Peruskoulun opettajana aiemmin työskennellyt Mikko Reitti on viime vuosina toiminut urheiluselostajana. Tähän asti hän on työskennellyt pääosin suunnistuksen ja hiihdon parissa.
Urheiluselostaja Mikko Reitti pitää tärkeänä selostamisessa oman tavan löytämistä. Kuvassa Mikon vieressä on Helsingin olympiastadionin käytöstä poistettu penkki. (Valokuva: Lauri Koivisto)
Urheiluselostaja Mikko Reitti päätyi selostusuralle oman suunnistusseuran kautta. Suunnistustapahtumissa tarvittiin selostajaa, Reitti päätti tarttua haasteeseen.
“Mä halusin kokeilla sitä juttua, tää on hauskaa puuhaa. Pystyy jotenkin tarjoilemaan sitä tunnelmaa. Ja ehkä ne leuat louskuu jotekin rennommin. Siitä se sitten lähti”, Reitti muistelee selostusuransa alkua.
Esikuvikseen Reitti nostaa kolmikon Pekka Oksala, Antero Mertaranta ja Ville Klinga. Reitti on työskennellyt näistä sekä Mertarannan ja Klingan kanssa. Reitti kertoo, että on kuunnellut nuorena eniten Pekka Oksalaa.
“Kerran suunnistuksen Jukolan viestin pimeässä yössä olin vähällä törmätä Pekka Oksalaan”, Reitti muistelee yhtä kohtaamistaan muutama vuotta sitten edesmenneen selostajakonkarin kanssa.
Urheiluselostaja Mikko Reitti unelmoi siitä, että hän saisi selostaa vielä joskus maailmanmestaruuskilpailuja tai olympialaisia.
Joskus toimiminen digitaalisessa maailmassa väsyttää. (Kuva: Gerd Altmann/ Pixabay)
Maamme elää tällä hetkellä lähes täydellistä etäaikaa tunnetusti eräästä kulkutaudista johtuen. Paitsi, että tämä ei ole täydellistä, sillä digi ei tavoita kaikkia suomalaisia.
Jotkut meistä muistavat, kun parilla Jussi-palkinnolla palkittu näyttelijä Sulevi Peltola toisteli repliikkiä “digi digi”. Peltola ei siis esittänyt duettoa tänä vuonna 80 vuotta täyttäneen M. A. Nummisen kanssa. Mauri Anterohan on jo vuosia tulkinnut kappaletta “Dägä dägä”. Peltolan esittämän hahmon repliikki oli osa mainosta, jolla kannustettiin suomalaisia vuonna 2007 siirtymään digitelevision käyttöön, kun analogiset antennilähetykset päättyivät maassamme.
Tämä digitelevision yksinvaltakausi starttasi Suomessa vuonna 2007. Tästä kymmenen vuotta eteenpäin niin toimintansa aloitti maamme ensimmäinen Digi arkeen -neuvottelukunta valtiovarainministeriön alaisuudessa. Kyseinen ministeriö vastaa julkisten palveluiden digitalisoinnista. Tämän Digi arkeen -neuvottelukunnan tarkoitus on toimia vuorovaikutuskanavana eri toimijoiden, kuten kansalaisjärjestöjen ja tutkijoiden välillä.
Tämän neuvottelukunnan puheenjohtajana toimi ensimmäisellä kolmivuotiskaudella Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä. Tänä vuonna hänet valittiin jatkamaan puheenjohtajana myös uudelle kolmen vuoden ajanjaksolle.
“Digisyrjäytymisen kauaskantoiset seuraukset voidaan estää, jotta kansalaiset eivät putoa sivullisiksi heitä itseään koskevissa asioissa”, Heikkilä totesi kesällä 2018 Ylen haastattelussa.
Internet saapui moniin koteihin Suomessa 1990-luvulla. Tästä alkoi monta erilaista kehityskulkua. Maassamme on paljon diginatiiveja eli heitä, jotka käyttivät tietokonetta jo ihan lapsuudessaan. Tuoreimman Tilastokeskuksen internetin käyttöön liittyvän tutkimuksen mukaan 16-34-vuotiaista kaikki ovat joskus käyttänyt internettiä. Sitä vanhemmissa ikäluokissa alkaa eriytyminen, on myös iso joukko ihmisiä, jotka eivät ole käyttäneet lainkaan internettiä.
Ikäryhmässä 65-74 internettiä on käyttänyt enää 88 prosenttia, ja tätä seuraavassa ikäryhmässä eli 75-89-vuotiailla vain 51 prosentilla on edes jonkinlainen kokemus internetin käytöstä. Siis vain noin puolet ja heistäkin suurin osa on ollut vielä työelämässä silloin, kun internet on laajemmin levinnyt käyttöön työpaikoille ja kotitalouksiin.
Tutkimuksen nuoremmissa ikäryhmissä kokemukset internetin käytöstä kertovat prosentillisesti hyvää, mutta se ei ole koko totuus. Tästäkään ryhmästä kaikilla ei ole valmiuksia käyttää itsenäisesti internettiä tai ei ole ajantasaista laitteistoa sen käyttöön. Merkittäväksi ongelmaksi muodostuu saavutettavuus.
Aluehallintoviraston ylläpitämillä saavutettavuusvaatimukset.fi-sivustolla kerrotaan esimerkiksi asioita, joita ei välttämättä huomioida saavutettavuusnäkökulmasta verkkosivuja suunniteltaessa. Sivusto listaa muun muassa seuraavia ryhmiä: näkö- ja kuulovammaiset, fyysiset- ja motoriset rajoitteet, kehitysvammat, luki- ja oppimisvaikeudet ja mielenterveysongelmat. Tämä lista jatkuu myös monella kohdalla ja lisäksi sama sivusto muistuttaa, että saavutettavuus on aina käyttäjä- ja tilannekohtaista.
Tämä saavutettavuusongelma luo digisyrjäytymistä, johon aiemmin Digi arkeen- neuvottelukunnan puheenjohtaja viittasi. Digisyrjäytyminen tarkoittaa sitä, että kaikilla ei ihmisillä ei ole pääsyä internettiin tai toimintavalmiuksia sen käyttöön. Kaikki ihmiset eivät siis pysty käyttämään digipalveluita, tämän lisäksi on toki myös heitä, jotka eivät halua käyttää jostain omaan arvomaailmaan liittyvästä syystä.
Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta astui voimaan vuoden 2019 huhtikuussa. Tällä lailla pyritään parantamaan digitaalisten palveluiden saavutettavuutta. Tämä laki pohjaa EU:n Saavutettavuusdirektiiviin. Tämä laki määrittelee vähimmäistason digitaalisten palveluiden saavutettavuudelle.
Aiemmin jo esillä olleessa Tilastokeskuksen tutkimuksessa kerrotaan, että yhteensä 16-89 -vuotiaista suomalaisista on käyttänyt 92 prosenttia joskus internettiä. Maassamme on siis satojatuhansia heitä, jotka eivät ole milloinkaan käyttäneet internettiä.
Monet palvelut, kuten pankit, työ- ja elinkeinotoimistot, Kela, verovirastot, ovat siirtäneet joko kokonaan tai osittain palveluitaan sähköisille pohjille. Samaan aikaan perinteisellä postilla tai henkilökohtaisella kohtaamisella tarjottavia palveluita on karsittu rankalla kädellä. Liian usein törmää lauseeseen, että “voit käyttää palveluamme myös netissä” tai “lisätietoa asiasta verkossa”.
Digitaalisuus helpottaa ja parantaa monella tavalla monien ihmisten elämää. Samalla digitaalisuus myös syrjäyttää, vaikka digitaitoja pidetään jo lähes itsestäänselvänä kansalaistaitona. Sininauhaliiton nettisivuilla julkaistiin viime vuonna Katja Kivipuron ja Piia Niilolan teksti, jossa kerrotaan yli miljoonan suomalaisen tarvitsevan digitukea.
Tänä vuonna oman lisänsä digitaalisuuden saavutettavuuteen on luonnollisesti tuonut korona. Monet palvelut ovat siirtyneet etätyöskentelyyn tai ne ovat kokonaat suljettu ja lisäksi turvavälisuositus on lisännyt saavutettamuusongelmaa.
Joillekin ihmisistä ainut mahdollinen tietokone, joita he voivat käyttää on esimerkiksi kirjastossa, työttömien – tai asunnottomien päivätoimintapaikassa, jotka ovat olleet viime aikoina suljettuna monissa paikoissa. Lisäksi vanhusten ja vammaisten digiapua on karsittu korona-aikana.
Sanottaessa, että “koko Suomi etäilee korona-aikana”, niin osa ihmisistä digitaalisuudesta putoilee koronan vaikutusten seurauksena.
Digitaalisuus ei ole itsessään paha asia, mutta tulisi laajemmin tunnistaa ja tunnustaa digisyrjäytyminen. Saavutettavuuden parantamisessa voidaan tehdä vielä paljon, meistä jokainen voi vaikuttaa tässäkin asiassa teoillaan, tai vähintäänkin asenteella.
Tanssiteatteri Hurjaruuthin talvisirkus on muuttanut väliaikaisesti Kaapelitehtaalta Suvilahden Kattilahalliin. Talvisirkus Vauhdin ensi-ilta on Kattilahallissa 5. päivä marraskuuta. Sirkus muuttaa takaisin Kaapelitehtaalle syksyllä 2022, jolloin uusi Tanssin talo -valmistuu.
Vallitseva koronatilanne on vaikuttanut talvisirkuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Sirkuksen toiminnassa on huomioitu viranomaisten turvallisuusohjeet ja esityksiin myydään lippuja rajoitetusti, jotta turvavälit voidaan säilyttää. Uusissa tiloissa katsojien ja esiintyjien koronaturvallisuus on voitu huomioida hyvin.
Sooloalbumin julkaisu on ollut Noora Louhimon pitkäaikainen haave. Aikaa sen toteuttamiseen tuli, kun osa bändin keikoista peruuntui koronatilanteen vuoksi. (Kuva: Robert Frankó)
Noora Louhimo äänittää parhaillaan ensimmäistä sooloalbumiaan. Albumi tulee olemaan läpileikkaus hänen musiikillisista vaikutteistaan. Metallilaulaja ja Battle Beastin jäsen Louhimosta tuli YouTuben ansiosta.
Noora Louhimo tunnetaan suomalaisen heavy metal -yhtyeen Battle Beastin laulajana. Bändin solisti Louhimosta tuli syksyllä 2012, kun silloinen laulaja Nitte Valo lähti yhtyeestä.
”Minusta tuli metallilaulaja niin, että Battle Beastin silloinen johtaja Anton Kabanen soitti minulle ja kysyi, haluanko lähteä rundille Eurooppaan lämmittelemään Sonata Arcticaa. Sitä ennen en ollut laulanut heavya koskaan aikaisemmin,” kertoo Louhimo.
Anton Kabanen perusti Battle Beastin vuonna 2008 ja toimi sen kitaristina, säveltäjänä, sanoittajana ja taiteellisena johtajana talveen 2015 asti. Nitte Valon jättäessä yhtyeen 2012, Battle Beastin jäsenet etsivät uutta solistia YouTubesta.
”Jätkät olivat katsoneet YouTubesta heille suositeltuja laulajia, joihin minä en kuulunut. Jostain syystä YouTube suositteli heille minua samankaltaisena laulajana, mitä he etsivät. Heillä tuli vastaan livevetoni, missä laulan Janis Joplinin Piece of my heart. Sen perusteella he sitten ottivat yhteyttä,” Louhimo muistelee.
Musiikin monitoiminainen hallitsee useamman genren
Alun perin Louhimon musiikkityylilajeja olivat blues, soul ja rock. Hänen ensimmäinen yhtyeensä Admineral Octobussy soitti 60–70-luvun bluesrockia, ja sen ohjelmistoon kuului cover-musiikkia, muun muassa Janis Joplinin ja Eric Claptonin kappaleita.
”Jossain vaiheessa ryhdyimme itse kirjoittamaan omaa musaa, mutta emme ikinä levyttäneet mitään. Bändi oli pystyssä parisen vuotta. Kun tiemme erosivat, ryhdyin tekemään akkari- ja bilekeikkoja erilaisissa kokoonpanoissa,” kertoo Louhimo.
Ensimmäisen singlen Louhimo äänitti studiossa kymmenisen vuotta sitten.
”Voitin pubi-laulukilpailun, jonka palkintona minulle tuotettiin oma single. Sen nimi oli Relax,” kertoo Louhimo.
Battle Beastin lisäksi Louhimo on tehnyt yhteistyötä useiden eri yhtyeiden kanssa, esimerkiksi HammerFallin. Viimeisin vierailu tapahtui ruotsalaisen popmetalliyhtyeen Amaranthen kappaleessa Strong, joka levytettiin singlenä alkusyksystä. Kappale löytyy myös yhtyeen Manifest-albumilta.
”Olen tällainen monitoiminainen. Kaikennäköistä tulee tehtyä. Eikä pelkästään hevin saralla. Minulla on aina ollut vaikeuksia sanoa millekään musajutulle ei,” Louhimo paljastaa.
Louhimo rahoittaa sooloalbuminsa tuotannon ennakkomyynnillä. Albumin voi ostaa ennakkoon netistä sen julkaisuun helmikuuhun 2021 asti. (Kuva: Robert Frankó)
Työn alla kaksi uutta albumia
Tällä hetkellä Louhimo äänittää ensimmäistä sooloalbumiaan. Työn alla on myös Battle Beastin kuudes levy.
”Tämä ensimmäinen sooloalbumini tulee olemaan läpileikkaus minun musiikillisista vaikutteistani. Siihen tulee niin soulia, bluesia ja rockia kuin countryäkin,” kertoo Louhimo.
Louhimon oma sooloalbumi on tarkoitus julkaista helmikuussa ja Battle Beastin loppuvuodesta 2021.
”Ensi vuosi onkin sitten yhtä musiikin juhlaa, kun alkuvuodesta tulee meikäläisen sooloalbumi ja loppuvuodesta Battle Beastin”, naurahtaa Louhimo.
Louhimon ensimmäisen sooloalbumin ennakkomyynti on käynnissä osoitteessahttp://www.kapanen-production-store.de/Noora-Louhimo-Experience/fi Lokakuun loppuun mennessä albumin tilanneet saavat nimensä albumin kansilehteen sekä kiitoskortin signeerauksella ja t-paidan.
Tuija Tervo
Artikkelikuva: Jarmo Katila
Kuuntele Noora Louhimon puhelinhaastattelu, missä hän kertoo sooloalbumistaan sekä Battle Beastin tulevaisuuden suunnitelmista:
Sanna Tiivola luotsaa Vailla vakinaista asuntoa ry:tä, joka ylläpitää muun muassa Vepa-päiväkeskusta Sörnäisissä. Vepan toimintaa pyöritetään kolmen työntekijän voimin.
Asunnottomien asioiden etujen ajaminen on ollut Vailla vakinaista asuntoa ry:n toiminnanjohtajalle Sanna Tiivolalle luontevaa lapsuudesta lähtien. Hän uskoo, että jokaisella on oikeus hyvään elämään. Asunnottomien asemaa Tiivola parantaisi saavutettavilla asunnoilla, matalan kynnyksen palveluilla ja riittävällä toimeentulolla.
Sanna Tiivolalla on pitkät juuret asunnottomien parissa työskentelystä. Hän on toiminut Vailla vakinaista asuntoa (Vva) ry:n toiminnanjohtajana 14 vuotta. Tätä ennen hän toimi järjestössä pari vuotta esimiehenä ja Helsingin kaupungilla erilaisissa asunnottomuuteen liittyvissä tehtävissä. Ensimmäiset kokemukset kodittomien kanssa työskentelystä Tiivolalla on jo lapsuudesta.
– Isäni työskenteli Helsingin ensimmäisessä asunnottomien yömajassa Lepakkoluolassa ja siirtyi sieltä Suojapirtti ry:hyn työntekijäksi. Ihan pienestä lapsesta saakka pyörin hänen työpaikallansa ja myöhemmin teininä olin siellä töissä siivoamassa, keittiössä ja ohjaajanakin, Tiivola muistelee.
Uusi alku on oltava kaikille mahdollista
Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset vaikuttivat Tiivolan arvomaailmaan. Hänen näkemyksensä mukaan ihmiset ovat kaikki samanarvoisia. Taustansa ansiosta asunnottomien asioiden parissa työskentely on ollut Tiivolalle myös luontevaa.
– Ihmiset usein sanovat minulle, kuinka kurjaa työtä teen. Mielestäni työni ei ole ollenkaan kurjaa, sillä voimme auttaa ihmisiä. Palkitsevinta tässä työssä on se, että näkee, kun ihmiset saavat apua, Tiivola sanoo.
Tiivola haluaa puolustaa niitä ihmisiä, jotka ovat kaikista heikoimmassa asemassa ja jotka eivät pidä ääntä itsestään.
– Ei haittaa, vaikka ihminen on epäonnistunut elämässään joillakin kriteereillä. Mielestäni kaikilla on oltava mahdollisuus uuteen alkuun ja hyvään elämään. Ja ne mahdollisuudet on tarjottava kaikille, sanoo Tiivola.
– Vepaan ovat kaikki tervetulleita sellaisina kuin he ovat. Koronaepidemian aikana Vepassa on keskitytty auttamaan kaduilla asuvia asunnottomia, Tiivola kertoo.
Asunnottomien auttaminen vaatii yksilöllistä työtä
Kolme tärkeintä asiaa, joilla asunnottomien asemaa Suomessa parannettaisiin, ovat Tiivolan mielestä kohtuuhintaiset ja saavutettavat asunnot, matalan kynnyksen palvelut ja kaikille riittävä toimeentulo.
– Saavutettavilla asunnoilla tarkoitan sitä, että täytyy olla tarjolla kohtuuhintaisia asuntoja myös ihmisryhmille, joilla ei ole luottotietoja eikä tuloja, Tiivola avaa.
– Asunnottomille on oltava lisäksi tarjolla matalan kynnyksen palveluita, jotka ovat saatavilla kaikkina vuorokauden aikoina kaikissa isoimmissa kasvukeskuksissa. Avunsaantipaikkojen tulee olla sellaisia, että ihmiset kokevat olevansa sinne tervetulleita sellaisina kuin he ovat. Ettei heille tule sellainen tunne, että heitä syrjitään, kertoo Tiivola.
– Kaduilla asuvia autetaan parhaiten yksilöllisellä työllä jalkautumalla kaduille, joissa heidät kohdataan heidän omalla reviirillään, silloin kuin se heille sopii. Avun tarjoajan on ensin voitettava autettavan luottamus, ennen kuin hän voi ehdottaa apua, Tiivola jatkaa.
– Kolmanneksi asunnottomien asemaa parannettaisiin kohtuullisella toimeentulolla. Toimeentulon pitäisi olla turvattu riippumatta siitä pystyykö tekemään palkkatyötä. Meillä on ihmisiä, jotka ovat niin sairaita, että he eivät kykene tekemään töitä, Tiivola lisää.
Suomea on pidetty Euroopassa mallioppilaana asunnottomuuden vähentämisessä. Mutta miten käy mallioppilaan tulevina vuosina? Koronaepidemian aikana asunnottomuuden uhka on kasvanut ja kaduilla asuvien asunnottomien määrä on lisääntynyt.
Vuoden 2019 tilaston mukaan Suomessa oli vailla vakinaista asuntoa 4 600 ihmistä. Ulkona, porrashuoneissa ja ensisuojissa asui 740 ihmistä. Tilastojen mukaan asunnottomuus on vähentynyt Suomessa tasaisesti 1980-luvulta lähtien, jolloin Suomessa oli vielä 20 000 asunnotonta.
Suomessa asunnottomiksi jäädään yleensä henkilökohtaisen kriisin seurauksena. Kriisin, joka romahduttaa toimeentulon. Tällaisia kriisejä voivat olla esimerkiksi avio- tai avoero, työttömäksi jääminen, sairastuminen tai puolison kuolema. Myös korkea vuokra voi yksinään johtaa asunnon menettämiseen, jos vuokra jää maksamatta. Periaatteessa siis, kuka tahansa meistä voi jäädä asunnottomaksi, jos sukan varressa ei ole ylimääräistä rahaa pahan päivän varalle.
Tilastokeskus on todennut, että koronapandemian tuoma talousshokki on johtanut Suomen talouden taantumaan. Mediasta olemme saaneet kuulla lomautuksista, irtisanomisista, työttömyyslukujen kasvusta sekä yrittäjien tukalasta tilanteesta. Koronatilanteen vuoksi muun muassa ravintoloiden toimintaa on rajoitettu, palveluala kärsii ja matkailuala on lähes jäissä. Olemme saaneet myös kuulla koronaan sairastuneiden ikävistä kohtaloista: kuolemista sekä pitkistä sairauslomista ja vaikeista oireista.
Kaikki tämä johtaa siihen, että yhä useampi suomalainen on kohdannut henkilökohtaisen kriisin. Kriisin, joka voi romahduttaa toimeentulon. Toimeentulon romahtaessa kaikki rahat menevät jokapäiväiseen elämiseen – jos nyt riittävät siihenkään. Ellei kaikista maksuista selviydy, alkaa kertyä maksuhäiriöitä. Kierre on valmis ja se voi johtaa pikku hiljaa maksamattomien vuokrien kautta asunnottomuuteen, elleivät turvaverkot toimi tai niitä ei ole.
Koronatilanne on vaikeuttanut myös asunnottomien tilannetta entisestään. Epidemian vuoksi osa asunnottomista ei ole enää voinut yöpyä sukulaistensa tai tuttaviensa luona ja he ovat joutuneet nukkumaan kaduilla tai hätämajoituksessa. Helsingin kaupungin kasaaman Korona-ryhmän mukaan kaduilla asuvien kodittomien määrä on lisääntynyt. Korona-ryhmä koostuu kaupungin ja järjestöjen asunnottomien palvelujen asiantuntijoista.
Samaan aikaan, kun kaduilla asuvien asunnottomien määrä on lisääntynyt, ovat asunnottomien palvelut heikentyneet koronatilanteen vuoksi. Asunnottomille suunnattuihin hätämajoituksiin sekä päivä- ja yökeskuksiin on koko ajan enemmän tulijoita kuin heitä voidaan sisälle ottaa koronasta johtuvien turvallisuusrajoitusten puitteissa. Tämän seurauksena kaduilla asuvat asunnottomat ovat heikommassa kunnossa ja nälkäisempiä kuin yleensä.
Kaduilla on pärjännyt jotenkuten kesällä ja vielä syksylläkin, mutta miten käy, kun pakkaset saapuvat ja talvi koittaa? Täytyykö jonkun paleltua kuoliaaksi, ennen kuin päättäjät heräävät parantamaan asunnottomien palveluja? Olisiko nyt myös korkea aika parantaa asunnottomuusuhan alla olevien turvaverkkoja, ettei yhä useampi joutuisi tulevaisuudessa turvautumaan asunnottomien palveluihin?
– Vepa-päiväkeskus on palvellut kaduilla eläviä asunnottomia koronaepidemian aikana turvallisuusohjeet huomioiden, kertoo Vailla vakinaista asuntoa ry:n vertaisohjaaja Kari Pietilä.
Tilastojen valossa Suomi on mallimaa asunnottomuuden vähentämisessä. Helsingin kaduilla kodittomien määrä on kuitenkin lisääntynyt, ja se näkyy Vailla vakinaista asuntoa ry:n päivä- ja yökeskuksissa.
Kalkers ja Vepa ovat toimineet viime pääsiäisestä lähtien Hämeentiellä Sörnäisissä. Aikaisemmin keskusten tilat olivat Alppiharjussa.
Kivenheiton päässä Sörnäisten metroasemalta Hämeentie 64:ssä sijaitsee Vepa-päiväkeskus. Illalla sama paikka muuttuu Kalkkers-yökeskukseksi. Molemmat ovat kadulla elävien asunnottomien turvasatamia, joissa voi levähtää neljän seinän sisällä. Paikasta saa apua asioidensa hoitamiseen sekä ilmaista ruokaa, hygieniatuotteita ja puhtaita vaatteita. Siellä voi myös käydä suihkussa peseytymässä.
– Tarpeen vaatiessa annamme myös pienimuotoista ensiapua. Jos asiakkaalla on naarmuja tai haavoja, desifioimme ja laastaroimme ne, kertoo Vepan ohjaaja Heidi Heino.
Ohjaaja Heidi Heino auttaa tarvittaessa käytännön asioiden hoitamisessa, esimerkiksi henkilöllisyystodistuksen hakemisessa, katkolle ohjaamisessa tai sähköpostiosoitteen luomisessa.
Korona rajasi palvelut pelkästään asunnottomille
Katutasossa oleva tila vaikuttaa ensi silmäyksellä tavalliselta kahvilalta. Kuusi pöytää, joiden jokaisen ympärillä on neljä tuolia. Huoneen perällä on tiskin näköinen pöytä, jonka takana henkilökunta päivystää ja auttaa sisään tulijoita. Tunnelma on leppoisa. Muutama henkilö syö pöytien ääressä kaikessa hiljaisuudessa lämmintä ruokaa. Eräällä on märät sukat, joten henkilökunta etsii hänelle takahuoneen varastosta puhtaat ja kuivat sukat.
Puhtaita vaatteita ja ehjiä kenkiä jaetaan Vepassa niitä tarvitseville ilmaiseksi.
Kahvilan näköisen huoneen perältä pääsee pienempään huoneeseen, jossa on useita lepotuoleja sekä tietokone, jota kävijät voivat käyttää. Illalla ja yöllä lepotuolit täyttyvät Kalkkers-yökeskuksen kävijöistä. Koronarajoitusten vuoksi lepotuoleissa voi levähtää vain 15 henkilöä yhtä aikaa.
Vepan puhelimella ja tietokoneella voi tarvittaessa hoitaa omia asioitaan tai levähtää lepohuoneen tuoleissa.
Myös Vepa-päiväkeskuksen kävijämääriä on rajoitettu. Yleensä päiväkeskuksessa voi piipahtaa kuka vain apua tarvitseva, ja keskuksen ovesta astuu sisään yli sata kävijää päivässä. Nyt palvelut on rajattu ainoastaan asunnottomille ja sisälle voidaan ottaa vain rajattu määrä henkilöitä kerrallaan. Tänä syksynä heitä on ollut noin 50–80 päivässä.
Vepaa ja Kalkkersia ylläpitää Vailla vakinaista asuntoa ry (Vva). Järjestö toimii kolmannella sektorilla asunnottomien edunvalvojana. Se on valtakunnallinen järjestö, mutta sen toiminta keskittyy pääkaupunkiseudulle, jossa on yli 60 prosenttia Suomen asunnottomista. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn mukaan Suomessa oli vuoden 2019 lopussa 4 600 yksin elävää asunnotonta.
Palvelujen heikentyminen lisäsi kaduilla asuvien määrää
Euroopan maissa toimivien asunnottomia auttavien organisaatioiden yhteistyöjärjestön FEANTSA:n ja ranskalaisen Abbé Pierre -säätiön vuonna 2018 julkaiseman raportin mukaan Suomi oli ainoa EU-maa, jossa asunnottomuus väheni. Raportin johdosta Suomea on pidetty mallimaana kodittomuuden hoitamisessa.
Tilastojen valossa asunnottomien määrä on siis Suomessa laskenut. Vva:n toiminnanjohtajan Sanna Tiivolan mukaan kadulla asuvien määrä on sen sijaan lisääntynyt.
– Helsingin kaupunki on koonnut kaupungin ja järjestöjen edustajista ns. Korona-ryhmän, jonka toimijat tuottavat kerran viikossa tietoa, millaisia ilmiöitä ja asiakasmääriä on kaduilla. Ryhmän keräämien tietojen perusteella kaduilla asuvien asunnottomien määrä on kasvanut, kertoo Tiivola.
– Kalkerssiin ja Vepaan on ollut koko koronatilanteen ajan enemmän tulijoita, kuin sisälle on voitu ottaa, kertoo Vva:n toiminnanjohtajan Sanna Tiivola.
Kaduilla asuvien asunnottomien lisääntyminen ei johdu pelkästään koronatilanteesta, vaan taustalla on pitkän ajan kehitys. Tiivola mainitse kahdeksi tärkeimmäksi syyksi ilmiöön palvelujen saatavuuden heikentymisen sekä sen, että perustoimeentulotuen jakaminen siirtyi Kelaan vuoden 2017 alussa.
– Erityisesti päihde- ja mielenterveyspalvelujen saatavuus on heikentynyt. Kun ihmiset eivät pääse yhtä hyvin hoitoon kuin ennen, johtaa se pahimmillaan maksuongelmiin ja asunnottomuuteen. Kun ihminen lentää asunnosta ulos, eikä saa hätäänsä apua, hän jää kadulle, Tiivola havainnollistaa.
Riski jäädä asunnottomaksi on suurempi pienituloisilla, maahanmuuttajataustaisilla sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivillä. Pääkaupunkiseudulla korkeat vuokrat ja pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista tuottavat asunnottomuutta. (Kuva: Pixabay, Manuel Alvarez)
Helsingin kaduilla elävien asunnottomien tilanne on heikentynyt koronaepidemian aikana. Asunnottomat ovat olleet heikommassa kunnossa ja nälkäisempiä kuin normaaliolosuhteissa.
Koronaepidemian kiihdyttyä maaliskuussa asunnottomien palvelut huononivat huomattavasti. Osa asunnottomille tarkoitetuista päiväkeskuksista joutui sulkemaan ovensa joksikin aikaa ja asunnottomien yöpaikat toimivat äärirajoilla. Päiväkeskuksissa asunnottomilla on ollut mahdollisuus peseytyä, pestä vaatteita ja ruokailla. Yöpaikoissa on järjestetty hätämajoitusta.
Vaikka asunnottomien palvelukeskukset ovat syksyyn mennessä avanneet oviaan yksi toisensa jälkeen, eivät ne toimi normaalikapasiteetillaan vieläkään, sillä niiden kävijämääriä rajoitetaan koronatilanteesta johtuvien turvallisuusohjeiden puitteissa.
Vailla vakinaista asuntoa (Vva) ry:n toiminnanjohtajan Sanna Tiivolan mukaan järjestön ylläpitämiin päiväkeskus Vepaan ja yökeskus Kalkkersiin Sörnäisissä on ollut koko ajan enemmän tulijoita kuin sisälle on voitu ottaa. Vva ei sulkenut koronaepidemian puhjettua matalan kynnyksen paikkojaan.
”Ihmiset ovat olleet paljon heikommassa kunnossa koronatilanteen aikana. Heidän auttamisessaan on ollut etusijalla perustarpeiden tyydyttäminen. Olemme tarjonneet heille ruokaa, hygieniaa ja puhtaita vaatteita sekä auttaneet asioiden hoitamisessa”, Tiivola kertoo.
Myös Sininauhasäätiössä on huomattu asunnottomien kunnon heikkeneminen koronaepidemian aikana. Sininauhasäätiö ylläpitää päiväkeskus Illusiaa Vallillassa ja Naisten tupaa Töölössä sekä Nuoli – nuorten kohtaamis- ja tukipistettä yhdessä Vva ry:n kanssa.
”Ihmiset ovat nälkäisempiä ja likaisempia kuin ennen. Lisäksi on havaittavissa, että päihteiden sekakäyttö on lisääntynyt kaduilla entisestään”, kertoo Sininauhasäätiön toimitusjohtaja Kimmo Karvonen.
Helsingin kaupungin Hietaniemenkadun palvelukeskuksessa hätämajoituspaikoille on ollut keväästä lähtien kova kysyntä, ja hätämajoituspaikat ovat täyttyneet jo alkuillasta. Moni tulee jonottamaan majoituspaikkaa jo monta tuntia ennen paikan avautumista. Hietaniemenkadun palvelukeskus tarjoaa helsinkiläisille asunnottomille hätämajoituksen lisäksi tilapäisasumista, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, ravintopalvelua sekä sauna- ja pesulapalvelua.
”Koronaepidemian vuoksi osa asunnottomista on joutunut hakeutumaan hätämajoitukseen, kun ei ole voinut enää yöpyä sukulaisten tai tuttavien luona”, kertoo Hietaniemenkadun palvelukeskuksen johtaja Anna-Maija Josefsson.
Suomessa oli vuoden 2019 lopussa 4 600 yksin elävää asunnotonta Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn mukaan. Heistä yli 60 prosenttia elää pääkaupunkiseudulla.
Mirja Neuvonen on työskennellyt Helsingin kaupunginteatterin yleisötyövastaavana 13 vuotta. Hän kertoo työn vuosien varrella levittyneen jatkuvasti enemmän ihmisten pariin pois teatteritalolta.
Mirja Neuvonen on teatterin yleisötyön konkareita Suomessa (kuva: Lauri Koivisto)
Helsingin kaupunginteatterin yleisötyövastaava Mirja Neuvonen on tehnyt monipuolisesti yleisötyötä vuosien ajan.
“Tarkemmin sanottuna yleisötyö on esimerkiksi taiteilijatapaamisia, kulissikierroksia, avoimien ovien- tilaisuuksia ja pitempiä projekteja”, Neuvonen kertoo.
Tällaisista kauemman kestävistä projekteista Neuvonen nostaa esille tällä hetkellä käynnissä olevat Valokeilassa koillinen ja Nuori näyttämö. Valokeilassa koillinen- projekti eteni aikataulussa myös koronan aikana.
“Koronasta huolimatta heillä on koillis-Helsingissä nyt syyskuussa ensi-ilta. He ovat toimineet nyt etälaitteiden avulla ja lisäksi harjoitelleet ulkona. Tämä kertoo paljon siitä, että ihmisillä on paljon tarvetta toimia”, Neuvonen sanoo.
Neuvonen kertoo aloittaneensa kolmetoista vuotta sitten Helsingin kaupunginteatterin yleisötyössä.
“Tuolloin ympäri Suomea meitä työskenteli varmaan kolme ihmistä teattereiden yleisötyössä. Näiden työvuosieni aikana teattereiden yleisötyöntekijöiden määrä on noin kymmenkertaistunut maamme teattereissa. Suomessa siis teattereiden yleisötyö on aika uusi juttu, mutta esimerkiksi Englannissa tätä on tehty kauan”, Neuvonen avaa tilannetta.
“Yleisötyöntekijöitä on teattereissa monenlaisilla taustoilla. Itse olen pedagogi, osa on näyttelijöitä, jotkut ovat viestintätaustalla ja monilla muillakin koulutuksella löytyy yleisötyöntekijöitä. Jokainen yleisötyöntekijä tekee vahvasti omasta taustastaan tätä työtä”, Neuvonen sanoo.
“Omien HKT-vuosieni aikana yleisötyö on paljon kasvanut ja kehittynyt. Ennen kaikkea se on paljon levinnyt teatteritalon ulkopuolelle ympäri kaupunkia. Kokoajan kuitenkin tärkeintä on ollut se, että kaikki tehdään yleisöä varten”, Neuvonen kertoo.
Päiväni murmelina on Helsingin kaupunginteatterin tämän syksyn ensi-iltoja. Mirja Neuvonen tarkastelee tässä näytelmässä pääroolissa olevan Lari Halmeen pahviversiota (kuva: Lauri Koivisto)
Korona-aikan vaikutukset yleisötyöhön
Yleisötyövastaava Mirja Neuvonen kertoo koronan vaikuttaneen paljon yleisötyön toteuttamiseen.
“Tosi vähän on tehty mitään teatteritalon sisällä. Yleisötyö on kuitenkin jatkunut ympäri kaupunkia ja lisäksi etänä. Virtuaalilaitteilla on esimerkiksi ilahdutettu vanhempia ihmisiä hoitolaitoksissa. Tänä aikana meillä on ollut aikaa tehdä rästiin jääneitä töitä. Tällaisia ovat esimerkiksi monet materiaalit ja videot”, Neuvonen kertaa viime kuukausien tapahtumia.
“Kaikkiaan korona-aika on pakottanut tekemään uudella tavalla yleisötyötä. Tosin jotkin näistä uusista toimintatavoista jäävät varmasti myös koronan jälkeenkin käyttöön”, Neuvonen pohtii.
“Eniten tässä korona-ajassa harmittaa se, ettei ole suoraa kontaktia yleisön kanssa”, Neuvonen toteaa lopuksi.
