Mä kirjoitan, sä luet…toivottavasti

Nykyään monet yhtiöt pyrkivät esiintymään helposti lähestyttävänä. Alleviivattu rentous ja kaverillisuus saattavat kuitenkin vieraannuttaa monia.

Posti kuljettaa kirjeitä (Kuva: Pixnio/ Bicanski)

Posti Group Oyj on ollut viime vuosina paljon otsikoissa. Monetkaan näistä otsikoista eivät ole koskeneet itse postin kuljettamista. Useimmat muistavat, kuinka Posti vaihtoi nimensä Itellaksi ja kuinka postinkantajat leikkasivat asiakkaidensa nurmikkoja. Myöhemmin se vaihtoi nimensä takaisin vanhaan, ja ruohonleikkuukin katosi nopeasti palveluvalikoimasta. 

Syksyllä 2020 uutisoitiin Postin uudesta nuorekkaasta ja puhekielisestä viestintälinjasta. Ehkä sä tiedätkin jo siitä! Posti on vuonna 1638 perustettu yritys. Siis se täyttää kohta 400 vuotta. Ja nyt muutama kuukausi sitten Posti päätyi leikkimään nuorekasta!

Nuorekkuus ja puhekielisyys ovat kuitenkin aina sidottuja aikaan ja paikkaan. Eri puolella suloista Suomemme puhuttu kielemme on erilaista. Samoin myös nuorten tapa käyttää kieltä poikkeaa ehkä suurestikin eri puolilla maatamme.

Vuosia nuorisotyötä tehneenä tiedän, että nuoriso hyväksyy paremmin sellaisen aikuisen, joka on oma itsensä. Aikuinen, joka yrittää näytellä nuorille nuorta, ei mene läpi. Yleensä teeskentely vain kasvattaa kuilua nuoren ja aikuisen välille.

“Sä tilaat, mä tuon” –virke on tuttu Postin verkkosivuilta ja heidän kuljetusautoistaan. Jos tällainen tapa viestiä tuntuu Helsingissä asuvalta kolmekymppiseltä vieraalta ja etäännyttävältä, mitä mahtaa asiasta ajatella kainuulainen ikäihminen?

Postin uusi viestintä heijastelee vahvasti eteläsuomalaista puheenpartta. Mä-pronominia ei todellakaan käytetä kaikkialla Suomessa. Onneksi maassamme on vielä monia murteita käytössä!

Suomen kielen asiantuntija Riitta Suominen kommentoi viime syyskuussa Ylen uutisille Postin uutta viestintälinjaa näin: “Uskoisin, että sillä on etäännyttävä, lähinnä nolostuttava vaikutus. Tässä on vahva teennäisyyden maku”.

Näinä päivinä puhutaan paljon saavutettavuudesta ja tasa-arvosta. Postin uusi tyyli sotii näitä periaatteita vastaan. Kaikki eivät tunnista tätä uutta viestintätapaa omakseen, se ei ole heille tuttua.

Posti ei ole ainut yhtiö, joka on sortunut tällaiseen “nuorekkaaseen” viestintään. Olisi ihan oman kolumninsa aihe käsitellä esimerkiksi puhelinmyyjien tapaa soittaa ihmisille kuin parhaalle kaverilleen.

Kieli parhaimmillaan rakentaa siltoja ja rikkoo aitoja, mutta pahimmillaan käy päinvastoin. Kaunis kielemme voi olla helposti ymmärrettävää ja tasa-arvoisesti saavutettavaa ilman, että tarvitsee leikkiä nuorta tai rentoa. 

Käyttäkäämme siis julkisessa viestinnässä kieltä, jonka ymmärtää jokainen sinä ja minä, ei vaan sä ja mä!

Lauri Koivisto

Artikkelikuva: Kuva: Pixnio/ Bicanski

Pyhinäkin tarvitaan verta tavalliseen tapaan

Korona-aika on tuonut muutoksia verenluovutuksen käytäntöihin, tällä hetkellä on käytössä esimerkiksi paremmat turvavälit kuin tässä arkistokuvassa. (Kuva,SPR verenluovutus/ElinaManninen)

Korona-aikana veren tarve on ihan normaali. Verenluovutukseen voi saapua ajanvarauksella ja ottaen huomioon koranarajoitukset. Tuleva koronarokotekaan ei automaattisesti estä verenluovutusta.

Koronasta huolimatta veren luovuttaminen on turvallista. Koronakeväänä verenluovutuspaikoilla oli ajoittain hyvinkin hiljaista. Suomen Punaisen Ristin tiedottaja Iira Hartikainen kertoo, että onneksi myös samaan aikaan veren tarve väheni.

“Keväällä osa luovuttajista ei ehkä uskaltanut saapua luovuttamaan, kun korona oli silloin niin uusi asia. Silloin onneksi sairaalat siirsivät eteenpäin kiireettömiä leikkauksiaan. Näin ollen silloinkin pystyttiin vastaamaan hyvin veren tarpeeseen pienemmällä porukalla.”

Hartikaisen mukaan tämän vuoden kesällä töitä piti tehdä enemmän, että veren tarve saatiin täytettyä.

“Kesällä sairaalat tekivät keväältä siirtyneitä leikkauksia. Tätä kautta veren tarve taas kasvoi. Lähetimme luovuttajille kutsuviestejä sekä viestimme sosiaalisen median kanavissa ja selvisimme kyllä kesästäkin.”

Syksyllä veren tarve on taas sillä samalla tasollakuin ennen koronaa.

“Meillä otetaan verenluovutuspaikoilla tarkasti korona huomioon. Hygieniaan panostetaan aiempaakin enemmän. Lisäksi pitää olla maski, kun saapuu luovutuspaikalle. Sairaana ei tietenkään saa luovuttaa. Oleellista on kuitenkin se, että verenluovuttaminen ei ole yleisötilaisuus, vaan sinne saa tulla koronarajoituksisista huolimatta. Me pidämme huolen luovuttajien turvallisuudesta.”

Jo ennen koronaa oli mahdollista varata aika verenluovutukseen. Hartikaisen mukaan 95 prosenttia  luovuttajista kuitenkin saapui paikalle aikaa varaamatta. Tänä vuonna käytäntö on muuttunut. 

“Tällä hetkellä pyritään siihen, että kaikki varaisivat luovutusajan etukäteen. Tämä on toiminut hyvin. Kaikkiaan täytyy sanoa, että nyt syksyllä on käynyt hyvin luovuttajia.”

Koronasta tiedottaja Hartikainen haluaa vielä todeta muutaman asian.

“On tärkeä sanoa se, että meillä ei testata koronaa. Jos olet oireeton, voit saapua luovuttamaan, mikäli luovutusedellytykset täyttyvät. On todettu, että korona ei leviä verensiirrossa. Jos itse tai joku lähipiirissäsi on sairastanut todennetun koronan, silloin kannattaa tarkistaa Veripalvelun verkkosivuilta, että missä vaiheessa saa taas tulla luovuttamaan.”

Tulevaan koronarokotteeseen liittyen Hartikaisella on uusi iloinen uutinen.

“Koronarokotteesta ei seuraa automaattista luovutuskieltoa. Täysin mahdollista on ottaa samana päivänä ensin koronarokote ja sen jälkeen tulla luovuttamaan verta, jollei rokotteesta tule mitään sivuvaikutuksia. Sama juttu on inluessarokotteenkin kanssa.”

Verentarve säilyy joulunakin

Ennen joulun pyhiä on yleensä hyvin verenluovuttajia.

“Joulun alla tullaan perinteisesti sankoin joukoin luovuttamaan verta. Hienoa, kun niin moni sisällyttää joulukiireiden keskelle myös luovuttamisen.”

Joulun aikakaan ei tuo suurta muutosta veren tarpeeseen.

“Oikeastaan tarve on ihan sama kuin muulloinkin. Tästä syystä olemme tänä vuonna auki myös sunnuntaina 27. joulukuuta. Kolme päivää, eli jouluaatosta Tapaninpäivään, on ehdottomasti pisin yhtäjaksoinen aika, joka me voidaan olla kiinni.”

Suomen Punaisen Ristin tiedottaja Iira Hartikainen tiivistää jouluviestin ihmisille seuraavasti: “Pyhinäkään ei lopu veren tarve”.

Verenluovutuksella on jo pitkä historia

Verenluovutuksen historia alkaa varsinaisesti 1800-luvulta. Sitä ennen ihmisiin oli siirretty eläinten verta. Turvalliselle verensiirrolle pohjan loi vuonna 1900 itävaltalainen Karl Landsteiner. Hän keksi ABO-veriryhmät voittaen myös myöhemmin Nobelin-palkinnon tästä. 

Hartikainen kertoo, että maassamme tehtiin ensimmäinen verensiirto vuonna 1913.

“Ensin Suomessa veren keräyksen  hoitivat partiolaiset. Sotien aikaan vuosina 1939 -1945 niitä järjestivät puolustusvoimat. Suomen Punainen Risti aloitti veripalvelunsa vuonna 1948. Sen jälkeen toiminta on muuttunut valtakunnalliseksi.”

Hartikainen kertoo, että koko Veripalvelun yli 70-vuotisen historian verenluovutuksen periaate on pysynyt muuttumattomana.

“Veripalvelun pääajatuksina ovat vapaaehtoisuus ja maksuttomuus. Tällä tavoin halutaan taata se, että kukaan ei luovuta verta väärästä syystä.”

Verenluovutus on edelleen hyvin tärkeää. Verta käytetään esimerkiksi leikkauksissa, synnytyksissä ja onnettomuuspotilaiden hoidossa.

“Suurin yksittäinen ryhmä, joka tarvitsee verta, on keskoset. He toki kerralla tarvitsevat verta vain hyvin pienen määrän. Kaikkiaan viikoittain tarvitaan noin neljätuhatta punasolupussia. Tämä tarkoittaa, että Veripalvelu tarvitsee noin 800 luovuttajaa joka arkipäivä koko maassa. Viikonloppuisin verenluovutuspaikat ovat yleensä kiinni. Edelleenkään ei ole keksitty keinoverta, joten luovuttajia tarvitaan.”

Luovutettu veri ei säily kovinkaan pitkiä aikoja. Tästä syystä luovuttajia pitäisi olla tasaisesti koko ajan.

“Onneksi meillä on aktiivinen ja sitoutunut luovuttajakunta. Vuosittain luovuttajista toki osa jää pois joko yläikärajan tai jonkin muun syyn vuoksi. Tästä syystä tarvitsemme myös jatkuvasti uusia luovuttajia. Meillä on tavoitteena, että saisimme joka vuosi 20 000 uutta luovuttajaa.”

Tiedottaja Hartikainen kertoo, että pääsyy luovuttamiseen on auttamisen halu.

“Jotkut luovuttajat ovat kertoneet, että heille on tullut jollain tavoin parempi olo myös fyysisestikin luovuttamisen jälkeen. Luovuttajille tarjoamme hyvät kahvit ja annamme arvoltaan pieniä muistamisia. Luovuttamista säätelee veripalvelulaki, joka kieltää arvokkaat lahjat.”

Lauri Koivisto

Artikkelikuva: SPR verenluovutus/ Jari Härkönen

Urheiluselostaja Mikko Reitti: “Tärkeimmät selostajan ominaisuudet ovat asiallisuus, selkeys ja tunnelman luominen”

Peruskoulun opettajana aiemmin työskennellyt Mikko Reitti on viime vuosina toiminut urheiluselostajana. Tähän asti hän on työskennellyt pääosin suunnistuksen ja hiihdon parissa.

Urheiluselostaja Mikko Reitti pitää tärkeänä selostamisessa oman tavan löytämistä. Kuvassa Mikon vieressä on Helsingin olympiastadionin käytöstä poistettu penkki. (Valokuva: Lauri Koivisto)

Urheiluselostaja Mikko Reitti päätyi selostusuralle oman suunnistusseuran kautta. Suunnistustapahtumissa tarvittiin selostajaa, Reitti päätti tarttua haasteeseen.

“Mä halusin kokeilla sitä juttua, tää on hauskaa puuhaa. Pystyy jotenkin tarjoilemaan sitä tunnelmaa. Ja ehkä ne leuat louskuu jotekin rennommin. Siitä se sitten lähti”, Reitti muistelee selostusuransa alkua.

Esikuvikseen Reitti nostaa kolmikon Pekka Oksala, Antero Mertaranta ja Ville Klinga. Reitti on työskennellyt näistä sekä Mertarannan ja Klingan kanssa. Reitti kertoo, että on kuunnellut nuorena eniten Pekka Oksalaa.

“Kerran suunnistuksen Jukolan viestin pimeässä yössä olin vähällä törmätä Pekka Oksalaan”, Reitti muistelee yhtä kohtaamistaan muutama vuotta sitten edesmenneen selostajakonkarin kanssa.

Urheiluselostaja Mikko Reitti unelmoi siitä, että hän saisi selostaa vielä joskus maailmanmestaruuskilpailuja tai olympialaisia.

Kuuntele haastattelu kokonaisuudessaan tästä.

Teksti ja kuvat: Lauri Koivisto

“Voit myös käyttää palvelua netissä” – Digisyrjäytyminen on todellisuutta

Joskus toimiminen digitaalisessa maailmassa väsyttää. (Kuva: Gerd Altmann/ Pixabay)

Maamme elää tällä hetkellä lähes täydellistä etäaikaa tunnetusti eräästä kulkutaudista johtuen. Paitsi, että tämä ei ole täydellistä, sillä digi ei tavoita kaikkia suomalaisia.

Jotkut meistä muistavat, kun parilla Jussi-palkinnolla palkittu näyttelijä Sulevi Peltola toisteli repliikkiä “digi digi”. Peltola ei siis esittänyt duettoa tänä vuonna 80 vuotta täyttäneen M. A. Nummisen kanssa. Mauri Anterohan on jo vuosia tulkinnut kappaletta “Dägä dägä”. Peltolan esittämän hahmon repliikki oli osa mainosta, jolla kannustettiin suomalaisia vuonna 2007 siirtymään digitelevision käyttöön, kun analogiset antennilähetykset päättyivät maassamme.

Tämä digitelevision yksinvaltakausi starttasi Suomessa vuonna 2007. Tästä kymmenen vuotta eteenpäin niin toimintansa aloitti maamme ensimmäinen Digi arkeen -neuvottelukunta valtiovarainministeriön alaisuudessa. Kyseinen ministeriö vastaa julkisten palveluiden digitalisoinnista. Tämän Digi arkeen -neuvottelukunnan tarkoitus on toimia vuorovaikutuskanavana eri toimijoiden, kuten kansalaisjärjestöjen ja tutkijoiden välillä.

Tämän neuvottelukunnan puheenjohtajana toimi ensimmäisellä kolmivuotiskaudella Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä. Tänä vuonna hänet valittiin jatkamaan puheenjohtajana myös uudelle kolmen vuoden ajanjaksolle. 

“Digisyrjäytymisen kauaskantoiset seuraukset voidaan estää, jotta kansalaiset eivät putoa sivullisiksi heitä itseään koskevissa asioissa”, Heikkilä totesi kesällä 2018 Ylen haastattelussa.

Internet saapui moniin koteihin Suomessa 1990-luvulla. Tästä alkoi monta erilaista kehityskulkua. Maassamme on paljon diginatiiveja eli heitä, jotka käyttivät tietokonetta jo ihan lapsuudessaan. Tuoreimman Tilastokeskuksen internetin käyttöön liittyvän tutkimuksen mukaan 16-34-vuotiaista kaikki ovat joskus käyttänyt internettiä. Sitä vanhemmissa ikäluokissa alkaa eriytyminen, on myös iso joukko ihmisiä, jotka eivät ole käyttäneet lainkaan internettiä. 

Ikäryhmässä 65-74 internettiä on käyttänyt enää 88 prosenttia, ja tätä seuraavassa ikäryhmässä eli 75-89-vuotiailla vain 51 prosentilla on edes jonkinlainen kokemus internetin käytöstä. Siis vain noin puolet ja heistäkin suurin osa on ollut vielä työelämässä silloin, kun internet on laajemmin levinnyt käyttöön työpaikoille ja kotitalouksiin.

Tutkimuksen nuoremmissa ikäryhmissä kokemukset internetin käytöstä kertovat prosentillisesti hyvää, mutta se ei ole koko totuus. Tästäkään ryhmästä kaikilla ei ole valmiuksia käyttää itsenäisesti internettiä tai ei ole ajantasaista laitteistoa sen käyttöön. Merkittäväksi ongelmaksi muodostuu saavutettavuus. 

Aluehallintoviraston ylläpitämillä saavutettavuusvaatimukset.fi-sivustolla kerrotaan esimerkiksi asioita, joita ei välttämättä huomioida saavutettavuusnäkökulmasta verkkosivuja suunniteltaessa. Sivusto listaa muun muassa seuraavia ryhmiä: näkö- ja kuulovammaiset, fyysiset- ja motoriset rajoitteet, kehitysvammat, luki- ja oppimisvaikeudet ja mielenterveysongelmat. Tämä lista jatkuu myös monella kohdalla ja lisäksi sama sivusto muistuttaa, että saavutettavuus on aina käyttäjä- ja tilannekohtaista.

Tämä saavutettavuusongelma luo digisyrjäytymistä, johon aiemmin Digi arkeen- neuvottelukunnan puheenjohtaja viittasi. Digisyrjäytyminen tarkoittaa sitä, että kaikilla ei ihmisillä ei ole pääsyä internettiin tai toimintavalmiuksia sen käyttöön. Kaikki ihmiset eivät siis pysty käyttämään digipalveluita, tämän lisäksi on toki myös heitä, jotka eivät halua käyttää jostain omaan arvomaailmaan liittyvästä syystä.

Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta astui voimaan vuoden 2019 huhtikuussa. Tällä lailla pyritään parantamaan digitaalisten palveluiden saavutettavuutta. Tämä laki pohjaa EU:n Saavutettavuusdirektiiviin. Tämä laki määrittelee vähimmäistason digitaalisten palveluiden saavutettavuudelle. 

Aiemmin jo esillä olleessa Tilastokeskuksen tutkimuksessa kerrotaan, että yhteensä 16-89 -vuotiaista suomalaisista on käyttänyt 92 prosenttia joskus internettiä. Maassamme on siis satojatuhansia heitä, jotka eivät ole milloinkaan käyttäneet internettiä.

Monet palvelut, kuten pankit, työ- ja elinkeinotoimistot, Kela, verovirastot, ovat siirtäneet joko kokonaan tai osittain palveluitaan sähköisille pohjille. Samaan aikaan perinteisellä postilla tai henkilökohtaisella kohtaamisella tarjottavia palveluita on karsittu rankalla kädellä. Liian usein törmää lauseeseen, että “voit käyttää palveluamme myös netissä” tai “lisätietoa asiasta verkossa”.

Digitaalisuus helpottaa ja parantaa monella tavalla monien ihmisten elämää. Samalla digitaalisuus myös syrjäyttää, vaikka digitaitoja pidetään jo lähes itsestäänselvänä kansalaistaitona. Sininauhaliiton nettisivuilla julkaistiin viime vuonna Katja Kivipuron ja Piia Niilolan teksti, jossa kerrotaan yli miljoonan suomalaisen tarvitsevan digitukea.

Tänä vuonna oman lisänsä digitaalisuuden saavutettavuuteen on luonnollisesti tuonut korona. Monet palvelut ovat siirtyneet etätyöskentelyyn tai ne ovat kokonaat suljettu ja lisäksi turvavälisuositus on lisännyt saavutettamuusongelmaa. 

Joillekin ihmisistä ainut mahdollinen tietokone, joita he voivat käyttää on esimerkiksi kirjastossa, työttömien – tai asunnottomien päivätoimintapaikassa, jotka ovat olleet viime aikoina suljettuna monissa paikoissa. Lisäksi vanhusten ja vammaisten digiapua on karsittu korona-aikana. 

Sanottaessa, että “koko Suomi etäilee korona-aikana”, niin osa ihmisistä digitaalisuudesta putoilee koronan vaikutusten seurauksena. 

Digitaalisuus ei ole itsessään paha asia, mutta tulisi laajemmin tunnistaa ja tunnustaa digisyrjäytyminen. Saavutettavuuden parantamisessa voidaan tehdä vielä paljon, meistä jokainen voi vaikuttaa tässäkin asiassa teoillaan, tai vähintäänkin asenteella. 

Lauri Koivisto

Lähteitä muun muassa:

Papunet

Sininauhaliitto

Yle

Saavutettavuusvaatimukset.fi

Valtiovarainministeriö 

Artikkelikuva: Pete Linforth/ Pixabay

Tanssiteatteri Hurjaruuthin talvisirkus muutti Suvilahteen

Tanssiteatteri Hurjaruuthin talvisirkus on muuttanut väliaikaisesti Kaapelitehtaalta Suvilahden Kattilahalliin. Talvisirkus Vauhdin ensi-ilta on Kattilahallissa 5. päivä marraskuuta. Sirkus muuttaa takaisin Kaapelitehtaalle syksyllä 2022, jolloin uusi Tanssin talo -valmistuu.

Vallitseva koronatilanne on vaikuttanut talvisirkuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Sirkuksen toiminnassa on huomioitu viranomaisten turvallisuusohjeet ja esityksiin myydään lippuja rajoitetusti, jotta turvavälit voidaan säilyttää. Uusissa tiloissa katsojien ja esiintyjien koronaturvallisuus on voitu huomioida hyvin.

Toimitus, kuvaus, editointi: Tuija Tervo
Artikkelikuva: Joona Pettersson

Battle Beastin solisti Noora Louhimo löydettiin YouTubesta

Sooloalbumin julkaisu on ollut Noora Louhimon pitkäaikainen haave. Aikaa sen toteuttamiseen tuli, kun osa bändin keikoista peruuntui koronatilanteen vuoksi. (Kuva: Robert Frankó)

Noora Louhimo äänittää parhaillaan ensimmäistä sooloalbumiaan. Albumi tulee olemaan läpileikkaus hänen musiikillisista vaikutteistaan. Metallilaulaja ja Battle Beastin jäsen Louhimosta tuli YouTuben ansiosta.

Noora Louhimo tunnetaan suomalaisen heavy metal -yhtyeen Battle Beastin laulajana. Bändin solisti Louhimosta tuli syksyllä 2012, kun silloinen laulaja Nitte Valo lähti yhtyeestä.

”Minusta tuli metallilaulaja niin, että Battle Beastin silloinen johtaja Anton Kabanen soitti minulle ja kysyi, haluanko lähteä rundille Eurooppaan lämmittelemään Sonata Arcticaa. Sitä ennen en ollut laulanut heavya koskaan aikaisemmin,” kertoo Louhimo.

Anton Kabanen perusti Battle Beastin vuonna 2008 ja toimi sen kitaristina, säveltäjänä, sanoittajana ja taiteellisena johtajana talveen 2015 asti. Nitte Valon jättäessä yhtyeen 2012, Battle Beastin jäsenet etsivät uutta solistia YouTubesta.

”Jätkät olivat katsoneet YouTubesta heille suositeltuja laulajia, joihin minä en kuulunut. Jostain syystä YouTube suositteli heille minua samankaltaisena laulajana, mitä he etsivät. Heillä tuli vastaan livevetoni, missä laulan Janis Joplinin Piece of my heart. Sen perusteella he sitten ottivat yhteyttä,” Louhimo muistelee.

Musiikin monitoiminainen hallitsee useamman genren

Alun perin Louhimon musiikkityylilajeja olivat blues, soul ja rock. Hänen ensimmäinen yhtyeensä Admineral Octobussy soitti 60–70-luvun bluesrockia, ja sen ohjelmistoon kuului cover-musiikkia, muun muassa Janis Joplinin ja Eric Claptonin kappaleita.

”Jossain vaiheessa ryhdyimme itse kirjoittamaan omaa musaa, mutta emme ikinä levyttäneet mitään. Bändi oli pystyssä parisen vuotta. Kun tiemme erosivat, ryhdyin tekemään akkari- ja bilekeikkoja erilaisissa kokoonpanoissa,” kertoo Louhimo.

Ensimmäisen singlen Louhimo äänitti studiossa kymmenisen vuotta sitten.

”Voitin pubi-laulukilpailun, jonka palkintona minulle tuotettiin oma single. Sen nimi oli Relax,” kertoo Louhimo.

Battle Beastin lisäksi Louhimo on tehnyt yhteistyötä useiden eri yhtyeiden kanssa, esimerkiksi HammerFallin. Viimeisin vierailu tapahtui ruotsalaisen popmetalliyhtyeen Amaranthen kappaleessa Strong, joka levytettiin singlenä alkusyksystä. Kappale löytyy myös yhtyeen Manifest-albumilta.

”Olen tällainen monitoiminainen. Kaikennäköistä tulee tehtyä. Eikä pelkästään hevin saralla. Minulla on aina ollut vaikeuksia sanoa millekään musajutulle ei,” Louhimo paljastaa.

Louhimo rahoittaa sooloalbuminsa tuotannon ennakkomyynnillä. Albumin voi ostaa ennakkoon netistä sen julkaisuun helmikuuhun 2021 asti. (Kuva: Robert Frankó)

Työn alla kaksi uutta albumia

Tällä hetkellä Louhimo äänittää ensimmäistä sooloalbumiaan. Työn alla on myös Battle Beastin kuudes levy.

”Tämä ensimmäinen sooloalbumini tulee olemaan läpileikkaus minun musiikillisista vaikutteistani. Siihen tulee niin soulia, bluesia ja rockia kuin countryäkin,” kertoo Louhimo.

Louhimon oma sooloalbumi on tarkoitus julkaista helmikuussa ja Battle Beastin loppuvuodesta 2021.

”Ensi vuosi onkin sitten yhtä musiikin juhlaa, kun alkuvuodesta tulee meikäläisen sooloalbumi ja loppuvuodesta Battle Beastin”, naurahtaa Louhimo.

Louhimon ensimmäisen sooloalbumin ennakkomyynti on käynnissä osoitteessa http://www.kapanen-production-store.de/Noora-Louhimo-Experience/fi Lokakuun loppuun mennessä albumin tilanneet saavat nimensä albumin kansilehteen sekä kiitoskortin signeerauksella ja t-paidan.

Tuija Tervo

Artikkelikuva: Jarmo Katila

Kuuntele Noora Louhimon puhelinhaastattelu, missä hän kertoo sooloalbumistaan sekä Battle Beastin tulevaisuuden suunnitelmista:

Heikompiosaisten puolustaminen on Vva:n toiminnanjohtajan Sanna Tiivolan elämäntehtävä

Sanna Tiivola luotsaa Vailla vakinaista asuntoa ry:tä, joka ylläpitää muun muassa Vepa-päiväkeskusta Sörnäisissä. Vepan toimintaa pyöritetään kolmen työntekijän voimin.

Asunnottomien asioiden etujen ajaminen on ollut Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtajalle Sanna Tiivolalle luontevaa lapsuudesta lähtien. Hän uskoo, että jokaisella on oikeus hyvään elämään. Asunnottomien asemaa Tiivola parantaisi saavutettavilla asunnoilla, matalan kynnyksen palveluilla ja riittävällä toimeentulolla.

Sanna Tiivolalla on pitkät juuret asunnottomien parissa työskentelystä. Hän on toiminut Vailla vakinaista asuntoa (Vva) ry:n toiminnanjohtajana 14 vuotta. Tätä ennen hän toimi järjestössä pari vuotta esimiehenä ja Helsingin kaupungilla erilaisissa asunnottomuuteen liittyvissä tehtävissä. Ensimmäiset kokemukset kodittomien kanssa työskentelystä Tiivolalla on jo lapsuudesta.

– Isäni työskenteli Helsingin ensimmäisessä asunnottomien yömajassa Lepakkoluolassa ja siirtyi sieltä Suojapirtti ry:hyn työntekijäksi. Ihan pienestä lapsesta saakka pyörin hänen työpaikallansa ja myöhemmin teininä olin siellä töissä siivoamassa, keittiössä ja ohjaajanakin, Tiivola muistelee.

Uusi alku on oltava kaikille mahdollista

Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset vaikuttivat Tiivolan arvomaailmaan. Hänen näkemyksensä mukaan ihmiset ovat kaikki samanarvoisia. Taustansa ansiosta asunnottomien asioiden parissa työskentely on ollut Tiivolalle myös luontevaa.

– Ihmiset usein sanovat minulle, kuinka kurjaa työtä teen. Mielestäni työni ei ole ollenkaan kurjaa, sillä voimme auttaa ihmisiä. Palkitsevinta tässä työssä on se, että näkee, kun ihmiset saavat apua, Tiivola sanoo.

Tiivola haluaa puolustaa niitä ihmisiä, jotka ovat kaikista heikoimmassa asemassa ja jotka eivät pidä ääntä itsestään.

– Ei haittaa, vaikka ihminen on epäonnistunut elämässään joillakin kriteereillä. Mielestäni kaikilla on oltava mahdollisuus uuteen alkuun ja hyvään elämään. Ja ne mahdollisuudet on tarjottava kaikille, sanoo Tiivola.

– Vepaan ovat kaikki tervetulleita sellaisina kuin he ovat. Koronaepidemian aikana Vepassa on keskitytty auttamaan kaduilla asuvia asunnottomia, Tiivola kertoo.

Asunnottomien auttaminen vaatii yksilöllistä työtä

Kolme tärkeintä asiaa, joilla asunnottomien asemaa Suomessa parannettaisiin, ovat Tiivolan mielestä kohtuuhintaiset ja saavutettavat asunnot, matalan kynnyksen palvelut ja kaikille riittävä toimeentulo.

– Saavutettavilla asunnoilla tarkoitan sitä, että täytyy olla tarjolla kohtuuhintaisia asuntoja myös ihmisryhmille, joilla ei ole luottotietoja eikä tuloja, Tiivola avaa.

– Asunnottomille on oltava lisäksi tarjolla matalan kynnyksen palveluita, jotka ovat saatavilla kaikkina vuorokauden aikoina kaikissa isoimmissa kasvukeskuksissa. Avunsaantipaikkojen tulee olla sellaisia, että ihmiset kokevat olevansa sinne tervetulleita sellaisina kuin he ovat. Ettei heille tule sellainen tunne, että heitä syrjitään, kertoo Tiivola.

– Kaduilla asuvia autetaan parhaiten yksilöllisellä työllä jalkautumalla kaduille, joissa heidät kohdataan heidän omalla reviirillään, silloin kuin se heille sopii. Avun tarjoajan on ensin voitettava autettavan luottamus, ennen kuin hän voi ehdottaa apua, Tiivola jatkaa.

– Kolmanneksi asunnottomien asemaa parannettaisiin kohtuullisella toimeentulolla. Toimeentulon pitäisi olla turvattu riippumatta siitä pystyykö tekemään palkkatyötä. Meillä on ihmisiä, jotka ovat niin sairaita, että he eivät kykene tekemään töitä, Tiivola lisää.

Teksti ja kuvat: Tuija Tervo

Asunnottomuus on räjähtämässä käsiin koronan jälkimainingeissa

Suomea on pidetty Euroopassa mallioppilaana asunnottomuuden vähentämisessä. Mutta miten käy mallioppilaan tulevina vuosina? Koronaepidemian aikana asunnottomuuden uhka on kasvanut ja kaduilla asuvien asunnottomien määrä on lisääntynyt.

Vuoden 2019 tilaston mukaan Suomessa oli vailla vakinaista asuntoa 4 600 ihmistä. Ulkona, porrashuoneissa ja ensisuojissa asui 740 ihmistä. Tilastojen mukaan asunnottomuus on vähentynyt Suomessa tasaisesti 1980-luvulta lähtien, jolloin Suomessa oli vielä 20 000 asunnotonta.

Suomessa asunnottomiksi jäädään yleensä henkilökohtaisen kriisin seurauksena. Kriisin, joka romahduttaa toimeentulon. Tällaisia kriisejä voivat olla esimerkiksi avio- tai avoero, työttömäksi jääminen, sairastuminen tai puolison kuolema. Myös korkea vuokra voi yksinään johtaa asunnon menettämiseen, jos vuokra jää maksamatta. Periaatteessa siis, kuka tahansa meistä voi jäädä asunnottomaksi, jos sukan varressa ei ole ylimääräistä rahaa pahan päivän varalle.

Tilastokeskus on todennut, että koronapandemian tuoma talousshokki on johtanut Suomen talouden taantumaan. Mediasta olemme saaneet kuulla lomautuksista, irtisanomisista, työttömyyslukujen kasvusta sekä yrittäjien tukalasta tilanteesta. Koronatilanteen vuoksi muun muassa ravintoloiden toimintaa on rajoitettu, palveluala kärsii ja matkailuala on lähes jäissä. Olemme saaneet myös kuulla koronaan sairastuneiden ikävistä kohtaloista: kuolemista sekä pitkistä sairauslomista ja vaikeista oireista.

Kaikki tämä johtaa siihen, että yhä useampi suomalainen on kohdannut henkilökohtaisen kriisin. Kriisin, joka voi romahduttaa toimeentulon. Toimeentulon romahtaessa kaikki rahat menevät jokapäiväiseen elämiseen – jos nyt riittävät siihenkään. Ellei kaikista maksuista selviydy, alkaa kertyä maksuhäiriöitä. Kierre on valmis ja se voi johtaa pikku hiljaa maksamattomien vuokrien kautta asunnottomuuteen, elleivät turvaverkot toimi tai niitä ei ole.

Koronatilanne on vaikeuttanut myös asunnottomien tilannetta entisestään. Epidemian vuoksi osa asunnottomista ei ole enää voinut yöpyä sukulaistensa tai tuttaviensa luona ja he ovat joutuneet nukkumaan kaduilla tai hätämajoituksessa. Helsingin kaupungin kasaaman Korona-ryhmän mukaan kaduilla asuvien kodittomien määrä on lisääntynyt. Korona-ryhmä koostuu kaupungin ja järjestöjen asunnottomien palvelujen asiantuntijoista.

Samaan aikaan, kun kaduilla asuvien asunnottomien määrä on lisääntynyt, ovat asunnottomien palvelut heikentyneet koronatilanteen vuoksi. Asunnottomille suunnattuihin hätämajoituksiin sekä päivä- ja yökeskuksiin on koko ajan enemmän tulijoita kuin heitä voidaan sisälle ottaa koronasta johtuvien turvallisuusrajoitusten puitteissa. Tämän seurauksena kaduilla asuvat asunnottomat ovat heikommassa kunnossa ja nälkäisempiä kuin yleensä.

Kaduilla on pärjännyt jotenkuten kesällä ja vielä syksylläkin, mutta miten käy, kun pakkaset saapuvat ja talvi koittaa? Täytyykö jonkun paleltua kuoliaaksi, ennen kuin päättäjät heräävät parantamaan asunnottomien palveluja? Olisiko nyt myös korkea aika parantaa asunnottomuusuhan alla olevien turvaverkkoja, ettei yhä useampi joutuisi tulevaisuudessa turvautumaan asunnottomien palveluihin?

Tuija Tervo

Artikkelikuva: Pixabay, Oleg Solovjev

Yhä useampi elää Helsingin kaduilla – Vepa auttaa asunnottomia

– Vepa-päiväkeskus on palvellut kaduilla eläviä asunnottomia koronaepidemian aikana turvallisuusohjeet huomioiden, kertoo Vailla vakinaista asuntoa ry:n vertaisohjaaja Kari Pietilä.

Tilastojen valossa Suomi on mallimaa asunnottomuuden vähentämisessä. Helsingin kaduilla kodittomien määrä on kuitenkin lisääntynyt, ja se näkyy Vailla vakinaista asuntoa ry:n päivä- ja yökeskuksissa.

Kalkers ja Vepa ovat toimineet viime pääsiäisestä lähtien Hämeentiellä Sörnäisissä. Aikaisemmin keskusten tilat olivat Alppiharjussa.

Kivenheiton päässä Sörnäisten metroasemalta Hämeentie 64:ssä sijaitsee Vepa-päiväkeskus. Illalla sama paikka muuttuu Kalkkers-yökeskukseksi. Molemmat ovat kadulla elävien asunnottomien turvasatamia, joissa voi levähtää neljän seinän sisällä. Paikasta saa apua asioidensa hoitamiseen sekä ilmaista ruokaa, hygieniatuotteita ja puhtaita vaatteita. Siellä voi myös käydä suihkussa peseytymässä.

– Tarpeen vaatiessa annamme myös pienimuotoista ensiapua. Jos asiakkaalla on naarmuja tai haavoja, desifioimme ja laastaroimme ne, kertoo Vepan ohjaaja Heidi Heino.

Ohjaaja Heidi Heino auttaa tarvittaessa käytännön asioiden hoitamisessa, esimerkiksi henkilöllisyystodistuksen hakemisessa, katkolle ohjaamisessa tai sähköpostiosoitteen luomisessa.

Korona rajasi palvelut pelkästään asunnottomille

Katutasossa oleva tila vaikuttaa ensi silmäyksellä tavalliselta kahvilalta. Kuusi pöytää, joiden jokaisen ympärillä on neljä tuolia. Huoneen perällä on tiskin näköinen pöytä, jonka takana henkilökunta päivystää ja auttaa sisään tulijoita. Tunnelma on leppoisa. Muutama henkilö syö pöytien ääressä kaikessa hiljaisuudessa lämmintä ruokaa. Eräällä on märät sukat, joten henkilökunta etsii hänelle takahuoneen varastosta puhtaat ja kuivat sukat.

Puhtaita vaatteita ja ehjiä kenkiä jaetaan Vepassa niitä tarvitseville ilmaiseksi.

Kahvilan näköisen huoneen perältä pääsee pienempään huoneeseen, jossa on useita lepotuoleja sekä tietokone, jota kävijät voivat käyttää. Illalla ja yöllä lepotuolit täyttyvät Kalkkers-yökeskuksen kävijöistä. Koronarajoitusten vuoksi lepotuoleissa voi levähtää vain 15 henkilöä yhtä aikaa.

Vepan puhelimella ja tietokoneella voi tarvittaessa hoitaa omia asioitaan tai levähtää lepohuoneen tuoleissa.

Myös Vepa-päiväkeskuksen kävijämääriä on rajoitettu. Yleensä päiväkeskuksessa voi piipahtaa kuka vain apua tarvitseva, ja keskuksen ovesta astuu sisään yli sata kävijää päivässä. Nyt palvelut on rajattu ainoastaan asunnottomille ja sisälle voidaan ottaa vain rajattu määrä henkilöitä kerrallaan. Tänä syksynä heitä on ollut noin 50–80 päivässä.

Vepaa ja Kalkkersia ylläpitää Vailla vakinaista asuntoa ry (Vva). Järjestö toimii kolmannella sektorilla asunnottomien edunvalvojana. Se on valtakunnallinen järjestö, mutta sen toiminta keskittyy pääkaupunkiseudulle, jossa on yli 60 prosenttia Suomen asunnottomista. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn mukaan Suomessa oli vuoden 2019 lopussa 4 600 yksin elävää asunnotonta.

Palvelujen heikentyminen lisäsi kaduilla asuvien määrää

Euroopan maissa toimivien asunnottomia auttavien organisaatioiden yhteistyöjärjestön FEANTSA:n ja ranskalaisen Abbé Pierre -säätiön vuonna 2018 julkaiseman raportin mukaan Suomi oli ainoa EU-maa, jossa asunnottomuus väheni. Raportin johdosta Suomea on pidetty mallimaana kodittomuuden hoitamisessa.

Tilastojen valossa asunnottomien määrä on siis Suomessa laskenut. Vva:n toiminnanjohtajan Sanna Tiivolan mukaan kadulla asuvien määrä on sen sijaan lisääntynyt.

– Helsingin kaupunki on koonnut kaupungin ja järjestöjen edustajista ns. Korona-ryhmän, jonka toimijat tuottavat kerran viikossa tietoa, millaisia ilmiöitä ja asiakasmääriä on kaduilla. Ryhmän keräämien tietojen perusteella kaduilla asuvien asunnottomien määrä on kasvanut, kertoo Tiivola.

– Kalkerssiin ja Vepaan on ollut koko koronatilanteen ajan enemmän tulijoita, kuin sisälle on voitu ottaa, kertoo Vva:n toiminnanjohtajan Sanna Tiivola.

Kaduilla asuvien asunnottomien lisääntyminen ei johdu pelkästään koronatilanteesta, vaan taustalla on pitkän ajan kehitys. Tiivola mainitse kahdeksi tärkeimmäksi syyksi ilmiöön palvelujen saatavuuden heikentymisen sekä sen, että perustoimeentulotuen jakaminen siirtyi Kelaan vuoden 2017 alussa.

– Erityisesti päihde- ja mielenterveyspalvelujen saatavuus on heikentynyt. Kun ihmiset eivät pääse yhtä hyvin hoitoon kuin ennen, johtaa se pahimmillaan maksuongelmiin ja asunnottomuuteen. Kun ihminen lentää asunnosta ulos, eikä saa hätäänsä apua, hän jää kadulle, Tiivola havainnollistaa.

Teksti ja kuvat: Tuija Tervo

Artikkelikuva: Pixabay, Jackie Chance