Miko Köykän ja Väinö Heleniuksen TOP 10 -ohjelmasarja käynnistyy kaupunkikanavan lauantain spesiaalissa ikävin tunnelmin, kun pojat iskevät tiskiin omasta mielestään maailman kymmenen vituttavinta asiaa.
Toimittajat: Miko Köykkä ja Väinö Helenius
Penkkarit, pakkanen ja hyvä tunnelma
Penkinpainajaiset tai paremmin tunnettuna penkkarit järjestettiin jälleen torstaina. Kuorma-autojen sivuista riippuvat maalatut lakanat olivat täynnä hauskia ja kantaanottaviakin kuvia. Aurinko paistoi ja tunnelma oli hyvä.
Kuvat ja teksti: Jenna Kuosa
Hiihdon olympiakatsaus – valinnat puhututtavat, voidaanko odottaa mitalia?
Milano-Cortinan talviolympialaiset ovat alkamaisillaan ja Suomen hiihtomaajoukkueen valinnat ovat herättäneet kohua eri medioissa ja kotikatsomoissa.
Ensimmäiset valinnat tehtiin jo syyskuun lopulla 2025, kun hiihtojoukkueeseen nimettiin Iivo Niskanen, Lauri Vuorinen, Kerttu Niskanen, Krista Pärmäkoski sekä Jasmi Joensuu. Joulukuussa joukkuetta täydennettiin Johanna Matintalolla sekä Arsi Ruuskasella.
Lopullisia nimiä saatiin kuitenkin odottaa tammikuun loppuun asti, jolloin joukkueet lukittiin. Viimeiset paikat naisissa veivät Jasmin Kähärä, Vilma Nissinen, Vilma Ryytty ja Amanda Saari. Miehissä paikan saivat Niko Anttola, Ristomatti Hakola, Joni Mäki, Emil Liekari sekä Niilo Moilanen.
Pettymys oli kuitenkin iso kahdelle rannalle jääneelle hiihtäjälle. Suomessa hyvää kautta hiihtävä Hilla Niemelä, ja paljon puhuttanut Perttu Hyvärinen, jäivät ulos kisoista. Medioissa ollaan kritisoitu joukkuevalintoja, sillä monen hiihtofanin mielestä Niemelän sekä Hyvärisen olisi pitänyt kuulua joukkueeseen Saaren ja Hakolan tilalle tämän kauden tulosten perusteella. Esimerkiksi tammikuun lopulla hiihdetyssä Suomen Cupissa Tampereella Niemelä voitti kisan ja Saari oli kolmas, 24.7 sekuntia perässä.
Hyvärisen kohtalo
Perttu Hyvärinen ulosjäänti nousi otsikoihin. Hän kommentoi Ylelle, että “rannalle jääminen on ottanut erityisen koville”. Hyvärisen piti osallistua Gomsin maailmancupiin, mutta sairastumisen vuoksi hän lensi kotiin ennen kuin kisat ehtivät alkaa. Hyvärinen kuvasi asiaa näin:
“Sanotaan, että oireet olivat Kuopioon palatessani kadonneet aivan kokonaan.”
Tästä voinee päätellä, että Hyvärinen ei oikeasti ollut sairaana. Hänelle oli vain todella kova paikka, kun hän jäi valintojen ulkopuolelle. Samalla Hyvärinen ilmoitti, että ensi vuoden Falunin MM-kisoja hän seuraa katsomon puolelta.
“Kyllä se on näin. Viimeisiä lumia mennään tämän hiihtouran tiimoilta.”
Moni hiihtofani on ollut harmissaan Hyvärisen lopettamisesta tämän kauden jälkeen, sillä hänestä on pidetty Suomen hiihtopiireissä.
Hilla Niemelä on ollut harmissaan siitä, että hän ei tullut valituksi ja kommentoi asiaa julkisesti omalla Instagram-tilillä näin:
“Ei tuu mun olympiaunelma toteutumaan tänä vuonna, mutta sekään pettymys ei poista sitä faktaa, että maastohiihto on edelleen mun ensteks lempi etenemismuoto. Ja keltainen väri on aina ollut mun mieleen. Kiitos kaikille jotka tukee, uskoo, auttaa, tsemppaa ja lohduttaa.”
Mitaliodotukset: pieniä pilkahduksia vaikean kauden keskellä
Mennyt kausi on ollut suomalaisten silmin heikko, eikä menestystä ole tullut niin paljon kuin odotettiin olympiavuodelle. Ennen Tour de ski:tä ei suomalaisia nähty palkintopallilla kertaakaan. Onneksi tilanne saatiin kääntymään ja palkintopalli sijoituksia nähtiin.
- Jasmi Joensuu otti sprinttivoiton Val Di Fiemmessä tulevilla olympialaduilla
- Johanna Matintalon 20 km perinteisen voitto Gomsissa
- Iivo Niskasen toinen sijan 10 km perinteisellä Oberhofissa
Näillä näytöillä sanoisin, että mitalitoivo elää ja jopa kultaa voidaan odottaa. Se kuitenkin vaati täysosuman jokaiselta osa-alueelta. Esimerkiksi joukkueviesti sekä parisprintti ovat matkoja, joilla Suomi on usein pärjännyt, ja niiltä voidaan odottaa hyvää tulosta.
Niskasten sisarusten harteille asetetaan menestyspaineita, mutta hyvää kuntoa väläytelleet Matintalo, Joensuu ja Ruuskanen voivat kaiken onnistuttua yltää hyville sijoille omilla paraatimatkoillaan.
Viimeistä kautta hiihtävä Krista Pärmäkoski, joka on suuntaamassa jo viidensiin olympialaisiinsa, on ollut alkukauden isoissa ongelmissa, eikä hän ole saanut kuntoa kohdilleen. Sairastelu Davosin aikaan ei ainakaan ole helpottanut kuntoon pääsemistä. Saa nähdä onko Pärmäkoski pystynyt nostamaan osakkeitaan viimeistelyviikoilla. Muuten voi olla, että tuttua joukkueviestihiihtäjää ei nähdä tämän vuoden olympiaviestijoukkueessa.
Ensimmäisen kisaviikonlopun hiihtotärpit
Hiihdon osalta olympialaiset alkavat lauantaina 7.2. naisten Skiathlonilla, mikä tarkoittaa 10km perinteisellä hiihtotavalla, jonka jälkeen vaihdetaan vapaan suksiin ja hiihdetään vielä 10km.
Naisten kisassa on monta vahvaa hiihtäjää, mutta viimeisten tulosten perusteella katseet kannattaa suunnata Ruotsin Ebba Anderssoniin. Norjan Heidi Weng sekä Yhdysvaltojen Jessie Diggins lähtevät myös ennakkosuosikkeina kisaan.
Miehissä sama matka hiihdetään sunnuntaina 8.2. ja katseet kohdistuvat vähemmän yllättäen Norjaan. Harald Ostberg Amundsen, Emil Iversen sekä ylivoimaisesti tämän hetken paras ja monipuolisin hiihtäjä Johannes Höstflott Kläbo lähtevät ennakkosuosikkeina kisaan.
Avajaiset
Olympialaisten viralliset avajaiset järjestetään tänään 6. helmikuuta kello 21.00 Yle TV2:lla. Suomen lipunkantajina nähdään Krista Pärmäkoski sekä jääkiekkoilija Mikko Lehtonen.
Pärmäkoski kertoi olevansa otettu kunniatehtävästä ja sanoo unelmoineensa siitä jo pienestä asti. Hän on Suomen kokenein urheilija olympiaedustuksilla mitattuna.
”Vastausta ei siis tarvinnut kauaa pohtia, kun tätä minulta kysyttiin. Ylpeydellä lähden kantamaan Suomen lippua. Nämä ovat urani viimeiset arvokisat, ja on kiitollinen olo, että minulle suotiin tämä kunnia, Pärmäkoski kommentoi Ylelle.”
Lehtonen taas on Suomen miesten joukkueen ainoa Euroopasta valittu pelaaja. Ja hän oli mukana voittamassa Leijonien historian ensimmäistä olympiakultaa Pekingissä.
”Riittää kun katsoo nimiä, ketkä ovat saaneet kantaa Suomen lippua aiemmissa kisoissa, niin ymmärtää, miten hieno juttu tämä on. Iso kunnia päästä kantamaan lippua, olen ylpeä saadessani edustaa Suomea olympialaisissa. Toivotaan menestystä koko joukkueelle, Lehtonen kommentoi Ylelle.”
Teksti: Nea Kankkunen
Analyysi: Teini-ikäisten ottelun katsojamäärä yllätti – Yksittäinen sattuma vai lupaava enne tulevasta?
Mikä saa ihmiset paikalle katsomaan teinipoikia helmikuun alussa jäätävään säähän, ennemmin kuin edustusjoukkueita jalkapallokaudella keskellä kesää?
Keskiviikkona Helsingin illassa pelattiin UEFA Youth Leaguen ottelu HJK:n ja Manchester Cityn välillä. Paikan päällä Töölössä Bolt Arenalla oli 9121 katsojaa tiukassa -12 celciusasteen pakkasessa.
Manchester City on suurseura, mutta joukkueen U19-ikäluokassa ei pelaa yhtään Suomessa laajasti tunnettua pelaajaa. Harva paikan päällä ollut tuskin pystyi ennen ottelua nimeämään kentältä useaa pelaajaa, eli lippuja ei myyty yksittäisten tähtien voimalla.
Liput oletetusti myytiin kiinnostuksesta jalkapalloon, Man Cityyn ja historiallisen ottelun takia. Mikään suomalainen seura ei ole aiemmin päässyt Youth Leaguessa 32 parhaan joukkoon.
Jää nähtäväksi, onko Tammelan stadion täynnä 19. helmikuuta, kun KuPs pelaa historian ensimmäisenä suomalaisseurana Konferenssiliigan jatkopelejä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun suomalainen seura on edennyt jatkoon alkulohkosta tai alkusarjasta Euroopan suurissa kilpailuissa. Tammelan maksimikapasiteetti on hieman päälle 8000, eli KuPsin ottelu tulee jäämään toiseksi Klubin junnuille, vaikka se myytäisiin loppuun.
Katsojamäärä keskiviikon Manchester City ottelussa erottuu myös, koska HJK:n aikaisemmissa UEFA Youth Leaguen kotiotteluissa on ollut maksimissaan vain hieman yli tuhat katsojaa tämän kauden aikana.
Olisi toivottavaa, että edustusjoukkuejalkapallo kykenisi myymään Bolt Areenan täyteen edes kerran kaudessa.
On uskomattoman hienoa, että historiallinen teini-ikäisten ottelu pystyy Suomessa keräämään näin ison yleisömäärän. Toivottavasti jatkossa samanlainen olisi mahdollista.
Olisi myös toivottavaa, että Helsingissä edustusjoukkuejalkapallo kykenisi myymään Bolt Areenan täyteen edes kerran kaudessa. Tämä ei toteutunut edes toistaiseksi viimeisessä HJK:n ja HIFK:n paikallisottelussa. Senkin ottelun katsojaluku jäi toiseksi HJK:n ja Man Cityn Youth League ottelulle.
HJK:n viime vuoden korkein katsojamäärä saavutettiin 31.5., kun Bolt Areenalla vieraili KuPs Veikkausliigassa. Paikalle saapui tuolloin 8133 katsojaa, ja tämä oli myös koko Veikkausliigakauden korkein katsojamäärä yksittäisessä ottelussa vuonna 2025.
Tämä nuorison ottelu osoittaa sen, kuinka paljon jalkapallo parhaimmillaan voi kiinnostaa suomalaisia. Ottelussa annettiin HJK:lle todella pienet mahdollisuudet voittaa, ja vaikka näin lopulta kävi, tuskin kukaan odotti tätä lippuja ostaessa.
On omituista, kuinka ihmiset ovat valmiita menemään katsomaan alle kymmenen asteen pakkaseen tuntemattomia junioreita, mutta eivät samoissa määrin otteluita, joissa ratkaistaan Suomen mestaruuksia.
Ongelma urheilun katsojamäärissä Suomessa ei piile pelkästään Helsingissä tai jalkapallossa. Viime kauden SM-Liigan playoffeissa puolivälierässä kohtasivat paikallissarjassa Tampereen Ilves ja Tappara. Yksikään sarjan otteluista ei ollut loppuunmyyty.
On jopa sensaatiomaista, miten paljon Töölössä oli katsojia paikalla 4.2. Suomalaisen urheilun kannalta on toivottavaa, että tämä oli merkki tulevasta.
Teksti: Pietu Enne
Gallup: Pakkanen piristi pipolätkätapahtumassa, mutta oliko jo liian kylmä?
Save Pond Hockey on vuosittain järjestettävä hyväntekeväisyystapahtuma, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta ilmastonmuutoksesta ja kannustaa ihmisiä toimimaan sitä vastaan. Tänä vuonna tapahtumassa kerättiin 15 000 euroa luonnonsuojelun hyväksi.
Ilmastonmuutos näkyy myös kelivaihteluina. Viime vuonna tapahtuman jää oli järjestäjien ponnisteluista huolimatta niin sohjoista ja pehmeää, että jääkiekon pelaaminen oli hankalaa. Tänä vuonna tilanne oli päinvastainen: aamulla pakkasta oli yli 20 astetta, eikä kylmyys juuri hellittänyt päivän aikana. Aurinko sentään paistoi koko tapahtuman ajan.
Oliko tapahtumassa sitten liian kylmä? Mitä mieltä olivat järjestäjät ja osallistujat? Tätä selvitti KaupunkiTV gallupissaan Brahenkentällä. Katso video alta!
Teksti ja video: Taru-Tuuli Joki
Gallup: Mitä kiipeilyharrastajat ajattelevat hengenvaarallisista tempauksista?
Alex Honnold kiipesi Taiwanissa Taipei 101 pilvenpiirtäjän katolle ulkosivua pitkin ilman valjaita suorassa Netflix-lähetyksessä. Kaupunkikanava kävi kysymässä alan harrastajien mietteitä asian tiimoilta. Kuinka moni harrastaja yrittäisi vastaavaa temppua rahasta?
Teksti ja video: Teemu Lammi
Ruutuaika-gallup: Pitääkö huolestua?
Ruutuaika kertoo, kuinka monta tuntia käytät puhelinta päivässä. Nykyään ruutuaika on suurempi kuin koskaan. Suuri vaikutus tähän on vuonna 2020 alkanut koronaviruspandemia, jolloin ihmiset alkoivat istua ruudun äärellä yhä enemmän. Vaikuttaako mielestäsi ruutuaika sinun keskittymiskykyysi tai hyvinvointiisi?
Toimittaja: Arttu Nylund
Tältä kaupunki näyttää pyörätuolilla liikkuvan silmin
Sampo Keskikalliolta löytyy elämänmittainen kokemus pyörätuolilla liikkumisesta. Hän käyttää pyörätuolia päivittäin CP-vammansa takia. Katso videolta, mitkä vammattomille arkiset asiat ovat liikuntavammaisille haastavia.
Teksti ja video: Venla Mykkänen
Suomalaisen kansanperinteen raamattu – Janne Pirinen kirjoitti kirjan pipolätkästä
Helsinkiläinen Janne Pirinen sai muutamia vuosia sitten idean kirjoittaa kirjan suomalaisille rakkaasta harrastuksesta, pipolätkästä. Nykyään useat tekijät uhkaavat pipolätkän harrastamismahdollisuuksia, ja Pirinen kuvaileekin lajia kirjassaan uhanalaiseksi. Kävimme tapaamassa Piristä ja kuulemassa hänen ajatuksiaan kirjan synnystä sekä pipolätkän merkityksestä suomalaiselle kulttuurille.
Suunnittelu, juontaminen ja editointi: VÄINÖ HELENIUS
Kuvaus: JARI PENTTINEN
Drifting – rakkaudesta lajiin
Drifting on Japanissa alkunsa saanut harrastus. Driftingissä tarkoitus on ajaa autolla sivuluisussa mahdollisimman pitkään ja nopeasti. Suomessa lajin kilpailut alkoivat vuonna 2006.
Nouseva tähti, drifting-kuljettaja, Jesse Turunen, on harrastanut autojen parissa lähes aina. Talvisin hän ajaa jääradalla, ja häneltä löytyy omasta takaa erilaisia projektiautoja.
Ensimmäisen drifting-auton Turunen osti vuonna 2018 ja sillä hän ajoi vain omaksi ilokseen. Turunen ajoi ensimmäisen kilpailukautensa vuonna 2025. Hänen mukaansa kilpailu on kovaa ja vastassa on erittäin taitavia kuskeja.
Kuskin takana on oma tiimi ja ilman tiimiä ei pystyisi tätä lajia harrastamaan. Lajissa näkyy myös yhteisöllisyys. Sponsorit ovat iso osa harrastusta, koska kulut ovat erittäin suuret. Kausikustannukset voivat nousta jopa 20 000 euroon. Sponsoreista pidetään hyvää huolta.
Kävin katsomassa Turusta radalla, jossa hänen päivänsä oli pyhitetty sponsorien kyyditykseen ja heille oli tarkoitus varmistaa hyvä ja hauska päivä. Valitettavasti Turusen autosta pamahti moottori kesken ajon, ja kyyditykset loppuivat lyhyeen. Tallinaapuri tarjosi auttavaa kättä ja kyyditsi kaikki halukkaat. Pettymys ei kuitenkaan näkynyt kuskin kasvoilta, vaan päivää jatkettiin pitämällä hauskaa ja hyvässä yhteishengessä.
Turuselle vaikeinta on ylläpitää arkea kaikkine harrastuksineen. Arjen, työn ja autojen parissa touhuamisen aikatauluttaminen on usein hankalaa. Mutta sehän ei nuorta nousevaa tähteä jarruta – kun mennään rakkaudesta lajiin, mikään ei pysäytä.
Turuselle on hankalaa aktiivisen sosiaalisen median käyttö, koska sekin vie aikaa kaiken muun ohella. Hänellä on tilit instagramissa, facebookissa ja youtubessa nimellä TurunenMotorsport.
Tapahtumapaikalla kaikki ovat ystäviä, jos joltain jotain hajoaa, niin kaikki yrittävät parhaansa mukaan auttaa. Vain radalla ollaan vastakkain.
Yhteishenki on mieletön. Jokaisella on mukana grillit ja makkarat, ja ollaan kuin yhtä suurta perhettä. Kaikki ovat erittäin kohteliaita toisilleen, ja yhteisesti pidetään huoli, että kaikki viihtyvät.
Parasta kuitenkin ajamisessa Turuselle on se, kun hän vetää kypärän päähänsä ja pääsee radalle. Silloin unohtuu kaikki muut asiat, ja hän elää vain hetkessä. Onnistumisen tunteet tekevät lajista kaiken työn arvoisen.
Teksti ja jutun kuvat: Miina Ghezelbash
Etusivun kuva: Jesse Raita