Ilmastonmuutoksen myötä kesälämpötilat todennäköisesti nousevat. Enemmistöä tämä huolestuttaa, jotkut taas suhtautuvat myönteisesti lämpöön. Kaupunki-TV jalkautui Helsingin kaduille kysymään, miten kuluneen kesän hellejaksot vaikuttivat kansalaisten arkeen.
Ilmatieteen laitoksen tuoreen raportin mukaan Eurooppa on maailman nopeimmin lämpenevä maanosa. Länsi-Euroopassa koettiin juuri mittaushistorian lämpimin kesäkuu, ja heinäkuussa Suomea käristi poikkeuksellinen helleputki. STT uutisoi hiljattain, että suomalaiset vähensivät matkailua Etelä-Eurooppaan tänä kesänä. Itämeren valtioiden suosio kesäkohteina on sitä vastoin kasvussa.
Postin käynnistämä Secondhand Syyskuu kannustaa kuluttajia tekemään kestävämpiä valintoja ostamalla vain käytettyjä tavaroita syyskuun ajan. Kaupunki-tv lähti kaduille selvittämään, millaisia ajatuksia ja ostotottumuksia ihmisillä on käytettyjen tuotteiden suhteen.
Videon suunnittelu, kuvaus ja editointi: Taru-Tuuli Joki
Tatuoija Petteri Myyryläinen ei halua ammatillisen kehityksensä päättyvän.
Äänekoskelta lähtöisin oleva tatuoija Petteri Myyryläinen on toiminut tatuoijan ammatissa 7 vuotta. Videolla Myyryläinen avaa työnsä palkitsevuutta ja merkitystä, sekä pohtii omaa valta-asemaansa asiakkaita kohdatessaan.
Suomen kansallislaji, pesäpallo, kasvattaa jalansijaansa pääkaupungissa. Helsinkiläisseurat Puna-Mustat ja Roihuttaret ovat osoittaneet, että laji elää ja sille on paikkansa myös pääkaupungin vilinässä. Sekä naisten Superpesiksessä että miesten Ykköspesiksessä nähdään tänä kesänä helsinkiläiset joukkueet, joilla molemmilla on selkeä visio tulevaisuudesta ja kunnianhimoiset tavoitteet.
Helsingin Meilahdesta ponnistava Puna-Mustat nousi viime kauden päätteeksi pesäpallon Suomen toiseksi korkeimmalle tasolle Ykköspesikseen. PuMu on kertonut pyrkivänsä pelaamaan korkeimmalla sarjatasolla miesten Superpesiksessä kaudella 2027, joten nousu Ykköspesikseen on tärkeä välietappi joukkueelle matkalla kohti tulevaisuuden tavoitteita.
Superpesis-unelman lisäksi Puna-Mustat haluaa juurruttaa pesäpallon Helsinkiin ja olla jäsenmäärältään Suomen suurin pesäpalloseura vuonna 2030. Seuran tavoitteena on kasvattaa pesäpallon tunnettuvuutta pääkaupungissa lukuisten eri juniorikonseptien kautta.
Seuran pääomistaja Juho Juhantalon mukaan seura on viime vuosien aikana liikuttanut satoja lapsia eri konsepteissa, mutta haastetta on toistaiseksi tuottanut aluejoukkueiden kasaaminen. “Tällaista systemaattista kehitystyötä tehdään” Juhantalo jatkaa kertoessaan haasteista junioreiden hankkimisessa sekä valmentajien vaatimustason nostamisessa.
Joukkue sai houkuteltua “Suomen tunnetuimman pesäpalloilijan” Meilahteen 2+1 vuoden sopimuksella
Kasvuorientoituneella PuMulla on sekä edustusjoukkueen että seuran kilpailullisille tavoitteille myös katteensa. Joukkue sai houkuteltua, Juhantalon mukaan, “Suomen tunnetuimman pesäpalloilijan” Juha Puhtimäen Meilahteen 2+1 vuoden sopimuksella. Ilmajokinen Puhtimäki on aikaisemmin valittu niin vuoden pesäpalloilijaksi kuin lukkariksi, jonka lisäksi häneltä löytyy kolme Suomen mestaruutta.
“Juha on persoonaltaan sellainen, joka on heittänyt itsensä likoon ja mediassa läsnä. Ja kyllä kaikkien laji-ihmisten se pitää myöntää, että Juha tekee palveluksen koko lajille.” Juhantalon mukaan Suomen parhaana lukkarina pidetty Puhtimäki tulee olemaan merkittävä tekijä koko pesäpalloyhteisölle pääkaupunkiseudulla. Puhtimäki pyritään seurassa tuomaan mukaan myös juniorikonsepteihin, jotta nuoret kokisivat lajilegendan olevan läsnä koko seurassa.
PuMussa jatkaa myös seuraa viime vuonna Ykköspesikseen nostamassa ollut lajilegenda Jere Dahlström. Superpesiksen lyöntitilastoissa vaasalainen on kaikkien aikojen toisena, jonka lisäksi myös hän on Suomen mestari ja moninkertainen lyöjäkuningas.
PuMun nykykentällä Meilahdessa ei Superpesikseen pötkitä. KUVA: Akseli Lapinoja.
Puna-Mustien pääsarjahaaveiden edessä on vielä yksi suuri este ylitettävänä, nimittäin peliolosuhteet. Meilahden pesäpallokenttä ei nykyisellään täytä Superpesiksen vaatimuksia, vaan paikka korkeimmassa sarjassa vaatisi kunnon pesäpallostadionin. Tälläkin hetkellä PuMu saa pelata Meilahdessa poikkeusluvalla.
Juhantalon mukaan suunnitelmat uudesta mahdollisesta monitoimiareenasta Meilahteen ovat edenneet hyvissä merkeissä kaupungin kanssa. Seurasta on tavattu rakennusliikkeitä, kiinteistökehittäjiä, kaupungin ihmisiä ja hahmoteltu yhdessä minkälainen kokonaisuus Meilahdessa voisi elää ja toimia. Juhantalo kertoo osapuolilla olevan selkeä, yhteinen tavoite stadionin yksityisrahoitteisuudesta. ”Mikä me nähdään tärkeimpänä liiketalouden kannalta on se, että siinä (stadionilla) olisi ympärivuotista toimintaa.” Sekä kaupungin että seuran yhteisenä toiveena alueelle olisi nuorten liikunnan kannalta ympärivuotinen liikuntapaikka ja talvella tekojäärata.
Superpesistä kirsikkapuiden alla – Roihuttaret haastaa kärkeä entistä hanakammin
Viisi vuotta sitten pesäpallon fanit Helsingissä saivat ilonaiheen Roihuvuoren Roihuttarien noustua naisten Superpesikseen. Roihuttaret nousivat takaisin Superiin sitten vuoden 2014 nyt tavoitteenaan jäädä pysyvästi pääsarjatason joukkueeksi.
“Sanoisin, että kaksi ikäryhmää on ollut tosi isossa roolissa, jos ajatellaan Roihuttarien nykyhetkeä eli -00 ja -02 -syntyneet”, kertoo Roihuttarien puheenjohtaja Ruth Palola. Nämä ikäryhmät kertoivat jo E -juniori-ikäisinä unelmansa Superpesiksessä pelaamisesta. Nuorten junioreiden valmentajat opastivat nuoret treenaamaan kovaa ja vuosien kuluttua tulosta syntyi sarjanousun muodossa.
Vuosina 2000- ja 2002 -syntyneiden oltua B -juniori-ikäisiä huomasi seura suurta kehitystä. Hetkeä myöhemmin Roihuttaret pelasi jo noususta ja varsinkin jälkimmäinen ikäryhmä oli tärkeä osa sitä. “Siinä oli näitä nollakakkosia tosi paljon, siinä [sarjanousun varmistaneessa] joukkueessa mukana”, Palola jatkaa.
Kirittärien Mari Mantsinen lähdössä Roihuttarien Oona Tuonosen näpyn perään. KUVA: Juhani Järvenpää.
Vuoden 2020 sarjanousun myötä Roihuvuori kaipasi pesäpallostadionia joukkueen kodiksi, joten seurasta otettiin ripeästi yhteyttä Helsingin kaupungin suuntaan. Stadion-hankkeeseen kaupunki lähti Palolan mukaan “tosi positiivisesti, hyvällä yhteistyöllä ja draivilla” mukaan ja Superpesis-mitat täyttävä stadion kaupunginosaan kohosi ennätysajassa, vain yhden talven aikana.
Roihuttaret on viime vuosina houkutellut kausi kaudelta enemmän katsojia peleihin, ja tunnelmaa katsomossa pidetään yhtenä naisten Superpesiksen parhaista. Ensimmäisenä Superpesis-kautena 2021 katsomon yleisökeskiarvo oli 346, kun kesällä 2024 oli se noussut jo 499:ään. Yhtenä syynä kiinnostukselle Palola mainitsee yleisen kiinnostuksen kasvun lajia kohtaan myös sen, että Roihuttarien otteluissa ottelun tapahtumat kuulutetaan selkokielellä, jotta myös lajille vieraammat katsojat saataisiin kiinnostumaan peleistä.
Menestys sarjassa ei kuitenkaan ole ensimmäisinä vuosina ollut Roihuttarille helppoa. Seura on pystynyt haastamaan kärkipään joukkueita, mutta runkosarjan jälkeiset puolivälierät ovat vielä jääneet haaveeksi. Hyvä näyte nykyisen joukkueen yllätyspotentiaalista saatiin heti kauden ensimmäisessä kotiottelussa Kirittäriä vastaan, jonka Roihuttaret yllättäen voittivat.
Alkaneelle kaudelle 2025 joukkue vahvistui viime vuoden Ykköspesiksen vuoden pelaajaksi ja vuoden lukkariksi valitulla Erica Rosendahlilla. Joukkueen tavoitteena tulevaisuudessa seuran puheenjohtaja Ruth Palola pitää vakiintuvaa paikkaa sarjan keskikastista sekä tietenkin pudotuspelejä. Kovakätinen lukkari Rosendahl saapuikin Rauman Ferasta johtamaan seuraa juuri kohti pudotuspelejä.
Teksti: Akseli Lapinoja Etusivun kuva: Juhani Järvenpää
Kaupunkikanavan urheilulehti Vääntö listasi kymmenen parasta urheiluhymnia yhteistyössä Kaupunkiradion kuuntelijoiden kanssa. Lista ei ole paremmuusjärjestyksessä.
Survivor – Eye of the Tiger
Eye of the Tiger on yksi tunnetuimmista ja ikonisimmista urheilubiiseistä kautta aikojen. Eye of the Tiger on ollut alusta lähtien voiman, sinnikkyyden ja voitontahtoon heräämisen symboli.
The White Stripes – Seven Nation Army
Stadiohymni yli genrerajojen on Seven Nation Army. Jack Whiten säveltämä (2003) minimalistinen, mutta voimakas kappale, on osoitus siitä, että faneilla on valtava rooli musiikin nostamisessa stadionklassikoksi.
Smokie – Living Next Door to Alice
Brittiläinen kestoklassikko (1976), Smokien Living Next Door to Alice on alun perin melankolinen pop-rock -kappale, kunnes se sai täysin uuden elämän urheilukatsomoissa – ja tämä johtuu yleisön huudosta. Kertosäkeessä laulaja kysyy ”For 24 years I’ve been living next door to Alice”, yleisö täydentää sen spontaanisti huutamalla ”Alice?! Who the f** is Alice?!”*.
Vuonna 1996 Itävallassa järjestetyssä jääkiekon MM-kisoissa IIHF kielsi laulun soiton stadionilla, sillä IIHF:n puheenjohtajan vaimon etunimen oli Alice.
Motörhead – The Game
Ruumiillistuma aggressiosta ja hallinnasta, The Game (2000) on legendaarisen brittibändi Motörheadin räjähtävä metallikappale, joka on täynnä asennetta, voimaa ja uhmaa.
Joe Satriani – Crowd Chant
Crowd Chant (2006) on kitaravirtuoosi Joe Satrianin taidonnäyte. Crowd Chant osoittaa, että instrumentaalikappalekin voi toimia erinomaisesti urheilutapahtumissa. Se ei tarvitse sanoja – yleisö hoitaa ne itse.
Shakira – Waka Waka (This Time for Africa)
Vuoden 2010 jalkapallon MM-kisojen virallinen tunnuskappale nousi nopeasti ilmiöksi, joka yhdisti musiikin, urheilun ja kulttuurien monimuotoisuuden ainutlaatuisella tavalla. Waka Waka ei ollut vain kisojen taustamusiikkia – siitä tuli turnauksen sielu.
Blur – Song 2
Song 2 on kuin pieni mutta voimakas urheilukokemuksen laukaisija. Se ei selittele, se ei odota – se vaan tapahtuu, ja siksi se toimii niin erinomaisesti.
JVG – Voitolla yöhön
Kotimainen kestosuosikki, Voitolla yöhön (2014), nousi nopeasti klassikoksi suomalaisessa urheilukulttuurissa. Voitolla yöhön edustaa uutta sukupolvea ja tuo raikkaan suomalaisen äänen stadionsoittolistoille.
Darude – Sandstorm
Yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista elektronisista kappaleista, Sandstorm (1999) ei sisällä sanoja, mutta ei se tarvitsekaan – se on puhdasta energiaa. Harva kotimainen biisi on saavuttanut tämän kaltaista suosiota maailmalla – Sandstorm on Suomen musiikillinen vientituote vailla vertaansa.
AC/DC – Thunderstruck
Onko urheilutapahtuma urheilutapahtuma, jos siellä ei soi vähintään yksi AC/DC:n biisi? Thunderstruck on australialaisen hard rock -jättiläisen AC/DC:n klassikko, jonka sähkökitaran intro on yksi maailman tunnetuimmista. Kappale on soinut kaikenlaisissa tapahtumissa ympäri maailmaa ja tulee soimaan aina ja ikuisesti.
Maaliskuussa julkaistun vuosittaisen Nuorisobarometrin mukaan suomalaiset nuoret ovat kiinnostuneempia politiikasta kuin kertaakaan viimeisen 30 vuoden aikana. Silti äänestysaktiivisuus ei ole juurikaan kasvanut.
Tämän vuoden kunta- ja aluevaaleissa äänestysprosentti jäi jälleen alhaiseksi ja moni nuori jätti kokonaan äänestämättä. Moni ei jaksanut mennä äänestämään, ei tiennyt ketä äänestää, tai mitä vaalit edes koskivat. Kuitenkin samaan aikaan kiinnostus politiikkaa kohtaan on kasvanut. Tästä herääkin kysymys: miksi nuoret eivät äänestä?
Kansanedustaja ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Nasima Razmyar (sdp) arvelee, että huono äänestysprosentti johtuu nuorten epävarmuudesta politiikkaa kohtaan.
”Kiinnostusta politiikkaan kyllä löytyy, mutta äänestysaktiivisuus on ollut yllättävän alhainen. Johtuuko se siitä, etteivät nuoret usko politiikasta löytyvän vastauksia haasteisiin, joita he kokevat arjessaan – kuten opiskelijoiden asemaan, toimeentuloon tai koulutukseen liittyviin kysymyksiin”, Razmyar pohtii.
Viime aikoina hallituksen päätökset ovat osuneet kovimmin pienituloisiin ihmisiin, kuten nuoriin. Opiskelijoiden asumistukea on leikattu, ja samanaikaisesti elämän perusmenoihin, kuten ruokaan ja lääkkeisiin kohdistuvat arvonlisäveron korotukset ovat tehneet arjesta entistä hankalampaa.
Razmyar kertoo, että yhtenä vaikuttavana tekijänä nuorten negatiiviseen tulevaisuuden kuvaan ja epäluottamukseen on ollut puutteellinen nousukausi Suomessa.
”Viimeisimmässä Nuorisobarometrissä todettiin, että luottamus hallitukseen on heikentynyt. Yksi syy tähän on poikkeuksellinen tilanne, jossa nykyinen sukupolvi ei ole nähnyt samanlaista nousukautta tai niin sanottua ’Nokia-aikaa’. Uskon, että tämä liittyy yleiseen negatiiviseen näkemykseen tulevaisuudesta”, Razmyar kertoo.
”Toki, jos luvataan asioita, mutta ne eivät toteudu – ja samalla halutaan, että nuoret korkeakouluttautuvat ja nostavat osaamisen tasoa – niin on selvää, että leikkaukset ja opiskelijoiden kasvava velkataakka ennen työelämään siirtymistä heikentävät uskoa tulevaisuudesta”, Razmyar jatkaa.
Nuorten välinpitämättömyydestä politiikkaa tai ainakin äänestämistä kohtaan on puhuttu jo pitkään. Aihe on ollut esillä medioissa, niin Ylellä kuin valtakunnallisissa sanomalehdissäkin. Tämä keskustelu muistuttaa usein vanhaa fraasia siitä, että “nuoriso on pilalla”. Todellisuudessa jokainen sukupolvi hakee paikkaansa ja testaa rajojaan, kuten aiemmatkin. Tällä hetkellä äänestäminen ei tunnu yhtä merkitykselliseltä nuorille kuin vanhemmille ikäpolville.
Eikä se toisaalta ole yllättävää. Osa nuorista saattaa kokea, että heiltä ei kysytä mielipidettä itseään koskevissa päätöksissä, ja politiikan tyyli on jämähtänyt menneisiin vuosikymmeniin. Vaikka puolueet ovatkin mukana eri sosiaalisen median alustoilla, ei viesti silti tunnu riittävästi puhuttelevan nuoria. Syitä voi olla monia – ehkä sisällöt eivät ole tarpeeksi kiinnostavia tai ne eivät yksinkertaisesti päädy oikean yleisön eteen.
Razmyar painottaa, että kaupunkitasolla saadaan jo paljon aikaan ja nuoria kuunnellaan asiaan liittyen, mutta askelia on vielä otettava.
“Tietenkin valtio on valtio ja kaupunki on kaupunki, mutta pelkällä kaupunki- tai paikallistasolla saadaan jo paljon aikaan ja siellä tehdään paljon hyvää. Kuitenkin siinä, kuinka laajasti osallistetaan ja miten eri lähtökohdista olevia nuoria kuullaan aiheista, on meillä vielä tekemistä.”
Puolueen päättämisen pelko
Yhä harvempi nuori liittyy poliittisiin puolueisiin. Sen sijaan he saattavat tarttua aktivismiin ja keskittyvät heille henkilökohtaisesti tärkeisiin asioihin, kuten ilmastokriisiin, tasa-arvoon tai globaalien epäkohtien korjaamiseen. Kun vaikuttamisen tapoja etsitään ja löydetään itse, saattaa perinteinen puoluepolitiikka jäädä taka-alalle.
Nuorten on vaikea sitoutua yhteen puolueeseen, jos puolueen arvot eivät tunnu täysin omilta tai jos linjaukset tuntuvat nuorelle siltä, että ne muuttuvan jatkuvasti. Myös politiikan monimutkaisuus ja ristiriitaiset lupaukset voivat tuntua turhauttavilta.
Pelko julkisesta arvostelusta oman puolueen valintaan liittyen ja politiikan yhä kärjistyneempi voivat ilmapiiri vieraannuttaa nuoria entisestään. Arvostelun pelko saattaa johtaa siihen, ettei uskalleta ilmaista mielipidettä lainkaan. Viime viikolla aiheesta kirjoitti esimerkiksi Helsingin sanomat 22.5. julkaistussa jutussa. Artikkeliin haastatellut opettajat kuvasivat, että osa oppilaista ei uskalla ilmaista luokassa mielipidettään, koska pelkäävät tulevansa kiusatuksi.
Razmyarin mielestä yhteiskunnan tulisi olla moniääninen, jotta demokratia edistyisi.
“On pelottavaa ,ettei edes kahvilassa voi puhua oman seurueensa kesken, kun pelkää jonkun kuulevan toisesta pöydästä. Se on pelottava kehitys, kun yhteiskunnan tulisi olla moniääninen ja se on yhteiskunnan kantava voima. Se vie yhteiskuntaa todella huonoon suuntaan”
Nuorilla on tahtoa vaikuttaa ja muuttaa maailmaa. Tärkeää olisi varmistaa, että nuoret kokisivat politiikan tarjoavan siihen mahdollisuuden. Vain näin rakentuu yhteiskunta, jossa jokaisen ääni kuuluu.
Monella on mielikuva, että maahanmuuttajataustaiset naiset eivät harrasta liikuntaa. Todellisuudessa liikunta on monelle maahanmuuttajataustaiselle naiselle tärkeä osa elämää, mutta sen toteutuminen on usein monimutkaisempaa kulttuuristen, taloudellisten ja sosiaalisten esteiden vuoksi. Tässä jutussa kuusi naista kertoo omista kokemuksistaan liikunnan harrastajina ja tienraivaajina muille maahanmuuttajataustaisille naisille.
Hazhaow Murad muutti Irakista Suomeen vuonna 2020, ja on kahden pojan äiti. Murad opiskelee maisterintutkintoaan Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa elintarviketieteiden alalla. Murad tunnistaa liikunnan merkityksen maahanmuuttajataustaisten naisten elämässä, mutta hän näkee siinä myös haasteita.
“Perhesiteet ja kulttuuriset odotukset voivat vaikuttaa naisten mahdollisuuksiin osallistua liikuntaan. Monet naiset kokevat, että heidän elämänsä on omistettu perheelle, eikä heillä ole aikaa itselleen, vaikka he haluaisivat osallistua liikuntaan.”
Huivin eli hijabin käyttö ei Hazhaow’n mukaan ole este liikunnan harrastamiselle, mutta se voi tietyissä olosuhteissa vaikuttaa liikkumismukavuuteen. Hän kertoo:
”Se riippuu paljon siitä, missä ympäristössä liikuntaa harrastaa. On olemassa paikkoja, joissa uskonnolliset käytännöt otetaan huomioon – niissä hijabin käyttö ei ole ongelma. Tällaisissa inklusiivisissa tiloissa nainen voi liikkua vapaasti joko huivin kanssa tai ilman, omien valintojensa mukaan.”
”Jos liikuntapaikassa ei ole mahdollisuutta riisua huivia, jos ympäristö ei ole naisille suunnattu, tai jos huivi itsessään ei estä liikunnan harrastamista, se voi rajoittaa tiettyjen liikkeiden tekemistä ja tehdä niistä epämukavia”, Murad lisää.
Tästä syystä hän korostaa inklusiivisten ja monimuotoisten liikuntapaikkojen merkitystä.
”Inklusiivisuus tarkoittaa sitä, että liikuntapaikat ja ohjelmat ovat mukautettavissa niin, etteivät ne rajoita naisten liikkumista heidän uskonnollisten tai kulttuuristen taustojensa vuoksi,” Murad toteaa.
Monaliikussa järjestetään naisten ryhmäliikuntaa maahanmuuttajille.
Skala Shwan toimii Monaliiku – Monikansallisten naisten hyvinvointi ja liikunta ry:ssä talousassistenttina ja urheiluryhmien koordinaattorina. Hänen tehtävänsä keskiössä on luoda maahanmuuttajataustaisille naisille ja tytöille mahdollisuuksia osallistua liikuntaan turvallisesti omista lähtökohdistaan käsin.
Monaliiku on valtakunnallinen järjestö, joka tukee naisten kokonaisvaltaista hyvinvointia liikunnan, yhteisöllisyyden ja osallisuuden avulla. Toiminta perustuu kulttuurisensitiivisyyteen ja matalan kynnyksen osallistumiseen.
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi maksuttomia tai hyvin edullisia liikuntaryhmiä, joissa ei tarvita aiempaa liikuntakokemusta. Ryhmät on suunnattu erityisesti maahanmuuttajataustaisille naisille ja tytöille, ja niissä huomioidaan kielitausta, kulttuurierot sekä tarve turvallisille, naisille tarkoitetuille tiloille.
Skala Shwan on talousassistentti ja urheiluryhmäkoordinaattori. KUVA: Monaliiku.
Shwan kertoo, että alussa hän kohtasi epäilyksiä ja ennakkoluuloja. Oletettiin, ettei toiminta kiinnostaisi tai ettei osallistujia löytyisi.
”Jatkoin kuitenkin työtäni, koska näin, että kiinnostus oli todellista. Kun esteitä poistettiin ja viestintää parannettiin, yhä useammat naiset alkoivat osallistua. Ja samalla myös ympäristön asenteet muuttuivat”, Shwan sanoo. Osallistujien määrä on kasvanut vuosi vuodelta.
Monaliikun ryhmät tavoittavat nykyään vuosittain satoja maahanmuuttajataustaisia naisia eri puolilta Suomea. Toiminta ei keskity vain fyysiseen hyvinvointiin – se edistää myös henkistä jaksamista, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta.
”Kun naisille annetaan mahdollisuus liikkua turvallisessa ja ymmärtävässä ympäristössä, he eivät ainoastaan liiku: he vahvistuvat, verkostoituvat ja saavat takaisin uskon itseensä”, Shwan kiteyttää.
Anne Wanjiku Fagerström on kotoisin Keniasta ja on asunut Suomessa jo 17 vuotta. Hänen mukaansa liikunta ei yleensä ole ensimmäinen asia, johon maahanmuuttajataustaiset naiset tarttuvat.
”Liikunta tulee elämään usein osana kotoutumisprosessia, ei heti alussa”, Hän kertoo ja jatkaa: ”Alussa tärkeämpää on opiskella kieltä ja sopeutua yhteiskuntaan. Vähitellen liikunta kuitenkin löytää paikkansa arjessa.”
Wanjiku Fagerström uskoo, että liikunta on tärkeä osa hyvinvointia, mutta sen ei tarvitse olla suoraviivainen osa kotoutumista. Se voi tulla elämään monin eri tavoin – joko työpaikan, yhteisön tai liikuntakeskusten kautta.
Allison Abdile on kotoisin Kapkaupungista, Etelä-Afrikasta, ja on asunut Suomessa yhteensä noin 18 vuoden ajan. Hänellä on kaksi lasta ja suomalainen puoliso. Allisonin mukaan käsitys siitä, että maahanmuuttajataustaiset naiset eivät harrastaisi liikuntaa, ei pidä paikkaansa.
”Se on väärinkäsitys. Itse asiassa monet tunneista ovat täynnä, ja joillekin on jopa pitkät jonot. Kysyntää näille palveluille on paljon”, Abdile toteaa.
Allison Abdile on valmiina potkuliikkeeseen.
Abdilen mielestä liikuntamahdollisuuksia on tarjolla runsaasti, ja niiden suosio kasvaa jatkuvasti. Hän kannustaa ihmisiä tulemaan mukaan ja tutustumaan ryhmäliikuntoihin, jotka tarjoavat paitsi terveyshyötyjä myös yhteisöllisyyttä ja iloa.
Tuyen Le on kotoisin Vietnamista ja on asunut Suomessa noin yhdeksän vuotta. Hän osallistuu ryhmäliikuntaan kahdesti viikossa ja nauttii siitä suuresti. Liikunta on Tuyenille tapa vahvistaa itseään, rentoutua ja pitää hauskaa muiden kanssa.
”Se on todella mukavaa, mutta alkuun oli vaikea löytää tietoa erityisesti ilmaisista ryhmistä, joihin voisi liittyä. Kun tulimme tähän maahan, emme tienneet juuri mitään liikuntamahdollisuuksista”, Le kertoo.
Vaikka alku oli hankalaa, Le huomasi, että tiedon lisääntyessä ja omien kokemusten myötä liikuntamahdollisuuksia löytyi helposti.
Tuyen Le’n keskittynyt ja päättäväinen hetki harjoituksessa.
Erityisesti talvella ryhmäliikunta on hänelle tärkeä tapa pitää huolta itsestään. ”Ryhmät ovat hauskoja ja rentouttavia, ja erityisesti talvella on mukavaa liikkua yhdessä. Alussa voi olla vaikea löytää tietoa, mutta ajan myötä, kun tietää mistä etsiä, ryhmät ovat helposti saatavilla”, Tuyen sanoo.
Shadan Mahmud on 25-vuotias varhaiskasvatuksen ja hyvinvoinnin opiskelija, joka harrastaa joogaa kahdesti viikossa. Hän kertoo, että monille maahanmuuttajataustaisille naisille liikunta voi tuntua helpommalta, kun ympäristö on turvallinen ja suunnattu juuri naisille.
Shadan Mahmud osallistuu myös jumppatuoliharjoitukseen
”Kun liikuntatilat ovat naisille tarkoitettuja ja niissä vallitsee turvallinen ilmapiiri, se voi madaltaa kynnystä osallistua”, Mahmud sanoo, ”valitettavasti tällaisia paikkoja on vielä liian vähän.”
Mahmudin mielestä on tärkeää, että naiset uskaltaisivat puhua avoimesti liikuntatarpeistaan ja toiveistaan. Hän muistuttaa, että liikunta on olennainen osa hyvinvointia, mutta arjen kiireet voivat helposti syrjäyttää sen.
”Liikunta voi tuoda iloa ja tukea. On rohkeaa ottaa ensimmäinen askel, vaikka se tuntuisikin vaikealta”, Mahmud toteaa.
Merenkulun siirtyminen osaksi EU:n päästökauppajärjestelmää viime vuoden alussa pakottaa Itämeren laivavarustamot pohtimaan tulevaisuuden siirtojaan. Yhtälö ei ole helppo, sillä uusiutuvien polttoaineiden kehitys on edelleen murrosvaiheessa. Tulevaisuuden investointeihin vaikuttavia riskitekijöitä ovat myös maailmantalouden taantuma sekä epävarma geopoliittinen tilanne.
Mitkä ovat tulevaisuuden polttoaineet, entä mitkä ovat ne reitit, joille Itämerellä matkustajaliikennettä harjoittavat varustamot tilaavat uusia, ympäristöystävällisempiä laivoja?
2010-luvulla varustamot ovat tilanneet uutta, vastuullisempaa kalustoa rahdin ja tarvematkustamisen suosiossa oleville reiteille. Tämä käy selvästi ilmi, kun tutkii varustamoiden uusimpia päätöksiä uudisrakenteiden tilaamisesta.
Viking Linen pääreitti on Turun ja Tukholman välinen väylä, jolla varustamon uusimmat laivat Viking Grace (valmistunut vuonna 2013) ja Viking Glory (2022) kulkevat. Ahvenanmaalaisvarustamolla oli vuonna 2024 noin 70 prosentin markkinaosuus kyseisellä reitillä.
Tallink Silja Line on puolestaan investoinut Helsingin ja Tallinnan väliselle reitille, jolla pikalautat Megastar (2017) ja MyStar (2022) tekevät kuusi lähtöä päivässä molemmista kaupungeista.
Italialaiseen Grimaldi-konserniin kuuluva Finnlines on sekin uusinut laivastoaan ympäristöystävällisempään suuntaan. Varustamon reitillä Naantalista Ruotsin Kapellskäriin on jo yli vuoden ajan liikennöinyt kaksi uutta laivaa, eli Finnsirius (2023) ja Finncanopus (2024). Uusia aluksia on lähivuosina tulossa myös Helsingin ja Travemünden väliselle reitille.
Monen suomalaisen risteilymatkustajan perinteisellä suosikkireitillä Helsingin ja Tukholman välillä tilanne on puolestaan täysin erilainen. Reitillä liikennöivät tällä hetkellä Tallink Silja Line sekä Viking Line, joilla molemmilla on kaksi laivaa liikenteessä. Kumpikaan varustamo ei ole investoinut uuteen kalustoon Helsinki-Tukholma-linjalla vuosikymmeniin.
Tallink Siljan sisaralukset Silja Serenade ja Silja Symphony ovat valmistuneet 1990-luvun alussa. Myös Viking Linen pääkaupunkien välisellä reitillä liikennöivät laivat ovat samaa ikäluokkaa. Viking Cinderella valmistui jo vuonna 1989, ja linjapari Gabriella puolestaan vuonna 1992.
Turun ja Tukholman tai Helsingin ja Tallinnan välisiin reitteihin verrattuna Helsingin ja Tukholman välillä kulkee hyvin vähän rahtia, mikä tekee reitistä vähemmän kannattavan. Myös tarvematkustajien määrä on perinteisellä risteilyreitillä muita mainittuja reittejä pienempi.
– Jos linja olisi kannattava, olisivat varustamot jo investoineet uusiin aluksiin. Siellä on vanhat, jo itsensä takaisin maksaneet laivat liikenteessä, ja siksi reitti pysyy hengissä, sanoo Tallinnan teknillisen yliopiston Viron merenkulkuakatemian professori Ulla Tapaninen.
Molempien varustamoiden nykyiset alukset reitillä voisivat teoriassa olla liikenteessä vielä lähemmäs kymmenen vuotta. Vaikka laivoilla on vielä reilusti käyttöikää jäljellä, tuo merenkulun siirtyminen osaksi EU:n päästökauppajärjestelmää oman vaikutuksensa siihen, milloin reilusti yli 30 vuotta vanhalla laivalla ei enää ole taloudellisesti kannattavaa liikennöidä.
Tapanisen mukaan yksi mahdollinen tulevaisuuden skenaario Helsingin ja Tukholman välisellä reitillä on, että liikenteessä on nykyistä vähemmän laivoja etenkin lomakauden ulkopuolella.
Reitin lakkauttamiseen kokonaan hän ei kuitenkaan usko. Varustamoiden uudet investoinnit sijoittunevat hänen mukaansa jatkossakin kannattavammille reiteille, joilta sitten saattaa vapautua kalustoa Helsingin ja Tukholman väliseen liikenteeseen.
– Itse uskoisin, että kun nykyiset laivat tulisi uusia, tullaan linjalle kierrättämään varustamoiden muita, uudempia aluksia. Tähänkin tietysti vaikuttaa se, onko linjalla tarpeeksi kysyntää.
Tallinnan teknillisen yliopiston Viron merenkulkuakatemian professori Ulla Tapaninen.
Kun varustamot pohtivat uusien laivojen tilaamista, on uuden laivan käyttämä polttoaine yksi keskeisimmistä kysymyksistä ennen investointipäätöksen tekemistä.
Nykyään kaikki uudet alukset rakennetaan ns. dual fuel -periaatteella, eli kahden polttoainevaihtoehdon periaatteella. Perinteisen dieselmoottorin lisäksi aluksiin rakennetaan nykyään myös toinen, uusiutuvaa polttoainetta käyttävä moottori.
Uusista polttoainevaihtoehdoista sähkö on maailmanlaajuisesti yhä yleistyvämpi ratkaisu, ja lähivuosina nähtäneen myös täysin sähköllä kulkevia matkustaja-autolauttoja lyhyemmillä reiteillä. Viking Linen toimitusjohtaja Jan Hanses esimerkiksi kertoi viime vuoden lopussa Turun Sanomien haastattelussa, että varustamo suunnittelee kokonaan sähköllä kulkevaa lauttaa Helsingin ja Tallinnan väliselle linjalleen.
Muita yleisiä polttoaineratkaisuja ovat esimerkiksi LNG- ja biokaasu sekä metanoli. Vaikka uusi laiva teknisiltä ominaisuuksiltaan voisi liikennöidä täysin uusiutuvalla polttoaineella, kulkevat ne monesti edelleen pääasiassa dieselillä. Tämä johtuu siitä, ettei uusiutuvia polttoaineita vielä tällä hetkellä ole tarpeeksi saatavilla kilpailukykyiseen hintaan.
– Tässä transitiovaiheessa, kun EU-määräykset vasta käynnistyvät ja kiristyvät, voi diesel alkuvaiheessa olla halvempaa. Myöhemmässä vaiheessa sitten puhtaat energiamuodot tulevat olemaan halvempia, Tapaninen kertoo.
Merenkulun vihreä siirtymä ei kuitenkaan ole ainoastaan laivaston asteittaisen uusimisen varassa. Itämeren vanhempiin matkustajalaivoihin tehdään nykyään yhä enemmän polttoainekulutusta pienentäviä toimenpiteitä telakointien yhteydessä. Vanhemman laivan optimointi uusiin vaatimuksiin pidentää sen käyttöikää.
Useampi Tallink-konsernin vanhempi laiva on esimerkiksi viime vuosina saanut uusia potkureita. Näin yhtiö on Tapanisen arvion mukaan onnistunut pienentämään polttoainekulutustaan 20-30 prosentilla. Kymmenen vuotta sitten voimaan astunut EU:n rikkidirektiivi on johtanut siihen, että varustamot kiinnittävät yhä enemmän huomiota polttoainekulutuksen minimointiin.
– Polttoaineen kulutuksen säästöissä on ollut valtava kehitys viime vuosien aikana. Kulutusta on pienennetty esimerkiksi laivan muotoilulla, erilaisilla uusilla järjestelmillä ja moottorin optimoinnilla sekä huomioimalla sääolosuhteet reittivalinnoissa ja kulkunopeudessa.
Maailmantalouden ja ympäristösäädösten lisäksi nykyinen geopoliittinen tilanne sekä Itämeren turvallisuus ovat epäilemättä myös riskitekijöitä merenkululle.
Itämeren tilanne on tasaisesti ollut esillä julkisessa keskustelussa siitä lähtien, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan talvella 2022. Venäjän varjolaivaston aiheuttamat ympäristöriskit sekä kaapelirikot ovat herättäneet huolta, ja sotilasalusten läsnäolo Itämerellä on lisääntynyt reilusti.
Miten yhä epävarmempi turvallisuustilanne vaikuttaa varustamoiden halukkuuteen investoida uusiin aluksiin?
– En usko, että millään tavalla. Jos liikenteelle on kysyntää, kalusto vanhenee ja halua investoida uuteen on, niin sitten varustamot investoivat. Jos tilanne Itämerellä kriisiytyy, täytyy varustamoilla joka tapauksessa olla siihen suunnitelma riippumatta kaluston iästä.
Raikas juustokakku kruunaa kesäisen juhlan tai arkihetken. Tämä vegaaninen ja gluteeniton juustokakku tekee vaikutuksen vieraisiin tai perheeseen pienellä vaivalla.
Pohja:
Kaurakeksejä 300g
Margariinia (esim. sininen Keiju) 70g
Täyte:
Fazer Aito Vispi -vegaanista vispikermaa 2,5 dl
Oatly Oatspread -veganista tuorejuustoa 150g
Sokeria 4dl
Vaniljasokeria 1tl
Meira Agar agar -hyytelöimisjauhetta 2tl
Yhden sitruunan kuori
Vadelmapyree:
Pakaste- tai tuorevadelmia 100g
Tomusokeria 2rkl
Sitruunamehua ½dl
Ohje:
Murskaa kulhossa kaurakeksit monitoimikoneella tai sauvasekoittimella. Lisää sulatettu margariini. Painele pohja kakkuvuokaan ja laita jäähtymään jääkaappiin.
Sekoita agar agar -jauhe vegaaniseen vispikermaan ja kuumenna hellalla. Anna kiehua vähintään 2 minuuttia. Sekoita Oatlyn Oatspread, sokeri ja sitruunankuori. Lisää vispikerma ja agar agar -seos. Kaada vuokaan.
Tee vadelmapyree: sekoita vadelmat, tomusokeri ja sitruunamehu. Kaada vadelmapyree kakun päälle.
19-vuotias Jakob Samuel on nuori mies, joka on omistanut elämänsä kirkon palvelemiselle ja uskonsa syventämiselle. Hän on syntynyt Oulussa ja kasvanut Etiopian ortodoksisen kirkon parissa. Uskonnolliset perinteet ovat muovanneet hänen elämänsä perustan.
Jakob Samuel on perheensä esikoinen. Hänen äitinsä nimi on Rebka ja isänsä Samuel, ja perheeseen kuuluu yhteensä neljä lasta. Etiopiassa ihmisistä puhutaan vain etunimellä, koska sukunimi tulee suoraan isän etunimestä.
Lapsuudesta asti Jakobin elämää ovat ohjanneet kristilliset arvot ja kirkon perinteet.
”Uskonto on minulle elämän perusta. Olen kasvanut Etiopian ortodoksisessa kirkossa, ja sen rukoukset ja traditiot ovat muovanneet elämäni perustan. Uskoni antaa minulle voimaa ja ohjaa elämääni Jumalan tahdon mukaisesti,” Jakob kertoo mietteliäänä.
Jakobin matka diakoniksi ei ollut sattumaa. Hän oli jo nuoresta lähtien kiinnostunut kirkon tehtävistä ja unelmoi diakonin roolista. Viisi vuotta sitten hänet vihittiin diakoniksi, ja siitä lähtien hän on palvellut kirkkoa omistautuneesti.
”Diakonin tehtäviin kuuluu muun muassa osallistuminen jumalanpalveluksiin diakonin roolissa, papin avustaminen, saarnaaminen, liturgian järjestelyt sekä esimerkillinen käyttäytyminen. Nuoret voivat osallistua kirkon toimintaan esimerkiksi laulajina, diakoneina, lasten opettajina ja opetuksiin osallistujina,” Jakob kertoo.
Jakob aloitti kirkon palvelutehtävissä jo lapsena. (KUVA: Jakob Samuelin kuva-albumi).Jakob vihittiin diakoniksi arkkipiispa Abune Eliaksen toimesta. (KUVA: Jakob Samuelin kuva-albumi).
Vaikka Jakob kokee, että uskonnon perinteet säilyvät hyvin nuoremman sukupolven keskuudessa, hän korostaa, että tämä vaatii yhteistyötä kirkon ja vanhempien välillä.
”En koe haasteita uskonnollisen identiteetin säilyttämisessä. Olen kasvanut kirkossa, ja kirkko on olennainen osa elämääni,” hän sanoo.
Kirkollinen elämä ja armeijan velvollisuudet
Elämän tasapainottaminen on joskus haastavaa. Armeijan ja diakonin tehtävien yhdistäminen ei ole aina helppoa.
”En ole aina päässyt jumalanpalveluksiin, ja kaipaan usein kirkkoa ollessani armeijassa,” hän myöntää. Silti hän uskoo löytäneensä tavan yhdistää moderni elämä kirkollisiin velvotteisiin. ”Minulla on selkeä päiväjärjestys, teen asiat järjestyksessä ja varaan aikaa kaikelle tärkeälle. En käytä liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa, koska en pidä sitä tarpeellisena,” Jakob kertoo.
Kirkkolauluilla on erityinen paikka Jakobin sydämessä. ”Kuuntelen niitä päivittäin esimerkiksi bussimatkoilla ja lenkeillä, ja kotona harjoittelen ja laulan diakonien lauluja”, hän kertoo hymyillen. Laulaminen on hänelle tapa vahvistaa hengellisyyttä ja yhteyttä kirkon perinteisiin.
Jakob pukeutuneena armeijan varusteisiin, valmiina palvelemaan ja suorittamaan tehtävänsä. (KUVA: Jakob Samuelin kuva-albumi).
Suomessa asuu arviolta noin 1500–2000 etiopialaista, ja määrä on kasvanut viime vuosina. DVV ei julkaise tarkkoja tietoja yksittäisten uskonnollisten yhdyskuntien jäsenmääristä, mutta Helsingissä toimivan Debre Amin Abune Tekle Haymanot -ortodoksikirkon mukaan Suomessa seurakuntaan kuuluu yli 500 henkilöä. Jakob on yksi heistä.
Liturgiassa Jakob käyttää Ge’ezin kieltä, jota hän ymmärtää käännösten avulla. Ge’ez on vanha etiopialainen kieli, jota käytetään Etiopian ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksissa, rukouksissa ja pyhissä teksteissä. Jakob kertoo haluavansa syventää Ge’ezin kielitaitoaan tulevaisuudessa.
Jakob jumalanpalveluksessa käytettävässä asussa sunnuntaina palveluksen päättyessä.
Tulevaisuudessa Jakob haaveilee edelleen kehittyvänsä kirkollisessa roolissaan. ”Haluaisin kehittyä eteenpäin kirkollisessa roolissani ja opettaa Jumalan sanaa ihmisten edessä. Jumalan salliessa haluaisin jonain päivänä ryhtyä papiksi,” Jakob sanoo toiveikkaana.
