Mitä mieltä Kukkafoliohattu on kellojen siirrosta? Tikittävätkö sisäiset kellot samaan tahtiin? Entäpäs biologinen kello? Miten tähän kaikkeen liittyy Riikka Purran sakset?
Kuva: Reetta Wuopio
Sisällä talon yläkerroksessa minua odottaa ortodoksisen pääsiäisyön palveluksen striimitiimin vetäjä Petrus Palola, joka viettää kirkkonsa suurinta juhlaa tänäkin vuonna Uspenskin katedraalin kryptakappelissa yhdessä tuotantoryhmänsä kanssa. Omassa pääsiäisessään Palolalle tärkeintä onkin nimenomaan yhteisö.
– Kirkkohan ei sanana tarkoita vain rakennusta tai instanssia, vaan myös sitä yhteisöä. Se yhteisö on mulle kaikista tärkein. On hieno yhteenkuuluvuuden tunne, että pääsee osallistumaan tähän juhlaan sisältä käsin. Tuntee kuuluvansa siihen joukkoon ja pääsee sitten tapaamaan niitä ihmisiä ja tyyppejä, joita ei välttämättä niin paljon näe. Riippumatta iästä ja sukupuolesta tai mistä vaan, niin kaikki juhlivat yhdessä. Minusta on hienoa nähdä se yhteisön voima.
Aivan Meilahden sairaalan ja julkisen liikenteen kiireen tuntumassa sijaitsee katolinen Pyhän Marian seurakunnan kirkko. Ulkona vallitsevasta vilinästä ja hälinästä ei ole tietoakaan rauhallisessa kirkkorakennuksessa, jossa tiimiämme vastassa on katolisen kirkon aktiivijäsen Juho Kyntäjä. Hänelle pääsiäinen merkitsee kristillisen uskon ydinasiaa.
– Kristuksen ylösnousemus on merkityksellistä. Suurin liturginen vietto on lauantai-iltana ja pääsiäisyön messusta alkaa pääsiäisen juhlinta.
Huopalahden evankelisluterilaisen kirkon pihaan on parkkeerattu monet lastenvaunut. Sisällä seurakuntatalolla kuuluu aikuisten puheensorina, pienten lasten leikkien äänet ja kanttorin pianoharjoittelu. Alakerrassa tapaan Haagan seurakunnan pääsuntion Antti Lindellin. Hiljentyminen, asioiden pohtiminen ja pääsiäisyön juhlamessu ovat Lindellille merkittävimpiä asioita pääsiäisessä.
– Hiljainen viikko on hyvä aika ajatella ja olla rauhassa ja miettiä asioita ja elämäänsä. Itse haluan luoda ja tuoda kirkon työssä esille, että oikeasti hiljennyttäisiin ja sitten juhlittaisiin vasta, kun pääsiäinen on. Pääsiäisyön messu eli ylösnousemuksen juhla on tärkeä, josta lähtee pääsiäinen.
Jos pahiten voi mennä, niin steariinia kaatuu vähän kaikkien päälle ja ehtoollisvälineet pyörii pitkin kirkon lattioita.
Pääsiäiseen valmistautuminen on erityisiä tehtäviä, tekniikkaa ja paastoamista
Pääsiäiseen valmistautuminen tarkoittaa Lindellin työssä myös pääsiäisen aikaan liittyviä erityisiä tehtäviä. Hän kertoo, että kiirastorstain jumalanpalveluksissa alttari riisutaan ja peitetään. Tämä tarkoittaa, että alttarista poistetaan tavalliset tekstiilit ja alttari puetaan mustaan pitkäperjantaita varten. Pitkänä perjantaina pidetään niin kutsuttuja sanapalveluksia, joille tyypillistä on hiljainen ja tumma tunnelma. Pääsiäisyön juhlamessuun tunnelma vaihdetaan, kun juhlitaan Kristuksen ylösnousemusta.
Lindellin mukaan juuri kiirastorstain alttarin riisumiset ja peittämiset saattavat olla suntioille myös alttiita kommelluksille, vaikka palveluksia harjoitellaan paljon vapaaehtoisten seurakuntalaisten kanssa.
– Jos pahiten voi mennä, niin steariinia kaatuu vähän kaikkien päälle ja ehtoollisvälineet pyörii pitkin kirkon lattioita. Sillä hetkellä se on yleensä draamaa kaikille ja varsinkin sille, jolta tippuu nämä asiat, mutta varsinkin jälkikäteen voidaan hymistellä, ettei mennyt ihan kuin strömsössä tämä asia, Lindell toteaa pieni hymynkare huulillaan.
Palolan työ pääsiäisyön palveluksen tv- ja radiotuotantoa varten alkaa monta kuukautta ennen H-hetkeä, jolloin hänen tuotantoyhtiönsä Digital Palola oy allekirjoittaa tuotantosopimuksen Ylen kanssa. Tuotantosopimuksen allekirjoitettuaan Palola alkaa suunnitella tuotannon teknistä kattausta. Aiemmista tuotannoista säästyneet varat käytetään lähes kokonaisuudessaan uuden laitteiston hankintaan. Tänäkin vuonna tulossa on ainakin uusia kameroita, verkkokytkimiä ja äänilaitteistoa. Uusien välineiden toimivuutta testataan viikoittaisissa ortodoksisten jumalanpalvelusten Youtube-striimeissä.
Välineiden testauksen jälkeen vuorossa on kokous Ylen tuotantohenkilöstön kanssa pääsiäisyön palveluksessa huomioitavista asioista. Vasta tästä alkaa varsinainen lähetyksen tekninen suunnittelu ja rakentaminen. Uspenskin katedraalin tavallisissa striimeissä käytettävää kalustoa Palolan tuotantotiimi täydentää lisäkameroilla, mikeillä ja kaapeleilla. Myös ulos asennetaan kameroita kuvaamaan kirkon kiertävää ristisaattoa. Tätä varten on tarpeen suunnitella tuotantoryhmän roolituksia sekä reittejä ja riittävyyksiä kaapeleille. Loppuvaiheessa vielä muutaman teknisen toteutuksen jälkeen lähetys on valmis siirrettäväksi Uspenskin järjestelmistä kotikatsomoihin.
Mä olen vain tosi helpottunut, kun se livelähetys saadaan pakettiin. Se on ihan tarpeeksi iloo.
Juho Kyntäjälle katoliseen pääsiäiseen valmistautuminen merkitsee paastonaikaa, joka kestää seitsemän sunnuntain ajan ennen pääsiäisyön messua. Tämä tarkoittaa luopumista joistakin hyvistä asioista elämässä. Kyntäjän perheessä tämä näkyy yksinkertaisempana ruokana. Hänen mukaansa monet katoliset käyvät usein myös ripittäytymässä paastonaikaan.
Mignon-munat, pestävät varpaat ja kamerat ikoneissa tekevät pääsiäisen
Katoliseen pääsiäiseen kuuluu myös paljon erilaisia palveluksia ja niihin liittyviä yksityiskohtia. Videolla Kyntäjä kertoo aiheesta.
Myös Etelä-Haagan evankelisluterilaisessa seurakunnassa pääsiäisaika koostuu monista tapahtumista. Kiirastorstain päivä- ja iltamessu, pitkäperjantain sanamessu ja pääsiäisyön messu ovat tärkeimmät palvelukset. Lindellin mukaan lyhyessä pääsiäisyön messussa erikoisuutena on, että seurakuntalaisille jaetaan ylösnousemusta ja uutta elämää kuvastavia Mignon-suklaamunia. Seurakunta järjestää myös pääsiäistapahtuman toisena pääsiäispäivänä.
Palolalle on tärkeää, että striimissä näkyy aidon ortodoksisen pääsiäisyönpalveluksen tunnelma. Videolla hän kertoo tuotantoryhmästään ja tärkeistä asioista lähetyksen tekemisessä.
Pääsiäisen juhla on messua, ruokia ja helpotusta
Monelle ortodoksille pääsiäisyön palveluksen jälkeen suuri kohokohta on päästä nauttimaan lampaasta ja muista herkuista pitkän paaston jälkeen. Palola itse on kuitenkin kasvissyöjä, eikä pääsiäisruoka muutenkaan merkitse hänelle niin paljoa.
– Mä olen vain tosi helpottunut, kun se livelähetys saadaan pakettiin ja lopputekstit vierähtää pois alta. Mulle se riittää. Mä en tarvitse sitä lammasta. Se on ihan tarpeeksi iloo.
Kyntäjän perheessä sunnuntaiaamun juhlallinen pääsiäismessu on tärkeä osa pääsiäisen juhlintaa. Pääsiäismessu edellisenä iltana jää heiltä ja monelta muulta lapsiperheeltä väliin myöhäisen ajankohdan vuoksi. Kyntäjän vaimo on puolalainen ja hänen perheessään kaksi eri kulttuuria näkyykin juhlapöydän leivonnaisissa ja ruoissa. Monet puolalaiset pitävät myös tärkeänä ruokien siunaamista kirkossa. Tätä perinnettä Kyntäjät toteuttavat kuitenkin harvoin.
Lindellien pääsiäisen juhlintaan vaikuttavat sukupolvelta toiselle siirtyneet perinteet, joista hän kertoo videolla.
Teksti: Satu Karjunen
Etusivun kuva: Satu Karjunen ja Laura Karlin
Kuvaus: Satu Karjunen ja Toni Lintunen
Videoiden editointi: Satu Karjunen

Lentävä luuta -pussissa oli mansikka- ja suklaatäytteisiä lakupötköjä. Raati ei ollut vakuuttunut patukoiden tuoksusta ja ulkonäöstä. Reetan mielestä tuoksu oli esanssinen ja makea ja ulkonäkökin aika tylsä. ”Ei ole hyvännäköinen ja ei haise hyvälle”, totesi Lucaskin. Suklainen laku sai kiitosta suklaan mausta, mutta muutoin arvosana maulle oli ”ihan ok”. Mansikkalakuja raati ei söisi uudelleen.
👍👍

Tiput saivat Lucakselta ja Reetalta murska-arvion. Lucas totesi heti, että namut haisivat niin pahalle, ettei hän halunnut edes maistaa konvehteja. Reettakin piti makeisten tuoksua marmeladisena ja makukin oli hänelle ihan liian marmeladinen. Pelkkä tuoksu tyrmäsi raatilaiset niin pahasti, että ulkonäön arviointi jäi välistä.
👍

Lucas ja Reetta pitivät toffeesydänten ulkonäöstä. Tuoksusta raatilaiset olivat hiukan eri linjoilla: Reetan mielestä namuissa ei ollut mitään hajua, kun taas Lucaksesta karkit tuoksuivat hyvältä. ”Tää on aika hyvää”, totesi Reetta mausta. Myös Lucaksen mielestä maku oli ”aika hyvä”, mutta hän ei haluaisi syödä namuja enää kotona.
👍👍👍

Dragee sai raatimme ragee. Molemmat raatilaiset sanoivat, että karkit eivät tuoksuneet miltään. Namujen ulkonäköä Reetta vertasi vanhan ajan karamelleihin. Vaahtokarkkimainen sisus ja sokerinen kuori sai tuomariston makunystyrät itkemään ja he saivat sanotuksi ”ei ole hyvää” ja ”ei kauhean hyvää”.
👍

Nähdessään suklaiset munakarkit raati innostui silmin nähden. ”Hieno karkki”, hihkaisi Lucas. Tuoksu sai kommentteja: ”haisee ihan hyvältä” ja ”haisee pähkinäsuklaalle”. Maku oli molempien mielestä ehdottomasti paras kaikista maistelluista herkuista. Lucas oli jopa niin vakuuttunut ruohomunista, että halusi antaa ”satamiljoonaa” peukkua.
👍👍👍👍👍

Teksti: Satu Karjunen
Kuvat: Karoliina Kempas
Kuvien editointi: Reetta Wuopio
Mäkihypyn maailmancupin voiton oli jo aikaisemmin varmistanut Itävallan Stefan Kraft, joka voitti selvällä erolla toiseksi tulleen Japanin Ryoyu Kobyashin. Japanilainen jäi lopulta yli 400 pistettä Kraftista. Maailmancupissa kolmanneksi tuli Saksan Andreas Wellinger, joka ylsi uransa parhaaseen maailmancupin sijoitukseen loppupisteissä.
Kilpailun paras suomalainen oli Paimion Urheilijoiden Niko Kytösaho, jonka loppusijoitus oli 26. Toiseksi paras suomalainen oli Kiteen Urheilijoiden Antti Aalto, joka oli 28.
Vaikka Huber voitti molemmat kierrokset hienoilla yli 240:n metrin hypyillä, niin sunnuntain puheenaihe oli Slovenian Peter Prevc. 31-vuotias mäkihyppytähti lopetti uransa tähän kauteen. 2015-2016 kaudella maailmancupin voittanut ja moninkertainen arvokisamitalisti sijoittui uransa viimeisessä kilpailussa hienosti kuudenneksi. Prevc pitää myös hallussaan yhden kauden voittoennätystä (15), joka syntyi kaudella 2015-2016.
Päättynyt kausi ei ollut suomalaisilta erityisen onnistunut. Alkukausi oli suomalaisilta hankalaa ja oli yllättävää, jos nähtiin sinivalkoinen hyppääjä toisella kierroksella. Kauden valopilkku oli Niko Kytösaho, joka pääsi muutaman kerran viidentoista joukkoon ja oli parhaimmillaan seitsemäs Oslon Holmenkollenilla. Tulevaisuuden toivoja suomalaisessa mäkihypyssä pitää yllään nuori Kasperi Valto ja Vilho Palosaari.
Teksti: Perttu Kuru
Kuva: JRE 246,5; Wikimedia Commons; Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0 International; kuvaa on rajattu.
Miesten Salibandyn F-liigassa pelataan paraikaa pudotuspelejä ja samalla taistellaan noususta ensi kauden F-liigaan. Tiikerit kohtasivat lauantaina ensimmäisen karsintakierroksen neljännessä F-liigan karsintaottelussa Limingan Niittomiehet.
Niittomiehet aloitti ottelun räväkästi ja oli kahden pelatun erän jälkeen jo 1-7 johdossa. Tiikerit nousi ottelussa kuitenkin aina 8-7 voittoon asti ja kohtaa toisella karsintakierroksella Erä Viikingit.
Tiikereiden nousu kolmannessa erässä alkoi, kun joukkueen tähtipelaaja Mattias Kokljuschkin iski 2-7 kavennusmaalin 31 sekunnin jälkeen. Tämän jälkeen Tiikerit kiri pikkuhiljaa maali maalilta ottelussa tasoihin. Niittomiehet ottivat aikalisän ottelun 3-7 tilanteessa, mutta se ei paljoa kotijoukkuetta hetkauttanut. Ottelun ratkaisu nähtiin, kun Tiikereiden Juuso Salo teki ratkaisumaalin jatkoajan seitsemännellä peliminuutilla. Loppuunmyyty Tikkurilan Urheilutalo (523 katsojaa) todisti kotijoukkueen uskomattoman nousun kuuden maalin takaa voittoon.
Tiikerit kohtaavat karsintojen toisessa vaiheessa ErVin, joten luvassa on pääkaupunkiseudun derby. Ottelusarja pelataan paras viidestä systeemillä, joten kolmella voitolla irtoaisi paikka ensi kauden pääsarjassa. Sarja käynnistyy perjantaina 29. maaliskuuta Mosahallissa, Tapanilassa.
Tiikereiden päävalmentaja Pasi Rosti kommentoi tulevaa otteluparia Yle Urheilulle: “Pelaajat ovat tuttuja puolin ja toisin, ottelupari on jopa jonkinasteinen derby. Eiköhän saada täydet lehterit Mosahallille sekä Urheilutalolle.”
Karsintojen toinen ottelupari on M-Team-FBC Turku.
Teksti: Niko Rehnstrand
Kuva: Juhani Järvenpää, Inssi-Divari kuvapankki
Vartiainen päästää pitkän uloshengityksen, kun Ojansuu-Kaunisto esittelee illan aiheen: tänään on tarkoitus puhua Vartiaisesta ihmisenä. Kohteliaasti hän kuitenkin sanoo olevansa imarreltu ja pian puhetta alkaa pulputa lapsuudesta, perheestä ja opiskeluajoista.

Vartiainen toi hiljattain Helsingin Sanomien haastattelussa esiin huoltaan Helsingin segregaatiosta eli alueellisesta eriytymisestä parempiin ja huonompiin alueisiin. Hän ehdotti yhtenä ratkaisuna koulujen painotusluokista, kuten musiikkiluokista, luopumista. Vartiaisen mielestä on ongelmallista, että niihin hakeutuu niin sanottujen parempien perheiden lapsia.
Vartiainen itse kertoo olleensa sillä tavalla etuoikeutettu, että hän sai käydä hyviä kouluja. Opintaival alkoi vuonna 1965 Kontulassa parakkikoulussa, jossa oli pulaa kaikesta, mutta jo parin vuoden kuluttua hän pyrki ja tuli pääsykokeilla valituksi SYK:iin.
Kun Vartiainen oli 11-vuotias, isän työ vei perheen Pariisiin. Kieltä taitamattomalle pojalle opiskelun alku oli hankalaa, mutta helpottui pian, kun hän pääsi toiseen, “oikein hyvään kouluun.”
Vartiaisen poliittinen kanta haki pitkään paikkaansa. Nykyään hän kuvaa itseään oikeistodemariksi, jonka on helpointa toimia kokoomuksen kanssa.
Vartiainen kertoo pettyneensä sosiaalidemokraatteihin, jotka eivät hänen mukaansa tehneet tärkeitä päätöksiä siitä, millä keinoin rahoitetaan hyvinvointiyhteiskunta, kun väestö ikääntyy. Hän itse puhuu eläkeiän nostamisen ja työttömyysturvan tiukennusten puolesta, sillä työllisyyttä on hänen mukaansa nostettava kaikin keinoin.
Vartiainen kertoo, että tuskin olisi aikoinaan vaihtanut puoluetta, ellei Kokoomuksen silloinen puheenjohtaja Alexander Stubb olisi keksinyt kysyä häntä puolueen eduskuntavaaliehdokkaaksi vuonna 2015. “Olisin vain ollut passiivinen ja turhautunut.”
Tilausta jollekin uudelle epäilemättä silti oli.
“Olen aina ajatellut, että kun on ollut viisi tai seitsemän vuotta samassa hommassa, on syytä vaihtaa. Silloin on antanut sen, mitä on annettavaa. Pitää hakea muutoksia elämässään.”
Nähtäväksi jää, tarkoittaako tämä myös sitä, että Vartiaisen pormestarin kausi jää ainoaksi.
Kysymykseen tärkeimmistä arvoistaan Vartiainen vastaa rehellisyys ja vastuullisuus. “En osaa sanoa kuin sen, mitä ajattelen. Hyvässä ja pahassa.”
Tätä voi pitää hyvänä ominaisuutena kenelle tahansa, mutta etenkin poliitikolle. Vai onko sittenkään näin? Kun tulee tilanteita, joissa ei voi puhua suutaan puhtaaksi, Vartiainen valitsee vaikenemisen. “Kaupunkipäätöksenteko on kovaa taktista peliä ja silloin rehellisyyttä voi edistää olemalla hiljaa”, hän sanoo.
Tämä tyyli on herättänyt ärtymystä ja saanut jotkut jopa kyseenalaistamaan tutkijataustaisen Vartiaisen sopivuuden pormestariksi.
Vartiainen kertoo oppineensa, että asiat menevät helposti lukkoon, jos ne tuodaan valmisteluvaiheessa julkiseen keskusteluun, sillä kantansa mediassa kertonut puolue ei voi sitä enää myöhemmin kasvojaan menettämättä muuttaa.
Näin kävi pormestari Vapaavuoren aikana, kun puolueet kävivät julkisesti poliittista keskustelua Helsingin budjettiehdotuksesta ja “repivät sen rikki Hesarin palstoilla”. Vartiainen kertoo muuttaneensa prosessia niin, että budjettiehdotus tehdään yhdessä suurten poliittisten ryhmien kanssa ja vasta sen jälkeen ehdotus on julkinen, kuten laki määrää.
Huoleen kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista Vartiainen vastaa erottelemalla kaupunkiympäristöön liittyvät asiat ja poliittiset päätökset. Ensimmäisten suunnittelun kohdalla on hänen mukaansa paljonkin vuorovaikutusta kansalaisten kanssa, kun taas poliittisissa päätöksissä valta kuuluu poliitikoille.
“Se pitää tietysti hyväksyä, että länsimaisessa demokratiassa vaalit ovat tärkein vaihe vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon”, Vartiainen toteaa.

Minkälaista on pormestarin työ? Vartiainen kuvaa sitä toimitusjohtajamaiseksi. Helsinki on Suomen suurin työnantaja, joten noin 38 000 viranhaltijan koneiston johtamisessa riittää sarkaa. Lisäksi pormestari ylläpitää poliittista yhteistyötä, jotta tarvittavat päätökset saadaan tehtyä.
Jo kouluaikoina asiat olivat Vartiaiselle helppoja, mutta ihmiset vaikeita. “Koulussa kyllä oppi, ei se ollut vaikeaa. Sen sijaan vaikeaa oli se, ettei tulisi kiusatuksi ja pärjäisi sosiaalisesti.”
Sama näkyy yhä, kun Vartiainen kuvailee johtamisen tuskaansa.
“Kun toiset ovat eri mieltä, niin ihmettelen, että oletteko te vähän tyhmiä, kun ette ymmärrä, vaikka selitin asian. Kokeneemmat poliitikot ovat neuvoneet, että pitää lähestyä asioita hitaasti, jotta ihmisten on helppo olla samaa mieltä, eikä pidä yrittää voittaa väittelyitä. Tätä opettelen.”
Silti Vartiainen kokee pormestarin työn hyvin mielekkäänä, koska kehitettävää on paljon. “Helsinki on ollut niin kauan niin vauras, että rahankäyttö ja tekemisen tapa eivät aina ole olleet kovin taloudellisesti järkeviä. Tässä työssä voi todella parantaa helsinkiläisten asemaa.”
Palautetta Vartiainen kertoo saavansa paljon, sekä positiivista että negatiivista. “Tämä on sellaista hommaa, että mitä tahansa teet, aina joku on raivoissaan. Kaikille ei voi tehdä mieliksi.”
Valtaosa palautteesta on kuitenkin positiivista. Kadulla ihmiset tulevat tervehtimään ja toivottamaan onnea työhön.

Teksti ja kuvat: Pia Viinamäki

















Kuvat ja tekstit: Satu Karjunen