Ella Koskinen vastaa haastattelussa muun muassa siihen, vaikeuttaako lait ja byrokratia lastenkodissa työskentelyä ja joutuuko työssä pärjäämään yksin.
Kuuntele koko haastattelu:
Kuva: Emilia Kinnunen
Nuorten talousosaaminen huonolla tasolla?
Suomi on tunnettu byrokratian luvattuna maana. Rahan oikeaoppinen käyttö ja kaavakkeiden täyttö on nykynuorille osa jokapäiväistä arkea. Nykyään on aloitettava säästäminen ja oman talouden hallinta jo varsin nuorena. Oma mielenkiinto ja motivaatio korostuvat.
Nuorten siirtyessä teini-iästä aikuisuuteen voi moni aikuisille itsestään selvä asia, kuten kotivakuutuksen ottaminen, tulla yllätyksenä. Yksilön oma aktiivisuus ja kiinnostus korostuvat.
Talouden asiantuntija Mari Hannola-Antikainen TAT-järjestöstä (Talous ja nuoret) kertoo:
– Valtaosa nuorista Suomessa hoitaa talousasiansa hyvin, mutta sitten on se pieni ja sitäkin näkyvämpi osa, joka eivät syystä tai toisesta osaa hallita talouttaan.
Talousopetuksen taso on Suomessa korkea. OECD:n 20:ssa maassa toteuttamassa PISA 2018 -talousosaamistutkimuksessa 15-vuotiaat suomalaisnuoret olivat toiseksi parhaita talousosaajia. Sen mukaan suomalaisnuorilla oli vahvaa talousosaamista ja vastuullista rahankäyttöä.
Mediassa yleiskuva on, että suomalaisten nuorten talousasiat ovat huonosti, vaikka todellisuudessa ne ovat varsin hyvällä nojalla, ainakin tilastollisesta näkökulmasta.
Miten käytännön puoli?
Vaikka teoreettinen puoli ja tietämys siitä, mitä Kelan tuet, palkkalaskelmat, laina, pikavippien riskit, osakkeet ja rahastot ovat, on hallussa, niin käytännön puoli on monella hakusessa. Nuoren tullessa aikuisuuteen moni kohtaa vaikeuksia, kun opintotuki, kotivakuutus ja sijoittaminen konkretisoituvat teoriasta käytännöksi.
– Mun mielestä kouluissa pitäisi olla enemmän askelia tämän suhteen. Jos mietitään lukiota, amista tai yliopistoa, niin voisi olla edes valinnainen kurssi, jossa keskitytään konkreettisempaan asiaan, vuokrasopimukseen yms. Lukiossa voisi kertoa opintolainoista ja vuokrasopimuksista, yliopistossa taas budjetoinnista ja lainojen hausta, koska siinä vaiheessa ollaan niin lähellä työelämää, joten alat miettimään jo aikuiselämän tulevaisuuden asioita, sanoo Kian Lehtonen, yliopisto-opiskelija.
Opiskelijat ovat Suomessa ainoa ihmisryhmä, joka pahimman tilanteen sattuessa pakotetaan elämään lainalla. Kela edellyttää opiskelijalta toimeentulotuen saamiseksi opintolainan ottamista. Jos nuori ei esimerkiksi saa kesäksi työpaikkaa, hän voi joutua rahoittamaan elämisensä opintolainalla. Edes kesän ajalle toimeentulotukea ei myönnetä opiskelijalle muuten kuin raskain perustein.
Myös nämä asiat korostavat opiskelijan omaa aktiivisuutta selvittää ja pysyä kartalla asioista. Tuntuu siltä, että nuoren pitäisi osata yhden lukiokurssin jälkeen itsenäisesti laajentaa oppimaansa ja muuttaa teoria käytännön osaamiseksi elämässä.
Koti ja motivaatio myös isossa roolissa
Ideaalitilanteessa koulu ja koti rakentavat yhteistyössä nuoren talousosaamista. Rahankäyttö suurissa määrin periytyy sukupolvelta toiselle. Jos omat vanhemmat ovat olleet hyviä rahankäytön suhteen, niin hyvin todennäköisesti myös heidän lapsensa ovat.
– Enemmän kotoa kuin koulusta. Jos pitää jaotella niin 75 prosenttia kotoa, 25 prosenttia koulusta. Internetin ja kavereiden kautta saa myös tietoa, vaatii paljon itsenäistä työtä, Lehtonen kertoo.
Joidenkin nuorten kohdalla talousoppien saaminen kotopuolesta ei ole mahdollista tai on hyvin vaikeaa. Ikääntyvä sukupolvi ei ole tunnettu avoimesta suhtautumisesta keskusteluun raha-asioissa. Suomessa puhe omasta taloudesta on hyvin laajalti vielä iso tabu. Kateus iskee nopeasti, eikä naapurilla saa mennä paremmin kuin itsellään.
– Pitääkö sen aina mennä niin, että se lapsi oppii kantapään kautta. Vai voisiko ajatella, että vanhempien pitäisi puhua rehellisesti rahasta? Vähän samalla tavalla kuin että onko maitoa jääkapissa. Puhuttaisiin avoimesti, että joskus on rahaa, joskus ei ole rahaa. Kaikkea ei voi ostaa, on asuntolainaa. Rehellistä rahapuhetta kotona, se on tärkeää, sanoo Mari Hannola-Antikainen, TAT.
Hannola Antikaisen mukaan talousopin periytyessä kotoa pitäisi olla huolissaan myös vanhempien osaamisesta. Miten he pysyvät mukana kaikissa nykyajan kryptovaluutoissa, NFT:ssä [non-fungible token, ei vaihdettavissa oleva valuutta] ja muuttuvissa kuluttamisen tavoissa. Vanhempien pitäisi myös pysyä näiden perässä, kun se oppi tulee suurimmaksi osaksi sieltä kotoa.
Syksyllä 2022 on avattu Päijät-Hämeessä Suomen ensimmäinen talousneuvola. Neuvolaan voi soittaa ilman ajanvarausta ja keskustella omista talousasioista tai kysellä asioista, joista ei tiedä. Neuvolan tavoitteena on auttaa ja tiedottaa kaikenikäisiä matalalla kynnyksellä talousasioissa.
Vaikka näitä asioita käsiteltäisiin koulussa, niin kaikki eivät ole niistä kiinnostuneita. Opettajat eivät voi pakottaa nuorta keskittymään ja sisäistämään asioita.
– Tosiasia on se, että kun näitä asioita käsitellään lukio-opetuksessa, ne eivät ole monillekaan vielä silloin ajankohtaisia omassa elämässä. Vasta kun esimerkiksi sähkösopimuksen solmiminen konkretisoituu kotoa pois muutettaessa, aletaan miettiä, että apua, mitenkähän tässä pitäisi toimia. Monien muidenkin teemojen kanssa on niin, että vaikka asioista puhutaan koulussa, ne eivät välttämättä kiinnosta tai tavoita kaikkia, jos niistä ei juuri silloin olla motivoituneita, kertoo opetusneuvos Kristina Kaihari Opetushallituksesta.
Opettaja ei voi pakottaa talousoppeja koulussa, jos nuorta ei asia kiinnosta. Tätä motivaation puutetta voivat vanhemmat korjata jo lapsesta alkaen. Asian avain on avoin rahapuhe: talousasioiden esittely, säästäminen, sijoittaminen, palkka-asiat ja lapsen auttaminen talousasioissa. Nämä lisäävät nuoren motivaatiota ja auttavat häntä tulevaisuudessa. Siksi on tärkeää, että vanhemmat pysyvät ajan hermolla.
Pitäisikö opetussuunnitelmassa keskittyä teorian sijasta enemmän käytäntöön?
Kulttuuri- ja opetusministeriö antaa opetuksen tarjoajalle tuntijakoasetuksen, eli kuinka monta tuntia mitäkin oppiainetta opetetaan vähintään viikon aikana. Lukion opetussuunnitelmassa on kaikille pakollinen yhteiskuntaoppiin sisältyvä taloustiedon opintojakso, jossa lähdetään oman talouden hallinnan asioista. Monet, varsinkin suuremmat lukiot tarjoavat lisäksi valinnaisia talouden ja yrittäjyyden opintojaksoja.
– Suomessa on hyvin laaja yleissivistävä koulutus, ja lukiossa on parikymmentä eri oppiainetta. Opetuksen laatu on erityisen tärkeää, sitä ei aina määrä korvaa, toteaa Kristina Kaihari Opetushallituksesta.
TAT:n talousasiantuntija Mari Hannola-Antikainen kertoo, että ei lähtisi lisäämään opetussuunnitelmaan mitään tällä hetkellä, koska opettajat ovat jo todella kuormittuneita, ja hän haluaa antaa heille työrauhan.
– Opettaja voi siis opettaa opetussuunnitelman mukaisesti asian ja sen jälkeen tarjota opiskelijalle meidän materiaalia, jonka avulla käytännön asiat tulevat tutuksi. TAT:n sijoittakoulussa tarjotaan harjoituksia muun muassa säästämisestä sekä sijoittamisesta ja näillä tuetaan opettajien työtä, Hannola-Antikainen toteaa.
Talousosaamisen taso nuorilla riippuu hyvin paljolti siitä miltä kantilta asiaa katsoo. Teoria on ainakin tilastojen ja koulun näkökulmasta hyvällä tasolla. Silti nuori väestö tuntuu olevan ahdistuneita ja hyvin hukassa, kun tulee aika laittaa kädet saveen. Luoko tämän mielikuvan se hyvin pieni, mutta sitäkin äänekkäämpi osa vai onko asia oikeasti näin?
Teksti: Mikael Keto
Kuvat: Pixabay
Seurakuntavaalien äänestysprosentti laskussa:”Vaalit ja vaikuttaminen on selkeästi koettu vieraammaksi”
Seurakuntavaalit ovat selkeässä murroksessa. Äänestysprosentin laskiessa alati herää vain kysymys: miksi? Onko ihmisten yleinen äänestysinto laskussa vai kokevatko ihmiset kirkon piirissä äänestämisen turhaksi?
Laajasalon kauppakeskuksessa asioiva Jorkka Terkko, 65, kertoo kiinnostuksen puutteen vaikuttaneen äänestämiseensä.
–Sain listan äänestettävistä, muistaakseni. En äänestänyt, ei oikein kiinnostanut niin paljon että olisi pitänyt äänensä antaa, tuntemattomia ehdokkaita. Olen saattanut joskus äänestää seurakuntavaaleissa mutta siitä on pitkä aika. Muuten olen aktiivinen äänestäjä poliittisissa vaaleissa.
Seurakuntavaalien äänestysprosentti on laskenut alaspäin vaali vaalilta. 2010 vaaleissa äänesti vielä noin 17% äänioikeutetuista, kun taas viimeisimmissä vaaleissa 2022 äänesti enää vain 12,7% niistä, joilla on äänioikeus.
Jokaisissa vaaleissa tällä välillä äänestäneiden määrä on tippunut tasaisesti prosentin – puolentoista prosentin verran. Mistä tämä johtuu?
Antero Huttunen, 80, kertoi että hän on käynyt äänestämässä.
–Jokaisella on mielipide miten asioita on hoidettu, niin äänestämällä vaikutetaan asioihin. – hän perustelee.
Kirkkoon kuulumattoman mielipide
Merja Saarinen, 68, puolestaan kertoo ettei kuulu kirkkoon, eikä täten ollut äänioikeutettu.
Hän ei kuitenkaan pidä mahdottomana ajatusta että jonain päivänä liittyisi kirkkoon.
–Vaikka olen vakaumuksellinen ”en minkään uskonnollisuuden kannattaja”, niin näinä vuosina on tullut mieleen pitäisikö liittyä kirkkoon, koska kirkko tekee hyvää työtä esimerkiksi maahanmuuttajien hyväksi ja muutenkin sosiaalista työtä mitä arvostan kovasti. Äänestän kyllä muissa vaaleissa, ja jos liittyisin kirkkoon niin äänestäisin.
Onko äänestäminen tärkeää?
Eräs joka kertoi äänestäneensä oli Harjun Heidi, 36. Syy äänestämiselle kumpuaa nuoruudesta asti.
–Olen ollut lapsuudessa partiolainen ja se on minulle tärkeä asia. Halusin sitä kautta tukea koska seurakunnat liittyy oleellisesti partiolaisten tiloihin.
Äänestäminen tapahtui ennakkoon ja hän jatkoi omasta äänestys periaatteistaan seuraavasti
— Pyrin aina äänestämään, minusta se on tärkeää kun on mahdollisuus vaikuttaa, niin on tärkeää että se käytetään.
Heidi linjaa syikseen myös muutoksen.
–Äänestin ehkä siksi että ajattelen että on tärkeää saada kirkkoon liberaalimpia vaikuttajia.
Onko sopivan ehdokkaan löytäminen vaikeaa?
Eeva Hannola, 70, puolestaan ei äänestänyt, eikä ole aikaisemminkaan niin tehnyt. Syitä tähän olivat sopivan paikan ja ehdokkaan puute.
–Se on niin vaikeaa tietää. Olisin löytänyt sopivan ehdokkaan jos olisin etsinyt.
Tiukkaa linjaa äänestämisen puolesta piti 56 vuotta täyttänyt Sahit Zogejani, joka on äänestänyt aina, kun siihen on mahdollisuus.
–Pitää osallistua, ei ole mitään pahaa jos äänestää. Ei kannata miettiä ettei äänestä. On järkevää, että jokainen ihminen äänestää, niin ei tarvi valittaa myöhemmin että miksi on tapahtunut näin.
Pohjoismainen trendi
Näin vastasivat tavalliset ihmiset kauppakeskuksessa. Mutta mitä mieltä aiheesta on Kirkon tutkimus- ja koulutuskeskuksen tutkija Veli-Matti Salminen? Mitkä ovat niitä syitä ,jotka ovat johtaneet äänestysprosentin tasaiseen laskuun?
–Äänestysaktiivisuus heijastelee aika paljon yleistä seurakunta-aktiivisuutta myös. Meidän tutkimus- ja koulutusjohtaja Hanna Salomäki totesi haastattelussa, että tämä seuraa pohjoismaista trendiä, jossa kansankirkkoihin kuulutaan melko korkealla prosentilla mutta vaaleihin osallistuminen on ainoastaan 10-20 prosenttia, Salminen aloittaa.
Seurakuntalaisten aktiivisuus ei takaa äänestämistä
Myös aktiivisemmat seurakuntalaiset saattavat Salmisen mukaan jättää äänestämättä.
–Vaalit ja vaikuttaminen on selkeästi koettu vieraaksi, myöskin heillä jotka voisivat osallistua seurakunnan toimintaan ja pitävät sitä tärkeänä tai ajattelevat että seurakunnalla on tärkeä rooli arkielämässä esimerkiksi auttamistyön tai kasvatustyön kautta, kuitenkin äänestäminen jää kun luottamushenkilöiden valitseminen tuntuu vieraalta.
Liki puolet valituista on uusia luottamushenkilöitä
Kaksia viime vaaleja on myöskin leimannut uusien valittujen määrä, joka on ollut liki puolet kaikista valituista.
–Siinä mielessä uusiutuminen näyttää hyvältä. Ehdokkaista noin 70% oli uusia, kun valituista taas noin puolet on uusia. Pieni varaus siinä että uusista osa ei ollut viime kaudella valtuutettuja, mutta ovat olleet aikaisemmin.
Valtuutetuiksi valittujen keski-iäksi on ilmoitettu 57 vuotta.
–Valtuutettujen keski-ikä viittaa siihen että ovat aikaisemmin toimineet valtuutettuna. Pyritään siihen että uusia hakijoita olisi paljon, olisi mahdollisimman paljon monipuolista eri elämän piireistä ja ikäryhmistä ehdokkaita.
Kuinka helpoksi äänestämisen voi tehdä?
Eeva Hannola kertoi aikaisemmin yhdeksi syyksi äänestämättä jättämiselle sen että sopivaa äänestyspaikkaa oli vaikea löytää. Voisiko siinä olla yksi mahdollisuus nostaa äänestysprosenttia jos äänestäminen tehtäisiin vieläkin helpommaksi?
–Paikallisesti näyttää siltä, että jos on äänestyspaikkoja keskeisillä paikoilla ja helposti saavutettavissa, niin ilman muuta.
Esimerkin Salminen löytää heti.
–Muistaakseni esimerkiksi yksittäisenä tapauksensa Punkalaidun, missä nuorten äänestysprosentti oli jokseenkin korkea. Siellä oli tuotu koululle ennakkoäänestyspaikka, jolloin kynnys on matalampi. Se on selvä trendi että näissäkin vaaleissa suurin osa äänestää ennakkoon.
Kaikkien äänestäneiden kesken peräti 62% valitsi äänestää ennakkoon.
Seurakuntavaalien tulevaisuus mietityttää
Kuinka kauan vaaleja voidaan enään järjestää, jos äänestysprosentti jatkaa laskemistaan ja kohta ei enään kukaan äänestä?
–Muistan kun kampanjapäällikön suulla todettiin että tällä kehityksellä meillä on vain muutamat vaalit jäljellä nykymuodossaan ja sitten varmaan luottamushenkilöt pitää valita jotenkin toisin jos näin edetään. Tiedossa on se että kun kirkon jäsenistö supistuu niin kirkkoa pitää kokoajan sopeuttaa, niin että tulee olemaan vähemmän henkilöstöä tai kevyemmät hallintorakenteet, Salminen sanoo.
Demokratian tärkeys
Tutkija kuitenkin linjaa että demokratiasta on pidettävä kiinni vaikka arvioiden mukaan viimeistään 2040 luvulla tullaan tilanteeseen jossa korkeintaan puolet väestöstä kuuluu enää kirkkoon.
— Mutta se että onko vaalit edelleen niin ajattelen, että siitä on syytä pitää kiinni niin että demokratia toteutuu ja että kirkko ei ole vain työntekijöiden käsissä vaan että nimenomaan olisi monenlaisissa tehtävissä seurakuntalaisia, vapaaehtoisia, niin että sisäpiiriläisyyttä saataisiin purettua niin että muillakin olisi mielenkiintoa vaikuttaa.
Teksti ja haastattelut: Akseli Reunamäki, artikkelikuva: Kirkon kuvapankki. Kuvaaja: Aarne Ormio
Stadi on liekeissä – Kuuluvatko soihdut jalkapallopeleihin?
Jalkapallopeleissä nähdään joskus palavia soihtuja eli “pyroja”, joita eri kannattajaryhmien jäsenet polttavat katsomoissa. Soihdut tuovat peliin tunnelmaa, mutta ovat myös paloturvallisuusriski.
Suomessakin nähdään ajoittain soihtujen polttamista jalkapallopeleissä. Etenkin “stadin derby”- paikalliskamppailuissa, joita käydään HIFK:n ja HJK:n välillä.
– Veikkaisin, että soihtuja poltetaan sen takia, että se tuo tunnelmaa otteluihin ja sen katsotaan kuuluvan lajiin. Sitä on tehty jo pidempään muissa maissa. Joillekin faneille se tuo varmasti myös jännitystä ja vaaran tuntua. Soihtujen polttaminen on peräisin Etelä-Euroopasta ja siksi tätä ei varmasti nähdä esimerkiksi jääkiekossa niin paljon. Myös ulkostadionit ovat varmasti syynä tähän, koska sisällä se voisi olla isompi rikos, tuumii pitkään varsinkin HIFK:n pelejä katsomassa käynyt kannattaja Samuli Aaltonen.
Aaltonen ei itse ole ikinä polttanut soihtuja, mutta on ollut samassa katsomossa, jossa soihdut ovat palaneet.
– Soihtujen polttajat ovat yleisesti ottaen nuoria miehiä. Soihtuja hankitaan erinäisiltä jalkapallon kannatuskulttuuriin liittyviltä sivuilta ja myös veneilyyn tarkoitettuja hätäsoihtuja käytetään kyseissä tarkoituksessa, Aaltonen sanoo.
Pidätyksiä, vaaratilanteita ja myllyjä
– Helsingin poliisilaitoksen kanta soihtujen polttamiseen on sama kuin kaikkien poliisilaitosten Suomessa eli kielteinen. Soihtujen polttamista stadioneiden ulkopuolella voidaan käsitellä sakkotapauksina, mutta stadioneiden sisälle soihtujen viemistä ja polttamista tutkitaan pääsääntöisesti räjähderikoksina. Soihtujen polttamisesta voi koitua muitakin rikosnimikkeitä, esimerkiksi pahoinpitely, jos kanssakannattajille tapahtuu jotain soihdun polttamisen johdosta, kommentoi komisario Ismo Juvonen Helsingin poliisilaitokselta.
Viime kesän stadin derby aiheutti keskustelua järjestyshäiriöiden ja pidätysten takia. Katsomossa paloi muutkin kuin soihdut, nimittäin HJK:n kannattajaryhmän banderolli, jota HIFK fanit polttivat.
Ammattilaisen mielipide
Seinäjoen Jalkapallokerhoa edustava Mehmet Hetemajn mielipide soihduista ja muista pyroista on yksiselitteinen: — Oma mielipiteeni on ehdottomasti se, että pyrot tuovat peliin ehdottomasti tunnelmaa. Ymmärrän kyllä, että pyrojen käytössä on paloturvallisuus vaara, mutta jos esimerkiksi yleisöä on vähemmän se tuo kyllä tunnelmaa peliin lisää. Hyvänä esimerkkinä meidän tämän vuoden kotipeli Lillestrøm SK:ta vastaan ja se näytti jo kunnon jalkapallo-ottelulta. Minun mielestäni pyrot pitäisi ehdottomasti sallia ja keksiä jokin järjestelmä milloin ja miten niitä käytetään ja minne ne heitetään käytön jälkeen. Asiaan pitäisi toisinsanoen siis keksiä jonkinlainen yhteisymmärrys ja säännöt.
Hetemaj on pelannut kattavalla urallaan myös ulkomailla. Kokemusta löytyy niin Kreikan kuin Italiankin kentiltä. Tammikuussa 2008 Hetemaj siirtyi Kreikan liigan Panioniosiin. Kevätkauden 2009 hän pelasi lainalla Thrasivoulosissa. Kaudeksi 2009-2010 hänet lainattiin Italian Serie B:n Albinoleffeen.
— Kyllä pyrojen käyttöä näki paljon enemmän ulkomailla. En itse törmännyt ulkomailla keskusteluun, että kuuluvatko pyrot jalkapalloon vai ei. Kannattajamäärät olivat huomattavasti suurempia niissä seuroissa missä pelasin ulkomailla, kuin Suomessa. Kyllähän se oli käsittämätön tunne kun huutomylläkän päälle oli vielä näitä soihtuja ja pommeja. Varmasti yleisökin viihtyy paremmin, kun pelissä on tälläistä tunnelmaa.
- Palloliitto tiukkana soihtujen suhteena
Ilta-Sanomat uutisoi 2015 Palloliiton selvityksestä voitaisiinko ilotulitteiden ja soihtujen käyttö sallia valvotusti isoimmissa jalkapallopeleissä kuten stadin derbyssä. Liiton johdon selvityksessä mietittiin voisiko isoimpien otteluiden järjestäjät anoa lupia pyrojen käyttöön niin Palloliitolta kuin Poliisiltakin. Vuonna 2022 Palloliiton edustajalla on kuitenkin tiukka linja pyrojen suhteen.
– Palloliiton kanta on se, että soihdut eivät kuulu jalkapallopeleihin. Ne aiheuttavat paloturvallisuusriskejä ja terveyshaittoja. Monia esimerkkejä tapahtuneista onnettomuuksista on maailmalta, sanoo Palloliiton kilpailutoiminnan johtaja Pekka Soini.
Palloliiton suhtautuminen on siis muuttunut vähän yli viidessä vuodessa kielteisempään suuntaan. Nähtäväksi jää miten kannattajat, Poliisi ja Palloliitto saa sovittua yhteisistä pelisäännöistä lähivuosina.
Teksti ja jutun kuva: Juhana Heiskanen
Etusivun kuva: Pixabay
Pala Ranskaa keskellä Helsinkiä – Enchanté Café
Helsingin Eerikinkadulla sijaitsee kolmen kaveruksen perustama ranskalainen kahvila Enchanté Café. Camille Gruel, Jere Lahti ja Mikael Malin avasivat kahvilan ovet tammikuussa 2022. Lämpimän asiakaspalvelun lisäksi kahvila tarjoaa asiakkailleen erikoiskahveja Ranskasta.
Kuvat ja teksti: Nea-Amanda Knuuti
Rescuekoirien taudit puhuttavat – onko huoleen aihetta?
Ulkomailta tuotujen rescuekoirien kantamat taudit herättävät keskustelua erityisesti sosiaalisessa mediassa. Moni koiranomistaja kokee koiransa kohtaavan ennakkoluuloja.
Toimitus, kuvaus ja editointi: Oona Grönqvist
Kulutuskritiikki yleistyy – Onko Black Fridayn valtakausi päättymässä?
Tänään 25.11. vietettävät Black Friday ja Älä osta mitään -päivä ovat tulleet jo monen maan tietoisuuteen. Black Friday eli joulusesongin avauspäivä on monille kaupoille merkityksellinen päivä, sillä tällöin kaupat myyvät erilaisia tuotteita alennettuun hintaan. Älä osta mitään -päivä on puolestaan kansainvälinen kulutuskriittinen teemapäivä, jonka ideana on viettää vuorokausi ilman tavaroiden ostamista ja rahan tuhlausta. Päivän tarkoituksena on miettiä omia ostotapoja sekä pyrkiä kohti ekologista tavaroiden ja palveluiden käyttöä.
Marraskuun viimeisenä perjantaina vietettävät Black Friday ja Älä osta mitään -päivä ovat herättäneet paljon keskustelua. Yhdysvalloista lähtöisin olevaa Black Fridayta vietetään kiitospäivän jälkeisenä perjantaina. Päivä on tullut Pohjoismaiden kautta Suomeen 2010-luvun alkupuolella.
Kaupan liiton ekonomisti Heidi Lauttamäki kertoo Black Fridayn olevan merkittävä tapahtuma kaupoille. 2010-luvun alkupuolelta lähtien joulukuun merkitys joulumyynnissä on hieman laskenut ja marraskuun myynti on puolestaan lähtenyt nousemaan.
– Black Friday on yksi sellainen tekijä, joka vaikuttaa marraskuun myynnin kasvuun.
On myös käynyt ilmi, että etenkin lapsiperheiden osuuden kasvu Black Fridayn asiakasmäärissä vuodesta 2017 tähän vuoteen asti on ollut melko suuri. Vuonna 2017 lapsiperheistä 19 prosenttia seurasi sekä ulkomaisissa verkkokaupoissa että kotimaisissa kaupoissa kampanjoita, ja nyt lukema on noussut jopa 31 prosenttiin.
Vaikuttavatko korkeat hinnat ihmisten ostokäyttäytymiseen?
Lauttamäen mukaan nykyajan korkeat hinnat voivat vaikuttaa ihmisten ostokäyttäytymiseen. Vaikka Black Friday on suuri ostopäivä ja hintoja poljetaan alaspäin, voi inflaatio vaikuttaa hyvinkin yllättävästi myyntiin.
– Ihmiset haluavat ostaa halvalla ja tarjouksesta, mikäli siihen on mahdollisuus. Osa on jo saattanut siirtää joululahjaostoksetkin marraskuulle. Etenkin lapsiperheiden kulutus on siirtynyt enemmän marraskuulle, joka näkyy hyvin myynneissä, Lauttamäki summaa.
Toisen vanha on toisen uusi
Nykyään yhä useampi suosii käytettyjä tavaroita ja vaatteita. Perusteena kierrätetyn tavaran suosiolle on monella halvat hinnat, mutta myös ekologisuus. Monet ovat kiinnostuneita siitä, mistä tavarat ja vaatteet saavat alkunsa, ja miten ne on tuotettu.
Opiskelija Reetta Paananen kertoo pääsääntöisesti ostavansa käytettynä lähes kaiken, mutta tietyt asiat ovat sellasia, joita ei käytettynä saa. Tästä syystä hän kokee Älä osta mitään -päivän itselleen tärkeämpänä kuin Black Fridayn.
– Mielestäni Black Friday on negatiivinen, ja näen sen vain yhtenä kapitalistisena keinona kuluttaa enemmän ja luoda ihmisille sellaisia tarpeita, joita meillä ei oikeasti ole. Kuitenkin pienituloisille ihmisille, kuten minulle, se on hyväksi, sillä se voi olla mahdollisuus ostaa jotakin, mitä oikeasti tarvitsee edullisemmalla hinnalla, Paananen toteaa.
Vastapainona Älä osta mitään -päivä
Älä osta mitään -päivä on Luonto-liiton kampanjapäivä, jota vietetään Black Fridayn tapaan marraskuun viimeisenä perjantaina. Kampanjan tarkoituksena on saada ihmiset miettimään omaan kuluttamiseen liittyviä asioita sekä oman toiminnan vaikutusta luontoon ja ympäristöön.
Luonto-Liiton järjestöpäällikkö Sami Säynevirta kertoo, että ihmisillä on vaikutusvaltaa siihen, mitä omilla valinnoilla voi saada aikaan. Ostokäyttäytymiseen voi vaikuttaa luonto- ja ympäristökysymysten tai eläin- ja ihmisoikeuksiin liittyvien asioiden edistämisen tärkeys.
Opiskelija Reetta Paananen viettää mieluummin Älä osta mitään -päivää kuin Black Fridayta.
– Black Friday ei ole arvojeni mukaista, enkä halua tukea kapitalistista ylikulutusjuhlaa.
Kuluttamiseen liittyviin haasteisiin on haettu ratkaisuja käytettynä ostamisen rinnalla myös jakamistaloudesta. Jakamistaloudessa erilaisia hyödykkeitä lainataan tai vuokrataan ostamisen sijaan. Tämä edistää tavaroiden käyttöastetta ja kestävää kehitystä, mutta myös kuluttajien välistä yhdenvertaisuutta. Jakamistalouden ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi autojen, tilojen, harrastus- ja työvälineiden yhteiskäyttö.
Kaupunki TV selvitti elokuussa 2022, miten jakamistalous näkyy kuluttajien arjessa. Katso video alta:
Teksti: Mia Åhlvik
Video: Kaisu Koivisto
Kuva: Pixabay
Mistä true crime -podcastien suosio kumpuaa?
True crime -podcastit ovat nousseet viime vuosien aikana suureen suosioon. Suomenkielisiä true crime -podcasteja on monia kymmeniä. Useat niistä julkaisevat jaksoja viikoittain, jotkin kuukausittain tai ennalta määrittelemättömänä aikana.
True crime ei ole uusi villitys, sillä ensimmäiset true crime -artikkelit on pystytty jäljittämään 1700-luvun Eurooppaan, jolloin sanomalehtiin alettiin kirjoittamaan rikosaiheisia tekstejä. Huomattiin, että true crime -aiheiset artikkelit kiinnostivat lukutaitoisia ja keskimääräistä rikkaampia ihmisiä. Tällä tarkoitettiin alemmasta keskiluokasta kohti hierarkkian huippua. Yleisesti ensimmäiseksi moderniksi klassikoksi nostetaan Truman Capoten teos Kylmäverisesti, joka on julkaistu 1996. Vuosikymmeniä Suomessakin julkaistu Poliisi-TV on ollut yksi true crimen näkyvä tuote.
Onko true crime suosituin podcast-genre?
Digital Audio Manager Elsa Kalervo Bauer Medialta pohtii sähköpostihaastattelussa, onko true crime podcastit suosituin genre podcast-maailmassa. Kalervo mainitsee, että aluksi täytyy muodostaa käsitys siitä, minkälaisia genrejä on olemassa ja miten ne määritellään. Kuitenkin pienemmistä ja rajatuimmista niche-aihealueista true crime on varmasti suosituin podcast-genre.
– Jos “viihde-podcastit” tai “uutis-podcastit” ovat genrejä, ovat nämä varmasti suurempia kuin true crime, Kalervo tarkentaa.
Kalervo toteaa Bauer Median nettisivujen kirjoituksessaan https://www.bauermedia.fi/lounge/rikos-kannattaa-jos-se-tapahtuu-podcastissa, että makaaberit tapaukset ovat aina kiinnostaneet ihmisiä, ja sen voi myös nähdä true crime -podcastien suosiosta. Pahuus kiehtoo, ja on pohdittu, että true crimen kiinnostuksen pohjalla on evoluutio. Tarinoissa olevat henkilöt ovat vahvoja ja samaistuttavia, yllättävät käännekohdat ja vaikeuksista voittoon kulkevat tarinat saavat ihmiset kiinnostumaan true crimesta. Kalervo nostaa kirjoituksessaan, että true crime -podcastien suosion kasvuun on vaikuttanut korona-aika. Kotikaranteenissa olevat ovat hakeneet perspektiiviä true crime -tarinoista, sillä kuuntelija voi huomata, että joillakin muilla menee vielä kurjemmin kuin itse kuuntelijalla.
Kalervo kertoo, että tyypillinen true crimen kuuntelija on nuorehko nainen. Amerikkalaisissa tutkimuksissa on todettu, että yli 60 % true crime -podcastien kuuntelijoista on naisia. Kuitenkin Bauerin podcastien demografia-datasta on huomattu, että joidenkin true crime -podcastien kuuntelijoista yli 80 % on naisia. Kalervo kuitenkin painottaa, että poikkeuksia toki löytyy, ja tietyt true crime -podcastit ovat enemmän mieskohderyhmää kiinnostavia.
Millä perustein true crimea kuunnellaan, jos kuunnellaan
Opiskelijoille toteutettiin kysely koskien heidän podcast-tottumuksistaan. Otantaan osallistui 10 henkilöä, joista seitsemän oli naisoletettuja ja kolme miesoletettuja ja kaikki kuuntelivat podcasteja. Naisoletetuista neljä ja miesoletetuista yksi kuunteli true crime -podcasteja. Otannasta voi huomata, että kuuntelijoista naisoletettuja oli huomattavasti enemmän. Myös naisoletetuista yli puolet kuuntelivat true crime -podcasteja. Otannasta voidaan siis huomata yhteneväisyys jo tutkittuun tietoon, että naisoletettuja kuuntelijoita on enemmän.
Kyselyn tarkoituksena oli myös saada vastauksia, millä perustein on alkanut kuuntelemaan true crime -podcasteja. Vastauksista nousi esille, että true crime -podcastien kuuntelu on alkanut kiinnostuksesta kyseistä aihetta kohtaan. Vastaajista osa nosti psykologisen kontekstin, joka varsinkin kiinnostaa true crime -podcastien kuuntelemisessa. Myös mainosten johdosta osa kuuntelijoista oli alkanut kuuntelemaan kyseisiä podcasteja. Yksi kyselyyn vastaajista sen sijaan kertoi kuuntelevansa true crime -podcasteja ja ylipäätään podcasteja muun tekemisen ohessa. Kaksi vastaajista kertoi kuuntelevansa ainoastaan true crime -podcasteja, kun taas monilla muilla oli laaja kirjo, mitä podcasteja kuuntelee.
Podcastien kuuntelijat vastasivat kyselyssä, mitä podcasteja he kuuntelevat. Kuten Kalervo toteaa, podcast-genreä ei suoranaisesti ennen määritystä voida todentaa, mutta otannassa nousivat kuunnelluimmaksi viihde-podcastit.
Millä perustein podcasteja kuunnellaan
Kyselyyn vastanneet kertoivat, millä perustein he kuuntelevat podcasteja. Esille nousi, että monet ovat aloittaneet podcastien kuuntelun mainostuksen pohjalta. Ystävien suositukset olivat myös yksi syy sille, millä perustein henkilö aloittaa podcastin kuuntelun.
Myös podcast-juontajalla oli suuri merkitys sille, alkaako ja jaksaako kuuntelija kuunnella podcasteja. Podcast-juontajalta toivottiin, että hän on hauska ja mielenkiintoinen persoona. Myös podcast-juontajan puhetyyliä ja ääntä pidettiin tärkeänä osana podcastia. Podcastin tekninen toteutus nousi myös yhdeksi perusteeksi, että haluaa kuunnella podcasteja. Podcasteja on tällä hetkellä satojatuhansia, ja tämän myötä tekninen toteutus on tärkeässä osassa podcastin suosiota.
Selviytymistarinat kiinnostavat kuulijoita
Sini Koivunen on Minä vastaan kuolema -podcastin juontaja. Koivusta haastateltiin sähköpostitse, minkä takia hän uskoo, että true crime -podcastit ovat hyvin suosittuja. Hän vastaa, että ihmisiä kiinnostaa, miksi jotkut ihmiset ajautuvat tekemään hirvittäviä tekoja. Minä vastaan kuolema painottuu selviytymistarinoihin, ja näin ollen kuuntelijat pyrkivät välttämään samanlaisia tilanteita, mihin uhrit ovat joutuneet.
Koivunen sai idean true crime -podcastien toteuttamisesta, sillä häntä kiinnostavat tarinat, jotka painottuvat selviytymistarinoihin.
– Pidän tarinoista, joissa on (edes jonkinlainen) onnellinen loppu, Koivunen toteaa.
Koivusen ajatus siitä, miten hän erottuu muista true crime podcasteista, kohdistuu juuri siihen, että hänen kertomansa tarinat ovat selviytymistarinoita.
– Podcastin jaksoissa on jokaisella kerralla joku, joka on selvinnyt, Koivunen mainitsee.
Historialliset rikostarinat vaativat paljon tutkimustyötä ennen jakson julkaisua
Murha mielessä -podcastin juontaja on pysynyt nimeltään anonyyminä, mutta hänestä käytetään nimeä Mumi. Mumia haastateltiin sähköpostitse, ja hän kertoo, mikä on true crime -podcastien suosion perusta. Hänen mielestään true crime -podcastien suosio perustuu historiaan. Ennen aikaan true crime -tarinat ovat välittyneet suullisesti, sitten radio- ja TV-uutisointien kautta ja tämän jälkeen TV-ohjelmina julkaistuina tarinoina.
– Podcast on erityisesti 2010-luvulla (Suomessa 2020-luvulla) läpilyönyt media, eikä ole yllätys, että true crime on menestynyt siinäkin formaatissa, Mumi toteaa.
Mumi mainitsee, että true crimen kuluttajat voivat oppia paljon tarinoiden kautta. Tarinoiden kautta kuuntelija voi pohtia mielessään laajempia yhteiskunnallisia kysymyksiä koskien esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaa, rasismia ja mielenterveysongelmia. Mumi painottaa, että varsinkin nykyään true crime -podcastit tuovat painotetusti näkyviin uhrin näkökulman. Kuuntelijat yleisesti peilaavat omaa elämäänsä uhrin tarinaan ja tällä tavalla kokevat samaistumispintaa uhriin.
– Podcastia kuunnellessa voi myös käydä läpi jännittäviä ja vaarallisia tilanteita turvallisessa ympäristössä, Mumi kertoo.
Mumille tuli ajatus podcastin aloittamisesta vuonna 2018. Hän huomasi, että suomenkielisiä true crime -podcasteja ei ole juuri lainkaan, ja hän halusi kertoa tarinoita omalla tarinankerronnan tavallaan.
Mumin näkemys, miten hänen true crime -podcastinsa erottuu muista, pohjautuu vankkaan ja laajaan taustatyöhön ennen jokaista jaksoa. Murha mielessä -podcastissa syvennytään jaksoissa käsiteltäviin ajanjaksoihin ja sen yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Kyseisessä podcastissa käsitellään vain eurooppalaisia tapauksia. Murha mielessä -podcastissa käsitellään myös entiseen Neuvostoliittoon perustuvia tapauksia ja myös muita historiallisia tapauksia. Mumi korostaa, että näiden jaksojen tekemiseen vaaditaan varsin vaativaa tiedon keruuta.
– Olen aina ollut historianörtti ja tunnen Euroopan ja erityisesti Itä-Euroopan historian ja yhteiskunnat erittäin hyvin ajalta jo ennen podcastia, Mumi mainitsee.
Teksti: Mika Nuutinen
Kuvat: Pexels
Näin varaudut häiriötilanteisiin
Viime vuosina häiriötilanteisiin varautuminen on tullut puheeksi entistä useammin. Vuonna 2020 pandemiasta tuli arkipäivää, ja alkuvuodesta 2022 Ukrainassa syttyi sota. Tartuntatautien ja sodan pelon myötä useimmat meistä ovat ensimmäistä kertaa joutuneet miettimään häiriötilanteessa selviytymistä. Koronan alussa kaupoista loppui ensimmäisenä vessapaperi, ja Ukrainan sota sai apteekkien hyllyt tyhjenemään joditableteista.
Häiriötilanteisiin luetaan tartuntatautien ja sodan lisäksi esimerkiksi sähkökatkot ja vesikatkot, joihin jokaisen olisi hyvä osata varautua. Kun jätetään vessapaperin ja joditablettien hamstraaminen sikseen, niin mitä kotoa pitäisi oikeasti löytyä häiriötilanteiden varalle? Tällöin puhutaan kotivarasta, niin sanotusta selviytymispakkauksesta, jonka avulla tulisi pärjätä vähintään kolmen päivän ajan.
一Se on yhdistelmä tavaroita, tietoa ja taitoja. Kotivaraan kuuluu riittävästi ruokaa ja juomaa kaikille kotitalouden jäsenille, myös kotieläimille, kertoo Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEKin varautumisen asiantuntija Essi Kulju.
Kotivara ei ole erillinen hätävarasto, vaan tuotteita käytetään arjessa tarpeen mukaan ja tilalle hankitaan uutta, SPEKin kotisivuilla painotetaan.
Muutakin kuin elintarvikkeita
一Pidemmän sähkökatkon sattuessa loppuu myös vedentulo, jolloin juomavettä täytyy olla varattuna tarpeeksi. Lisäksi tarvitaan mm. taskulamppuja, lämmintä vaatetta ja paristollinen radio. Häiriötilanteissa Yleisradio välittää tietoa tilanteen mahdollisesta arvioidusta kestosta ja päättymisestä. Näiden lisäksi tarvitaan ensiapu- ja sammutusvälineet, sillä puhelinverkkojen kaatuessa avun saaminen vaikeutuu, Kulju jatkaa.
Lisääntynyt uutisointi häiriötilanteista on saanut monet pohtimaan, kuinka todennäköisiä ne ovat. Kulju kertoo, ettei Suomeen kohdistu tällä hetkellä akuuttia uhkaa, mutta esimerkiksi lyhyitä sähkökatkoja hän pitää todennäköisinä.
一Toisaalta ne olisivat mahdollisesti lyhyitä ja suunniteltuja, ja niistä pystyttäisiin ehkä jopa tiedottamaan etukäteen, jolloin haittavaikutukset eivät olisi yhtä suuret kuin ennakoimattoman ja pidempiaikaisen tilanteen kohdalla.
Osa varautuu sähkökatkoihin varavirtalähteiden avulla
Sähkökatkojen uhka on lisännyt kiinnostusta varavirtalähteisiin, joiden avulla puhelimen ja tietokoneen käyttöä voi jatkaa ilman verkkovirtaakin. Tämä mahdollistaa myös esimerkiksi etätyöskentelyn jatkamisen sähkökatkon aikana.
一Ne [varavirtalähteet] lataavat älypuhelimen tai tablet-laitteen paikasta riippumatta. Suurin osa haluaa varmistaa sen, että puhelimessa riittää virtaa, ja osa haluaa lisäksi erillisellä virtalähteellä toimivan netin, eli pitää mokkulaa mukana siellä, missä nettiä tarvitaan, kertoo Gigantin yritysmyynnin apulaismyyntipäällikkö Teemu Ristilä MTV uutisille.
Kotivarasta on hyvä löytyä myös käteistä rahaa
Lokakuussa Suomen Pankki kehotti ihmisiä varaamaan kotivaraan myös käteistä rahaa.
Vaikka yhä harvempi maksaa nykyään ostoksensa käteisellä, sähkökatkon tai maksujärjestelmähäiriön sattuessa maksukortit eivät välttämättä olisikaan vaihtoehto.
一Useampi maksamisen tapa tuo resilienssiä. Jos jokin yksittäinen maksamisen tapa ei joskus toimisikaan, sitten meillä on jotain muita maksamisen tapoja käytettävissämme. Käteinen toimii tässä vielä erittäin tärkeässä roolissa, kertoo Suomen Pankin maksujärjestelmäosaston päällikkö Päivi Heikkinen MTV:lle.
Kotivarasta huolehtiminen lisää kaikkien turvallisuutta
SPEKin varautumisen asiantuntija Essi Kulju muistuttaa vielä, että kolmen päivän raja on vain minimisuositus, ja jos intoa löytyy, niin pidemmäksikin ajaksi voi toki varautua.
一Varautuminen luo ihmiselle myös turvallisuudentunteen, että hän selviytyy tästä tilanteesta. Varautumista suositellaan siksi, että häiriötilanteen tapahtuessa myös viranomaisilla jää enemmän aikaa ja voimavaroja tilanteen ratkaisemiseen, kun heidän ei tarvitse auttaa useimpia kotitalouksia.
Häiriötilanteista ja kotivarasta saa lisätietoa osoitteesta 72tuntia.fi joka on kansalaisten virallinen tiedotuskanava aiheeseen liittyen. Lisäksi esimerkiksi puolustusvoimat ovat laatineet Näin varaudut pitkiin sähkökatkoihin -oppaan.
Teksti: Jenni Määttä
Kuvat: Pixabay
“Ei ole realistinen uhka, että miehet alkavat esittää naisia kilpaillakseen naistensarjoissa”
Uusi translaki on siirtynyt tänä syksynä eduskunnan käsittelyyn. Suomen nykyinen translaki on yli 20 vuotta vanha ja saanut lukuisia huomautuksia mm. ihmisoikeusjärjestöiltä ja YK:lta. Haastattelussa sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia ajavan järjestön Trasek ry:n puheenjohtaja Kasper Kivistö.
Toimitus ja kuva: Reetta Paananen