Etelä-Suomeen jäädäkseen tulleet talvisateet vahingoittavat arktista ympäristöämme ja hankaloittavat jokapäiväistä elämäämme. Lauha sää talvisin sotkee myös erityisesti luonnonvaraisina elävien eläinten talvehtimista, ja heikentää niiden selviytymistä luonnossa.

On satanut kymmenen senttiä lunta ja lämpöasteetkin tippuivat juuri sopivasti viisi astetta alle nollan. Tuntuu kuin -8 astetta. Täydellinen talvisää. Pelloilla ja teillä siintää puhtaat lumihanget, eikä ole liian kylmä.

Kaksi päivää myöhemmin vesisade on huuhtonut melkein kaiken valkean alleen ja kostean sään lisäksi pieni yöpakkanen on kovettanut maan peilikirkkaaksi luistelukentäksi. Tämä toistuu viikoittain.

Tällainen talvisään ailahtelu on arkipäivää Etelä-Suomessa ja vaikeuttaa luonnonvaraisten eläinten elämää ja saattaa pidentää esimerkiksi ihmisten sairastelukierteitä.

Krooniset flunssan oireet voivat lisääntyä sään lauhtumisen seurauksena

Leudot talvet ovat vuosi vuodelta yleistymään päin. Itä-Suomen yliopisto on löytänyt yhteyden talvisateiden ja flunssan välillä: talvisateiden lisääntyminen lisää hengitystieinfektioiden riskiä. Keuhkosairauksien professori Heikki Koskela alleviivaa kuitenkin, että kyse on pitkäaikaisista vaikutuksista, tarkoittaen lämpötilan vaihtelun yhteyttä juuri krooniseen nuhaan ja yskään. 

Jokainen sade tuo meille lisää lämmintä ilmaa. Runsaimmat talvisateet mittauksien mukaan ovat Kaakkois-Suomessa ja Uudellamaalla. Talvisateiden lisääntyminen vaikuttaa pitkäaikaisiin flunssan oireisiin. Koskela toteaa ulkoilman kosteuden vaikuttavan myös sisäilman absoluuttiseen kosteuteen ja täten hengitystieinfektioiden lisääntymiseen ihmisten oleillessa talvisen vuodenajan puitteissa enemmän sisätiloissa.

Tutkimukseen osallistui eläkeikäisiä ja alueellinen vaihtelu korreloi juuri alueiden sademäärän kanssa.

Välivuodenaikojen kesto lyhenee vuosi vuodelta

Talvisään muutos on erityisen nopea arktisilla alueilla, joihin Suomikin osittain kuuluu. Lumisateet tulevat vetenä ja keväistä säätä kestää vaihtelevasti, mutta vihoviimeinen lumimyrsky saatetaan kokea kuitenkin vielä huhtikuun lopulla. 

Talvet ovat leutoja ja yllättäviä säämuutoksia saatetaan kokea erikoisina ajankohtina. Uniikit välivuodenajat alkavat hiljalleen jäädä historiaan ja esimerkiksi kesä alkaa aikaisemmin ja kestää pidempään. Helleaaltoihin hypätään suoraan talvisista olosuhteista, vaikkakin sitten leudoista sellaisista. Kunnon kevät hiljalleen sulavien lumikasojen ja livertelevien Kiurujen siivittämänä voi jäädä kokonaan pois.

Eläimet ovat ripeästi muuttuvan luonnon armoilla

Syksyllä muuttolinnut saattavat lähteä myöhemmin tai talvien lauhtumisen seurauksena myös jäädä ja ajaa muita lajeja pohjoisemmaksi. Birdlifen viestintäpäällikkö Jan Södersvedin mukaan lintujen ravintotilanne saattaa ilmastonmuutoksen vuoksi muuttua. 

Lintujen yleisen ravinnon, hyönteisten katoamisen taustalla voi olla leutojen talvien säätilojen edestakainen keinuminen. Tämä aiheuttaa horrostavien lajien kastumista, jonka jälkeen ne saattavat jäätyä nopeasti. Näin vaihtelevat olosuhteet voivat johtaa lumen alla talvehtivien eläinten äkilliseen menehtymiseen.

Sään nopeatempoinen vaihtelu aiheuttaa suuresti haittaa ympäristöllemme. Kasvusto ja eläimet kärsivät lämpötilan rajuista vaihteluista. Säätilan edestakainen pompahtelu jäädyttää lumen pinnan helpommin, mikä hankaloittaa esimerkiksi eläinten ruoan saantia.

Lumen puuttuminen vaarantaa myös suojavärin omaavien eläinten talvehtimisen. Jos lunta ei ole, on lumivalkea metsäjänis sulan luonnon keskellä helppo saalis. Lämpötilojen vaihtelu ja lauhuus saattavat vaikuttaa myös saaliseläimiin herättämällä ne talviunilta kesken kaiken ravinnonsaanti mielessään, kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Andreas Lindén.

Vähäluminen talvi ajaa arktisten lajien selviytymisen ahtaalle, sillä luonnon sopeutuminen muutokseen on hitaampaa.

Leudot talvet villeille eläinlajeille ovat kohtalokkaita selviytymisen kannalta, sillä eläimet ovat täysin luonnon varassa. Joidenkin eläinlajien suojaväri on jo muuttunut ilmastonmuutoksen myötä, mutta sopeutuvien yleislajien ulkopuolelle jäävien lajien mahdolliseen perimämuutokseen saattaa kuitenkin kulua vielä rutkasti aikaa.

Mitä me ihmiset voimme tehdä ilmastonmuutoksen eteen, että sopeutumisaika sekä meille että muille elänlajeille ei käy entistä lyhyemmäksi?

Teksti ja kuva: Senni Kujanpää

Tieto on valtaa, mutta nykyään se on myös helposti väärennettävissä. Ihmiset ovat taipuvaisia uskomaan tietoa, joka herättää vahvoja tunteita, kuten pelkoa, vihaa tai huolta. Mis- ja disinformaatio, eli väärä tieto ja tahallinen harhaanjohtaminen ovat nousseet merkittäviksi keskustelunaiheiksi nyky-yhteiskunnassa.

Disinformaatiossa oleellista on motiivi sen levittämiselle, sillä tavoitteena on vaikuttaa ihmisen ajattelutapaan. Misinformaatio on yhtälailla virheellistä tietoa, mutta ilman tarkoitusta johtaa harhaan. Ihminen voi jakaa esimerkiksi virheellisen uutisen, luulevan sen olevan totta.

Kun internet ja erityisesti sosiaalinen media ovat muuttaneet tiedonvälityksen dynamiikkaa: väärän tiedon levittäminen on tullut entistä helpommaksi ja nopeammaksi.

Kuitenkin, vaikka me kaikki tiedämme, että disinformaatio on ongelma, ei ole aina itsestäänselvää, miksi ihmiset uskovat siihen. Mikä tekee ihmisten mielestä väärästä tiedosta houkuttelevaa ja uskottavaa?

Muistatko nähneesi videota, jossa kerrotaan yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin?

Disinformaatio, joka nojaa tunteisiin, voi levitä nopeammin ja laajemmin, koska tunteet tekevät tietystä sisällöstä muistettavampaa ja vaikuttavampaa. Muistatko nähneesi videota, jossa kerrotaan yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin?

Tunteet ja kognitio kietoutuvat yhteen, jolloin pelon tai huolen ajama ihminen saattaa olla alttiimpi omaksumaan epäluotettavaa tietoa, joka vastaa juuri heidän huoliaan. Ryhmäpaine, sosiaalinen identiteetti ja halu kuulua yhteisöön voivat estää ihmisiä kyseenalaistamasta tai tutkimasta tietoa.

Joku saattaa esimerkiksi olla aktiivinen jäsen vanhempainryhmässä, jossa jäsenet painottavat tiettyä ruokavaliota, sekä tuovat artikkeleita tukemaan näkemyksiään, vaikka nämä eivät perustu tieteelliseen tutkimukseen. Henkilö saattaa hyväksyä väitteet kyseenalaistamatta niitä, koska haluaa kuulua ryhmään.

Internet ja erityisesti sosiaalinen media ovat mullistaneet viimeisenä vuosikymmenenä tiedon jakamisen ja leviämisen. Algoritmit suosivat sisältöjä, jotka saavat ihmiset reagoimaan voimakkaasti. Tämä voi olla ruokkivana tekijänä disinformaation leviämisessä, koska ihmiset myöskin jakavat sisältöjä, jotka resonoivat heidän omien uskomustensa ja tunteidensa kanssa.

Väärä tieto voi joskus olla psykologisesti houkuttelevampaa kuin oikea tieto. Esimerkiksi salaliittoteoriat voivat olla houkuttelevia, koska ne tarjoavat selkeitä syitä ja syyllisiä monimutkaisille ilmiöille, vaikka ne eivät perustu faktoihin. Tämä on osa ihmisen luonnollista taipumusta etsiä selityksiä ja yhteyksiä asioiden välille, jopa silloin kun sellaisia ei ole.

Kun ihmiset oppivat tunnistamaan ja käsittelemään väärää tietoa, he vahvistavat omaa kykyään suojella itseään manipulaatioilta.

Ihmiset eivät ole vain järkiperäisiä olentoja, vaan myös tunneperäisiä. Ihmisten uskomukset eivät synny tyhjiöissä, vaan ne kietoutuvat tiukasti yhteisön ja kulttuurin muodostamaan kontekstiin. Esimerkiksi henkilö, joka kasvaa perinteisiä sukupuolirooleja ihannoivassa yhteisössä, omaksuu roolit todennäköisemmin myös osaksi omia arvojaan.

Medialukutaito auttaa ihmisiä arvioimaan ja käsittelemään tietoa kriittisemmin. Se auttaa kyseenalaistamaan yksinkertaisia selityksiä monimutkaisille ongelmille. Mis- ja disinformaatiossa toistuu usein tietyt ominaisuudet, joista ilmeisin on tiedon lähteen puuttuminen tai sen epämääräisyys. Onko tieto luotettavasta lähteestä?

On tärkeää myös kiinnittää huomiota siihen, onko väite liioiteltu, yksinkertaistettu tai irroitettu asiayhteydestä. Väärän tiedon voi tunnistaa myös siitä, että se herättää voimakkaita tunteita, ilman faktaperusteista selitystä.

Mis- ja disinformaation leviäminen on yksi aikamme suurimmista haasteista, mutta huomioimalla sen voidaan edistää yhteiskunnallista keskustelua ja kriittistä ajattelua. Kun ihmiset oppivat tunnistamaan ja käsittelemään väärää tietoa, he vahvistavat omaa kykyään suojella itseään manipulaatioilta.

Medialukutaito ei ole vain yksilön taito, vaan yhteiskunnan kollektiivinen voimavara. Tärkeintä on varmistaa, ettei totuus jää väärien väitteiden alle.

Teksti: Liinu Vepsäläinen
Kuva: Pixabay