Häiritseekö kanssamatkustajien kaiuttimeen puhuminen? Pitäisikö tästä antaa sakkorangaistus? Selvitimme mitä mieltä helsinkiläiset tästä ovat.
Juontaja: OULA UUTELA
Suunnittelu, kuvaus, editointi: JESSE HEISKANEN
Sunnuntailisän poistaminen
Työskentelisitkö sinä sunnuntaisin, jos siitä ei saisi tuplapalkkaa? Kaupunkikanava lähti selvittämään, mitä ihmiset ovat tästä mieltä.
Juontaja: JARI PENTTINEN
Kuolonkolari – järkyttävää toimintaa onnettomuuspaikalla
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 itsemurhan teki 752 suomalaista, joista 21% oli ollut terveydenhuollon vastaanotolla itsemurhapäivänä.
Hetki sitten päädyin tilanteeseen, missä henkilö oli päättänyt tehdä epätoivon vallassa elämästään lopun. Kyseinen henkilö ajoi henkilöautollaan rekkaa päin, ja näin, sekunneissa, kaikki oli ohi. Hänen tuskansa päättyi siihen paikkaan. Haluan kuitenkin nostaa esille tarinan toisen henkilön, sen jolle tämä tuska siirtyi. Rekkaa ajaneeseen henkilöön.
Vuodessa keskimääräisesti 28 ihmistä tekee itsemurhan ajautumalla raskasta kalustoa päin.
Raskaan liikenteen kuljettajat järjestävät vuosittain tapahtuman nimeltä ”Yksikin on liikaa”, jossa liikenne pysäytetään yhdeksi minuutiksi. Tapahtuman tavoitteena on nostaa tietoisuutta ammattikuljettajista, jotka ovat vastapuolena kuolonkolareissa.
Tietojeni mukaan ei ole tehty tutkimuksia, jotka olisi erityisesti suunniteltu tarkastelemaan sitä, kuinka raskaan liikenteen kuljettajat selviävät näistä kuolonkolareista.
Ja tästä takaisin onnettomuuspaikalle. Paikalle saapuu ensihoito, pelastuslaitos, poliisi, tutkijalautakunta ja hinausajoneuvot. Jokaisella paikalla olevalla on tärkeä tehtävä. Kyseessä on iso operaatio joka vaatii paljon apuvoimia. Henkilöautoa ajanut on jo tässä kohtaa todettu kuolleeksi.
Nyt henkilöauto kuljettajineen täytyy saada rekan keulasta irti. Siististi. Tie on suljettu. Pelastuslaitos ja poliisi ovat ohjaamassa liikennettä. Rekka pitää saada tieltä pois. Kaikilla on kiire. Paitsi yhdellä henkilöllä, rekan kuljettajalla.
Hän istuu tien poskessa pelastusoperaation keskellä, yksin. Huomaan kuljettajan olevan erittäin ahdistunut ja levoton. Hän romahtaa välillä ja purskahtaa itkuun. Hänen on selvästi vaikea käsittää koko tilannetta. Hän huutaa ja kiroaa, että miksi henkilöauton kuljettaja teki näin, ja mitä hän olisi voinut tehdä toisin, ettei näin olisi käynyt. Hän on epätoivoinen.
Paikalle saapuu kuljettajan pomo ja minä ajattelin, että hyvä, nyt hänellä on siinä joku tuki ja turva. Näin ei kuitenkaan ollut. Pomo tuli ja haki vain rekan kyydissä olleen tavaran mukaansa. Tietysti, onhan sekin hoidettava ja vahingot minimoitava. Mutta tässäkään kohtaan kukaan ei ehdi ajatella kuljettajaa.
Vaikka paikalla on lukuisia auttavia käsiä pelastusoperaatiossa, yksi tärkeä apu ei kuitenkaan ole paikalla, nimittäin kriisiapu. Normaalisti tällaisissa tilanteissa pitäisi olla aina kriisiapua paikalla. Kuljettaja on jäänyt tässä ilman minkäänlaista apua tai tukea.
Päätin itse lähestyä kuljettajaa ja tarjota auttavaa kättä, jos siitä mitään hyötyä olisi. Juttelimme siinä pitkän tovin. Pikkuhiljaa tietä ollaan saatu raivattua kaikki pois. Yksi kerrallaan paikalta poistuu milloin pelastuslaitos ja milloin ensihoito. Jäljellä on enää poliisit. Kukaan ei palannut kuljettajan luokse. Istuimme vielä yhdessä, niin pitkään, että kaikki viimeisetkin olivat lähteneet. Kuljettaja jätettiin totaalisen yksin.
Nyt meillä on edessä seuraava henkilö, joka ei voi hyvin ja joka ei saa mahdollisesti tarvitsemaansa apua. Näin ollen, kaikki voi alkaa alusta.
Kuvat ja teksti: Miina Ghezelbash
Ystävyyttä, naurua ja ärsyttävää yskääkin – miten yhteinen podcast syntyi
Katja Ståhl ja Kimmo Vehviläinen ovat jo pitkään olleet tuttuja ääniä suomalaisilla radiokanavilla, mutta yhteinen matka sai uuden suunnan, kun he päättivät alkaa tehdä podcastia yhdessä.
Katja Ståhl ja Kimmo Vehviläinen ovat molemmat media-alan ammattilaisia ja hyviä ystäviä jo vuosien takaa. Kimmo on tehnyt uraa radiossa jo 30 vuotta ja hän juontaa tällä hetkellä Radio Novan aamussa. Katjalla on radiotaustaa Yleltä ja Radio Cityltä. Hän juontaa tällä hetkellä suosittua Elämäni biisi -ohjelmaa.
Suomen radiopiirit ovat pienet, ja heidän tutustumisensa tapahtui kuin ohimennen töiden ohella. Nuoruudesta heitä yhdistää sama kotikylä ja lukio. Tuttavuus muuttui ystävyydeksi viimeistään silloin kun he viettivät samalla Selviytyjät-saarella kuukauden päivät.
Kun Selviytyjät-pöly oli laskeutunut ja elämä jatkunut vähän aikaa, Katja sai idean radio-ohjelmasta, jossa he toimisivat Kimmon kanssa juontajaparina. Siihen aikaan Kimmo oli jo ehtinyt kirjoittaa työsopimuksen Radio Aallon uuteen aamuohjelmaan, joten yhteinen juontoparihaave kariutui vuosiksi.
Ajatus omasta podcastista oli kytenyt Kimmolla jo pitkään, mutta hän ei keksinyt kenen kanssa alkaisi podia tekemään, yksin ei ainakaan. Parin viikon nimien pyörittelyn jälkeen hän muisti Katjan. Yksi puhelu ja sitten he jo olivatkin miettimässä miten ja millaista ideaa he alkaisivat tarjoamaan podcast-tuottajille. Kuukausia meni demotessa, kunnes kala kävi koukkuun.
Katjan ja Kimmon yhteinen podcast: Saatan olla väärässäkin, näki päivänvalon vuoden 2025 tammikuussa, jolloin ensimmäinen jakso julkaistiin. Se kantoi nimeä: Small talkin aloittaja on vastuunpakoilija. Se on kerännyt tähän mennessä hieman yli 5000 tykkäystä ja 112 kommenttia, joissa satelee kehuja kuuntelijoilta. Tällä hetkellä jaksot nauhoitetaan Töölössä Tarinatallin studiolla ja julkaistaan Podimossa.
Heidän podcastiaan ei käsikirjoiteta, jotta sisältö pysyisi spontaanina ja näin ollen hauskempana kuulijalle. He valmistautuvat uuden jakson äänityksiin miettimällä aiheet etukäteen. Katjalla on aina lukuisia aiheita eletystä elämästä valmiina takataskussaan ja Kimmo soittaa hänelle kysyen mistä tällä kertaa jutellaan. Jo podcastia suunniteltaessa he päättivät, että jaksoja äänitetään vain yksi kerrallaan. Kimmo on aamuradiossa ennen podcast-äänityksiä, joten pitkät päivät vaativat veronsa. Katja on todennut, että hauskuus ja tunnelma eivät pysy väkisin yllä, ja siksi kaikki energiapaukut ladataan yhteen jaksoon.
Pitkään jatkuneen ystävyyden jälkeen sitä luulisi, että tuntee työkaverinsa, mutta näin ei kuitenkaan ole. Joka viikko podcast-studiossa jutellessaan he huomaavat itsessään ja toisissaan uusia piirteitä. Katja kertoo, kuinka Kimmon kuiva yskä ärsyttää häntä aivan suunnattoman paljon. Niin paljon, että siitä on jo tullut vitsi, jolle jaksetaan nauraa. Kimmo puolestaan on oppinut itsestään kuinka kärsivällinen hän onkaan, kun sietää Katjan yskävitsejä viikosta toiseen. ”On kivaa, ettemme tunne toisiamme liian hyvin. Silloin tulee usein sellaisia että häh, ethän sä tolleen voi tietenkään elää”, Katja naurahtaa ja katsoo Kimmoa, joka nyökkää hyväksyvästi.
Entä mitä eroa on podcastin ja radion tekemisessä? Radiolähetysten sisältö on harkittua ja suunniteltua. Jos juttu lähteekin lentoon, sen keskeyttävät musiikki, uutiset ja mainokset. Podcastia saa tehdä vapaammin. Radio saattaa kuulua lapsiperheen autossa tai ruokakaupoissa, joten juontopuheet menevät tarkemman seulan läpi. Podissa jutut voivat olla avoimempia ja esimerkiksi voimasanojen käyttö on sallitumpaa. Podcastia tehdessä ei tarvitse miettiä mitä kuulija mahtaa ajatella, koska hän on itse päättänyt kuunnella Katjan ja Kimmon podia.
Kuulijapalautteet ovat juontajakaksikolle tärkeitä. Vaikka niitä tulisi yli sata, ne kaikki luetaan silti. Paras palaute on aina sellainen, jossa kuulija kertoo nauraneensa yksin ääneen paikassa, missä se ei ole normaalia. Myös aiheisiin samaistuminen nousee usein esiin ja kaksikon mielestä on hauskaa lukea muiden kokemuksia. ”Mut on yllättänyt naiskuulijoiden kommentit, joissa he kuvailevat naurun määrää sillä kuinka paljon tuli pissaa housuun. Niitä kommentteja tulee paljon”, Kimmo toteaa kulmakarvat koholla. ”Saattaa liittyä ikään”, Katja vastaa naurunremakan keskeltä.
Katja ja Kimmo tekevät työtä, josta monet nuoret tällä hetkellä haaveilevat. Radio – ja podcast juontaminen on haaveammattina suuressa suosiossa sisällöntuottamisen ohella. Kimmon vinkit alalle haluaville nuorille on, että oma-aloitteiset ja innokkaat tekijät kyllä huomataan. On tärkeää luottaa siihen, että tekee juuri sitä mitä itse haluaa. ”Nyt on otollinen aika olla oma itsensä. Erilaisuus on muotia”, Kimmo sanoo.
Katja on samaa mieltä, mutta lisää vielä, että asioita täytyy tehdä aidosti palavalla halulla. Vain dollarinkuvat silmissä ei kannata lähteä mihinkään. Jokaisen täytyisi etsiä itsestään puolia, joita muissa ei välttämättä ole – ja korostaa niitä. Erottuvuustekijä on iso etu.
”Jos olet oikeasti innoissasi, niin älä anna periksi. Tällä alalla joutuu välillä tahkomaan tosi kauan, kunnes oikea hetki osuu kohdalle. Itse olin lähes viisikymppinen, kunnes löysin oman täydellisen työpaikkani Elämäni biisi -ohjelmassa”, Katja rohkaisee.
”No toi tieto helpottaakin nuoria opiskelijoita”, Kimmo naurahtaa.
Saatan olla väärässäkin -podcast julkaistaan Podimossa aina tiistaisin.
Teksti: Taru-Tuuli Joki
Etusivun kuva: Podimo
Go-go -tanssista bisnekseksi – Titi Kalda luo taikaa lavalle ja asiakaskokemuksiin
Go-go -tanssijasta yrittäjäksi kasvanut Titi Kalda rakentaa menestystä tiimityöllä, energialla ja pelottomalla asenteella. Mistä Titi on saanut inspiraationsa go-go -tanssiin ja yrittäjyyteen?
Titi Kalda kukoistaa, kun hän saa tehdä jotain uutta, parantaa toimintaa ja toteuttaa asioita ennennäkemättömällä tavalla. Oli kyse sitten go-go -tanssista Suomen suurimpien festivaalien lavoilla, kuntosalistudion pyörittämisestä tai ihmisten kohtaamisesta, Titi pistää kaiken peliin. Hän pyrkii tekemään kaiken, jotta asiat toteutuvat hänen visioimallaan, laadukkaalla tavalla.
Go-go -tanssikollektiivi Titi’s Magic esiintyi ensimmäistä kertaa tänä vuonna Weekend Festivaaleilla lavalla. Esitanssiessaan kansainvälisille DJ:lle, Titi’s Magic toi Suomen lavoille ennennäkemättömän esityksen, energian ja maailmanluokan tunnelman.
Go-go- eli esitanssijoiden tarkoitus on tanssia musiikin tahdissa ja tuoda energiaa ja elämyksellisyyttä. Katsoja saa mahdollisuuden keskittyä ja lumoutua pelkän DJ-setin sijaan myös viihteellisistä tanssiesityksistä. Suomessakin esitanssijoita on käytetty vangitsevien esitysten tekemiseen ja tunnelman luomiseen. Ulkomailla go-go -tanssijoita käytetään enemmän myös klubeilla.
Titi Kalda on yhdistänyt Titi’s Magicissa ulkomaan kokemuksensa, sekä Suomessa opitun teknisen tanssitaidon, ollen uranuurtaja taidokkaalle go-go -tanssimiselle. Vaikka go-go -tanssiminen muualla maailmassa on usein ulkonäkökeskeistä, Titi’s Magicissa keskitytään enemmän energisyyteen ja teknisyyteen.
Kollektiivin tanssijat pyrkivät erottautumaan muista suomalaisista go-go -tanssijoista mm. energiallaan. Tarkoitus on antaa yleisölle vapautuneisuuden tunne, jotta hekin voisivat saada mahdollisuuden itsensä ilmaisemiselle. Tanssijat tekevät illan mittaan piipahduksia asiakkaiden joukkoon, saattavat istahtaa heidän pöytiinsä tai ottavat muuten kontaktia heihin.
Titi’s Magicin tanssijat voivat tarvittaessa myös toimia seremoniamestareina, juontaa tai tehdä taidokkaita esiintymisiä, jotka sopivat illan kulkuun. He eivät ole siis vain statisteja, vaan myös luovat tunnelmaa ja nostavat ulospäinsuuntautuneisuudellaan tapahtumapaikan meininkiä. Titi toivoo kollektiivin suuntautuvan tähän tulevaisuudessa entistä enemmän.
Yrittäjäksi markkinarakoon
Titi Kalda ei aloittanut yrittäjyyttä heppoisin perustein, vaan se oli pitkän luomistyön tulos. Visio go-go -tanssista kumpuaa Titin kokemukseen festareilta, joilla hän oli 15-16-vuotiaana. Hän sai vahvan kokemuksen näkemästään go-go -tanssijasta, joka esiintyi konemusiikkikeikalla lavalla. Hetki teki häneen syvän vaikutuksen ja porautui hänen mieleensä.
Titillä on tanssitausta lapsuudesta, mutta oli hylännyt harrastuksen murrosiässä. Titi kuitenkin palasi 20-vuotiaana tämän harrastuksen pariin Heels-tanssin muodossa. Heels on katutanssilaji, joka perustuu jazz-tanssin liikkeisiin, mutta sitä tanssitaan korkokengillä, ja liikekielessä keskitytään pehmeisiin, sensuelleihin ja dynaamisiin liikkeisiin.
Titi valitsi tanssitunnit, joilla tiesi opettajan tehneen uraa ulkomailla ja myös olleen go-go -tanssijana. Takaraivossaan hän yhdisti harrastuksen unelmaansa. Hänellä oli myös palo päästä lavalle tanssimaan. Vuonna 2022 Titi lähti go-go -tanssijan töihin Ibizalle, jossa tämä haave lavalla esiintymisestä toteutui.
Vuoden 2023 talvikauden Titi vietti Meksikossa go-go -tanssijana. Tanssiessaan Tulumissa yökerhossa Titi sai välähdyksenomaisen vision. Suomesta puuttui vastaavanlainen elämyksellisyys klubeilta ja yökerhoista. Energisiä go-go -tanssijoita ei ollut, mutta hän halusi tehdä tätä. Siinä oli markkinarako.
Titi otti luottamusloikan, irtisanoutui lopullisesti kokoaikatyöstään konsulttiyrityksestä ja lähti tanssimaan vielä toiseksi kaudeksi Ibizalle loppuvuonna 2023. Vaikka irtisanoutuminen tuntui uhkarohkealta, kyseessä oli kerran-elämässä-hetki, joka kantoi hedelmää.
Ulkomailla työelämä poikkeaa Suomessa totutusta tavasta. Työtä ei haeta lähettämällä ansioluetteloa ja toivomalla parasta, vaan saadaan ennemminkin yrittäjähenkisesti yhdessä tehtyjen projektien perusteella. Ihmisiin tutustutaan, heidän kanssaan tehdään projekti ja sitä kautta saadaan lisää keikkoja. Työkulttuurin ja -tapojen rikkominen antoi Titille uusia ideoita ja ”potkun perseelle”, muuttaen hänen suhtautumistaan työntekoon: omaa osaamista voi myydä ja projekteja saada epäsäännöllisen säännöllisesti.
Ibizalta Suomeen palattuaan Titi perusti oman toiminimen Titi’s Magic, jolla hänen oli tarkoitus mahdollistaa omien tanssikeikkojensa laskutus. Keikoissa tärkeää oli, että tanssi oli merkittävä osa tapahtumaa, sopi miljööseen täydellisesti asujen, tyylin ja elekielen puolesta. Pian tieto alkoi levitä ja Titi sai enemmän keikkoja kuin pystyi tanssimaan. Hän joutui ottamaan muitakin tanssijoita mukaan remmiin. Pyörittäessään tanssikollektiivia, Titin asema lähinnä suunnittelijana ja muotoilijana alkoi vahvistua. Nykyään hän keskittyy varmistamaan että laatu, puvut ja tanssijoiden tyyli vastasi sitä, mitä odotettiin, eli taikaa.
Vain 1,5 vuotta yrittäjänä aloitettuaan ja Titi’s Magicia pyöritettyään, eräs Titin entinen kollega tarjosi hänelle mahdollisuutta tulla perustamaan kuntosalia Helsingin Ullanlinnaan. Näin Titi päätyi mukaan kuntosali GoStudion osakkaaksi, mikä sopi erinomaisesti aktiivisesta elämäntavasta kiinnostuneelle Titille.
GoStudiolla Titin päävastuulla on asiakaskokemus ja toiminnan pyörittäminen. Joustava ja yrittäjähenkinen lähestymistapa, ja erityisesti Espanjasta omaksuttu työtapa, ovat olleet erittäin tärkeitä ominaisuuksia uuden yrityksen toiminnassa. Titi painottaa työntekijäkokemuksen merkitystä, sillä hyvinvoiva työntekijä luo parhaan asiakaskokemuksen. Kaiken muun voi replikoida, mutta ei hyvää fiilistä.
– Näissä mietin ihmisiä ja mikä on heille parhaaksi, ja kommunikointia, Titi kertoo.
Tämä ihmisläheinen ja kokonaisvaltainen ajattelutapa on ollut Titille tunnusomaista niin GoStudiossa kuin Titi’s Magic -tanssikollektiivissakin, hän luo ympärilleen positiivista ja innostavaa ilmapiiriä.
Työn syvempi merkitys
Titin lapsuudessa hänen vanhempansa huolehtivat ja kohtelivat hyvin kaikkia. Tämä on luonut hänelle pohjan ajatusmaailmaan, jossa hän uskoo, että kun palvelee itseään ja muita, maailmassa on kaikki paremmin. Hän kokee, että hoitamalla oman pienen tehtävänsä hyvin, se vaikuttaa välillisesti kaikkeen hänen ympärillään, sekä ihmisten elämiin.
Titin juuret ovat virolaiset ja hän näkee itsensä maailmankansalaisena. Hän kokee olevansa parhaimmillaan ulkomailla, tuntemattomien ihmisten ja eri kielten ympäröimänä. Titi ei koe itseään suomalaiseksi, eikä resonoi stereotyyppisen kylmän, totisen tai sisäänpäinkääntyneen suomalaisuuden kanssa.
Kulttuuristen rajoitteiden huomaaminen antaa myös mahdollisuuden jättäytyä näiden normien ulkopuolelle ja tehdä asioita ilman rajoituksia. Se on auttanut Titiä tekemään omaan juttuunsa, luomaan häpeämättömästi ja toteuttamaan ideoitaan, tavallaan ulkopuolisena, mutta kuitenkin ollen sisällä kulttuurissa.
Lukiosta Titille jäi mieleen yrittäjyyskurssi, jossa oli ”tekemisen meininki” ja hahmotettiin isoa kuvaa. Titille itsenäinen opiskelu ei ollut mahdollista, mutta kun hän pitää jostakin, hän paneutuu siihen perinpohjaisesti. Hän on käynyt myös palvelumuotoilun kursseja, joissa oppi konseptointia ja asiakkaan asettamista keskiöön.
Titin suhde työhön on syvästi merkityksellinen. Titi ei karsasta minkäänlaisia töitä, vaan on saanut oppeja uralleen kaikista työpaikoistaan: ravintolatarjoilijana, aulapalveluhenkilönä, että konsulttifirman projektipäällikkönä. Tekipä hän mitä tahansa työtä, se on tärkeä osa laajempaa kokonaisuutta ja mahdollistaa positiiviset myötävaikutukset.
Yhteisen hyvän miettiminen on ollut Titille luonteenomaista ja vahva piirre jo lapsuudesta asti ja on edelleen kantava voima kaikissa hänen töissään. Hänelle on tärkeää, että kaikki ihmiset voivat hyvin hänen ympärillään. Titi näkee työnsä jäljen suoraan siinä, miten hänen tiiminsä voi ja kuinka tiimi menestyy.
Titi Kalda rakentaa omaa tekemistään syvään uskoon yhteiseen hyvään ja laadukkaaseen toteutukseen, oli kyse sitten tanssista, ihmisten kohtaamisesta tai kuntosalin pyörittämisestä. Titi on koukussa onnistumisen tunteeseen, minkä hän kokee koko tiimin työn tuloksena.
Kuka Titi Kalda?
– 26-vuotias, syntynyt vuonna 1998
– Espoolainen, asuu Helsingissä
– Titi’s Magic -tanssikollektiivin perustaja, sekä GoStudio-kuntosalin osakas ja yksi perustajista
– Vahva tanssi- ja asiakaspalvelutausta, joista Titi on luonut itselleen uran yrittäjyyden kautta
Etusivun kuva: Jaakko Meyn
Nykysirkus taipuu teltassa esitettäväksi ilman tirehtööriäkin
Mutaa, hikeä ja sirkusta. Näin kuvailee suomalainen Arctic Ensemble sirkuskollektiivi teostaan Ensembled. Kaksituntinen esitys tarjoilee niin chaplinmaista komiikkaa, herkkää ilmaisua kuin hämyisen teknoklubin tunnelmaa, maailmanluokan akrobatialla höystettynä.
Esitystä varten on hankittu 400 katsojaa vetävä sirkusteltta mittatilaustyönä. Telttaan kävellessä sieraimeni täyttää popcornin ja sahanpurun nostalginen tuoksu. Kyseessä ei kuitenkaan ole perinteinen sirkus.
Sirkusta on olemassa kahdenlaista: perinteistä ja modernia. Perinteisessä sirkuksessa tirehtööri toivottaa katsojat tervetulleeksi, livebändi soittaa, klovnit liukastelevat lavalla ja esiintyjät poseeraavat temppujen huippukohdissa glittermeikit välkkyen. Tällainen on esimerkiksi Sirkus Finlandia, mikä jää monelle katsojalle ainoaksi kosketukseksi sirkustaiteeseen.
Moderni sirkus on tarinallisempaa ja sisältää elementtejä muista esittävän taiteen lajeista kuten teatterista, tanssista ja musiikista. Cirque du Soleilin areenatason moderni sirkus edustaa tyyliltään Hollywood-tuotantoja. Sen kaltaiseen näyttävyyteen on harvalla, varsinkaan kotimaisilla, produktioilla resursseja.
Näiden kahden ääripään väliin jää valtava määrä kotimaista ja ulkomaista sirkustaidetta, joka ansaitsee suuremman huomion kuluttajien mielissä, kulttuurikentällä ja mediassa.
Ensembled on nykysirkusta parhaimmillaan: siinä yhdistyy tekninen taituruus taiteelliseen kunnianhimoon. Se päästää taiteilijoiden fyysisyyden valloilleen, jopa rajoilleen. Oman mainintansa ansaitsee myös esityksen muusikko. Eeti Niemisen sävellyksillä kokonaisuuteen mielii upota vielä silloinkin, kun aplodit on jo annettu.
Ensembledissä teoksen ja yleisön välinen kuilu kurotaan jo ennen kuin esitys on alkanut. Osa akrobaateista venyttelee ja lämmittelee lavalla, toiset kantavat esitysvälineitä ja yksi haastattelee paikoilleen etsiytyviä katsojia. Välitön tunnelma kantaa koko esityksen ajan. Yleisön lapsijäsenet suorastaan villiintyvät hurmokseen, kun nuorallatanssijaa saa koittaa pudottaa välineeltään heittämällä häntä villasukkamytyillä.
Katsoja voi nojata taakse ja ihmetellä painovoiman ja ihmiskehon lakeja huimaavia temppuja. Ensembled kuitenkin kutsuu myös vilkaisemaan esiintyjän mieleen. Kysymykset, kuten millaista on olla katseen kohteena tai miltä tuntuu seistä tyhjällä lavalla kun parrasvalot sammuvat, on nivottu osaksi tarinaa.
Teoksen teemat käsittelevät sirkuksen kaksijakoisuutta: näyttävyyttä ja sen takana olevaa raakaa, fyysistä työtä. Esiintyjien kehot valjastetaan viihteeksi, mutta katsojalle välittyy tunne, että heillä on lavalla hauskaa keskenään.
Kollektiivin yhteiset numerot todistavat yhdessä tekemisen ja joukkoon kuulumisen voimaa, mutta tekevät tilaa myös uupumisen ja yksinäisyyden kokemuksille. Inhimillinen kaipuumme tuntea yhteyttä toisiimme välittyy Ensembledissä niin esiintyjien välillä kuin yleisönkin suuntaan.
Hengästyttävänä loppunumerona nähdään Suomen ja jopa maailman mittakaavassa poikkeuksellinen korealainen tuplakehto, kollektiivin erikoisosaaminen. Kun akrobaatteja heitellään ilmojen halki tymäkän teknobiitin soidessa, huomaan pidättäväni hengitystä.
Poistun teltasta hieman pyörällä päästäni. Tuntuu siltä, että kaiken näkemänsä ja kokemansa käsittelyyn tarvitsee ainakin viikon. Ja samalla haluaisin nähdä koko jutun heti uudestaan.
Teksti: Ira Pöllänen
Kuvat: Mikko Pirinen/Arctic Ensemble
Kulttuurin kummilapset -hanke on onnistunut panostus Helsingin kaupungilta
Näinä kulttuurileikkausten aikoina on sentään ainakin yksi paikka, jossa ei ole leikattu väärästä kohdasta. Kulttuurin kummilapset -hanke on erittäin onnistunut panostus Helsingin kaupungilta lasten kulttuurikokemusten mahdollistajana. Sen avulla moni perhe pääsee matalalla kynnyksellä kokemaan merkityksellisiä hetkiä yhdessä kulttuurin äärellä.
Esikoiseni synnyttyä vuonna 2020 tiesin teatterin tekijänä, että hän tulee tutustumaan taiteeseen jo hyvin varhaisesta iästä alkaen. Silloin en kuitenkaan vielä tiennyt, että kulttuuri tuotaisiin hänelle tarjottimella ja vieläpä ilmaiseksi.
Kaikki helsinkiläiset lapset ovat saaneet vuodesta 2020 alkaen kulttuurikummin. Kulttuurin kummilapset on Helsingin kaupungin ja kulttuuritoimijoiden yhteishanke, jossa ilmainen kulttuurikokemus mahdollistetaan kaikille perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Maksuton kulttuurikokemus lapselle vähintään kaksi kertaa vuodessa on mielestäni oikeus, joka pitäisi sallia kaikille lapsille asuinpaikasta ja kotikaupungista riippumatta.
Tähän eivät ole kuitenkaan vielä lähteneet muut kaupungit, ja ihmettelen suuresti miksi. Näinä aikoina leikataan kulttuurista rankasti. Se, että lapsi pääsee jo varhaisessa iässä kulttuurin pariin on ehdottomasti suurempi säästö ja panostus hyvinvointiin kuin esimerkiksi verotusten kevennys varakkailta.
Taide antaa kokijalleen sekä tekijälleen asioita, joita on vaikea mitata rahassa. Itselleni kuvataiteen harrastaminen lapsena oli monelta osin pako arjesta ja pahasta olosta. Teatterin kautta taas olen saanut elämääni paljon hyvinvointia ja selvinnyt monesta kriisistä, sillä teatterissa minulla on lupa olla oma itseni joka hetkessä. Tällaisia kokemuksia tarvitsee jokainen lapsi perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Leikkausten sijasta taidetta tulisi tukea yhä enemmän ja ympäri Suomen perustaa tällaisia kulttuurihankkeita, joissa lapset pääsevät kulttuurin pariin heti ensimmäisenä ikävuotenaan.
Lasten kulttuurikummeina toimivat eri yhteisöt riippuen lapsen syntymävuodesta, joten hanke tarjoaa töitä eri taiteenalojen toimijoille. Toiminta tarjoaa näin pitkäaikaisen työn monelle taiteilijalle. Jokainen hankkeessa mukana oleva on sitoutunut tekemään esityksiä lapsen syntymävuodesta kuuteen ikävuoteen saakka.
Me saamme poikani kanssa nauttia vielä vuoden ajan Helsingin kaupunginorkesterista, sillä se on vuonna 2020 syntyneiden lasten kulttuurikummi. Poikani on aina ollut kiinnostunut musiikista sekä eri soittimista ja orkesterin konsertit ovat tukeneet tätä kiinnostusta. Hän on saanut nähdä isoja puhallinsoittimia ja kuuntelemisen lisäksi tarkkailla lähietäisyydeltä miten niitä soitetaan. Helsingin Kaupunginorkesterin keikat ovat tarjonneet myös minulle nostalgisia kokemuksia ja johdattaneet omaan lapsuuden kuvastoon Huvitutti tv-sarjasta itselle tutuksi tulleen Satu Sopasen ansiosta. Hän toimii konserteissa solistina.
Tyttäreni on syntynyt vuonna 2022 ja hän on puolestaan saanut kulttuurikummikseen taidealojen joukon, johon kuuluu tanssia, sirkusta, esittävää taidetta, valokuvataidetta ja ruokakulttuuria. Hän on käynyt osallistumassa muun muassa teatterimuseon esityksiin. Ja nimenomaan osallistumassa, eikä vain katsomassa. Hankkeen esitykset ovat osallistavia ja katsojat otetaan osaksi esitystä jo ennen esityksen alkua. Esiintyjät ovat vastaanottamassa yleisöä ja luomassa lämpimän tunnelman jo heti paikalle saavuttua. Lapset saavat vapaasti juosta, käyttää ääntään ja ovat tervetulleita osallistumaan esitykseen juuri sen hetkisellä energiallaan. Näin he pääsevät hyppäämään heti mukaan sadun maailmaan ja tuntevat olevansa tärkeä osa esitystä.
Pääsin haastattelemaan ystävääni ja kolleegaani Maria Myllykangasta, joka toimii vuonna 2021 syntyneiden lasten kulttuurikummina Teatteri ILMI Ö:n esitysten kautta. Hän kertoo miten työ hankkeessa on koko esitysprosessin ajan suunnittelusta toteutukseen hyvin lapsilähtöistä. Mikään esitys ei ole samanlainen, sillä lapset reagoivat esitykseen eri tavoin ja esiintyjät reagoivat vuorovaikutuksessa katsojiin koko ajan. Teatteri ILMI Ö:n esityksissä on vahvana osana myös livemusiikki, joka soi vuorovaikutuksessa yleisön kanssa. Myllykangas kertoo esiintyjien jäävän esityksen jälkeenkin kohtaamaan katsojia ja katsojilla on mahdollisuus tulla lavalle tutustumaan esityksessä nähtyihin lavasteisiin ja rekvisiittoihin. Tämäkin on harvinaista herkkua katsojalle.
Useat katsojat sanovat Myllykankaalle käyvänsä vuosi toisensa jälkeen katsomassa aina uudestaan Teatteri ILMI Ö:n esityksiä, sillä esitys on ollut heille merkityksellinen kokemus, joka halutaan kokea uudestaan. Myllykangas kertoo miten hanke on toiminut ponnahduslautana myös sille, että katsojat ovat alkaneet käydä teatterissa laajemminkin hankkeen ulkopuolella ja se vahvistaa sitä, että Kulttuurin kummilapset -hankkeessa on onnistuttu erinomaisesti.
Olen molempien lasteni kanssa menossa tässä kuussa nauttimaan jälleen Kulttuurin kummilapset kokemuksista konsertin ja teatterin muodossa. Tapahtumiin osallistuminen on tehty jokaisella osa-alueella helpoksi ja toivon, että tämä esimerkki rantautuisi pian Helsingin lisäksi myös muihin kaupunkeihin. Kulttuuri ja siitä saadut positiiviset vaikutukset elämäämme pitäisi kuulua kaikille.
Kuvat: Matti Snellman. Teksti: Birgitta Taussi.
Onko tekoälystä arjen pelastajaksi?
Tekoälyä löytyy nyt lähes kaikkialta. Se on vallannut ryminällä kaikki uudet laitteemme, kuten läppärit ja puhelimet. Tämä tietenkin näkyy elämässämme monin eri tavoin, aina työpaikalta vapaa-ajan seikkailuihin. Selvitimme mihin ihmiset tekoälyä käyttävät ja koetaanko se uhkana vai mahdollisuutena.
Mielipiteitä Helsingin kulttuuritarjonnasta
Kaupunki-tv selvitti ihmisten mielipiteitä paikallisesta kulttuurintarjonnasta.
Suuri kakkagallup – ”Edesvastuutonta”
Kaupunki-tv kävi kysymässä loppukesäisessä Herttoniemenrannassa, mitä mieltä ihmiset ovat lemmikkien jätöksistä. Kakka sai melko yksimielisen tuomion.