Miksi kurtturuusut pitää hävittää omalta pihalta ja mitä voi seurata akvaarion tyhjentämisestä läheiseen lampeen? Kaupunkiluonto-podcastissa Jukka Hintikka ja Marju Hulttinen keskustelevat Luonnonvarakeskuksen vieraslajitutkijan Miia Jaunin kanssa.
Voit kuunnella podcastin myös Kaupunkiradiosta lauantaina 7.5. klo 18.
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys arvostaa Töölönlahtea luontokohteena ja virkistysalueena, ja toivoo, että se voisi pysyä luonnontilassa jatkossakin.
– Töölönlahdella on hämmästyttävän hienot luontoarvot ihan kaupungin sydämessä. Kun vesi on nyt puhdistunut, siellä pesii muun muassa nokikanoja ja silkkiuikkuja. Lahti on matala ja siellä on runsaasti ravintoa, joten siellä näkee monia lajeja pysähtymässä – muuttoaikoina voi nähdä jopa satoja vesilintuja, kertoo Antti Halkka, Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen, Helsyn, puheenjohtaja.
Luonnonsuojelujärjestöt toivoisivat, että Töölönlahti voisi pysyä luonnontilassa jatkossakin.
Suhtaudumme ehdottoman kielteisesti rantojen rakentamiseen. Töölönlahti on tärkeä sekä luonnolle että kaupunkilaisille virkistyskohteena ja luonnon näyteikkunana, Halkka painottaa.
Padon rakentaminen surettaisi
Halkan mielestä Töölönlahden suojelu olisi tärkeää, jotta luontoarvot varmasti säästyvät.
– Se on niin keskeisellä paikalla, että moni taho haluaisi suunnitella sinne rakentamista. Toistaiseksi hankkeet ovat kariutuneet.
Luontoyhdistykset ja paikalliset luontoharrastajat ovat saaneet estettyä tapahtumajärjestämistä lintujen pesimisaikana. Konserttien äänet ja ihmismassat olisivat huono idea rantojen pesimäpuuhille.
Jo suunniteltu
ja budjetoitu patohanke saa miehen murheelliseksi:
– Pato olisi huono asia. Töölönlahti ei
ole enää entisensä, jos se ei hengitä meren tahtiin.
Helsinki kansalliseksi kaupunkipuistoksi?
Helsingin kaupunki harkitsee Kansallisten kaupunkipuistojen -verkostoon hakemista. Statuksen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta siihen myöntää tai hylkää Ympäristöministeriö. Verkostossa on tällä hetkellä jo yksitoista Suomen kaupunkia. Kansalliseksi kaupunkipuistoksi voi päästä kaupunkiympäristössä sijaitseva arvokkaiden kulttuuri- ja luonnonmaisemien sekä virkistysalueiden laaja kokonaisuus, jonka säilyttämiseen ja hoitamiseen kaupunki on sitoutunut.
– Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin! -liike edistää mahdollisimman laajan kaupunkipuiston saamista Helsinkiin. Liikkeessä on myös monia järjestöjä mukana niin kuin Helsykin. Helsingin hankkeessa Keskuspuisto ja Haltiala muodostaisivat ehdotetun alueen ytimen, Töölönlahti olisi looginen jatke tälle, ja toivottavasti pääsee mukaan, järjestösihteeri Emilia Pippola Helsystä sanoo.
Pippola mainitsee, että kansallisen kaupunkipuiston sisällä voi olla myös luonnonsuojelualueita.
– Töölönlahden alueen kaupunginosayhdistykset sekä Helsingin luonnonsuojeluyhdistys etsivät parhaillaan keinoja Töölönlahden alueen suojelun edistämiseksi.
Rakentamisen ja luonnon liitto yhteensovitettavissa
Helsinkiin muuttaa koko ajan lisää väkeä. Miten rakentaminen ja asuminen pitäisi Antti Halkan mielestä ratkaista Helsingissä, kun kaikkia luontoalueita ei pystytä säästämään?
– Helsyn mielestä on täysin mahdollista rakentaa niin paljon kuin kasvu edellyttää rakentamatta luontoalueille. Korkea rakentaminen on yleisesti ottaen parempi vaihtoehto. Yleiskaavan laatimisen yhteydessä esitimme eri vaihtoehtoja. Roihuvuoren ja Herttoniemen teollisuusalueelle voitaisiin rakentaa, samoin Jätkäsaaren ja Kalasataman rakentaminen on ok. Sen sijaan arvoalueet, kuten Töölönlahti, tulisi jättää rauhaan.
– Ei ymmärretä, millainen luontokohde on kaupungin sydämessä! Kun Töölönlahtea kiertää, niin näkee, kuinka helsinkiläiset nauttivat siitä. Kaupunki ei tunnu täysin ymmärtävän sen arvoa.
Halkko asuu itse Töölössä ja käy lahdella usein ihailemassa lintuja.
– Puut alkavat vihertää, ja kohta laululinnuista tulevat satakielet. Töölönlahti tarjoaa joka kerta jotain uutta nähtävää.
TEKSTI JA KUVAT: MARJU HULTTINEN
Lisätietoja Kansalliset kaupunkipuistot -verkostosta:
https://kansallisetkaupunkipuistot.fi/
Helsyn järjestämät luontoretket ja muut tapahtumat:
www.sll.fi/helsinki/mita-teemme/retkitoiminta/
Lisätietoja Kansalliset kaupunkipuistot -verkostosta:
https://kansallisetkaupunkipuistot.fi/
Helsyn järjestämät luontoretket ja muut tapahtumat:
www.sll.fi/helsinki/mita-teemme/retkitoiminta/
Parlamenttitalolta Mannerheimintien yli. Polkua pitkin kaislikon rantaan. Helsingin sykkeeseen sulautuu monille rakas lenkkeily- ja luontoelämyspaikka, Töölönlahti.
Keväinen ilta Töölönlahdella. Kalatiirakoiras kosiskelee
tarjoamalla kalaa, silkkiuikut aloittelevat pesäpuuhia. Naurulokit mekastavat
ja nokikanat uiskentelevat runsaslukuisena ympäri lahtea.
– Töölönlahden vedenlaatu on parantunut huomattavasti viime vuosista. Siihen on
auttanut merivesitunneli, joka johtaa vettä Seurasaarenselältä. Tänne on tullut
monia lajeja, joita täällä ei ollut kymmenen vuotta sitten, kuten nokikanoja,
kertoo luonto-opas Eero Haapanen Tringan,
Uudenmaan lintuharrastajien järjestämällä kahden tunnin iltaretkellä lahden
ympäri.
Kottarainen tuo stadiin maalaisvivahteen
Haapanen, luonto-oppaan lisäksi historioitsija, johdattelee 14-henkistä porukkaa rantapoluille. Heti alkuun kottarainen tervehtii laulullaan Helsingin urbaaneimman lintulahden retkeilijöitä.
– Kottarainen on aito
maaseudun lintu, niitä oli jo lähes 200 vuotta sitten Helsingissä, Haapanen
huomauttaa.
Pääkaupunki on ollut aika maalaismainen 1800-luvulla. Töölönlahti ulottui
etelärannaltaan Kluuvinlahteen, joka jatkui nykyisen Esplanadin puiston
tienoille. Rehevöitynyt ja usein tulviva Kluuvinlahti täytettiin vähitellen
1800-luvulla. Seutu oli taiteilija, ornitologi
Magnus von Wrightinkin lintujen tiirailualuetta. Haapanen kertoo, kuinka
taitelija oli asunut merikotkan kanssa samassa asunnossa vuoden 1831.
Kottaraisen laulu vaimenee. Kyhmyjoutsenet aloittavat pesintäänsä. Niitä on lahdella useita pareja. Samoissa pesimäpuuhissa ovat monet muutkin vesilinnut.
Uskollisuus samaan kämppään
– Tukkasotka on silkkiuikun takana, sen tunnistaa kyljen valkoisesta laatikosta, Haapanen valistaa.
– Täälläkin oleva telkkä munii toisten pönttöihin – sitä harrastavat siis muutkin kuin käet. Pariuskollisuus on monesti tyypillistä isokokoisille, pitkäikäisille lajeille kuten kotkille, kanahaukoille, huuhkajille, hanhille ja joutsenille. Pariuskollisuus tarkoittaa enemminkin uskollisuutta pesäpaikkaan, samaan kämppään. Esimerkiksi viirupöllöpariskunta sietää toisiaan samalla reviirillä.
Tasa-arvoista perhe-elämää viettävät linnuista monetkin. Esimerkiksi nokikanoista uroskin hautoo munia.
Korkea ääni kuuluu sinitiaiselle. Ne ovat lisääntyneet Helsingissä
huomattavasti, hyötyneet esimerkiksi talviruokinnasta ja ilmastonmuutoksesta.
Haarapääskyjä ei näy vielä; ne saapunevat pesimään sillan alle parisen viikon
päästä.
Kun ovesta piti päästä ulos
Retkelle osallistunut Anneli
Pauli tykkää opastetuista retkistä siitä, että oppaan kautta lajeille saa
varman tunnistamisen. Seuraavalle retkelle on jo ilmoittauduttu.
– Retkillä aina oppii. Punasotkia en ole ennen nähnyt enkä olisi yksin
tunnistanut. Muita uusia lajeja en nähnyt tänään, mutta aina on kiva nähdä
samojakin.
Pauli asuu Etelä-Helsingissä ja Töölönlahdelle hänellä on
kävelyetäisyys.
– Täällä tulee käveltyä välillä, mutta useamminkin voisi. Tämä on hieno paikka,
ja oli kiva kuulla sen puhdistumisesta.
Leena Suominen on
aloittanut lintuharrastamisen maaliskuussa. Keväällä nähtyjä lajeja on kertynyt
vihkoon 56. Tänään uudet merkinnät toi kalatiira, selkälokki, punasotka ja
räkättirastas.
– Aloitin tämän lintuharrastauksen, kun
piti päästä ulos ovesta. Tähän jää koukkuun. Olen kiertänyt Töölönlahtea, ollut
Viikissä itsekseen sekä järjestetyllä retkellä.
Suomista ilahdutti erityisesti Haapasen opastamana hapsivitan näkeminen Töölönlahdella. Se viihtyy vain puhtaissa vesistöissä.
Paras havainto punasotkat
Retkue ohittaa lintujen talviruokintapaikan. Siellä makupalojen perässä pyörii rotta. Haapanen sanoo, että nyt sorsat löytävät jo muutenkin ravintoa, ruokkimiselle ei ole enää tarvetta.
Tikli lentää yli laulaen omaa nimeään. Uhanalaistanut
selkälokki, naurulokki ja kalatiira tuovat merellistä tunnelmaa, sepelkyyhkyt yleiskaupunkilaista.
– Sepelkyyhkyt ovat olleet vasta 15 vuoden ajan yleisiä kaupunkilajina,
Haapanen mainitsee.
– Harmaahaikaraa ei nyt nähty tällä retkellä eikä haapanaa. Harvinaisia
punasotkia näimme peräti kuusi lintua, kolme paria. Se oli paras havaintomme
tällä retkellä.
Retkeilijät ovat tyytyväisiä päivän antimiin. Aikamoinen lintuparatiisi
keskellä Helsinkiä.
TEKSTI JA KUVAT: MARJU HULTTINEN
Lisäys toimittajalta: Opastettu luontoretki oli 28. huhtikuuta. Jo seuraavalla viikolla toukokuun alussa Töölönlahdelle lensi haara- ja räystäspääskyjä ja lapintiiroja.
Opastettuja luontoretkiä Helsingissä:
https://www.tringa.fi/tapahtumakalenteri/
Helsingin kaupunki aikoo purkaa Töölönlahden kevyen liikenteen sillan, ja rakentaa paikalle padon. Tulvaporttien ja pumppaamon avulla pyritään estämään ranta-alueiden tulviminen arvoalueille. Lisäksi kaupunki kunnostaa Töölönlahden puistoalueita.
Töölönlahdella tapahtuu: Sinne on suunniteltu lähivuosille useita perusparannus- ja rakennushankkeita. Puistoa ja rantareittejä kehitetään, arvokkaita puita uusitaan ja täydennetään Hesperian ja Hakasalmen puistossa.
– Kun kaupungilla on ikää, joskus puiden elinkaari päättyy. Arboristit hoitavat ja tutkivat puita. Kaatoa yritetään välttää mahdollisimman pitkää. Jossain vaiheessa pitää istuttaa uusia puita tuleville sukupolville, Jussi Luomanen Helsingin kaupungilta kertoo.
– Tavoitteena on kunnostaa ja vahvistaa Töölönlahden aluetta vehreänä ja viihtyisänä kaupunkipuistona. Alueen luonto- ja kulttuurihistoriallisten arvojen säilyttäminen on suunnittelun keskeinen lähtökohta. Puistosuunnittelu on alkamassa keväällä 2022.
Lue lisää Töölönlahden luontoarvoista. Juttu jatkuu kuvan alla.
Helsyn puheenjohtaja patohankkeesta: ”Töölönlahti ei ole enää entisensä, jos se ei hengitä meren tahtiin”
Linturetkiä Töölönlahdelle
Padolle budjetoitu 400 000 euroa vuodelle 2022
Yksi isoimmista Töölönlahdelle alueelle suunnitelluista hankkeista on pato. Kaupunki on varannut tälle vuodelle 400 000 euroa padon rakentamisen aloittamiseen. Töölönlahdelle rakennetaan tulvasuojelurakenteet. Hankkeessa puretaan vanha 1960-luvulla rakennettu kevyen liikenteen silta.
– Silta-aukon virtaamaa ei ole mahdollista rajoittaa. Siksi se uusitaan ja siltarakenteisiin rakennetaan tulvaportit ja -pumppaamo. Tulvaporttien ja pumppaamon avulla pyritään estämään ranta-alueiden tulviminen meritulvien ja samanaikaisten rankkasateiden aikana Töölönlahden rannan rakennuksiin, kaupunkitila- ja maisemasuunnittelupäällikkönä työskentelevä Jussi Luomanen selventää.
– Hankkeen käynnistyminen on viivästynyt vesiluvasta tehdyn valituksen vuoksi. Mikäli päätös saadaan lähiaikoina, voidaan työt käynnistää syksyllä 2023.
Jatkossa kuha ja ahven eivät uisi lahdella
Eikö pato tulisi muuttamaan aika tavalla meren ekosysteemiä?
– Se riippuu padon toimintatavasta. Pato estää sisäänvirtauksen, mutta vesi pääsee virtaamaan ulos. Voi olla jopa hyväkin asia, että Vantaanjoen tuomaa ravinteikasta vettä ei pääse lahdelle. Pato estää kuhan ja ahvenen pääsyn, mutta on todettu, että niiden poikaisia ei hirveästi löydy Töölönlahdella. Särkikaloista muodostuisi oma populaationsa, pohtii tutkija Emil Nyman Helsingin kaupungin ympäristöpalveluista.
– Patovallien rakentaminen olisi iso operaatio, se muuttaa alueen ilmettä.
Luomasen mukaan vesilupapäätöksessä asiat lopullisesti
punnitaan:
– Nykytilaa ei saa huonontaa.
Kookoskuituverkot ja juuret pysäyttävät eroosiota
Luomasen mukaan puistosuunnittelun lähtöaineistoksi on laadittu Töölönlahden luonto- ja lintuselvitys, jossa selvitetty alueen kasvillisuus, linnusto, perhoset, sudenkorennot ja selkärangattomat. Suunnitelmissa ei muuteta esimerkiksi ihmisten liikkumisreittejä rannan tuntumassa nykytilanteesta; reitit siis säilyvät suurin piirtein samoilla sijoillaan, vaikka liikkumista siellä helpotetaankin.
– Rantaa ei kivetä, vaan rantaa tullaan tukemaan. Vanhaa muuria on osittain näkyvissä; sitä ei poisteta vaan kunnostetaan tarpeen mukaan. Rannan eroosiota voidaan pysäyttää kasvillisuudella ja esimerkiksi käyttämällä kookoskuituverkkoja maan tukemiseen. Verkkoon voidaan istuttaa kasveja. Kasvien juuret sitovat maa-ainesta, Luomanen kertoo ja lisää, että kasvivalinnoissa ja niiden sijoittelussa huomioidaan lintujen suoja- ja ravintotarpeet.
– Korjausten ja uusien hankkeiden konkreettisena hyötynä Helsingin yksi käytetyimmistä alueista kohenee ja kestää paremmin nykyistä käyttöä sekä turvaa kaupunkiluontoa, Luomanen kiteyttää.
TEKSTI JA KUVAT: MARJU HULTTINEN
Juttua muokattu 12.5. klo 12.07: Juttukokonaisuuteen liittyvän henkilöhaastattelun ja reportaasin linkitys siirretty jutun alkupuolelle. Henkilöhaastattelun linkkiotsikkoa muutettu.
Pitkän talven ja muutaman takatalvenkin jälkeen luonto alkaa pikkuhiljaa heräillä kevääseen. Kevään merkkejä on myös Katajanokalla ilmassa, kun puut on hiirenkorvilla ja kukat alkaavat kukkia.
Kuvat ja teksti: Yvonne Koch
Kulosaari on väljään rakennettu Helsingin itäpuolella sijaitseva asuinalue. Alueelta löytyy paljon eri vuosikymmenten arkkitehtuuria, aina 1800- luvulta saakka. Rauhallinen asuinalue on erityisesti vanhempien ihmisten mieleen, sillä yli 20% asukkaista on yli 64-vuotiaita.
Kuvat ja teksti: Topi Kärki
Maamme rajojen sisään mahtuu monenlaista ihmiskohtaloa. Osa on omista valinnoista johtuvia, toinen puolisko on ajautunut tilaansa itsestään riippumattomien tapahtumien johdosta.
Tai näin ainakin on tapana väittää.
Länsimaalaisen kansalaisihanteen piiriin ei niitä karumpia lopputuloksia haluta mahduttaa.
Luterilainen työmoraali toimii edelleen tehokkaana mittaristona ihmisarvon määrittämisessä. Henkisen hyvinvoinnin kanssa sillä harvoin kuitenkaan on mitään tekemistä. Mitä enemmän keskityt puurtamiseen näennäisesti tärkeiden asioiden, kuten pikaruokaravintoloiden mainoskampanjoiden suunnittelun parissa, sitä tyhjemmäksi sisuksesi tuppaa usein jäämään.
Teatterivaikuttaja Jouko Turkka tapasi aikanaan väittää, että spurgut ovat maailmamme todellisia vapahtajia. Joten miksi siis pidämme yhteiskuntarakenteemme ulkopuolella harhailevia hopeamitalisteja automaattisesti epäonnistuneina?
’’Syrjäytynyt’’ käsitteenä onkin monen mielestä vanhentunut. Ja kun sitä tarkemmin mielessään pyörittelee, herääkin oivallus.
Syrjässä mistä? Sitä sopiikin miettiä.
Menestystä on hankala määritellä ilman kontekstia. Työelämässä voittajan määritys onnistuu kätevästi titteliä vilkaisemalla, ja urheilussa menestyjän voi päätellä kaulassa roikkuvan jalometallin kirkkaudesta. Totuttujen normien pimeällä puolella täytyy standardeja kuitenkin tarkastella eri silmällä.
Rikollisessa toiminnassa voittajan viittaa sopii sovitella sille, kenen on onnistunut jatkaa toimintaansa pisimpään ilman nalkkiin jäämistä.
Puliukkojen piirissä arvostusta taas saa osakseen rännin pituudesta riippuen.
Lajissaan huipulle pääseminen vaatii tinkimätöntä asennetta ja omistautumista ammatilleen. Siinä missä Rukan lasketteluseurueessa meno rupeaa päivä kolmosen kohdalla tökkimään, jaksaa visiostansa kiinni pitävä tenttumies sinnikkäästi läpäistä tuonkin lasikaton.
Mitä siis, jos rupeisimmekin valtakunnallisesti huomioimaan menestyksen rajan toiseltakin puolelta? Jakaisimme itsenäisyyspäivänä siviilien kunniamitaleja varjopuolen suoritteissaan ansiokkaasti pärjänneille ihmispoloisille.
50 visiittiä sosiaalitoimiston kanssa vuoden sisään? Irtisanominen kolmesta työstä ennen määräaikaisuuksien loppua? Suonensisäisiin siirtyminen vasta kuukausien käytön jälkeen? Kategorioita palkitsemiselle kyllä löytyisi.
Vaikka maastamme löytyy huikeita menestystarinoita, niiden mahdollistamiseksi täytyy energiaa usein lainata toisaalta.
Ja tämä valitettavasti tarkoittaa sitä, että jonkun menestyessä, täytyy toisen epäonnistua.
Voima vaatii vierelleen aina vastavoiman, jotta universumin tasapaino pysyy yllä.
Suomalainen elämäntapa pitää sisällään uskomatonta potentiaalia huumoriin. Asukkaiden vähälukuisuudesta riippumatta lähteitä riittää. Mikäli kansakuntamme historia ei olisi näin värikäs, olisi moni teos jäänyt syntymättä.
Tämä rappioromantiikka on ollut aina läsnä suomalaisuudesta kertovassa kuvastossa, ja vaikka kenellekään ei traagista kohtaloa tietenkään toivoisi, on se omiaan rikastuttamaan näkemääsi ja kuulemaasi sisältöä.
Joten annetaan siis enemmän siimaa koskien keskusteluja syrjäytyneistä. Tässä maassa kun kaikilla löytyy vielä oikeus olla ja hengittää.
Sillä mikäli sen oman metroaseman rymysakin viikoittainen harrastelu ei omaan, idylliseen kuvastoon normaalista soinnu, kannattaa sitä ajatella ainoastaan inspiraation lähteenä.
Koska se joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.
Mitä luulet?
Irtoaisiko murikka lapasesta?
Annantalon Taideneuvola muuttui huhtikuisena maanantaina perhosdiscoksi, kun pienet taitelijat tekivät vanhempiensa avustuksilla siivet selkäänsä, ja lopuksi tanssivat tilaisuutta varten luodun musiikin tahtiin. Siivet pääsevät monella jatkokäyttöön lähestyvän vapun juhlahumussa.
Annantalon taideluokka kylpee väreissä: pinkkiä, mustaa, sähkönsinistä, keltaista, oranssia, lilaa, punaista ja vihreää. Lapset pujottavat nämä väri-ihanuudet selkäänsä – tyllikankaat taittuvat perhosten siiviksi.
Anne Rossi-Horton vetämä Taideneuvola on tarkoitettu 3-6 -vuotiaille kotihoidossa oleville lapsille ja heidän huoltajillensa. Joka maanantai kokoontuvassa taidepajassa tehdään aina uudesta aiheesta ja materiaalista teeman mukainen työ. Tänään paikalla on myös toinen ohjaaja, Elina Rantasuo. Hän esittää lapsille lyhyen maalauksena toteutetun animaation, johdatuksen päivän hyönteisteemaan, perhosiin.
Tanssiharjoitukset jo laivalla
Olivia, 4, on tullut äitinsä Aili Sihvon kanssa suoraan laivaristeilyltä Annantalolle. Taideneuvolaa ei voi jättää väliin tänäkään maanantaina! Olivia valitsee perhosen siiviksi kahta eri pinkin sävyä, lempivärinsä mukaan. Perhosteema oli odotettu: Olivia on pukeutunut teeman mukaisesti perhosmekkoon. Tanssiliikkeitä hän on harjoitellut jo risteilylaivan discossa.
– Vanhempana tykkään ihan hirveän paljon tällaisesta toiminnasta. Täältä saa uusia ideoita ja on ihanasti välineitä ja erilainen tunnelma, kun paikalla on muitakin lapsia. Olivia on selkeästi pienestä pitäen tykännyt taiteluista, Aili kertoo.
Olivia kertoo maalaavansa kotona mielellään vesiväreillä. Tänään siipien teko oli myös hyvin kivaa: – Laitan tämän asun vappuna kaverini Ainon synttäreille.
Jalalla koreasti, siivillä liitäen
Siipien lisäksi päähän tehdään vielä sulkakoristeiset sarvipannat. Sitten kaikki ovatkin valmiina loppuhuipennukseen; perhosdisco voi alkaa! Musiikiksi tanssijoille on luotu ihan tätä hetkeä varten oma perhosmainen musiikki. Sen on tehnyt Antti Vuornos. Lapsilla riittää riemua ja musiikki saa aikuisetkin liikekannalle.
Ja mitä seuraavana maanantaina tapahtuukaan? Ohjaaja Anne paljastaa, että kevään viimeisellä kerralla tehdään pihapuihin uusia asukkaita, hahmoja, jotka kiinnitetään pihan puihin. Lisää väriä elämään – tai ainakin pihalle.
Lasten ja nuorten taidekeskus Annantalo sijaitsee Helsingin keskustassa, Kampissa. Lue lisää monipuolisesta ja suurilta osin ilmaisesta toiminnasta: annantalo.fi.
Teksti ja kuvat: MARJU HULTTINEN
Arvostuksen määrä, jota ympärillesi kykenet jakamaan, on ehtymätön lähde. Siitä nauttimaan pääsevä kohde saattaa tosin vaihdella sattumanvaraisesti elottomasta elolliseen. Itsekkyyteen taipuvainen ihminen ei välttämättä opi arvostamaan elämää ja terveyttä, taikka lähimmäistään, koska niitähän tässä löytyy jo riittämiin.
Ärsykekoukussa riutuvat aivomme vain tuntuvat kyllästyvän siihen, mitä näemme, koemme ja kuulemme jatkuvasti elämässämme. Sammuneen innostuksen elämän ihmeisiin voi kätevästi herättää esimerkiksi uutukaisen television tuoreella mallilanseerauksella.
Miten niin ei 100-tuumaista töllöä saisi näin kriisiaikana päivittää uudempaan? Onhan elämä kokemista, ei tyytymistä, varten.
Ja siihen kokemisen kaavaan eivät tänä päivänä enää omat kasvattajat monella mahdu.
Koska omanarvontuntomme tuntuu olevan sidottuna lähes pelkästään oman ja tavaroidemme sosioekonomisen aseman synnyttämään hekumaan, jää siinä Terhokodissa yksin möllöttävä elämäsi alkulähde välillä unohduksiin.
Toisen tuska ei ennätä omaatuntoasi häiritsemään, kun tuliterä kotiteatteri tuuttaa ilmoille maalisummeria aamuyön NHL-kierroksen johdosta. Yksinäisyyden tunne on huonosti tarttuvaa sorttia, kun itse on korvaushoidollisen viihteen ympäröimänä.
Verilinja-ajattelu jää helposti paitsioon suomalaisessa sukukulttuurissa, ja samaa verenperintöä kantavat edustajat jäävät helposti unholaan, kaikkien muiden arjen aktiviteettien varjoon.
Siinä missä monessa muussa maailmamme kulttuurissa sukupolvet ahdetaan kaikki pieniin vuoristomajoihin, Suomessa katsotaan häpeälliseksi, jos Oikotieltä ei täysikäisyyden kynnyksellä ole ensiasuntoa edes viitsitty vilkaista.
Tämä osaltaan ajaa kansamme tilanteeseen, jossa varhainen itsenäisyys sekoittuu itsekkyyteen, jonka johdosta pärjäämme kyllä hyvin itseksemme, mutta juuret jäävät ilman huomiota, aina sen hetkisen lähipiirimme ulkopuolelle.
Miksi siis välittämisen määrä hiipuu hiljalleen, suorassa korrelaatiossa oman elämän nousukauden, ja toisen elon laskusuhdanteen kanssa?
Pään vielä pelatessa on autuaampaa keskustella tuoreesta uutispäivästä tuopposen ja oman seurueensa ääressä.
Toisin kuin sen asuntoonsa henkisesti lukitun vanhempansa kanssa, jonka kaali pelaa samaan tapaan, mutta jolla ei ole ketään, kenen kanssa ajatuksiaan teroittaa.
Maamme on täynnä tarinoita katkeroituneista vanhuksista, jotka pakon edessä ovat joutuneet vaihtamaan tilavat asuinneliönsä, terassinsa kaasugrilleineen sekä ruuhkaiset perhejuhlat pieneen ja hoitamattomaan koirankoppiin, joita myös palvelukodin asuinyksiköiksi saatetaan kutsua.
Huoneessa päivittäin vieraileva hoitaja välittää enemmän työsuoritteensa hoitamisesta kuin siitä, miltä asukista nyt oikeasti tuntuu.
Levin hirsimökillä kelpaa puhtaalla omallatunnolla huurteista nappailla.
Tilitiedoissa kun näkyy taas kuukausittain lähtevä siirto hoivakodin pyörittämisen mahdollistamiseksi.
Eihän ne nyt ketään hengiltä voi siellä saada, ammattilaisia talo täynnä.
Ja seuraahan siellä riittää.
Mutta voiko mikään kuitenkaan korvata perheellisen siteen tuomaa lämpöä?
Kiittämättömyys on maailman palkka.
Sanoi vanha kansa entisaikaan.
Espoon Finnoolla entisen merenlahden paikalla pesii satoja naurulokkeja, uhanalaisia punasotkia ja mustakurkku-uikkuja ja monenlaisia muita vesilintuja. Paikka on entinen merenlahti, joka on sittemmin padottu teollisuuden käyttöön. Runsaasta ja arvokkaasta pesimälinnustosta huolimatta aluetta ei ole suojeltu, ja Espoon laajeneminen uhkaa sitä.
Jukka Hintikan ja Marju Hulttisen isännöimässä podcastissa asiantuntijavieraana on Tringa ry:n suojelusihteeri Juho Leppänen. Ääneen pääsee myös ahkera Finnoon-retkeilijä Heidi Björklund.
Voit kuunnella Kaupunkiluonto-podcastin myös suorana Kaupunkiradiosta lauantaina 23.4.2022.
