Arabianranta on urbaani kaupunginosa luonnon helmassa

Arabianranta on Toukolan kaupunginosaan kuuluva 7 500 asukkaan alue Helsingin itäisessä kantakaupungissa. Helsingin piirijaossa se on osa Vanhankaupungin peruspiiriä. Arabianranta on rakennettu siten, että tietty prosenttimäärä rakennuskustannuksista on käytetty taidehankintoihin ja erilaisiin ympäristötaideteoksiin.  Arabianranta tunnetaan yhteisöllisenä asuinalueena. Alueella on muun muassa opiskelija-asuntoja, senioriasuntoja ja omistusasuntoja.

Arabian vanha tehdasrakennus, jossa on toiminut Taideteollinen korkeakoulu. Nykyään rakennuksessa on Arabian museo, sekä Iittalan ja Finlaysonin myymälät.
Rantapuiston kerrostaloja. Arabianrannan kerrostaloissa on saunatilat katoilla. Itse asunnoissa ei ole saunoja. 
Vanhankaupunginkosken pato. Tekniikan museo sijaitsee samalla alueella. 
Jukka Hakasen Hämeentie 128 -muraali. Muraali on valmistunut vuonna 2015. Arabiassa taide on iso osa katukuvaa.
Monipuolinen luonto sekä lukuisat Arabianrannassa viihtyvät lintulajit tekevät alueesta erityisesti lintubongareiden suosikin.

Kuvat ja teksti: Aino Pitko

Ekologisuus näkyy myös hautausalalla

Nykyihminen painii yhä enenevässä määrin ekologisten valintojen kanssa ja kokee ilmastoahdistusta valintoja tehdessään. Ekologisuus näkyy nykyään myös hautausalalla. Materiaalit ovat muuttuneet luonnonmukaisemmiksi ja asiakkaat ovat entistä tietoisempia ekologisista valinnoista.

Suomessa on kaksi sallittua hautausvaihtoehtoa: arkkuhautaaminen sekä polttohautaus eli tuhkaus.
”Polttohautaus on eteläisessä Suomessa arkkuhautausta yleisempää”, kertoo Helena Pihl Vehanen-hautauspalveluista. Vehasella arkkujen ja uurnien valikoimassa on kiinnitetty huomiota ekologisuuteen ja kotimaisuuteen. Asiakkaiden toiveita kuunnellaan tarkasti, jotta voidaan tarjota juuri oikeanlaiset tuotteet ja palvelut.
Markkinoiden tuore uutuus on BenuTree, kotimainen biouurna. Tämän valitessaan asiakas saa lisäksi muistopuun, jonka voi istuttaa tärkeään paikkaan elävänä muistomerkkinä.
Ritva-Liisa Pohjalaisen suunnittelema Kalla-arkku valmistetaan Suomessa. Materiaalit ovat luontoystävällisiä. Valmistuksessa käytetään vain kestävästi hoidetuista metsistä peräisin olevaa puuta, suomalaista honkaa sekä sertifioitua tammea, koivua ja tervaleppää. Helena Pihl esittelee malliarkkua.
Mikäli vainajalle halutaan omien vaatteiden sijaan pukea erityisesti tähän tarkoitukseen tehty pitkä paita, löytyy siihen hautaustoimistosta luonnonmateriaaleista valmistettuja tuotteita.
Sanna Käkönen joutui hautaamaan aviopuolisonsa 45-vuotiaana. Hänellä tärkein valinta oli uurna, eikä ekologisuus ollut ensimmäisenä asiana mielessä suuressa surussa. Veneilijäpuoliso sai viimeiselle matkalleen veneen muotoisen uurnan.
Ekologiset valinnat ovat mahdollisia myös hautajaisjärjestelyissä, hoiditpa niitä itse tai hautaustoimiston avustuksella. Ja nämä vaihtoehdot varmasti lisääntyvät tulevaisuudessa.

Kuvat ja teksti: Reetta Wuopio

Hävikkikukat toivat isovanhemmat ja lapsenlapset yhteisen tekemisen äärelle

Flower rescuen järjestämä kimpputyöpaja hävikkikukilla sai isovanhemmat ja lapsenlapset kokoontumaan kaikukadulla sijaitsevaan Bruket Cafeeseen keskiviikkona 25. lokakuuta. Kukat tapahtumaan oli kerätty vapaaehtoisten voimin tukkukauppiailta, jälleenmyyjiltä ja kukkakaupoista. Osan tehdyistä kukkakimpuista sai pitää itse ja osa lähetettiin Kustaankartanon Seniorikeskukseen ikäihmisten iloksi. 

Tapahtumassa oli vapaaehtoisia auttamassa ja kertomassa hävikkikukista.
Kimppuun sai valita yhden kukan jokaisesta ämpäristä. Airilla teemana oli vaaleanpunaiset värit.
Tiina saapui tekemään kukkakimppuja lapsenlapsensa Main kanssa.
Kukkakimput sidottiin ja pakattiin kuljetusta varten.
Tiina ja Mai seuraavat kimppujen pakkaamista.
Kukat olivat hyväkuntoisia ja niitä oli useissa eri väreissä.
Airi pitää kukista ja oli iloinen saadessaan niitä mukaan kotiinsa.
Uua pohtii millä kynällä kirjoittaisi kortin tekemäänsä kukkakimppuun.

Kuvat ja teksti: Iida Laaksonen

Paikkaani ette saa!

Joku katsoo minua aamun ruuhkajunassa. Minä tai vieruskaverini emme ole näkevinämmekään häntä. Hänellähän on kaksi jalkaa, joilla hän voi aivan hyvin seisoa käytävällä. Minä olin tässä penkillä ensin, ja tunnetusti vain nopeat elävät. Ei haittaa, että tuo minuun merkitsevästi katsova nainen on jo iäkäs, ja hän hiukkasen huojuu, kun juna ohittaa vaihteen ja tekee heilahtelevan äkkiliikkeen. Mummelit matkustakoot ruuhka-aikojen ulkopuolella, heillä on siihen kyllä aikaa.

Toisinaan viereeni tai jopa paikalleni pyrkivä ihminen haisee minusta pahalta. Joku on juonut aamukahvin, joku on syönyt valkosipulia ja joku on käynyt aamupesulla Chanel vitosta ryöppyävän suihkuvarren alla. Joku on ehkä levittänyt itseensä jotain muka tarpeellista lääkevoidetta, joka tuo ikävästi mieleen sairaalan, tuon kuolemanhautomon. Miettiköön jatkossa pari kertaa, millaisella mönjällä itsensä hajustaa. 

Joskus joku on iljettävän kohtelias ja oikein pyytää, voisiko päästä istumaan. Pahimmassa tapauksessa pyytäjä saattaa perustella, että hänellä on jokin ongelma, jonka vuoksi on vaikea seisoa heilahtelevassa bussissa, jonka kuljettaja leikkii Valtteri Bottasta. Mitä ihmettä se minulle kuuluu, onko jonkun vaikea pysyä pystyssä? Syököön avuksi vaikka Viagraa. 

Entäs sitten nämä ihmiset, jotka koettavat virittää keskustelua tyhjänpäiväisyyksistä muiden kanssa? Ensin halutaan minun paikkani ja sen jälkeen vielä tuotetaan melusaastetta, kun joku toinenkin imbesilli ryhtyy äänihäiriköksi. Sitten papatetaankin enemmän tai vähemmän koko matka Helsingistä Keravalle. Välillä jopa nauravat, keskenään vieraat ihmiset. Minä en kestä kuunnella, kun joku outolintu paasaa bursiitistaan. Hankkikoon koiran, se jaksaa älämölöä.

Ja koirista puheen ollen; sellaisiakin julkisissa liikennevälineissä näkee. Sitten pitäisi vielä niiden vieressä oleskella, ehkä jopa lattialla. Piskit saattavat jopa alkaa nuuhkia, pahimmassa tapauksessa nostavat jalkaa ja lirauttavat päälle! Merkatkoot rauhassa naapurin Manolo Blahnikit, mutta minut on jätettävä rauhaan.

Onpa minua katsottu niinkin, että voisinko mennä matkaseurani syliin. Koska reissukaverini maksaa matkastaan enemmän kuin eläkeläiset tai opiskelijat, ja hän on kiireinen ja siten Hyvin Tärkeä Persoona, on minulla hänen uskollisena kumppaninaan täydet valtuudet saada oma paikka. Sylissä pitämiseni olisi ikävää, koska saattaisin hankaloittaa kännykkäsormen toimintaa tai sitä ainoaa lyhyttä hetkeä päivässä, kun Tärkeä Persoona levähtää. Syli-intoilijat hankkikoot paremmat seisomalihakset. 

Jos et vielä ymmärtänyt; mikäli haluat välttämättä istua kulkuvälineissä, hanki oma auto tai mene taksilla! Minä kuitenkin kuljetan kaikkea tärkeää, kuten kannettavan tietokoneen, lompakon, hiusharjan, pari viikkoa vanhan sanomalehden, homehtuneen karjalanpiirakan ja kuntosalilta vahingossa mukaan eksyneet väärän ihmisen pikkuhousut, joista tuli kerran kotona riitaa. Sinä kannat mukanasi vain halua viedä minun paikkani! Olen myös Marimekko, Vuitton, Adidas tai Halti, sinä taas ihan tavallista, vaaleaa tai tummaa perusnahkaa. 

Marraskuun harrastukset

On marraskuu. Vuoden harmaimmat päivät haastavat ihmisten jaksamista. Ulkona vallitsevat kosteus, harmaus ja pimeys. Monet kesällä ja valoisalla mahdolliset harrastukset jäävät tähän vuodenaikaan talvitauolle. Mitä vastaantulijat Helsingissä harrastavat pitääkseen jaksamista ja mieltä yllä myös marraskuussa?

Raili Leinonen ei pelkää kylmää.
Leinonen ei edes välttämättä kaipaa saunaa kylmässä vedessä uimisen jälkeen.
Pojaltaan Leinonen sai 70-vuotislahjaksi avantorannekken, jolla pääsee käyttämään Helsingin talviuintipaikkoja. Siitä innostus lähti.
Tupuna halusi pysyä vain Tupunana Marjaniemessä.
Jean-Tiborin lähtiessään keskustasta polkemaan kohti itää päivä oli vielä kirkas ja aurinko paistoi.
Vuosaaren sillalle saapuessa oli jo sumuista.
Pyöräily jatkuu sumusta huolimatta.
Leila Paloharju ja Xiufeng Shi olivat sauvakävelyllä Marjaniemessä.
Heidi Krogell on innokas suppailija myös marraskuussa.
Heidillä on vinkkejä, miten kokeilla suppailua.
Marjaniemestä hän suppailee takaisin kohti Puotilan rantaa ennen kuin tulee pimeää.
Jotkut marraskuun harrastukset jatkuvat myös pimeässä.
Tarja Vesanto ja Hilla pukevat lenkille heijastimet, jotta näkyisivät marraskuun hämärässä.
Vuosaaren sillalla riittää liikkujia myös pimeällä.

Kuvat ja teksti: Moonareetta Miettinen

Vihaan isänpäivää

Isänpäivä on useimmille onnellinen päivä. Minulle se ei kuitenkaan ole sitä. Tänä vuonna on nimittäin yhdeksäs isänpäivä, jonka joudun viettämään ilman isää.

Menetin isäni kesäkuussa vuonna 2015. Syynä oli syöpä, joka huomattiin aivan liian myöhään. Kaikki mahdolliset hoidot kokeiltiin, mutta mikään ei tehonnut enää. Olin niin nuori, etten ymmärtänyt tilanteen vakavuutta ennen kuin oli liian myöhäistä. Muiden minun ikäisteni jännittäessä yläkouluun siirtymistä minä valmistauduin hautaamaan isäni.

Ikävöin aikaa, kun isänpäivä oli itsestäänselvyys. Lahja ostettiin edellisenä päivänä ja kortti piirrettiin edeltävänä iltana, koska koko juhlapyhä meinasi unohtua. Vihaan, että nykyään pelkään ja ahdistelen kyseistä päivää jo kuukausia etukäteen. Kauppojen hyllyt tuntuvat pilkkaavan korteillaan ja lahjaideoillaan. Kyyneleet nousevat silmiin, kun vahingossa lukee “maailman paras isä” -tekstin onnittelukorttien kannesta. 

Isänpäivä ei enää merkitse aamupalan valmistamista, naurua ja perheaikaa. Juhlapyhä sisältää nykyään hautausmaan, kynttilän ja lukuisat kyyneleet. Päivän haluaa viettää peiton alla, piilossa maailmaa, jossa muut juhlivat isäänsä. Sosiaalista mediaa ei uskalla edes avata lukuisten isänpäiväjulkaisujen pelossa, ulos ei halua katsoa, ettei vahingossakaan näe onnellisia, juhlivia, perheitä.

Isänpäivä tuntuu epäreilulta. Masentaa, itkettää ja vihastuttaa. Tuntuu pahalta, on vain niin kova ikävä. Samaan aikaan tunteet myllertävät, mutta samalla on liian turta tuntemaan mitään. Tekee mieli huutaa ja raivota, mutta se ei auta mitään, sillä isä on poissa eikä tule enää takaisin.

Eniten raivostuttaa muiden ihmisten valitus, kuinka rankkaa on, kun pitää mennä juhlimaan isänpäivää vanhemmille. Tuntuu niin epäreilulta, että joillekin on rankkaa viettää aikaa isänsä kanssa, kun itse tekisi mitä tahansa saadakseen edes pienen hetken oman isän kanssa. 

Pahalta tuntuu myös kaikki elämän tärkeät hetket ja kokemukset, kun tietää, että isä ei ollut tai tule olemaan mukana juhlistamassa niitä. Tuntuu pahalta se, ettei uusia muistoja pääse enää syntymään.

Isänpäivän tienoilla osa ihmisistä kokee tarpeen yrittää piristää, mikä on ihan ymmärrettävää. Yrittää saada surevan ihmisen ajatukset muualle. Se ei kuitenkaan toimi, sillä sureva henkilö ei halua unohtaa. Vaikka isäni on kuollut, haluan silti juhlistaa isääni. Viettää isänpäivän muistojen kanssa ja sytyttää sen kynttilän. Itkeä ja surra sekä hymyillä ja kaivata. Tuntea sen kivun ja katkeruuden, koska suru kertoo, että on menettänyt jotain tärkeää. Tavallaan totta kai tuntuu pahalta, ettei kaipuu ikinä lopu, mutta toisaalta ei sen haluakaan loppuvan.

Isänpäivä ei tietenkään ole ainoa päivä, jolloin nämä tunteet nousevat pintaan. Tuntemukset heräävät myös esimerkiksi syntymä- ja kuolinpäivinä, jouluna, silloin kun joku tietty biisi tulee radiosta sekä ihan vain yhtäkkiä ilman mitään varoitusmerkkejä. Isänpäivä vain on kalenterissa joka vuosi, siihen osaa omalla tavallaan jo ennalta varautua ja siitä puhutaan useita viikkoja etukäteen. 

Olen onnellinen, että sain juhlia 12 isänpäivää konkreettisesti isäni kanssa. Olen kiitollinen niistä muistoista ja valokuvista, joita niiden vuosien varrella kertyi. 

Hyvää isänpäivää isä, mulla on ikävä.

Teksti: Sandra Ylinen
Kuva: Ramona Koskitie-Ylinen

Leijonakuningas Jukka Jalosen päätöskausi käyntiin juhlallisin menoin

Jukka Jalosen viimeinen kausi Leijonien päävalmentajana käynnistyi mallikkaasti, kun Leijonat nappasi EHT-turnauksen avauspelissä voiton Sveitsiä vastaan lukemin 4–0. Juhlatunnelmiin päästiin jo ennen peliä Suomen Jääkiekkomuseon aatelointiseremonian myötä.

Jukka Jalonen toimii tällä kaudella viimeistä kertaa Leijonien A-maajoukkueen päävalmentajana. KUVA: Juuso Petäjäsuo

Tampereen Nokia Arenalla oli torstaina 9. marraskuuta syytä juhlaan, kun Leijonat nappasi turnauksen avausvoiton komein lukemin 4–0. Avainpelaajia olivat nollapelillään maalivahti Christian Heljanko sekä hattutempun Sveitsin verkkoon takonut Antti Suomela.

“Kiva, että tuli nollapeli, mutta kyllä se aina hyvän joukkueen vaatii. Hyvin puolustettiin ja blokattin vetoja”, summasi Liigassa Tapparan maalia vartioiva Heljanko.

Suomen maalivahti Christian Heljanko jätti Sveitsin tylysti nollille torjuen kaikki 25 laukausta. KUVA: Juuso Petäjäsuo

Vaikka peli oli vakuuttavaa, löysi päävalmentaja Jalonen myös parannettavaa lauantain Tšekki-peliä varten. 

“Syöttöpelin ja kiekollisen pelaamisen laatua pitää parantaa. Siinä ei niin hyviä oltu, kuin mitä voitaisiin olla. Ainahan virheitä tulee, mutta vähän liikaa oli hätäisiä ratkaisuja”, Jalonen totesi pelin jälkeen.

Jäähyjä jaettiin pelissä harvinaisen vähän, eikä Suomi päässyt testaamaan ylivoimaansa ottelussa kertaakaan.

“Aika harvinaista, ettei pääse pelaamaan ylivoimaa kertaakaan. Harjoituksissa se (ylivoima) on kyllä toiminut, joten uskon että se toimii myös lauantaina”, summasi Jalonen.

Peli alkoi arvokkaalla seremonialla, kun Hall of Fame-kunniagalleriaan Jääkiekkoleijoniksi aateloitiin pelaajat Mikko Eloranta, Tuukka Mäntylä ja Janne Pesonen, valmentaja Jukka Rautakorpi, sekä erotuomari Timo Favorin ja vaikuttaja Heikki Hietanen.

“Todella kiitollinen olo. Poikani kysyi, joutuuko isä nyt museoon? Totesin, että jatketaan nyt hetki vielä hommia”, kertoi kiitospuheessaan Liigassa eniten otteluita päävalmentajana luotsannut Jukka Rautakorpi.

EHT-turnaus jatkuu Leijonien osalta lauantaina 11. marraskuuta, kun vastaan asettuu avausottelunsa Ruotsia vastaan voittanut Tšekki.

Kolme maalia Sveitsin verkkoon tahkonnut Antti Suomela onnittelee nollapelin pelannutta Christian Heljankoa. KUVA: Juuso Petäjäsuo

Teksti: Veera Kasila
Kuvat: Juuso Petäjäsuo

Miten tehdään uutisia somesukupolvelle?

Nuoret aikuiset ovat kasvaneet sosiaalisen median kanssa ja noin joka kolmas löytää uutiset ensisijaisesti somen kautta. Miten uutisia pitäisi tehdä tälle kohderyhmälle?

Seuraako somesukupolvi uutisia?

Reuters-instituutin Uutismedia verkossa -tutkimuksen mukaan 18-24 -vuotiaat nuoret aikuiset ovat vähemmän kiinnostuneita uutisista kuin vanhemmat ikäluokat. Kysyimme helsinkiläisnuorilta, seuraavatko he uutisia, minkälaiset uutiset kiinnostavat ja tuleeko uutisia välteltyä.

Video: Jani Koivukangas, Joona Kivilahti ja Atte Kuusi

Hyvin tehdyt uutiset kiinnostavat kaikenikäisiä, sanoo Ylen nuorten uutistoimituksen päällikkö Kirsi Teräväinen

Ylen nuorten uutistoimitus aloitti alkuvuodesta 2021. Se tekee sisältöjä lapsille, nuorille ja alle 30-vuotiaille nuorille aikuisille. Kysyimme toimituksen päällikönä toimivalta Kirsi Teräväiseltä, miksi kaikenikäiset tarvitsevat uutisia ja mikä kohderyhmää kiinnostaa.

Video: Toni Lintunen ja Satu Karjunen

Miten erityisesti nuorelle yleisölle suunnatut uutiset eroavat ”perinteisistä” uutisista?

Kutsuimme kaksi uutisten ammattilaista keskustelemaan Kaupunki.TV:n livelähetykseen. Jari Valtee toimii Ylen nuorten uutistoimituksen tuottajana ja Sipe Myllyniemi Iltalehden monimediatoimittajana keskittyen erityisesti IL-palat -videosisältöihin.

Mikä on heidän mielestään olennaista nuorille aikuisille suunnatuissa uutissisällöissä ja mitä tällä hetkellä tehdään?

Katso tallenne lähetyksestä alta.

Jari Valtee, Ylen nuorten uutistoimituksen tuottaja
Sipe Myllyniemi, Iltalehden monimediatoimittaja

Kuvat: Miia Kilpiö
Teksti: Pia Viinamäki

Hyväntekeväisyysottelu koulukiusaamista vastaan keräsi Tapanilaan kymmeniä julkkiksia ja loppuunmyydyn katsomon

Sunnuntaina 5.11. pelattiin salibandya hyvän asian puolesta, kun Helsingin EräViikinkien P14-joukkue sai vastaansa useista julkisuuden henkilöistä koostuneen All Stars -joukkueen. Ottelusta saadut lipputulot suunnataan lyhentämättömänä Mannerheimin Lastensuojeluliitolle koulukiusaamisen vastaiseen työhön.

All Stars -joukkueessa pelasi useita julkisuudesta tuttuja henkilöitä. Kuva: Iiro Sorsa

Tapanilan Mosahallissa oli sunnuntaina 5. marraskuuta railakas tunnelma, kun lukuisista julkkiksista koostunut All Stars -joukkue saapui EräViikinkien junioreiden vieraaksi. Tähdistöjoukkueessa pelasivat mm. Esa Tikkanen, VilleGalle, Juha Tapio, Mikko Peltola, Amanda Harkimo ja monet muut julkisuudesta tutut henkilöt. Ottelua oli seuraamassa täysi yleisö – noin 400 katsojaa.

Katso VilleGallen erätaukohaastattelu alta.

VilleGalle oli yksi tähdistöjoukkueen pelaajista.

Tapahtuma jatkumona koulukiusaamisen vastaiselle työlle

Tapahtuma järjestettiin Helsingin EräViikinkien aloitteesta yhdessä Koulukiusaamista vastaan -hyväntekeväisyysjärjestön kanssa. Yksi tapahtuman järjestäjistä ja järjestön jäsenistä, Toni Nyström, on ollut jo useamman vuoden mukana edistämässä koulukiusaamisen vastaista työtä ja osallistunut erilaisiin tempauksiin lasten ja nuorten hyväksi.

Tuoreimpana tekona syyskuussa Nyström pyöräili yhdessä tiiminsä kanssa Hangosta Nuorgamiin pysähtyen matkalla isoimpien kaupunkien kouluille puhumaan koulukiusaamisesta. Myös silloin kerättiin samalla varoja Mannerheimin Lastensuojeluliitolle. Sunnuntain tapahtuma oli jatkumoa syyskuun tempaukselle. Nyström oli mielissään onnistuneesta tapahtumasta.

Katso Nyströmin haastattelu alta.

Toni Nyström edistää työtä koulukiusaamista vastaan.

3×20 minuuttia viihdettä

Itse ottelu oli hyvin viihdepainotteinen, ja kentällä nähtiin pelin aikana mitä erikoisimpia tilanteita. Toisinaan kentällä oli useampia pelipalloja ja toisinaan kentälle rynnittiin useamman kentällisen voimin. Selostaja Jani ”Jantta” Alkio huolehti paikan päällä värikkäiden ottelutapahtumien selostamisesta.

Tapahtumarikas ja viihdyttävä ottelu päättyi lopulta kotijoukkue EräViikinkien voittoon lukemin 11-9. Ottelun päätyttyä myös yleisö pääsi kentälle ottamaan yhteiskuvia pelaajien kanssa. Ottelutapahtuman lämminhenkinen ja rento ilmapiiri välittyi niin pelaajista kuin kannustusjoukoistakin.

Kiekkolegenda Esa Tikkanen selostaja ”Jantta” Alkion nuhtelussa. Kuva: Iiro Sorsa
Kentällä oli ottelun jälkeen riemukas tunnelma, kun yleisö pääsi ottamaan yhteiskuvia pelaajien kanssa. Kuva: Iiro Sorsa

Teksti ja haastattelut: Juuso Petäjäsuo
Kuvat: Iiro Sorsa
Videokuvaus: Eemil Untamala, Iiro Sorsa

Esplanadin puiston historiaa voi ihailla myös syksyisemmällä säällä

Helsingin keskustassa sijaitsevassa Esplanadin puistossa riittää kävijöitä myös sateisessa marraskuisessa säässä. Vuonna 1827 valmistunut puisto on suosittu ulkoilupaikka kaiken ikäisille asukkaille.

Vaikka kelit ovatkin jo viilentyneet, nauttivat monet silti luonnonrauhasta Helsingin keskustassa.
Nanalle Esplanadin puisto on tuttu lenkkeilypaikka.
Jaakko Heikkilä ja Teemu Paasiaho nauttivat Esplanadin puiston syksyisestä säästä.
Muutama ruusukin kukkii vielä marraskuun viilenevässä säässä.
Johan Ludvig Runebergin muistomerkki sijaitsee keskellä Esplanadin puistoa. Tämän patsaan on veistänyt Runebergin oma poika, Walter Runeberg. Patsaassa seisoo itse Runeberg ja alempana on Suomi-neidoksi tulkittu jalustahahmo. Patsas on pystytetty puistoon vuonna 1885.
Runebergin muistomerkistä löydät Suomen kansallislaulun sanat sen alkuperäisellä kielellä.
Syksyn kylmenevällä säällä ei moni jää enää istuskelemaan puistoon ja nautiskelemaan puiston kauniista arkkitehtuurista.

Kuvat ja teksti: Laura Henriksson