Vartiokylän kaupunginosa pitää sisällään tämänkin merellisen sekä idyllisen asuinalueen. Marjaniemellä mahtuvat kulkemaan niin pankkiirit kuin heidän taksikuskinsakin, sillä alueelta löytyvä yleinen uimaranta avantoineen ei korkeaa sijoitusta valtakunnallisissa verotiedoissa vaadi. Mutta mikäli haluat siirtää osoitetietosi pysyvästi sisämaahan, vaatiikin se jo taloustaitojen todellista hallintaa.
Kulkiessani pitkin loputtomasti jatkuvia hiekkasärkkiä, löysin tieni lopulta rannan päässä sijaitsevalle yleiselle taukopaikalle. Siellä mieltänsä rauhoitteli Itäkeskuksesta kotoisin oleva vanhempi rouvashenkilö, Lea Minkkinen.
”Marjaniemi on ihana, merellinen paikka. Täällä tulee ulkoiltua lähes päivittäin. Joku tuossa vesielementissä todellakin kiehtoo, ehkä sen rauhoittava vaikutus”, sanelee Lea hieman haikeutta äänessään, ja toteaa loppuun:
”Todella varakasta asuinaluettahan tämä tietenkin on”.
Jätän Lean lepuuttamaan reissussa rähjääntyneitä jalkapohjiaan, ja jään tutkailemaan avantouinnin nykytilannetta Suomessa. Mitään hätää harrastuksen unholaan jäämisestä tuskin lienee, sillä nahkansa karaistuttaneita uimareita lumpsahteli jäiseen aukkoon kuin norppia konsanaan.
Kevätaurinko oli kuitenkin onneksemme ylhäällä, ja lämpöasteita riitti kaikille.
Pääasiassa avantouimareita majoittava asumus kutsui myös luokseen muitakin ulkoilmaelämästä nauttivia kanssakulkijoita. Seinän vierustalla syntyi luonnoksia. Aihetta ja teemaa sopii vain arvailla.
Vastikään jäävedestä itsensä nostaneella, ja ruumiinlämpöään tasaavalla Heini Gharieballa, on enemmän käytännön kokemusta Marjaniemessä asumisesta. Tällä hetkellä päivät vietetään alueen omalla siirtolapuutarhalla sijaitsevalla loma-asunnolla.
”Siirtolapuutarhamökillä kelpaa aikaansa vietellä. Lapset jäivät juuri äidin hoivaan, niin kerkeää avannossakin pulahtaa. Tämä on ihan vakiopaikka” Heini kertoo, ja jatkaa:
”Todella makean näköistähän täällä on. Rantaa riittää”.
Avannot saavat jäädä tältä erää. Janoan luksusta. Kuinka mahtavatkaan asustaa valtakunnan raharikkaat? Otan suunnaksi vienosti nousevan, kapeahkon tienpätkän, jonka uskon johtavan etsimäni elämäntyylin äärelle.
Heti ensimmäinen työmaakyltti tarjoaa realiteettia, jota kaipasinkin. Tarkistaessani tilitietoni, oli matkaa jatkettava kiinteistöä ostamatta. Saakoon joku siitä vielä kunnon kodin itselleen. Havainnekuvat lopputuloksesta olivat kylläkin miellyttävät.
Uppoutuessani yhä syvemmälle Marjaniemen kuplaan, en voinut olla huomaamatta komeita isännänviirejä, jotka liehuivat ylevästi lähes jokaisen tontin pihamaalla. Jos joku tämänkaltaisia asumisalueita Suomessa yhdistää, on se henkilökohtainen lipputanko takapihalla.
Haaveillessani yhä rajummin kasvusta ilman loppua, törmäsin aina toinen toistaan hulppeampiin asumisjärjestelyihin. Kerrosta kerroksen perään, yksin asuvalle siis ehkä hieman kolkko. Liiallakin tilalla on huonot puolensa. Uskon vakaasti, että siivous on ulkoistettu.
Koska tonttien päällä makoilee valtavat määrät rahaa erinäisten fyysisten omistusten muodossa, on niitä päätetty kollektiivisesti suojatakin sen mukaan. Erilaiset portit, hälytysjärjestelmät ja valvontakamerat olivat osa lähes jokaisen asunnon sisustusta. Mikäli aikeet ovat likaiset, ei sisäänpääsyä, saatikka menestykseen päättyvää keikkaa ole vaivatonta suorittaa.
En viitsi edes kokeilla.
Pääni ollessa materialistisen maailman saastuttama, päätän lopettaa kierrokseni ja palata vielä kertaalleen meren ääreen. Kaukaisuudessa näkyvä saari mökkeineen on täydellinen vastakohta juuri näkemälleni todellisuudelle. Mikäli jäät olisivat olleet vielä kantokunnossa, olisin tutkinut sen viimeiseksi.
Iloisia ulkoilijoita käyskentelee jatkuvasti läpi rantaviivan.
Nautin vielä hetken auringonsäteistä, ja poistun paikalta.
