Hiilidioksipäästöt, hiilinielut ja muut ilmastonmuutoksen avainsanat kuuluvat Katri Ahlgrenin arkipäiviin. Työkseen hän viestii globaalisti 500 tutkijan verkostolle ja virkamiehille tuoreimmista tutkimustuloksista, jotta tulevaisuuden päätöksenteko pelaisi ympäristömme parhaaksi.

– Ympäristö on kaiken perusta. Sen pohjalle rakentuu kaikki muu, ihmisten elämä, onnellisuus, firmojen toiminta ja talous, kaikki. Siksi se on musta niin supertärkeää, Katri Ahlgren painottaa.

Ahlgren, 46, tekee työkseen ympäristöön liittyvää viestintää. Hän toimii ICOS:lla viestintäjohtajana. ICOS, Integrated Carbon Observation System, on eurooppalainen verkosto kasvihuonekaasujen pitoisuuksien, niiden vapautumisen ja sitoutumisen seuraamiseksi.

Tolkullisen homman tekijä

Katri Ahlgren on koulutukseltaan ekonomi. Hänen suuntautumisaineensa oli johtaminen, sivuaineena viestintä. Lisäopintoja Ahlgren teki ympäristöön liittyvistä aiheista.

Ennen nykyistä työtään Ahlgren työskenteli kylpyhuonekalusteiden valmistaja Sanitecin viestinnässä. Sieltä tehonainen siirtyi Vaisalaan viestintäasiantuntijaksi.

–Itselleni on tosi tärkeää, että työ vastaa omaa arvomaailmaani. En enää hakisi mihinkään, joka ei vastaisi sitä.
Vaisala pelasti myös ihmishenkiä tekemällä muun muassa tulvavaroitusjärjestelmiä ja säätutkia, jotka ennakoivat myrskyjen tulemista. Tutkatiedon perusteella pystytään antamaan sää- ja evakuointivaroituksia, ennakoimaan.
– Pystyin ajattelemaan, että olen osa kokonaisuutta, joka tekee tolkullista hommaa eikä esimerkiksi vain haaskaa luonnonvaroja, Ahlgren toteaa.

–  Olin ollut pitkään Vaisalassa, ja halusin muutosta. Nykyisessä ICOS:n viestintäjohtajan työssäni kiinnosti se, että voin vetää tiimiä. Iso plussa oli se, että organisaatio tekee ilmastonmuutosasioita.Oli mielenkiintoista vaihtaa toisentyyppiseen tutkimusmaailmaan.

Lisää faktoja, vähemmän huuhaata

Mitä ICOS sitten tekee? Icosissa mitataan hiilen kiertoa ilman, maan ja merien välillä; esimerkiksi hiilidioksidipäästöjä ja hiilinieluja. Ahlgrenin mukaan tavoitteena on mahdollistaa entistä nopeampaa ja parempaa tutkimusta niin, että havaintotieto on käyttökelpoisempaa: Asioita tutkitaan samalla tavalla samoilla standardeilla 13 eri Euroopan maassa 150 mittausasemalla. Asemia on muun muassa metsissä, soilla, ilmakehässä ja merissä.

– Julkaisemme tietoa kaikille avoimesti. Viestin globaalisti, Ahlgren kertoo.

– Mun tehtävänä on yrittää saada järkevin keinoin ICOS:n data tutkijoiden tietoon globaalisti, että he löytävät ja käyttävät sitä hyväkseen. Teen viestintäkampanjoita, hoidan sisäistä viestintää keskustelualustallamme niin, että eurooppalaiset tutkijat tietävät seuraavat steppimme.  Kanaviamme ovat weppisivut, oma tiedekonferenssi, painotuotteet, uutiskirjeet ja sosiaalisen median kanavat. 

– Icos on noin 500 tutkijan verkosto, ja viestimme myös ilmastotutkijoille ja -toimijoille muualla maailmassa. Lisäksi viestimme myös EU-virkamiehille ja muille poliittisten päätösten osallistuville. Tarkoituksena on tuottaa hyödyllistä tietoa, jonka mukaan voi tehdä päätöksiä luotettavaan tietoon perustuen.

– Viestimme jonkin verran myös kaikille kansalaisille. Kannamme kortemme kekoon ilmastonmuutosviestinnässä, jotta saamme lisättyä faktoja ja vähennettyä huuhaata.

Järvikaloja, tuulisähköä ja biokaasua

Parasta Ahlgrenin työssä on se, että se on haasteellista:
– Siinä tekee tärkeän asian eteen työtä hyvän yhteisön kanssa. Haastavuus tekee siitä mielenkiintoista. Tiedeyhteisö antaa oman mausteensa asiaan, koska se on kriittistä ja vaativaa. Kaikki tekevät työtä sydämellä, mikä on hienoa.

– Tieto lisää todellakin tuskaa ilmastonmuutoksesta puhuttaessa. Kun olen juuri töissäni tekemisissä ilmastonmuutoksen kanssa, näen synkät kuvat.

– Pyrin itse perheeni kanssa pienentämään hiilijalanjälkeä syömällä kasvispainoitteisesti. Käytämme myös järvikaloja. Asumme kerrostalossa, joka on hyvä asia ilmaston kannalta. Käytämme tuulisähköä ja automme toimii biokaasulla. Vastustan lähtökohtaisesti myös kaiken uuden ostamista, koska siitä tulee lisää tavaraa säilöttäväksi. Mutta en ole missään extreme-henkilö; voin esimerkiksi syödä joskus pihvinkin.

Luonto lieventää stressiä

Partio on Katri Ahlgrenin pitkäaikainen harrastus lapsesta lähtien. Pienestä partiotytöstä hän päätyi nuorena aikuisena muutamaksi vuodeksi Pääkaupunkiseudun Partiolaisten piirinjohtajaksi, partion isoimpaan luottamustoimeen.

–  Partio on syventänyt luontosuhdettani. Tuli mentyä kaikkiin hienoihin paikkoihin, koettua ja oltua luonnossa. Harrastuksen kautta tutustuin sellaisiin ihmisiin, jotka vaikuttivat ajattelutapaani muun muassa ympäristö- ja luontoasioissa. Partio on suuri liike, sillä on volyymia. Partio kasvattaa nuoria toimimaan itselleen tärkeiden asioiden eteen. Siellä ihmiset ensinnäkin haluavat toimia, ja sitten vielä pystyvät edistämään asioita, koska ovat tottuneet tekemään yhdessä. Koska partiossa vahvana elementtinä on luonto ja ympäristö, niin monet haluavat toimia sen eteen. Harrastuksella on siten yhteiskunnallista merkitystä.

– Luonnossa minulle on tärkeää, että se on lähellä ja että sinne pääsee kohtuullisen helposti. Ympäristösuhteeni on monimuotoistunut vuosien varrella. Nyt näen enemmän kauneutta pienimmissäkin asioissa kuin nuorena. Luonto antaa tasapainoa hektiseen elämään ja lieventää stressiä, Katri Ahlgren tuumaa.

Kampin K-Supermarketissa työskentelevällä Pauliina Uusarolla on vankka kokemus kaupan alalta.

Pauliina Uusaro, 28, lähti vuonna 2012 Varkaudesta ja päätyi Helsinkiin. K-Supermarketin ovet avautuivat samana vuonna ja samalla tiellä hän on pysynyt siitä lähtien.

“Hain töitä, koska en saanut opiskelupaikkaa. Olin kotikaupungissani myös kaupan alalla töissä, niin tämä oli helppo siirtyminen”, Pauliina kertoo.

Suvusta ei löytynyt ketään samalta alalla olevaa henkilöä, mutta myöhemmin Pauliinan äiti päätyi myös kaupan alalle. Myös Pauliinan veli työskentelee samassa työpaikassa, mutta eri alalla.

Pauliinalla on pitkä kokemus kaupan alalta.

Jokainen päivä on erilainen

“Parasta työssäni on erilaiset asiakaskohtaamiset, koska jokainen päivä on erilainen. Myös työkaverit ovat työn suola. Ja ylipäätään tykkään mun työstäni”. 

Työ vaihtelee paljon ja työtehtäviä pystyy vaihtelemaan oman mielensä mukaan.

“Jos ei aina halua olla kassalla, niin voit mennä tekemään jotain muutakin. Mähän olen tehnyt pomon tuurauksia lomien aikana ja se tuo työhön vaihtelua”, Pauliina jatkaa.

Vaikka asiakaskohtaamiset ovat yksi parhaista työn puolista, on se pahimmillaan yksi työn varjopuolista.

“Se, että miten asiakkaat kohtelee asiakaspalvelijoita, niin se on aika kylmää kyytiä”.

Haukkumista ja huonolla tuulella olevat humalaiset asiakkaat ovat ikäviä, jokaviikkoisia kohtaamisia.

“Vitun huora on se yleinen, mikskä sua kutsutaan”, Pauliina paljastaa.

Hän kertoo myös, etteivät miespuoliset kollegat saa läheskään yhtä paljon haukkumista kuin vastaavasti naispuoliset myyjät.

“Onks se sit, ettei miehelle uskalleta sanoo”, hän pohtii. 

Kamalimmaksi asiakkaaksi Uusaro kuvailee henkilön, joka ei osaa tervehtiä tai hänen tervehdyksensä on “yks rööki” tai “yks muovipussi”. 

“Paljon mediassa nousee juttuja asiakaspalvelijoiden huonosta kohtelusta ja allekirjoitan ne hyvin usein”.

Paineen alla on kestettävä tulevaisuudessakin

Sijainnin takia kiire on jatkuvaa. Kamppi on yksi keskeisimpiä kauppakeskuksia Helsingin keskustan alueella. Haasteiksi Pauliina nostaa myös kaupan jatkuvan aukiolon, mikä välillä rajoittaa hänen omaa sosiaalista elämäänsä.

“Se on välillä aika kuormittavaa, mutta sekin on hyvä juttu, että menee aika nopeesti”.

Pauliina suosittelee työtään henkilöille, joiden on helppo tulla tuntemattomien ihmisten kanssa toimeen. Lisäksi hän peräänkuuluttaa rohkeutta ottaa vastuuta ja paineensietokykyä.

“Tässäkin työssä joutuu tekemään montaa asiaa yhtä aikaa”.

Tulevaisuus näyttää Pauliinalla lupaavalta. Hän kertoo haaveilevansa esimieskoulutuksesta ja mahdollisuus päästä esimerkiksi osastovastaavaksi houkuttelee. Itsepalvelukassojen yleistyminen ei myöskään Uusaroa huoleta. Hänen mukaansa normaalit kassat ovat yhtä suosittuja kuin itsepalvelukassat ja käteisellä maksaminen tai alennusten laittaminen itsepalvelukassoilla ei onnistu.

“En pelkää, että työt menee. Ihmisten pitää aina ostaa ruokaa”, Pauliina naurahtaa.