Markus Luukkonen on tarinankertoja ja tuottaja. Yhteiskunnan byrokratian rakenteiden kanssa toimiminen sekä tilaisuuksien järjestäminen, joissa ihmiset voivat kohdata toisia ihmisiä ja jakaa tarinoitaan, ovat osa hänen työtään. Työn sydän on kuitenkin henkilökohtainen mahdollisuus syventyä arjen ilmiöihin mytologisten maailmojen kautta ja sen pohjalta luoda esityksellistä tarinankerrontaa.  

Kipinä tarinankerrontaan syttyi kansansaduista ja faabeleista, joita Luukkonen kävi aikanaan kertomassa kirjastoissa. Myöhempiä tarinankerrontaesityksiä ovat inspiroineet Itämeren suomalainen mytologia, Kalevala sekä loitsut. Tarinat itsessään ovat olleet Luukkoselle looginen tapa ymmärtää itseä ja maailmaa, ja ne ovat toimineet väylänä kommunikaatioon myös ihmisten kanssa. Tarinankerronnan keskiössä on hänen mukaansa ihmisten kohtaaminen ja kuulluksi tulemisen mahdollisuus. Suullisen tarinankerronnan voiman Luukkonen käsittää perustuvan kuulijan oman mielikuvituksen, luovuuden ja inspiraation heräämiseen.

Maailmankuva avartuu

Miltei 20 vuotta sitten, kun Luukkonen teki päätöksen ryhtyä tarinankertojaksi, löytyi Suomesta vain vähän  tarinatapahtumia. Näin tuottajuus tuli osaksi työnkuvaa. Tänä päivänä hän työskentelee muun muassa osana Story Sharing Universum -työryhmää, joka järjestää tarinakahviloita ja työpajoja ympäri Suomen sekä Meri-Rastilassa toimivassa Kulttuuritila Merirastissa. Tuottajan työhön kuuluu myös paljon Excelin ja erilaisten Google Drive -kansioiden pyörittämistä, mistä Luukkonen kertoo hyväntuulisena ihan tykkäävänsä.

Iso osa Luukkosen työtä on edelleen esityksellisen tarinankerronnan tekeminen, jota hän pääsee toteuttamaan eri puolilla Eurooppaa järjestettävillä tarinankerrontafestivaaleilla ja klubeilla. Hän on kiertänyt erilaisissa tapahtumissa kahden tarinankerrontaryhmän suomalaisena jäsenenä, joista toinen on 3Troubadours. Kyseisen ryhmän esityksissä Luukkosen henkilökohtaiset tarinat kohtaavat pohjoismaisen mytologian sekä suomalaisen ja kalevalaisen kulttuuriin. Ruotsalaisen Mikael Öbergin kanssa toteutettuihin monikielisiin esityksiin on haettu innoitusta Kansallisarkiston vanhoista tallenteista, folkloristisista teksteistä ja akateemisista tutkimuksista.  

Matkustamisen lisäksi Luukkonen kokee antoisana, että on päässyt työskentelemään monien eri ihmisryhmien kanssa. Hirundon hätämajoituksessa hän ja työparinsa Max Bremer pääsivät työstämään Romanian romanien kanssa heidän tarinoitaan. Luukkosen omaa maailmankuvaa ovat avanneet myös vastaanottokeskusten kanssa toteutetut projektit. 

Työn merkitys ja arvostus

Tarinankertojan työn merkityksellisyys on muuttunut ajan myötä. Nykyään Luukkoselle on tärkeää, että hän saa työstään palkkaa ja pystyy maksamaan tarinankerronnalla elämisensä. Merkityksellistä on myös ihmisten kohtaaminen, ja tarinakahviloissa tapahtuva ihmisten välinen kommunikaatio, jakaminen, nauru ja liikuttuminen. Työ on Luukkoselle luova prosessi ja hän toivookin, että pystyisi pitämään yllä liekkiä, joka mahdollistaa asioiden uudistumisen myös jatkossa. 

Tarinankerronnan arvostuksesta kertoo Luukkosen mukaan muun muassa kiitos ja tunnustus Helsingin kaupungin taholta, joka on nähnyt tarinakahviloissa tehdyn työn merkityksen eriarvoistuvassa ja lokeroituvassa yhteiskunnassa. Tarinankerronta itsessään tunnistetaan hänen mielestään hyvin suomalaisessa yhteiskunnassa runonlaulajien kautta, ja se on tälläkin hetkellä yhteiskuntaa läpäisevä trendi, jota käytetään apuna identiteetin rakentamisessa, markkinoinnissa ja johtamisessa. 

Tarinankertojan työ on mahdollistanut Luukkoselle tuottajan työn ja toisin päin. Ilman yhtä ei ole toista. Myös kohtaamiseen tarvitaan vähintään kaksi ihmistä.

Videolla tarinankertoja, Markus Luukkonen, kertoo itse omasta työstään:

Teksti, kuva ja video: Irene Karlstedt