Tunnistammeko väkivallan ympärillämme?

Lauri Koivisto
-
0
Tunnistammeko väkivallan ympärillämme?

Väkivalta on hyvin moninainen asia. Sitä on meidän melkein kaikkien elämässä, enemmän tai vähemmän. Väkivalta saattaa kuitenkin jäädä havaintojemme ulkopuolelle.

Suomi on turvallinen maa olla ja asua. Tämän lisäksi Suomi on myös valittu YK:n raportissa maailman onnellisimmaksi maaksi. Nämä faktat on hyvin tiedossamme. 

Näin todella onkin, vaikka jotkut meistä pelkäävät yksin liikkumista kaupungilla, varsinkin yöaikaan. Kansainvälisesti tarkasteltuna maamme on tässä suhteessa turvallinen maa.

Suomessa hyvin harvoin ihminen joutuu itselleen vieraan ihmisen väkivallan kohteeksi. Näin ollen kaupungilla yleensä saa liikkua turvassa ilman välitöntä väkivallan uhkaa. Toki rikoshistoriastamme löytyy myös tapauksia, joissa uhri ei ole ollut tuttu tekijälle entuudestaan. Nämä ovat kuitenkin poikkeuksia kokonaisuudessa.

Vieraat ihmiset ovat siis harvoin väkivallan tekijöitä Suomessa. Niin tästä huolimatta maamme on Euroopan unionin maiden väkivaltatilastoissa heikoilla sijoilla. Suomessa henkirikoksia tehdään noin kaksinkertainen määrä verrattuna jäsenmaiden keskiarvoon. Erityisesti naisille Suomi on yksi EU-maiden väkivaltaisimpia.

Mistä tämä sitten johtuu?

“Älkää kysykö mistä johtuu väkivalta”, kysyi jo 40 vuotta sitten Pelle Miljoona & N.U.S.- yhtye.

Nyt on kuitenkin paikallaan toviksi pysähtyä pohtimaan, että mistä tämä johtuu. Totuus on se, että Suomessa väkivalta tapahtuu lähellä. Tekijä on uhrille tuttu ja myös tekopaikka on usein jommankumman tai molempien yhteinen koti.

Kansainvälistä mediahuomiota Suomi on saanut viime vuosina joukkosurmistaan. Näitä ovat esimerkiksi Jokelan ja Kauhajoen kouluampumiset. Näissäkin kuitenkin tekopaikka oli tekijälle tuttu entuudestaan.

Suomessa naisen surmaa useimmin joko entinen tai nykyinen ja puoliso. Miehen taas useimmin hänen kaveripiirinsä kuuluva henkilö.

Lähisuhde- ja kouluväkivalta ovat asioita, jotka Suomessa ovat valitettavan yleisiä. Ne ovat kuitenkin myös hyvin vaiettuja ja niihin liittyy usein suuri häpeän tunne. 

Kouluväkivalta on sellainen väkivallan muoto, jota todella moni on elämässä kohdannut, vähintään sivustaseuraajana. Kouluväkivallasta ollaan onneksi viime päivinä puhuttu julkisestikin entistä enemmän. 

Lähisuhdeväkivaltakin nousee toisinaan otsikoihin. Se tosin se vaatii usein raakaa fyysistä väkivaltaa ennen kuin se saa palstatilaa.

Niin fyysinen väkivalta.

Monesti väkivallasta puhuttaessa mieleen nousee nimenomaan fyysinen väkivalta. Tämän lisäksi väkivalta on kuitenkin paljon muutakin. 

Väkivaltaan voi kuulua henkistä-, seksuaalista-, taloudellista- tai sosiaalista väkivaltaa. Joissain lähisudeväkivaltatapauksissa myös hengellistä väkivaltaa. Parisuhteen päättyessä eroon lähisuhdeväkivalta voi muuttua vainoksi.

Fyysinen väkivalta on yleensä helppoa tunnistaa. Muita väkivallan muotoja ei välttämättä ole aina niin helppoa huomata. Joskus esimerkiksi lähisuhteissa henkinen väkivalta saatetaan luokitella vitsiksi, huumoriksi. Tällaisissa tapauksissa henkisen väkivallan uhri voi jopa itse vähätellä asiaa.

Lähisuhdeväkivaltaan kuuluu aina paljon tunteita, saatetaan ymmärtää liikaa väkivaltaan syyllistynyttä osapuolta. Kestetään liikaa.

Tunteet, tunteet.

Jos jokainen meistä tunnistaisi mahdollisimman hyvin omat tunteensa ja puhuisi asioita ääneen, niin toivottavasti tämä tilanne paranisi pian.

Ja puhutaan tunteista jo mahdollisimman nuorille, niin jokaisen on parempi kulkea myös opintietään.

Lähteitä: Rikosuhripäivystys, Nettiturvakoti ja Väestöliitto

Lauri Koivisto

Artikkelikuva: Pixabay/ Sammy Williams


Helsingin Kaupunginteatterin yleisössä on tyytyväisyyttä turvallisuusjärjestelyihin

Lauri Koivisto
-
0
Helsingin Kaupunginteatterin yleisössä on tyytyväisyyttä turvallisuusjärjestelyihin

Viime keväänä Helsingin Kaupunginteatterin näytökset loppuivat, kun korona-rajoitukset alkoivat. Tänä syksynä esitystoiminta teatterilla on taas jatkunut, kuitenkin monimuotoisin turvajajärjestelyin. Päiväni Murmelina -musikaali on teatterin kuluvan syksyn suursatsaus. Sen näytöksen väliajalla 9.9. yleisön edustajat pitivät onnistuneina vallitsevia turvajärjestelyitä.

Kysymykset:

  1. Oletko käynyt aiemmin korona-aikana teatterissa?
  2. Miksi tulit katsomaan Päiväni Murmelina -musikaalia?
  3. Miltä tämän illan korona-ajan turvajärjestelyt ovat tuntuneet?
  4. Mitä turvajärjestelyissä voisi vielä ottaa huomioon?

Tuula Toivonen (valokuvaaja: Lauri Koivisto)

Tuula Toivonen, Helsinki

  1. En ole, viimeksi kävin teatterissa maaliskuussa ennen koronaa. 
  2. Esitys kiinnostaa ja halusin nähdä korona-ajan turvajärjestelyt. 
  3. Olen ollut tyytyväinen. Teatterille tullessa oli hyvät kyltit turvaväleistä. Mielestäni nämä voisi olla myös koronan jälkeenkin. Etukäteen en tiennyt, että täällä on väliaikatarjoilut vain ennakkovarauksella. 
  4. Olen ollut tyytyväinen näihin. 
Liisa Korhonen (valokuvaaja: Lauri Koivisto)

Liisa Korhonen, Helsinki

  1. En, tämä on tämän vuoden ensimmäinen teatterissa käynti.
  2. Olen täällä Kulttuurikaverina asiakkaan kanssa ja lisäksi näytelmä kiinnosti
  3. Hienosti järjestetyt turvajärjestelyt. Ei mielestäni ollenkaan liikaa. Narikassa oli visiirit. 
  4. En keksi mitään parannettavaa.
Pasi Puranen (valokuvaaja: Lauri Koivisto)

Pasi Puranen, Helsinki

  1. Olen käynyt, viimeksi viime viikolla.
  2. Näytelmä kiinnostaa ja lisäksi aihe sopii hyvin siihen, kun olen tehnyt viime aikoina paljon etätöitä.
  3. Oikein hyvin. On hyvät kyltit, opasteet ja käsidesit
  4. Nämä toimii hyvin näin.

Lauri Koivisto

Artikkelikuva:  Kuvassa keskellä Päiväni murmelina- musikaalin pääosan esittäjä Lari Halme – (Kuva HKT / © Robert Seger)



Päiväni murmelina on Helsingin Kaupunginteatterin syksyn suurmusikaali

Lauri Koivisto
-
0
Päiväni murmelina on Helsingin Kaupunginteatterin syksyn suurmusikaali

Päiväni murmelina on elokuvaversio on vuodelta 1993. Näyttämölle tämä tarina tuotiin kuitenkin vasta vuonna 2016, jolloin se esitettiin Lontoossa. Tämä tarinaltaan hyvin korona-aikaan sopiva teos kantaesitettiin suomenkielisenä versiona 3.9.2020 Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.

Päiväni murmelina -tarinassa päähenkilö meteorologi  Phil Connors lähetetään ehkä hieman vastentahtoisesti raportoimaan pikkukaupunkiin paikallisesta Murmelipäivän vietosta. Jutun juju on kuitenkin seuraavassa päivässä, tai oikeastaan seuraavissa päivissä. Connors nimittäin herää uudelleen samaan päivään, niin kauan, kunnes hän tekee kaiken “oikein”.

Tämä elokuva on valittu erilaisissa äänestyksissä hauskimpien elokuvien joukkoon. Tarina sisältää komediallisten elementtien lisäksi myös ajatuksia herättäviä teemoja.

Tämä aikaa ja tekoja pohtiva tarina sovitettiin yli kaksikymmentä vuotta elokuvan julkaisun jälkeen teatterin näyttämölle. Ensimmäisen kerran Päiväni murmelina -musikaali toteutettiin näyttämösovituksena Lontoon The Old Vic theatressa kesällä 2016. New Yorkin Broadwaylla teos nähtiin seuraavana vuonna.

Päiväni murmelina- musikaalin pääparin esittäjät Maria Lund ja Lari Halme. (Kuva HKT/ © Robert Seger / Teemu Kavasto)

Korona muutti ajattoman tarinan ajankohtaiseksi

Päiväni murmelina- musikaali oli valittu jo hyvissä ajoissa Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoon. Sen tarina muuttui tämän vuoden keväällä normaaliakin ajankohtaisemmaksi. Syynä tähän oli Suomeenkin saapunut korona-virus rajoitustoimenpiteineen. 

Nopeassa aikataulussa Suomessa siirryttiin etäopiskeluun ja -työhön. Monet saivat siis ikään kuin kokea Connorsin kohtalon; samanlainen päivä seurasi toistaan.

Helsingin Kaupunginteatterin Päiväni murmelina- työryhmä joutui kevään poikkeusolojen keskellä kehittämään uudet etätoimintatavat ja sopeutua niihin. Tästä huolimatta harjoitusprosessi eteni kohti ensi-iltaa.

Helsingin Kaupunginteatteriin Päiväni murmelina ohjaa kokenut musikaaliohjaaja Samuel Harjanne. Näytelmän käsiohjelmassa Harjanne toivoo, että “teos saa katsojan ajattelemaan omaa aikaansa ja ajankäyttöään”.

Teoksen ensi-ilta piti olla alunperin elokuussa 2020. Sitä jouduttiin lopulta siirtämään vain parilla viikolla eteenpäin. Suomenkielinen kantaesitys oli 3.9.2020 Helsingin Kaupunginteatterissa.

Lauri Koivisto

Artikkelikuva: Kuvassa Päiväni murmelina- musikaalin ensemblea  (Kuva HKT / © Robert Seger)

Lue lisää aiheesta – Kolumni koronateatterista

Teatterissa käynti korona-aikanakin on hyvä kokemus

Lauri Koivisto
-
0
Teatterissa käynti korona-aikanakin on hyvä kokemus

Tämän poikkeuksellisen ajan teatterissa käyntiin liittyy monia uusia käytänteitä.  Tästä huolimatta pääosin käynnistä jäi hyvä maku.

Korona-ajastaan huolimatta Helsingin Kaupunginteatterin esitykset jatkuvat, toki poikkeusjärjestelyin. (valokuva: Lauri Koivisto)

Kävin ensimmäisen kerran teatterissa tänä korona-aikana katsomassa Helsingin Kaupunginteatterissa Päiväni murmelina -musikaalin. Aiheensa puolestahan tämä teos sopii hyvin tähän erikoiseen aikaan.

Lippumyymälässä myyjä kertoi, että lippuja on myyty noin puolet siitä määrästä, mitä näin korona-aikaan yhteensä myydään. Tämä vähäinen lippujen myynti määrä näkyi kyllä salissa.

Poikkeukselliseen teatteri-iltaan kuului myös mahdollisuus narikan sijaan ottaa ulkovaatteet mukaan katsomoon. Lisäksi teatterin henkilökuntaa oli hyvin paikalla ja heillä oli kaikilla visiirit tai suumaskit.

Ihmisiä paikalla teatterissa oli siis huomattavasti normaalia vähemmän, kuitenkin paikalla kupli lähes normaali kulttuuri-illan tunnelma. Välimatkaa toisiinsa yleisö piti hyvin lämpiössä.

Katsomossa ihmisten etäisyys toisiinsa säilyi hienosti. Maski näkyi myös monien kasvoilla. Itselläni meni tovin aikaa tottua näytelmän katsomiseen maskin kanssa. Loppujen lopuksi kuitenkin aika nopeasti teos vei mukanaan ja ylimääräinen objekti kasvoilla unohtui.

Väli-ablodejakin kyllä kuultiin näytöksessä ja nauru kaikui maskeista johtuen hieman uudella tavalla. 

Väliajallakaan ei muodostunut jonoja oikeastaan ollenkaan. Mahtoivatkohan ihmiset käydä normaalia vähemmän vessassa? Kahvijonoja ei ollut siitä syystä, kun tilaukset oli pitänyt tehdä etukäteen.

Entäs itse näytelmä? Päiväni murmelina oli iloinen, värikäs ja vauhdikas teos. Erityisesti pääparia esittänyt Maria Lund ja Lari Halme tekivät roolityönsä hienosti.

Kaikkinensa onnistunut teatteri-ilta, koronarajoituksista huolimatta. 

Lauri Koivisto

Artikkelikuva: Lauri Koivisto

Mitä kaupungeissa syödään tulevaisuudessa?

Tuija Tervo
-
0
Mitä kaupungeissa syödään tulevaisuudessa?

Helsingin kaupunginmuseon Kaupunkiruokaa-näyttely on herätellyt ihmisiä pohtimaan, miten ruokaa voidaan tuottaa kestävästi kaupungeissa, kun väestön määrä kasvaa ja ilmastonmuutos muuttaa ruoantuotantoa. Näyttelyssä on voinut tutustua ruoantuotannon vanhoihin, nykyisiin ja uusiin keinoihin, kuten kaupunkitilaan soveltuviin vesi- ja ilmaviljelyratkaisuihin sekä tulevaisuuden ruokateollisuuteen.

  • Helsingin kaupunginmuseossa Aleksanterinkadulla on voinut tutustua Kaupunkiruokaa-näyttelyyn toukokuun puolesta välistä syyskuun lopulle. Näyttelyn toteuttivat Kaupunginmuseo ja ympäristöjärjestö Dodo ry.
  • Näyttelyn kiinnostavinta antia olivat elävät kasvit. Violetin valon alla kasvaa syötäviä kukkia, mikroversoja ja Babyleaf-salaatteja. Taka-alalla kasvaa ilmaperunoita.
  • Ilmaperunat olivat yksi näyttelyn tuottajan, kaupunginmuseon tutkijan Johanna Björkmanin suosikkikasveja. Ilmaperuna kasvaa pimeässä laatikossa ilman multaa. Ainoastaan sen varsi on laatikon ulkopuolella.
  • Perunan kasvatus kiinnosti Osmo Kilpeläistä. Hän haki Kaupunkiruokaa-näyttelystä vinkkejä, miten perunaa voidaan kasvattaa sisällä pienessä kaupunkiyksiössä.
  • Näyttelyssä havainnollistettiin kiertotaloutta ja sitä, miten ruokajätettä voi hyödyntää ruoan kasvatuksessa. Sienten kasvatuksessa voidaan käyttää kasvatusalustana esimerkiksi kahvinpuruja tai palaa kartonkia.
  • Kiertotaloudessa ravintola voi kasvattaa käyttöönsä tuoreita sieniä hyödyntämällä oman ravintolansa kahvijätettä.
  • Ruoan tuottamisesta kaupungeissa löytyy tietokirjallisuutta, johon pääsi tutustumaan Kaupunkiruokaa-näyttelyn lukunurkkauksessa.
  • Kaupunkiruokaa-näyttely levittäytyi kaupunginmuseon sisätiloista museon sisäpihalle, josta löytyi Kasvattamo, innovatiivinen kaupunkiviljelmä.
  • Kasvattamon kasviseinässä viihtyivät erilaiset yrtit, kuten yrttiliisukka. Yrttiliisukka eli kuubalainen oregano on paksulehtinen ja sen maku vivahtaa tinjamiin.
  • Kasvattamon useissa laatikoissa oli esillä erilaisia tuttuja ja tuntemattomampia hyötykasveja, joita voi käyttää ruoanlaitossa, esimerkiksi tomaatteja.

Erityisnuorisotyönohjaaja Marjut Timonen: “Koulukiusaamisen sijaan tulee puhua kouluväkivallasta!”

Lauri Koivisto
-
0
Erityisnuorisotyönohjaaja Marjut Timonen: “Koulukiusaamisen sijaan tulee puhua kouluväkivallasta!”

Nurmijärven seurakunnan erityisnuorisotyönohjaaja Marjut “Mallu” Timonen on vuosien ajan tehnyt koulujen kanssa yhteistyötä. Hän tuntumansa on se, että viime vuosina kouluväkivalta on raaistunut. Toisaalta hän kiittelee, että opettajat pyytävät koko ajan matalammalla kynnyksellä apua vuorovaikutustaitojen opettamiseen.

Yksi Timosen työn suuria asioita on toimia Palveluoperaatio Saappaan Nurmijärven ryhmän vastaavana ohjaajana. Kuvassa hänellä on päällään Nurmijärven Saapas- ryhmän huppari (valokuvaaja: Lauri Koivisto)

Erityisnuorisotyönohjaaja Marjut “Mallu” Timonen on työskennellyt vuodesta 2004 nykyisissä työtehtävissään. Joissain toiminnoissa hän tapaa kokonaisia ikäluokkia, mutta valtaosin hänen työssään kohtamaamillaan nuorilla on jonkinlaista huolta tai murhetta elämässään.

“Kohtaan työssäni paljon nuoria, joilla on esimerkiksi oppimisvaikeuksia, tai että perheessä on jokin kriisitilanne, monesti vaikkapa päihteet tuovat huolta perheen elämään. Aika isona juttuna on myös kuoleman läheisyys perheessä”, kertoo Timonen.

“Koulukiusaaminen on vähättelevä termi”

Erityisnuorisotyönohjaaja Timonen pitää erityisesti siitä työssään, että saa tehdä työtehtäviä työparina jonkun toisen kanssa. Tällaisella työparimetodilla hän on muun muassa toteuttanut kouluihin luokkavierailuja yhdessä Nurmijärven kunnan erityisnuorisotyöntekijän kanssa. 

Timonen nostaa erityisesti tärkeänä esiin luokkavierailuja pohjustavat henkilökohtaiset haastattelut jokaisen oppilaan kanssa.

“Näissä alkuhaastatteluisssa saadaan hyvä käsitys luokan kokonaistilanteesta. Haastattelu aloitetaan “mitä kuuluu” ajatuksella. Toisinaan oppilaat kertovat kuitenkin hyvinkin tarkkaan nimillä, että ketkä luokassa kiusaavat tai ovat muuten levottomia”, Timonen avaa alkuhaastatteluja.

Timonen kertoo, että joissain luokissa hän näkee selvän jännitteen.

“Joskus joku oppilaista on vetäytynyt omiin oloihinsa ja hänellä on silmissään ikään kuin tyhjä kalvo. Saattaa olla, että jos lapsi tai nuori ei tunnista omia tunnetilojaan, niin väkivallasta on muodostunut lähes ainut kommunikoinnin muoto hänelle”, Timonen pohtii kouluväkivallan syitä.

Niin kouluväkivallan.

Timonen ei mielellään puhuisi koulukiusaamisesta.

“Koulukiusaaminen on vähättelevä termi. Koulukiusaamisen sijaa tulee puhua kouluväkivallasta. Minusta tuntuu, että se on vuosien myötä se on muuttunut jatkuvasti raaemmaksi ja myös röyhkeämmäksi. Nykyään mielestäni väkivalta on enemmän esillä, sitä ei piilotella niin kuin aiemmin”, Timonen pohtii.

Yhtenä ratkaisuna kouluväkivaltaan Timonen näkee ennaltaehkäisevästi tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamisen lapsille ja nuorille.

“Lasten pitäisi paremmin ymmärtää omaa oloaan, että miksi ajattelee tai tuntee jollain tavalla.”

“Somessa tapahtuva väkivalta jää helposti piiloon vanhemmilta, toisaalta nuori jää helposti ulkopuolelle kaveriporukoista, ellei hän ole lainkaan somessa”, Timonen pohtii sosiaalisen median roolia väkivallan näyttämönä. (Valokuvaaja: Lauri Koivisto)

Timosen terveiset…

A.Koulukiusaajalle: “Kysy itseltäsi: Miksi? Ja tutustu kirjoihin, jotta ymmärrät paremmin asiaa myös toisen osapuolen kannalta.”

B. Kiusatulle: “Usko itse, että olet hyvä, vaikka joku sinulle toista väittääkin. Niin ja puhu jollekin luotettavalle aikuiselle.” 

C. Sivustaseuraajalle: “Mieti: Miksi seison tässä? Tule tietoiseksi, että oletko mielessäsi jommalla kummalla puolella, kun olet päätynyt seuraamaan tilannetta. Ja sinullekin; kerro aikuiselle.”

Lauri Koivisto

Artikkelikuva: Lauri Koivisto

Koronataide valtaa kadut ympäri maailman

Lauri Koivisto
-
0
Koronataide valtaa kadut ympäri maailman

Maailman yllättänyt korona-pandemia on inspiroinut taiteilijoita ympäri maailmaa. Teoksissa on nostettu käsienpesun ja suumaskien lisäksi erityisesti esille terveydenhuollon ammattilaisten arvostus.

Grafitilla on usein selkeä viesti (Pixnio)

Katutaide on äärimmäinen keino kommentoida maailman ja yhteiskunnan tapahtumia visuaalisin keinoin. Monissa teoksissa on siis jokin syvempi merkitys, kuin vain kaunis maalaus. Joissain katutaideteoksissa on hyvin leikkimielisiä piirteitä ja nauru on niiden oikea  tarkoitus. 

Amerikasta löytyy monipuolisia teoksia

Humoristisesmmasta katutaiteen suuntauksesta hyvänä esimerkkinä nousee esiin Fnnch. Hän on Yhdysvaltain San Franciscossa asuva taiteilija, joka on toteuttanut esimerkiksi hunajapurkkikarhun suumaskissa. Samassa kaupungissa on myös esillä katutaidetta, joka on tehty vakavammalla mielellä. Näissä teoksissa nostetaan esimerkiksi koronaviruksen torjunnan eturintamassa olevia terveydenhuollon ammattihenkilöitä.

Tästä terveydenhuollon ammattihenkilön esille nostamisesta hyvä esimerkki löytyy myös Yhdysvalloista, Denveristä hylätyn rakennuksen seinästä. Kyseessä on sairaanhoitaja, joka siivekkäänä ja nyrkkeilyhanskat käsissään on valmiudessa taistelemaan virusta vastaan. Tämän teoksen on tehnyt Austin Zucchini-Fowler.

Tästä teoksesta on muotoutunut terveydenhuollon ammattilaisille kohde, johon he matkustavat itseään kuvaamaan. Taiteilija Zucchini-Fowler kertoo, että itse teoksen teko vei noin kymmenen tuntia.

Norjalaisessa taiteessa rakkautta ja norjaisuutta

Tämän vuoden maaliskuussa norjalainen taiteilija Podel palasi takaisin kotimaahansa. Hän oli seikkaillut Perun viidakoissa. Syynä paluuseen oli maailmaan tullut pakollinen sulkutila.

Podel inspiroitui erityisesti suumaskia käyttävistä ihmisistä. Tämä ajatus synnytti teoksen kahdesta nuoresta rakastavaisesta. Kuvassa he suutelevat toisiaan suulle suumaskit kasvoillaan. Podel nimesi teoksen “The Lovers”.

Podel itse tuo esiin sen, että kyseisessä paikassa on öisin palava katuvalo. Taiteilija itse kokee, että tämä lamppu tuo teokseen toivoa. Hän näkee niin, että ihmiset kaipaavat kamppailujen keskelle juuri toivoa.

Katutaiteilja Pyrit loi Norjan Bergenin katukuvaan teoksen, jonka hän nimesi “May 2020”. Tässä teoksessa on nainen pukeutuneena norjan kansallisasuun ja kultaiseen suumaskiin. Tämän kuvan naisen asuvalinnalla taiteilija haluaa kunnioittaa 17.5. olevaa Norjan perustuslain päivää. Tämän juhlan viettotapoihin kuuluvat normaalioloissa esimerkiksi paraatit, joita ei ole peruutettu toisen maailmansodan jälkeen.

Bergenissä asuu myös AFK- niminen taiteilija. Hän teki “Hug the World”- teoksen. AFK halusi tuoda esiin teoksellaan sen, että yksittäinen ihminen ei pysty hallitsemaan tapahtumia, mutta omaan suhtautumiseensa niihin pystyy vaikuttamaan.

Lähde: “Street Art Confronts the Pandemic” The New York times

Artikkelikuva: PxHere

Lauri Koivisto

Mahdollisuuksien kulttuurisyksyn kynnyksellä

Lauri Koivisto
-
0
Mahdollisuuksien kulttuurisyksyn kynnyksellä

Kulttuuripaikkojen katsojat odottavat yleisöä (kuva: wikimedia commons)

Elämme poikkeuksellisia aikoja, kuten hyvin tiedetään. Tämä syksy avaa kuitenkin kulttuurille monia mielenkiintoisia näkymiä. 

Viime keväänä maamme sukelsi uusiin vesiin. Tammikuussa saimme lukea ja kuulla, että Kiinassa on jokin virus. Monet silloin täällä pohjolassa tuumi, että kaukana tauti tuo on. Täällä me rauhassa saadaan olla. 

No kaikkihan me se tiedetään, että kuinkas siinä sitten kävikään. Saimme kokea poikkeustilan, jee! Tuli kokoontumisrajoitukset ja muut. Tällä kaikella oli monia seurauksia ja vaikutuksia. 

Tämä kaikki vaikutti moniin työpaikkoihin ja aloihin. Yksi merkittävin kärsijä tässä korona-ajassa oli ja on kulttuuritoimijat. Rajoitusten saapuessa monet kulttuurintekijät laittoivat heti kaiken esitystoiminnan poikki, lopuista toimijoista suurin osa seurasi pian perässä. Harvat tahot sinnittelivät keväällä tarjoten elävää kulttuuria, elintila oli heilläkin enemmän tai vähemmän olematon. 

Pian saattoi todeta kulttuurikenttä yhteen ääneen Aku Ankasta tutun fraasin eli ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä”. Näinhän se on. 

Nyt, kun sitaattien maailmaan saavuimme, niin otetaan heti toinen. Nimittäin vänrikki Kariluodon- hengessä kulttuuriväen poteroista alkoi kohta puoliin jo jostain kaikua , että ”ei saa jäädä tuleen makaamaan”. Syntyi monia tapoja tehdä kulttuuria rajoituksista huolimatta, tällainen oli esimerkiksi virtuaalinen Karanteeriteatteri.

Koronakevään saavutettuaan kesän, niin saimme jo enemmän elävää kulttuuria luoksemme. Jonkin verran nimittäin oli kesäteatteritoimintaa ja kesän kallistuessa kohti syksyä, niin jopa muutamat festarit sai maamme kokea. 

”Kansalla oli kaamea jano”, kirjoitti valitettavan ajankohtainen Vexi Salmi aikoinaan. Kiitos Vexi kaikesta ja hyvää matkaa! Tähän hetkeen tämän Vexin mainitseman janon voi soveltaa koskemaan kulttuuria. 

Tästä kulttuurijanosta kertoo esimerkiksi se, että Museokorttia vingutettiin tämän vuoden heinäkuussa ihan ennätykselliset määrät. 

Kulttuuri tarjoaa aina pakopaikan arjesta. Nyt näinä aikoina sellaista paikkaa todella tarvitaan. Kulttuuri on juuri tällainen keidas arjen keskellä!

Mutta tässä ja nyt kulttuurialalla, on hyvä mahdollisuus tehdä hienoa taidetta tauon jälkeen. Siis kaikilla heillä, jotka ovat pelikunnossa kevään rajoitusten jäljiltä. 

Nyt voi kulttuuriväki kysellä itseltään, kuten runoilija Leino aikoinaan eli ”kylttyyri kylttyyri…mut mikä se on se kyltyyri?”. Näinä aikoina on nimittäin hyvä mahdollisuus tehdä asioita uudella tavalla. Tämän lisäksi on kuin avopaikka kommentoida tätä poikkeuksellista aikaa, jota me nyt toinen toistemme kanssa elämme.

Lauri Koivisto

Artikkelikuva: Pixabay

Helsingin kaupunginteatterin syksyssä korona otetaan monin tavoin huomioon

Lauri Koivisto
-
0
Helsingin kaupunginteatterin syksyssä korona otetaan monin tavoin huomioon
Korona-aika on tuonut monia uusia käytäntöjä Helsingin kaupunginteatterin käytäntöihin (kuva: Wikipedia)

Korona-virus on vaikuttanut paljon monien alojen työntekoon ja työpaikkoihin. Yksi tällainen ala on kulttuuriala ja erityisesti esittävät taiteet. Helsingin kaupunginteatterissa otetaan huomioon monella tavalla turvallisuusnäkökulmat.

Korona-ajan alkaessa Helsingin kaupunginteatteri reagoi nopeasti ja monipuolisesti uuteen tilanteeseen. Kokoontumisrajoitus pakotti keväällä teatterin lopettamaan esitystoiminnan pari kuukautta aiottua aiemmin. 

Koko korona-ajan teatteri on tehnyt tiiviisti yhteistyötä viranomaisten ja muiden teattereiden kanssa.

Teatteriväen uudet kuviot

Helsingin kaupunginteatterissa työskentelee yhteensä noin 200 henkilöä. Korona-ajan alkaessa kaikki heistä, joilla oli vaan mahdollista, siirtyivät etätyöhön. Teatterissa työskentelee myös sellaisia ammattiryhmiä, joiden etätyöskentely on kokonaan tai lähes kokonaan mahdotonta. Tällaisia ovat esimerkiksi lavasterakentajat.

Taiteelliset työryhmät jatkoivat tai aloittivat harjoitusprosesseja etätyöskentelyssä.  

“Jopa musikaalien lauluja harjoiteltiin etänä sähköisten ohjelmien avulla”, kertoo Helsingin kaupunginteatterin yleisötyövastaava Mirja Neuvonen.

Parisen kuukautta keväällä työryhmät työskentelivät etänä. Yksi koronaan liittyvä ratkaisu oli myös lomien aikaistaminen. Näyttelijät jäivät lomille noin kuukautta suunniteltua ennen ja palasivat lomalta saman verran normaalia aiemmin takaisin harjoittelemaan. 

Koronasta huolimatta harjoituksissa oli koko ajan ajatus, että ensimmäiset näytelmät tulevat ensi-iltaan elokuussa. Tämä suunnitelma toteutukin aiotusti.

Koronan seurauksena eri näytelmien taiteelliset työryhmät työskentelevät hyvin erillään toisistaan. Teatterissa on myös hyvin selkeästi linjattu se, että näyttelijät eivät liiku yleisötiloissa. Vastaavasti teatterin tuotannollisissa tiloissa liikkuvat tällä hetkellä ainoastaan he, joiden on välttämätöntä liikkua siellä. 

Henkilökunnan ohjeisiin kuuluu myös hyvin tarkka käsihygienia ja turvavälit aina kuin vain mahdollista. Teatterin väki kulkee  myös niin vähän teatterin sisätiloissa kuin mahdollista.

Kaupunginteatteri ottaa turvallisuuden huomioon monin tavoin (kuvaaja: Lauri Koivisto)

Katsojan turvallisuutta on pohdittu paljon

Henkilökunnan turvallisuuden lisäksi korona-aika on pakottanut Helsingin kaupunginteatterin pohtimaan uudesta näkökulmasta myös teatterikatsojan turvallisuutta.

Lipun ostamista esitykseen suositellaan vahvasti etukäteen. Kaikille teatterilipun ennakkoon ostaneille lähetetään “Tervetuloa teatteriin”- tekstiviesti. Tässä viestissä kerrotaan tarkasti turvallisuuskäytänteistä.

Teatterissa on yleisölle maskisuositus. Tämän lisäksi yleisöä kehotetaan pitämään turvavälit aina kun mahdollista.

Poikkeuksellisesti narikkaan ei tarvitse jättää takkia, vaan sen saa ottaa mukanaan katsomoon. Näytöksissä katsomoon otetaan noin puolet normaalista yleisömäärästä. Vahtimestareita on paikalla kuitenkin paikalla tavallinen määrä auttamassa yleisöä.

Katsomossa katsojien väliin jätetään tyhjiä istumapaikkoja. Uutta on myös se, että ovet katsomoihin aukeavat tavallista aiemmin. 

Väliaikatarjoilut tulee tilata ennakkoon. Tämä estää jonojen muodostumista.

Lauri Koivisto

Lähteet: Helsingin kaupunginteatterin yleisötyövastaava Mirja Neuvosen haastattelu. Helsingin kaupunginteatterin internetsivujen turvaohjeet

Artikkelikuva: Lauri Koivisto

Vastuullinen omistaja ulkoiluttaa kissaansa kytkettynä

Tanja Kaasalainen
-
0
Vastuullinen omistaja ulkoiluttaa kissaansa kytkettynä
Kissapopulaatiot ovat koko maan ongelma. Lähde: Pixnio

Yhä enemmän sosiaalisissa medioissa ja uutisissa näkee, kuinka kissoja ja kissanpentuja on löytynyt hylättyinä tai kuolleina ympäri Suomea. Myös lähes kaikki löytöeläinkodit ovat täynnä. Kaikki tämä voitaisiin estää, mikäli kissaa ei pidettäisi niin vähäarvoisena lemmikkinä ja jokainen omistaja leikkauttaisi kissansa.

Nykyään monet yhdistykset pitävät säännöllisin väliajoin kissojen leikkauskampanjoita, joissa kissan kastraatio tai sterilisaatio on tuetusti halvempi kuin normaalisti. Usein hintaan sisältyy myös mikrosiru, mikä auttaa kissan kadotessa löytäjää tavoittamaan omistajan.

On puhuttu paljon, että kissojen tunnistusmerkinnän tulisi olla pakollinen. Asiantuntijoiden mukaan se vähentäisi kissojen hylkäämisiä. Uutta eläinsuojelulakia povataan vuodelle 2022, jolloin vain koirien rekisteröintipakko astuisi voimaan. Kissojen rekisteröintipakko tulee voimaan myöhemmin.

Monet vapaana kissaansa pitävät perustelevat toimintansa sillä, että kissan kuuluu elää vapaana ja saada lajinomaisesti metsästää. Suomen laki kuitenkin sanoo, että kissaa saa pitää vapaana taajama-alueilla, mutta se ei saa mennä esimerkiksi kuntopoluille tai yleisille uimarannoille. Jos omistaja antaa kissansa kulkea vapaana, on lähes mahdotonta valvoa, ettei kissa mene sille kielletyille paikoille. Joissain tapauksissa kissa voi tuhota toisten omaisuutta, jolloin omistaja voi joutua vahingonkorvausvelvolliseksi.

Mitä tulee lajinomaiseen käyttäytymiseen eli metsästykseen, voi sitä harjoittaa myös kotona. Kissalle voi esimerkiksi piilottaa ruokaa eri paikkoihin tai leikkiä niin, että lelu on saalis. Näin ominaista saalistusviettiä voi tyydyttää. Toki monikaan kissan omistaja ei ole valmis täyttämään lemmikkinsä tarpeita tai väitetään, ettei aikaa riitä. Mutta miksi sitten ottaa lemmikki, jos ei ole aikaa pitää siitä huolta?

Suomessa hylätään vuodessa yli 20 000 kissaa – vaikka se on laitonta

Aina vapaana kulkeva kissa ei kuitenkaan ole jonkun lemmikki. Se voi olla hylätty tai syntynyt kissapopulaatioon luontoon. Aiemmin käytettiin termiä “kesäkissa”. Kissa otetaan kesän alettua esimerkiksi mökille pitämään hiiret loitolla tai vain seuraksi, mutta kesälomakauden päätyttyä se jätetään oman onnensa nojaan. Nykyään kuitenkin kissojen hylkääminen jatkuu ympäri vuoden, vaikka kesällä sitä tehdään selkeästi enemmän.

Kun harkitset lemmikin ottamista, mieti tarkkaan löytyykö sinulta tarpeeksi aikaa ja halua hoitaa se parhaalla mahdollisella tavalla, sekä antaa sille loppuelämän koti. Lemmikkiä ei tule koskaan ottaa hetken mielijohteesta. Lemmikin ottaminen löytöeläintalosta voi olla eettinen valinta ja samalla tarjoat kodin sitä tarvitsevalle. Mikäli kuitenkin haluat luovutusikäisen pennun, ota huolellisesti selvää eri kasvattajista ja heidän toimintatavoistaan.

1...135136137138Sivu 136 / 138