi hyvännäköinen pitämään kumppanini mielenkiinnon? Entä persoonani — olenko tarpeeksi hauska, mukava, one of a kind? Miksi minusta tuntuu etten riitä, vaikka toinen on kanssani? Tälläisiä ajatuksia ja paineita some on luonut minulle parisuhteessa. Eivätkä ne ole kadonneet mihinkään. Vaikka elän nyt somessa hypetettyä ”ihanaa” sinkkuelämää, niin mikään ei tunnu ihanalta. Kaikki on oikeastaan aika paskaa. 

Vihaan nykyaikaista deittailua, mutta olen silti sen pauloissa. Swaippailu ja small talk viesteillä ovat arkipäivääni. Muiden käyttäminen nopean dopamiinin saamiseen — nostan käteni virheen merkiksi. Ihailua sekä tyhjiä lupauksia, niitä haluan ja niitä tarvitsen. Miksi nykydeittailu tuntuu suorittamiselta? Miksi mikään ei tunnu riittävän — minullekaan? 

Pinnallisuudesta on tullut liian helppoa. Jos jäbä numero yksi ei vastannut viestiini haluamallani tavalla, swaippaan vain uusia ehdokkaita. Jätän hänet satojen muiden epäonnistuneiden keskustelujen sekaan. Jos taas jäbä numero kaksi haluaa viedä minut Kreikan saarille, lähdetään heti! Mutta muutaman päivän päästä kuvioihin on saattanut jo ilmestyä jäbä numero kolme, neljä, viisi, kuusi… ja niin edelleen. Sitten täytyy tehdä valintoja. Kreikan saarille vai Mäkkäristä makkariin? Onko minulla liian korkeat standardit — vai standardeja ollenkaan? Olenko minäkin pinnallinen? 

Nykydeittailussa minulle iso kynnyskivi on somekäyttäytyminen. Miten mies, josta voisin olla kiinnostunut, käyttäytyy somessa. Olen kirjoittanut listan muutamista asioista, jotka ovat heti ”red flag” miehen somekäyttäytymisessä. Haluan jakaa tämän listan kanssanne. Joten nyt kaikki single ladies, tussit viuhumaan ja rastit ruutuun niissä kohdissa, joissa olette kanssani samaa mieltä. 

  1. Jos mies seuraa Instagramissa liikaa muita naisia ja tykkää jokaisesta heidän kuvastaan — oli niissä sitten pasta-annoksia tai pakaroita. Red flag! Kukaan nainen ei halua oman miehensä olevan somekuolailija.
  1. Jos miehen deittisovelluksen profiilisissa lukee: ”alota sä keskustelu”. Red flag! Tästä voi jo päätellä, että mies on laiska. Ja laiskat miehet eivät jaksa panostaa sinuun —  eivätkä teihin. Thank you, next! 
  1. Jos mies spämmii passiivis-agressiivisia viestejä saadakseen huomiosi. Red flag! Epätoivoinen spämmiminen aiheuttaa lähinnä ahdistusta, eikä ainakaan itseäni tällainen käytös sytytä. 

Listat on kirjoitettu. Ajatuksia on pohdittu. Mutta vielä yksi kysymys: Pilaako sosiaalinen media romantiikan?- vai pilaanko minä itse sen, ennen kuin antaisin edes mahdollisuuden?

Säännöt rakkaudelle?

Ystävänpäivä hiipii taas aivan hiljalleen ja yllättäen eteemme. Se sai minut pohtimaan näin sinkkuihmisenä ennen kaikkea ystävyyttä, mutta myös rakkautta. Ja mitä enemmän mietin rakkautta ja sitä, mitä se on minulle, mutta myös niin monille muille, olen saanut itseni kiinni ajatuksesta: En voisi ikinä seurustella ihmisen kanssa, joka ei täytä itse asettamiani kriteereitä.

Esimerkiksi joillekkin se voi tarkoittaa tulevan kumppanin tulotasoa. “Minä en ainakaan seurustelisi ihmisen kanssa, joka ei tienaa vähintään sataatuhatta euroa vuodessa.” Tai: “En ikinä seurustelisi roskakuskin kanssa.” 

Saatte varmasti kiinni, mitä ajan takaa. Me määrittelemme rakkautta samaan aikaan, kun suljemme ajattelullamme pois edes mahdollisuuden aitoon rakkauteen. Rakkaus ei katso ikää, statusta, ammattinimikettä, pankkitilin saldoa, asuinpaikkaa, koulutusta, vaatemerkkejä tai sitä, kuinka vaikuttavalta joku näyttää sosiaalisessa mediassa. 

Silti me luomme sille säännöt. Ikään kuin rakkaus olisi jotain, jota voi hallita, rajata ja kontrolloida etukäteen. Ikään kuin voisimme päättää, kehen tulemme rakastumaan. 

Todellisuudessa emme voi.

Kun – tai jos – alamme aidosti tuntea toista ihmistä, nuo säännöt alkavat murentua yksi kerrallaan. Rakkaus ei kysy lupaa eikä se odota, että kaikki kriteerit täyttyvät. Se vain tulee ja on. Usein juuri silloin, kun emme ole siihen varautuneet, ja usein ihmisen muodossa, jota emme olisi koskaan “valinneet” paperilla. 

Ehkä suurin harha on ajatus siitä, että rakkauden pitäisi olla täydellistä. Todellisuudessa rakkaus on keskeneräistä, inhimillistä ja joskus sotkuista. Se on virheitä, epävarmuutta ja kasvua. Se on sitä, että hyväksyy ensin itsensä – epätäydellisenä, ristiriitaisena ja keskeneräisenä – ja vasta sen jälkeen pystyy hyväksymään toisen ihmisen juuri sellaisena kuin hän on. 

Ilman ehtoja. Ilman sääntölistaa.

Ystävänpäivä muistuttaa rakkaudesta, mutta ehkä vielä enemmän se muistuttaa yhteydestä. Siitä, että rakkaus ei ole suoritus eikä saavutus, vaan kohtaaminen. Ja ehkä meidän ei pitäisi kysyä, täyttääkö joku kaikki vaatimuksemme, vaan uskallammeko me itse olla avoimia sille, mitä tapahtuu, kun päästämme niistä irti. 

Ehkä todellinen rakkauden sääntö onkin se, ettei sille ole sääntöjä ollenkaan.

Onko epäonnen päivä kirottu? 13 kohtalokasta perjantaita vuosien varrelta

Perjantai kolmastoista päivä on vuosisatojen ajan yhdistetty epäonneen. Alle on listattuna aikajana historiallisista hetkistä, jolloin kyseinen päivämäärä on tarjoillut synkkyyttä tai poikkeuksellisia tapahtumia. 

Kuljetaan aluksi taaksepäin yhteen aikaisimmista 13. päivään liitetyistä merkkipaaluista, joka tapahtui 13. marraskuuta 1789. Tuolloin valtiomies Benjamin Franklin kirjoitti legendaarisen toteamuksensa siitä, ettei mikään maailmassa ole varmaa paitsi kuolema ja verot. Kyseinen toteamus pitää edelleen paikkansa. Muutama vuosikymmen eteenpäin 13. heinäkuuta 1821 syntyi Ku Klux Klanin ensimmäinen johtaja, Nathan Bedford Forrest. Kyseisen hahmon perintö kytkeytyy vahvasti Yhdysvaltain historian kipeisiin jaksoihin.

1900-luvulle tultaessa 13. päivä sitoutui osaksi muun muassa maailmansodan tapahtumia. 13. syyskuuta 1940 Saksan pommikoneet iskivät Lontooseen ja vaurioittivat Buckingham Palacea osana Blitz-hyökkäyksiä. Saman päivämäärän traagisuus toistui yli puoli vuosisataa myöhemmin, kuitenkin hieman erilaisessa kontekstissa, kun 13. syyskuuta 1996 rap-artisti Tupac Shakur kuoli ampumavammoihin Las Vegasissa.

Sotien jälkeinen aika ei katkaissut synkkien sattumusten ketjua. Kylmän sodan varjoihin jäi 13. kesäkuuta 1952 kadonnut ruotsalainen Douglas DC-3 -tiedustelukone, jonka kohtalosta ei vieläkään ole varmaa tietoa. Vain muutamaa vuotta myöhemmin, jälleen toisenlaisessa hengessä, perjantaina 13. helmikuuta 1970 julkaistu Black Sabbath muutti rockmusiikin suunnan ja loi pohjan heavy metalille. Saman vuoden loppupuolella, vuonna 1970, päivämäärä sai jälleen synkän sävyn. 13. marraskuuta 1970 Bholan syklooni tappoi arviolta satoja tuhansia ihmisiä silloisessa Itä-Pakistanissa. Katastrofi pahensi poliittista kriisiä ja vauhditti nykyisen Bangladeshin itsenäistymistä.

Kaksi vuotta myöhemmin 13. lokakuuta 1972 maailman ilmailuhistoria koki yhden sen dramaattisimmista tapahtumista, kun Uruguayan Air Force Flight 571 syöksyi Andeille. Selviytyjät sinnittelivät 72 päivää vuoristossa, ja etsinnät ehdittiin jo lopettaa ennen kuin kaksi miestä ilmestyi elossa vuorilta johdattamaan pelastajat muiden luo. Selviytymistarinan yksi synkimmistä puolista oli se, että selviytyjät olivat nälän seurauksena pakotettuja kannibalismiin pysyäkseen hengissä. Samana päivänä myös Venäjällä koettiin tuhoisa lento-onnettomuus, kun matkustajakone syöksyi maahan Moskovan lähistöllä ja 174 ihmistä menehtyi.

1970-luvun lopulla perjantai 13. päivä sai henkilökohtaisemman, lähes uskomattoman sävyn. Vuonna 1979 yhdysvaltalainen Bob Renphrey päätti pysyä vuoteessa jokaisena tulevana perjantaina 13. päivä koettuaan useita onnettomuuksia juuri tuona päivänä. Ironista kyllä, asunnon rakenteiden romahdus koitui hänen kohtalokseen juuri tuolloin.

Eikä erikoisten sattumusten sarja pääty siihenkään. Vuonna 2010 brittiläinen 13-vuotias poika selvisi hengissä salamaniskusta perjantaina 13. päivä kello 13.13. Kyseinen tapahtuma tuntuu lähes symboliselta.

2010- luku on nähnyt myös traagisempia tapahtumia epäonnen päivänä. Vuonna 2015, marraskuun 13. päivä perjantaina alkoivat Pariisin kohtalokkaat terrori-iskut, jotka järkyttivät koko maailmaa.

Kiinnitetään katseet vielä tulevaisuuteen. Tiedemiehet ovat ennustaneet, että 13. huhtikuuta 2029 asteroidi 99942 Apophis ohittaa Maan poikkeuksellisen läheltä. Törmäystä ei ennusteta, mutta ohitus tulee olemaan kosmisessa mittakaavassa harvinaisen lähellä.

Sattumaa tai ei, aikajärjestyksessä tarkasteltuna perjantai kolmastoista päivä on ollut toistuvasti yhteydessä hetkiin, jotka ovat jättäneet jälkensä historiaan sodan ja luonnonkatastrofien tragedioihin, kuin myös esimerkiksi maailmanlaajuisiin tragedioihin, kulttuurisiin murroksiin ja henkilökohtaisiin kohtaloihin. Nähtäväksi jää, millaisia sattumuksia epäonnen päivä tuo tulevaisuudessa tullessaan.

Teksti: Väinö Helenius

Viisi asiaa, joita tehdä ystävänpäivänä yksin

Ystävänpäivää vietetään 14. helmikuuta, ja joka paikka pursuaa tekemistä pariskunnille tai ystäväporukoille. Entä jos vietätkin ystävänpäivän ilman seuraa? Tässä sinulle viisi esimerkkiä, joita voit tehdä kun vietät aikaa omassa seurassasi.

1.Self-care kylpyhetki

Laita himmeä valaistus kylpyhuoneeseen. Soita rauhallista musiikkia, ja sytytä tuoksukynttilä. Testaa uutuustuotteita ostamalla pieni näytepakkaus, ja tee kokonaisvaltainen vartalonhoito. Rentoudu.

2. Valokuvausretki

Ota puhelin ja mene kuvaamaan ympäriltä löytyviä asioita. Ulkoilma tekee hyvää ja saatat yllättyä, mitä kaikkea kaunista löytyykään. Seikkaile.

3. Mene kahvilaan

Osta itsellesi herkkujuoma. Rauhoitu. Ota kynä ja paperia, kirjoittele ajatuksiasi ylös tai ratko esim. sudokua tai ristikkoa.

Vinkki: Tavallisia ristikoita helpompia ovat Pop-ristikot, joita löytyy esim. Prisman hyllyistä. Juttele vieruskaverin kanssa, saatat kohdata mielenkiintoisia ihmisiä.

4. Museokierros

Esimerkiksi Helsingin Mannerheimintiellä sijaitseva Amos Rex on lauantaina avoinna 11-18.

Vinkki: 18-29 vuotiaille ja opiskelijoille sisäänpääsymaksu vain viisi euroa.

5. Elokuva

Yksin elokuvateatteriin menemisessä on hyviä puolia: saat itse valita juuri sinulle mieleisen elokuvan. Sinun ei tarvitse jakaa leffaherkkuja kenenkään kanssa. Ja yhdelle leffalippu maksaa vähemmän kuin kahdelle.

Pienemmän budjetin ratkaisu on katsoa oma lempielokuva kotona sohvalla viltin alla ja sylissä iso kasa omia lempiherkkuja. 

Lisävinkki: Jos haluat omalle päivällesi hieman vauhdikkaamman loppuillan, suuntaa paikalliseen karaokebaariin ja lisää listalle ”Kirka – Hengaillaan”. Tämä kappale saa varmasti koko baarin fiiliksen kattoon, ja loppuillaksi löytyy juttuseuraa.

Teksti: Sanni Pennanen

Kuva: Pixabay

Kärppien mahalasku

Kärpät lähti käynnissä olevaan liigakauteen yhtenä sarjan ennakkosuosikkina. Kesällä Ouluun saapui kovan luokan vahvistuksia, kuten Niklas Rubin ja Aku Räty. Pelaajabudjetti oli kauteen lähdettäessä sarjan toiseksi suurin. Joukkueen päävalmentajaksi saapui KalPassa mestaruuden voittanut Petri Karjalainen. Kaikki alkoi näyttää siltä, että viime kauden suuri pettymys huuhdottaisiin nopeasti alas. 

Kärppien kausi alkoi ailahtelevasti. Orastavan voittoputken jälkeen alkoi tappioputki ja tasaisuutta oli vaikea löytää. Moni kannattaja ja liigaa seuraava uskoi silti, että kelkka vielä kääntyy, onhan pelaajamateriaali sarjan kärkeä. Kärpät on vahvistunut kesken kauden, mutta tilanne ei ole juuri parantunut.

Kun runkosarjassa on takana 48 ottelua, Kärpät majailee sarjassa toiseksi viimeisenä. Tällä viikolla joukkue yllätti kaatamalla sarjakärki Tapparan vieraissa, mutta taipui Ilvekselle ja HIFK:lle. Helsingissä Kärpät johti jo 0-2, mutta päästi HIFK:n vielä nousemaan voittoon varsinaisella peliajalla. Sulaminen ei ollut kauden ensimmäinen. Kärppien ylivoimapeli on sarjan parasta. Ongelmat piilevät alivoimassa ja 5v5 pelissä. Jos otetaan nopea katsaus tehotilastoon, löytyy sarjan Top10 “pakkaslukemissa” kolme pelaajaa Kärpistä. Viime kauden maalipörssin kärkinimi Matyáš Kantner on pelannut hyvää kautta pisteiden valossa, mutta tehotilasto näyttää rumaa -17 lukemaa.

Mistä tämä kaikki voisi johtua? Jos Oulussa tiedettäisiin vastaus, asialle olisi varmasti tehty jotain. Kun Mikko Manner lähti Kärppien päävalmentajan paikalta kevään 2021 jälkeen, on Petri Karjalainen jo neljäs samaisessa pestissä. Edeltäjät Lauri Mikkola, Lauri Marjamäki ja Ville Mäntymaa ovat kaikki saaneet potkut. Tuskin tämä ongelma johtuu päävalmentajasta. Petri Karjalainen on huippuluokan päävalmentaja ja sen osoittaa jo viime kaudella KalPan kanssa voitettu Suomen mestaruus. Paljon kysymyksiä on myös herättänyt se, onko Karjalainen saanut valita oman valmennustiiminsä. Kun Karjalainen saapui Ouluun, ei valmennustiimiin tullut muutoksia. Kesken kauden Jussi Silander sai potkut ja hänen tilalleen palkattiin Kalle Kaskinen. Toinen apuvalmentaja Toni Sihvonen on toiminut Kärppien penkin takana yhtäjaksoisesti jo vuodesta 2010 lähtien. Maalivahtivalmentaja Ari Hilli on tehnyt hyvää työtä ja hänen opeistaan on moni maalivahti lähtenyt Pohjois-Amerikkaan asti. Valmennus on täynnä hyviä nimiä, mutta onko Karjalainen saanut apureihinsa vaikuttaa. Viime kaudella homma toimi hienosti Sami Tervosen, Atte Sacklinin ja Jukka Hentusen kanssa. Monesti on nähty, kun päävalmentaja vaihtaa seuraa, tulevat myös apuvalmentajat mukana. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan niin tapahtunut.

Kärppien kannattajat ovat läpi kauden tehneet erilaisia kannanottoja. Viimeisin mielenosoitus nähtiin lauantain kotiottelussa Ilvestä vastaan, kun kannattajapäätyyn nostettiin lakanat, jossa luki “Hagman, Harju, Pirinen ja Ylimartimo. Toivottavasti Urheilukadun saunassa on peili”. Kyseiset nimet kuuluvat Kärppien hallitukseen. Kannattajien viesti on selvä, ja sitä on vaikea ymmärtää väärin. Nyt käännetään katseita hallituksen suuntaan. Nähdäänkö tässä lähipäivinä tai viikkoina ulostuloja tai muutoksia hallituksen suunnasta, sen aika näyttää. 

Viime kausina seurassa on vaihdettu päävalmentajia moneen otteeseen, mutta se ei ole tuonut toivottavaa tulosta. Pelaajamateriaali on vuodesta toiseen sarjan eliittiä, ja käytössä on yksi liigan suurimmista budjeteista. Silti tulos on tämä. Mistä tämä katastrofi johtuu? Kärppien heikko menestys on tällä hetkellä suomalaisen jääkiekon suurin mysteeri.

Asiakas: Näin käyttäydyt ravintolassa

Kun alat suunnittelemaan ravintolaillallista, älä kiirehdi. Ruokailu on tarkoitettu nautinnoksi. 

Päätä ensin ravintola, jonne haluat mennä. Tutkaile menua jo etukäteen, löytyisikö listalta sinulle sopivia annoksia, ja huomio hinta jo tässä vaiheessa.

Varmista palvelun saaminen ravintolassa tekemällä pöytävaraus. Soita ravintolaan ja kerro henkilömäärä. Jos henkilömäärä muuttuu, ilmoita siitä. Jos suunnitelmanne muuttuu, ettekä pääse paikalle, ilmoita siitä. Näin vältetään mm. ruokahävikin syntymistä. Jos teitä on tulossa kaksi aikuista ja yksi lapsi, kerro, että teitä on tulossa kolme. Vaikka kyseessä olisi pieni vauva, tarvitsee hänkin paikan, jossa ruokailla. Syöttötuoli voi viedä jopa enemmän tilaa kuin normaali penkki.

Kun saavut ravintolaan, tervehdi henkilökuntaa. Ilmoita että olet tulossa syömään ja tarjoilija ohjaa sinut pöytään. Älä hiippaile salaisesti pöytään, sillä tässä tapauksessa voi käydä niin, ettei henkilökunta huomaa sinun saapuneen paikalle, ja palvelu viivästyy.

Jos sinulla on ruoka-allergioita, kerro niistä heti. Tällä tavoin henkilökunta pystyy varmistamaan annokset, jotka ovat sinulle turvallisia. Tämä on vain sinun omaksi parhaaksesi.

Ruoan odotus ei ala siitä hetkestä, kun olette istuutuneet pöytään. Eli, jos saavuitte ravintolaan klo 18, ja tilaus otettiin teiltä 18.30, ja ruoka saapuu teille klo 19, ette ole odottaneet tuntia ruokianne. Jos ravintolassa on paljon muita ihmisiä, voi olettaa että ruoan valmistuksessa kestää ainakin puoli tuntia. Odotellessa voitte nauttia juomia ja seurustella.

Kun tarjoilija saapuu ottamaan tilauksianne, ole kohtelias ja läsnä. Keskity siihen, mitä sinulta kysytään ja katso silmiin. Kiitä. Tarjoilija on teitä varten, palvelemassa teitä ruoan tarjoilussa. Tarjoilija on myös oikea ihminen.

Et voi olettaa saavasi hyvää palvelua jos kohtelet asiakaspalvelijaa kuin koiraa. Napsuttelu ja vislailu on tarkoitettu koiran komentamiseen.

Myös keittiöhenkilökunta koostuu oikeista ihmisistä. Kaikille meille sattuu mokia, se on inhimillistä. Jos moka sattuu, se korjataan, siitä pahoitellaan ja se hyvitetään. Älä kuitenkaan yritä valheellisesti saada alennusta keksimällä virheitä, jotka eivät pidä paikkaansa, se ei mene läpi. Jos sanot, että liha oli liian raakaa vasta sen jälkeen kun ruoka on syöty, ei sitä voi enää hyvittää. Jos sanot asiasta heti kun olet annoksen saanut, voi sen palauttaa keittiöön ja asian voi korjata. Ja usko pois, se halutaan kyllä korjata.

Kun ravintolasta poistutaan, ja ollaan vietetty mukava ilta, ruoka on ollut taivaallista ja palvelu erinomaista, on siinä vaiheessa suotavaa jättää tippiä. Se, että Suomessa ei tarvitsisi tipata, ei pidä paikkaansa. Jos palvelu on kaikin puolin ollut hyvää, tippi on kiitos saamastasi palvelusta. Äläkä huoli, jos sinulla ei ole käteistä rahaa mukana, voit hyvin jättää tippiä myös maksupäätteen avulla, ilmoittamalla tarjoilijalle haluamasi summan.

Teksti: Sanni Pennanen

Olympiakiekko alkaa — Seuraa heitä

Miesten jääkiekon ottelut alkavat tänään Milano-Cortinan olympialaisissa. Listasimme teille kisojen mielenkiintoisimmat pelaajat.

Tekijät: Juuso Runsas, Pietu Enne ja Daniel Rask

Bad Bunny muistutti Super Bowlin väliaikashowssa, että Amerikka on enemmän kuin Yhdysvallat

Puertoricolaisen artistin show amerikkalaisen jalkapallon Super Bowl -ottelun väliajalla oli mukaansatempaava, näyttävä ja vastaansanomattoman hauska. Se oli myös poliittinen. 

Jopa pakkasenpuremassa aamubussissa puhelimen näytöltä katsottuna Bad Bunnyn latinorytmit saavat hytkymään mukana. Bad Bunny, eli Benito Antonio Martínez Ocasio, on ensimmäinen artisti, joka esiintyi tapahtumassa täysin espanjaksi, ja latinokulttuuri oli showssa muutenkin vahvasti läsnä. Hän julisti “God bless America” ja alkoi luettelemaan mantereen maita etelästä pohjoiseen: “Argentina, Chile, Paraguay…”

Esitys otettiin laajalti vastaan positiivisesti, mutta se sai myös kritiikkiä poliittisuudesta. Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump luonnehti showta omassa sosiaalisen median kanavassaan Truth Socialissa “huonoimmaksi ikinä” ja “läpsyksi maamme kasvoihin.” Bad Bunny on jo ennen Super Bowlia ottanut musiikillaan ja julkisilla esiintymisillään kantaa yhteiskunnallisiin asioihin.

Puertoricolaisartisti on urallaan julkaissut kuusi studioalbumia, joista viimeisin vie kuulijan läpi Puerto Ricon historian, nykyisyyden ja tulevaisuuden uhkakuvien. Syksyllä 2025 julkaistua ”Debí tirar más fotos” (suom. Minun olisi pitänyt ottaa enemmän kuvia) albumia on striimattu käsittämättömät 9 miljardia kertaa, ja se voitti hiljattain Vuoden albumin Grammy -palkinnon. 

Suomesta käsin voi olla vaikea ymmärtää, kuinka massiivista Bad Bunnyn suosio on. Hänen reggeatonia, räppiä ja poppia yhdistelevä musiikkinsa on keikkunut jo useamman vuoden espanjankielisen maailman listaykkösenä. Täällä kankikaikkosten ja lavatanssitangon maassa latinorytmien on vaikea löytää jalansijaa, mutta pääsy Yhdysvaltojen suurimman urheilutapahtuman lavalle toi Bad Bunnyn viimeistään nyt kaikkien tietoisuuteen.

Puertoricolaisena poliittisuus on Bad Bunnylla verissä. Puerto Rico on Yhdysvaltojen hallinnoima alue ja tästä taloudellisesti riippuvainen. Kuten muillakin maanmiehillään, hänellä on Yhdysvaltojen kansalaisuus, mutta ei oikeutta äänestää presidentinvaaleissa eikä edustusta kongressissa. 

Maiden välinen suhde ei rakennu pelkästään taloudellisesti. Puertoricolaisella diasporalla on iso painoarvo on Yhdysvalloissa. Maahan muuttaa puertoricolaisia jotka etsivät parempaa elintasoa, ja samalla he ylläpitävät kulttuuriaan ja yhteisöllisyyttä uudessa asuinmaassaan. Bad Bunnyn lyöminen läpi amerikkalaisyleisön silmissä laajemmin on silti poikkeuksellista. 

Identiteettiin liittyvät teemat olivat iso osa Bad Bunnyn Superbowl -väliaikashowta. Sokeriruokopelloksi lavastetulla stadionilla Bad Bunny vie katsojat matkalle Latinalaiseen Amerikkaan, jossa ukot istuvat muovituoleillaan jalkakäytävällä pelaamassa dominoa, juhlat ovat isoja ja yhteisöllisyys aina läsnä.

Identiteettinä puertoricolaisuus on kaksijakoista, koska Yhdysvaltojen kansalaisuus ei aina tarkoita hyväksyntää osaksi yhteiskuntaa, ja toisaalta kotisaarelta lähteminen voi heikentää siteitä Puerto Ricoon. Nykyhallinnon silmissä kaikki ei-valkoiset ovat potentiaalisia maahantunkeutujia, joita maahanmuutto- ja tulliviranomaisten (ICE) agentit jahtaavat ja karkottavat.

Bad Bunny vastaanotti Grammy-palkintonsa ottamalla kantaa viraston toimintaan vain päiviä sen jälkeen, kun ICE-agentit olivat ampuneet jo toisen Yhdysvaltojen kansalaisen. Kiitospuheessaan hän sanoi “Emme ole raakalaisia. Emme ole eläimiä. Emme ole alieneita. Olemme ihmisiä. Olemme amerikkalaisia.” 

Superbowlissa väliaikaesityksen lopulla näytöille ilmestyi teksti “Ainut vihaa voimakkaampi asia on rakkaus.” Rakkaus yhteisöön, musiikkiin, perinteisiin, ja tulevaisuuteen, jossa voi nähdä uhkakuvien sijaan myös mahdollisuuksia.

Bad Bunny todisti esityksellään  tinkimättömyytensä artistina ja seisovansa arvojensa takana, mutta show ei silti pilaantunut poliittisuudesta. Päinvastoin, hyytävän kylmässä Helsingissäkin pystyi hetken ajan tuntemaan siitä välittynyttä lämpöä ja elämäniloa.

Teksti: Ira Pöllänen
Kuva: Kuvakaappaus Youtube-videosta Bad Bunny’s Apple Music Super Bowl Halftime Show (NFL)

Miksi pidämme kuninkaallisista – vaikka he pettävät odotuksemme

Pidän kuninkaallisista. Se ei ole erityisen muodikas mielipide, varsinkaan aikana, jolloin Norjan hovi on ollut otsikoissa vakavien syytösten vuoksi. Mutta juuri siksi kysymys jää vaivaamaan: miksi monarkia edelleen kiinnostaa niin monia, vaikka kuninkaalliset tekevät virheitä ja joutuvat skandaaleihin?

Kuninkaalliset eivät ole meille tärkeitä siksi, että he olisivat täydellisiä. He symboloivat jatkuvuutta maailmassa, jossa mikään ei tunnu pysyvältä. Hallitukset kaatuvat, trendit vaihtuvat ja kaikki brändäytyvät uudelleen, mutta kruunu ainakin teoriassa seisoo paikallaan, horjumatta ja harkittuna.

Norjan viimeaikaiset kohut rikkovat tämän mielikuvan rajusti. Kruununprinsessa Mette‑Maritin poika Marius Borg Høiby on kiistänyt vakavia rikossyytteitä oikeudessa, ja nämä eivät ole pelkkiä henkilökohtaisia virheitä. Voimmeko todella hyväksyä, että verorahoilla elantonsa saavassa perheessä käyttäydytään näin?

Silti kiinnostus kruunuun ei laannu. Skandaalit paljastavat monarkian poikkeuksellisen vetovoiman: harva instituutio herättää yhtä voimakkaita tunteita ja sitoutumista ympäri maailman. Media ja me sen kuluttajina muokkaamme jatkuvasti tarinaa, ja seuraamme heidän elämäänsä yhtä tarkasti kuin suosittua televisiosarjaa.

Kuninkaallisten viehätys ei piile täydellisyydessä, vaan heidän roolissaan edustamassa jotain suurempaa. Me ihmiset olemme laumaeläimiä, joten koemme vetoa monarkian kaltaisiin hierarkioihin. Vaikka monarkian valta ei ole sama kuin ennen, on silti helppo katsoa ylöspäin jotain suurempaa kuin itse. Heidän virheensä tekevät heistä inhimillisiä, mutta samalla he pysyvät symboleina ja osana tarinaa, joka ylittää omamme. 

He pitävät meidät myös mukana historiassa: Dianan ja Charlesin häät, prinssi Harryn lähtö perheestä tai Tanskan kuningattaren Margareetan luopuminen kruunusta ovat yhteisiä kokemuksia, joihin osallistumme yhdessä sukupolvien yli.

Skandaalit eivät siis poista monarkian merkitystä. Ne muistuttavat, että kiinnostus, media ja julkinen silmä pitävät kruunun elossa. Monarkia jatkaa olemassaoloaan, koska me haluamme katsoa ylöspäin. Ihailla, paheksua, seurata ja olla mukana tarinassa, joka on suurempi kuin yksittäiset kohut, virheet, jopa rikossyytteet.

Teksti: Olga Yli-Hakula

Milano–Cortina 2026: Avajaisilta jakautui historiallisesti neljään eri kaupunkiin

San Siron legendaarisen stadionin 61 000 katsojaa valmistautui viime perjantaina historialliseen iltaan, kun Milano–Cortinan talviolympialaisten pääavajaiset alkoivat. Näyttävä, värikäs ja täynnä yllätyksiä oleva seremonia lupasi etukäteen paljon, mutta vastasiko se odotuksia?

Avajaisseremonia oli kaikkea muuta kuin hillitty. Lavalla yhdistyi oopperaa, balettia ja modernia tanssia. Italialaiset kulttuuriviittaukset kuten pasta ja espresso tulivat hienosti esille, ja kimallus sekä suuret säveltäjähahmot tekivät kokonaisuudesta hyvin italialaisen. Avajaisissa myös musiikki kantoi vahvasti seremoniaa. Mariah Careyn Volare yllätti positiivisesti, ja Andrea Bocellin Nessun Dorma veti koko stadionin hiljaiseksi.

Myös maailmanpoliittinen tilanne näkyi San Siron stadionilla. Joukkueiden saapuessa estradille Ukraina sai voimakkaat suosionosoitukset. Israelille buuattiin, ja Yhdysvalloille hurraukset muuttuivat myös buuaukseksi, kun varapresidentti J.D. Vance ilmestyi ruutuun. Tunnelma pysyi kuitenkin suurimmaksi osaksi yhteisöllisenä.

Avajaiset kokivat merkittäviä haasteita urheilijoiden paraatin aikana. Ensimmäistä kertaa historiassa paraati järjestettiin samanaikaisesti useassa kaupungissa: Milano, Cortina d’Ampezzo, Predazzo ja Livigno. San Sirolla Milanossa nähtiin aluksi vain nimikylttejä kantavia henkilöitä, ja useat urheilijat marssivat eri paikkakunnilla, kuten Suomen Krista Pärmäkoski ja Mikko Lehtonen. Jaettu paraati vähensi jännitettä ja tapahtuman dramaattisuutta.

Tapahtuma venyi myös hieman pitkäksi. Urheilijaparaati kesti puolitoista tuntia, ja koko seremonia yli kolme ja puoli tuntia. Pitkät puheet ja hajanainen ohjelma tekivät kokonaisuudesta ajoittain väsyttävää seurattavaa. Vaikka Italian joukkueen saapuminen ja yksittäiset kohokohdat kuten Bocellin esitys olivat vakuuttavia, kokonaisuus ei toiminut yhtä vahvasti.

Historiallisia poikkeuksia nähtiin myös seremonian järjestelyissä. Esimerkiksi Kreikka, joka perinteisesti aloittaa olympialaisten avajaiset, boikotoi Milanossa järjestettyä tapahtumaa, sillä koko joukkuetta ei päästetty mukaan. Kreikkalaiset urheilijat marssivat Predazzossa ja Cortinassa, mikä rikkoi lähes sadan vuoden perinteen.

Predazzon “satelliittiavajaisissa” koettiin selkeämpi pettymys. Mäkihyppystadionilla seurattiin Milanon pääavajaisia pieneltä screeniltä kylmässä ja pimeydessä. Suomen Krista Pärmäkoski johti mäkihyppykisoista tunnetun Predazzon illassa suomalaisia urheilijoita, mutta kahden tunnin ulkotilaisuus jätti monelle puun maun suuhun.

Kaiken kaikkiaan Milano–Cortinan avajaiset tarjosivat upeita hetkiä, mutta myös kritiikin kohteita. Näyttävä aloitus, musiikki ja kulttuuriesitykset loivat ilmaan aitoa olympialaisten huumaa, mutta urheilijaparaatin hajauttaminen ja tapahtuman kesto osoittivat, että innovatiiviset ratkaisut vaativat vielä hienosäätöä. Urheilijoiden osallistuminen eri paikkakunnilla toi oman lisähaasteensa tapahtuman seurattavuuteen. Talviolympialaisten avajaiset olivat myös muistutus siitä, että urheilu ei tapahdu erillään muun maailman tapahtumista, ja poliittiset tilanteet heijastuvat päivä päivältä enemmän urheilumaailmaan.

Teksti: Väinö Helenius