Joka vuosi NHL-kauden päätteeksi jaetaan monia palkintoja eri osa-alueisiin liittyen. Yksi niistä on Frank J. Selke Trophy, palkinto, joka annetaan sarjan parhaalle puolustavalle hyökkääjälle. Isolla todennäköisyydellä tämä menee kauden päätteeksi suomalaishyökkääjälle.
NHL on täynnä supertähtiä ja jääkiekon parhaimpia pelaajia monesta eri maasta. Suomalaiset ovat hyvin edustaneet aikaisempina vuosina eri pelipaikan pelaajia, mutta palkintoja he eivät ole juurikaan kauden päätteeksi saaneet. Yksi nimi kuitenkin on kaikkien huulilla, kun tästä palkinnosta puhutaan, ja se on Aleksander Barkov.
Usein jääkiekossa katsotaan vain maaleja tai pistesuorituksia. Yhtä tärkeää kuitenkin joukkueen menestykselle on se, että seasta löytyy myös pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan molempiin päihin hyvin. Vuonna 2021 tästä palkittiin kyseisellä palkinnolla Florida Panthersissa pelaava Barkov, mikä oli hänen ensimmäinen Selke Trophyn voitto. Seura varasi hänet vuonna 2013 aikaisessa vaiheessa, ollen toinen valinta ensimmäisellä kierroksella. Barkov on täyttänyt kaikki odotukset pelityylillään ja omistautumisellaan jäällä, ansaiten myös kapteenin roolin itselleen.
Ennen Barkovia vain yksi suomalainen oli Frank J. Selke -palkinnon voittanut ja vieläpä kolmesti, Dallas Stars joukkueessa uraa niittänyt Jere Lehtinen. Tuosta on kulunut jo 20 vuotta, joten pitkään oli mennyt ilman suomalaismenestystä kyseisen palkinnon parissa. Viime vuosina suurena suosikkina palkinnon voittoon oli Boston Bruins joukkueen tukipilari Patrice Bergeron. Hän voitti 2012 – 2023 vuosien aikana palkinnon kuudesti, joka on heittämällä eniten yhdelle pelaajalle.
Yksi aikakausi päättyy, toinen alkaa
Kun Bergeronin aikakausi on uran päättymisen vuoksi ohi, löytyy muita vaihtoehtoja tuolle palkinnolle, mukaan lukien Barkov. Tämän kauden osalta tuo pitäisi olla jo sinetöity hänelle. Kukaan muu pelaaja ei ole erottautunut joukosta niin selvästi kuin hän, kun puhutaan tämän palkinnon voittamisesta. Barkov on erinomainen keskushyökkääjä, joka on uhka hyökkäyspäässä. Hän taipuu maalinteosta loistaviin syöttöihin ja on myös valmis puolustamaan omassa päässä. Kyseessä on isokokoinen sentteri, joka ei pelkää pelata fyysistä peliä.
Jos ja kun palkinto on kauden päätteeksi suomalaisen Barkovin, nostaa tämä suomalaisten menestyksen tasoihin venäläisten kanssa viidellä voitolla. Kanadalaiset jääkiekkoilijat johtavat tuon pystin voittamista reippaasti, mutta tulevaisuudessa voidaan Suomi nähdä listassa hyvänä kakkosena.
Voidaanko odottaa Aleksander Barkovin ottavan Selke Trophyn vielä tulevillakin kausilla nimiinsä, ehkä jopa ohittaen Bergeronin kuuden voiton merkkipaalun?
Uskallan väittää, että kyllä voidaan.
Teksti: Teemu Kotsalo
Kuva:
Audio: Erkka Tuomisto, Elias Jolanki, Teemu Kotsalo
Teksti: Erkka Tuomisto
Kuva: Teemu Kotsalo
Murmanskista lähtöisin olevalle Margarita Matikaiselle naistenpäivä on tärkeä juhla, sillä silloin naiset ovat kunniapaikalla. Tänä vuonna monen aiemman vuoden tapaan hän on menossa Ammattiliitto JHL:n naistenpäivän juhlaan, jossa tarjolla on samppanjaa, kakkua ja pientä purtavaa. Ohjelmassa on myös musiikkia ja Li Anderssonin vierailu. Lisäksi jokainen juhlaan osallistuva nainen saa tilaisuudessa ruusun.
Matikainen kertoo kuitenkin viettäneensä naistenpäivää vielä Venäjällä asuessaan paljon suuremmin. Kansainvälinen naistenpäivä oli virallinen vapaapäivä Venäjällä ja juhlan tunnun pystyi aistimaan useamman päivän ajan. Katukuva oli kukkien täyttämä ja televisiossa näytettiin erilaisia konsertteja. Opettajat saivat tavallisesti kukkia ja suklaata. Yleisesti naiset pukeutuivat kauniisti. Matikainen vietti juhlaa usein ensin perhepiirissä ja sitten kyläillen ystävien luona.
Marokkolaiselle Nadia Srikhille naistenpäivä on erityisen tärkeä, koska silloin kaikki naiset pääsevät juhlimaan yhdessä. Lisäksi naisten oikeudet ovat hänelle merkittävä asia. Srikhi kertoo, että hän haluaa opettaa myös kasvaville tyttärilleen naistenpäivän merkityksestä.
Srikhin naistenpäivän juhlaperinteet ovat melkein samanlaisia niin Suomessa kuin Marokossakin. Ravintolassa käyminen, lahjat ja kavereiden tapaaminen ovat tärkeitä asioita naistenpäivänä. Toisinaan Srikhi tykkää myös laittaa hyvää ruokaa juhlan kunniaksi. Naistenpäivä Marokossa eroaa suomalaisesta juhlinnasta kuitenkin kahdessa asiassa: Marokossa päivä on virallinen vapaapäivä ja elokuvaliput ovat ilmaisia naisille ja tytöille.
Kiovasta Suomeen tulleelle Irina Kononenkolle naistenpäivä on yksi mukavimmista juhlista, koska päivä tarkoittaa hänelle aina uutta alkua, luonnon uusiutumista ja uutta vaihetta elämässä. Kononenko kertoo, että yleisesti Ukrainassa naistenpäivä on aina ollut suuri ja tärkeä juhla, joka symboloi naisille kevään alkamista. Naiset toimistoissa ja kouluissa saavatkin lahjaksi kevään ensimmäisiä tulppaaneja, krysanteemeja ja joskus jopa ruusuja. Myös lahjat ovat tärkeä osa juhlaperinteitä.
Kononenko juhlii naistenpäivää myös Suomessa. Hänen aviomiehensä ja poikansa onnittelevat äitiä ja vaimoa kukin ja lahjapaketein.
Ukrainan Harkovasta kotoisin olevalle Maia Ohurtsovalle naistenpäivä on merkinnyt isoäitien, äitien ja nuorten tyttöjen onnittelemista kukin ja konvehdein. Hänelle on ollut tärkeää istua, juhlia, iloita ja keskustella pöydän ääressä koko perheen voimin.
Ohurtsova kertoo, että naistenpäivä on kuitenkin pienemmässä roolissa Ukrainassa tällä hetkellä. Sodan takia naistenpäivän virallinen vapaapäivä on poistettu ja juhlinta on paljon maltillisempaa. Hän on myös kuullut, että joillekin ukrainalaisille juhlan pitkät perinteet Venäjällä ovat voineet vaikuttaa, ettei naistenpäivää haluta viettää. On esimerkiksi puhuttu naistenpäivän siirtämisestä maaliskuun 8. päivältä toiseen ajankohtaan. Ohurtsovalle naistenpäivän viettämisessä ei kuitenkaan ole mitään väärää: hänestä on tärkeää osoittaa kunnioitusta isoäideille kukkien kera.
Helsinkiläistynyt utsjokelainen Reetta Wuopio ei vietä naistenpäivää. Juhlimattomuuden syyksi Wuopio kertoo, ettei ole perehtynyt tarkemmin päivän sanomaan ja näin ollen päivällä ei ole suurta merkitystä hänelle. Wuopio kertoo kuitenkin, että aiemmassa parisuhteessaan hänen kumppaninsa muisti onnitella juhlapäivän kunniaksi kukkakimpun kera.
Kuvat ja teksti: Satu Karjunen
Snookerissa on tällä hetkellä käynnissä erikoinen viikko lajin historiassa, kun Saudi-Arabiassa pelattiin ensimmäistä kertaa Riyadh Season World Masters of Snooker –kutsuturnaus. Turnauksesta mielenkiintoisen teki se, että pelin säännöt muuttuivat, kun peliin lisättiin yksi uusi pallo: kultainen pallo. Mistä on kyse, ja vaikuttaako tämä uudistus lajin tulevaisuuteen?
Lajina snooker on perinteinen, ja sen säännöt ovat aina pysyneet tietyssä muodossa. Lisääntyneen teknologian, kuten kameroiden käyttö, on toki korostunut vuosi vuodelta, mutta se ei ole muuttanut sääntöjä. Yleisesti lajissa sääntömuutoksia tai lisäyksiä ei ole tehty, koska ei ole tarvinnut.
Saudi-Arabiassa oltiin eri mieltä. Riyadh Season World Masters of Snooker -kutsuturnausta varten kehiteltiin sääntömuutos, joka on saanut murskaavaa palautetta. Pelialueelle lisätään “kultainen pallo”, jonka pistearvo on 20 pistettä. Jokaisen erän alussa kultainen pallo sijoitetaan päätyvalliin kiinni. Kultainen pallo on koskematon siihen asti, kunnes pelaaja on tehnyt maksimibreikin 147, jolloin viimeisen mustan pallon pussituksen jälkeen on mahdollisuus pussittaa kultainen pallo. Jos kultaisen pallon pussittaa, breikki on arvoltaan 167. Jos maksimibreikin mahdollisuus poistuu, kultainen pallo otetaan pois pöydältä seuraavaa erää varten.
Uudistus jakaa mielipiteitä
Maailmanlistan 48. sijalla majaileva englantilainen Joe Perry kertoi Ylen artikkelissa tämän vuoden tammikuussa olevansa vahvasti uudistusta vastaan. Hänen mielestään Saudi-Arabian tapa tuoda lajia esille on väärä:
“En pidä tästä ehdotuksesta. Tämä ei ole oikea tapa tuoda snookeria julki. On varmaa, ettei yksikään snookerpelaaja ole tämän idean takana” Perry moittii.
Perry kritisoi myös vahvasti snookerin kattojärjestelmää moraalittomuudesta. Alun perin Saudi-Arabiassa piti vuonna 2020 olla ranking-kilpailu, jossa kaikilla Tour-pelaajilla olisi mahdollisuus taistella miljoonapotista, mutta koronavirus esti tämän. Nyt turnaus on muutettu kutsuturnaukseksi, joka tarkoittaa vain lajin kirkkaimman kärjen osallistumista.
“Kaikki snookeriin tuleva raha tuntuu menevän tällä hetkellä tähdille, jotka tarvitsevat sitä vähiten” sanoo Perry.
Eurosportin selostaja ja snookervalmentaja Aki Kauppinen on sitä mieltä, että kultainen pallo ei tahri lajin mainetta:
“Minusta on hyvä, että kokeillaan uusia asioita. Varsinkin kun kyse ei ole ranking-kisasta, niin kokeilun tasolla tervetullut juttu. En pidä millään tavalla mainetta tahrivana asiana” Kauppinen kertoo.
Kauppinen ei kuitenkaan usko, että kultainen pallo jäisi pysyväksi osaksi lajia: “Vaikea nähdä, että tulisi jäädäkseen. 167-breikissä tulisi olla kunnon panos, ja nimenomaan jokaisessa turnauksessa. Tämän takia en usko sääntömuutokseen,” Kauppinen arvioi.
Lajin ykköspelaaja, supertähti Ronnie O’Sullivan voitti turnauksen myöhään keskiviikkoiltana. Finaalissa hän kaatoi belgialaisen Luca Brecelin luvuin 5-2. Turnauksessa ei nähty 167-breikkiä.
Teksti ja kuva: Erkka Tuomisto
FIA:n sisäisen tarkastaja raportoi syytökset sen eettiselle komitealle.
FIA:n edustajan mukaan Las Vegasin rata seurasi määräyksiä sekä radan tarkistamisen että hyväksymisen osalta. Jokaisen radan on läpäistävä Grade 1 -lisenssi, jotta niillä voidaan kilpailla F1-sarjassa.
Tiedon FIA:lle vuotaneen lähteen mukaan hän oli saanut manageriltaan tiedon, että FIA:n presidentti ohjeistaa häntä löytämään radasta ongelmia. Hän tarkensi, että ongelmat tuli identifioida keinotekoisesti – oli vika todellinen tai ei – jottei radalle voisi myöntää F1:n tarvitsemaa lisenssiä.
Lähde antoi tehtävän eteenpäin virkailijalle, ja tämän lisäksi paikalla oli kaksi muuta virkailijaa. BBC:n mukaan muilla eri aikoihin paikalla olleilla henkilöillä on eri muistikuvat tapahtuneesta kuin lähteellä.
Selkeää syytä Ben Sulayemin väitettyyn väärinkäytökseen ei ole tiedossa. F1 panosti itse yli 580 miljoonaa euroa Las Vegasin kilpailuun, muun muassa rakennuttamalla varikkorakennuksen sekä osan rataa itse.
Taustalla ovat kuitenkin koko Ben Sulayemin presidenttikauden ajan jatkuneet jännitteet F1:n kanssa, sillä Ben Sulayem on toistuvasti yrittänyt saada F1:n maksamaan FIA:lle enemmän rahaa sarjan sääntöelimenä toimisesta.
FIA julkaisi myöhemmin tiedotteen jossa se varmisti, että heidän sisäinen tarkastajansa on saanut raportin syytöksistä. Tiedotteessa kerrotaan, että tilanne käydään huolellisesti läpi protokollan mukaan.
Syytökset ovat peräisin samasta lähteestä, joka toi Ben Sulayemin väärinkäytöksiä julki jo aiemmin tällä viikolla. Lähteen mukaan hän sekaantui Las Vegas -tapauksen lisäksi myös vuoden 2023 Saudi Arabian GP:n lopputuloksiin, kun Fernando Alonsolle annettu rangaistus mitätöitiin, jotta Alonso sai pitää kolmannen sijansa.
Teksti: Eemil Untamala
Kuva: Pixabay
Helsingin Erottajan K-kauppias on närkästynyt. Hänen kauppansa eteen puuhataan katumaalausta, joka on kauppiaan mielestä vain turhaa rahanmenoa.
Äkkiseltään voisi tulla mieleen kysyä, minkä takia yksittäisen yrittäjän taidemaku on uutinen. Mutta on se. Taustalla on nimittäin ratkaisematon kysymys siitä, millä periaatteilla kaupunkia kehitetään, ja otetaanko yrittäjät siihen mukaan.
Helsingin keskustan elinvoima on hiipunut jo pitkään. Kaikki alkoi toki koronarajoituksista, mutta ihan viimeaikaisiakin syitä riittää: autoilun hankaloittaminen, liikkumista haittaavat tietyömaat ja vuokratason nousu. Asioiden summana Helsingissä on valtava määrä tyhjillään olevia liiketiloja, joista jäi Helsingin Sanomien mukaan viime vuonna saamatta vuokratuloa huimat 3 656 000 euroa.
Liiketiloja on Helsingissä paljon ja lisää rakennetaan, koska niin on kaavoituksessa määrätty. Kukaan ei voi siis sormia napsauttamalla päättää tyhjien liiketilojen muuttamisesta kaikille avoimiksi ja maksuttomiksi pallomerikylpylöiksi, vaikka se olisikin kivaa ja eläväistä kaupunkikulttuuria.
Tarvitaan liiketoimintaa, joka paitsi osaltaan elävöittää kaupunkia, myös tuo sille tuloja, joilla voidaan sitten lisäksi tehdä kaikkea epäkaupallista kivaa.
Kina Erottajan katutaiteesta kuvastaa suurempaa ongelmaa: yrittäjät on sivuutettu kaupungin kehittämistä koskevassa keskustelussa. Kaupan päälle vielä tokaistaan, että ei tämän elävöittämisen tarkoituskaan ole tuoda teille liikevaihtoa. Ei ihme, että kauppiasta sapettaa.
Yrittäjät on otettava mukaan keskusteluun siitä, millä periaatteilla kaupunkia kehitetään. Kun tavoite on yhteinen, on varmasti kaikkien mielestä aivan sivuseikka, miltä yksittäinen taideteos näyttää.
Teksti ja kuva: Pia Viinamäki
Lahdessa Salpausselällä nähtiin suomalaisittain huikea viikonloppu maastohiihdon puolella, kun kuudesta kisasta jopa neljässä nähtiin suomalaisia palkintokorokkeella.
Mahtava suomalaisviikonloppu alkoi jo perjantaina perinteisen parisprinteillä. Suomen naisten ykkösjoukkueessa hiihtivät maailmancupin laduille yli kuukauden tauolta palannut Krista Pärmäkoski sekä Johanna Matintalo. Suomi oli koko kilpailun ajan kiinni kärkisijoituksissa, vaikka Ruotsin joukkue lähti nopeasti karkuun ja varmisti itselleen ylivoimaisen voiton. Suomi taisteli kotiyleisönsä edessä loppuun saakka, ja Matintalo löi Saksan Laura Gimmlerin loppukirissä tuoden Suomen maaliin toisena.
Miesten puolella nähtiin samanlainen paluu maailmancupiin, sillä Iivo Niskanen oli ennen Lahtea hiihtänyt maailmancupissa viimeksi tammikuussa. Hänen parinaan toimi Lauri Vuorinen. Norjan kaksoisvoittoon päättyneessä kisassa Suomen kaksikko hiihti kilpailun läpi kärkiryhmässä, ja kamppaili Ranskan kanssa kolmannesta sijasta loppuun saakka. Maalissa Suomen ja Ranskan välillä oli eroa ainoastaan 0,01 sekuntia, Suomen eduksi.
Lauantaina kolme suomalaista kolmen parhaan joukossa!
Sama riemu jatkui lauantaina 20 kilometrin perinteisen väliaikalähtökilpailuissa. Naisten kisassa yleisö sai iloita, kun peräti kaksi suomalaista hiihti palkintokorokkeelle. Edellispäivän kakkonen Krista Pärmäkoski hiihti kultaa kotiyleisön edessä, Kerttu Niskasen hiihti upeasti kolmanneksi. Pärmäkoski on viimeksi voittanut maailmancupin osakilpailun kaudella 2017-2018. Kisa eteni hienosti suomalaisittain, sillä alusta lähtien suomalaiset olivat väliajoissa kärkikastissa. Kahden edellä mainitun lisäksi Johanna Matintalo hiihti hienosti viidenneksi, jääden Pärmäkoskelle vain puoli minuuttia.
Miesten kilpailussa Iivo Niskanen hiihti upeasti toiseksi, jääden lopulta Norjan Johannes Høsflot Klæbolle 24 sekuntia. Niskaselta nähtiin maalialueella hieno ele, kun hän otti maaliin tulleen Klæbon karhunhalauksella vastaan.
Sunnuntaina hiihdettiin vielä vapaan hiihtotavan sprintit. Intensiivisellä radalla nähtiin useita kaatumisia sekä sauvarikkoja, jotka pilasivat useiden suomalaistenkin kilpailut. Vaikka suomalaisia ei nähty sprintissä palkintokorokkeella, ei suomalaisittain päivää voinut sanoa pettymykseksi. Kolme hiihtäjää ylsivät alkueristä semifinaaleihin, kun naisten puolella Jasmi Joensuu ja Jasmin Kähärä sekä miesten puolella Joni Mäki hiihtivät omista eristään jatkoon. Joensuu ja Mäki pääsivät vahvoilla hiihdoillaan finaaliin asti, mutta jäivät finaaleissaan lopulta viimeisiksi. Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin poikkeuksellista nähdä vapaan sprinttifinaaleissa suomalaisia sekä naisten että miesten puolella.
Teksti ja kuvat: Laura Henriksson
Toimittajat: Elias Jolanki, Teemu Kotsalo ja Mikael Vesala
Toimittaja: Reetta Wuopio
Kuva: Reetta Wuopio
