EuroBirdWatch 2021 laittoi lintuharrastajat liikkeelle

Lokakuun alku on erinomaista aikaa lintujen syysmuuton seuraamiseen. Kansainvälisessä EuroBirdWatch-tapahtumassa seurataan muuttoa ja kiinnitetään huomiota muuttolintujen suojeluun.

Uransa aloittava opettaja saattaa yllättyä työn kuormituksesta

Maailman opettajien päivää vietetään 5. lokakuuta. Muutama päivä ennen tämän vuoden opettajanpäivää, OAJ julkaisi tuoreen kyselynsä tulokset, jonka mukaan kuusi kymmenestä opettajasta harkitsee alanvaihtoa. Korona-aikana työn kuormittavuus on pahentunut ja oppimis- ja hyvinvointivajetta on haastavaa kuroa kiinni. Opettajaopiskelijoiden keskuudessa opinnoilta kaivataan enemmän käytäntöä ja monipuolisia harjoitteluita, jotta työelämään siirtyminen sujuisi helpommin ja työn kuormitukseen osattaisiin valmistautua.

Toimittaja, kuvaus ja editointi: Inka Jurkka

Kokoontumisrajoituksia purettiin – stand up-komedia palasi Pasilaan


Pitkien perinteiden stand up-klubi Club act!one nähtiin lauantaina 2. lokakuuta Studio Pasilan tiloissa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Koronapandemian mukanaan tuomat rajoitukset pakottivat klubin tauolle, mutta rajoitusten lieventyessä koomikot pääsevät vihdoin esiintymään liveyleisölle.

– Oli niin kivaa nähdä ihmisiä livenä täällä ja tuntuu että hekin ovat kaivanneet sitä yhtä paljon kuin me, summaa koomikko Heikki Vilja.

Stadin Silakkamarkkinat saa kävijän hyväntuuliseksi

Kauppojen tekoa jonoteltiin hyvässä hengessä. (Kuva: Jere Hultin)

Kauppatorin ranta vilisee iloisia ja puheliaita ihmisiä. Ruokateltasta leijailee leivitetyn silakkapihvin rasvainen ja houkutteleva tuoksu. Lokakuinen keskiviikkopäivä hellii markkinakävijöitä lähes 15 asteen lämpötilan ja suoran auringonpaisteen siivittämänä.

Stadin Silakkamarkkinat järjestetään tänä vuonna 3.-9. lokakuuta. Yksi Suomen vanhimmista yleisötapahtumista on jälleen uljaasti jaloillaan vuoden pandemiaväistöliikkeen jälkeen. Väkeä on runsain mitoin, ja erilaiset nyssäkät täynnä mitä erilaisempia kalaherkkuja vaihtavat tiuhaan tahtiin omistajaa myyntikojujen sykkeessä. 

Välillä markkinavilinässä oltiin kuin sillit suolassa. (Kuva: Jere Hultin)

Huvireissu markkinakierroksen merkeissä

Markkinatunnelmaa aistimaan ovat saapuneet myös kaimakaksikko Kari ja Kari. Miehet ovat kotoisin Keravalta, joka on muuten Suomen kolmanneksi viihtyisin kaupunki, kertoo knoppitietona Kareista toinen.

– Aivan turvallisin mielin tultiin markkinoita katsastamaan, tämä on meille sellainen huvireissu pääkaupunkiin. Saa nähdä, käydäänkö samalla jossain muuallakin, kun tänne saakka lähdettiin, kaverukset vitsailevat. 

Myös hankintoja on tullut myyntipisteiltä tehtyä.

– Leipää ja sinappia ostettiin ainakin. Tänä vuonna on kuitenkin ehkä hieman vähemmän tarjontaa kuin aiemmin, ystävykset aprikoivat.

Veikeät ystävykset Kari ja Kari paistattelivat päivää hyvillä mielin. (Kuva: Jere Hultin)

Kalatarjontaa savulohesta chilisilakkaan

Erilaisia myyjiä ja kalakauppiaita on paikalla noin 20 yrittäjää. esimerkiksi Sipoosta, Inkoosta, ja Pellingistä.  Tarjolla on ainakin silakkaa, silliä, lohta, hilloja, kilohailia, saaristolaisleipää ja savukalaa. Tiistai-keskipäivä on tunnelmaltaan puhelias ja vilkas. Ihmiset tutkivat kojuja hyvillä mielin, ja iloinen puheensorina täyttää kauppatorin. 

Monet ovat pysähtyneet myös ruokailemaan markkinoiden yhteydessä. Varsinkin silakkapihvejä tarjoavan ruokateltan ympäristössä asiakkaita on ihan jonoksi asti. 

Silakkapihvit ovat selvästi muodostuneet street food-osaston hitiksi. (Kuva: Jere Hultin)

Runsaimmasta väkijoukosta hieman etäämpänä markkinoita tiirailee Harriet. 

– En ehkä sanoisi tätä ihan perinteeksi, mutta useana vuonna on tullut täällä vierailtua. Tällä kertaa paikalle sai houkuteltua kyllä ensisijaisesti tämä aivan upea ilma ja auringonpaiste. Nappasin markkinoilta mukaani myös inkiväärihilloketta, Harriet kertoo hyväntuulisena.

Harriet saapui markkinoille Espoosta. (Kuva: Jere Hultin)

Pöhinää ja positiivista kiirettä

Silakkamarkkinoilla on luonnollisesti myönteinen vaikutus myös markkinoiden ulkopuolisten toriyrittäjien kaupankäyntiin ja kuhinaan. Torin hedelmä ja -marjamyyntiteltalta ehditään kiireiltä kommentoida, että asiakkaita on markkinoilla ollut hyvään tahtiin.

Torimyyjillä riitti tavallista enemmän asiakkaita markkinoiden vetoisuuden myötä. (Kuva: Jere Hultin)

Kaiken kaikkiaan tapahtuman tunnelmasta ja väenpaljoudesta voidaan aistia, että ihmiset ovat todella kaivanneet yleisötapahtumia ja sosiaalisia kontakteja. Noin puolen tunnin vierailun aikana hyväntuulisuus tarttuu mieleen, kuin paistettujen muikkujen tuoksu villapaitaan.

Small talkia heti aamusta: Aulapalvelutyöntekijä on valmis auttamaan ja etsimään ratkaisuja

Aulapalvelijan työ on sosiaalista ja moninaista (Kuva: Teemu Sandblom)

Vantaalainen Janica Töyräs, 31, toimii AccessPoint Oy:n aulapalvelutyöntekijänä ja kohtaa työskennellessään jos jonkinmoisia tilanteita. Aulapalvelijan onkin hyvä olla sosiaalinen, pirteä ja valmis moikkaamaan ihmisiä hymy huulessa heti aamusta, sillä aula on vieraan ensimmäinen kohtaamispaikka kiinteistössä.

Oli sitten kyseessä ruoka-, karnevaali- tai rautakauppa, niin asiakaspalvelija -termi yhdistetään monesti myyjään. Aulapalvelijan työ olikin juuri sopiva paikka olla asiakaspalvelija, eikä myyjä.

“Halusin pysyä asiakaspalvelutyössä, mutta en myyjänä. Työajat arkisin kello 8-16 kävivät myös minulle paremmin kuin yleiset myymälöiden aukioloajat. Pikkusiskoni sitten kertoikin, että yritys, jossa hän tekee töitä, hakee työntekijöitä niin hain paikkaa”, Janica muistelee.

Työn monipuolisuus pitää mielenkiintoa yllä

Aulapalvelijan työssä Janica pitää muun muuassa ihanasta työparistaan sekä mahtavasta kiinteistön henkilöstöstä, keiden kanssa tekee joka päivä töitä. Työtehtävien monipuolisuus on myös hyvä puoli ja esimerkiksi näytöt ja opastukset, joissa pääsee vieraiden ja vuokralaisten kanssa tekemisiin, tuovat hyvää vaihtelua päiviin. On myös mukavaa että tulee hetkiä “omalle ajalle” välillä, jos tulee hiljaisia hetkiä. Mutta niin kuin kaikissa töissä, on aulapalvelussakin välillä omia varjopuolia.

“Näissä töissä saattaa joutua olemaan välillä asioissa välikätenä, eikä vastauksia kysymyksiin tule välttämättä nopeasti. Tämä saattaa sitten viivästyttää esimerkiksi tiedotteiden tekemistä ja muita samankaltaisia projekteja”, sanoo Janica.

Hänen mielestään on kuitenkin tärkeää olla tilanteesta riippumatta panikoimatta, vaan sen sijaan aulapalvelijan on hyvä olla valmis etsimään vastauksia joko soittamalla tai muilla keinoin, jos ei heti siltä istumalta osaa auttaa asiakasta. 

Siistit työvaatteet ovat tärkeä osa aulapalvelijan toimenkuvaa (Kuva: Teemu Sandblom)

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Koronapandemian aiheuttama hiljentyminen työpaikoilla on näkynyt aulan arjessa. Pandemian rauhoittuminen ja lopulta loppuminen tuo kuitenkin tullessaan lisää asiakasvirtaa, sekä luonnollisesti enemmän töitä.

“En ollut nykyisessä kiinteistössä töissä ennen pandemiaa. Kuulemma silloin on ollut jopa 70 vierasta päivässä. Tuolloin kiinteistössä oli vasta yksi iso yritys ja nyt yrityksiä on tullut kaksi lisää. Vaikka meitä on kaksi aulapalvelijaa yhtä aikaa töissä, niin vähän jännittää alun kiireet ja työn määrä heti rajoitusten laskemisen jälkeen”, Janica paljastaa.

Kaiken kaikkiaan aulapalvelijan tehtävät ovat sopineet hänelle hyvin ja nykytilanne töiden osalta on sitä, mitä Töyräs työpaikalta hakeekin. 

“Tällä hetkellä ei ole mitään isompia suunnitelmia eikä uranvaihtoa mielessä, joten katson, mitä elämä tuo tullessaan”, Janica toteaa hymyillen.


Ihminen työnsä äärellä – Käsien kieli vei Wilman mukanaan


Wilma Hultin opiskeli itsensä viittomakielen tulkiksi ammattikorkeakoulussa.

Hermannissa asuva Wilma Hultin, 26, valmistui viittomakielen tulkiksi keväällä 2021. Nykyisessä työssään henkilökohtaisen avun palvelukoordinaattorina hän hyödyntää niin viittomakielen taitoaan kuin aiempaa työkokemustaan sosiaalialalla. 

Ammattikoulusta vuonna 2013 valmistuttuaan Hultin työskenteli usean vuoden ajan lähihoitajana Turussa. Palo ammattitaidon ja koulutustason lisäämiseen vei kuitenkin voiton, ja vaihtoehtoja tutkailtuaan hän päätti hakea ammattikorkeakouluun opiskelemaan viittomakielen tulkiksi. 

Wilma haki opiskelupaikkaa jopa hieman kokeilumielessä, ilman suuria haaveita sisäänpääsystä ensi yrittämällä. Pääsykoe meni kuitenkin loistavasti, ja hän nappasi opiskelupaikan syksyllä 2017. 

– Olin määrätietoisesti ajatellut, että haluan AMK-tutkinnon. Koin, että se vaikuttaa merkittävästi työllistymiseen alasta riippumatta. Koulutusalan valintaan vaikutti erityisesti se, että minua on aina kiehtonut viittomat ja viittomakieli, sekä asiakaslähtöinen sosiaalinen työ.  Ajatuksena “käsien kieli” kuulosti lumoavalta ja taidolta, jonka halusin ehdottomasti oppia. Olen onnellinen valinnastani. Opin kokonaan uuden kielen ja kulttuurin, Wilma taustoittaa. 

Koulun penkiltä työelämään

Hiljattain Hultin aloitti ensimmäisessä työpaikassaan valmistumisensa jälkeen. Hän työskentelee Aspa-Säätiössä palvelukoordinaattorina. Työhön kuuluu muun muassa henkilökohtaisen avun tarpeessa olevien asiakkaiden palveluiden kartoittamista sekä avustajien ja avun tarvitsijoiden saattamista yhteen. 

– Nykyisessä työssäni en toimi suoranaisesti tulkkina, mutta asiakkainani on paljon viittomakielisiä ihmisiä, joten sanoisin, että osaamisellani on suora vaikutus työllistymiseeni palvelukoordinaattorin virkaan, Hultin pohtii.


Työssä parasta Wilman mielestä on ehdottomasti vastuun ja vapauden tasapaino.

– Minulla on oma vastuualue, omat asiakkaat, ja oma työhuone. Saan järjestellä töitäni parhaaksi kokemallani tavalla, ja minuun luotetaan. Lisäksi saan olla päivittäin tekemisissä viittomakielen kanssa, palvelukoordinaattori kertoo. 

Hultinin oma pedantti luonne toimii joskus päivittäisessä työssä myös häntä vastaan.

– Olen luonteeltani sellainen, että kaikki pitäisi saada hoidettua työpöydältä saman päivän aikana. Aloittaessani tässä työssä  toimiston oven sulkeminen iltapäivällä oli välillä vaikeaa, kun post-it-lappuja jäi pinoon. Sittemmin olen kuitenkin oppinut olemaan itselleni armollinen, ja opetellut priorisoimaan töiden tärkeyttä paremmin, Wilma selvittää. 

Katse eteen ja suupielet ylöspäin

Hultinin katse on vapautuneesti kohti tulevaa.

Tulevaisuutta tuore palvelukoordinaattori katsoo avoimin ja kirkkain mielin. Työuran luominen on keskiössä, joskin veri tuntuu vetävän vielä opiskelemaan. 

– Valmistuin juuri, joten ansiotyön vakiinnuttaminen on lähitulevaisuudessa tärkein tavoitteeni. Pitkällä tähtäimellä minua kiinnostaa lisäkouluttautuminen, ja esimerkiksi esihenkilön tehtävät. Myös erilaiset kehittämistyöt ja -projektit herättävät mielenkiintoa, Hultin jäsentelee. 

Alalle tarvitaan kaikenlaisia persoonia

Wilma Hultinin mielestä viittomakielen tulkiksi kannattaa hakeutua opiskelemaan taustasta ja osaamistasosta riippumatta. Hänen kokemuksensa mukaan palvelualttius on valttia. Myös itseohjautuva ote opiskeluun ja työhön on hyödyksi. 

– En missään nimessä sanoisi, että viittomakieltä voi opiskella vain tietynlainen ihmistyyppi. Omalla vuosikurssillani oli paljon erilaisia ihmisiä, räväkästä hillittyyn. Kaikenlaisia tulkkeja tarvitaan alalle. Viittomakielen tulkin työ on kuitenkin asiakaspalvelutyötä, ja työtilanteessa tärkeintä on kohdata asiakas. Tulkattaessa omat mieltymykset ja mielipiteet jäävät taka-alalle, tehtävänä on asiakkaan kielellisen oikeuden mahdollistaminen, Wilma tarkentaa. 

Lapsuuden haaveammatit eivät Wilman kohdalla aivan käyneet toteen. 

– Pikkutyttönä halusin ehdottomasti olla poliisi tai lastentarhan täti. Ei tullut poliisia, vaan tuli viittomakieltä taitava palvelukoordinaattori, Hultin nauraa.

Vaatteiden ei tarvitse olla uusia ollakseen tyylikkäitä

(kuva: pixabay)

Second hand -kirpputorit ovat kulkeneet isojen vaateliikkeiden rinnalla jo vuosia. Tällä hetkellä vaatteiden osto ja myynti käytettynä on trendikästä ja kierrätyksen boomi on rantautunut entistä vahvemmin Suomeen ja se näkyy, sekä kuuluu etenkin nuorten keskuudessa. 

Ajatus rupuisesta kirpputorista, joka on täynnä krääsää, on muuttunut täysin vain muutamassa vuodessa. Suurien vaatebrändien kivijalkaliikkeiden tilalla saattaakiin komeilla suuressa asiakasvilinässään nykyään second hand kirpputori. “Toisen roska on toisen aarre” – tämä sanonta näkyy ja kuuluu myös sosiaalisen median vaikuttajien arjessa. Moni julkisuudenkin henkilö ostaa ja myy vaatteitaan second hand -liikkeissä. 

Miksi sitten vaatteiden osto ja myynti kierrätettynä on tehnyt niin suurta suosiota lyhyessä ajassa? Nykyään voi olla trendikäs, muodin aallonharjalla ja kierrättää. Ei välttämättä tarvitse ostaa kaupasta juuri yhtään vaatekappaletta, mutta hinku vaatekaapin sesonkipäivittämiseen säilyy ja samalla tekee ympäristölle hyvää. Ostamalla käytettynä säästää huomattavasti myös rahaa ja aikaa, sekä saatat tienata vastapainoisesti yllättävänkin paljon. 

Helppous ja vaivattomuus myös kiehtoo ihmisiä. Vaatekaappisi päivityksen kierrätettynä voit tehdä virtuaalisesti vaikka omalta kotisohvaltasi minuuteissa. Kirpputoreja löytyy erilaisina sovelluksina älylaitteista ja verkkokauppoina netistä. Osto ja myynti tapahtuu muutamalla klikkauksella ja voit hakea tuotteita kategorioittain, kuten tavallisessa verkkokaupassakin oman halusi mukaan erittäin valikoidusti.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta päästään myös erilaisiin näkemyksiin kierrätyksestä. Pelkästään Suomessa syntyy vuosittain noin 100 000 tonnia tekstiilijätettä. Uudelleenkäyttäminen ja vaatteiden kierrätys voivat todella vähentää kulutuksen määrää ja sen ympäristövaikutuksia. Kulutamme maapallomme resursseja nyt jo pelottavan kasvavaan tahtiin ja päästöjä on entiseen verrattuna vähennettävä. Olisiko tämä se yksi askel oikeaan suuntaan hyödyntää olemassa olevia resursseja, eikä välttämättä tuottaa uutta jatkuvasti? Vähemmän kannan huonoa omatuntoa ostaessani yhtä juhlatilaisuutta varten mekon tai vaikka tulevaa talvea ajatellen uuden toppatakin edullisesti ja kierrätettynä, kun taas sadoilla euroilla ostettuna uutena.

Vain muutamia vuosia sitten illallispöydässä, kun joku kehui vaatetustani, saatoin nolostua kertoessani, että asusteeni päästä varpaisiin ovat käytettynä ostettuja. Nykyään en juurikaan osta vaatteitani uutena kaupasta ja olen tehnyt puolet edullisemmin yllättäviäkin löytöjä huipputuotteista, jotka ovat kerenneet jo loppua suurten brändiverkkokauppojen valikoimista aika päivää sitten. Myös vanhat vaatteeni pääsevät taas käyttöön ja löytävät jatkuvasti uusia koteja. Tämä on kaksisuuntaista kierrätystä parhaimmillaan ja nykyään herättää ennemminkin positiivistasekä inspiroivaa keskustelua.

Kannattaa siis ehdottomasti rohkeasti kokeilla myös shoppailua käytettyjen vaatteiden parissa – saatat yllättyä positiivisesti ja samalla tehdä hyvää monen asian puolesta.

Vuoden vuokraisäntä

                                                  

Suurin ongelma ja stressin aihe aina vuokrasopimusta kirjoittaessa on, miten maksan esimerkiksi kahden kuukauden vuokran etukäteen.  Yksikin kuukausi vuokran lisäksi on iso summa maksaa, mutta ongelmat alkavat siinä kohtaa, kun on muutto pois ja tehdään tarkistusta. Kaikki on puhdasta, mutta silti kuntotarkastaja löytää jostain avaimenreiästä pölyä ja siivousmaksu on jo yhtäkkiä puolet vakuudesta. Siivoojalla on mennyt aikaa tähän operaatioon hänen työtuntien mukaan seitsemän tuntia.

 Minulle kävi niin. Olin äidin häissä, lompakossa yksi vara-avain asuntooni. Kävin kebabilla ja lompakkoni oli samassa pussissa kebab-annokseni kanssa. Sinä yönä, kun lähdin roskia viemään pienessä hiprakassa, en tajunnut, että lompakko oli siinä samaisessa pussissa, jossa kebabista jääneet roskani olivat. Soitin samantien aamulla tilanteen tajuttuani huoltomiehelle, että miten kuuluisi toimia, kun avaimet päätyivät roskien seassa roskikseen. Hän toi tikkaat ja roskiksen sisälle lähdettiin pussia etsimään. Avaimia ei kuitenkaan löytynyt ja huoltomies sanoi että ei tarvitse maksaa hukkuneesta avaimesta; kunhan tekee ilmoituksen tästä koko show’sta. Sitten minun muuttopäivä koitti ja aluksi ei mitään ongelmaa kadonneen avaimen kanssa. Kyllähän sieltä lopulta kuitenkin tuli sarjoituksesta lasku ja soitin heti kyseiseen taloyhtiöön, jossa olin ollut vuokralla ja kysyin, mistä tässä on nyt kyse. He kertoivat, että sillä ei ollut mitään väliä, mitä huoltomiehen kanssa olin puhunut,  sillä ei ollut virallisia sopimuksia tästä. Minun koko vuokravakuuteni meni tähän 540e sarjoitukseen ja nyt tullut vielä 90 euron lisämaksu jostain, minkä he olivat “unohtaneet” lisätä maksuun. 

Nyt käydään sotaa sähköpostien ja asiakaspalvelun kanssa siitä, kuka on tilanteessa oikeassa. Naurettavinta koko sirkuksessa oli se, että minä pidin vielä asuntoesittelyjä tuleville vuokralaisille. Minulle ei ilmoitettu, että he ovat tulossa. Kotona istuin sortsit jalassa ja ovikello soi. Siellä oli kaksi naista, jotka kertoivat tulevansa katsomaan asuntoa. No ei siinä mitään, sain heille myytyä imurini,pöydän ja wifi boksin koko asuminen asunnossakin oli ihan kummeli kamaa. Vesilaskun hintakin nousi, vaikka sanottiin ettei nouse ja mistä hinta otettiin pois?  Tottakai vuokravakuudesta. Seuraavalla kerralla, kun muutan vuokra asuntoon, pitää varmaan vesi kantaa lähimmästä kaivosta ämpärien kanssa. Täytyy myös varmaan pitää lakimies mukana, kun vien roskat, että kaikki on virallista.

Reportteritonttu seikkailee

Tonttulan väki linnoittautuneena katselemaan reportteritontun Youtube-liveä. (KUVA: PIXABAY)

Korvatunturi uinuu vielä syysuntaan, joulukalenterit saapuvat hiljalleen ruokakauppoihin, ja lokakuun pimeä koettelee kansaa. Lelupajalla Joulupukki ja tonttujoukko elävät työntäyteistä arkea piilossa julkisuudelta, onhan talven h-hetkeen reippaasti yli kaksi kuukautta aikaa.

Vaan eipä tiedä kuuraparta, että yksi tontuistaan onkin karannut etelään. Reipas ja omatoiminen reportteritonttu Sebastian on ottanut nimittäin puuterilumimaisemista omaa lomaa, ja lähtenyt tutustumaan Helsingin kirkkaisiin valoihin. 

Sebastianilla on ihka oma Youtube-kanava, jossa hän kertoilee erilaisia mukavia tarinoita tonttulan väelle. Tarinatonttuna hän on aivan omaa luokkaansa. Sebastian osaa rakennella aivan mielettömiä kertomuksia, jotka uppoavat tonttulan väkeen kuin veitsi voihin. Hänen kertomuksena ovat itse asiassa niin hyviä, että Sebastianille on annettu kirjoituksistaan useamman kerran tunnustusta ihan valtiotasolta asti. Viimeisimmän mukavan tunnustuksen Sebastian sai 4.10.2021, kun Oulun käräjäoikeuden joulupajalta annettiin hänelle ihana pehmeä paketti.

Nyt kuitenkin takaisin reportteritontumme seikkailuun Helsingin kaduille. Talsiessaan pääkaupunkimme ehkä kuuluisimmalla kadulla, Mannerheimintiellä Sebastian huomaa, että siellä on käynnissä jonkinlainen mielenosoitus. Iso joukko nuoria on katkaissut liikenteen. Tonttumme kentällä ei jää toimettomaksi. Sebastian päättää tuottaa satapäiselle joukolle iloista joulumieltä etuajassa. Hän alkaa kiertää nuorten joukossa Youtube-livelähetyksen säestämänä. Kierrellessään tonttu kuvailee nuoria välillä oikein läheltä ihan sieraimia myöten, välillä hän astelee hieman kauemmas ja kertoilee jonkun oikein mukavan sadun livelähetystä seuraavalle tonttulan väelle. 

Hyvän aikaa toimintaa raportoituaan Sebastian ymmärtää, että nuoret ovat katkaisseet liikenteen ilmastohuolen vuoksi. Hänet valtaa känkkäränkkä ja paha mieli. Sebastian-tontusta alkaa tuntua siltä, että tällainen ilmastoasiasta vouhkaaminen on ihan sellaista oikein ääritoimintaa, joka ei ole millään tavalla hyvä juttu. Sebastian päättää, että hän kertoo nuorille omia tarinoitaan ja yrittää saada heidät ymmärtämään, että tällainen huolehtiminen ei ole ollenkaan hyvä asia. Helsingin nuoret eivät kuitenkaan kovin paljoa pidä Sebastian-tontun tarinoista, vaan väittävät jopa, että hän on kameroineen päällekäyvä ja epämukava kiihkotonttu. 

Kaikesta tästä järkyttyneenä Sebastian palaa Korvatunturille ja kertoo järkyttävistä kokemuksistaan vielä lisää tonttulan uskolliselle väelle. Väki on pöyristynyt kuulemastaan, ja reportteritonttu saa vuolasta kiitosta tärkeästä työstään Helsingin pimeillä kaduilla. Lopuksi hurmioitunut tonttulan väki puhkeaa iloiseen yhteislauluun.

“Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sebu voi tulla kameran kaa…”

Maatiainen-yhdistys vaalii alkuperäisiä viljelykasveja ja kotieläinrotuja

Maatiainen
Maija Manninen Maatiaisen toimistossa.

Maatiainen-yhdistyksen päämäärä on säilyttää vanhat koriste- ja viljelykasvit, säilyttää perinteiset kotieläirodut ja vaalia perinnemaisemia. Yhdistyksellä on Töölössä tunnelmallinen toimisto, jossa Kaupunkiradio Intro kävi kysymässä yhdistyksen toiminnanjohtajan Maija Mannisen syksytunnelmia.

Kuuntele koko haastattelu tästä: