Second hand -kirpputorit ovat kulkeneet isojen vaateliikkeiden rinnalla jo vuosia. Tällä hetkellä vaatteiden osto ja myynti käytettynä on trendikästä ja kierrätyksen boomi on rantautunut entistä vahvemmin Suomeen ja se näkyy, sekä kuuluu etenkin nuorten keskuudessa. 

Ajatus rupuisesta kirpputorista, joka on täynnä krääsää, on muuttunut täysin vain muutamassa vuodessa. Suurien vaatebrändien kivijalkaliikkeiden tilalla saattaakiin komeilla suuressa asiakasvilinässään nykyään second hand kirpputori. “Toisen roska on toisen aarre” – tämä sanonta näkyy ja kuuluu myös sosiaalisen median vaikuttajien arjessa. Moni julkisuudenkin henkilö ostaa ja myy vaatteitaan second hand -liikkeissä. 

Miksi sitten vaatteiden osto ja myynti kierrätettynä on tehnyt niin suurta suosiota lyhyessä ajassa? Nykyään voi olla trendikäs, muodin aallonharjalla ja kierrättää. Ei välttämättä tarvitse ostaa kaupasta juuri yhtään vaatekappaletta, mutta hinku vaatekaapin sesonkipäivittämiseen säilyy ja samalla tekee ympäristölle hyvää. Ostamalla käytettynä säästää huomattavasti myös rahaa ja aikaa, sekä saatat tienata vastapainoisesti yllättävänkin paljon. 

Helppous ja vaivattomuus myös kiehtoo ihmisiä. Vaatekaappisi päivityksen kierrätettynä voit tehdä virtuaalisesti vaikka omalta kotisohvaltasi minuuteissa. Kirpputoreja löytyy erilaisina sovelluksina älylaitteista ja verkkokauppoina netistä. Osto ja myynti tapahtuu muutamalla klikkauksella ja voit hakea tuotteita kategorioittain, kuten tavallisessa verkkokaupassakin oman halusi mukaan erittäin valikoidusti.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta päästään myös erilaisiin näkemyksiin kierrätyksestä. Pelkästään Suomessa syntyy vuosittain noin 100 000 tonnia tekstiilijätettä. Uudelleenkäyttäminen ja vaatteiden kierrätys voivat todella vähentää kulutuksen määrää ja sen ympäristövaikutuksia. Kulutamme maapallomme resursseja nyt jo pelottavan kasvavaan tahtiin ja päästöjä on entiseen verrattuna vähennettävä. Olisiko tämä se yksi askel oikeaan suuntaan hyödyntää olemassa olevia resursseja, eikä välttämättä tuottaa uutta jatkuvasti? Vähemmän kannan huonoa omatuntoa ostaessani yhtä juhlatilaisuutta varten mekon tai vaikka tulevaa talvea ajatellen uuden toppatakin edullisesti ja kierrätettynä, kun taas sadoilla euroilla ostettuna uutena.

Vain muutamia vuosia sitten illallispöydässä, kun joku kehui vaatetustani, saatoin nolostua kertoessani, että asusteeni päästä varpaisiin ovat käytettynä ostettuja. Nykyään en juurikaan osta vaatteitani uutena kaupasta ja olen tehnyt puolet edullisemmin yllättäviäkin löytöjä huipputuotteista, jotka ovat kerenneet jo loppua suurten brändiverkkokauppojen valikoimista aika päivää sitten. Myös vanhat vaatteeni pääsevät taas käyttöön ja löytävät jatkuvasti uusia koteja. Tämä on kaksisuuntaista kierrätystä parhaimmillaan ja nykyään herättää ennemminkin positiivistasekä inspiroivaa keskustelua.

Kannattaa siis ehdottomasti rohkeasti kokeilla myös shoppailua käytettyjen vaatteiden parissa – saatat yllättyä positiivisesti ja samalla tehdä hyvää monen asian puolesta.

Suurin ongelma ja stressin aihe aina vuokrasopimusta kirjoittaessa on, miten maksan esimerkiksi kahden kuukauden vuokran etukäteen.  Yksikin kuukausi vuokran lisäksi on iso summa maksaa, mutta ongelmat alkavat siinä kohtaa, kun on muutto pois ja tehdään tarkistusta. Kaikki on puhdasta, mutta silti kuntotarkastaja löytää jostain avaimenreiästä pölyä ja siivousmaksu on jo yhtäkkiä puolet vakuudesta. Siivoojalla on mennyt aikaa tähän operaatioon hänen työtuntien mukaan seitsemän tuntia.

 Minulle kävi niin. Olin äidin häissä, lompakossa yksi vara-avain asuntooni. Kävin kebabilla ja lompakkoni oli samassa pussissa kebab-annokseni kanssa. Sinä yönä, kun lähdin roskia viemään pienessä hiprakassa, en tajunnut, että lompakko oli siinä samaisessa pussissa, jossa kebabista jääneet roskani olivat. Soitin samantien aamulla tilanteen tajuttuani huoltomiehelle, että miten kuuluisi toimia, kun avaimet päätyivät roskien seassa roskikseen. Hän toi tikkaat ja roskiksen sisälle lähdettiin pussia etsimään. Avaimia ei kuitenkaan löytynyt ja huoltomies sanoi että ei tarvitse maksaa hukkuneesta avaimesta; kunhan tekee ilmoituksen tästä koko show’sta. Sitten minun muuttopäivä koitti ja aluksi ei mitään ongelmaa kadonneen avaimen kanssa. Kyllähän sieltä lopulta kuitenkin tuli sarjoituksesta lasku ja soitin heti kyseiseen taloyhtiöön, jossa olin ollut vuokralla ja kysyin, mistä tässä on nyt kyse. He kertoivat, että sillä ei ollut mitään väliä, mitä huoltomiehen kanssa olin puhunut,  sillä ei ollut virallisia sopimuksia tästä. Minun koko vuokravakuuteni meni tähän 540e sarjoitukseen ja nyt tullut vielä 90 euron lisämaksu jostain, minkä he olivat “unohtaneet” lisätä maksuun. 

Nyt käydään sotaa sähköpostien ja asiakaspalvelun kanssa siitä, kuka on tilanteessa oikeassa. Naurettavinta koko sirkuksessa oli se, että minä pidin vielä asuntoesittelyjä tuleville vuokralaisille. Minulle ei ilmoitettu, että he ovat tulossa. Kotona istuin sortsit jalassa ja ovikello soi. Siellä oli kaksi naista, jotka kertoivat tulevansa katsomaan asuntoa. No ei siinä mitään, sain heille myytyä imurini,pöydän ja wifi boksin koko asuminen asunnossakin oli ihan kummeli kamaa. Vesilaskun hintakin nousi, vaikka sanottiin ettei nouse ja mistä hinta otettiin pois?  Tottakai vuokravakuudesta. Seuraavalla kerralla, kun muutan vuokra asuntoon, pitää varmaan vesi kantaa lähimmästä kaivosta ämpärien kanssa. Täytyy myös varmaan pitää lakimies mukana, kun vien roskat, että kaikki on virallista.

Korvatunturi uinuu vielä syysuntaan, joulukalenterit saapuvat hiljalleen ruokakauppoihin, ja lokakuun pimeä koettelee kansaa. Lelupajalla Joulupukki ja tonttujoukko elävät työntäyteistä arkea piilossa julkisuudelta, onhan talven h-hetkeen reippaasti yli kaksi kuukautta aikaa.

Vaan eipä tiedä kuuraparta, että yksi tontuistaan onkin karannut etelään. Reipas ja omatoiminen reportteritonttu Sebastian on ottanut nimittäin puuterilumimaisemista omaa lomaa, ja lähtenyt tutustumaan Helsingin kirkkaisiin valoihin. 

Sebastianilla on ihka oma Youtube-kanava, jossa hän kertoilee erilaisia mukavia tarinoita tonttulan väelle. Tarinatonttuna hän on aivan omaa luokkaansa. Sebastian osaa rakennella aivan mielettömiä kertomuksia, jotka uppoavat tonttulan väkeen kuin veitsi voihin. Hänen kertomuksena ovat itse asiassa niin hyviä, että Sebastianille on annettu kirjoituksistaan useamman kerran tunnustusta ihan valtiotasolta asti. Viimeisimmän mukavan tunnustuksen Sebastian sai 4.10.2021, kun Oulun käräjäoikeuden joulupajalta annettiin hänelle ihana pehmeä paketti.

Nyt kuitenkin takaisin reportteritontumme seikkailuun Helsingin kaduille. Talsiessaan pääkaupunkimme ehkä kuuluisimmalla kadulla, Mannerheimintiellä Sebastian huomaa, että siellä on käynnissä jonkinlainen mielenosoitus. Iso joukko nuoria on katkaissut liikenteen. Tonttumme kentällä ei jää toimettomaksi. Sebastian päättää tuottaa satapäiselle joukolle iloista joulumieltä etuajassa. Hän alkaa kiertää nuorten joukossa Youtube-livelähetyksen säestämänä. Kierrellessään tonttu kuvailee nuoria välillä oikein läheltä ihan sieraimia myöten, välillä hän astelee hieman kauemmas ja kertoilee jonkun oikein mukavan sadun livelähetystä seuraavalle tonttulan väelle. 

Hyvän aikaa toimintaa raportoituaan Sebastian ymmärtää, että nuoret ovat katkaisseet liikenteen ilmastohuolen vuoksi. Hänet valtaa känkkäränkkä ja paha mieli. Sebastian-tontusta alkaa tuntua siltä, että tällainen ilmastoasiasta vouhkaaminen on ihan sellaista oikein ääritoimintaa, joka ei ole millään tavalla hyvä juttu. Sebastian päättää, että hän kertoo nuorille omia tarinoitaan ja yrittää saada heidät ymmärtämään, että tällainen huolehtiminen ei ole ollenkaan hyvä asia. Helsingin nuoret eivät kuitenkaan kovin paljoa pidä Sebastian-tontun tarinoista, vaan väittävät jopa, että hän on kameroineen päällekäyvä ja epämukava kiihkotonttu. 

Kaikesta tästä järkyttyneenä Sebastian palaa Korvatunturille ja kertoo järkyttävistä kokemuksistaan vielä lisää tonttulan uskolliselle väelle. Väki on pöyristynyt kuulemastaan, ja reportteritonttu saa vuolasta kiitosta tärkeästä työstään Helsingin pimeillä kaduilla. Lopuksi hurmioitunut tonttulan väki puhkeaa iloiseen yhteislauluun.

“Ei itkeä saa, ei meluta saa, Sebu voi tulla kameran kaa…”