Oikealle. Vasemmalle. Supertykkäys. Salainen ihastus. ”Olet saanut 20 tykkäystä”. Viikon ruusu. ”Osta jäsenyys niin saat rajattomasti tykkäyksiä”. Tätä on nykydeittailu somessa. Nopeaa dopamiinia, vain vähän tunteita. Sata mätchiä, nolla viestiä. Kyllä aina löytyy parempaa- mentaliteetti.
Olen ollut sinkkuna melkein kaksi vuotta. Entisen kumppanini löysin Tinderistä. Se oli ensimmäinen pitkäaikainen suhteeni koskaan, ja sen löytyminen sovelluksen avulla tuntui uskomattomalta. Tottakai parasta oli se, että löysimme toisemme. Mutta vielä paremmalta tuntui se hetki, kun sain vihdoin poistettua kaikki deittisovellukset. Kaikki paine oli poissa — tai niin ainakin luulin.
Jatkuva vertailu. Jatkuva epävarmuuden kierre. Olenko tarpeeksi hyvännäköinen pitämään kumppanini mielenkiinnon? Entä persoonani — olenko tarpeeksi hauska, mukava, one of a kind? Miksi minusta tuntuu etten riitä, vaikka toinen on kanssani? Tälläisiä ajatuksia ja paineita some on luonut minulle parisuhteessa. Eivätkä ne ole kadonneet mihinkään. Vaikka elän nyt somessa hypetettyä ”ihanaa” sinkkuelämää, niin mikään ei tunnu ihanalta. Kaikki on oikeastaan aika paskaa.
Vihaan nykyaikaista deittailua, mutta olen silti sen pauloissa. Swaippailu ja small talk viesteillä ovat arkipäivääni. Muiden käyttäminen nopean dopamiinin saamiseen — nostan käteni virheen merkiksi. Ihailua sekä tyhjiä lupauksia, niitä haluan ja niitä tarvitsen. Miksi nykydeittailu tuntuu suorittamiselta? Miksi mikään ei tunnu riittävän — minullekaan?
Pinnallisuudesta on tullut liian helppoa. Jos jäbä numero yksi ei vastannut viestiini haluamallani tavalla, swaippaan vain uusia ehdokkaita. Jätän hänet satojen muiden epäonnistuneiden keskustelujen sekaan. Jos taas jäbä numero kaksi haluaa viedä minut Kreikan saarille, lähdetään heti! Mutta muutaman päivän päästä kuvioihin on saattanut jo ilmestyä jäbä numero kolme, neljä, viisi, kuusi… ja niin edelleen. Sitten täytyy tehdä valintoja. Kreikan saarille vai Mäkkäristä makkariin? Onko minulla liian korkeat standardit — vai standardeja ollenkaan? Olenko minäkin pinnallinen?
Nykydeittailussa minulle iso kynnyskivi on somekäyttäytyminen. Miten mies, josta voisin olla kiinnostunut, käyttäytyy somessa. Olen kirjoittanut listan muutamista asioista, jotka ovat heti ”red flag” miehen somekäyttäytymisessä. Haluan jakaa tämän listan kanssanne. Joten nyt kaikki single ladies, tussit viuhumaan ja rastit ruutuun niissä kohdissa, joissa olette kanssani samaa mieltä.
- Jos mies seuraa Instagramissa liikaa muita naisia ja tykkää jokaisesta heidän kuvastaan — oli niissä sitten pasta-annoksia tai pakaroita. Red flag! Kukaan nainen ei halua oman miehensä olevan somekuolailija.
- Jos miehen deittisovelluksen profiilisissa lukee: ”alota sä keskustelu”. Red flag! Tästä voi jo päätellä, että mies on laiska. Ja laiskat miehet eivät jaksa panostaa sinuun — eivätkä teihin. Thank you, next!
- Jos mies spämmii passiivis-agressiivisia viestejä saadakseen huomiosi. Red flag! Epätoivoinen spämmiminen aiheuttaa lähinnä ahdistusta, eikä ainakaan itseäni tällainen käytös sytytä.
Listat on kirjoitettu. Ajatuksia on pohdittu. Mutta vielä yksi kysymys: Pilaako sosiaalinen media romantiikan?- vai pilaanko minä itse sen, ennen kuin antaisin edes mahdollisuuden?
