Parlamenttitalolta Mannerheimintien yli. Polkua pitkin kaislikon rantaan. Helsingin sykkeeseen sulautuu monille rakas lenkkeily- ja luontoelämyspaikka, Töölönlahti.

Keväinen ilta Töölönlahdella. Kalatiirakoiras kosiskelee tarjoamalla kalaa, silkkiuikut aloittelevat pesäpuuhia. Naurulokit mekastavat ja nokikanat uiskentelevat runsaslukuisena ympäri lahtea.

– Töölönlahden vedenlaatu on parantunut huomattavasti viime vuosista. Siihen on auttanut merivesitunneli, joka johtaa vettä Seurasaarenselältä. Tänne on tullut monia lajeja, joita täällä ei ollut kymmenen vuotta sitten, kuten nokikanoja, kertoo luonto-opas Eero Haapanen Tringan, Uudenmaan lintuharrastajien järjestämällä kahden tunnin iltaretkellä lahden ympäri.

Luonto-opas Eero Haapanen kertoo, että Töölönlahden lajisto on hyvin tottunutta ihmisiin. Paikka on kiitollinen kohde lenkkeilijöille ja retkeilijöille, sillä siellä näkee aina runsaasti mielenkiintoisia havaintoja.

Kottarainen tuo stadiin maalaisvivahteen

Haapanen, luonto-oppaan lisäksi historioitsija, johdattelee 14-henkistä porukkaa rantapoluille. Heti alkuun kottarainen tervehtii laulullaan Helsingin urbaaneimman lintulahden retkeilijöitä.

–  Kottarainen on aito maaseudun lintu, niitä oli jo lähes 200 vuotta sitten Helsingissä, Haapanen huomauttaa.

Pääkaupunki on ollut aika maalaismainen 1800-luvulla. Töölönlahti ulottui etelärannaltaan Kluuvinlahteen, joka jatkui nykyisen Esplanadin puiston tienoille. Rehevöitynyt ja usein tulviva Kluuvinlahti täytettiin vähitellen 1800-luvulla.  Seutu oli taiteilija, ornitologi Magnus von Wrightinkin lintujen tiirailualuetta. Haapanen kertoo, kuinka taitelija oli asunut merikotkan kanssa samassa asunnossa vuoden 1831.

Kottaraisen laulu vaimenee. Kyhmyjoutsenet aloittavat pesintäänsä. Niitä on lahdella useita pareja. Samoissa pesimäpuuhissa ovat monet muutkin vesilinnut.  

Heinänkorsien takana lepää kaksi kanadanhanhea. Töölönlahdella se laji on paljon harvalukuisempi – valkoposkihanhia majailee lahdella runsaasti. Haapasen mukaan on tyypillistä, että toinen laji on jollain paikalla paljon runsaslukuisempi. Hanhien ravintotavat poikkeavat toisistaan: valkoposkihanhet ruokailevat maalla.


Uskollisuus samaan kämppään

– Tukkasotka on silkkiuikun takana, sen tunnistaa kyljen valkoisesta laatikosta, Haapanen valistaa.

– Täälläkin oleva telkkä munii toisten pönttöihin – sitä harrastavat siis muutkin kuin käet. Pariuskollisuus on monesti tyypillistä isokokoisille, pitkäikäisille lajeille kuten kotkille, kanahaukoille, huuhkajille, hanhille ja joutsenille. Pariuskollisuus tarkoittaa enemminkin uskollisuutta pesäpaikkaan, samaan kämppään. Esimerkiksi viirupöllöpariskunta sietää toisiaan samalla reviirillä.

Tasa-arvoista perhe-elämää viettävät linnuista monetkin. Esimerkiksi nokikanoista uroskin hautoo munia.

Korkea ääni kuuluu sinitiaiselle. Ne ovat lisääntyneet Helsingissä huomattavasti, hyötyneet esimerkiksi talviruokinnasta ja ilmastonmuutoksesta. Haarapääskyjä ei näy vielä; ne saapunevat pesimään sillan alle parisen viikon päästä.

Kun ovesta piti päästä ulos

Retkelle osallistunut Anneli Pauli tykkää opastetuista retkistä siitä, että oppaan kautta lajeille saa varman tunnistamisen. Seuraavalle retkelle on jo ilmoittauduttu.
– Retkillä aina oppii. Punasotkia en ole ennen nähnyt enkä olisi yksin tunnistanut. Muita uusia lajeja en nähnyt tänään, mutta aina on kiva nähdä samojakin.

Pauli asuu Etelä-Helsingissä ja Töölönlahdelle hänellä on kävelyetäisyys.
– Täällä tulee käveltyä välillä, mutta useamminkin voisi. Tämä on hieno paikka, ja oli kiva kuulla sen puhdistumisesta.

Leena Suominen on aloittanut lintuharrastamisen maaliskuussa. Keväällä nähtyjä lajeja on kertynyt vihkoon 56. Tänään uudet merkinnät toi kalatiira, selkälokki, punasotka ja räkättirastas.
 – Aloitin tämän lintuharrastauksen, kun piti päästä ulos ovesta. Tähän jää koukkuun. Olen kiertänyt Töölönlahtea, ollut Viikissä itsekseen sekä järjestetyllä retkellä.

Suomista ilahdutti erityisesti Haapasen opastamana hapsivitan näkeminen Töölönlahdella. Se viihtyy vain puhtaissa vesistöissä.

Anneli Pauli (raidallinen takki) ja Leena Suominen (musta takki, mustavalkoinen pipo) oppivat retkellä uutta linnustosta 12 muun retkeläisen kanssa. Suominen on ilmoittautunut Tringan 10. toukokuuta pidettävälle Viikin retkelle ja Paulillakin on seuraava retkipäivä kirjattu kalenteriin.

Paras havainto punasotkat

Retkue ohittaa lintujen talviruokintapaikan. Siellä makupalojen perässä pyörii rotta. Haapanen sanoo, että nyt sorsat löytävät jo muutenkin ravintoa, ruokkimiselle ei ole enää tarvetta.

Tikli lentää yli laulaen omaa nimeään. Uhanalaistanut selkälokki, naurulokki ja kalatiira tuovat merellistä tunnelmaa, sepelkyyhkyt yleiskaupunkilaista.
– Sepelkyyhkyt ovat olleet vasta 15 vuoden ajan yleisiä kaupunkilajina, Haapanen mainitsee.

– Harmaahaikaraa ei nyt nähty tällä retkellä eikä haapanaa. Harvinaisia punasotkia näimme peräti kuusi lintua, kolme paria. Se oli paras havaintomme tällä retkellä.

Retkeilijät ovat tyytyväisiä päivän antimiin. Aikamoinen lintuparatiisi keskellä Helsinkiä.


TEKSTI JA KUVAT: MARJU HULTTINEN

Lisäys toimittajalta: Opastettu luontoretki oli 28. huhtikuuta. Jo seuraavalla viikolla toukokuun alussa Töölönlahdelle lensi haara- ja räystäspääskyjä ja lapintiiroja.

Töölönlahti aiotaan padota

Patohanke keskusteluttaa

Opastettuja luontoretkiä Helsingissä:
https://www.tringa.fi/tapahtumakalenteri/

https://www.hel.fi/helsinki/asuminen-ja-ympäristö/luonto-ja-viheralueet/luontoretket/retket/