Itsekkyys se maailmaa pyörittää!

Yksinäisyys on yleistä maamme senioriväestön keskuudessa. (Kuva: Pixabay)

Arvostuksen määrä, jota ympärillesi kykenet jakamaan, on ehtymätön lähde. Siitä nauttimaan pääsevä kohde saattaa tosin vaihdella sattumanvaraisesti elottomasta elolliseen. Itsekkyyteen taipuvainen ihminen ei välttämättä opi arvostamaan elämää ja terveyttä, taikka lähimmäistään, koska niitähän tässä löytyy jo riittämiin.

Ärsykekoukussa riutuvat aivomme vain tuntuvat kyllästyvän siihen, mitä näemme, koemme ja kuulemme jatkuvasti elämässämme. Sammuneen innostuksen elämän ihmeisiin voi kätevästi herättää esimerkiksi uutukaisen television tuoreella mallilanseerauksella.

Miten niin ei 100-tuumaista töllöä saisi näin kriisiaikana päivittää uudempaan? Onhan elämä kokemista, ei tyytymistä, varten.

Ja siihen kokemisen kaavaan eivät tänä päivänä enää omat kasvattajat monella mahdu.

Koska omanarvontuntomme tuntuu olevan sidottuna lähes pelkästään oman ja tavaroidemme sosioekonomisen aseman synnyttämään hekumaan, jää siinä Terhokodissa yksin möllöttävä elämäsi alkulähde välillä unohduksiin.

Toisen tuska ei ennätä omaatuntoasi häiritsemään, kun tuliterä kotiteatteri tuuttaa ilmoille maalisummeria aamuyön NHL-kierroksen johdosta. Yksinäisyyden tunne on huonosti tarttuvaa sorttia, kun itse on korvaushoidollisen viihteen ympäröimänä.

Verilinja-ajattelu jää helposti paitsioon suomalaisessa sukukulttuurissa, ja samaa verenperintöä kantavat edustajat jäävät helposti unholaan, kaikkien muiden arjen aktiviteettien varjoon.

Siinä missä monessa muussa maailmamme kulttuurissa sukupolvet ahdetaan kaikki pieniin vuoristomajoihin, Suomessa katsotaan häpeälliseksi, jos Oikotieltä ei täysikäisyyden kynnyksellä ole ensiasuntoa edes viitsitty vilkaista.

Tämä osaltaan ajaa kansamme tilanteeseen, jossa varhainen itsenäisyys sekoittuu itsekkyyteen, jonka johdosta pärjäämme kyllä hyvin itseksemme, mutta juuret jäävät ilman huomiota, aina sen hetkisen lähipiirimme ulkopuolelle.

Miksi siis välittämisen määrä hiipuu hiljalleen, suorassa korrelaatiossa oman elämän nousukauden, ja toisen elon laskusuhdanteen kanssa?

Pään vielä pelatessa on autuaampaa keskustella tuoreesta uutispäivästä tuopposen ja oman seurueensa ääressä.

Toisin kuin sen asuntoonsa henkisesti lukitun vanhempansa kanssa, jonka kaali pelaa samaan tapaan, mutta jolla ei ole ketään, kenen kanssa ajatuksiaan teroittaa.

Maamme on täynnä tarinoita katkeroituneista vanhuksista, jotka pakon edessä ovat joutuneet vaihtamaan tilavat asuinneliönsä, terassinsa kaasugrilleineen sekä ruuhkaiset perhejuhlat pieneen ja hoitamattomaan koirankoppiin, joita myös palvelukodin asuinyksiköiksi saatetaan kutsua.

Huoneessa päivittäin vieraileva hoitaja välittää enemmän työsuoritteensa hoitamisesta kuin siitä, miltä asukista nyt oikeasti tuntuu.

Levin hirsimökillä kelpaa puhtaalla omallatunnolla huurteista nappailla.

Tilitiedoissa kun näkyy taas kuukausittain lähtevä siirto hoivakodin pyörittämisen mahdollistamiseksi.

Eihän ne nyt ketään hengiltä voi siellä saada, ammattilaisia talo täynnä.

Ja seuraahan siellä riittää.

Mutta voiko mikään kuitenkaan korvata perheellisen siteen tuomaa lämpöä?

Kiittämättömyys on maailman palkka.

Sanoi vanha kansa entisaikaan.

Kaupunkiluonto-podcast tutustuu Espoon Finnoon urbaaniin lintukosteikkoon

Espoon Finnoolla entisen merenlahden paikalla pesii satoja naurulokkeja, uhanalaisia punasotkia ja mustakurkku-uikkuja ja monenlaisia muita vesilintuja. Paikka on entinen merenlahti, joka on sittemmin padottu teollisuuden käyttöön. Runsaasta ja arvokkaasta pesimälinnustosta huolimatta aluetta ei ole suojeltu, ja Espoon laajeneminen uhkaa sitä. 

Jukka Hintikan ja Marju Hulttisen isännöimässä podcastissa asiantuntijavieraana on Tringa ry:n suojelusihteeri Juho Leppänen. Ääneen pääsee myös ahkera Finnoon-retkeilijä Heidi Björklund. 

Voit kuunnella Kaupunkiluonto-podcastin myös suorana Kaupunkiradiosta lauantaina 23.4.2022.

Muistaako kukaan sitä veristä miestä, silloin Marjaniemessä?

Vartiokylän kaupunginosa pitää sisällään tämänkin merellisen sekä idyllisen asuinalueen. Marjaniemellä mahtuvat kulkemaan niin pankkiirit kuin heidän taksikuskinsakin, sillä alueelta löytyvä yleinen uimaranta avantoineen ei korkeaa sijoitusta valtakunnallisissa verotiedoissa vaadi. Mutta mikäli haluat siirtää osoitetietosi pysyvästi sisämaahan, vaatiikin se jo taloustaitojen todellista hallintaa.

Edes Marjaniemikään ei voi katutaiteelta välttyä. Kuvassa purkukunnossa oleva yleinen pukeutumistila. (Kuva: Joni Hakasalo)

Kulkiessani pitkin loputtomasti jatkuvia hiekkasärkkiä, löysin tieni lopulta rannan päässä sijaitsevalle yleiselle taukopaikalle. Siellä mieltänsä rauhoitteli Itäkeskuksesta kotoisin oleva vanhempi rouvashenkilö, Lea Minkkinen.

”Marjaniemi on ihana, merellinen paikka. Täällä tulee ulkoiltua lähes päivittäin. Joku tuossa vesielementissä todellakin kiehtoo, ehkä sen rauhoittava vaikutus”, sanelee Lea hieman haikeutta äänessään, ja toteaa loppuun:

”Todella varakasta asuinaluettahan tämä tietenkin on”.

Jätän Lean lepuuttamaan reissussa rähjääntyneitä jalkapohjiaan, ja jään tutkailemaan avantouinnin nykytilannetta Suomessa. Mitään hätää harrastuksen unholaan jäämisestä tuskin lienee, sillä nahkansa karaistuttaneita uimareita lumpsahteli jäiseen aukkoon kuin norppia konsanaan.

Kevätaurinko oli kuitenkin onneksemme ylhäällä, ja lämpöasteita riitti kaikille.

Lea Minkkinen sanoo retkeilevänsä läpi Marjaniemen uimarannan lähes päivittäin. sillä meren läsnäololla on todella rauhoittava vaikutus. (Kuva: Joni Hakasalo)

Pääasiassa avantouimareita majoittava asumus kutsui myös luokseen muitakin ulkoilmaelämästä nauttivia kanssakulkijoita. Seinän vierustalla syntyi luonnoksia. Aihetta ja teemaa sopii vain arvailla.

Jylhän jäätävää maisemistoa oli autuasta seurata, kun puitteet olivat kunnossa. (Kuva: Joni Hakasalo)

Vastikään jäävedestä itsensä nostaneella, ja ruumiinlämpöään tasaavalla Heini Gharieballa, on enemmän käytännön kokemusta Marjaniemessä asumisesta. Tällä hetkellä päivät vietetään alueen omalla siirtolapuutarhalla sijaitsevalla loma-asunnolla.

”Siirtolapuutarhamökillä kelpaa aikaansa vietellä. Lapset jäivät juuri äidin hoivaan, niin kerkeää avannossakin pulahtaa. Tämä on ihan vakiopaikka” Heini kertoo, ja jatkaa:

”Todella makean näköistähän täällä on. Rantaa riittää”.

Jääveden juuri virkistyttämä Heini Gharieb nauttii Marjaniemen alueesta toden teolla. (Kuva: Joni Hakasalo)

Avannot saavat jäädä tältä erää. Janoan luksusta. Kuinka mahtavatkaan asustaa valtakunnan raharikkaat? Otan suunnaksi vienosti nousevan, kapeahkon tienpätkän, jonka uskon johtavan etsimäni elämäntyylin äärelle.

Heti ensimmäinen työmaakyltti tarjoaa realiteettia, jota kaipasinkin. Tarkistaessani tilitietoni, oli matkaa jatkettava kiinteistöä ostamatta. Saakoon joku siitä vielä kunnon kodin itselleen. Havainnekuvat lopputuloksesta olivat kylläkin miellyttävät.

Mikäli haluat nauttia uudisrakentamisen suomasta modernista asumiskokemuksesta, täytyy siitä olla valmis maksamaankin. Näin Helsingin ulkopuolella asuvalle hinta tuntuu pöyristyttävältä. (Kuva: Joni Hakasalo)

Uppoutuessani yhä syvemmälle Marjaniemen kuplaan, en voinut olla huomaamatta komeita isännänviirejä, jotka liehuivat ylevästi lähes jokaisen tontin pihamaalla. Jos joku tämänkaltaisia asumisalueita Suomessa yhdistää, on se henkilökohtainen lipputanko takapihalla.

Yleinen näky, kun neliöitä piisaa. Kuuluukohan kauppakirjan hintaan? (Kuva: Joni Hakasalo)

Haaveillessani yhä rajummin kasvusta ilman loppua, törmäsin aina toinen toistaan hulppeampiin asumisjärjestelyihin. Kerrosta kerroksen perään, yksin asuvalle siis ehkä hieman kolkko. Liiallakin tilalla on huonot puolensa. Uskon vakaasti, että siivous on ulkoistettu.

Kuvassa näkyvää rakennelmaa voi Marjaniemessä verrata tilavaan kaksioon. Niin yleisiä nämä teiden varsilla ovat. (Kuva: Joni Hakasalo)

Koska tonttien päällä makoilee valtavat määrät rahaa erinäisten fyysisten omistusten muodossa, on niitä päätetty kollektiivisesti suojatakin sen mukaan. Erilaiset portit, hälytysjärjestelmät ja valvontakamerat olivat osa lähes jokaisen asunnon sisustusta. Mikäli aikeet ovat likaiset, ei sisäänpääsyä, saatikka menestykseen päättyvää keikkaa ole vaivatonta suorittaa.

En viitsi edes kokeilla.

Tonttien suojaus on otettu vakavasti, eikä kuluissa todellakaan säästellä. Jykeviä portteja, kamerajärjestelmiä, sekä varoitustarroja löytyy joka puolelta, mihin silmä kantaa. (Kuva: Joni Hakasalo)

Pääni ollessa materialistisen maailman saastuttama, päätän lopettaa kierrokseni ja palata vielä kertaalleen meren ääreen. Kaukaisuudessa näkyvä saari mökkeineen on täydellinen vastakohta juuri näkemälleni todellisuudelle. Mikäli jäät olisivat olleet vielä kantokunnossa, olisin tutkinut sen viimeiseksi.

Iloisia ulkoilijoita käyskentelee jatkuvasti läpi rantaviivan.

Nautin vielä hetken auringonsäteistä, ja poistun paikalta.

Kaukaisuudessa siintävät siluetit saaristoista herättävät seikkailunhalun. Onneksi tätä rantaa ei ainakaan vielä yksityistetä. (Kuva: Joni Hakasalo)

EVA:n tutkimus : Suomalaiset pitävät Venäjää uhkana – NATO-jäsenyyden kannatus kasvussa

Elinkeinoelämän valtuuskunnan eli EVA:n tekemän arvo- ja asennetutkimuksen mukaan hyökkäys Ukrainaan on muuttanut suomalaisten suhtautumisen Venäjään voimakkaan kielteiseksi.

Samalla myös yhä useampi suomalainen kannattaa Suomen NATO-jäsenyyttä.

Toimittaja Juuso Kunelius haastatteli EVA:n tutkimusjohtaja Ilkka Haavistoa.

Valtteri Viitakosken tie finaaleihin?

Tulikuuma ottelupari Nokian KRP- Esport Oilers pelaa paikasta salibandyfinaaliin ja KRP johtaa ottelusarjaa 3-2. Tullaanko näkemään pirkanmaalalainen finaali salibandyssä?

Sarjasta ja peleistä kertoo Kanadan maajoukkuuen ja Nokian KRP:n pistelinko Valtteri Viitakoski.

Toimittaja Rasmus Koski-Homi

Sukellus baseballin maailmaan

Toimittaja testaa videossa käytiin tutustumassa Suomi-baseballiin. Pääsimme avoimiin harjoituksiin maajoukkuevalmennukseen kokeilemaan lajia.

Toimittaja: Topi Kärki

Kuvaus ja editointi: Jarno Jumppanen

Kaupunkiluonto-podcastissa ei kangistuta kaavoihin

Kaupunkiluonto-podcastin viides jakso kertoo kaavoituksen ihmeellisestä maailmasta. Kaavoituksella on hyvin konkreettinen vaikutus luontoon. Kun lähimetsän paikalle on suunniteltu kerrostalo, miten käy alueen luontoarvojen? Podcastia isännöivät Jukka Hintikka ja Marju Hulttinen. Asiantuntijavieraana on Juho Leppänen ja Riitta Malve. Jakso esitetään suorana Kaupunkiradiossa lauantaina 9.4. klo 16 jälkeen.

SKIDIPODI: Jakso 9 Kotieläimiä

Helppoa ja hauskaa suomen kielen oppimista ja sanavaraston rikastuttamista. Erityisesti alle kouluikäisillä lapsille. Lähde mukaan seikkailuun! Tässä jaksossa lähdetään uudestaan kotieläintilalle!

Käsikirjoitus ja editointi Karoliina Roihu, Karolina Vilen
Rooleissa: PieniSieni Karolina Vilen, SuuriKuu Karoliina Roihu, Kertoja Karoliina Roihu

Iceheartsin toiminta tavoittaa myös tyttöjä

Vuosaaressa sijaitsevassa Merilahden peruskoulussa toimii useampi Iceheartsin joukkue. Kaupunkikanava kävi tutustumassa 15 tytön joukkueeseen, jonka kasvattajana toimii Opri Aromaa.

Toimitus, kuvaus ja editointi: Yvonne Koch

Popedan rivit täyttyvät uudella basistilla – Haastattelussa Costello Hautamäki

Popedan rivit täyttyvät uudella basistilla kun yhtyeen kitaristin, Costello Hautamäen poika, Alex Hautamäki liittyi virallisesti bändiin.Kaupunkiradion toimittaja Otto Jokinen haastatteli Costelloa asiasta. Miltä tuntuu että oma poika on  samassa bändissä virallisesti, vaikka onhan Alexia nähty Popedan kanssa lavalla mutta nyt kuitenkin virallisesti riveissä?