Lampaita ja oikoportaita

Vuosaaren jäähalli
Vuosaaren jäähalli. Kuva: Sari Korolainen

”Kaupunkilainen, juuri sinulla on mahdollisuus vaikuttaa, mihin lähes yhdeksän miljoonaa euroa käytetään”. Näin mainostaa Helsingin kaupunki osallistuvan budjetoinnin OmaStadi-äänestystä.

Mahtavaa. Juuri minulla on tilaisuus valita, annanko ääneni Nordsjön kartanon parkour-puistolle tai Broändän puron kunnostuksen jatkamiselle. Muutama viikko sitten Vuosaaresta muuttaneena ajattelin antaa ääneni tietysti vanhoille kotikulmille. 

Viime kesäkuussa valittiin 85 uutta kaupunginvaltuutettua. Nämä henkilöt päättävät puolestamme muun muassa kaupungin talousarviosta eli budjetista. Tänä vuonna summa on noin viisi miljardia euroa. 

OmaStadin vajaat yhdeksän miljoonaa euroa on noin kaksi promillea kaupungin budjetista. Onko yhdeksällä miljoonalla mitään merkitystä vai puuhastelemmeko näennäisdemokratian kanssa?

OmaStadin taustajoukoissa työskentelevät ihmiset vakuuttavat, että kyllä on merkitystä.

Asukkaiden ehdotukset ovat käytännönläheisiä ja kertovat, mitä he todella haluavat kaupungiltaan. Idässä listolla on esimerkiksi lisää roskiksia, viihtyisämpiä puistoja ja parempaa valaistusta, oikoportaat Vuosaarensillalta rantaraitille. Eikö kaupunki ole olemassa juuri noita asioita varten ilman OmaStadiakin?

Vuosaarensilta
Vuosaarensillalta toivotaan oikoportaita rantaan. Kuva: Sari Korolainen

Onneksi joukkovoimalla saamme jotain parempaa. Yksi vuosaarelainen näki asioita selkeämmin kuin 40 000 kaupungin työntekijää. Tämä nerokas ajattelija ehdotti Uutelaan laiduntavia eläimiä.  Minun mielestäni idea on loistava. Lampaat mussuttavat metsät putipuhtaiksi aluskasvillisuudesta eikä metsureita ja metsäkoneita tarvita luonnonhoitoon. 

Kaupungin virkamiehet ovat taittaneet peistä luonnonsuojelijoiden kanssa alueen hoitotöistä kuukausia, mutta ratkaisu löytyy lammasfarmilta. Toivottavasti ihmiset äänestävät hanketta tarpeeksi. 

Pidän myös siitä, että yli 12-vuotiaat pääsevät äänestämään ehdotuksista. Jos kotona ei kukaan ole kiinnostunut poliitiikasta tai vaaleista, on hienoa, jos äänestysasiaan pääsee perehtymään osallistuvan budjetoinnin siivellä. Pidän myös ajatuksesta, että nuorten omia ehdotuksia on läpäissyt seulan ja päässyt äänestettävien ehdotusten joukkoon.

Toivon vilpittömästi, että joku nuorten ehdotuksista myös toteutetaan. On suorastaan liikuttavaa, kuinka arkisia toiveita nuorella väellä voi olla. Mellunmäessä nuoriso toivoi esimerkiksi roskiksia huumeruiskuja varten. 

Äänestys päättyi torstaina 28.10. Sen jälkeen työ oikeastaan vasta alkaa, kun voittajaideoita aletaan toteuttaa. 

Lue lisää OmaStadista

https://kaupunkikanava.fi/kaupunkilaisten-aani-kuuluu-omastadissa/

Kaupunkilaisten ääni kuuluu OmaStadissa

Stadiluotsit Itäkeskuksessa
Itäisen Helsingin stadiluotsi Belinda Barbato (vas.) ja alueosallisuuspäällikkö Johanna Sinkkonen markkinoivat OmaStadi-äänestystä Itäkeskuksessa. Kuva: Sari Korolainen

Kaupungin stadiluotsit ovat jalkautuneet Itäkeskukseen jakamaan esitteitä ja tietoa OmaStadi-äänestyksestä. Alueosallisuuspäällikkö Johanna Sinkkonen ei näytä lannistuvan, vaikka ohikulkijat eivät esitteitä riistä käsistä. 

”Kaupunki haluaa olla lähellä asukkaitaan ja kuunnella heitä”, perustelee Johanna osallistuvan budjetoinnin eli OmaStadin tarkoitusta. 

Sinkkosen mielestä OmaStadin ideologia on todella positiivinen. Kaupunki antaa 8,8 miljoonan määrärahan, jonka käytöstä asukkaat voivat suoraan päättää. 

Mutta kuinka saatte ihmiset kiinnostumaan tällaisesta asiasta?

”On tärkeää saada kaupunkilaisten moniäänisyys kuuluviin”, huomauttaa Sinkkonen.

”Kaupunkilaisilla on paljon ajatuksia, kuinka Helsingistä voisi tehdä paremman paikan. Äänestystä varten tuli 1500 ideaa, joista karsittiin  396 ehdotusta äänestykseen. Osa ideoista ei tietenkään kuulu kaupungin toimivaltaan, joten niitä emme voi edistää”. 

Vuosaarensilta
Lähiliikunta ja lähiluonto ovat nousseet esille tänä vuonna OmaStadissa. Vuosaarensillalle toivotaan oikoportaita. Kuva: Sari Korolainen

Sinkkosen mukaan ehdotusten sisältö kertoo, minkälaisista asioista ihmiset ovat kiinnostuneita. 

”Tänä vuonna tuli paljon lähiliikuntaan ja lähiluontoon liittyviä ideoita, ja ne nousivat minusta keskeiseksi teemaksi. Ilmeisesti koronan vuoksi ihmiset ovat kiinnostuneet lähiympäristöstään” Sinkkonen toteaa.

Itähelsinkiläiset olivat äänestäneet alkuvaiheessa vielä aika laiskasti. Sinkkosen mukaan OmaStadin rahat kuitenkin jaetaan joka suurpiirille suhteessa väestöpohjaan, viidennes rahasta on kaupungin yhteistä. 

Jokainen voi äänestää esimerkiksi Itä-Helsingissä käytössä olevan 1,27 miljoonan euron edestä eri hankkeita. Näin ollen myös pienet hankkeet voivat menestyä. Tästä on hyvä esimerkki ”Lisää roskiksia Kontulaan” –ehdotus, joka oli ainakin alkuviikosta Itä-Helsingin ääniharava. Rahaa projektiin uppoaisi kohtuullisesti eli 40 000 euroa. 

Vuotalossa pohditaan äänestämistä

Mirjami Kejonen Vuosaaren kirjastossa
Mirjami Kejosen mielestä OmaStadi on hyödyllinen juttu, jos se saa ihmiset kiinnostumaan elinympäristöstään. Kuva: Sari Korolainen

Vuosaaren kirjastossa saaren stadiluotsi Pauli Saloranta päivystää ja on valmiina auttamaan äänestäjiä, jotka eivät voi äänestää digitaalisesti. 

Kirjoja palauttamassa ollut Mirjami Kejonen kertoo miettineensä äänestämistä, mutta ei ole sitä vielä tehnyt. 

”Toissa syksynä äänestettiin Uutelan viljelypalstojen puolesta”, Kejonen muistelee. Hän on itsekin alueella palstaviljelijä. 

Uutelasta on tälläkin kertaa yksi ehdotus mukana OmaStadissa. Tälle kertaa halutaan järjestää laidunnusta alueella. Kejonen pitää ajatusta hyvänä, sillä osa ihmisistä vastustaa Uutelan metsien raivausta. Eläimet ovat pitäneet maiseman kunnossa aiemmin, miksi se ei toimisi nytkin.

Perhe Vuorinen
Pauliina ja Vesa Vuorinen sekä lapset Vikke ja Loviisa piipahtivat kirjastossa. Kuva: Pauli Saloranta

Paikalla pyörähtää myös Vuorisen perhe. Pauliina ja Vesa Vuorinen sanovat, etteivät tienneet OmaStadi äänestyksestä. Asiaan ei ole oikein mielipidettäkään. Vuoriset nappaavat kuitenkin esitteen mukaan ja lähtevät viemään väsyneitä Loviisaa ja Vikkeä kotia kohti. 

Ville Vuoriolla ei ole yhtä kiire. Hän kertoo äänestäneensä ja kehuu erityisesti ”Lasten liikennepuisto Vuosaareen” -ehdotusta. Vuorion mielestä ajatus on loistava ja Vuosaaren jäähallin vieressä on paljon tilaa liikennekaupungille. 

African Care vie tietoa maahanmuuttajataustaisille asukkaille

Jenna ja Fathi
Jenna Soikkeli ja Fathi Osman ovat työskennelleet yli vuoden OmaStadin parissa. Kuva: Jenna Soikkeli ja Fathi Osman

Kaupunki on kilpailuttanut järjestöjä, joille se maksaa avusta OmaStadin järjestämisessä. Meri-Rastilasta käsin toimiva African Care ry on yksi taho, joka on työskennellyt asian parissa jo vuoden. 

“Stadiluotsi lähestyi meitä viime vuoden syksyllä ja puhui siitä, että maahanmuuttajia ei ole ollut mukana OmaStadissa millään tavalla. OmaStadin järjestäjät haluavat kuitenkin tehdä konseptia tutuksi myös maahanmuuttajataustaisille asukkaille sekä saada heiltä ideoita ja ehdotuksia”, kertoo Fathi Osman, joka työskentelee yhdistyksessä hyvinvointitoiminnan suunnittelijana. 

Osman iloitsee siitä, että heille tarjoutui tilaisuus työstää ideoita yhdessä asukkaiden kanssa. 

Viime vuoden syksyllä yhdistys järjesti eri puolilla Helsinkiä tapahtumia, joissa ideoita kehiteltiin esimerkiksi pelin avulla.  African Caren työntekijät tulkkasivat pelin kulkua somaliksi ja arabiaksi, jolloin peliä pystyi pelaamaan yhdessä eri kielillä. 

“Meidän yhdistyksen kautta moni uusi ihminen on saanut tiedon asiasta”, Osman tuumii.

Osman kertoo mieleen jääneestä kohtaamisesta. Vanhempi mieshenkilö sanoi pelin jälkeen, että hän on asunut 20 vuotta Helsingissä ja hän on päässyt vaikuttamaan kaupungin asioihin ensimmäistä kertaa.

Yhdistyksen kautta tehdyistä ideoista äänestykseen etenivät somalikielen kielikylpy lapsille, saavutettava sote ja tyttöjen ja naisten omat uintivuorot. 

Järjestökoordinaattori Jenna Soikkeli ja Fathi Osman kertovat, että naisten ja tyttöjen liikuntaan ja saavutettavuuteen liittyviä toiveita tuli paljon. Myös lasten kielitaitoon ja terveyspalveluiden kehittämistä ideoitiin.

Nyt äänestysvaiheessa yhdistys on järjestänyt vielä tilaisuuksia, joissa ihmisiä on neuvottu äänestämään. Tästäkin avusta osallistujat ovat antaneet kiitosta.

“Olemme saaneet kommentteja, että en olisi äänestänyt ilman apua,” Osman kertoo.  

Ylipäätään Osman sanoo, että OmaStadissa on paljon potentiaalia, mutta paljon kehitettävää myös. Esimerkiksi kieli voi olla vaikeaa, jos äänestyksen idea ei ole muuten tuttu. 

Teksti ja kuvat: Sari Korolainen

Äänestyskyltti kirjastossa
OmaStadissa voivat äänestää jo yli 12-vuotiaat nuoret. Kuva: Sari Korolainen


“OmaStadissa joukkovoima lisää avoimuutta” sanoo stadiluotsi Pauli Saloranta

Pauli Saloranta
Pauli Saloranta työskentelee Vuosaaren stadiluotsina. Työnä on toimia välittäjänä kaupungin ja asukkaiden kesken. Kuva: Sari Korolainen

“OmaStadissa joukkovoima lisää avoimuutta” sanoo stadiluotsi Pauli Saloranta  

Vuotalon kirjastossa istuu saaren stadiluotsi Pauli Saloranta. Hän pitää päivystystä, jonka tarkoitus on auttaa niitä OmaStadi-äänestäjiä, jotka eivät voi tai osaa käyttää tietokonetta. OmaStadi-äänestys vaatii verkkopankkitunnukset, joita kaikilla ei ole.

Stadiluotsit työskentelevät kaupungin yksikössä, jonka organisoi OmaStadi-kierroksen tänä vuonna. Paljastuu, että Pauli on tutkinut osallistuvaa budjetointia laajemminkin Helsingin yliopistoon tehdyssä pro gradu -työssä.

Asukkaat ja kaupungin virkamiehet samaan pöytään

OmaStadissa on jaossa vajaan yhdeksän miljoonan euron potti. Se on vajaa kaksi promillea eli kaksi tuhannesosaa Helsingin kaupungin noin viiden miljardin euron suuruisesta vuosibudjetista.

Paulin mielestä OmaStadissa jaettava rahamäärä on kuitenkin kokoaan suurempi.

”Minusta kaikkein radikaaleinta tässä on yhteiskehittäminen”, Saloranta toteaa.

Kaupunkilaiset jättivät alun perin verkkosivuille 1500 ideaa, joista on jumpattu 396 ehdotusta äänestykseen. Kyseessä on suurin yhteiskehittäminen, mitä Helsinki on koskaan tehnyt.

”Kaupungin asiantuntijat ja ehdotusten jättäneet kaupunkilaiset miettivät yhdessä, miten ideasta kehkeytyy äänestykseen kelpaava kokonaisuus. Tähän työhön on käytetty iso määrä työaikaa. Valmistelua ei yleensä avata tällä tavalla asukkaille ja se on radikaalia.”

Toki Helsingin kaupunki kerää palautetta asukkailtaan. Suosituin kanava on verkossa oleva palautejärjestelmä, johon saapuu kymmeniä tuhansia viestejä vuodessa. Sitäkin kautta voi ehdottaa uusia ideoita, mutta niiden toteutus on täysin virkakoneiston käsissä.

”OmaStadissa ehdotuksen tekijä pääsee kehittämään itse ideaansa eteenpäin. Samalla virkakoneiston toiminta ja kaupungin toiminnan reunaehdot käyvät selville ihan eri tavalla,” Saloranta huomauttaa.

”OmaStadissa tulet osaksi koneistoa, kun ehdotusta ja sen toteutuksen reunaehtoja käydään todella läpi. Samalla paljastuu ihan eri tavalla, mikä on mahdollista ja miksi”, Saloranta sanoo. 

Ehkä samalla myös virkamiehet oppivat jotain asukkailta.

OmaStadi-merkki
OmaStadi-äänestys järjestettiin tänä vuonna toista kertaa. Kuva: Sari Korolainen

Suomen suurin sähköinen äänestys

Sähköinen äänestys ei ole Suomessa yleistä, joten OmaStadi on siinäkin edelläkävijä. Se on nimittäin suurin julkisen sektorin järjestämä sähköinen äänestys Suomessa. Toisena on Ahvenanmaan maakuntavaalit. Puolijulkisena järjestetty HOK Elannon edustajavaalit ovat suuri vaali myös, mutta sen organisoi yksityinen taho.

Suomi jälkijunassa osallistavassa budjetoinnissa

Vaikka OmaStadi rikkoo omalla tavallaan joitakin ennätyksiä, Helsinki ei suinkaan ole mikään edelläkävijä osallistuvan budjetoinnin kehittäjänä. Ensimmäisenä julkinen sektori otti sen käyttöön Porto Alegran kaupungissa Etelä-Brasiliassa 1980-luvun lopussa. Sen jälkeen menetelmän käyttö on lisääntynyt räjähdysmäisesti eri puolilla maailmaa.

Lue OmaStadi-teeman muut jutut

Kaupunkilaisten ääni kuuluu OmaStadissa



OmaStadi-äänestys jatkui torstaihin 28.10. saakka

Vuosaarensilta
Vuosaarensillalta toivotaan oikoportaita rantaan. Kuva: Sari Korolainen


Helsingin kaupunki käyttää 8,8 miljoonaa euroa OmaStadi-hankkeisiin, joita kaupunkilaiset ovat ehdottaneet. Helsinkiläiset äänestivät hankkeista omat suosikkinsa. Äänestys jatkui torstaihin 28.10. kello 20 saakka.


Vuosaaresta OmaStadi-ehdotuksia oli mukana kymmenen. Nämä ehdotukset kilpailivat itäisen Helsingin 1,2 miljoonan euron budjetista. Maanantaina 25.10. vuosaarelaisten ehdotuksista eniten oli ääniä kerännyt ehdotus, jossa Uutelan metsiä hoidettaisiin järjestämällä siellä laidunnusta.

Vuosaaren puistot ja luonnonsuojelualueet olivat kirvoittaneet useita ideoita. Ehdolla oli esimerkiksi Kuningatar-niemen kalastajamökkien remontointi ja Rastilan ulkokuntoilulaitteiden kunnostus. Nuoria varten oli tarjolla parkour-puisto ja lapsille liikennekaupunki Nordsjön kartanon lähistölle. 

Kaupunkilaiset äänestivät verkkosivuston kautta, ja äänestäjän piti kirjautua vahvan tunnistautumisen eli verkkopankkitunnusten avulla. Mikäli tämä ei onnistunut, äänestämään pystyi voi myös henkilöllisyystodistusta näyttämällä kirjastoissa ja esimerkiksi palvelutaloissa järjestetyissä tilaisuuksissa. 

OmaStadi-äänestykseen valitut 396 ehdotusta olivat läpäisseet tiukan seulan. Ne oli valikoitu mukaan 1500 ideasta, joita kaupunkilaiset jättivät vuosi sitten. Tämän vuoden alussa ehdotusten jättäjät ja kaupungin asiantuntijat kävivät ideoita läpi ja työstivät niitä eteenpäin toteutuskelpoisiksi nyt meneillään olevaa äänestystä varten.

Valittujen hankkeiden etenemistä voi seurata OmaStadin verkkosivuilla

Lue lisää OmaStadi-äänestyksestä

Vastaa myöntävästi tai saat haistattelut takaisin

Eilen sain taas kokea töissä asian, joka tapahtuu lähes viikoittain: Asiakas pyytää treffeille kesken työpäivän. Tämä parinkymmenen sekunnin tilanne on kiusallinen varmasti niin kysyjälle kuin myös työntekijälle. Tai ainakin itselleni se on erittäin vaivaannuttavaa. 

Olen ihminen, joka ei halua tarkotuksella olla kenellekään ilkeä. Kun sitten kolme-nelikymppinen miesoletettu pyytää minua, nuorta naista, kahville ja vastaan hänelle kieltävästi, joskus saan jopa haistattelua takaisin. Tässä tilanteessa en ole täysin varma, pitääkö minun edelleen (maskin alla) hymyillä iloista asiakaspalveluhymyäni vai sanoa suoraan, mitä tunnen. Eilisessä tilanteessa herrasmies tokaisi tiskillä “lyö vaan kassaan toinenkin kahvi, tarjoon sen sulle. Ja ainiin, kirjoita puhelinnumeros kuittiin”. Hämmentyneenä ainoa vastaus, jonka sain sanottua oli “Saan juoda kahvia ilmaiseksi, kiitos vaan”. Puhelinnumero kyselyyn en edes osannut vastata mitään. 

Työkaverini oli viime keväänä laittamassa pääsiäisherkkuja hyllyyn. Muuan puliukko tuli kauppaan ja huudahti “sinulta se näyttää munan räpläys sujua”. Tämähän on suorastaan seksuaalista häirintää, joka on rikos. Näissä tilanteissa asiakaspalvelija ei kuitenkaan voi paljoa asiakkaalle sanoa, jotta ei ole töykeä tai pahimmassa tapauksessa saa nyrkistä. Meidän kaupassa kun työskenneltiin yksin ja näissä tilanteissa ei ollut toista työntekijää auttamassa selviämään kohtaamisesta ehjin nahoin. Työkaverini oli vain tokaissut “niinpä” ja mennyt myymään kaljat asiakkaalle. 

Jos tilanteissa olisi ollut miesasiakaspalvelija, niitä ei luultavasti olisi sattunut. Totta kai naisetkin saattavat pyytää miesasiakaspalvelijoita treffeille, mutta ainakaan meidän työympäristössä niin ei ole koskaan käynyt. Tämä kertoo varmasti ongelman luonteesta paljon. Miksi kyseiseen ongelmaan ei puututa tai miten joillakin henkilöillä on oikeus sanoa toisille tällaisia asioita? 

Lisäksi kyseenalaistan työnantajien puuttumista tähän asiaan. Minulle ei ainakaan kukaan kertonut enkä osannut yhtään varautua siihen, kuinka paljon seksuaalista häirintää joudunkaan kokemaan kaupan alalla. Kun sitten puhuin asiasta pomoni kanssa, hän vain tokaisi, että sellaista tämä työ on, yritetään selvitä tästä. Vienoista treffipyynnöistä selviän kyllä omin avuin, mutta entä kehon kommentointi tai sitten pakkien jälkeen tulevat haukkumiset? Ja näitä asioita ei voi perustella “asiakas on aina oikeassa” tai muillakaan yhtä nasevilla kommenteilla. Tällaista ei vaan voi hyväksyä. 

Onneksi suurin osa kommenteista tulee vanhemmalta ikäpolvelta. Seksuaalisesta häirinnästä ja jokaisen ihmisen omasta tilasta on puhuttu nuorille niin paljon, että maailmasta on varmasti tulevaisuudessa tulossa tältä osin edes hitusen parempi paikka. 

Rakennustöiden maajätteistä syntyy puisto

Maamassakoordinaattori Mikko Suominen suunnittelee työkseen jätemaan käyttöä. (Kuva: Jukka Hintikka)

Eri puolilla Helsinkiä rakennetaan paljon. Samalla syntyy kuutiotolkulla jätemaata, joka pyritään käyttämään uudestaan. Helsingin kaupungin maamassakoordinaattori Mikko Suominen miettii työkseen, miten rakennustöiden yhteydessä kertyvät jätemaamassat käytetään uudelleen puistojen ja muiden alueiden rakentamisessa. Vuosaarenhuipun uusi ulkoilualue on yksi tällainen kierrätyskohde.

Kuuntele koko haastattelu:

Haastattelussa vaikuttajamarkkinointiin keskittyvän OCMG Nordicin toimitusjohtaja ja perustajaosakas, Janika Tommila

Vaikuttajamarkkinointi on nykyaikaa. Sillä tavoitetaan valtavia ihmisryhmiä ikäluokasta riippumatta. Tulevaisuudessa vauhti vain kiihtyy. Haastattelussa vaikuttajamarkkinointiin keskittyvän OCMG Nordicin toimitusjohtaja ja perustajaosakas, Janika Tommila.

Ravintola Grilli Toron omistajan, Pekka Hakalan, haastattelu koskien yrittäjyyttä ja ravintolan historiaa.

Ravintola Grilli Toro on Espoon ravintolakentän legenda.

Ravintolan omistaja Pekka Hakala avaa sen mielenkiintoista historiaa, sekä kertoo tärkeitä huomioita yrittäjyydestä elämäntapana.

Syysloman vaikutus oppilaiden jaksamiseen

Syyslomat pyörivät pääkaupunkiseudulla. Laajasalon peruskoulusta vastataan vaikuttaako syysloma oppilaiden jaksamiseen ja mitä suunnitelmia oppilailla on syyslomalle.

Salapoliisit nuuhkivat johtolankoja Kansallismuseossa

Muotokuvahuone Kansallismuseossa.
Salapoliisit ratkovat pähkinää muotokuvahuoneessa. Kuva: Marju Hulttinen

Kansallismuseossa seikkailee syyslomalla puuhakas joukko pieniä salapoliiseja. Lastenkierros on vauhdikas puolituntinen, joka tarjoaa aikuisellekin paljon tietoa napakassa paketissa. 

Syyslomalaisten iloksi kansallismuseo on järjestänyt monenlaista erikoisohjelmaa. Suurin hitti oli käynti museon tornissa. Katso, millaiset näköalat tornista avautuvat videosta tekstin alta. 

Kansallismuseo ulkoa
Kansallismuseo tarjoaa syyslomaviikolla ohjelmaa erityisesti lapsille. Lomalaiset voivat vierailla tornissa ja osallistua salapoliisikierroksille. Kuva: Marju Hulttinen

Opas, konstaapeli Tanja pyytää pieniä etsiviä siirtymään joukon eteen. Hän muistuttaa myös, että salapoliisien pitää pysyä salassa. Sen takia salapoliisien pitää pysyä hiljaa! 

Mutta tietävätkö salapoliisit, mikä on museo? 

“No siellä on vanhoja esineitä”, tietää joku. 

Etsivillä onkin nyt kimurantti ongelma, sillä vanhojen tavaroiden joukosta pitäisi löytyä vihje tulevaisuudesta. 

Salapoliisien reitti kulkee museossa lapsia kiinnostaviin paikkoihin. Uutta asiaa tulee myös aikuisille. Sulkahuoneessa selvisi minullekin, että linnut olivat entisaikojen ihmisille salaperäisiä olentoja, joiden uskottiin pystyvän välittämään viestejä tuonpuoleisesta. 

Välillä joku salapoliisi kipaisee antamassa ison halauksen isälle.

Metsästävä kuningatar oli aikansa kapinallinen

Karhujen ja karttojen jälkeen rosvojen etsintä etenee muotokuvahuoneeseen. 

Siellä etsivien pitäisi ratkaista kuva-arvoitus. Kuka seinän maalauksista oli henkilö, joka osasi miekkailla ja ratsastaa? Kaiken kukkuraksi hän pukeutui housuihin, vaikka ne olivat aikanaan naisilta kiellettyjä pukineita. Konstaapeli Tanja paljastaa, että muotokuvan henkilö on kuningatar Kristiina, joka kruunattiin kuningattareksi 6-vuotiaana. Mahtaako salapoliisien joukossa olla kuusivuotiaita?

Pari kättä nousee. Ajatella, he olisivat kuningattaria, jos olisivat Kristiinan paikalla. 


Kalevala-freskot
Museo tarjoaa paljon nähtävää myös aikuisille. Kuvassa keskushallin katossa olevat Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1928 maalaamat Kalevala-aiheiset freskot. Kuva: Marju Hulttinen

Presidenttihuoneessa salaisuus paljastuu

Muotokuvahuoneesta salapoliisit hiippailevat tsaarin valtaistuimen kautta presidenttihuoneeseen. 

“Kuninkaaksi tai kuningattareksi pitää syntyä, mutta teistä kuka vaan voi tulla presidentiksi. ”, kertoo Tanja. 

“Tulevaisuus olette te! Ehkä sitten kun olette vaikka 80-vuotiaita, joku teidän oma esine voi olla esillä museossa, koska olette olleet Suomen presidentti”, Tanja lupailee. 

Onneksi olkoon, salapoliisit ovat löytäneet tulevaisuuden. 

Pieni salapoliisi valokuvauskopissa
Kierrokselle osallistunut Aada piti kivana ajatuksena, että salapoliisit olivat itse se tulevaisuuden asia, jota etsittiin. Kuva: Marju Hulttinen

“Kivaa oli”, kommentoi 10-vuotias Aada kierrosta. “Tykkäsin siitä, että me oltiin itse se tulevaisuuden juttu”. 

Aadan isä Antti Ruotsalainen kertoo, että idea Kansallismuseossa käyntiin tuli Tatu ja Patu -kirjasta. 

“Itsellä on tosi kivat muistot Kansallismuseosta omilta lapsuusajoilta”, Antti sanoo. “Kierros oli hieno. Ainahan se on eri asia, kun joku toinen kertoo esineistä”.

Samaa mieltä lienevät myös muutkin kävijät. Vieressämme kiemurtelee jono tulevaisuuden presidenttejä, jotka odottavat vuoroaan kuvauttaa itsensä. Pian oma kuva välähtää presidenttien kuvien joukossa.

Tulevaisuuden presidentti
Aada kuvasi itsensä tulevaisuuden presidenttinä. Kuva: Marju Hulttinen

Katso video Kansallismuseon Salapoliisipäivästä:

Teksti: Sari Korolainen
Valokuvaus: Marju Hulttinen
Video: Lauri Iivanainen