Meduusalla ei ole sydäntä – Anteeksiannon kipupisteet ja voima

Uusi kotimainen elokuva sukeltaa syvälle sukupolvien välisiin kipukohtiin – mukana Olga ja Tuukka Temonen perheineen.

Tammikuun harmaudessa suomalaiset elokuvateatterit saavat piristysruiskeen, kun Tuukka Temosen uusin draama Meduusalla ei ole sydäntä saa ensi-iltansa 24.1. Elokuva käsittelee anteeksiantoa ja sukupolvien välisiä siteitä tavalla, joka ei päästä katsojaa helpolla. Tarina avautuu kolmen saman perheen naisen kautta, joita esittävät näyttelijät Olga Temonen, Eeva Eloranta ja nuori Helga Temonen.

Matkustimme Temosen perheen kotiin Iittiin tapaamaan ohjaajaa Tuukkaa ja päätähteä Olgaa. Talvinen maisema kehysti idyllistä maalaistaloa, jossa kynttilät lepattivat ja perheen kissat tervehtivät vieraita yhtä uteliaina kuin vieraat niitä.

Tuukka kertoo:

– Toivon, että elokuva herättää keskustelua. Anteeksianto ei aina tarkoita unohtamista, mutta se voi tarkoittaa eteenpäin menemistä.

Näyttelijä Olga Temonen kertoo, että rooli Minnana oli hänelle ainutlaatuinen.

– Minna on nainen, joka yrittää tasapainottaa suhdettaan omaan äitiinsä ja tyttäreensä. Roolia oli kiva näytellä, koska hän on monella tapaa täysin vastakohta mitä itse olen.

Hänen mukaansa erityistä oli myös se, että elokuvassa nähtiin perheen omat lapset Helga ja Hilma.

– Lasten seuraaminen kuvauksissa oli antoisaa, kun he heittäytyvät rooleihin täysillä. Ne alkavat jo olla aika pro, kun ovat tehneet pikku rooleja aiemmin. Sitä tekemistä on kyllä kiva katsoa.

Tuukka Temonen puolestaan avaa, kuinka elokuvan teemat syntyivät omasta kiinnostuksesta anteeksiannon vaikutuksiin.

– Kyllähän elokuvan teema on… Onhan se anteeksianto valtavan vaikeaa. Meillä kaikilla on kokemuksia epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, ja usein emme osaa antaa anteeksi. Se on todella haastavaa, ja monesti täytämme elämämme katkeruudella, vihalla ja ahdistuksella. Mutta tärkeämpää olisi, että oppisimme päästämään niistä irti – vaikka asiat olisivatkin isoja ja voimakkaita.

Hän jatkaa, että elokuvan keskushahmon Minnan tarina heijastaa tätä dilemmaa.

– Minnalla on vaikeuksia päästää irti menneistä asioista. Hän jää niihin kiinni eikä oikeastaan edes yritä mennä eteenpäin. Tämä on monille tuttua, ja elokuvassa pohditaan moraalifilosofista kysymystä siitä, miten kriisit ja konfliktit voivat määrittää ihmistä. Usein trauma muuttaa ihmisen koko persoonan, ja siitä tulee osa minuuden ydintä.

Tuukka muistuttaa, että vaikka kokemus olisi kuinka todellinen ja oikeutettu, jatkuva kiinni pitäminen vanhoista traumoista ei välttämättä palvele ihmisen hyvinvointia.

– Me ulkopuoliset saatamme ajatella, että ’koita päästä yli siitä’, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Jos 15 vuotta kuluu saman trauman parissa, sen kantaminen voi alkaa hallita koko elämää. Se ei tarkoita, etteivätkö kokemukset olisi aitoja ja kamalia, mutta eteenpäin meneminen on tärkeää.

Vaikka elokuvan teemat ovat raskaita, Olga kertoo, että kuvauspaikalla vallitsi lämmin ja huumorintäyteinen tunnelma.

Elokuvan tarinaa tukevat myös muut näyttelijät, kuten Konsta Hietanen, Elo Paulorinne, Veetu Hietanen ja Ulla Virtanen. Jokainen tuo tarinaan oman sävynsä ja syvyyden.

– Tämä tarina ei kerro vain yhdestä perheestä. Se on tarina meistä kaikista ja siitä, miten perhesuhteet muovaavat meitä.

Meduusalla ei ole sydäntä on elokuva, joka herättää kysymyksiä ja antaa katsojalle tilaa tulkita ja pohtia. Elokuvan ensi-ilta on perjantaina 24. helmikuuta, ja sitä esitetään elokuvateattereissa ympäri maan.

Teksti: Ilona Chevakova Kuva: Antti Ruusuvuori

Meduusalla ei ole sydäntä elokuvan virallinen traileri.

Barcelonan selkäranka ei katkennut Lissabonissa – nousi dramaattiseen voittoon lisäajalla

Vangelis Pavlidisin hattutemppu ei auttanut Benficaa voittamaan hurjan kirin tehnyttä Barcelonaa. Barcelonan päävalmentaja Hansi Flick kuvaili ottelua “aivan hulluksi peliksi” Movistarin haastattelussa.

Mestarien liigan seitsemännellä kierroksella 21. tammikuuta todistettiin hurjaa maali-iloittelua Benfican ja Barcelonan välisessä ottelussa. Suurseurat tarjosivat katsojille urheiluviihdettä koko rahan edestä katalaanien hakiessa 4-5 vierasvoiton Lissabonista.

Benfica johti ottelua 3-1 puoliajalle mentäessä, mutta koki nolon tappion. Barcelonan Raphinha varmisti lisäajalla joukkueelleen kolme pistettä sekä paikan 16 parhaan joukkoon Mestarien liigassa. 

Ottelu sai sähäkän alun, kun kreikkalaishyökkääjä Vangelis Pavlidis siirsi Benfican 1-0 johtoon jo toisella peliminuutilla. Barcelonan Robert Lewandowski teki tasoituksen pilkulta kymmenen minuuttia myöhemmin. 

22. minuutilla Barcelonan maalivahti Wojciech Szczesny törmäsi omaan pelaajaan rangaistusalueen ulkopuolella, josta Pavlidis laukoi irtopallon verkkoon. Kreikkalainen täydensi hattutemppunsa vielä ensimmäisellä puoliajalla Szczesnyn aiheuttamasta rangaistuspotkusta.

Barcelona sensaatiomaiseen voittoon

64. peliminuutilla tapahtui hurja kavennusosuma, kun Benfican maalivahti Anatoliy Trubin laukoi pallon suoraan 20 metrin päässä seissyttä Raphinhaa päähän, josta pallo lensi takaisin maaliin. Kuitenkin Barcelonan epäonninen puolustuspelaaminen siirsi Benfican vielä 4-2 johtoon Ronald Araujon oman maalin seurauksena ennen katalaanien ällistyttävää nousua.

Barcelona kiri kahden maalin takaa-ajoasemasta rinnalle ottelun viimeisen kahdentoista minuutin aikana Lewandowskin ja Eric Carcian maaleilla, ja vielä ohi lisäajan kuudennella minuutilla Raphinhan toimesta. 

  • – Tiesin, että ottelusta tulisi hankala. Tiesin, kuinka vaikeaa täällä on pelata Benficaa vastaan, entinen Sportingin hyökkääjä Raphinha saneli Movistarille ottelun jälkeen.

Voitolla Barcelona jatkaa Mestarien liigassa toisella sijalla kolme pistettä tappioitta pelanneen Liverpoolin takana. Benficalle tappio oli jo kolmas tällä kaudella ja lissabonilaiset ovat liigan taulukossa sijalla 18 ennen viimeistä alkuvaiheen ottelua. 

Mestarien liiga jatkuu keskiviikkona 29. tammikuuta jättimäisellä kierroksella, kun luvassa on peräti kahdeksantoista ottelun päivä. Silloin eurooppalaisen futiksen huippuilta päättää Mestarien liigan ensimmäisen vaiheen.

Teksti: Akseli Lapinoja

Kuva: Pixabay

Analyysi: Miksi rehellisyys on niin vaikeaa?

Arvostamme rehellisyyttä ja halveksimme valehtelua. Miksi sitten valehtelemme? Eihän rehellisyys vaadi kuin yhtä asiaa. Vastaus on: Juuri siksi.

Onko rehellinen hän, joka puhuu faktaa? Entä mikä on faktaa?

Kun Nikolaus Kopernikus esitteli aikoinaan aurinkokeskisen maailmankuvan, ei sitä oppineiden keskuudessa pidetty faktana. Faktaa tuolloin oli, että aurinko kiertää maata. Kopernikuksen esitys hylättiin. Tarvittiin sata vuotta ja Galileo Galilei, ennen kuin aurinkokeskinen maailmankuva lopulta hyväksyttiin. Käsityksemme siitä, mikä on faktaa, oli nyt muuttunut.

Rehellisyys on kakku, jonka raaka-aineena on pyrkimys totuuteen.

Joka tänä päivänä väittää, että aurinko kiertää maata, saanee valehtelijan leiman. Mutta jos omaa yhä maakeskisen maailmankuvan, silloinhan väite on rehellinen. Mielipiteessään voi olla rehellinen, mutta totuus ei ole alisteinen faktalle.

Rehellisyyttä voisikin havainnollistaa tämän yksinkertaisen, mutta herkullisen esimerkin kautta:

Rehellisyys on kakku, jonka raaka-aineena on pyrkimys totuuteen. Tätä kakkua meille tarjoilevat rohkeat, sillä he ovat ainoita, jotka siihen pystyvät.

Rehellisyys vaatii ainoastaan yhtä asiaa – rohkeutta – ja on siksi niin vaikeaa. Rehellisyys ei vaadi tilannetajua tai ihmistuntemusta, eikä sitä voi kompensoida nokkeluudellakaan. Näitä taitoja tarvitaan valehteluun. Rehellisyys vaatii ainoastaan rohkeutta. Rohkeutta sanoa niin kuin tuntee, kokee tai ajattelee. Se ei ole aina helppoa, sillä rehellisyydellä voi olla ikäviä seurauksia.

Kaipaamme rehellisyyttä, mutta myös pelkäämme sitä

Sosiaalisena lajina kaipaamme heimoamme ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Valtaosa meistä on jossain määrin konformisteja, eli pyrimme mukautumaan sosiaalisiin normeihin. Tästä osoituksena Solomon Aschin vuonna 1950-luvulla tekemät, niin sanotut “janakokeet”.

Kokeeseen osallistuneille henkilöille annettiin kortit, joihon oli piirretty viiva. Tämän vertailuviivan vieressä oli kolme eri pituista viivaa, joista yksi oli selvästi vertailuviivaa pidempi, yksi samanmittainen ja yksi selvästi lyhyempi.

Valehenkilöistä koostuneen avustajien enemmistön tehtävä oli väittää selvästi pidemmän viivan olevan samanmittainen, kuin vertailuviiva. Kun varsinaista koehenkilöä pyydettiin kertomaan oikea vastaus, yli kolmannes päätyi ryhmänpaineen alla mukailemaan enemmistön vastausta, vaikka se oli ilmiselvässä ristiriidassa heidän oman havaintonsa kanssa.

On siis ihmiselle luontaista pelätä ryhmän ulkopuolelle jäämistä, hulluksi leimaantumista tai epäsuosioon joutumista. Toisinaan pelkäämme myös konfliktia. Puolisolle syrjähypystä kertominen voisi aiheuttaa konfliktin, jätetyksi tulemisen ja sosiaaliseen ympäristöön kiirivän kelvottoman pettäjän maineen, joka saa ryhmän vihan niskaansa. Haluamme välttyä tältä ja päädymme valehtelemaan, sillä pelkäämme kertoa totuuden. Se on ymmärrettävää, mutta hyväksyntää sille voi sen sijaan olla vaikeaa hakea.

Tulisiko rehellisyyteen ylipäätään aina pyrkiä?

Valehtelun yksi huonoista puolista on se, että valehtelijan on pyrittävä muistamaan, mitä on valehdellut. Yhdestä asiasta valehtelu saattaa vielä vaatia kahdelle ihmiselle kaksi erilaista valhetta, ja valheen taakkaa pitää jaksaa kantaa mukana. Rehellisen askel on kepeämpi, mutta inhimillisistä seikoista johtuen, on tilanteita jolloin mölyt kannattaa pitää mahassa.

Ranskalainen kirjailija ja filosofi Albert Camus kiteytti osuvasti: ”Emme sano neljäsosaakaan siitä mitä tiedämme. Jos sen tekisimme, kaikki luhistuisi. Sekin vähä minkä sanomme panee jo ihmiset ulvomaan.”

Niin paljon kuin arvostammekin rehellisyyttä, ei se aina ole kannattavin vaihtoehto. En itse tohtisi kehottaa ketään puhumaan aina totta. En myöskään uskaltaisi itse luvata olevani aina rehellinen. Tämä ei välttämättä tarkoita, että kehottaisin valehtelemaan. On kuitenkin kuviteltavissa tilanteita, joissa kaikkea ei kannata paljastaa. Esimerkiksi sopisivat asiat, jotka ovat yhtä aikaa merkityksettömiä, paljastuessaan haitallisia ja joiden paljastuminen on pelkästään pimittäjän itsensä käsissä.

Kannattaisiko ihastuksesta aina kertoa puolisolle? Rehellisyyden nimissä?

Kuvitellaan seuraavanlainen tilanne:

Ihastut parisuhteen aikana työkaveriisi. Et voi tunteillesi mitään, ja tunne on vielä voimakas. Se on samaan aikaan kutkuttava, mutta kiusallinen, sillä ethän halua sen paljastuvan. Rakastat puolisoasi, etkä aio toimia ihastuksen vimmassa, lähentyäksesi työkaveriasi. Saatat puolisosi mielestä vaikuttaa kotona hieman hajamieliseltä, mutta vaikutukset jäävät siihen. Päätät odottaa, että tunteesi menevät ohi, sillä tiedät ihastumisen olevan luonteeltaan määräaikaista.

Käsillä on siis tilanne, joka on puolisosi kannalta merkityksetön, sillä ihastumisesi ei johda mihinkään. Puolison olisi silti erittäin vaikeaa olla olematta harmissaan ja mustasukkainen kuullessaan, että olet ihastunut johonkin toiseen. Ja olisihan sitä kohtuutonta vaatiakin. Kun kukaan muu ei voi tietoa paljastaa, et voisi jäädä myöskään kiinni tunteidesi pimittämisestä. Sen voit paljastaa ainoastaan sinä itse. Kannattaisiko ihastuksesta kertoa? Rehellisyyden nimissä?

Mitään hyvää siitä ei ainakaan seuraisi. Ihastuminen parisuhteen aikana on tabu, syystäkin.

Rehellisyyttä käytetään joskus myös keppihevosena, oikeuttamaan tökeröt kommentit. Puolustuskannalle joutuessa on helppo vedota rehellisyyteen. “Miksi purnaat? Minähän olin vain rehellinen?”

Ei rehellisyydestä itsestään usein moitetta saa, vaan sillä väärin oikeutetusta tökeryydestä. Tämä kertoo siitä, kuinka paljon rehellisyyttä arvostamme. Eikä suotta, sillä saadaan valtavasti hyvää aikaan. Sillä voi esimerkiksi ansaita kaikkein arvokkaimman lahjan, jonka voi toiselta ihmiselta saada, eli luottamuksen.

Voisinko saada lisää rehellisyyttä elämääni?

Rehellisyyteen tulee antaa mahdollisuuksia ja siihen voi myös kannustaa. Pyrkiä luomaan sille mahdollisimman otolliset olosuhteet. Epäotolliset olosuhteet saadaan aikaan arvaamattomalla käytöksellä. Jos totuuden sanomisesta seuraa suhteettoman voimakas tai uhkaava reaktio, valehteluun turvautuminen on ymmärrettävää. Uhriutumisella voi saada taas toisen liian varovaiseksi, jolloin valehtelu tuntuu hänelle niin ikään mielekkäämmältä ratkaisulta. Tunteitaan voi kiistatta olla vaikea hillitä kuultuaan epämukavan totuuden, mutta totuus on silti valhetta parempi. Ja väärintekijä ansaitsee kyllä rangaistuksensa vielä senkin jälkeen, kun tunnekuohusta on päästy.

Rehellisyyttä ei varsinaisesti saa mistään, vaan sitä tulee tilaisuus osoittaa. Silloin kysytään rohkeutta, joka taas vaatii kumppanikseen luottamusta. Luottamusta siihen, ettei rehellisyyden vuoksi jää tyhjän päälle, vaan on joku pelastava turvaverkko, johon putoamalla välttää henkilökohtaisen katastrofin. Luottamus vaatii jälleen rehellisyyttä, ja näin nämä kolme tekijää muodostavat toisiaan ruokkivan kehän.

Rehellisyys, rohkeus, luottamus – Niiden avulla elämää on hyvä rakentaa.

Teksti: Aleksanteri Siikjärvi
Etusivun kuva: Senni Kujanpää
Solomon Aschin kokeen kuvitus: Wikimedia commons, Fred the Oyster,  4.0 International, 3.0 Unported, 2.5 Generic, 2.0 Generic, 1.0 Generic.

Gaalahumua kulttuurialan kriisin keskellä

Venla ehdokkaat Sean Ricks ja Iikka Forss keskustelevat haastatteluissaan toimittajamme Jael Assulin kanssa Venla-ehdokkuuksistaan, Perjantain loppumisesta ja kulttuurialan ahdingosta.

Teksti: Jael Assulin

Kuva: Nea Hermansson

Leudot talvet ovat riski ihmiselle ja eläimille

Etelä-Suomeen jäädäkseen tulleet talvisateet vahingoittavat arktista ympäristöämme ja hankaloittavat jokapäiväistä elämäämme. Lauha sää talvisin sotkee myös erityisesti luonnonvaraisina elävien eläinten talvehtimista, ja heikentää niiden selviytymistä luonnossa.

On satanut kymmenen senttiä lunta ja lämpöasteetkin tippuivat juuri sopivasti viisi astetta alle nollan. Tuntuu kuin -8 astetta. Täydellinen talvisää. Pelloilla ja teillä siintää puhtaat lumihanget, eikä ole liian kylmä.

Kaksi päivää myöhemmin vesisade on huuhtonut melkein kaiken valkean alleen ja kostean sään lisäksi pieni yöpakkanen on kovettanut maan peilikirkkaaksi luistelukentäksi. Tämä toistuu viikoittain.

Tällainen talvisään ailahtelu on arkipäivää Etelä-Suomessa ja vaikeuttaa luonnonvaraisten eläinten elämää ja saattaa pidentää esimerkiksi ihmisten sairastelukierteitä.

Krooniset flunssan oireet voivat lisääntyä sään lauhtumisen seurauksena

Leudot talvet ovat vuosi vuodelta yleistymään päin. Itä-Suomen yliopisto on löytänyt yhteyden talvisateiden ja flunssan välillä: talvisateiden lisääntyminen lisää hengitystieinfektioiden riskiä. Keuhkosairauksien professori Heikki Koskela alleviivaa kuitenkin, että kyse on pitkäaikaisista vaikutuksista, tarkoittaen lämpötilan vaihtelun yhteyttä juuri krooniseen nuhaan ja yskään. 

Jokainen sade tuo meille lisää lämmintä ilmaa. Runsaimmat talvisateet mittauksien mukaan ovat Kaakkois-Suomessa ja Uudellamaalla. Talvisateiden lisääntyminen vaikuttaa pitkäaikaisiin flunssan oireisiin. Koskela toteaa ulkoilman kosteuden vaikuttavan myös sisäilman absoluuttiseen kosteuteen ja täten hengitystieinfektioiden lisääntymiseen ihmisten oleillessa talvisen vuodenajan puitteissa enemmän sisätiloissa.

Tutkimukseen osallistui eläkeikäisiä ja alueellinen vaihtelu korreloi juuri alueiden sademäärän kanssa.

Välivuodenaikojen kesto lyhenee vuosi vuodelta

Talvisään muutos on erityisen nopea arktisilla alueilla, joihin Suomikin osittain kuuluu. Lumisateet tulevat vetenä ja keväistä säätä kestää vaihtelevasti, mutta vihoviimeinen lumimyrsky saatetaan kokea kuitenkin vielä huhtikuun lopulla. 

Talvet ovat leutoja ja yllättäviä säämuutoksia saatetaan kokea erikoisina ajankohtina. Uniikit välivuodenajat alkavat hiljalleen jäädä historiaan ja esimerkiksi kesä alkaa aikaisemmin ja kestää pidempään. Helleaaltoihin hypätään suoraan talvisista olosuhteista, vaikkakin sitten leudoista sellaisista. Kunnon kevät hiljalleen sulavien lumikasojen ja livertelevien Kiurujen siivittämänä voi jäädä kokonaan pois.

Eläimet ovat ripeästi muuttuvan luonnon armoilla

Syksyllä muuttolinnut saattavat lähteä myöhemmin tai talvien lauhtumisen seurauksena myös jäädä ja ajaa muita lajeja pohjoisemmaksi. Birdlifen viestintäpäällikkö Jan Södersvedin mukaan lintujen ravintotilanne saattaa ilmastonmuutoksen vuoksi muuttua. 

Lintujen yleisen ravinnon, hyönteisten katoamisen taustalla voi olla leutojen talvien säätilojen edestakainen keinuminen. Tämä aiheuttaa horrostavien lajien kastumista, jonka jälkeen ne saattavat jäätyä nopeasti. Näin vaihtelevat olosuhteet voivat johtaa lumen alla talvehtivien eläinten äkilliseen menehtymiseen.

Sään nopeatempoinen vaihtelu aiheuttaa suuresti haittaa ympäristöllemme. Kasvusto ja eläimet kärsivät lämpötilan rajuista vaihteluista. Säätilan edestakainen pompahtelu jäädyttää lumen pinnan helpommin, mikä hankaloittaa esimerkiksi eläinten ruoan saantia.

Lumen puuttuminen vaarantaa myös suojavärin omaavien eläinten talvehtimisen. Jos lunta ei ole, on lumivalkea metsäjänis sulan luonnon keskellä helppo saalis. Lämpötilojen vaihtelu ja lauhuus saattavat vaikuttaa myös saaliseläimiin herättämällä ne talviunilta kesken kaiken ravinnonsaanti mielessään, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Andreas Lindén.

Vähäluminen talvi ajaa arktisten lajien selviytymisen ahtaalle, sillä luonnon sopeutuminen muutokseen on hitaampaa.

Leudot talvet villeille eläinlajeille ovat kohtalokkaita selviytymisen kannalta, sillä eläimet ovat täysin luonnon varassa. Joidenkin eläinlajien suojaväri on jo muuttunut ilmastonmuutoksen myötä, mutta sopeutuvien yleislajien ulkopuolelle jäävien lajien mahdolliseen perimämuutokseen saattaa kuitenkin kulua vielä rutkasti aikaa.

Mitä me ihmiset voimme tehdä ilmastonmuutoksen eteen, että sopeutumisaika sekä meille että muille elänlajeille ei käy entistä lyhyemmäksi?

Teksti ja kuva: Senni Kujanpää

TIS-Niki kulissien takana

TIS-Niki Rantanen kertoo haastattelussa temppareista kulissien takana, suhteestaan Tuuliin kuvausten jälkeen, noloimmasta tempparihetkestään ja artistiurastaan.

Kuva: Janne Pasanen

Teksti: Jael Assulin

MIKSI SUOMIREALITY ON VAIN HETEROILLE? – Paneelikeskustelu

Onko suomalainen reality liian heteronormatiivista? Miksi reality-ohjelmia ei ole tarjolla kaikille?

Jael, Jari, Beda ja Maikki keskustelevat yhteisessä paneelikeskustelussa suomalaisten reality-ohjelmien heteronormatiivisuudesta.

Kuuntele koko keskustelu!

Lue kolumni aiheesta: https://kaupunkikanava.fi/kolumni-missa-on-suomen-homorealityt/

Mielipidelautakunta: huumejäämiä eduskunnassa, some ja nuoret sekä vihapuhe vs. sananvapaus

Kaupunkiradion Mielipidelautakunta keskusteli uusimmassa jaksossaan eduskunnasta löytyneistä huumejäämistä, sosiaalisen median vaikutuksesta nuorten hyvinvointiin sekä siitä, missä vihapuheen ja sananvapauden välinen raja kulkee.

Mukana keskustelemassa olivat toimittajat Mika Hallami, Petra Sinkkonen sekä Sasha Virranta. Keskustelun juonsi Viktor Fagerudd.

Tuorein Mielipidelautakunta kuultiin Kaupunkiradiossa perjantaina 17. tammikuuta. Kuuntele koko keskustelu tästä:

Teksti ja kuva: Viktor Fagerudd.

Miksi uskomme väärää tietoa?

Tieto on valtaa, mutta nykyään se on myös helposti väärennettävissä. Ihmiset ovat taipuvaisia uskomaan tietoa, joka herättää vahvoja tunteita, kuten pelkoa, vihaa tai huolta. Mis- ja disinformaatio, eli väärä tieto ja tahallinen harhaanjohtaminen ovat nousseet merkittäviksi keskustelunaiheiksi nyky-yhteiskunnassa.

Disinformaatiossa oleellista on motiivi sen levittämiselle, sillä tavoitteena on vaikuttaa ihmisen ajattelutapaan. Misinformaatio on yhtälailla virheellistä tietoa, mutta ilman tarkoitusta johtaa harhaan. Ihminen voi jakaa esimerkiksi virheellisen uutisen, luulevan sen olevan totta.

Kun internet ja erityisesti sosiaalinen media ovat muuttaneet tiedonvälityksen dynamiikkaa: väärän tiedon levittäminen on tullut entistä helpommaksi ja nopeammaksi.

Kuitenkin, vaikka me kaikki tiedämme, että disinformaatio on ongelma, ei ole aina itsestäänselvää, miksi ihmiset uskovat siihen. Mikä tekee ihmisten mielestä väärästä tiedosta houkuttelevaa ja uskottavaa?

Muistatko nähneesi videota, jossa kerrotaan yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin?

Disinformaatio, joka nojaa tunteisiin, voi levitä nopeammin ja laajemmin, koska tunteet tekevät tietystä sisällöstä muistettavampaa ja vaikuttavampaa. Muistatko nähneesi videota, jossa kerrotaan yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin?

Tunteet ja kognitio kietoutuvat yhteen, jolloin pelon tai huolen ajama ihminen saattaa olla alttiimpi omaksumaan epäluotettavaa tietoa, joka vastaa juuri heidän huoliaan. Ryhmäpaine, sosiaalinen identiteetti ja halu kuulua yhteisöön voivat estää ihmisiä kyseenalaistamasta tai tutkimasta tietoa.

Joku saattaa esimerkiksi olla aktiivinen jäsen vanhempainryhmässä, jossa jäsenet painottavat tiettyä ruokavaliota, sekä tuovat artikkeleita tukemaan näkemyksiään, vaikka nämä eivät perustu tieteelliseen tutkimukseen. Henkilö saattaa hyväksyä väitteet kyseenalaistamatta niitä, koska haluaa kuulua ryhmään.

Internet ja erityisesti sosiaalinen media ovat mullistaneet viimeisenä vuosikymmenenä tiedon jakamisen ja leviämisen. Algoritmit suosivat sisältöjä, jotka saavat ihmiset reagoimaan voimakkaasti. Tämä voi olla ruokkivana tekijänä disinformaation leviämisessä, koska ihmiset myöskin jakavat sisältöjä, jotka resonoivat heidän omien uskomustensa ja tunteidensa kanssa.

Väärä tieto voi joskus olla psykologisesti houkuttelevampaa kuin oikea tieto. Esimerkiksi salaliittoteoriat voivat olla houkuttelevia, koska ne tarjoavat selkeitä syitä ja syyllisiä monimutkaisille ilmiöille, vaikka ne eivät perustu faktoihin. Tämä on osa ihmisen luonnollista taipumusta etsiä selityksiä ja yhteyksiä asioiden välille, jopa silloin kun sellaisia ei ole.

Kun ihmiset oppivat tunnistamaan ja käsittelemään väärää tietoa, he vahvistavat omaa kykyään suojella itseään manipulaatioilta.

Ihmiset eivät ole vain järkiperäisiä olentoja, vaan myös tunneperäisiä. Ihmisten uskomukset eivät synny tyhjiöissä, vaan ne kietoutuvat tiukasti yhteisön ja kulttuurin muodostamaan kontekstiin. Esimerkiksi henkilö, joka kasvaa perinteisiä sukupuolirooleja ihannoivassa yhteisössä, omaksuu roolit todennäköisemmin myös osaksi omia arvojaan.

Medialukutaito auttaa ihmisiä arvioimaan ja käsittelemään tietoa kriittisemmin. Se auttaa kyseenalaistamaan yksinkertaisia selityksiä monimutkaisille ongelmille. Mis- ja disinformaatiossa toistuu usein tietyt ominaisuudet, joista ilmeisin on tiedon lähteen puuttuminen tai sen epämääräisyys. Onko tieto luotettavasta lähteestä?

On tärkeää myös kiinnittää huomiota siihen, onko väite liioiteltu, yksinkertaistettu tai irroitettu asiayhteydestä. Väärän tiedon voi tunnistaa myös siitä, että se herättää voimakkaita tunteita, ilman faktaperusteista selitystä.

Mis- ja disinformaation leviäminen on yksi aikamme suurimmista haasteista, mutta huomioimalla sen voidaan edistää yhteiskunnallista keskustelua ja kriittistä ajattelua. Kun ihmiset oppivat tunnistamaan ja käsittelemään väärää tietoa, he vahvistavat omaa kykyään suojella itseään manipulaatioilta.

Medialukutaito ei ole vain yksilön taito, vaan yhteiskunnan kollektiivinen voimavara. Tärkeintä on varmistaa, ettei totuus jää väärien väitteiden alle.

Teksti: Liinu Vepsäläinen
Kuva: Pixabay

Henrietta Harjulle teltta on pahempi kuin riippusilta – The Summit vie kilpailijat äärirajoille

Henrietta Harju avaa kaupunkiradion haastattelussa mikä oli uudessa The summit -realityohjelmassa haastavinta ja parasta mitä kokemuksesta jäi käteen. The Summit -realitysarja starttasi Maikkarilla tammikuun puolessa välissä, jossa 14 toisille ennestään tuntematonta kisaajaa kiipeää norjalaisen vuoren huipulle.

Toimittaja: Jael Assulin

Kuva: Lars Johnson, MTV